Moi, ja pahoittelut! Tänä vuonna mun ei pitänyt lipsua kalenteriaikataulusta milliäkään! Tänään vaan väsymys vei yhtäkkiä voiton ihan kokonaan musta, enkä ole oikeastaan saanut mitään järkevää tehtyä. Tiedättekö sen tunteen, kun ei oikeasti jaksaisi nostaa edes pikkurilliä, kun väsyttää niin paljon. Siihen päälle infernaalinen päänsärky, ja ensimmäinen päivä viikon sisään kun on pakollista menoa jonnekin sekä aamulla, keskellä päivää, että illalla, niin mä olen aivan done! Tottakai väsymys iski juuri tänään, eikä esimerkiksi eilen kun muutenkin vain völläsin kotona.

Yritin aamulla raapustaa jotain ylös, mutta en vaan saanut mitään kirjoitettua, vaikka aihe ja otsikko olivat valmiina, olleet jo viikkoja, ja puolet postauksesta (kuvitus) oli jo tehtynä valmiiksi. Muutama kahvikuppi, keskustareissu ja sohvalla otetut (kolmet) nokoset myöhemmin mulla on olo, että saan tämän ehkä tehtyä tänään, vaikka päivällä tässä makoillessani en ollut varma onko musta tänään yhtikäs mihinkään. Äsken meinasin jo luovuttaa, kun huomattiin että hanasta tulee vain ruskeaa vettä, ja Oton käytyä kaupassa ”ostamassa vettä” selvisi että koko meidän asuinalueellamme on sama tilanne ja vesi on myyty loppuun. No ei siinä, on toi mehukin ihan hyvää.

Mutta tosiaan, tänään vuorossa mun henkilökohtaiset joululahjatoiveeni. Mä en kirjoittanut joulupukille kirjettä, mutta Otto-pukki, sä voit nyt lukea tän mun postauksen ja ottaa muutaman vinkin! Tällä hetkellä mun suurin toive olis kyllä 24h yöunet ja sen jälkeen maailman isoin kupillinen kahvia, mutta jos nyt pysytään näissä realistisemmissa jutuissa, niin tältä näyttäisi mun lista:

Zaran lahjakortti, jokavuotinen toive. Se ei vaan koskaan voi mennä pieleen, koska Zara on vaan ihana. Zara on mun lemppari ketjuliikkeistä! Lökärit, jokavuotinen toive tämäkin kenties. Ainakin mulla lempilökärit ehtivät vuodessa kulahtaa ja kauhtua aika paljon ja uusille lökäreille alkaa aina seuraavaa joulua ennen olla taas tilausta. Uusissa lökäreissä olisi ihanaa makoilla koko päivä sängyssä, lukea hömppäkirjoja, juoda kahvia ja syödä suklaakonvehteja.

Mä en kaipaa uusia kirjoja, kun en ole ehtinyt lukea edellisiäkään. Mutta sellainen lahjakortti jossa lukisi ”Sinun pitää olla nyt kuusi tuntia yksin, ilman elektroniikkaa ja ilman että huolehdit muista kuin itsestäsi” olis aika kiva. Sitten voisin käydä lainaamassa kirjastosta kaikki ne kirjat uudelleen jotka olen syksyllä lainannut lukeakseni, mutta joutunut palauttamaan lukemattomina ajanpuutteen vuoksi.

Käytännön syistä toivon hypertilavaa ulkoista kovalevyä, joka toimisi nopeasti. Mun tietokone täytyy vähän turhan nopeaa tahtia kun kuvaan niin paljon, ja dropbox sekä yksi ulkoinen kovalevy ovat jo täynnä. Olisi ihanaa kun ei tarvitsisi murehtia tilanpuutetta ollenkaan, ja tiedostot olisi helppo jakaa perheen kaikkien koneiden kesken, koska Ottokin usein tarvitsee mun ottamia kuvia omaan blogiinsa.

Viimeisin mutta ei vähäisin juttu, Marc by Marc Jacobsin yksinkertaisen tyylikkäät nappikorvakorut. Ne viimeistelisivät nätisti asun kuin asun, ja olen katsellut sellaisia pitkän aikaa.

Huomaan että toiveet vähenevät, ja niiden keksiminen vaikeutuu vuosi vuodelta. Kai se ihan looginen syy siihen on se, että lapsena ei voi ostaa itse kaikkea mitä haluaa, mutta aikuisena tietenkin yleensä ostaa jotain, jos sitä tarvitsee. Yleensä joululahjatoiveet ovat nykyään mulla sellaisia, joiden tarve joko ilmenee sopivasti joulun alla (kiintolevy) tai sitten vaan jotain ihan hömppää, sellaista mitä ei tarvitse mutta mikä olisi kivaa.

Esimerkiksi tuo lahjakortti olisi siksi kiva, että nykyään shoppailen tosi harvoin itselleni mitään, ja silloin kun shoppailen, mulla on yleensä oikea tarve (esim. gaalamekko).  Olisi hauska lähteä pitkästä aikaa shoppailemaan ihan vaan sillä asenteella, että ostaa jos löytää jotain kivaa. Tottakai on järkevää ostaa vain tarpeeseen, mutta tarpeeseen shoppailussa ja huvikseen shoppailussa on yleensä se ero, että silloin kun etsii jotain tiettyä, se menee hiusten halkomiseksi ja mitään ei tahdo löytyä. Sitten kun menee vain katselemaan että löytyisikö jotain kivaa, sitä saattaa löytää vaikka mitä!

Huomenna on tulossa juttua siitä, mitä tänään tein keskustassa. Se olikin tämän päivän ehdoton kohokohta, ja siitä tuli niin hyvä mieli, että ei haittaa kyllä ruskea vesi tai päänsärkykään enää niin paljoa. Kyllä tämä tästä! Hyvää yötä kaikille<3

Mitä te toivotte joululahjaksi? Oletteko huomanneet että joululahjatoiveiden keksiminen on nykyään hankalampaa kuin lapsena?

Luukussa 10 on DIY-vinkki! Tämä vinkki on yksinkertainen toteuttaa, mikäli sinulla on käytössäsi tietokone, tulostin ja kehykset. Kyseessä on siis syntymätaulu, tai millä nimellä sitä ikinä haluaakaan kutsua! Eli taulu jossa on lapsen strategiset mitat, syntymäaika ja päivä, ja meillä myös nimet. Mä tein nämä taulut tosiaan vasta tänä vuonna, kun törmäsin ideaan Pinterestin ihmeellistä maailmaa tutkiessani. Tytöistä Zeldalla on kummilusikka, mutta muuten meillä ei ole ollut mitään muistoesineitä  mitoilla ja tiedoilla, ja ajattelin että mitäpä se haittaa tehdä nämä vähän myöhemmin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö!

Tällaisen voisin tehdä myös esimerkiksi hääpäivänä tai vuosipäivänä, ”nimeksi” voisi laittaa herra & rouva blaablaablaa, ja mittojen tiloille vaikkapa tapaamispäivän ja -paikan, kihlautumispäivän- ja paikan, ja hääpäivän ja -paikan, tai muita rakkaita ja tärkeitä muistoja ja päiviä. Aikamoinen aviomiehen unelma tuollainen taulu, josta näkisi kaikki päivät jotka ”pitää” muistaa, haha!

Tein kuvat Picmonkeylla ihan vaan valkoiselle pohjalle jonka olin valmiiksi muokannut kooltaan A4-kokoiseksi. Yhdistelin vaan erilaisia kuvioita ja asettelin tekstit, ja tämä oli lopputulos! Mun mielestä yllättävän kivat vaikka itse teinkin. Toinen tulostuksista tulostui vinossa vaikka olin tehnyt kuvan kyllä ihan suoraksi. Se pitäisi korjata, mutta laiska kun olen en vielä ole saanut aikaiseksi. Onneksi sitä ei huomaa ellei oikein tuijota, ja harvemminpa lastenhuoneessa on aikaa vain seistä ja tuijottaa!

Löytyykö teiltä syntymätauluja jo entuudestaan? Oletteko tehneet itse vai ostaneet? Mitä pidätte näistä?

Joululahjat. Ne herättävät paljon tunteita, iloa, innostusta, jännitystä, huolta, stressiä joillekin myös murhetta. Olen aina ollut jouluihminen, ja rakastanut joulun tunnelmaa, ruokia, koristeita ja niitä ihmisiä jotka jouluna kerääntyvät ympärille. Joulu on kokonaisuutena ollut aina mulle sitä vuoden parasta aikaa, jolloin on jatkuva pieni innostus päällä, ja jaksaa mielellään puuhastellla jotta voi sitten nauttia ihanasta joulun rauhasta.

Etenkin lapsena, tietenkin sitä odotti myös niitä lahjoja. Olihan se nyt hurjan jännittävää odottaa sitä pukkia, auttaa pukkia jakamaan lahjat kaikille, ja sitten päästä repimään paketteja auki. Muistan ala-asteelta kuinka saatuja joululahjoja laskettiin ja vertailtiin luokkakavereiden kesken koulussakin. Voin vain kuvitella miltä se on tuntunut sellaisesta lapsesta, joka ei lahjoja ole paljoa saanut, ja näin jälkeenpäin ajateltuna se tuntuu tosi ikävältä ajatukselta! Vertailu tapahtui ihan hyvässä hengessä, toki vähän mahtaillen niinkuin lapsilla on tapana, mutta kuitenkin. Silti en voi olla miettimättä, onko tämä jokajouluinen vertailu aiheuttanut jollekin lapselle ahdistusta? Onko se pahoittanut jonkun mielen?

Eihän joululahjojen määrällä pitäisi olla mitään merkitystä, vaan sillä että joulu on ollut muuten onnellinen ja ihana. Mä en tiedä vallitseeko tällaista vertailukulttuuria kouluissa nykyään, mutta toivon että ei ainakaan sitten enää kun meidän tytöt ovat kouluiässä. En siksi, että mua pelottaisi että lapset tulevat kateelliseksi jos joku toinen saa enemmän lahjoja, vaan siksi, että siinä vaiheessa kun kilpaillaan joululahjojen määrässä, unohtuu se joulun merkitys. Että kyse on yhteisestä ihanasta ajasta jolloin rauhoitutaan nauttimaan yhdessäolosta, lomasta, hyvästä ruuasta ja ihanasta fiiliksestä.

Kyllä tätä vertailua tuntuu olevan aikuistenkin kesken vielä edelleen. Palstoilla ja FB-ryhmissä on ketjuja, joissa kysellään ”Mitä teidän lapset saavat lahjaksi, meillä tulee timanttipäällystetty poni, oma talo, seitsemän radio-ohjattavaa autoa, robotti, puhuva ja kävelevä nukke, koira,  kaikki maailman legot, sukkia, villasukkia, Hawaijin loma, kaikki maailman vaatteet ja kolmetoista Barbieta taloineen”

Mulle joululahjojen antamisessa tärkeintä on, että lahjan saajalle tulee hyvä mieli ja lahja on saajansa näköinen.  Mä tykkään hirveästi antaa lahjoja, olen aina ollut sellainen joka innostuu heti kun läheisellä on synttärit tulossa ja en meinaa osata pysyä hiljaa lahjasta tai sen sisällöstä. Mulle joululahjojen ostaminen, paketoiminen ja lopulta antaminen on ihanaa puuhaa, ja  paketointi on ihan mun lempparijuttuja.

Vaikka lapsena toivoi aina paljon lahjoja, on aikuisena tottakai oppinut että yksi kiva juttu riittää ja toivoo muuten vain jotain tarpeellista tai pientä. Se että lapsena toivoi ja sai paljon lahjoja, ei tehnyt musta itseni suhteen materialistia, en koe että tarvitsisin itse hirveän määrän tavaraa tullakseni joulusta onnelliseksi. Silti tämä on mulle aiheena tosi tosi vaikea kirjoittaa, koska kamppailen itse niin ristiriitaisten joululahjatunteiden kanssa. Toisaalta haluaa ehdottomasti opettaa lapsille että joulu on kaikki se muu, ja lahjat vain kiva lisä, eikä niitä tarvita paljoa. Toisaalta haluaisi hukuttaa lapset lahjoihin vaikka tietää etteivät he edes leiki kaikilla jos saavat paljon lahjoja. Mikä on se sopiva tasapaino?

Lapsille haluaa antaa kaiken mahdollisen mitä vain voi, mutta järki pitää pysyä päässä. Vaikka tuntuu että haluaisi antaa kaiken mahdollisen, pitää miettiä onko siinä mitään järkeä. No ei ole! Me ollaan ratkaistu lahja-asiat niin, että ostetaan itse molemmille muutama lelu joita lapsi todella toivoo, ja lisäksi jotain muuta pientä tarpeellista. Haluan myös opettaa lapsille, että lahjoja tai pieniä jouluyllätyksiä voi tehdä myös itse.  Sukulaisilta ja kummeiltakin tulee lahjoja, ja lapset saavat kyllä ihan tarpeeksi tavaraa ilman että me tyhjennetään kaikki kaupat. Lapsilla on jo paljon leluja, ja me ollaan tehty tyttöjen kanssa myös niin että ollaan tyhjennetty lastenhuoneesta aina ajoittain niitä leluja joilla ei leikitä, ja laitettu niitä eteenpäin sellaisille jotka niitä enemmän tarvitsevat.

Kuvassa Tiara 3kk jouluna 2011 <3

Haluan myös auttaa joulun järjestämisessä sellaisia perheitä, jotka apua tarvitsevat, ja tänä jouluna sen teen koska mulla on siihen mahdollisuus. Kirjoitan aiheesta enemmän tällä viikolla, kunhan olen saanut avun toimitetuksi perille ja voin kertoa enemmän. Mutta voin kertoa jo nyt, että ainakin mulle tulee kaikkein paras fiilis ikinä tästä auttamisesta!

Millaisia joululahjamuistoja teillä on? Millainen joululahjapolitiikka teidän perheessä on? Onko teillä helppoja vinkkejä DIY-lahjoihin?

Joulukalenterin toisen arvonnan aika! Tänään on vuorossa jotain lapsille oikein mieluisaa, vaikka kyllä tämä ainakin muhun myös aikuisena vetoaa. Kirjoittelin Lapsen oikeuksien päivä -postauksessa muutamalla sanalla Legon pikkujouluista joissa kävimme, ja joissa Legon edustaja Helene Teichert Tanskasta kertoi meille leikkimisestä, leikin vaiheista ja leikin eri muodoista. Presentaatio oli todella mielenkiintoinen, ja sain siitä paljon tietoa! Olen oppinut seuraamaan lasten leikkejä ihan eri tavalla nyt!

Lapset leikkivät paljon roolileikkejä, jotka opettavat heille monia tärkeitä taitoja, kuten ongelmanratkaisukykyä, vuorovaikutustaitoja, yhteistyötä, neuvottelua ja kompromissien tekemistä. Leikit kehittävät lapsen itsetuntoa, onnistuminen leikissä kohottaa lapsen luottamusta itseensä. Juttelimme myös siitä, että jokaisella on oma tapansa leikkiä ja rakentaa. Me kaikki aikuiset saimme pienen pussin legoja, joista jokaisen piti rakentaa puolessa minuutissa ankka. Kaikkien ankat olivat erilaisia, vaikka palikoita ei ollut kuin muutama! Ihan uskomatonta, jotenkin sitä ajattelee että kaikkien ankka näyttää samalta, mutta ei, yksikään ankka ei ollut tismalleen samanlainen kuin toinen.

Mä tykkään vanhempana legoista erityisesti kahdesta syystä. 1) Niillä vanhemmankin on kiva leikkiä, ne tarjoavat tarpeeksi haastetta, vaihtoehtoja ja uusia juttuja joka kerta. 2) Ne kehittävät kaikkia edellämainittuja lasten taitoja, ja lapset myös itse tykkäävät leikkiä niillä. Legot myös kehittyvät lapsen mukana, ensin hamstrattiin duploja ja nyt pikkulegoja, Lego Friendsejä. Molemmilla on yhtä kivaa leikkiä niin lasten kuin aikuistenkin mielestä.

Siirtyminen duploista vähitellen pienempiin palikoihin on sujunut hyvin. Kun tekniikka on tuttu jo isommista palikoista, on helppo tajuta miten pienemmätkin menevät. Tiara on rakentanut itse ohjeita seuraten osan sekä synttärilahjaksi saamastaan Olivian talosta, että meidän Heartlaken ostoskeskuksesta, joka saatiin pikkujouluista.

Tiara on kova Lego Friends-fani, ja osaa kaikkien eri pakettien nimetkin ulkoa, ja ihastelee niitä lelukuvastoista. Pikkusisko tulee kovaa vauhtia perässä! Hän ei onneksi enää laita mitään suuhun, niin valvotusti he voivat leikkiä pikkulegoilla myös yhdessä, vaikka silloin isommalla tuppaa välillä menemään vähän hermo, kun pienemmän otteet eivät ole niin hellävaraisia. Onneksi legot eivät mene rikki vaan ne voi aina rakentaa uudestaan, se on niiden kaikkein paras puoli!

Heartlaken ostoskeskus saatu Legolta.

Nyt mä saan arpoa teille yhden Heartlaken ostoskeskuksen tässä luukussa! Heartlaken ostoskeskus on valittu vuoden leluksi tänä vuonna, ja se on kyllä todella mahtipontinen! Ne pienet yksityiskohdat joihin siinä on panostettu ovat aivan uskomattomia. Se on ihan kuin minikokoinen oikea ostoskeskus, kaikki löytyy ranskanperunoista hääkaupan vihkisormuksiin, ja sen parissa lapsi viihtyy tuntikausia leikkien innoissaan.

Osallistuaksesi arvontaan, keksi itsellesi nimimerkki, kommentoi tähän postaukseen kenelle antaisit Heartlaken ostoskeskuksen, ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 14.12.2014 klo 22.00 asti, jolloin arvon voittajan ja päivitän voittajan nimimerkin tähän postaukseen, sekä otan häneen sähköpostitse yhteyttä.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!<3

EDIT// ARVONTA PÄÄTTYNYT. Voittajaksi arpoutui Hensku (8.12.2014 klo 22.27). Voittajalle laitettu sähköpostia voitosta! Kiitos kaikille osallistujille!

Ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille! Joulukalenterissa on tänään luvassa Zeldan kirje joulupukille! Kuten Tiara, myös Zelda sai itse kertoa toiveensa. Zeldan kanssa käytettiin apuna lelukuvastoa, koska ei hän omasta päästä vielä olisi osannut kaikkea kertoa. Tyyppi huudahti kovin innostuneesti aina kun bongasi jotain kivaa, joten ei ollut vaikea päätellä lahjatoiveita.

Oikeastihan Zelda ei vielä joulusta tiedä eikä osaa lahjoja odottaa, mutta näistä vastauksista sai aika hyvää osviittaa siihen mitä voisi sinne pukinkonttiin laittaa!

1.”Pelaa” eli oma pelikonsoli. No ei ehkä ihan vielä alle kaksivuotiaalle, vaikka isi varmaan olisikin aika innoissaan tästä, haahha!

2. ”Koia” eli koirapehmolelu. Zeldalla ei ole yhtään koirapehmolelua mutta Tiaralla on yksi, ilmeisesti hän haaveilee omasta pikkukoirasta.

3.”Vauvva” eli Baby Born. Tätä pitää miettiä, meillä nimittäin on jo muutama nukke, mutta toisaalta mulla oli itselläkin pienenä Baby Born ja leikin sillä kyllä ihan hulluna! Onhan se paljon oikeamman tuntuinen kuin nuo meidän nykyiset basic-pehmovartaloiset nuket. Tämä taisi olla suurin kaikista toiveista, Zelda on tosi kova hoitamaan kaikkia vauvanukkeja ja kärryttelee ja syöttää niitä joka päivä!

4.”Pehtop” eli Littlest petshop-hahmot. Näitä Tiarakin kerää, eiköhän molemmille eksy muutama tyyppi pukinkonttiin!

5.”Puuta-pete”, eli Puuha-Pete, toinen Zeldan suosikkihahmoista. Joka ilta iltasaduksi luetaan Zeldalle mun vanha Puuha-Pete kirja (ainoa kirja jonka hän jaksaa kuunnella alusta loppuun asti, ja vieläpä aika pitkä sellainen), telkkarista ei katsota mitään muuta kuin Puuha-Peteä, ja lelukuvaston puinen palomieskin oli Puutapete. Eli ehdottomasti pitää jostain etsiä Puuha-Pete -lelu pikkufanille!

6.”Eeko” eli Legoja. Zelda saattaa rakennella duploilla tyytyväisenä tunnin tai parikin putkeen, höpötellen samalla omiaan ja rakennellen, ja mä rakastan itsekin rakennella niillä. Toive ei siis yllätä ollenkaan! Meillä on kyllä jo paljon Duploja, mutta kyllä tuonne koriin vielä pienet söpöt eläinhahmot mahtuisivat!

7. ”Minni!” eli toinen niistä suosikkihahmoista. Zeldalla on mun vanha minnipehmolelu, ja hänen suuri aarteensa on Tiaran kummitädiltä saama Minni Hiiri -pussukka pompuloille ja pinneille. Zelda ihastui kuvastossa autolla ajelevaan Fischer Pricen Minni Hiireen, mikä ei myöskään yllätä, sillä Zelda on kova autofani.

Vielä uudemman kerran hyvän itsenäisyyspäivän toivotukset kaikille! Joulukalenteri jatkuu taas huomenna, ja itsenäisyyspäiväkuulumisiakin luvassa tämän viikonlopun aikana!

Mitä teidän taaperot toivovat pukilta?