Tämä surullisenkuuluisa kesä 2015 onneksi armahti meitä kaikkia helteiden ystäviä ja päätti tarjota ainakin tämän yhden lämpimän päivän vielä ennenkuin syksy todella alkaa. Me otettiin siitä kaikki ilo irti ja vietettiin lähestulkoon koko päivä ulkona. Aamulla lähdettiin jo aikaisin puistoon tyttöjen kanssa, otettiin juoksukilpailu ja saatiin hiki pintaan. Puiston jälkeen syötiin pikainen lounas kotona ja sen jälkeen mentiin moikkaamaan Emiliaa keskustaan. Siellä pyörittiin hetki ulkona ihanassa auringonpaisteessa, ja sen jälkeen mentiin Citykäytävän Robertsiin jätskille ja jäälattelle.

Otto tuli hakemaan meitä keskustasta, käytiin Itiksessä nopeasti syömässä ja sitten lähdettiinkin rannalle tyttöjen kanssa. Olin katsonut säätiedotteesta valmiiksi että illalla pitäisi olla kaikkein aurinkoisinta ja lämpimintä, mutta todellisuus oli kyllä toinen. Tuuli oli pahentunut siihen malliin, että tämä meidän huikean helteinen uimareissu ei kovin kauaa kestänyt. Paikalle sattunut iltalehden toimittaja mainitsi meidän viereiselle perheelle, että uimavesi oli 14-asteista, että suhteellisen jäätävissä meiningeissä siellä oltiin. Ranta oli kyllä silti aika täynnä porukkaa, aika moni taisi olla samoilla linjoilla että jos tämä nyt jää kesän viimeiseksi edes etäisesti lämpimäksi päiväksi niin nautitaan nyt sitten kunnolla.

Tytöt leikkivät vedessä ja Tiara uskaltautui ensimmäistä kertaa ikinä kokeilemaan kellumista SwimFin-haikellukkeen kanssa. Saatiin tuo kelluke jo keväällä testiin, mutta tänään oli sitten toka kerta kun sitä oikeasti päästiin kokeilemaan. Tiara tykkää todella paljon ja kelluke on kerännyt molemmilla kerroilla rannalla huomiota ihan kiitettävästi osakseen. Haikelluke on siis nimeltään SwimFin, ja me saatiin se ActiveFamily.fi:stä Lapsimessuilla.

Haikelluke mukautuu käyttäjän uimataitoon, ja antaa mahdollisuuden vapaampaan liikkumiseen kuin perinteiset kovat kellukkeet ja muut härpäkkeet. Siinä on tosi kätevä ja jämpti tarranauhakiinnitys, ja voin kertoa että ainakin meidän neiti on siitä kovin ylpeä. Pitää varmaankin ostaa vielä kuopukselle samanlainen, niin pääsevät yhdessä kellumaan ja harjoittelemaan uimistakin vaikkapa uimahallissa, kun nämä rantakelit eivät ole niin suosineet. SwimFin maksaa 36 euroa, ja mun mielestä on kyllä hintansa väärti. Lapsella on tuollaisen kanssa paljon helpompi liikkua kuin vaikka kelluntaliivin, käsikellukkeiden tai kovien säiliökellukkeiden kanssa, jollaisia mulla oli pienenä.

Vaikka rannalla olikin vähän viileää, oli ihanaa nähdä miten onnelliseksi lapset tulivat kun pääsivät vihdoin läträämään vedellä ja hiekalla, ja läiskyttämään jääkylmää vettä. Uintireissun jälkeen lapset saivat lämmitellä kuumassa suihkussa, ja puettiin lämpimät vaatteet päälle ja lähdettiin hakemaan vielä Lidlistä viikonlopun ruuat.

Huomenna ilmeisesti taas sataa, mutta ei se oikeastaan haittaa mitään. Me ollaan ulkoiltu tällä viikolla ihan hulluna, joten jos huomenna sataa niin se ei maata kaada. Oikeastaan ihan kiva, sitten voi hyvällä omallatunnolla käyttää päivää siihen että laittaa taas kotia vähän kuntoon, voisi vihdoinkin pintakäsitellä tuon keittiön ruokapöydän ja maalata ne kaksi tuolia, jotka edelleen on maalaamatta.

Lisäksi mä lupasin lapsille, että askarrellaan huomenna heille omat satukirjat. Tytöt piirtävät kuvituksen ja keksivät tarinan, ja yhdessä liitetään sivut yhteen ja mä kirjoitan tarinan ylös Zeldalle, Tiara saa kirjoittaa itse omansa. Hassua ajatella että mä kirjoitin vielä ekaluokalle mennessä N-kirjaimen väärinpäin omasta nimestäni vaikka lukea osasinkin. Tiara taas on jo pitkään osannut kirjoittaa omansa ja meidän nimien lisäksi mitä tahansa kunhan hänelle luettelee kirjaimet, tai kirjoittaa mallin toiselle paperille. Niin me ollaan erilaisia, vaikka puoliksi samat geenit onkin. Onneksi nuoremmasta polvi paranee, hah! Mäkin olen tehnyt tuollaisen satukirjan pienenä, en nyt muista oliko se kotona vai päiväkodissa, mutta mun satukirjan nimi on HIIRI JUSTOHAMAS, eli Hiiri Juustohammas, ja Otto nauraa sille katketakseen edelleen, koska näki sen kun oltiin eka kertaa yhdessä käymässä mun äidillä. Onhan se kieltämättä aika liikkis, justohamas.

Ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille <3

Moikka! Huh miten ihana viikonloppu meillä on ollut, ai että! Pidettiin taukoa kodin laittamisesta koko eilinen päivä ja ajeltiin sadan kilsan päähän kavereiden mökille päiväksi rentoutumaan. Ajomatkat sujuivat kivasti ja perillä oli ihanaa. Kaikki jotka olivat mökillä meidän lisäksi ovat meidän lasten kummeja ja tytöt olivatkin iloisia kun saivat viettää mukavan päivän kummiensa seurassa. Meillä oli niin rentoa, ja mökillä oli niin rauhallista, ei ääntäkään kuulunut mistään ajoittaista kärpäsen surinaa tai hyttysten ininää lukuunottamatta.

Sääkin suosi meitä ja saatiin nauttia auringosta suurin osa päivästä. Vietettiin koko päivä ulkona, pelailtiin mölkkyä ja petankkia ja lapset piirtelivät ja keräsivät kukkia. Heille kohokohta taisi kuitenkin olla mustikkapensaat ja metsämansikat, neidit keräsivät mukiin mustikoita ja mansikoita ja söivät niitä myös suoraan metsästä ensimmäistä kertaa elämässään. Ihan huippua irtautua välillä kaupunkimeiningistä ja lähteä oikeasti syömään mustikoita sieltä missä ne kasvavat.

Grillattiin herkullisia kasvisnyyttejä ja lihaa ja maissia, ja jälkkäriksi Kaisla paistoi meille vielä kunnon letut kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa. Kertakaikkiaan just sellainen rentoutumispäivä mitä me ollaan kaivattu ensimmäisen arkiviikon jälkeen, oli ihan parasta. Ja oli muuten ensimmäinen mökkiretki tälle kesälle, toivottavasti ei viimeinen. Kiitos hurjasti meidän ihanille ystäville kutsusta<3

Tänään ollaankin sitten taas puurrettu kotona ja siivottu ja järjestelty ja vihdoin alkaa tuntua että tämä jo edistyykin johonkin, muuallakin kuin olkkarissa. Piipahdettiin laiskoina Itiksen Burger Kingissä syömässä kun oltiin järkkäilty koko päivä, oli ihan ylihyvää. Crispy chicken, se on vaan parasta aina silloin tällöin!

Nämä kuvat on muuten kaikki otettu Oton puhelimella, varmaan sen huomaakin mutta kyllä mun mielestä Oton puhelimessa on tosi hyvä kamera puhelimen kameraksi. Mä unohdin mun rakkaan Olympuksen kotiin eilen kun sinne mökille lähdettiin ja huomasin sen vasta siinä vaiheessa kun pysähdyttiin viisi minuuttia ennen mökkiä ottamaan kuvia isosta lehmälaumasta. Ei mennyt ihan putkeen, mutta voi vitsi ne lehmät olivat söpöjä!

Nyt mä lähden saunaan ja isken jonkun hiusnaamion tähän rutikuivaan tukkaan, ja sen jälkeen vähän Netflixiä ja iltapalaleipiä, täydellinen sunnuntai-ilta siis. Huomenna jatkuu arki ja uudet kujeet!

Toivottavasti teilläkin on ollut ihana ja rentouttava viikonloppu<3

Sää vaikuttaa mulla mielialaan tosi paljon, ja tunnen olevani yleensä miljoona kertaa pirteämpi ja iloisempi aurinkoisella ja lämpimällä säällä. Mutta koska tämä kesä nyt on ollut vähän mitä on, ei siitä auringonpaisteen puutteesta ole voinut oikein masentuakaan, muutenhan kesästä tulisi ihan tylsä. Ehkä kesässä ei kuitenkaan ole tärkeintä se että pääsee mahdollisimman usein rannalle, vaan se kokonaisvaltaisen rento kesäfiilis. Oli sää mikä hyvänsä, valoa kuitenkin on enemmän, ja kesällä on silti se olo että kaikki on mahdollista.

En mä ole sitä mieltä että tämä on ihan surkea kesä vain koska säät ovat olleet huonot. Me ollaan koettu jo paljon hauskoja yhteisiä hetkiä viime viikkoina, ja koska viime vuosi on ollut niin hektinen, ja mäkin olen aloittanut säännöllisen päivätyön, niitä vapaita päiviä osaa arvostaa ihan uudella tavalla. Oton loma lähenee loppuaan, tai no ensi viikko vielä, ja sääennusteet näyttävät nollaa hellepäivää. Kyllähän se vähän harmittaa, mutta ihan oikeasti, ei se onni ole säästä kiinni, ei saa olla. Onni tulee noista kolmesta rakkaasta pallerosta, ja siitä että saa olla heidän kanssaan.

Lapset eivät onneksi säästä paljoa välitä, heillä on ihan omat meiningit aina ja melkein mikä tahansa voi olla heidän mielestään ”maailman parasta ikinä”. Sadesäälläkin voi keksiä kaikenlaista hauskaa, tänään me suunnattiin Itiksen leikkiasemalle lasten kanssa ja pyörittiin siellä tunnin verran, ennenkuin lähdettiin syömään. Syömisen jälkeen käytiin tsekkaamassa nopeasti olisiko löydetty mulle vaaleansinistä mekkoa ensi viikolla oleviin ystäviemme häihin, mutta ei löytynyt. Joka paikka oli täynnä valkoisia, punaisia ja mustia mekkoja, juuri niitä värejä joita en joko a) voi laittaa häihin tai b) voi yhdistää uusiin vaaleansinisiin kenkiin jotka ehdottomasti haluan laittaa häihin. Löysin kuitenkin vaaleansiniset rusettipinnit ja pampulat lapsille, ja ne mätsäävät täydellisesti mun kenkiin, pieni voitto sentään hei!

Saapa nähdä mitä huomiseksi keksitään. Huomiseksi oli vain yksi suunnitelma: etsiä Tiaran kadonnut Rainbow Dash -pinni, mutta löysinkin kauan kadoksissa olleen pinnin sohvan rakosesta juuri kun lastenhuoneen ovi oli laitettu kiinni ja tytöt alkaneet nukkumaan. Aikamoinen sattuma! Otto kävi vielä näyttämässä löytynyttä pinniä esikoisellemme, ja vannon että hän nukahti maailman levein korvasta-korvaan -hymy kasvoillaan. Rainbow Dash on tärkeä. Nyt kun operaatio pinnin etsintäkin on jo hoidettu, voisi huomisen ohjelmana olla ei yhtään mikään, mennään fiiliksen mukaan.

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille ja hyvää yötä <3

PS: Mun lempparitee on nimeltään Sadepäivän ilo, vitsit se on hyvää ja nyt alkoi tekemään mieli kun oikoluin postausta ja pysähdyin miettimään tuota otsikkoa. Pitääkin mennä kaivelemaan kaappeja josko sitä löytyisi!

Eilen oli kunnon lämmin sortsikelipäivä ja tytöt pääsivät viimein uimaan kun sitä niin kovin hartaasti olivat odottaneet. Ihan parasta! Ollaan me kesää odotettukin jo kuukausitolkulla. Oulussa on ollut ihanaa, ollaan vietetty paljon aikaa rakkaiden sukulaisten ja ystävien kanssa. Tytöt ovat juosseet pihalla aamusta iltaan, välillä käyneet vaan syömässä ja sitten taas pomppineet trampalla, uineet, keinuneet ja maanneet riippukeinussa. Mäkin pääsin kastautumaan uima-altaassa eilen. Mun äiti osti tytöille saippuakuplakoneet ja mun tädin piha oli tänään itikoiden lisäksi täynnä saippuakuplia.

Tiara pääsi kastelemaan kukkia mun mummun kanssa, mitä hän on odottanut viime kesästä asti. Musta on ihana että mun mummu ja pappakin saavat touhuta mun omien lasten kanssa. Sitä on niin ihana katsoa ja mä olen niin onnellinen että he ehtivät nähdä vielä meidänkin lasten kasvua vaikka ikää jo onkin. Mun isovanhemmat on aina olleet mulle ihan hirveän tärkeitä, varsinkin kun olen heidän kanssaan lapsena viettänyt pitkiä aikoja kesäisin kun äiti oli töissä ja mä lomalla.

Ihanaa on myös se miten meidän tytöt ovat leikkineet mun pienempien serkkujen kanssa. Myös mun serkut on olleet mulle tosi läheisiä lapsena, melkein kuin niitä sisaruksia joita mulla ei oikeasti ole, ja on kiva että meidän tytöt saavat myös läheisen suhteen mun serkkuihin. Mä kyllä aina omassa päässäni ajattelen että meidän lapset ja mun pienet serkut on serkkuja keskenään, kun he ovat niin samanikäisiä.

Näin myös mun ystävää ja Zeldan kummisetää, Jarnoa, jota en ollut nähnyt ikuisuuteen ja me höpöteltiin eilen koko ilta ja tehtiin mun serkulle kampauksia. Niin parasta on kyllä ollut olla täällä. Tänään käytiin Ideaparkissa jota en ollut vielä nähnytkään, ja tein pari pientä alelöytöä Bikbokista ja H&M:ltä. Otto on viettänyt saunailtaa mun tädin miehen kanssa ja me ollaan juteltu ummet ja lammet mun tädin kanssa. Niin rentoa ja tavallista ja ihanaa.

Huomenna ilallla lähdetään sitten kotiinpäin ja napataan mun äiti ja Armas-koira mukaan. Tulee ihan järkyttävä ikävä kaikkia, mutta onneksi tänne voi aina tulla uudestaan. Ja aina kun tänne tulee, tuntuu kuin ei olisi koskaan lähtenytkään. Oulu on kyllä vieläkin mulle toinen koti, täällä on ihan parasta! Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3

Aivan ihanaa juhannusaattoa teille kaikille! Meidän juhannus ei tänä vuonna sisällä mökkeilyä tai muutakaan matkustusta, mutta paljon herkkuja ja ulkoilua sentään kuitenkin. Sää ei ehkä ole hellinyt, mutta ainakaan ei ole satanut lunta niinkuin viime juhannuksena. Ulkoilun lisäksi ollaan siivoiltu ja leikitty lasten kanssa. Kokkailtiin juhannusaterialle uusia perunoita, silliä, voikastiketta, chilikanaa, grillikesäkurpitsoja ja herkkusieniä pekoni-pippurituorejuustotäytteellä, niinkuin joku ehkä Instagramista bongasikin. Tuon aterian jälkeen on vaivannut sellainen megaluokan ähky että ollaan vaan vyörytty lihapullina Oton kanssa ja yritetty pysyä lasten meiningeissä.

Kaikin puolin kelpo juhannusaatto siis! Nyt olisi tarkoitus katsella vähän leffaa, herkutella vähän lisää, ja vain olla. Ihanaa kun ei ole mitään sen ihmeempää puuhaa, ja muutenkin mukava ottaa rennosti kun ensi viikolla on sitten vähän enemmän kaikkea äksöniä kun lähdetään sinne reissuun.

Muistan omasta lapsuudesta kun aina tehtiin muka juhannustaikoja serkun tai mummon naapurissa asuneen kaverin kanssa, heiteltiin kukkia kaivoon, aina piti kerätä seitsemän erilaista, ja tehtiin muutenkin kaikkea hauskaa. Tyynyn alle en niitä uskaltanut laittaa, kun mulla oli niin pahat siitepölyallergiat muutenkin, mutta se kaivo oli ihan hyvä. Näitä omia perinteitä mä haluan opettaa kyllä meidänkin tytöille. Ei sen väliä onko niillä taioilla oikeasti mitään vaikutusta, mutta tuollaiset hauskat jutut tuntuivat ainakin musta lapsena jännittäviltä ja tainomaisilta.

Huomenna luvassa ainakin päivän asua, nimittäin tätä asua tässä, joka taisi olla mun ensimmäinen hatun sisältävä asu näin aikuisiällä. Pitää vähän katsoa säätä ja fiiliksiä, mutta saattaa olla että repäistään ja lähdetään Lintsille huomenna tyttöjen kanssa katsastelemaan vähän huvipuiston juhannusmeininkejä.

Aivan ihanaa juhannusaattoa kaikille!