Mä olen luukuttanut täällä jo marraskuun puolivälistä joululauluja melkein joka päivä, ja nyt aion jakaa teille mun joululaululempparit, ja sen miksi tykkään juuri niistä lauluista!

1. Raskasta Joulua – Tulkoon Joulu

Mä en enää juuri kuuntele mitään kovin raskasta musiikkia, mutta ei tämä biisi olekaan mikään heviversio. Olen aina tykännyt tästä joululaulusta, mutta erityisesti tämä versio saa nonstop kylmät väreet aikaiseksi, siinä vaan on sitä jotain. Ihanan mahtipontinen ja tunteita herättävä biisi.

2. Katri Helena – Joulumaa

Me tehtiin ala-asteella joskus jokin jouluesitys luokan kanssa tähän biisiin, ja siitä asti se on ollut mulle yksi niistä suosikeista, jonka osaan ulkoa ja jota kuuntelen paljon. Kaunis sanoma ja ihanan jouluinen tunnelma.

3. Laura Voutilainen – Kun joulupukki suukon sai

Muistan että mulla kesti aika kauan tajuta, että se joulupukki olikin se isä, hahhaa! Yhtä kaikki, olen tykännyt tästä joululaulusta jo ihan pikkunaperosta asti, äidin kanssa sitä kuunneltiin aina joulukasetilta samalla kun leivottiin pipareita.

4. Cascada – Last Christmas

Whamin alkuperäinen versio on toki myös ihana, mutta tätä biisiä kuunneltiin mun nuoruuden pikkujouluissa, ja vieläkin se saa tanssijalan vipattamaan samalla kun tekee joulusiivousta tai pilkkoo juureksia joululaatikkoihin.

5. Irwin Goodman – Ai ai ai ai ja voi voi voi voi

Aivan mahtavan hauska biisi, joka löytyy aina mun joulusoittolistalta. Ei ehkä se perinteisin joululaulu, mutta tykkäänkin juuri siksi. Vähän jotain muuta niiden perinteisten rinnalle.

Pienenä mä tykkäsin kovasti Petteri Punakuonosta, Kulkusista ja Joulupukista, ja kyllähän ne vieläkin kolahtavat. Vähän yllättäen meidän esikoisen suosikiksi ovat nousseet Jingle Bells ja juuri tuo Cascadan Last Christmas. Hän ei muista yhdenkään suomenkielisen joululaulun sanoja, mutta noita kahta hän laulelee jatkuvasti samalla kun leikkii tai touhuaa muuten. En kyllä tiedä mistä johtuu, että juuri nuo ovat jääneet hänelle mieleen, koska eihän Tipa edes tiedä mistä niissä lauletaan. Mutta söpöä se silti on kun pieni kolmevuotias laulaa ”laaast chismas, ai geiv juu mai haat!”

Kuunnellaanko teillä joululauluja? Mitkä joululaulut löytyvät teidän joulusoittolistalta? Mitkä ovat lasten lemppareita?

Kinkku on jo jääkaapissa sulamassa, juurekset ostettu laatikoita varten ja jääkaapin ylähyllyllä monta pönikkää kuohukermaa. Vielä pitää ostaa sienet, kalat ja voita. Oton kanssa jouluruokien kokkailu on se mistä se joulufiilis lähtee kunnolla päälle, ja odotan jo innolla että päästään tekemään ihania ruokia! Mä kirjoittelin viime vuonna joulukalenterissa meidän jouluruokaperinteistä, ja aika lailla samoilla linjoilla mennään tänäkin vuonna.

Lautasliinat saatu Lapuan Kankureilta.

Laatikoiden suhteen mulla on ollut tapana kokeilla jotain uutta joka vuosi, ja niin tänäkin vuonna. Ekana vuonna tehtiin bataattilaatikkoa, ja viime vuonna punajuuri-vuohenjuustolaatikkoa. Molemmat olivat ihan hyviä, mutta edelleen kaipaan sitä jotain täydellistä laatikkoa jonka voisi liittää vanhojen tuttujen kaveriksi joulupöytään. Jos teillä on siis joku aivan superherkku laatikkoresepti noiden kahden, ja perinteisten porkkana-, lanttu- ja imelletyn perunalaatikon seuraksi niin saa jakaa!

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa mä ajattelin vähän yrittää joulukattauksen kanssa, haha! Siis tarkoitan sitä, että kun kirjoitin hääblogin puolella meidän astiatilanteesta ennen häitä, mä olin tosissani. Aiemmin meillä on joulupöydän kattaus koostunut muovikulhoista, kaupan foliovuoista ja kaikesta muusta ei niin hohdokkaasta. Astiat eivät olleet se ensimmäinen asia johon panostaa kun alkaa rakentamaan ensimmäistä yhteistä kotia, ja odottaa samalla esikoistaan. Kyllä ne oli ne vauvajutut pinnasängystä rattaisiin silloin, kun meidän nuori perhe teki kodin ostoksia.

Häälahjalistalla meillä olikin siksi paljon astioita, ja tänä vuonna, kiitos ihanien häävieraidemme, meillä on vähän kertakäyttöastiattomampi ja vähemmän muovinen joulukattaus. Ostin meille kauniin Annon raidallisen pöytäliinan, ja kynttilänjalkoja sun muita on tullut ostettua vuosien varrella muutenkin. Ehdottomasti kaunis kattaus tekee paljon, ja lisää ihanaa juhlafiilistä!

Yksi jouluastia kuitenkin on ja pysyy, vuodesta toiseen: Jouluinen muumimuki vuodelta 200-jotain. Sain sen kummitädiltäni lahjaksi, ja se on meillä kyllä ihan arkisessa käytössä, monet kaakaot on juotu siitä! Se on Tiaran lempparimuki, ja niin myös mun.

Mitkä ovat teidän jouluruokabravuureja? Entäs ehdoton jouluruokainhokki?

Ajattelin valottaa tässä neljänneksi viimeisessä luukussa hiukan meidän tulevia lomasuunnitelmia. Joululoma häämöttää jo muutaman päivän päässä, enkä voi sanoin kuvailla miten paljon sitä odotan! Syksyyn on mahtunut paljon, ja nyt on aika hiljentyä nauttimaan perheestä, rauhasta ja tietenkin siitä joulusta. Meillä on edessä kahden viikon loma yhdessä, ja siitä tulee ihan parasta! Me ollaan pitäydytty lomasuunnitelmien suhteen ihan minimissä, mutta muutama juttu kuitenkin on joita halutaan ja aiotaan tehdä. Kuvituksena tänään viime vuoden lomatunnelmia, en ehkä kestä miten pieniä meidän pallerot oli silloin!

Jouluaatto on tietenkin jouluaatto, silloin juhlitaan joulua, tsiigaillaan joulupukin kuumaa linjaa samalla kun syödään riisipuuroa, katsotaan lumiukko, nautitaan jouluruuista ja jännitetään joulupukkia lasten kanssa. Ilta on pyhitetty kinkkuleiville ja yhteiselle ajalle. Joulupäivä ja tapani menevät varmaankin aika samoilla aktiviteeteilla, katsellen leffoja, ulkoillen, lasten kanssa uusilla leluilla leikkien ja jouluruuista nauttien. Kinkkuleipiä niin pitkään kun kinkkua riittää, tänä vuonna meillä on 6,5kg luuton kinkku jonka luulisi riittävän ainakin hetken!

Välipäivinä varmasti maistuu jo muukin ruoka, ja silloin voi keksiä kaikkea muutakin kivaa. Me tonttuvanhemmat ostettiin leffalippuja pukinkonttiin, ja suunnitelmissa olisi käydä leffassa pariin otteeseen. Kerran kolmestaan meidän esikoisen kanssa, kun kuopus ei vielä leffaan jaksa keskittyä ja kerrankin on mahdollisuus tehdä jotain vain esikoisen kanssa. Olen varma että hän nauttii siitä aivan täysillä. Kuopuksen kanssa pitää keksiä myös jotain kivaa kolmistaan, lapset tarvitsevat ehdottomasti myös molempien vanhempien jakamatonta huomiota!

Toisen kerran me mennään Oton kanssa kahdestaan elokuviin. Viimeksi ollaan käyty kahdelleen leffassa Zeldan odotusaikana, muistan kuinka jännitin koko leffan ajan että joudunko juoksemaan pissalle ja pystynkö istumaan paikoillaan kun supistelee! Näitä deittejä mä odotan innolla, kun ei ollakaan oltu kahdelleen treffeillä mun syntymäpäivän jälkeen. Pieni kahdenkeskinen ilta tekee oikein hyvää aina silloin tällöin!

Uutenavuotena meidän on tarkoitus juhlistaa uutta vuotta ensin lasten ja mun äidin kanssa kotona ja lähialueella, ainakin herkutellen, ja ehkä jopa muutaman raketinkin ampuen. Lasten mentyä nukkumaan me suunnataan viettämään meidän ensitapaamisen 4-vuotispäivää, aikalailla samojen tyyppien kanssa joiden kanssa oltiin silloinkin kun nelisen vuotta sitten tavattiin. Vaikka keesit ei ole pystyssä enää Otolla, eikä meidät kaksi yhteen saattaneella Simolla, meininki on varmasti ihan yhtä katossa kuin silloinkin!

Muita suunnitelmia meillä ei vielä olekaan, paitsi esikoisen telkkarista bongaama Risto Räppääjä -leffan mainos, jonka mukaan elokuva tulee kuulemma kakkoselta ”ennen Luppiaista”. Eli selvä, ennen Loppiaista katsotaan siis Ripe Räppääjää, vaikka ollaankin nähty jokaikinen leffa dvd:ltä kymmeniä kertoja, kiitos tosifanityttäremme, haha! Varmasti tavataan ystäviä ja sukulaisia, ja ulkoillaan ja nautitaan siitä että päästään joka päivä koko perhe ulos päivänvalon aikaan, kun sitä on talvella kuitenkin niin vähän. Rento loma paras loma!

Millaisia lomasuunnitelmia teillä on? Miten juhlistatte uuttavuotta?

Huhhuh, viimeisiä viedään jo! Ihan uskomatonta, että jouluun on enää viisi yötä! Mä aloitin tällä viikolla vihdoin paketoimaan lahjoja, ja siinä riittikin puuhaa. Osa on vielä paketoimatta, ja osa on vielä ostamattakin, mutta sain silti paketointiin kulumaan jo useamman tunnin. Pahoittelut että luukku tulee näin myöhään! Se johtui siitä, että piti odottaa että mun äiti tuli meille, jotta sain hetkeksi kämpän itselleni ja sain kuvattua paketit salaa lapsilta, ja vietyä äkkiä takaisin piiloon, haha!

Mä halusin tänä vuonna paketeista meidän joulukuusen värimaailmaan sopivia, mutta kuitenkin yhdellä piristysvärillä. Löysinkin Tigerista, Clas Ohlsonilta ja Saiturin Pörssistä (voi kyllä, luit oikein), juuri täydellisiä lahjapapereita kullan, kuparin, ruusukullan (?) ja mustan väreissä.

Sain Tigerilta jouluyllätyksenä pienen setin ruusukkeita ja lahjanaruja, juuri samoja joita olin itseasiassa ostanut itsekin jo etukäteen. Lisäksi ostin vielä puisia tähdenmuotoisia ”pakettikortteja”, ja entuudestaan meiltä löytyi Tigerin pari vuotta vanhoja puisia tonttu-pakettikortteja, sekä mustaa lahjanarua joka jäi häistä ylimääräiseksi. Mä tykkään kovasti noista puisista pakettikorteista, ne kun eivät ole kertakäyttötavaraa vaan käyvät hyvin vuodesta toiseen kun vaan muistaa laittaa talteen.

Sekään ei haittaa että nimet on valmiiksi kirjoitettu niihin, kun voi aina seuraavanakin vuonna laittaa saman tyypin pakettiin samannimisen kortin kun käyttää vain oman perheen kesken. Meillä on tosiaan nuo puiset tänä jouluna kolmatta kertaa käytössä ja oikein hyvin ovat säilyneet. Lahjapapereista tulee muutenkin jo hurjasti jätettä, niin on kiva että näissä pakettikorteissa on tälläinen kestävämpi ratkaisu tarjolla.

Lahjapapereista Tigerin kultainen glitterpaperi, sekä Saiturin Pörssin kuparinen kohokuviopaperi osoittautuivat erittäin yhteistyökyvyttömiksi teipin kanssa. Glitteristä se oli kyllä odotettavissakin, eikai sellaiseen pintaan voi oikein tarttua! Otin sitten avukseni Oton ja vähän järeämpää teippiä, ja saatiin teipit pysymään sen aikaa kiinni että sain narut tiukalle, ja paketit ovat kestäneet. Muutama ärräpää meinasi päästä, mutta oli kyllä sen arvoista. Nyt on tytöille niin prinsessapaketit että!

Helpoimpia käsitellä olivat Clasun ihana kiiltävä kuparipaperi, sekä Tigerin salmiakkiruutukuvioinen paperi, ne kun olivat ihan tavallisia. Clasun paperia oli tosi vähän pakkauksessa, olisi pitänyt ostaa toinen paketti kun se oli niin ihanaa! Tigerin paperista sen sijaan on riittänyt jo moniin paketteihin, kun käytin sitä silloin myös osaan keräykseen viemistäni lahjoista.

Vähän meinasi turhauttaa paketoidessa, teki mieli hakea jo nitoja avuksi, hahha! Mutta tuli niistä ihan nättejä ja meidän näköisiä, vaikka itse sanonkin. Mä tykkään kovasti paketoimisesta., se on mun sellainen oma juttu ja yksi joulun odotuksen kohokohdista! Meillä on tosin sellainen hauska juttu, että Otto on parempi paketoimaan kuin minä. Se tekee aivan täydelliset taitokset paketin sivuille ja on muutenkin ihan piirun tarkka, Oton paketit on oikeasti kauniita.  Mutta sellaisia me ollaan, mä olen suurpiirteinen ja Otto on supertarkka siinä mitä tekee! Silti mä olen aina se joka paketoi suurimman osan, koska mä tykkään paketoinnista mutta Otto ei, eikä se ole niin nöpönuukaa!

Tykkäättekö te paketoida? Millaisia lahjapaketteja te aiotte paketoida tänä vuonna? Löytyykö sieltä joku muukin ihanan glitterpaperin kanssa hermonsa menettänyt?

Tänään luvassa onkin vähän erilainen luukku, luukku jota minä en ole tehnyt nimittäin. Tämän luukun on tehnyt meidän kolmevuotias, joka kertoi vähän omia mietteitään joulusta, ja kertoi pienen tarinankin.

”Ensin tuli joulu. Sitten tulee päivä jolloin voi laittaa joulukuuseen koristeet. Ja sitten tulee jouluaatto ja joulupukki. Joulupukki antaa meille lahjoja, ja muillekin. Joulu tuntuu lumelta, jos sataa lunta. Haluaisin tehdä jouluna lumienkeleitä.”

”Olipa kerran Angry Birds ja Mikki Hiiri. Ne meni tekemään lumienkeleitä. Se oli niistä kivaa. Ja sitten ne oli surullisia kun ne ei voinut luistella. Sitten possut halusivat antaa niille lahjoja. Mutta lumihirviö, musta lumihirviö huuteli: ”Possuuuuuut! Ja muut Angry Birdsit!”, koska sillä oli niitä ikävä. Sitten se avasi joululahjat se Angry Birds ja sitten ne oli tosi iloisia. Loppu!”

Ihanaa päivää kaikille<3