Huhhuh, nyt on synttäriviikonloppu takana! Tiara sai kuin saikin ihanat juhlat, vaikka synttäripäivän aamuna meinasi iskeä epätoivo kun niin moni kutsuttu vieras oli kipeänä. Onneksi suurin osa kuitenkin pääsi paikalle ja neiti oli onnesta soikeana aina kun ovikello soi. Se on tämä alkusyksy vaan niin hankalaa aikaa juhlien järjestämiselle, kun juuri on aloitettu koulut, kerhot ja päiväkodit ja jokatoisella on flunssaa tai muuta. Flunssaa on meilläkin, kun tällä viikolla on vielä kiusannut flunssan jäljiltä nuha ja yskä molempia tyttöjä, ja mun äitikin on sairaana. Onneksi ei ole ollut kuumetta kuitenkaan niin pystyttiin pitämään juhlat.

Me oltiin kerrankin ihan hyvin aikataulussa ja tarjottavatkin olivat jo valmiina kun vieraita alkoi saapumaan. Tehtiin Tiaralle valkosuklaamustikkatäytekakku, jonka hän sai ihan itse kostuttaa laimennetulla sitruunamehulla, ja koristella mansikoilla ja mustikoilla. Se taisikin olla yksi viikonlopun suosikkijuttuja kun pääsi itse osallistumaan juhlatarjoiluiden valmistamiseen. Täytteeksi laitoin maitorahka-kermavaahtoa, jossa oli seassa raastettua valkosuklaata ja mustikoita.

Lisäksi meillä oli Oton leipomaa omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta, popcorneja, mozzarella-basilika-tomaatticoctailtikkuja, omenaviipaleita pikkuisille, karjalanpiirakoita ja munavoita, ja sitten Cloettalta viime viikolla maisteltavaksi saatuja uutuuskarkkeja ja suklaita. Suolainen Cloetta Sprinkle vohveli-suklaa ja Cloetta Sprinkle Mint & Crispy Rain -suklaa tekivät kauppansa, ja Instagramissa jo aiemmin kuolaamani vohvelisuklaa oli todellakin juuri niin hyvää kuin villeimmissä unelmissani kuvittelin.

Juhlissa Zelda vähän ujosteli vieraita, ja oli aika paljon kiinni Tiarassa ja meissä vanhemmissa. Tiara sen sijaan juoksi aina into piukassa avaamaan ovea kun kello soi, ja halaili kaikkia. Muistan kyllä että Tiarakin ujosteli enemmän juuri samassa iässä kuin Zelda on nyt. Mutta mä oon tosi iloinen että Tiaralla oli kivat juhlat, ja ihanaa että hän nautti niistä kovasti! Neiti nukahti iltapalan jälkeen samantien, kuten siskonsakin. Tiaralla oli vaan viimeyönä tosi kova yskä ja nukkumisesta ei meinannut tulla mitään enää puolen yön jälkeen, mutta täytyy toivoa että tämä yö sujuisi vähän paremmin.

Tiara oli superiloinen meiltä ja vierailta saamistaan lahjoista, ja tämä päivä onkin sitten kulutettu kasaamalla uusia Lego Friends -paketteja. Aika hauskaa päästä rakentamaan pikkulegoilla, kun niin monta vuotta on koottu pelkkiä duplotorneja. Ihan supersuosikiksi nousi myös mustavalkoinen pomppukoira, joka sai nimekseen Hauska. Sillä Tipa on pomppinut siitä asti kun sen sai, käsittämätöntä miten paljon energiaa riittää pienellä tytöllä! Ollaan keretty myös katsomaan jo Risto Räppääjä ja Liukas Lennart, ihan hauska leffa sekin.

Oli kyllä ihanaa juhlia tällä viikolla, mutta ihana palata myös arkeen. Rankan loppuviikon jäljiltä väsymys on melkoinen, mutta eiköhän se tästä taas hyvien yöunien jälkeen. Seuraavat juhlat meillä onkin vasta huhtikuussa kun Zelda täyttää vuosia, nyt on hyvä fiilis, ja otetaan juhlavalmisteluiden suhteen rennosti sinne asti että on aika kokata joulupöydän herkkuja. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Tänään mä teen vähän erilaisen postauksen, sillä viime päivinä on tapahtunut paljon kaikkea hauskaa, mistä haluan kertoa! En kuitenkaan halua jaaritella kolmen kilometrin mittaista peruskuulumispostausta, joten siksi kerron tänään meidän tekemisistä tässä muodossa.

Viime päivinä ollaan..

.. Oltu isoimmissa ja hienoimmissa ristiäisissä ever. Tunnelma oli kuin amerikkalaisista häistä, ja tämä siis vain positiivisessa mielessä. Alkoi omat hikiset olkkariristiäiset tuntumaan vähän kotikutoiselta, mutta mikäs siinä, hauskat ristiäiset oli meilläkin molemmilla tytöillä, ja nautittiin näiden suurten juhlien tunnelmasta täysin rinnoin.

.. Käyty kävelyllä tyttöjen kanssa ihmettelemässä valkoposkihanhia, jotka olivat kuulemma kaikki hanhivauvoja, ja vain yksi oli emo, Tiaran mukaan.

.. Käyty puistossa leikkimässä, ja ihmetelty miten Zelda pääsee jo melkein kiipeämään koko pikkuliukumäen väärinpäin ylös. Eli siis sitä mäkeä pitkin, ei portaita. Missä vaiheessa Zelda lakkasi olemasta sylivauva???

.. Saatu Zelda luopumaan tutista, vahingossa. Day 2 ilman tuttia menossa, ja kertaakaan ei ole kysellyt perään. Hän tosiaan onnistui itse hukkaamaan tuttinsa ennen eilisiä päiväunia, ja joutui nukahtamaan ilman sitä päikkäreille. Nukahtaminen kävi kädenkäänteessä, joten vaikka tutti löytyikin, päätettiin olla antamatta sitä enää. Ja ei ole neiti kysellyt tutin perään sen koommin, eikä se ole vaikuttanut nukahtamiseen millään tavalla. Eli taas oli vaikeampaa vanhemmille kuin lapselle tämä siirtymävaihe, kuten tavallista, haha!

.. Säikähdetty, kun Zelda päätti kompastua tyynyyn ja lyödä otsansa barbin koirankoppiin. Onneksi siitä ei tullut kuin pieni naarmu, eikä se tunnu Zeldaa haittaavan, mutta ainahan sitä vanhempana säikähtää kun jotain pientäkin sattuu!

.. Syöty ihania kesäherkkuja, kuten mansikoita ja vaniljajätskiä, ja maisteltu Oton kokkauksia tomaatti-kesäkurpitsa-pesto-mozzarellavuuasta nuudeliwokkiin. Reseptejä tulossa pian!

.. Kärsitty, tai no minä olen kärsinyt kauhean 24h migreenin. Vielä aamulla kun tänään heräsin, tuntui että en olisi halunnut herätä ollenkaan, kun päätä jomotti niin hulluna ja oli hirveän valonarat silmät. Mutta päätin että en suostu kärsimään tätä päivää, ja skarppasin ja menin suihkuun, ja jossain vaiheessa kesken kävelymatkan Korkeasaareen särky sitten helpotti, ja nyt on vihdoin ihan hyvä fiilis.

.. Buukattu yhdelle päivälle neljä menoa, kun lomalla ei pahemmin tule kalenteria käytettyä. Mä ajattelin koko viime viikon, että meillä ei ole tällä viikolla mitään erityistä tekemistä, ja onnistuin sopimaan keskiviikolle neljän kaverin kanssa treffit. Yhdet jouduin perumaan, tai no siirtämään, mutta huomenna on tulossa kiireinen päivä siis. Loppuviikko varmaankin vain öllötellään rannalla sitten. Ihana kuitenkin nähdä kavereita, niin läheltä kuin kauempaakin!

.. Harmiteltu Mörkön vointia, kun Mörkö kävi eilen eläinlääkärin kontrollissa. Koiraherra on kärsinyt sydänviasta jo pari vuotta, ja nyt alkaa näyttää siltä että sydän ei kestä enää kauan, kuulemma parhaassa tapauksessa ”jopa” ensi kesään. Surettaa ihan hirmuisesti, mutta onneksi saadaan Mörkö taas pian tänne meille ja voidaan rapsutella ja halia ja viettää sen kanssa aikaa. En uskalla, enkä halua ajatella sen pidemmälle, kuin että päivä kerrallaan.

.. Ihasteltu eläimiä Korkeasaaressa lasten kanssa. Zeldaan tekivät suurimman vaikutuksen kaikki isot eläimet visenteistä kameleihin, Tipa taas ihastui kaloihin. Mun suosikkeja olivat vekkulit mangustit!

.. Ostettu kesän ensimmäiset pehmikset, ja valutettu ne käsille, ilman paperia tietysti. Pehmis suli tällä säällä vähän turhan nopeasti mun makuun, mutta ai että se maistui herkulta!

.. Ostettu Korkeasaaresta kaksi uutta perheenjäsentä, pehmoleluleopardi ja -papukaija, joista leopardi on kuulemma tyttö ja sai nimen Isla. Tiara valitsi siskolleen pehmoksi papukaijan, ja reiluna isosiskona yritti valita koko kaupan pienimmän pehmolelun, mutta mä sitten sanoin että kyllä Zeldallekin otetaan yhtä iso papukaija kuin hänen leopardinsa on. Miten tämä sisarusten sortaminen alkaa jo näin pienenä, hahah!

..Hihitelty Tipan sanoille ja sanavalinnoille. Mun lemppareita on ”lempisuosikki”, ”pölliäinen” ja ”makee”.

.. Hihitelty Zeldan omille sanoille. Iltapala on ”ipa”, puhelimeen huudetaan ”moi hatawatawata”. Sisko on ”hikkoo” ja kaikkein parasta on tökätä isiä nenään ja huutaa ”piiiiip!”.

Ihana viikon aloitus kauniissa kesäsäässä, ja vaikka viikkoon on mahtunut murhettakin, mä uskon että loppuviikosta tulee vielä parempi! Ihanaa huomista keskiviikkopäivää kaikille, ja kiitos ihanista kommenteista hiuspostaukseen, musta tuntuu kuin uudesti syntyneeltä tämän kuontalon kanssa, ja olo on höyhenen kevyt!

Mitä teille kuuluu? Onko postaustoiveita, erityisesti mielipidepostauksia olisi hauska kirjoittaa nyt kun on aikaa paneutua!

Eilen oli Oton 24v-juhlat, ja oli mahtia päästä juhlimaan ystävien kanssa, ja sitä ennen vielä treffeille kahdestaan Oton kanssa. Kyselin teiltäkin ravintolavinkkejä videopostauksessa, mutta päädyttiin lopulta niinkin perusvalintaan kuin Pizza Hutiin, kun tajuttiin ettei olla käyty siellä ikinä yhdessä. Me ei haluttu mennä mihinkään superhienoon paikkaan, koska oltiin pukeuduttu rentoa grilli-iltaa varten, joten Pizza Hut oli oikein hyvä valinta. Mä söin vanhan lempparini Super Supreme -pizzan, ja kyllä se vaan maistui vuosien tauonkin jälkeen yhtä hyvältä.

Oli ihanaa istua ja syödä vaan kahdestaan, ihan rauhassa vailla mitään maidon kaatumisia, pöydälle kiipeämisiä ja muita. Silti huomasin katsovani miten kiva lasten leikkipaikka ravintolassa oli, ja kuinka hauskaa olisi tulla sinne lastenkin kanssa syömään. Aina sitä vaan ikävöi lapsia, vaikka kuinka nauttiikin omasta ajasta. Onneksi tytöt saivat olla tutussa ja turvallisessa omassa kodissa mun äidin kanssa yötä, ja ennen kahdeksaa illalla tuli jo viesti että molemmat nukkuvat rauhallista yöunta.

Pizzareissulta lähdettiin kohti Espoota, Kaislalle ja Simolle valmistautumaan iltaan. Kesällä on yleensä kaikilla aina vaikka ja mitä menoja joka viikonloppu, mutta nyt onnistuttiin saamaan koko porukka kasaan ja kaikki kutsutut tyypit tulivat paikalle. Hengattiin vajaan 20 hengen porukalla ja grillailtiin grillikatoksessa, sekä kuunneltiin musiikkia. Oli ihan parasta nähdä kaikkia pitkästä aikaa! Me oltiin Kaislan ja Karon kanssa vähän vähemmistönä siellä kun kaikki muut olivat poikia, tai no miehiähän nuo taitaa olla jo, mutta mun mielestä poikaporukassa hengaaminen on aina ollut rentoa.

Kaisla oli leiponyt synttärikakuksi mokkapaloja, ja Otto sai kavereilta lahjojakin, uskoisitteko tuota hempeän vaaleanpunakukallista pakettia pojan paketoimaksi, aww! On meillä vaan ihania ystäviä, ei voi muuta sanoa. Mun lahjan Otto saa vasta huomenna teknisistä vaikeuksista johtuen, täytyy toivoa että herran on siihen sitten tyytyväinen kun joutui vielä odottamaan yhden ekstrapäivän.

Grillailun jälkeen me tanssittiin Espoossa vielä pari tuntia, ennenkuin lähdettiin Kaivohuoneelle jatkamaan meininkejä. Kaivolla oli hauskaa, tanssittiin ja jopa pojatkin tanssivat, mitä ei yleensä tapahdu ikinä! Huomaa vissiin mikä mulle oli se paras juttu ystävien näkemisen lisäksi: tanssi, aika paljon tullut hoettua sitä sanaa tässä postauksessa. Mutta minkäs sille mahtaa, mä vaan rakastan tanssia. Ihan loistava ilta kyllä kertakaikkiaan. Yksi teistä ihanista lukijoistakin tuli moikkailemaan, mikä oli hauskaa, vaikka en kyllä ehkä siihen aikaan illasta ollutkaan enää parhaimmillani, haha!

Tänään saatiin nauttia aamulla pitkään nukkumisesta, ja ollaan vietetty päivää vain kotona hengaillen. Tein Oton synttäreiden kunniaksi ruuaksi uuniperunoita katkarapu- ja kylmäsavulohitäytteillä ekaa kertaa elämässäni, ja niistä tuli tosi hyviä! Pitää jakaa reseptit täällä niihin täytteisiin, kunhan saan kirjoitettua ne ylös. Huomenna mä suuntaan valokuvauskoulutukseen pariksi tunniksi, muuten ei ole vielä mitään suunnitelmia. Ihanaa kun  kesäloma on alkanut, tätä on niin odotettu!

Mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille ja paljon onnea Otolle<3

Eilen oli ihan mieletön ilta! Käytiin eilen siis Kaislan, #Ihana Mies -arvonnan voittajan Oonan ja muiden Coca-Cola lightin kamppikseen osallistuneiden bloggaajien ja lukijoiden kanssa katsomassa Rock the ballet, jota ennen juhlittiin Savoyteatterin ravintola Preston parvekkeella. Oli huippua lähteä pitkästä aikaa tuulettumaan, ja ennenkaikkea päästä katsomaan upeaa Rock the Ballet -showta. Mä en oikeastaan lukenut showsta mitään arvosteluita tai kauheasti edes taustatietoja etukäteen, sillä halusin mennä paikalle avoimin mielin, ilman odotuksia. Näin jälkeenpäin olen kyllä varma että show olisi ylittänyt kaikki mun odotukset jos sellaisia olisi ollut, se oli nimittäin ihan mahtava.

Kuusi ihanaa miestä, ja yksi ihana nainen jotka tanssivat todella taitavasti, tarinaa kertoen, tunteita herättäen, itkettäen ja naurattaen. Yleisö oli ihan mukana koko shown ajan ja mun käsiin sattui vielä puoli tuntia sen jälkeen kun oltiin lähdetty, kun taputin niin innoissani. Yksi komistuksista vei meidän kaikkien sydämen, ja me oltiin ihan onnesta soikeina kun huomattiin että tyyppi käveli meidän kanssa ulko-ovista yhtäaikaa ulos esityksen jälkeen. Pakkohan sitä oli pyytää yhteiskuvaan, tosi mukava herra oli kyseessä kun suostui ilomielin, raukka joutui siinä viiden asteen vesitihkussa poseeraamaan meidän kanssa.

Esityksen jälkeen meillä oli tarkoituksena vielä juhlistaa vähän pikkulauantaita tyttöporukalla, ja lähdettiinkin Kaislan, Oonan ja Mami Go Go -blogin Mintun, sekä hänen ystävänsä kanssa istumaan Iguanaan. Vaikka me ei tunnettu toisiamme kaikki niin hyvin, puolet porukasta ei ollut nähnyt toisiaan koskaan aiemmin, niin meillä oli kyllä ihan hurjan hauskaa. Roisi läppä lensi ja nauroin niin paljon että varmaan meikitkin levisivät, ellei sade niitä ollut pilannut jo aiemmin.

Iguanasta suunnattiin vielä We Got Beefiin Iso Roobertinkadulle, missä en ennen ollut käynytkään vaikka olen aina halunnut. Mulla on vaan niin harvoin tilaisuuksia käydä baareissa, että yleensä käyn vain aina samoissa vanhoissa paikoissa, joissa tiedän viihtyväni, kun en halua ottaa riskiä että pettyisin jos uusi paikka ei olisikaan mun tyylinen. We Got Beefissä oli tosi rento meininki, hauskaa musiikkia, ja kivoja tyyppejä, vaikka olo olikin vähän orpo ballerinoissa tanssilattialla, kun kaikilla muilla oli tennarit! No mutta, ensi kerralla osaan varautua ja laittaa rennot popot jalkaan.

Tänään sain nukkua pitkään helatorstain ansiosta, ja se oli kyllä niin luksusta! Heräsin vasta kymmenen jälkeen ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen ja nyt olo on kyllä uudesti syntynyt. Sain luettua päivällä hyvin pääsykokeiden ennakkoaineistoakin, sekä sovittua pari tapaamista ja kaikkea muuta tärkeää. Pääsykokeisiin on enää tasan viikko ja vähän alkaa kiriä hiki otsalle, että saanko mä tsempattua ja opittua kaiken niin hyvin kuin haluaisin. Mutta on onneksi vielä aikaa, ja viikonloppu välissä jolloin ehtii keskittyä enemmän.

Huomenna me mennään moikkaamaan kavereita, ja sen jälkeen nautitaan perjantai-illasta, ja siitä että lauantai on meidän perheen yhteinen vapaapäivä. Viikonloppuna toivottavasti sääkin on vähän parempi ja päästään ulkoilemaan, ja ajateltiin nautiskella rauhassa aamupalaa pitkän kaavan mukaan yhdessä.

Huomenna kipaisen hakemassa kaupasta pinkkiä sävytettä, kiitos teidän kaikkien ihanien! Kuten totesin blogin facebook-sivuillakin, mä en varmaan ikinä uskaltaisi kokeilla niin radikaalia hiusmuutosta, ellei teitä kaikkia ihania lukijoita olisi. Kiitos kun tsemppasitte ja annoitte loistavia vinkkejä, miten toteuttaa värjäys helpoiten. Toivottavasti mä onnistun, tulen sitten heti esittelemään tuloksia kun olen kokeillut! Viikonlopun aikana on luvassa vielä kaksi arvontaa, ja lisäksi kuulumisia ja sitä hiusmuutosta, jonka ajattelin kuvata alusta loppuun, mitä ikinä siitä sitten tuleekin. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille!<3

Perjantain Aussie-gaalaan halusin ehdottomasti täyspitkän mekon, mutta lauantaille valitsin jotain rennompaa. Päättelin (ilmeisesti aivan oikein) että lauantaina gaalan pukukoodi on vähän rennompi ja sallivampi, ja valitsin päälleni Zalandon räiskyvästi kuvioidun, hieman alle polvipituisen paljettimekon, jonka lainasin Polhemin pr-toimistolta. Mulla oli kaksi viikkoa ennen gaalaa ihan jäätävä asukriisi kun tuntui etten löydä mistään sellaista mekkoa tai asua ylipäätään, jonka haluaisin laittaa päälleni.

Kaikki kaupat oli kierretty, nettikaupat koluttu läpi ja aloin olla epätoivoinen. Onneksi Stokke Steps -tapahtumassa käydessäni löysin sitten tuon mekon ja ihanat Polhemin tytöt lainasivat sen minulle gaalan ajaksi. Mekko oli ehkä vähän liian iso mulle, mutta ihastuin siihen niin paljon etten nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin pukeutua siihen. Näyttävä mekko ei paljoa asusteita kaivannut, ja siihen sopivat kultakorkoiset Zaran narusandaletit multa löytyi onneksi omasta takaa. Gaalassa mulla oli kultaiset korvakorut mekon seurana.

Lauantain Indiedays blog awardsit pidettiin Fredan Tivolissa, ja tilaa juhlia oli yllinkyllin. Rankka viikko ja Oton sunnuntain duunivuoro vaativat veronsa siinä mielessä, että lähdettiin kotiin jo ennen kymmentä. Jotenkin vaan alkoi olla niin väsynyt fiilis, ja ei haluttu juhlia liian myöhään ettei väsy kestä koko tätä viikkoa. Se oli selkeästi oikea päätös ja oli ihana tulla kotiin syömään rauhassa iltapalaa ja katsomaan hetkeksi sarjoja tabletilta.

Kerettiin kuitenkin moikkailemaan kaikkia tuttuja ja onnittelemaan voittajia huikeista suorituksista! Meillä oli tosi mukava ilta, ja vaikka rennompi aikataulu onkin ihanaa niin pieni haikeus on siitä että tämän kevään gaalat on jo ohi. Onneksi uusia gaaloja tulee ja ystäviä näkee muutenkin, gaalat ovat vaan siitä mukavia että näkee niin paljon ihania ihmisiä kerralla.

Kollaasin kuvat Jim Bergström & Henri Ilanen /Olympus

Mamigogo -blogin ihana Minttu, Saksan matkaseuralaiseni, voitti ansaitusti ykköspalkinnon Vuoden blogiteko -kategoriasta A beautiful body -haasteellaan. Mä oon niin iloinen että sain tutustua Minttuun paremmin matkalla, siinä on nimittäin harvinaisen mahtava, aito ja kiva tyyppi!

Kumpi asu oli lemppari, perjantain pitkä punainen mekko vai lauantain lyhyt ja säihkyvä mekko?

Nyt mä lähden nautiskelemaan juuri uunista tullutta parsapiirakkaa, jonka ohjeen jaan jos se maistuu hyvälle! Illalla suunnataan Jemmin ja Tapion kanssa Apolloon katsomaan Sami Hedbergiä ja kumppaneita, olen tosi innoissani sillä tämä on eka kerta ikinä kun näen standuppia livenä. Ihanaa pääsiäistä kaikille♥♥