Postauksessa luvassa ainakin megapläjäys kuvia ja kuulumisia! Eilinen ystävänpäivä piti sisällään herkkuaterian, leffahetken Oton kanssa kahdestaan illalla ja paljon pusuja. Täytyy myöntää että tuli mullakin vähän tippa linssiin kun Oton tekstiä luin, varsinkin näillä hormoniheittelyillä. Kuten joku teistä kommentoikin niin kyllä saan olla onnellinen siitä että olen noin ihanan miehen itselleni löytänyt, ja onnellinen mä olenkin! Jos mä oon kerran lihamureke niin mikähän lempinimi me Otolle keksitään, ideoita, anyone?

Tänään Otto on viettämässä kaverinsa läksiäisiä ja me ollaan oltu tyttöjen kesken koko päivä ja ollaan vielä iltakin. Ollaan vähän herkuteltu äidin kanssa epäterveellisellä ruualla sillä aikaa kun Tipa oli päikkäreillä ja nyt iltasella olisi vielä tarkoitus leipaista vähän mokkapaloja. (Tähän perjantaihinko se mun tähän asti niin terveellisen ja hyvännäköinen ruokapäiväkirjani sitten kaatui?) Huomenna kirjaan vielä päivän ruuat ylös niin ei tule lopetuspäivälle näin kauheita valintoja kuin tänään, mutta sunnuntaina luvassa postausta viimein! Tässä muutama kuva eiliseltä meidän ihanasta Tipa-neidistä joka suostui poseeraamaan hetkisen kameralle ystävänpäivä-teemaan sopivan nallukan kanssa:

Mä testasin tänään viime kesänä ostamiani Cubuksen supertiukkoja 24″ pillifarkkuja ja iloiseksi yllätyksekseni ne mahtuivat vielä jalkaan! Nappi ja vetoketju ei tietenkään menneet kiinni koska masu on ”hieman” jo kookkaan puoleinen näillä viikoilla, mutta sen sijaan tuo ainakin kilometrin verran levinneeksi kuvittelemani takalisto sulloutui vielä suhteellisen kivuttomasti housujen sisälle ja sain ne jopa itse pois jalasta ilman ongelmia. Ehkäpä olen tällä kertaa onnistunut kerryttämään niitä kiloja lähinnä tuohon etupuolelle ja rintavarustukseen. Vaikka onhan tässä toki vielä hienosti viikkoja aikaa levitä ihan joka suuntaan, sitä en kiellä!

Kuvia napsiessani huomasin, että vaikka mun maha onkin todella kookas, ei sitä näe ollenkaan edestä jos on musta paita päällä! Tänään on siis viikkoja 28+5 mutta vielä onnistuin vahingossa mustalla paidalla piilottamaan sen kuvaa varten, livenä ei taitaisi mennä enää läpi. Mutta eipä ole tarvettakaan piilotella, masu on iso ja ihana.

Tiara on tällä viikolla ottanut aimo harppauksen kohti adjektiivien ihmeellistä maailmaa, kaikki on ollut ”mukkavaa”, ”inanaa”, ”kivaaa”, ”isoa”, ”pieeentä”, ”kuumaa” tai ”kymmää”. Ompa neiti kertonut mummulle että hänelle tuli ”haami” (=harmi) kun ilkeä äiti kielsi räpeltämästä tietokonettaan. Eilen Tiara oppi myös sanomaan ”ystävä” ihan selkeästi ja kaikki kirjaimet oikein ja tämän päivän tunnuslauluna on ollut ”Heiheiii! Moikka! Heippa! Baibai! Heissan!”. Tiara siis hokee noita peräjälkeen jatkuvasti, ja tuon ”byebye”:n se on oppinut itse englanninkielisestä lastenohjelmasta ilmeisesti, koska kukaan meistä ei ole sitä opettanut mutta tyttö selvästi tietää mitä se tarkoittaa.

Ruotsinkieli myös tuntuu vahvistuvan kokoajan, vaikkakin nyt Tiara on alkanut välillä myös käyttämään molempia kieliä sekaisin. Esimerkiksi ruuminosia luetellessaan Tiara sanoo yleensä ”Tukka, simmä, näsa, mun, kaula, masu” eli osan ruotsiksi ja osan suomeksi. Mutta jos kysyn että missä nenä ja missä suu niin kyllä se ne edelleen osaa osoittaa eli ei ole suomenkielentaitokaan kadonnut mihinkään! Tiara myös kiittää melkein aina ruotsiksi eikä suomeksi.

Aamulla nappasin muutaman kuvan kun Tiara pesi nasun kanssa hampaita. Tiara ei koskaan luovu hammasharjasta helpolla kun hampaidenpesu on niin kivaa. Aina kun mä oon pessyt Tiaran hampaat niin se juoksee vielä kymmenen minuuttia ympäri kämppää pesemässä itse niitä lisää, ei vissiin luota äidin pesutaitoihin. Mun äiti myös otti musta ja Tiarasta pari kuvaa kun istuskeltiin neidin mammut-jakkaroilla.

Tällä viikolla saapui viimeinkin myös se Polarn O. Pyretin paketti jonka sisällön sain viimein kuvattua ja lisäksi muistin että mulla oli myös yksi Benettonin löytö esittelemättä joten kuvasin sen samaan syssyyn. Ihanan värikkäältä näyttää pikkutyypin vaatevalikoima, juuri niinkuin toivoinkin!

Raidallinen mekko, body ja shortsit siis Popin valikoimista ja turkoosi ihana paita Benettonilta. Tuo paita on oikeasti paljon räikeämmän turkoosi mutta vaikka yritin mitä kuvausasetuksia ynnä muita muuttaa niin en saanut oikeaa ihanaa väriä tallentumaan kameran ruudulle. Mutta aika söpöltä se näyttää noinkin vai mitä!

Ihanaa kun on viikonloppu! Huomenna mä aion mennä Oton ja Tiaran kanssa ainakin kotipihalle, istun sitten vaikka keinussa jos en jaksa seisoa mutta mun on kyllä ihan pakko päästä vähän ulos noiden ihanuuksien kanssa. Tänään oon myös googletellut erilaisia sisäleikkipuistoja Helsingissä, ihan mielenkiinnosta vain. Kannattaako niihin edes mennä vielä Tiaran ikäisen muksun kanssa vai saisiko  niistä enemmän irti vähän myöhemmin? Millaisia viikonloppusuunnitelmia teillä on?

Ihanaa viikonloppua kaikille<3

Me suunniteltiin Oton kanssa jo heti mun ensimmäisen raskauden alusta lähtien, että meidän lapsista tulee kaksikielisiä. Suomenkielisestä perhetaustastaan huolimatta Otto on asunut Ruotsissa ja käynyt sekä päiväkotia, eskarin että kaikki koulunsa ruotsin kielellä. Mä oon itsekin aloittanut ruotsin kielen opinnot suhteellisen nuorena suomalaiseen keskiarvoon verrattuna, jo 8-vuotiaana, ja käynyt myös jonkin aikaa ruotsinkielistä koulua joten ruotsin kieli tuntui meistä molemmista luontevalta ja tärkeältä opettaa myös lapsille. Vaikka mä itsekin puhun suhteellisen hyvää ruotsia, on Otolla silti reippaasti enemmän kielentuntemusta kuin mulla ja Otolle ruotsi on oikeasti kuin toinen äidinkieli. Siksi tuntui loogiselta että Otto on se joka ruotsia myös opettaa.

Vaikka me kummatkin oltiin sitä mieltä että ruotsin kielen opettaminen on tärkeää, tuntui sen toteuttaminen arjessa silti varsinkin aluksi todella hankalalta. Me ollaan aina puhuttu Oton kanssa keskenämme vain suomea ja siksi tuntui hurjan vieraalta tuoda täysin uusi kieli jokapäiväiseen käyttöön. Monta kertaa Tiaran syntymästä asti me päätettiin että Otto puhuu nyt tästä lähtien Tiaralle vain ruotsia ja hienosti Otto puhuikin meidän pienelle Bebikselle, yhden illan ajan. Tai yhden tunnin. Muutaman kerran Otto onnistui pienellä muistuttelulla puhumaan Tiaralle ruotsia jopa useamman päivän putkeen, kunnes tuli vieraita tai joku Oulun reissu tai jotain muuta, joka herpaannutti meidän molempien keskittymisen asiaan ja se ruotsi vain taas jäi.

Tiaran ehdittyä jo yhden vuoden ikään, me sovittiin että nyt otetaan itseämme niskasta kiinni ja lopetetaan tämän kieliasian kanssa jahkailu. Että joko sitä ruotsia oikeasti puhutaan tai sitten unohdetaan koko juttu. Tultiin yhdessä siihen tulokseen että vaikka se tuntuu oudolta ja hankalalta, me halutaan todella että Tiara oppii ruotsin kielen jo kotona. Nyt Tiara on vuoden ja neljä kuukautta vanha ja ruotsi on viimeinkin solahtanut meidän arkipäiviin. Ei se lopulta niin vaikeaa ollutkaan! Koska mä ymmärrän ruotsia yhtä hyvin kuin suomeakin, me koettiin helpoimmaksi se että Tiaran ollessa hereillä Otto puhuu pelkkää ruotsia, siis myös mulle. Silloin Otto ei joudu kokoajan kikkailemaan vaan voi keskittyä puhumaan yhtä kieltä kerrallaan.

Ruotsin opettaminen Tiaralle on tuntunut paljon helpommalta nyt kun Tiara on muutenkin jo sen ikäinen että vuorovaikutus on helpompaa ja puheenkehitys nopeaa. Otosta tuntuu paljon palkitsevammalta ja helpommalta opettaa Tiaralle ruotsia nyt kun neiti jo saattaa napatakin sanoja ruotsista puheeseensa, kuin silloin kun Tiaralta ei saanut vielä mitään vastakaikua millään kielellä. Suomen kieli on Tiaralla ainakin toistaiseksi paljon vahvempi, onhan se loogista sillä suomea Tiara on kuullut koko ikänsä. Mutta yllättävän nopeasti Tiara on alkanut ymmärtämään ruotsin kieltä kun Otto on sitä ahkerasti käyttänyt ja nykyään Tiara osaa myös jo sanoja ruotsiksi ja oppii kokoajan lisää.

Otto lukee Tiaralle ruotsinkielisiä kirjoja joita meiltä löytyy jonkinverran ja niistä Tiara tykkää tosi paljon koska lukeminen kuuluu muutenkin neidin lempipuuhiin. Tiara tunnistaakin jo hienosti eläimiä ruotsinkielisestä Bondgården -eläinkirjasta jonka hän sai joululahjaksi ja ruotsiksi kysyttäessä ”Vad säger lammet/hästen/åsnan/yms?” osaa myös matkia eri eläinten ääntelyä. Kuten yleensäkin puheenkehityksessä, myös ruotsin kielessä Tiara ymmärtää jo todella paljon erilaisia asioita kun hänelle puhutaan, ja omat sanat tulevat sitten perässä. Samahan Tiaralla on suomeksikin että hän on ymmärtänyt puhetta ihan hurjasti jo pitkän aikaa, mutta vasta 1v -synttäreiden jälkeen neiti on alkanut itsekin tuottamaan runsaasti puhetta muutaman sanan sijaan.

Tällä hetkellä Tiaran itse sanomia ruotsinkielisiä sanoja ovat mm. pappa (=isi), bebis (=vauva), näsa (=nenä), mun (=suu), dansa (=tanssia), häst (=hevonen), åsna (=aasi), lamm (=lammas), smink (=meikki), bygga (=rakentaa, tarkoittaa sillä legoilla rakentamista), mat (=ruoka), sitt/sitta (=istua), bad (=kylpy), tack (=kiitos) ja titta (=katso). Näiden lisäksi Tiara osaa sanoa myös sellaisia sanoja jotka ovat suomeksi melkein samanlaisia kuin ruotsiksi. Kuten tässä iässä on tyypillistä, uusia ruotsinkielisiä sanoja tulee neidin sanavarastoon lisää ainakin melkeinpä päivittäin (vrt. suomenkieleen jossa sanoja tulee lisää varmaan kymmenen minuutin välein).

Mä en usko että siitä on pidemmän päälle haittaa että me aloitettiin ruotsin kieli lopulta niin myöhään, Tiara on kuitenkin oppinut sitä ainakin mun mielestä tosi äkkiä. Ja jos miettii Ottoa itseään niin herra on kuullut ensimmäiset ruotsinkieliset sanansa vasta 3-vuotiaana Ruotsissa ja silti puhuu  sitä toisena äidinkielenään. Koska nyt ruotsin kieli on käytössä joka päivä, on sen puhumaan aloittaminen tulevalle vauvalle myös varmasti paljon helpompaa kuin aikoinaan Tiaralle. Uskon että ruotsin kielen oppiminen helpottuu Tiaralla entisestään kun pikkutyyppikin vähän kasvaa ja Tiara saa Oton lisäksi ruotsia puhuvan leikkikaverin itselleen.

Me aiotaan laittaa molemmat lapset ruotsinkieliseen päivähoitoon ja kouluun sitten aikanaan. Tämä siksi, että ruotsin kieli pysyisi vahvasti mukana tytöillä koko elämän koska siitä on varmasti hyötyä myös tulevaisuudessa. Suomen kieli on helpompi oppia ilman että sitä kuuntelee myös koulussa jatkuvasti, koska suomea kuulee ja joutuu käyttämään muutenkin ihan kokoajan. Lisäksi se että olen itse käynyt sekä ruotsinkielistä että suomenkielistä koulua on antanut mulle mahdollisuuden nähdä miten eri kieliset koulut eroavat toisistaan. Ikävää sanoa, mutta kyllä se vain niin on ainakin mulla ollut että ruotsinkielisessä koulussa kaikki koulun tiloista, ruuasta ja luokkaretkistä esimerkiksi koulun tietokoneisiin on ollut huomattavasti laadukkaampaa kuin suomenkielisissä kouluissa ikinä. Ja suomenkielisistäkin kouluista mulla on kokemusta aika laajasti kun olen käynyt useaa eri koulua sekä Oulussa että Helsingissä.

Mä uskon että ruotsin kielen opettamisesta on paljon hyötyä meidän neideille tulevaisuudessa. Luulen että myös englannin ja mahdollisten muiden vieraiden kielten oppiminen sujuu tytöiltä helpommin, kun on jo ruotsin kieli siinä pohjalla (joka muistuttaa huomattavasti enemmän englantia, saksaa ja ranskaakin kuin suomen kieli). Ja ei kaksikielisyys varmasti näytä kenenkään työnantajan mielestä ainakaan huonolta CV:ssä.

CV:stä puheenollen, itsekkäästi ajateltuna myös minä hyödyn tästä meidän perheen kaksikielisyydestä todella paljon. Se että kuulen kotona ruotsia jatkuvasti päivittäin ja Otto puhuu sitä mullekin parantaa myös mun ruotsinkielentaitoa, joka muuten olisi saattanut painua ihan unholaan tässä äitiyslomien aikana kun en sitä olisi tarvinnut. Nyt myös minä uskallan kirjoittaa varmalla fiiliksellä sen ruotsinkielentaidon kohdalle ”erinomainen” omassa CV:ssäni kun tulevaisuudessa haen töitä.

Löytyykö mun lukijoista paljon kaksi- ta monikielisiä tai sellaisiksi lapsiaan opettavia? Mitä kieltä puhutte perheen yhteisenä kielenä? Miten lapsenne ovat suhtautuneet kahden eri kielen oppimiseen, onko jompi kumpi kieli vahvempi? Miten kaksikielisyys vaikuttaa teidän arkeenne? Aiotteko laittaa lapsenne suomen- vai vieraskieliseen kouluun? Miksi?

Naurattaa, hirvittää ja säälittää. Huomasitteko tuon anonyymin kommentin edellisessä postauksessa johon oli linkitetty jonkun blogi? Kommentissa kerrottiin et blogin kirjoittaja on kopioinu mun raskauden aikaisen masukuvan ja läntänny oman naamansa siihen päälle. Ei siinä mitään tää on jo ihan tuttu juttu kesältä kun oli toinen samanlainen joka Irc-galleriassa oli toiminut samoin mutta mua hirvittää se että toi bloggaaja oli kopioinu sinne toisten vauvojen kuvia ja ultrakuvia ja esitti että niissä kuvissa on sen oma rakas pikkuneiti. Miksi joku kokee tarpeelliseksi keksiä itselleen elämän? Ja miten joku kehtaa väittää jonkun toisen lasta omakseen.. Kaikenlaisia pellejä liikenteessä kyllä. Onneksi se blogi on jo poistettu niin ei tarvi enää pelätä et se kopioi kohta meidänkin pikkuneidin kuvia sinne. Toivottavasti kenenkään teidän muiden äitibloggaajien lasten kuvia ei ollut siellä, mua vaan hämäs kun jotenki näytti hirveen tutulta ne blogin bannerissa olleet vauvakuvat, ihan varmasti oon jonkun blogissa ne nähny aiemmin..
                          Käytiin tänään pitkästä aikaa Oton kanssa yhdessä jossain, nimittäin Itäkeskuksessa. Oli kyl kiva kun ei tarvinnu mennä yksin kauppaan enää kun murukin alkaa jo tervehtyä. Kierreltiin kaupoissa ja tein aivan täydellisen löydön, mekon ristiäisiin! Mutta pidän teitä jännityksessä ristiäispäivään asti myös tän asian suhteen koska musta on kiva sit yllättää oikeen kunnolla. Sen verran voin paljastaa että mekko ei kyllä varmaan oo mikään perinteinen ristiäisiin puettava mekko, siinä on mm. nahkaa, mutta täysin asiallinen kumminkin eikä liian paljastava tai mikään bilemekko jos asustaa oikein. Tässä vähän kuvia tältä päivältä:

Tuima tuijotus :DD Pikkuneidillä on selkeesti pahat mielessä :D♥

Ihana mutrusuu neitonen♥

Sitten asiasta kukkaruukkuun. Otto puhuu täydellistä ruotsia ja oon itekin käynyt koulua ruotsiksi joten puhun sitä suhteellisen sujuvasti mut keskenään puhutaan aina suomea. Me tutustuttiin suomenkielisten kavereiden kautta vaikka oltiin oltu yli puol vuotta vierekkäisissä ruotsinkielisissä kouluissa. Mutta se pointti oli että mä haluaisin hirveesti että pikkuneitikin oppisi jo pienestä asti ruotsinkielen ja että Otto puhuis ruotsia neidille ja mä suomea.Tuntuu vaan jotenki tosi hassulta ku meidän kotona on aina puhuttu suomee niin että Otto alkaiskin yhtäkkiä puhumaan ruotsia neidille. Kokeiltiin tänään parin tunnin ajan ja se tuntu hassulta :D. Mut siinä ois kyllä puolensa että osais kaksi kieltä jo pienestä asti joten luultavasti pyritään siihen et Otto nyt alkaa puhumaan pikkuselle aina pelkkää ruotsia. Onkos mulla blogin lukijoina muita jotka opettaa lapsilleen kahta kieltä lapsesta asti? Tai onko mun lukijoina sellaisia jotka on itse kasvaneet kahden tai useamman kielen kodissa? Millaisia kokemuksia teillä on, onko ollut helppoa oppia/opettaa toistakin kieltä vai onko se vaikeuttanut jotenkin elämää?

Kiitos vielä kaikille teille ihanille lukijoille kannustavista kommenteista joita laitoitte eiliseen postaukseen, ootte parhaita♥ Alan pian vastailemaan niihin kunhan kerkeän, siinä onkin aikamoinen urakka mut mukava sellainen! Ihanaa alkavaa viikkoa teille♥
PS: Mahtavaa että teitä lukijoita on bloggerin kautta jo yli 600!♥