Eilen tuli kuukausi täyteen näillä violeteilla hiuksilla. Se kuukausi on mennyt nopeasti, ja siis voin kertoa että ikinä en ole tuntenut mitään hiusväriä näin omakseni! Vaikka alkuun hiukset tuntuivat työläiltä, väri haalistui nopeasti ja en oikein tiennyt miten saisin sekoitettua sen täydellisen sävyn jolla koko tukassa on tasainen väri – tämä kaikki on ollut sen arvoista.

Viikon taiteilun jälkeen mä opin sekoittamaan jo suhteellisen hyvän värin – ID Hair Colorbomb Crazy violetia sekaisin pinkissä pullossa olevan violetin  (Hot Purple) kanssa (oikeesti mä en löytänyt googlettamalla sitä mitenkään sitä merkin nimeä, mutta niitä vaaleanpunaisia pikkupulloja mitä on ainakin Hairstoressa myynnissä). Ja olen siis nyt Oulussa ja mulla ei ole sitä purkkia mukana enkä voi tarkistaa. Toinen on siis kylmempää violettia ja toinen vähän luumumpaa. Näistä kahdesta yhdessä hoitoaineeseen sotkettuna tulee yleensä sellainen kombo josta tykkään. Välillä vähän kylmempi ja välillä aavistuksen lämpimämpi. Tämä on aika hauskaa kun hiusten väri vaihtelee kokoajan.

Pastellivioletti väri vaatii kyllä ylläpitoa, eli joka kerta kun pesen hiukset, mä sekoitan sävytteen hoitoaineeseen ja pidän päässä n. 5-10 minuuttia. Good news is että mä oon vähentänyt suihkussakäyntiä. Siinä missä ennen kävin jokaikinen päivä, nykyään käyn kyllä suihkussa edelleen päivittäin mutta pesen hiukset ainoastaan joka toinen tai joka kolmas päivä. Eivätkä hiukset enää rasvoitukaan samalla tavalla, tai vaadi päivittäistä pesua. Se on tosi jees! Helpottaa elämää.

Mun hiukset ovat jonkin verran tummemman violetit nyt kuin alussa, ihan vaan koska mulla kerran vähän humpsahti väriä hoitoaineen sekaan. Ja sen jälkeen tykästyin vaan tähän vielä vähän tummempaan, jotenkin se tuo enemmän ehkä väriä kasvoille ja on räväkämpi. Kai siihen jää koukkuun että on hätkähdyttävä tukka, varsinkin parin vuoden harmaavarpusena kulkemisen jälkeen. Ja harmaavarpusella tarkoitan siis sitä kuinka annoin pitkään oman juurikasvuni vaan kasvaa ja värin kellastua ja haalistua, enkä pitänyt siitä huolta.

Mä olen kyllä edelleen tosi tyytyväinen tähän tukkapäätökseen, eikä mulla ole aikeita milloinkaan lähitulevaisuudessa vaihtaa väriä. En osaa kuvitella mitään muuta väriä mistä voisin tykätä yhtä paljon, tai mikä tuntuisi yhtä hyvältä, yhtä ”omalta”. Onneksi en jänistänyt vaan toteutin yhden haaveeni! Ainiin, ja ei ole tukka oikeastaan vaikuttanut pukeutumiseenkaan mitenkään. Muuten kuin että mulla on itsevarmempi olo ja olen uskaltanut käyttää ja ostaa enemmän erilaisia vaatteita enkä vaan peitellä itseäni/tyytyä turvallisiin valintoihin. Tämä on ihanaa ja mulla on tosi hyvä fiilis!

Me lähdetään pian käymään mun mummulla, kun täällä Oulussa ollaan. Mukavaa pitkäperjantaita kaikille <3

PS: Muistakaas muuten että -10% alekoodi Salon Pepe Åhmanille on voimassa vielä 31.3. asti! Mainitsemalla varauksen yhteydessä IINAN BLOGI, saatte kaikista kampaamopalveluista Olaplexia lukuunottamatta -10% alennusta. Varauksen voi tehdä joko netissä tai puhelimitse, tsekatkaa lisää Pepe Åhmanin sivuilta.

En tiedä johtuuko talvesta vai mistä, mutta koen että tämän violetin tukan kanssa on huomattavasti helpompaa keksiä asuja kuin pari vuotta sitten pastellipinkin tukan kanssa. Ehkä talvella käytän enemmän mustaa, harmaata ja valkoista jotka toki sopivat mihin väriin vaan, tai ei ”ehkä”, vaan käytänkin. Mulla oli silti viikonloppuna päällä myös vaaleanpunainen pipo ja beige takki ja en mä niidenkään kokenut riitelevän kauheasti hiusteni kanssa. Ehkä se on myös asenteesta kiinni? Vaaleanpunainen tukka oli hetken päähänpisto, harkitsematon heittäytyminen joka ei tainnutkaan tuntua yhtään omalta. Violetti tukka on taas melkein puolen vuoden harkinnan tulos, josta pitkään haaveilin ja jota kerkesin miettimään monelta kantilta. Nämä tuntuvat niin multa.

Ja en voi väittää etteikö teidän mielettömän ihana palaute olisi myös rohkaissut mua hiusteni kanssa. Mulla on niistä varma olo. Juuri tämä pukeutumisasia mua jännitti eniten, mutta nyt kun tässä muutaman päivän on totutellut, on huomannut ettei ole mitään sen kummempaa totuttelemista. Hiukset istuvat mun tyyliin.

Puin lauantaina päälleni BikBokin kyljistä avoimen topin, sekä nahkaisen tikatun Bomberin joka on ollut mun luottotakki jo kaksi vuotta. Bomber on kevyesti topattu ja näinä muutaman plusasteen aurinkoisina päivinä se on jo riittävä, etenkin kun lähtee autolla käymään vaan jossain eikä vietä pidempiä aikoja ulkona. Hiukset laitoin rennosti ponnarille vaan, mikä on yksi mun pitkän tukan lempparikampauksia. Ponnari jotenkin freesaa ilmettä tosi paljon, ja tuntuu että kaulakin pitenee ainakin kilometrin kun nostaa hiukset ylös. Tuon topin kanssa mun suurin ongelma on ollut sen korkea kaula-aukko joka ei ole poolokaulus eikä avonainen kaula-aukko eikä mitään fiksua siitä välistä vaan avonaisten hiusten kanssa ihan liian korkealla. Olen suoraan sanoen näyttänyt kaulattomalta. Mutta nyt kun laitoin hiukset kiinni ja pois tieltä, ei kaulakaan näytä sen kanssa niin lyhyeltä.

Ihanaa kun  ilmat lämpenevät ja aurinko näyttäytyy yhä useammin ja useammin, olen nimittäin varsin ihastunut mun joulukuussa ostamiini Ray banin Clubmastereihin ja olen odottanut ihan hulluna että pääsen käyttämään niitä enemmän. Viime viikonloppuna sai ainakin olla arskat päässä jatkuvasti, jes! Kyllä se kevät sieltä tulee!

Takki Sheinside* / Toppi BikBok / Housut Monki / Kengät H&M / Korvikset H&M / Laukku Coach / Arskat Ray Ban Clubmaster / *saatu blogin kautta

Ensimmäinen asu pastellitukassa hot or not? Miten muut pastellihiusten omistajat pukeudutte? Onko jotain väriä mikä teistä on ihan no-no kirkasvärisen tukan/pastellivioletin tukan kanssa?

Mä kävin eilen kampaajalla ekaa kertaa puoleen vuoteen. Ja en käynyt kuulkaas vaan tasoittelemassa latvoja, vaan kuten otsikosta joku ehkä saattaakin päätellä: mulla on ihan uusi hiustenväri. Tämä uusi väri on pitkän harkinnan ja haaveilun tulos. Mä päätin lähteä ulos hius-mukavuusalueeltani (jolla ei aina kuitenkaan ole niin mukavaa), ja kokeilla jotain ihan uutta. Aina mietin että oliskohan se pastelliväri nyt liian radikaali ja voi että ja samaan aikaan olen kuitenkin inhonnut joka päivä peilistä näkynyttä kilometrin juurikasvua ja keltaisia latvoja. Ajattelin että ei se pastelliväri nyt sitä pahempi ainakaan voi olla. Ja niin mä uskaltauduin sanomaan Salon Pepe Åhmanilla työskentelevälle kaverilleni Essille, että haluan pastellivioletit, pitkät hiukset.

Salon Pepe Åhmanilta tarjottiin jo vähän aiemmin minulle vähän pidempiaikaista yhteistyökumppanuutta hiusten osalta, ja kerkesin vielä senkin jälkeen pähkäilemään että uskallanko vai enkö uskalla, moneen kertaan. Nyt on aika tyytyväinen fiilis että kerrankin en ollut nynny ja testasin jotain uutta. Olen myös tosi innoissani nyt kun mulla vihdoin on luottokampaaja, joka patistaa mua käymään käsittelyssä ennenkuin tilanne menee liian pahaksi ks. Ennen-kuvat, hahah. Essi laittaa hiuksia Pepe Åhmanilla Tapiolassa ja Espoon keskuksessa, ja ketjun kampaamoita löytyy myös Tikkurilasta ja Mikonkadulta.

Mun alkutilanne oli siis maantienharmaa tyvi ja kellertyneet latvat, puolipitkä tukka. Hiukset vaalennettiin ja mukana oli tietenkin Olaplex suojaamassa, ja tukka vaalenikin todella hyvin ja ei kärsinyt ollenkaan. Mun hiukset saatiin saman väriseksi pidennysten kanssa, ja sen jälkeen  Essi sekoitteli mielettömän värin jolla ensiksi värjättiin mun oma pää ja sen jälkeen pidennykset. Yllättäen mun omat hiukset, jotka yleensäkin yllättävät, saivat ihan täydellisen värin. Juuri sellaisen jonka halusinkin. Pidennykset sen sijaan (useista aiemmista testeistä huolimatta) eivät yhtäkkiä värjäytyneetkään samanväriseksi kuin mun pää, vaan imaisivat väriä paljon enemmän ja menivät ihan tummaksi. Onneksi Essi sai ne kuitenkin lopulta juuri oikean väriseksi vaikka ne vähän yllättivätkin, ja nyt mä olen mun tukkaan tyytyväisempi kuin moneen vuoteen, ehkä tyytyväisempi kuin ikinä!

B*long -pidennykset* ja BeLonger* -pidennysten hoitotuotteet tarjosi ID Hair, jonka pidennyksiä mulla on ollut aiemminkin silloin kun niitä aktiivisesti käytin muutama vuosi sitten. Pidennykset ovat 45cm pitkät ja kiinni teippikiinnityksellä, joka myös on mulle tuttu juttu. Teipit on mukavan nopea kiinnittää ja helppo irroittaa, ja myöskin muotoilla.

Mulla on teille sellainen huippujuttu, että mainitsemalla varauksen yhteydessä IINAN BLOGI, saatte kaikista kampaamopalveluista Olaplexia lukuunottamatta -10% alennusta maaliskuun loppuun asti. Tämä on aika hyvä alennus ainakin mun mielestä, sillä värit ja muut isommat työt ovat sen verran arvokkaita että tuo alennus tuntuu jo reippaasti. Kampaamoita löytyy tosiaan koko PK-seudulta neljä, ja tämä sama alennus käy niissä kaikissa, kaikille kampaajille. Varauksen voi tehdä joko netissä tai puhelimitse, tsekatkaa lisää Pepe Åhmanin sivuilta. Nyt kannattaa käydä värjäämässä tai leikkaamassa jos on edellisestä käynnistä jo pitkä aika, mulla ainakin oli aivan liian pitkä aika käyntien välissä ja nyt tajusin miten hurjasti uusi kuontalo piristi mua.

Täällä on yksi ihan ylityytyväinen Twilight Sparkle (niinkuin tytöt mua nyt kutsuvat), joka käy vähän väliä ihailemassa tukkaa peilistä ja on ottanut vähän turhan monta selfietä tänään vain katsoakseen vielä kerran miten kivalta tukka nyt näyttää. Mätsätään muuten Oton kanssa kun hänelläkin on se kylmä violetti pää nyt, aika hauskaa! Lapset ovat aivan onnesta soikeana mun hiuksista, päiväkodissakin aamulla esittelivät niitä kaikille, haha. Mitä mieltä te olette uudesta tukasta? On se nyt ainakin parempi kuin vanha eiks vaan!

Puin pitkästä aikaa päälleni ruutupaidan, jonka ostin jo pari vuotta sitten yhdellä Tukholman reissulla. Se aina välillä unohtuu kaappiin ja sitten taas saatan käyttää sitä monta kertaa parin viikon sisällä. Tällä kertaa muistin paidan olemassaolon, kun etsin kaveria mun Lontoosta ostetuille vähän rokahtavammille farkuille. Ruutupaita ja musta happopesty denim sopivat mun mielestä kivasti yhteen.

Olen yrittänyt käyttää viime aikoina vähemmän mustaa ja enemmän värejä, ja tuntuikin hassulta vetää ylle melkein kokonaan musta asu takkia myöten. Onneksi paita toi väriä kokonaisuuteen. Hiukset ovat astetta lyhyemmät taas kun leikkasin itse heti sunnuntaina gaalan jälkeen huonot latvat pois. Nyt on jotenkin taas vähän freesimpi olo vaikka sama kampaus ja väri on edelleen. Vaaleanpunainenkin on haalistunut jo melkein kokonaan pois, oikeastaan märkänä enää näkyy vähän sivuilla sävyä, mikä on ihan hyvä. Toisaalta oli kyllä huippua olla hetki pastellipinkillä polkalla, se oli hauska, vaikka edelleenkin musta shokkiväriseen tukkaan on vaikea yhdistellä vaatteita! Käytin pari päivää siis vain mustaa ja harmaata asuissani.

Hiuksista piti siis alunperin tulla kylmät vaalean violetit, sen mun mekon väriset. Vaikka selitin oikeanvärisen hiustupsun avulla kampaamossa millaista väriä haluan ostaa, niin lopputulos oli enemmän epätasainen marjapuuro kuin kylmä violetti. Se väri mitä itse siis menin ostamaan oli loppu, ja sain tilalle toista jonka piti olla samanlaista. Mua edelleen vähän houkuttaa se kylmä violetti, vaikka tämän shokkitukan piti ollakin vain halloween-juttu. Ja siis vaikka tiedän että mulla tulisi olemaan pukeutumishankaluuksia ja varmaan menisi hermot siihen väriin aika nopeasti niin silti mua houkuttelee. Olen ihan pönttö! Mitä mieltä olette, pitäisikö repäistä ja kokeilla sellaista kylmää pastelliviolettia polkkaa? Saahan sen nopeasti onneksi kulumaan pois sitten jos ei tykkää!

Takki Sheinside* / Paita JC / Farkut Bershka / Kengät H&M / Laukku Coach / Kello Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta.

Ruutu ja musta hot or not? Ja mitä teen tukalle? 😀

Ihanaa päivää kaikille <3

Joskus on kiva pukeutua vähän rennompaan asuun, sellaiseen jonka ei ole tarkoitus istua kuin hansikas tai näyttää asialliselta. Etenkin näin syksyn tullen mä siirrän pääpainon lämpimyyteen ja mukavuuteen mitä arkipäiviin tulee. Toki joskus tekee mieli panostaa arkenakin, yhtenä päivänä laitoin korkkarit jo työmatkalle lenkkareiden sijaan, ja kirosin koko matkan hidasta etenemistäni. Kyllä ne lenkkarit vaan on parhaat silloin kun on tiedossa paljon kävelyä, niinkuin mulla aina arkisin on.

Sain Junkyardin Sweet SKTBS -merkkisen ihanan ruutupaidan* itselleni tässä jokin aika sitten, ja se on ehdottomasti näiden mukavuuspäivien lemppari. Pitkä flanellipaita on lämmin ja mukava, ja näyttää mun mielestä kivalta. Ainakin se tuo vähän väriä tähän syksyn harmauteen, ja mun muuten niin neutraalin väriseen vaatekaappiin. Ehkä suurin syy siihen miksi mä halusin edes kokeilla pidennyksiä taas,  oli se että rakastan puolinutturoita. Ja pidennysten kanssa mä saan tehtyä ison puolinutturan, sellaisen joka näyttääkin joltain. Omalla pituudella ja tuuheudella (tai siis lyhyydellä ja ohuudella) mun puolinutturat on aika lame, mutta näiden kanssa näyttää sellaiselta kuin haluankin. Rennon sekaiselta.

Takki Sheinside* / Ruutupaita Sweet SKTBS* (Junkyard) / Leggingssit Monki / Kengät Nike / Laukku Marc by Marc Jacobs / Korvakorut Ur & Penn / *saatu blogin kautta.

Tänään mulla ei ole pidennyksiä päässä, päällä on harmaata ja meikkiä ihan minimimäärä. On se olo mukava ja kotoisa näinkin kyllä. Olen tästä ennenkin kirjoittanut, että mun on vaikea pysyä yhdessä tyylissä, kun yhtenä päivänä tekee mieli kauluspaitaa, suoria housuja ja polkkatukkaa ja toisena sotkunutturaa, flanellia ja reikäisiä farkkuja. Mun tyyli on se että mulla ei ole tyyliä vaan menen fiilispohjalta, ja se on ihan hyvä.

Tiaran asu / Takki Zara / Paita Dedicated (T-Shirt Store) / Legginssit Lindex / Kengät Zara

Zeldan asu / Takki Cubus / Hame Zara / Sukkahousut Kappahl / Kengät Nike / Pipo Zara

Meillä on yllättäen käynyt niin että kuopus ei suostu pukemaan enää ylleen muuta kuin hameita tai mekkoja. Paras on jos on hame ja mekko yhtäaikaa päällä, kuten hänellä aina kotona on, mutta ainakin jompikumpi on oltava. Mitä enemmän pinkkiä, tylliä ja kimallusta, sen parempi. Mutta kunhan edes helma liehuu niin sentään kelpaa. Tämä tuntuu hassulta, kun tähän asti hän on ollut se jolle ei ole mitään väliä minkälaiset vaatteet valitsee. Mutta kai se on se tahtoikä, hän on herännyt siihen että vaatteiden valitseminen on kivaa, ja sen voi tehdä itse (järkevyyden rajoissa).

Hassua että tänään on jo keskiviikko, aika on kulunut ihan hullua tahtia taas. Tänään meillä on esikoisen tanssitunti jota vanhemmat saavat seurata koko tunnin ajan, tätä on odotettu. Ihana päästä näkemään ihan kaikki, ja veikkaan että kuopus intoutuu tanssimaan mukana kun saa olla salissa myös kerrankin.

Iskevätkö ruudut teihin vai onko ihan no-no?

Mukavaa päivää kaikille <3