Syksy on juuri nyt kauneimmillaan, ja mä rakastan meidän naapuruston maisemia kaikkein eniten juuri tähän aikaan vuodesta. Oranssin, keltaisen ja punaisen väreissä hehkuvat pensaat ja puut ovat vaan niin mykistävän upeita, että voisin lähteä vaikka joka päivä ruskaretkelle lähimetsään jos aikataulu antaisi periksi. Tänä viikonloppuna nautitaan auringosta ja otetaan paljon kuvia ulkona. Onneksi Ottokin voi jo vähän paremmin! Tänään vietettiin kuitenkin leikkitreffejä melkein koko päivä, ja säästettiin ne retket huomiselle ja sunnuntaille.

Piipahdettiin melkein-naapurissa Min ja Leonin luona tsekkaamassa heidän uusi upea kotinsa, ja moikkaamassa Pastellipisaroita-blogin AC:tä ja pikkutyyppejä. Herkuteltiin vuohenjuusto-tomaattipiirakalla, persimon-vuohenjuustosalaatilla ja mutakakulla ja vaihdettiin kuulumisia muutaman tunnin ajan. Lapset leikkivät tosi nätisti ja Tiara innostui puhumaan ruotsia enemmän kuin yleensä, kun kaveritkin puhuivat. Tästä aiheesta tulossa myöhemmin lisää!

Onnea ovat ystävät, ja rauhalliset perjantai-iltapäivät hyvässä seurassa. Tai no eivät ehkä rauhalliset, piano raikasi ja tepsuttelu kuului koko päivän, kun tyypit juoksivat kilpaa ympyrää ilmapallojen perässä, mutta kuitenkin. Min koti oli upean valoisa ja avara, kuvia oli helppo ottaa ja niitä kertyikin sievoinen kasa meidän naperoisista. Itsestäni en saanut yhtään kuvaa, kun ihastelin vaan Leonin silmiä ja Zeldaa pari kuukautta nuoremman Neiti E:n ihanan pitkää tukkaa. Ihana päivä, näitä lisää!

Huomenna luvassa asukuvia, ja vihdoinkin se lupailemani ruokapostaus, jota olen valmistellut tässä pitkin viikkoa. Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Löysin aamulla kadoksissa olleen juoksuintoni lähtemällä juoksulenkille metsään vietyäni esikoisen kerhoon.

Eksyin metsään, kahdesti, metsään jossa olen käynyt ainakin kymmenen kertaa, ja jouduin pysähtymään molemmilla kerroilla tarkistaakseni reittiä. Eksyin siis google maps apunani, bimboblondi täällä hei. Kuva reitistä kertonee kaiken, luulin juoksevani metsää ympäri mutta juoksinkin samoja polkuja edestakaisin.

Luin Oton seksipostauksen ja meinasin vetää kahvit väärään kurkkuun, onneksi naurusta enkä järkytyksestä.

Vietin kahdenkeskistä aikaa molempien tyttöjen kanssa. Zeldan kanssa lenkin jälkeen Tiaran ollessa kerhossa. Tiaran kanssa iltapäivällä Pampersin & Unicefin jäykkäkouristusrokotekampanjavideon lanseerauksessa.

Leikin Zeldan kanssa körökörökirkkoon ainakin kymmenen kertaa, luultavasti enemmän. Kun vaativa ”KIKKOOO!” kuuluu, ei voi muuta kuin körötellä. Se lapsen ilo vain on niin ihana, että ei voi tuottaa pettymystä ja sanoa ei vaikka pitäisi imuroida köröttelyn sijaan.

Söin elämäni parasta brownieta Scandic hotel Parkissa, jossa tilaisuus pidettiin. Brownie maistui myös Tiaralle, näytti kuulemma ihan kakulta.

Nautin harvinaisen sujuvasta ja ihanasta reissusta, oli hauskaa olla pitkästä aikaa Tiaran kanssa kahdestaan. Käytiin kaikki metroasemat läpi, laskettiin sataan ja höpöteltiin.

Sain odottamattoman hetken omaa aikaa, kun Tiara nukahti rattaisiin puoleksi tunniksi. Neiti ei ole nukkunut päiväunia yli puoleen vuoteen.

Itkin, kun katsoin Pampersin ja Unicefin jäykkäkouristusrokotekampanjan videota. Kambodzassa vieraillut Sanna Kiiski osasi välittää tunteita videolla, ja pienet lapset viidakon keskellä saivat mun sydämen särkymään, vaikka näyttivätkin onnellisilta siitä mitä heillä oli. Vielä 100 miljoonaa naista ja lasta tarvitsevat jäykkäkouristusrokotteen, ja jokaisesta ostetusta Pampers-pakkauksesta yksi rokotetta tarvitseva saa sellaisen. Tähän mennessä Pampers ja Unicef ovat onnistuneet yhteistyöllä hävittämään jäykkäkouristuksen kymmenestä maasta, joten jokaisella vaippapaketilla todellakin on merkitystä.

Juttelin ystäväni Min kanssa pitkät pätkät kun mentiin yhtä matkaa tapahtumaan. Kyllä juttutuokio ystävien kesken vaan tekee aina välillä niin hyvää.

Kokkasin kotona ihan törkeän hyvää lehtikaali-vuohenjuustopiirakkaa. Voisin syödä sitä esim. joka päivä. Piirakan ohje tulossa blogiin tällä viikolla kunhan saan kirjoitettua!

Nyt, aion katsoa Oton kanssa Suits eli Pukumiehet-sarjaa muutaman jakson. Sarja on alkanut pyörimään jo vuonna 2011, mutta me löydettiin se vasta nyt. Ihan loistava, niin meidän sarja! Suosittelen, jos ette ole vielä törmänneet. Vähän niinkuin Housen ja Breaking Badin sekoitus, kisälli-oppipoika-asetelmineen, ja joka jaksossa vaihtuvine ongelmineen, joita sitten ratkaistaan. Ihan mielettömän hyvää dialogia ja hauskoja läppiä.

Mitä te olette tehneet tänään? Metsään eksyneitä, anyone?

Flunssa-kiire-säätöviikko sai tänään mukavan ja ihanan lopetuksen, tai no viikonlopun aloituksen. Ensimmäinen aamu tällä viikolla, kun ei ollut menoa minnekään heti aikaisin, tai sitä flunssafiilistä. Vain ihanan rento aamu, heräiltiin rauhassa tyttöjen kanssa ja mä vedin perjantaitreenit eikä tuntunut yhtään pahalta. Zelda oppi sanomaan ”jumppaa” siinä samalla ja yritti tehdä lankkua mun vieressä, ihana pönttö.

Rauhallisen aamun jälkeen suunnattiin Kamppiin tapaamaan Pastellipisaroita-blogin AC:tä. Ollaan nähty kerran aiemmin AC:n kanssa, ja juteltu sitten senkin edestä eri somekanavissa jo varmaan pari vuotta, mutta nyt vasta päästiin istumaan kunnolla alas ja höpöttelemään, ja meillä oli tosi hauskaa! Meidän neidit laittoivat oikein shown päälle ja siinä riitti kyllä menoa ja meininkiä, mutta oli tosi hauska tavata ja ehdittiin me vaihtaa kuulumisiakin. Syötiin Kampin Johdossa herkkusalaatit  ja sen jälkeen pyörittiin tovi kaupoissa.

Kamppireissun jälkeen lähdettiin vielä tyttöjen ja Oton kanssa piipahtamaan Itiksessä, tarkoituksena ostaa Tiaralle synttärimekko ja mulle uudet mustat superstretch-farkut. Mukaan tarttui kaikenlaista, myös maailman söpöin synttärimekko neidille Zarasta! Ja niinhän siinä sitten kävi että sorruin taas kerran ostamaan mustat Dr. Denimin Plentyt, vaikka vannoin etten enää osta niitä, kun kolmansista kuluivat polvet puhki puolessa vuodessa.

Se on vaan kuitenkin fakta, että mun kropalle yhdetkään muut eivät istu yhtä hyvin, ja ole yhtä mukavat jalassa. Olen kokeillut Zaran, BikBokin, Cubuksen, Gina Tricotin ja H&M:n vastaavia, ja mitkään eivät vaan vedä näille vertoja siinä mukavuudessa. Mutta ehkä nämä nyt kestävät paremmin, kun kumpikaan meidän tytöistä ei ole enää konttausiässä ja mäkin vietän vähän vähemmän aikaa lattialla? Ainakin toivossa on hyvä elää, eikö vain!

Takki Sheinside* / Mekko H&M / Sukkahousut H&M / Laukku Coach / Kello Guess* / Rannekoru Ti Sento* / Kengät Topshop / * = saatu blogin kautta

Tässäpä vielä nämä erittäin onnistuneet asukuvat, joskus sitä vaan miettii jälkeenpäin että mitä ihmettä on mahtanut liikkua päässä sillä hetkellä, kun nuo pöntöt ilmeet on ikuistettu kameralla. Ei varmaan mitään kovin fiksua! 😀

Huomenna on luvassa tärkeää asiaa hyvän asian puolesta, sekä arvontaa! Meillä on edessä ihana täysin suunnitelmista vapaa viikonloppu, ja tarkoituksena olisi keksiä jotain kivaa tekemistä lasten kanssa. Me ensin suunniteltiin reissua Snadistadiin mutta mä oon kyllä nyt niin tarkkana tämän flunssan jäljiltä, ja ensi viikon synttäreiden takia, että en uskalla lähteä mihinkään sisäleikkipuistoon, kun varmana meidän tuurilla jompikumpi nappaisi jonkin taudin sieltä pallomeren keskeltä. Jätetään se reissu synttäreiden jälkeiselle viikolle vaikka, mutta jotain hauskaa pitäisi keksiä!

Mukavaa viikonloppua kaikille <3

Viikko tähän mennessä on kyllä ollut rankin vähään aikaan, nielutulehduksineen ja kerhonaloituksineen. Ei ollut ehkä paras mahdollinen aika aloittaa 12 viikon rääkkiä näin ajankäytön kannalta, mutta fiiliksen kannalta ehdottomasti oli. Mulla on jotenkin niin tyytyväinen olo, kertaakaan en ole luistanut yhdestäkään treenistä, ja tänään kun ohjelmassa oli vain venyttely, on olo jotenkin hassu. Tekee mieli lähteä edes lenkille. Otan kuitenkin rennosti ihan hyvällä omalla tunnolla, huomenna on luvassa taas lenkki, ja maanantaina lihaskuntoa. Sensijaan että treeni olisi vienyt voimia, se on tuonut niitä lisää.

os teitä kiinnostaa kuulla 12 viikon ohjelman edistyksestä, niin kirjoitan siitä mielellään vaikka parin viikon välein, ja voin kertoa ohjelman sisällöstäkin enemmän! Nyt kuitenkin vähän kuulumisia. Zelda voi eilen jo onneksi paremmin, ja tänään on ollut jo ihan entisensä, menevä pieni paketti. Uskallettiin eilisen oireettoman päivän jälkeen nähdä kavereita tänään. Heti aamupäivällä saatiin ihanat Mi ja Leon meille kylään leikkimään, ja herkuttelemaan Min leipomalla kasvispiirakalla ja mun leipomalla mustikkapiirakalla.

Lapset leikkivät niin kivasti yhdessä, ja me rupateltiin aikuisten juttuja siinä sivussa. Teki hyvää nähdä kavereita perjantain kotona öllöttelyn jälkeen. Oton päästyä töistä me suunnattiin vielä lasten kanssa pikapiipahdukselle keskustaan, Zeldan kummisedän läksiäisjuhliin. Reissun jälkeen jäi Tiaralle päällimmäisenä mieleen IFK ja Hifki, joita hänelle kovasti juhlissa opetettiin. Tärkeimmät opetukset ensimmäisenä, vai miten se meni.

Kaksi alinta kuvaa lainattu Mi:ltä <3

Oli ihana käydä keskustassa, käytiin Senaatintorilla ottamassa vähän asukuvia, ja niitä on luvassa huomenna ainakin. Tässä kuitenkin yksi mun lemppari, joka ei kyllä ole asukuva, vaan mun ja Tiaran yhteiskuva.

Viikon yhteinen vapaapäivä tekee varmasti hyvää meille kaikille, ja sen ansiosta nyt onkin hyvä käpertyä peiton alle lämpimään katsomaan jotain leffaa, ja ehkä nukahtaa kesken. Sori Otto! Mutta pointti oli se, että nyt todellakin tekee mieli käpertyä peiton alle lämpimään, tuolla ulkona on ihan oikeasti syksy. Vesisateessa rattaita kohti metroasemaa työnnellessä kylmä tuntui luissa ja ytimissä, ja muisti taas miksi syksyä ei kaipaa koskaan niin paljon kuin kesää. Täällä sisällä sitä sateen piiskaamista ikkunoihin on kuitenkin ihana katsella, voisi vaikka sytyttää pari kynttilää tunnelman luomiseksi, jos sellaisia sattuu vielä kaapeista löytymään viime syksyn jäljiltä.

Ihanaa huomista sunnuntaipäivää kaikille<3 Palailen pian!

Perinteinen jokakesän Lintsireissu tehtiin tänä vuonna meidän rakkaan ystäväpariskunnan, Kaislan ja Simon kanssa. Molemmat ovat tyttöjen kummeja myöskin, toinen Tiaran ja toinen Zeldan. Simon työpaikka järjesti työntekijöilleen Lintsipäivän jonne sai ottaa kavereita mukaan, ja niin me lähdettiin Lintsille jo aamukymmeneksi, kolmeksi tunniksi pyörimään ennenkuin huvipuisto avautui kaikille vieraille. Oli ihanaa olla Lintsillä kerrankin niin, että laitteisiin ei ollut juurikaan jonoa, toisin kuin yleensä, sillä Lintsillä ei ennen yhtä ollut muita kuin tapahtumaan tulleita.

Viimevuotinen huvipuistokäynti tehtiin perheen kesken, ja Zelda oli silloin vasta muutaman kuukauden ikäinen. Me vanhemmat ei puolen tunnin jonoista ja parista laitteesta joihin jaksoimme lasten kanssa jonottaa, saatu kauheasti irti. Tänään oli ihan toinen ääni kellossa, kun jonoja ei ollut. Me ehdittiin kolmen tunnin aikana kiertää kaikki laitteet joihin alle 100-senttisten kanssa pääsee, ja sen lisäksi pojat kiersivät kaikki hurjimmat pömpelit Kingistä Kieputtimeen, mun ja Kaislan tyytyessä vähän rauhallisempiin Vuoristorataan ja Vekkulaan.

Vekkula on mun ikisuosikki, ja näin hurjien huvipuistovuosien ollessa takanapäin, (en ole käynyt hurjissa laitteissa kertaakaan äidiksi tulon jälkeen enkä uskalla enää), se tuntuu ihan tarpeeksi jännittävältä. En toki sano ettenkö enää koskaan menisi niihin jännempiin laitteisiin, eihän se äitiys sitä tarkoita etteikö niissä voisi käydä. Mulla vaan ainakin käy niin, että mitä pidempään pidän niistä taukoa, sitä suuremmaksi kynnys kasvaa mennä. Iik! Jo pelkkä vuoristoratakin kirvoitti muutaman kiljaisun, kun tuntui että pomppaa penkistä ilmaan. Suurinta iloa ja nautintoa aiheutti kuitenkin se lasten riemu, kun he pääsivät karuselliin ja maisemajunaan. Tiaralle kohokohtia taisivat olla heppa-ajelu ja kotkot, jossa sai laskea tipuja. Zelda ei vielä hirveästi laskeskellut tipusia, mutta iloisesti hänkin istui kyydissä ja osoitteli näkemäänsä höpötyksen säestämänä.

Me ollaan kyllä niin maailman onnekkaimpia, että lasten kummivalinnat ovat menneet nappiin, ja meillä on tälläisiä huipputyyppejä lähipiirissä, jotka haluavat viettää aikaa meidän minityyppien kanssa, ihan yhtälailla kuin meidänkin kanssa. Kaislan ja Simon lisäksi tytöillä on monta muutakin kummia, ja muita läheisiä aikuisia, ja melkein kaikki heistä osallistuvat meidän elämään paljon ja usein. Kaukana asuvatkin kummit pysyvät mielessä, kun tytöt juttelevat heidän kanssaan puhelimessa, ja aina kun tavataan, tuntuu siltä kuin ei oltaisi koskaan erossa oltukaan.

Vanhemmiksi tulo muutti kaveripiiriä rankalla kädellä, mutta silti, silti ne tärkeimmät ovat edelleen mukana, ne joiden tietää pysyvän matkassa vaikka mitä tulisi eteen. Vanhemmuuden myötä ystäväpiiriin on myös tullut monta uutta ihanaa tyyppiä lisää, ja se onkin ihan parasta. Kyllä ystävät, niin vanhat kuin uudetkin, ovat kaikkein tärkeimpiä perheen lisäksi, ja ilman heitä kaikki olisi ihan pyllystä! Ihanaa viikonloppua kaikille!

Kiitos Kaislalle ja Simolle ihanasta päivästä<3