Eilen vietettiin tyttöjenpäivää mun äidin ja lasten kanssa. Hurautettiin aamusta jo metrolla keskustaan, ja lähdettiin käymään kauppatorilla ja Esplanadin puistossa. Tiara oli innoissaan torikojuista, kaikista torilla lentelevistä linnuista ja tietenkin maailmanpyörästä, johon on kuulemma päästävä sitten kun hän on iso tyttö. Tiaran omin sanoin, hän on iso tyttö sitten kun täyttää kolme vuotta, ja ette arvaakaan kuinka monta asiaa hän on kertonut aikovansa tehdä sitten kun on iso tyttö. Syksyllä Tiarasta tulee kuulemma mm. äiti, hän menee kouluun ja aloittaa tanssijan uran. Hyvä että on kovat tavoitteet, mutta ainakin tuota äitiyttä voisi sen 20 vuotta vielä lykätä eteenpäin! Onneksi Tiara on myös kertonut, että hän ei tarvitse isona vauvoja, kun hänellä on jo Zelda-vauva.

Ihanat säät ovat hellineet koko viikon, ja tänään on tarkoitus viettää vähän kahdenkeskistä aikaa neiti esikoisen kanssa, kuopuksen ollessa päiväunilla. Me lähdetään käymään rannalla ihan kahdestaan, ja minäkin aion heittää talviturkin mäkeen. Noin! Nyt se on sanottu ja munkin on pakko kastautua kunnolla. Ihana päästä Tipan kanssa kahdelleen rannalle, niin ei tarvitse kokoajan olla sydän syrjällään nuoremman takia, vaan voi keskittyä leikkimään Tipan kanssa. Kamera jää kotiin, mukaan lähtevät hiekkalelut ja kellukkeet.

Otto kotiutuu muutaman tunnin kuluttua mökkireissultaan, ja illalla luvassa on yhdessä Berliinin kohteiden suunnittelua, jonka olen jo pikkuisen laittanut alkuun eilisen iltalenkin jälkeen, koostettuna on ainakin yhden A4:n kokoinen lista reittiohjeineen. Meidän hotelli sijaitsee aivan Mittessä, lähellä Friedrichstrassea ja muita keskustan shoppailumahdollisuuksia, ja luulen että kauppoihin meidän on aika helppoa löytää.

Shoppailukohteet uskon löytäneeni aika hyvin, vierailulistalla on kaikki Ku’dammista ja KaDeWe:sta Friedrichstrasseen, Europa-Centeriin, Alexaan, Arkadeen ja muihin (sekä pikkuliikkeet, ostoskeskukset, että tavaratalot), mutta nähtävyyksien ja ravintoloiden kanssa meillä on vielä mietittävää, aika on kuitenkin rajallinen.Tv-tornia, Checkpoint Charlieta, Brandenburgin porttia ja juutalaisten muistomerkkiä ollaan ainakin mietitty. Mikäli joku teistä on käynyt Berliinissä ja haluaa suositella jotain mahtavia kohteita, tai kertoa jos joku hehkutettu kohde ei ollutkaan niin ihmeellinen, niin sana on vapaa! Ajattelin jakaa matkasuunnitelmaa vielä ennen matkaa, ja matkan jälkeen sitten tietysti kokemukset paikanpäältä.

Nyt alkaa olla lounasaika, minkä jälkeen suuntana siis biitsi, ellei ukkonen ala jyrisemään. Illemmalla luvassa arvontaa! Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille<3

Moikka vaan kaikille! Mä en voi sanoin kuvailla miten onnelliseksi toi helle mut tekee, ihan mielettömän ihanaa kun voi vaan lähteä ulos ilman mitään uloslähtörumbaa ja koko maailma (tai kaupunki) on avoinna. Torstaina käytiin ihanien äitiystävieni Oonan ja Min kanssa Miltton Showroomin & Hartwallin Low Alco Barissa eli LABissa maistelemassa nimensä mukaisesti low alcohol/alkoholittomia drinkkejä lasten kanssa. Istuttiin ihanan varjoisella ja rauhallisella sisäpihaterdellä parisen tuntia, heitettiin läppää hauskan baarimikko-Andyn kanssa ja juteltiin niitänäitä.

Eilen suunnattiin Oton duunin jälkeen keskustaan koko perhe, pyörittiin kaupoissa pari tuntia, pysähdyttiin kolmensepänaukiolle puhaltamaan saippuakuplia Tiaran kanssa, ja löydettiin kivoja uusia vaatteita, joista osan vilautinkin jo Instagramissa. Illalla laiskoina tehtiin lähikaupan ”salaattibaarissa” tee-se-itse-salaatit, ja syötiin itsemme kauheaan ähkyyn kotona. Tiara sai valita itselleen ja siskolleen mieleiset salaattiainekset, ja molemmat söivät masut täyteen hienosti. Ihan mahtava juttu että saa itse kasata salaatin haluamistaan aineksista, mä en nimittäin koskaan ole ollut mikään kaupan valmissalaattien ystävä, ellei Stockan herkun ihanuuksia, kuten jokirapucaesaria lasketa.

Tänään onkin ollut sitten ylivoimaisesti kuumin päivä, välillä jopa lapsille vähän turhan tukala, mutta ihana päivä silti. Aamu me siivoiltiin kotona, Zelda nukahti syöttötuoliin mun tyhjentäessä tiskikonetta. Värjäsin nopsasti juurikasvun piiloon, ja iltapäiväksi kipiteltiin Aurinkorannalle, minkä jälkeen rakennettiin vielä pihalla hiekkakakkuja ja tytöt keinuivat hyvän tovin.

Ruuaksi nautittiin uusia perunoita, voikastiketta, sinappisilliä ja lapsille lihapullia, kesän ekat uudet perunat on kyllä aina niin ihanat! Mulla oli tältä päivältä kuviakin, mutta yksi mun muistikorteista, juuri se jota tänään käytin, päätti lakata toimimasta yhtäkkiä, ja kuvat meni siinä. Muistikortin tiedostoja ei enää saa auki, vaikka eri laitteet kuitenkin tunnistavat sen. Onneksi en menettänyt kuin tämän päivän kuvat, tuo tapaus sai kyllä miettimään varmuuskopiointia taas kerran, kaikkien tiedostojen pitäisi olla vähintään kahdessa eri paikassa tallessa, mielellään kolmessa.

Kuvissa Zaran uusi toppi ja H&M:n ikivanhat keltaiset shortsit

Huomenna Otto on kotona koko päivän, ajatuskin tuntuu jo niin luksukselta, ettei mitään rajaa! Viikko on ollut antoisa, mutta raskas. Ennakkoaineisto kummittelee mielessä kokoajan, vaikka olenkin lukenut jo jonkin verran. Silti tuntuu että pitäisi tehdä vielä enemmän. Onni kuitenkin että mulla on lapset hoidettavana, niin saan tekosyyn nauttia auringosta ja ulkoilusta päivisin, vaikka oikeasti pitäisi istua kaikki liikenevä aika nenä kiinni kirjassa, haha!

Toukokuun aikana on luvassa vielä ruhtinaalliset kolme arvontaa, ja paljon muutakin asiaa, joten pysykää kuulolla! Ihanaa lauantai-iltaa kaikille<3

Mun piti oikeastaan toteuttaa tämä postaus vasta blogin synttäriviikon aikana, mutta koska ihania postausideoita on ensi viikolle niin paljon (ja koska Zelda tuli tänään kipeäksi, eikä olla tehty mitään jännää tai kuvauksellista koko päivänä), mä päätin ottaa aiheen esille jo nyt! Eli toivottu aihehan on siis millaista on asua Helsingissä lasten kanssa, hyvine ja huonoine puolineen, ja mitä täällä voi lasten kanssa tehdä. Mä varoitan, tästä tulee pitkä postaus, sillä Helsinki on mulle rakas.

Mä olen itse Helsingissä syntynyt ja kasvanut koko lapsuuteni, muutaman vuoden vietin teini-iässä Oulussa kuten tiedätte, mutta heti kun mahdollista, halusin tänne takaisin. Helsinki on ainakin Suomen mittapuulla suuri kaupunki, ja itse olen ehtinyt melkein 23:n vuoden aikana asua ympäri Helsinkiä, eri kaupunginosissa. Pikkulapsiaikani vietin Pohjois-Helsingissä, Oulunkylässä eli Ogelissa. Nelivuotiaana muutin äidin kanssa Ruoholahteen, kolmen minuutin metromatkan päähän keskustasta, ja sain ensikosketukseni meren läheisyydessä asumiseen. Siitä lähtien mulle on ollut tärkeää asua lähellä merta, en tiedä miksi, mutta olen asunut aina meren läheisyydessä, enkä voisi kuvitella muuttavani jonnekin kauas merestä, vaikka inhoankin kylmää merituulta.

Ruoholahdessa olen asunut elämäni pisimmän ajan, kuusi vuotta samassa talossa. Sen jälkeen onkin tullut muutettua todella tiuhaan. Ruoholahdesta muutimme Lauttasaareen, ja sieltä sitten muutaman vuoden kuluttua sinne Ouluun. Ylä-astetta kävin Helsingissä Kalliossa, koska siellä sijaitsi (ainakin silloin) Helsingin ainoa kuvataideluokka, joten Kallio lähiympäristöineenkin on tuttua. Kun muutin Oulusta takaisin, sain asunnon Ullanlinnasta, joka sijaitsee kävelyetäisyydellä keskustasta. Otto asui Kannelmäessä opiskelijasolussa tavatessamme, ja sielläkin on tullut vietettyä aikaa rutkasti. Kannelmäestä ja Ullanlinnasta muutimme yhdessä Vuosaareen, mistä muutimme nykyiseen asuntoomme reilut puolitoista vuotta sitten.

Mä olen aina ollut tosi sosiaalinen, ja ystäviä mulla on ympäri Helsinkiä ja sen lähiympäristöä rutkasti. Voisi sanoa että ne asuinalueet joilla EN Helsingissä ole vieraillut, on laskettavissa yhden käden sormilla. Mä tykkään Helsingissä todella paljon siitä, että julkinen liikenne on niin toimivaa, ja mahdollistaa helpon ja nopean kaverisuhteiden ylläpidon, vaikka asuisi ihan eri puolilla kaupunkia. Eniten tykkään raitiovaunuista eli sporista, niissä on jotenkin sitä tunnelmaa, ja samalla näkee myös kaupunkia kivasti.

Koska meillä ei mun lapsuudessa ollut autoa, mä totuin jo pienestä pitäen kulkemaan yksin metrolla, bussilla ja sporalla. Meilläkään ei ainakaan toistaiseksi ole autoa, ja olen iloinen siitä että myös meidän tytöt oppivat tulevaisuudessa liikkumaan julkisilla liikennevälineillä, ja tutustumaan myös sitä kautta kotikaupunkiinsa eri reitteineen. Toki metrot ja sporat etenkin saattavat olla joskus täynnä epämääräistä porukkaa, itsekin muistan lapsuudesta muutaman inhottavan, pelottavankin kokemuksen koulumatkoilta, mutta yleensä niissä on aina myös sitä avuliasta, normaalia porukkaa senverran, ettei tarvitse oikeasti pelätä.

Vaikka haluan ehdottomasti suojella lapsia kaikelta pahalta, en kuitenkaan halua kasvattaa heitä pumpulissa tai suojella liikaa elämän realiteeteilta. Toki nämä asiat eivät varhaislapsuuteen kuulu, mutta mä taisin olla 8-vuotias kun kuljeskelin ekoja kertoja yksin bussilla, enkä koe olleeni liian pieni. Mun lapsuudessa juoppoja kutsuttiin tuttavallisesti humpuiksi, ja pidettiin niihin kohtelias etäisyys metroasemalla, mutta ei pelätty. Lapsena en koskaan asunut missään ”huonomaineisilla” alueilla, mutta kyllä niitä kaikenlaisia tyyppejä on melkein joka lähiössä jonkin verran, toisissa enemmän, toisissa vähemmän.

Monipuolisuus, on asia jota mä rakastan Helsingissä todella paljon, täällä on kaikenlaisia ihmisiä, kaikenlaisia paikkoja, kaikenlaisia tapahtumia. Jokaiselle löytyy jotain, ihan varmasti. Helsingissä on kansainvälistä tunnelmaa, mutta tämä ei silti ole niin suuri ja mahtava paikka kuin vaikkapa Lontoo. Loppupeleissä Helsinki on kuitenkin se tuttu ja turvallinen, kotoisa, pieni pohjoinen pääkaupunki.

Pienenä harrastin kuvataidetta ja tanssia intohimoisesti. Harrastuskaupunkina Helsinki on tietenkin Suomen paras, sillä täällä on eniten vaihtoehtoja. Mekin ollaan mietitty Tiaralle tanssiharrastusta ensi syksyksi, kun typy täyttää jo kolme vuotta ja tuntuu tykkäävän tanssista enemmän kuin hullu puurosta. Itse  aina harmittelin sitä että aloitin tanssin vasta ekaluokalla, kun olisin voinut innostua siitä jo niin paljon aikaisemmin, ja tulla rohkeammaksi esiintyjäksi. Mä aloitin neljävuotiaana kuvataidekoulun, ja tykkäsin kyllä siitäkin kovasti, ehkä kaksi harrastusta niin pienenä olisi kuitenkin ollut vähän too much.

Helsingissä on lukuisia eri tanssikouluja, kuten Step up Show School, vanha tanssikouluni, DCA ja Helsingin tanssiopisto. Täällä on kuvataidekouluja, musiikkikonservatorioita, kaikenmaailman liikuntamahdollisuudet ja mitä tahansa, vain mielikuvitus on rajana kun keksii itselleen tai lapsilleen harrastuksia. Helsingissä on myös laaja valikoima ihan tavallisia, kuten myös eri painoitteisia, päiväkoteja ja kouluja.

Uskon että tulevaisuudessa, asuttiin me missäpäin Helsinkiä tahansa, lapsille löytyy hyvä ja turvallinen koulu, jossa aloittaa opin tie. Meillä koulu- ja päiväkotitarjontaa rajoittaa tietenkin se, että haluamme lapsille ruotsinkielistä varhaiskasvatusta ja opetusta, mutta onneksi Helsingissä on tarjolla ruotsinkielisiäkin kouluja ja päiväkoteja runsaasti. Itse kävin Arabianrannassa ruotsinkielistä Yrkesinstitutet Prakticumia lukion jälkeen, ja viihdyin todella hyvin, vaikka toki ammattikoulu on eri asia kuin ala-aste tai eskari.

Jännittävää nähdä missäpäin Helsinkiä meidän lapset sitten lopulta koulutiensä aloittavat. Mä en halua muuttaa ihan pienten lasten kanssa keskustaan, tykkään enemmän tästä meidän nykyisestä ”autot eivät kulje öisin ja telkkaria voi pitää ykkösellä vaikka ikkunat olis auki” -meiningistä. Kahden pienen kanssa saa kuitenkin ulkona vahtia silmä kovana, vaikka liikennettä ei paljoa olisikaan. Sitten kun tytöt alkavat lähestyä kouluikää, asuisin mielellään keskustassa, ehkäpä juuri Ullanlinnassa tai Eirassa, sillä keskustasta on lyhyt matka jokapaikkaan, niin harrastuksiin kuin kavereillekin.

Pienten lasten äideille Helsinki tarjoaa rentoa kahvilakulttuuria, sekä runsaasti avoimia päiväkoteja, asukaspuistoja ja kerhoja. Minimuskarin voi aloittaa jo kahden kuukauden ikäisen vauvan kanssa, ja myös värikylpyjä, vauvajumppia ja muita on pilvin pimein. Me aloitettiin vauvamuskari ja perhekerho Tiaran ollessa viiden kuukauden ikäinen, ja käytäisiin siellä mielellään varmaan vieläkin ellei elämä sattuisi olemaan niin hektistä, ja tuttu kerho sijaitsemaan nykyään vähän turhan pitkän matkan päässä.

Mutta mitäs täällä voi tehdä vapaa-aikana, tai jos tulee vaikka toisesta kaupungista lomalle tänne? Kaikki tietävät perus Lintsin, Sealifen, Korkeasaaren ja Suomenlinnan, mutta Helsinki tarjoaa niin paljon muutakin ihanaa. Kesäinen kävely jäätelön kanssa Kaivopuistossa, picnik Alppipuistossa tai vierailu  ihanan trooppisessa Talvipuutarhassa piristää kummasti päivää. Talvipuutarhan läheisyydessä sijaitsee tietysti myös Stadikan maauimala, joka on kaikenikäisten suosikki. Stadikalla on kesäpäivinä aivan oma fiiliksensä, ja sinne me suunnataan kesälomalla ehdottomasti.

Helsingissä on ihan mahtavia leikkipuistoja, joista mun suosikkeja on Sepän puisto Eirassa, sekä Mustakiven puisto Vuosaaressa. Mustakiven puistossa on kesäisin ulkoallas ja paljon tilaa leikkiä ja juosta. Helsingissä puistoista pidetään hyvää huolta, ja suuria, viihtyisiä leikkipuistoja on todella paljon. Suurimmissa puistoissa on myös kerhotalo, jossa voi käydä syöttämässä vauvaa sisällä myös talviaikaan. Niissä järjestetään myös erilaisia leikkitoiminnan kerhoja, ja vanhempainryhmien kokoontumisia. Kesäisin Helsingin leikkipuistoissa kaupunki tarjoaa puistoruokailun, ilmaisen lounaan lapsille joka arkipäivä, pitää vain ottaa omat astiat mukaan. Me ei olla vielä keretty puistoruokailua testaamaan, mutta ehkäpä ensi kesänä sattuisi jokin sopiva päivä!

Mä oon aina ollut kova museofani, ja mun suosikkimuseoita Helsingissä on aina ollut Mannerheimintiellä sijaitseva Kansallismuseo aarteineen, sekä Luonnontieteellinen museo, jossa suurin ihmetyksen aihe lapsena oli kaksipäinen kili. Kuvataiteen ystävänä myös Ateneum ja nykytaiteen museo Kiasma ovat musta vierailun arvoisia paikkoja, vaikkakin sain niistä itse enemmän irti vasta kouluiässä.  Odotan innolla vuonna 2016 valmistuvaa Helsingin uutta kaupunginmuseota, joka korvaa vastikään sulkeutuneen koulumuseon ja Lasten kaupungin. Harmi että sitä joutuu vielä tovin odottamaan, mutta uskon että valmistuttuaan se on todella vierailun arvoinen paikka Helsingistä ja helsinkiläisyydestä kiinnostuneille.

Merenrantakaupunkina Helsinki tarjoaa myös hulppeat biitsimahdollisuudet kesäisin, mun suosikki on klassikko-Hietsun lisäksi Aurinkoranta Aurinkolahdessa, joka Hietsuun verrattuna on siistimpi, helpompi ja tyylikkäämpi. Aurinkorannan ainoa ongelma on se että vesi on todella äkkisyvää, eli silmät pitää olla selässäkin. Aurinkorannan läheisyydestä löytyvät myös Uutelan ihanat ulkoilureitit, sekä suloinen Kahvila Kampela, josta saa tosi hyviä munkkeja ja lohikeittoa.

Toukokuussa Helsinki saa ihan uuden, mielettömän nähtävyyden, Helsinki Sky Wheelin eli hulppean 30:n gondolin maailmanpyörän Katajanokalle. Siinä on kohde jossa mä aion ehdottomasti ensi kesänä pistäytyä, vartin maailmanpyöräily maksaa 12 euroa, ja jos haluaa vetää extremetyylillä, niin lasilattiaiseen erikoisgondoliin pääsee puolen tunnin ajelulle 95:llä eurolla. Mä en taida olla niin villi, että lasilattiaa uskaltautuisin testaamaan mutta ehdottomasti haluan käydä katsastamassa varmasti Stadin parhaat näköalat.

Heinäkuun 26. päivä järjestetään taas Skidit festarit, lasten oma festivaalitapahtuma Kalliossa. Tämän vuoden teemana on ”Meidän kaikkien kaupunki”, mikä kuulostaa mielenkiintoiselta. Viime vuonna emme festareille päässeet, mutta tänä vuonna olisi tarkoitus mennä käymään. Tuoreessa muistissa on vielä vuoden 2012 festarivisiitti, josta jäi hyvä fiilis ja toive päästä paikanpäälle vähän vanhemman lapsen kanssa, joka niistä saisi enemmän irti. No nyt meillä on kaksi ;)!

Tässä tuli nyt aikamoinen pläjäys Helsinkiä, sisältäen kaikkea maan ja taivaan väliltä yli tuhannenkolmensadan sanan verran. Se on paljon se! Toivottavasti joku jaksoi lukea, ja toivottavasti saitte tästä jotain irti. Mä odotan innolla kesää Helsingissä, sillä ennenkaikkea Helsinki on upea kesäkaupunki. Mä pidän ajatukset kesässä ja auringossa, niin ei masenna tämän päivän räntäsateet ja Zeldaan iskenyt flunssa. Hyvää yötä kaikille<3

Me suunnattiin eilen jo toista kertaa tällä viikolla keskustaan (sitä ensimmäistä kertaa ennen olin käynyt keskustassa viimeksi kaksi viikkoa ennen synnytystä) ja mentiin shoppailemaan, tarkoituksena löytää mulle mekot alkukesän juhliin ja Otolle ja tytöille vähän kesävaatetusta, sekä pienemmälle myös vähän rekvisiittaa ristiäsiin. Mä olin etukäteen katsastellut vähän tarjontaa netissä ja tiesin suunnilleen mitä olin menossa hakemaan. Halusin kirkasvärisen mekon Oton sukulaisen valmistujaisjuhliin, ja valkoista ristiäisiin.

Kerrankin löysin juuri sitä mitä toivoinkin! Keltainen ihanuus-kotelomekko löytyi Zarasta ja ihastuin siihen heti ensisilmäyksellä. Päällä se näytti vielä kivemmalta kuin hengarissa! Ketään ei varmaankaan yllätä että päädyin keltaiseen mekkoon? Mä tuun kyllä olemaan niin ongelmissa sitten kun kyllästyn keltaiseen kun oon niin paljon sitä hamstrannut kaappiini. Mutta minkäs sille voi että keltainen vain viehättää silmää niin kovasti! Kun laittaa keltaista päälle ei kyllä mitenkään voi olla huonolla tuulella.

Ristiäisiin löysin myös vauvalle juuri sellaisen mekon kuin halusin (tämä ei siis ole kastemekko vaan se mikä puetaan itse kastamisen jälkeen) ja lisäksi ballerinat ja ihanan valkoisen kukkapannan päähän. Ristiäismekkoja en vielä esittele sen tarkemmin koska halusin vain vähän vilauttaa mitä on tulossa, mutta muutaman kuvan nappasin itsestäni tuossa keltaisessa ihanuudessa jonka Zarasta löysin. Löysin itselleni myös Carlingsista neonpinkit Dr. Denimin farkkushortsit kesäksi sekä Lindexiltä nutturavalkin ja valkoisen bandeaun.

Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin niin sain suostuteltua Otonkin ostamaan itselleen jotain vaatetusta kun herra yleensä vilauttaa kukkaroaan vain siellä pelikaupassa. No, käytiin me pelikaupassa tälläkin kertaa mutta onneksi vasta shoppailuiden jälkeen. Tumman puhuviin pukeutuva muruseni yllättäen ihastui mun löytämään huppariin joka on varustettu neonkeltaisilla yksityiskohdilla ja tarttuipa matkaan muutama hihatonkin kivoilla printeillä varustettuna. Halusin esitellä Otonkin ostokset kun tämä on niin harvinaista että niitä on!

Tytöille löysin ihanuuksia pirteissä kesäväreissä niin H&M:ltä, Zarasta kuin Lindexiltäkin. Mä en tykkää pukea neitejä samanlaisiin vaatteisiin mutta on kivaa jos neitien asuissa on jotain samaa jujua kuitenkin (vaikkapa sama väri tai materiaali). En kuitenkaan yleensä pyri siihen että ostaisin yhteensopivia asuja tytöille vaan ostan sellaista mikä mun mielestä sopii Tiaran tai vauvan muihin vaatteisiin ja tarpeisiin. Vauvalle ei vielä olla ostettu isompia vaatteita kauheasti joten ostin nyt kokoa 62. Tiaralle menee sekä koko 86 että 92 tällä hetkellä, 92 on vähän iso mutta tykkään ostaa sitä siksi että se laajentaa vaatevalikoimaa kun pääsee vauvaosastolta pikkulasten osastolle.

Tanktopit ja raidalliset ylisöpöt sortsit löysin Tipalle H&M:stä missä en ollutkaan aikapäiviin vieraillut ja sitten tuon ihanan pastellivihreän sortsihaalarin nappasin mukaani Zarasta. Nuo sortsit veivät mun sydämen totaalisesti ja haluan itselleni samanlaiset! Ja tuo sortsihaalari on ihanan pehmeä ja mukavan tuntuinen, luulenpa että Tipa viihtyy siinä mainiosti. Vauvalle löysin Zarasta tuon ihanan neonraidallisen mekon joka sopii täydellisesti valkoisten leggingsien kanssa jotka ostin Lindexiltä. Valkoisten leggingsien lisäksi Lindexiltä bongasin tuon aivan hurmaavan ananasbodyn! Se on aivan super ihana, niin söpön värinen ja ihana kuosi, mikähän niissä ananaksissa viehättää mua? Varmaan se keltaisuus, yllättäen…

Näiden tämänpäiväisten ja jo kaappiin kertyneiden löytöjen pohjalta on hyvä alkaa rakentamaan kesän tyyliä niin mulle itselleni kuin lapsillekin. Shoppailureissun jälkeen olin aivan rättiväsynyt mutta jostain löysin vielä pienen määrän virtaa ja suunnattiin pihalle kavereiden kanssa testaamaan Tiaran uusia katuliituja! Kovasti näyttivät muksut tykkäävän, Tipakin innoissaan piirteli vaikka ja mitä.

Saatiinhan me siis jotain kivaa tähänkin lomaan vaikka noissa ilmoissa ei kyllä vieläkään ole juhlimista kun taivas on pilvien peitossa. Onneksi on vielä myöhemmin kesällä muutama yhteinen lomaviikko! Tänään on ohjelmassa siivoilua, kauppareissua, ulkoilua ja mahdollisesti kaverit tulevat kyläilemään illemmalla. Ihanaa lauantaipäivää kaikille♥

Tiaran kummitäti ja mun ihana ihana ystävä Netta oli pikavisiitillä täällä Helsingissä tiistaina ja mehän tietysti käytiin sitten Nettaa moikkaamassa keskustassa. Netta on yksi mun pitkäaikaisimpia ja läheisimpiä ystäviä ja täytyy kyllä sanoa että joka kertaa kun nähdään niin harmittaa vaan entistä enemmän se että koulut veivät meidät eri paikkakunnille lukion jälkeen! Mutta onneksi sentään on puhelimet ja facebook niin edes jollain tapaa voi pitää yhteyttä näkemisten välillä. Aina kun Tiara leikkii puhelimella niin hän sanoo ”Haloo siellä. Ai kiitos, hei! Netta soitti!” eli Netta muka soittaa Tiaralle, ei koskaan kukaan muu. Kertoo varmaan jotain siitä kenen kanssa se Tipan äitsykkä yleensä puhelimessa hölpöttää!

Otolla on siis nyt tämä viikko kesälomaa kun haluttiin pitää yksi viikko nyt kun vauva on vielä niin pikkuinen ja loput myöhemmin kesällä. Meillä oli kaikenmaailman Linnanmäki- ja piknik-suunnitelmia mutta sää ei oikein ole ollut meidän puolella ja silloin kun oli kauniit ilmat oli Tiara kipeänä, inhottavaa. Täytyy toivoa että viikonlopusta tulisi edes kaunis niin voisi edes jotain kivaa tehdä ulkonakin. Tiistaina sentään oltiin siellä keskustassa koko perhe ja saatiin vähän nautiskella auringosta (ja päästiin jopa harvinaista kyllä Oton kanssa samaan kuvaankin kun oli joku muu kuvaamassa)!

Sadepäiviä ollaankin nyt vietetty sisätiloissa löhöillen ja herkkuja syöden, eikös niin että lomalla saa herkutella! Mä leivoin eilen meille Daim-mutakakkua ja voi nam että oli hyvää! Leivoin sen samalla ohjeella kuin aiemmin tekemäni Vadelma-mutakakun jonka ohjeen jaoin täällä, mutta vadelmien tilalta laitoin sitten kaksi Daim-patukkaa murskattuna. Tiaran kanssa ollaan taas vähän maalattu vesiväreillä, tehty urakalla palapelejä ja luettu kirjoja hyllykaupalla. Vauvakin on lomafiiliksellä ja hän on ottanut oikein rennosti nukkuen edelleen yhtä paljon kun ennenkin. Ihana pieni tuhisija, ei voi muuta sanoa!

Tiara sai päättää mitä mä maalaan ja hän halusi ehdottomasti pupun, pöllön ja ”aaaringon”, sekä porkkanoita ettei pupulle tule nälkä. Ihan hauskaa itsekin maalata vaikka taidot ovatkin ruostuneet ihan olemattomiin (jos niitä koskaan olikaan). Tipa on oppinut nyt kastelemaan pensseliä vedessä itse ennen kuin hän ottaa väriä siihen mutta kastelu on niin hauskaa että paperi suunnilleen lainehtii vedestä! Mutta eipä se ole niin justiinsa, tärkeintä on että Tiaralla on kivaa. Tiara kyllä jaksaa ainakin keskittyä tosi ihanasti maalaamiseen, tänäänkin hujahti pari tuntia pensselit kourassa ihan huomaamatta.

Huomenna meillä olisi tarkoitus mennä mahdollisesti etsimään ristiäisvaatetusta mulle ja tytöille ja ehkä jotain kesävaatteitakin. Ajattelin pakottaa tuon meidän perheen kaksilahkeisenkin katselemaan itselleen uusia vaatteita kun se aina suuntaa vain pelikauppoihin meidän shoppailureissuilla! Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille♥♥