Kuten näistä ylläolevan jokaluukkuisen joulukalenterikollaasin kuvistakin voi päätellä, mulla on ollut hieman hankaluuksia saada molempia tyttöjä olemaan samassa kuvassa nassu kameraan päin, tai sitten niin että ilme on sellainen että kehtaa joulukorttiin laittaa. Aikani yritettyäni mä tajusin, että ei se kyllä edes ole meidän juttu, siis sellainen kortti jossa molemmat poseeraavat kuin herrantertut ja kaikki on eteeristä ja aseteltua. Meillä on kaikki aina vähän vinksin vonksin, eikä se haittaa mitään. Ihailen todella aina muiden kauniita ja rauhallisen juhlallisia joulukorttikuvia, mutta mun täytyy vaan hyväksyä että eivät onnistu mun ottamana, hahaa!

Päätettiin kokeilla tehdä jotain erilaista. Etsin kummastakin neidistä hauskimman jouluisen kuvan jonka löysin, rajasin pelkkään naamaan niin että kaverin asennolla tai ilmeellä ei ollut väliä, ja lätkäisin ne Picmonkeylla punaiselle pohjalle jouluntoivotusten ja koristeiden kanssa. Picmonkey on muuten kätevä kaikkeen muuhunkin tällaiseen näpertelyyn, mulla on toinenkin vinkki sen käyttöön jonka ajattelin jakaa tämän joulukalenterin aikana!

Tilasin tekemäni ”kortit” ihan tavallisina kymppikuvina Ifolorilta tarjouksen aikaan jolloin kymppikuvat olivat vain 0,09€/kpl, jolloin meidän joulukorteille tuli hintaa huikeat 1,80 euroa! Tulivat muuten aika nopeasti, tilasin viime perjantaina ja tänään kolahtivat postiluukusta. Kortithan voi vielä liimata kartongille jos haluaa jykevämmän lopputuloksen, mä tosin ajattelin laittaa ihan sellaisenaan kirjekuoreen. Eiväthän nämä mikään taiteellinen mestariteos ole, mutta ihan hauskoja ainakin mun mielestä!

Mulle pääasia on että kortin saaja tulee siitä iloiseksi. Toivottavasti kaikki tykkäävät joille tällaiset lähetetään! Joulukortin lähettäminen on ihana perinne, josta mä haluan pitää kiinni vaikka nykyään moni on luopunut paperikorteista ja toivottelee hyvät joulut ainoastaan fb:ssä tai muualla somessa. Musta on myös ihanaa saada joulukortteja, ja laitan aina kaikki kortit esille meidän magneettitaululle yhdessä lasten kanssa.

Millaisia joulukortteja te lähetätte tänä vuonna? Millaisista joulukorteista pidätte?

Joulukalenterin ensimmäinen arvonta tulee tässä! Sain Korusi-lehden tiimoilta arvottavaksi teille aivan ihanan Lumoava-korun, joka ilahduttaa varmasti niin omassa kuin jonkun toisenkin joululahjapaketissa. Tämän talven uutuus, Pauliina K.:n suunnittelema Sinisiipi-sarja lumosi mut täysin! Sinisiipi on sellainen herkän kaunis, mutta todella näyttävä sarja, joka sopii mun mielestä hyvin myös talveen vaikka perhosaiheellaan jonkin verran kesäinen onkin.

Sinisiivestä voi hyvin tulla mieleen vaikkapa enkelin siivet näin joulua ajatellen, joka tapauksessa ihastuttava sarja! Valitsin teille omalla aukeamallani Korusi-lehdessä esitellyn Sinisiipi-riipuksen arvottavaksi, koska se on mun suurin suosikki. Sarjaan kuuluu myös kaulakoru, rannekoru ja kahdet erilaiset korvikset, tässä on siis sarja jota on helppo lähteä täydentämään omannäköisillään jutuilla. Siro riipus sopii hyvin niin arkeen kuin juhlaankin!

Kuvat: Tatu Ahonen Mainostoimisto Ad Kiivi Oy

Osallistuaksesi arvontaan, keksi itsellesi nimimerkki, kommentoi tähän postaukseen kenelle antaisit riipuksen vai pitäisitkö itse ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 7.12.2014 klo 23.59 asti, jolloin arvon voittajan ja otan häneen sähköpostitse yhteyttä. Voittajan nimimerkki päivittyy tämän postauksen loppuun.

ARVONTA PÄÄTTYNYT! Voittajaksi arpoutui Kaisla (4.12.2014 klo 23.43). Voittajalle on lähetetty sähköpostia, onnea voitosta ja kiitos osallistumisesta kaikille! 🙂

Kolmannessa luukussa pääsette kurkkaamaan mun lapsuuden jouluihin! Mä kaivelin omaa 12-vuotiaana tekemääni albumia, josta löysin muutaman joulukuvankin, tosin valitettavasti olen 12-vuotiaana ollut sen verran ”fiksu” että olen leikellyt kuvia ”hienon” muotoisiksi jotta albumi näyttäisi jännittävämmältä. Olisinpa 12-vuotiaana ajatellut että haluan siirtää nämä paperikuvat joskus vielä digimuotoon siitä albumista!

Kuten jotkut ehkä muistavatkin, mä oon viettänyt mun jokaikisen jouluni ennen vuotta 2012 Oulussa tai sen lähellä, vaikka me asuttiinkin Helsingissä äidin kanssa. Oulussa on kaikki sukulaiset ja ennen omaa perhettä joulua ei kyllä olisi mitenkään ollut ilman heitä, ja kyllä heitä toki edelleenkin kaipaa vaikka oman perheen kanssa joulua viettääkin.

Tässä on mun toka joulu Oulussa, hahaa vitsi mikä tonttu olen ollut, lakkikin ihan silmillä! Mua naurattaa tää kuva, samanlainen pönttö olin pienenä kuin nykyäänkin!

Me aina vaihdeltiin joulunviettopaikkoja, välillä oltiin mummolassa ja välillä serkkujen luona. Mun mummo ja pappa olivat kuitenkin aina paikalla joulunvietossa, vaikka joskus oltiinkin muualla. Parhaita olivat joulut jotka sai viettää serkkujen kanssa, heistä riitti seuraa ja ei käynyt aika pitkäksi kun odotti joulupukkia. Jouluruoka oli ihan parasta, ja tädeiltä ja mummolta mä olen kaikki jouluruokareseptinikin saanut! Edelleen kokkaan samoja herkkuja joita pienenä söin!

Tässä kuvassa taidan olla jo kolmevuotias? Ihanasti serkkupoika pitää huolen että katson melkein oikeaan suuntaan, hahaaa! Mä en kestä tota mun muumimekkoa, niin ysäri ja niin söpö, harmi kun ei ole tallessa, toi olis päheä meidän tytöille!

Mä aloin vihaamaan hiihtoa silloin kun se tuli koulussa pakolliseksi enkä osannut ollenkaan enää, vaan kaaduin aina pyllylleni. Lapsuuden joululomilla olin kuitenkin kova hiihtämään ja hiihtelin mummon pihaa ympäri kerta toisensa jälkeen joka talvi siitä asti kun sain sukset. Uskookohan Otto silmiään kun näkee allaolevan kuvan, se tietää että oon maailman pahin hiihto-hater!

Iina 4v hiihtämässä mummolan pihaa ympäri. Aika makea myös toi pottamallinen lakki eiks vaan!

Mun mummo ja pappa muuttivat Oulusta vähän kauemmas, Rantsilaan joskus kun olin ekaluokalla, ja siellä maaseudun rauhassa oli myös ihanaa viettää jouluja. Sieltä mulla on tosin mun yksi kamalimmista joulumuistoista, kun me oltiin kaikki mummoa, pappaa ja äitiä myöden influenssassa jouluna yhtäaikaa. Pappa-raukka teki kaikki jouluruuat ja me vaan makoiltiin äidin ja mummon kanssa ihan raatona sängynpohjalla. Oli meillä ihan mukava joulu muuten mutta 40 asteen kuume vähän söi voimia ja jouluruoka ei maistunut eikä lahjojen jaostakaan meinannut tulla mitään kun ei meinattu jaksaa kykkiä paketteja kuusen alta. Nyt jo naurattaa, silloin vähän harmitti olla kipeänä.

Tämä kuva on otettu siellä Rantsilassa kun olin ehkä 9v, mutta ei siis sinä jouluna kun olin kipeä. Mulla on toi tonttulakki vieläkin tallessa, hahha! Bongatkaa myös mummon päheä nokialainen sivupöydältä, mulla oli samanlainen keltaisena!

Ihania joulumuistoja kyllä, tuli niin ikävä Ouluun! Tänä jouluna me ei mennä sinne, mutta joku joulu on kyllä pakko viettää taas siellä yhdessä sukulaisten kanssa.

Millaisia muistoja teillä on lapsuuden jouluista?

Tänään kurkistetaan kolmivuotiaamme kirjeeseen joulupukille, jonka hän on itse sanellut, ja ylpeä äiti kirjoittanut ylös hihitellen, sydän rakkaudesta pakahtuen. Olen editoinut kirjeestä pois neidin henkilökohtaiset terveiset joulupukille, ja jättänyt vain lahjatoiveet näkyviin, koska ne terveiset on hänen omia henkilökohtaisia juttuja joita en täällä jaa. Mutta lahjatoiveet ovat vapaata riistaa, olivat nekin musta aika hellyyttäviä!

Tulen kirjoittamaan tulevaisuudessa enemmän meidän perheen periaatteista ja mielipiteistä joululahjojen suhteen, tässä luukussa keskitytään nyt vain näihin toiveisiin. Kokosin kollaasin Tiaran toiveista, ja hän auttoi iloisesti miettimään sopivan paikan kullekin lahjatoiveelle kuvasta.

1. Barbie & hevonen -setti
2. Huolisyöppö
3. Littlest Petshop -talo/huone ja hahmoja
4. Pengoloo -peli*
5. Hugo-toimintokoira
6. Lego Friends -paketteja
7. Puhuva Aino-nukke*

Mun mielestä nuo lahjatoiveet ovat oikein ihania! Barbien heppasetin muistan saaneeni itsekin pienenä lahjaksi ja se oli mun unelmien täyttymys! Heppasetti on ehkä jossain jopa tallessakin Oulussa, vinkvink äiti sen voisi etsiä Tipan mahdolliselle tulevalle hepalle kaveriksi! Huolisyöppö on niin hauska ja hellyyttävä idea että olen aika iloinen että neiti toivoi sellaista. Littlest petshopit ovat nyt se uusin villitys joita kerätään, ja joista haaveillaan. Pienempikin osaa jo sanoa ”Pehtop!”.

Hugo-toimintokoirasta hän on puhunut siitä asti kun ensimmäinen lelukuvasto tuli kotiin. Hyvä että aloin tutkimaan sen saatavuutta, sillä se näytti olevan jo nyt melkein kaikista kaupoista loppu. Onneksi Verkkokaupan myymälässä Jätkäsaaressa niitä oli vielä, ja Otto reippaana kipaisi tänään hakemassa sieltä yhden joulupakettiin. Meidän koiran jälkeen sinne jäi niitä viisi, äsken kun tsekkasin, näytti olevan kolme jäljellä. Ilmeisesti Hugo on yksi joulun suosikkilahjoista?

Pengoloo -pelin ja puhuvan Aino -nuken me saimme Competolta testattavaksi, mikä oli aika hauska sattuma, sillä Tiara oli juuri katsellut nukkea kuvastossa, ja ainoa peli josta hän on haaveillut ikinä on tuo Pengoloo -niminen muistipeli, jossa pitää etsiä erivärisiä munia puisten pingviinien alta Etelänavalla. Siellä ne odottavat varmassa piilossa paketointia jo nyt. Täytyy toivoa että meidän pienet salapoliisit eivät löydä äidin ja isin lahjakätkölle!

Kirjeen valmistumisenkin jälkeen on kuvastoja selailtu ja kiinnostusta on löytynyt myös My Little Ponyihin ja Monster High-nukkeihin. Pitää koettaa selvittää ne tärkeimmät toiveet, vaikka se kolmevuotiaan tuuliviirin kanssa vähän haastavaa onkin. Saapa nähdä mitä niistä paketeista sitten lopulta paljastuukaan, pukkihan onneksi tietää kaiken, vaikka kaikkea ei kirjeeseen olisi kirjoittanutkaan.

Millaisia toiveita teidän kolmivuotiailla on jouluksi? Löytyykö samoja kuin meiltä? Mitä lelusarjoja teillä kerätään?

Pienten kommelluksien jälkeen viimein on aika pyöräyttää käyntiin blogini historian toinen joulukalenteri! Ihanaa joulukuun alkua kaikille, joko siellä ollaan yhtä joulufiiliksissä kuin täällä? Joulukalenteri tulee pitämään sisällään jouluisia kuvia, vinkkejä, ruokia, muistoja, listauksia, yllätyksiä ja myös muutamia ihania arvontoja, joissa voi voittaa joululahjoja itselleen tai muille. Sen pidemmittä puheitta, tänään vuorossa meidän lastenhuoneen joulu.

Lapset saivat itse valita kaikki huoneensa koristeet, ja ei ollenkaan tullut yllätyksenä että ne ovat aika värikkäitä ja hempeitä, cupcakeja ja muita söpöjä kiiltäviä asioita. Koristelimme kuusen yhdessä Tiaran kanssa sillä aikaa kun Zelda heitteli koristepalloja joka suuntaan, onneksi yksikään ei särkynyt! Joulukuusi on ostettu jo vuosia sitten silloisesta Tiimarista, ja se on kyllä pysynyt tosi hyvänä, vaikkakin yksi jalka on siitä hukassa. Sen olen korjannut menestyksekkäästi valkoisella paksulla pahvista leikatulla korvikejalalla, kun en ole raaskinut luopua tästä kuusesta jonka ostimme Tiaran ensimmäisenä jouluna.

Taannoisella Tukholman reissulla tytöt saivat valita Åhlensilta mieleisensä joulukoristeet, ja täytyy sanoa ettö valinnat menivät kyllä aivan nappiin! Molemmat koristeet ilmentävät valitsijaansa täydellisesti. Arvaatteko kumpi on kumman? Robotti on Tiaran, pinkkiä, glitteriä, näyttävä koriste. Auto on Zeldan; pieni, pippurinen ja söpö!

Meidän lastenhuoneessa joulu sulautuu sinne kaiken muun sekaan, ja niin sen kuuluu mennäkin. Lastenhuoneen joulu on sellainen joulu, johon lapset saavat koskea ja osallistua joka päivä. Mummu toi tytöille viimeksi väriä vaihtavan lumiukkovalaisemen, ja lisäksi tyttöjen huoneessa asuu jouluun asti mun vanha tonttutyttö, joka katsoo että lelut kerätään siististi joka ilta!

Miten te koristelette lastenhuoneen jouluksi? Saavatko lapset valita koristeet itse ja tykkäävätkö osallistua koristeluun? Onko teille jäänyt lapsuudesta rakkaita koristeita, jotka ovat käytössä vieläkin?