Perinteinen jokakesän Lintsireissu tehtiin tänä vuonna meidän rakkaan ystäväpariskunnan, Kaislan ja Simon kanssa. Molemmat ovat tyttöjen kummeja myöskin, toinen Tiaran ja toinen Zeldan. Simon työpaikka järjesti työntekijöilleen Lintsipäivän jonne sai ottaa kavereita mukaan, ja niin me lähdettiin Lintsille jo aamukymmeneksi, kolmeksi tunniksi pyörimään ennenkuin huvipuisto avautui kaikille vieraille. Oli ihanaa olla Lintsillä kerrankin niin, että laitteisiin ei ollut juurikaan jonoa, toisin kuin yleensä, sillä Lintsillä ei ennen yhtä ollut muita kuin tapahtumaan tulleita.

Viimevuotinen huvipuistokäynti tehtiin perheen kesken, ja Zelda oli silloin vasta muutaman kuukauden ikäinen. Me vanhemmat ei puolen tunnin jonoista ja parista laitteesta joihin jaksoimme lasten kanssa jonottaa, saatu kauheasti irti. Tänään oli ihan toinen ääni kellossa, kun jonoja ei ollut. Me ehdittiin kolmen tunnin aikana kiertää kaikki laitteet joihin alle 100-senttisten kanssa pääsee, ja sen lisäksi pojat kiersivät kaikki hurjimmat pömpelit Kingistä Kieputtimeen, mun ja Kaislan tyytyessä vähän rauhallisempiin Vuoristorataan ja Vekkulaan.

Vekkula on mun ikisuosikki, ja näin hurjien huvipuistovuosien ollessa takanapäin, (en ole käynyt hurjissa laitteissa kertaakaan äidiksi tulon jälkeen enkä uskalla enää), se tuntuu ihan tarpeeksi jännittävältä. En toki sano ettenkö enää koskaan menisi niihin jännempiin laitteisiin, eihän se äitiys sitä tarkoita etteikö niissä voisi käydä. Mulla vaan ainakin käy niin, että mitä pidempään pidän niistä taukoa, sitä suuremmaksi kynnys kasvaa mennä. Iik! Jo pelkkä vuoristoratakin kirvoitti muutaman kiljaisun, kun tuntui että pomppaa penkistä ilmaan. Suurinta iloa ja nautintoa aiheutti kuitenkin se lasten riemu, kun he pääsivät karuselliin ja maisemajunaan. Tiaralle kohokohtia taisivat olla heppa-ajelu ja kotkot, jossa sai laskea tipuja. Zelda ei vielä hirveästi laskeskellut tipusia, mutta iloisesti hänkin istui kyydissä ja osoitteli näkemäänsä höpötyksen säestämänä.

Me ollaan kyllä niin maailman onnekkaimpia, että lasten kummivalinnat ovat menneet nappiin, ja meillä on tälläisiä huipputyyppejä lähipiirissä, jotka haluavat viettää aikaa meidän minityyppien kanssa, ihan yhtälailla kuin meidänkin kanssa. Kaislan ja Simon lisäksi tytöillä on monta muutakin kummia, ja muita läheisiä aikuisia, ja melkein kaikki heistä osallistuvat meidän elämään paljon ja usein. Kaukana asuvatkin kummit pysyvät mielessä, kun tytöt juttelevat heidän kanssaan puhelimessa, ja aina kun tavataan, tuntuu siltä kuin ei oltaisi koskaan erossa oltukaan.

Vanhemmiksi tulo muutti kaveripiiriä rankalla kädellä, mutta silti, silti ne tärkeimmät ovat edelleen mukana, ne joiden tietää pysyvän matkassa vaikka mitä tulisi eteen. Vanhemmuuden myötä ystäväpiiriin on myös tullut monta uutta ihanaa tyyppiä lisää, ja se onkin ihan parasta. Kyllä ystävät, niin vanhat kuin uudetkin, ovat kaikkein tärkeimpiä perheen lisäksi, ja ilman heitä kaikki olisi ihan pyllystä! Ihanaa viikonloppua kaikille!

Kiitos Kaislalle ja Simolle ihanasta päivästä<3

Tätä on odotettu, arkea! Kesäloma oli ihana, sitä en kiellä. Kuusi viikkoa vailla kalenteria, yhdessä koko perhe, se jos mikä oli luksusta. Lomalla saa tehdä mitä haluaa, ei ole rutiineja, ei kalenteria, kaikki on sallittua. Lomailu on ihan parasta, mutta kuuden viikon loman jälkeen sitä kaipaa jo jotain muutakin, ainakin minä kaipaan. Kaipaan haasteita, tehokkaampaa itseäni, ja sitä että päivissä on selkeä rytmi. Lasken arjen alkaneen keskiviikkoiltana, kun mun äiti palasi Ouluun, sillä onhan se arki silloin erilaista kun täällä on yksi tehokas äiti apuna, haha.

Otetaanpa vertailuun vaikka tämä viikko: Alkuviikolla, lomalla aikaansaadut asiat: mökkireissu, yksi kevätflunssa ja uuden uimalelun osto. Kaksi postausta. Torstaina ja perjantaina aikaansaadut asiat: Kuusi lajiteltua, pestyä, kuivattua ja viikattua koneellista pyykkiä. Kaksi ulkoilureissua, uimareissu. Viikon ruokaostokset tehtynä. Itsetehtyä ruokaa molempina päivinä, kaikilla aterioilla. Yksi uusi ulkoasu blogiin. Miljoona työsähköpostia läpikäytynä ja vastattuna. Uusia juttuja ideoituna, paljon. Leffa katsottu Oton kanssa. Lasten kanssa leikitty, välikausivaatteita mietitty ja iso osa kommenteista vastattu. Tämän jälkeen kolme postausta valmiina. Kalenteri päivitetty ajantasalle, parit leikkitreffit sovittuna.

Vertailu on hyvin pelkistetty, toki me syötiin alkuviikollakin ja tehtiin kaikenlaista muutakin. mutta mökillä, ja meille kokattiin siellä herkkuruokia ystävän toimesta. Ja leikin mä silloinkin toki lasten kanssa, niin paljon kuin flunssaltani jaksoin. Mutta tarkoituksena oli vain havainnollistaa sitä, että sitten kun se arki oikeasti iskee päälle, mä ainakin tunnen olevani paljon jaksavaisempi ja tehokkaampi. Kesälomalla jos lapset heräsivät joskus ennen seitsemää, tuntui että suunnilleen nukahdan pystyyn. Tänään herättiin 6.50 pirteänä kuin peipposet, keittelin aamukahvit ja syötiin kaikessa rauhassa karjalanpiirakkaa. Ennen aamukymmentä oltiin jo ulkona piirtämässä katuliiduilla! Ei olisi tullut kuuloonkaan vielä viikko sitten.

Mä olen tälläinen arjen hehkuttaja, tiedän. Mutta arjessa tunnen olevani parhaimmillani, ja ehdottomasti tehokkaimmillani. Ei sillä että kesälomalla tarvitsisi olla tehokas, kesälomalla kuuluukin ottaa rennosti ja viis veisata tehokkuudesta. Nautin arjesta, ja siitä että on päivisin ohjelmaa ja suunnitelmia viikkojen päähän. En olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että rutiinit tuottavat mulle nautintoa. Äidin sairastumisen jälkeen lukujärjestykset ja pakolliset menot alkoivat ahdistaa mua ihan suunnattoman paljon, oli aikoja etten halunnut tehdä mitään tai mennä minnekään. Kesti vuosia, että opin uudelleen ensin sietämään rutiineja, ja sitten jopa tykkäämään niistä.

Kesälomailu on näkynyt blogissakin, postausmäärien vähenemisenä, kommentteihin vastailun hitautena ja yleisenä löysäilynä. Uuden ulkoasun myötä, mä haluan julistaa syksyn ja arjen tervetulleeksi täälläkin puolella. Lomailu on ohi, ja on aika herättää blogi kesähorroksesta! Pää pursuaa ideoita, eikä vähiten sen ansiosta että olen vihdoinkin sinut sekä blogin sisällön, että ulkoasun kanssa. Nimikin on alkanut tässä kesän aikana tuntua taas ihan hyvältä, hitto vieköön se on mun blogin nimi. Miksi mä sitä muuksi muuttaisin, kun se on omaperäinen, pönttö ja huvittava. Vähän niinkuin mäkin (ainakin noi kaksi jälkimmäistä).

Ihan mielettömän ihanaa viikonloppua kaikille! Meidän arki on alkanut ihan täysillä, ja huomennakin Otto on töissä ja  me tytöt möllötetään keskenämme. Mutta tuntuupahan sunnuntai, viikon ainoa yhteinen vapaapäivä, taas asteen verran merkityksellisemmältä. Tervetuloa arki ja syksy<3

PS: Mitä tykkäätte uudesta ulkoasusta? Mun mielestä se on ihanan raikas ja kevyt, jättää tilaa postausten kuville, kun ei pomppaa miljoona eri väriä silmille!

Moikka! Pienen blogitauon sain vahingossa aikaiseksi sairastumalla keskellä kesähelteitä oikein perinteiseen flunssaan kuumeineen ja miljoonine aivastuksineen. Lähdettiin eilen päivällä mun äidin ja tyttöjen kanssa perheystävien mökille, ja otin koneenkin mukaan että bloggaan illalla vaikka mökkilaiturilta kaikessa rauhassa, kun tytöt nukahtavat touhukkaan päivän jälkeen. Mutta vielä mitä, jo puusaunaan mennessä kurkku oli kuin strepsils-mainoksesta, täynnä kaktuksen piikkejä ihan selkeästi. Saunan jälkeen alkoi nousta kuume, ja tyttöjen nukahdettua nukahdin itsekin sohvalle ennen kun sain edes konetta auki.

Tänään olo on ollut ihan hirveä koko päivän, aamullakin nukuin pikkunokoset kun kuume oli niin korkea, mutta onneksi tytöillä riitti puuhaa ja seuraa mökillä. Jos ei aiemmin ollut kesämökkikuumetta, niin nyt kyllä ainakin on. Sellainen on ehdottomasti lisättävä tulevaisuuden haavelistalle. Se ilo ja onni lasten silmissä, kun nämä saavat juosta ja touhuta ilman kenkiä järjettömän kokoisella pihalla, vailla minkäänlaista kiirettä, on vaan jotain niin täydellistä.

Ostettiin mökille mukaan lasten uima-allas, sillä järvi oli harmillisesti juuri asetettu uintikieltoon sinilevän takia. Onneksi meidän tytöt olivat enemmän kuin tyytyväisiä vettä suihkuttavaan kilpikonna-altaaseensa, eivätkä kertaakaan edes yrittäneet järviveteen uimaan. Mökillä syötiin muurinpohjalettuja, uskomattoman hyvää savusiikaa, poroa ja graavilohta ja vaikka mitä muitakin tuoreena hallista ostettuja herkkuja.  Tytötkin tykkäsivät siiasta kovasti, sitä pitää ehdottomasti tehdä kotonakin. Mä oon aina ollut kalaruokien ystävä, mutta en itse ole pelkurina kokeillut kokata vielä juuri muita kuin lohiruokia. Mutta eihän sitä opi jos ei yritä!

Mökillä vietin aikaa myös kahdestaan molempien neitien kanssa, mikä oli ihanaa! Eilen illalla Tiaran kanssa, joka jaksoi valvoa myöhempään kuin pikkusiskonsa, ja Zeldan kanssa taas tänään raikkaassa aamuilmassa jo ennen seitsemää. Parasta oli kun heti herättyä saattoi vain avata oven ja päästää toisen juoksemaan nurmikolle onnesta soikeana, vaikka en kyllä halua yhtään vähätellä iltaista laiturikävelyä esikoisen kanssa, ihanaa oli sekin.

Mökin rauhassa oli mahtavaa piipahtaa, sai vielä hetkeksi sellaisen illuusion kesälomasta, joka siis oikeasti loppui jo reilu viikko sitten. Kunhan tämä flunssa paranee, eikä toivottavasti tartu muille perheenjäsenille, on ihana aloittaa syksy kunnolla. Viileässä mökki-illassa eilen oli jo havaittavissa pientä syksyn tuntua, ihanaa! Mä odotan niin paljon jo hämäriä iltoja, kynttilöitä, muumiteen juomista viltin alla ja kirpeää tuoksua lähimetsässä. Eniten odotan kyllä varmaan sitä, että pääsen näkemään kun tytöt pomppivat yhdessä lehtikasoissa.

Mutta nyt nautitaan kesästä niin kauan kuin sitä kestää, vaikka välillä helle uuvuttaa, erityisesti sisällä ilman tuuletinta, niin talvella sitä lämpöä kaipaa kuitenkin ihan hulluna. Mä aion antaa flunssalle kenkää viimeistään huomenna, että päästään vielä rantsuun nauttimaan auringosta, merestä ja uimaleluista. Ja eipä se flunssa kai kovin paljon pahemmaksi voi ulkoillessa mennä, kun lämpötila on sama jokapaikassa. Tietenkään ei saisi rehkiä liikaa huonokuntoisena, mutta rannalla makoilu ei kai ole kiellettyä 😉

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille<3

Kuumuus on asettanut pukeutumiselle omat haasteensa. Alkukesästä shortsikelit vaikuttivat senverran kaukaisilta räntäsateessa värjötellessä, että en suonut ajatustakaan shortsishoppailulle. Muutamat yksilöt olin keväällä ostanut, ja parit löytyi vaatekaapista jo valmiiksi, mutta näin helteiden jatkuttua viikkotolkulla, on pukeutuminen muuttunut vähän tylsäksi. Etenkin kun kokoajan mennään syksyä kohti, ja juuri nyt sortsien tai hellemekon ostaminen tuntuisi yksinkertaisesti idioottimaiselta. Kaappia avatessa tietää että valinnanvaraa on aika niukasti, jos ei sitten halua tukehtua kuumuuteen.

Mulla on jäänyt esittelemättä yksi helppo hellevaate, jonka sain jo viikkoja sitten Sheinsidelta. Valkoinen, ilmava mekko. Se on ihanan kevyt ja söpö, vaikkakin tuulisella säällä saa tosissaan varoa Marilyn Monroe -efektiä, helma on aika leijuvainen. Tykkään avonaisesta selästä, ja siitä miten rusketus korostuu valkoisen värin ansiosta.

Mekko Sheinside* / Kengät H&M / Laukku Coach / * = saatu blogin kautta.

Eilen saapui uusi paketti Sheinsidelta, joka sisälsi aika pitkälti syysvaatteita. Kieltämättä Berliinin syysshoppailujen jälkeen on ollut aikamoinen syksykuume, eikä tämä paketti helpottanut sitä yhtään, hahha! Onneksi nautin kovasti myös helteestä, ja tiedän että saan nauttia myös syyspukeutumisesta myöhemmin vaikka kyllästymiseen asti. Kaksi toppia sentään olin valinnut Sheinsidelta, jotka helpottavat myös näin helteellä. Eilen käyttöön pääsi toinen niistä, ihana musta hapsuhelmainen neulostoppi, joka sopii kivasti farkkushortsien kanssa. Ei tunnu ne ainaiset muutamat sortsivaihtoehdot niin tylsältä, kun niiden päälle laskeutuvat näyttävät hapsut.

Toppi Sheinside* / Shortsit H&M / Kengät Topshop / Aurinkolasit Glitter* / Laukku Coach / Pompula lainattu Tiaralta / * = saatu blogin kautta.

Alempien kuvien kampauksesta täytyy sanoa, että olen syttynyt sille uudelleen. Pidennysten kanssa kokeilin muutaman kerran, mutta se oli jotenkin ihan too much. Pitkä polkka on itsessään niin vähäeleinen, että sen kanssa takaraivolla keikkuva puolinuttura ei ole ollenkaan liikaa, vaan rento ja hauska, ja ennenkaikkea käytännöllinen. Eipähän ole karvat naamalla vaikka kuinka tuulisi!

Mä lähden pian ulkoilemaan tyttöjen kanssa, kunhan Zelda herää päiväuniltaan. Aamulla ollaan keretty jo askartelemaan Tiaran ja Zeldan kanssa kummeille synttärikortteja, lukemaan kirjoja ja leikkimään hevosilla. Palaan illalla käsittelemään vielä tuon Lapsen verkkoidentiteetti -postauksen fiiliksiä, mutta haluan jo nyt kiittää teitä kaikkia ymmärryksestä, sekä toivottaa kaikille ihanaa päivää<3

Kumpi asu oli parempi, hapsut vai valkoinen mekko? Iskeekö puolinuttura?

Eilen vietettiin tyttöjenpäivää mun äidin ja lasten kanssa. Hurautettiin aamusta jo metrolla keskustaan, ja lähdettiin käymään kauppatorilla ja Esplanadin puistossa. Tiara oli innoissaan torikojuista, kaikista torilla lentelevistä linnuista ja tietenkin maailmanpyörästä, johon on kuulemma päästävä sitten kun hän on iso tyttö. Tiaran omin sanoin, hän on iso tyttö sitten kun täyttää kolme vuotta, ja ette arvaakaan kuinka monta asiaa hän on kertonut aikovansa tehdä sitten kun on iso tyttö. Syksyllä Tiarasta tulee kuulemma mm. äiti, hän menee kouluun ja aloittaa tanssijan uran. Hyvä että on kovat tavoitteet, mutta ainakin tuota äitiyttä voisi sen 20 vuotta vielä lykätä eteenpäin! Onneksi Tiara on myös kertonut, että hän ei tarvitse isona vauvoja, kun hänellä on jo Zelda-vauva.

Ihanat säät ovat hellineet koko viikon, ja tänään on tarkoitus viettää vähän kahdenkeskistä aikaa neiti esikoisen kanssa, kuopuksen ollessa päiväunilla. Me lähdetään käymään rannalla ihan kahdestaan, ja minäkin aion heittää talviturkin mäkeen. Noin! Nyt se on sanottu ja munkin on pakko kastautua kunnolla. Ihana päästä Tipan kanssa kahdelleen rannalle, niin ei tarvitse kokoajan olla sydän syrjällään nuoremman takia, vaan voi keskittyä leikkimään Tipan kanssa. Kamera jää kotiin, mukaan lähtevät hiekkalelut ja kellukkeet.

Otto kotiutuu muutaman tunnin kuluttua mökkireissultaan, ja illalla luvassa on yhdessä Berliinin kohteiden suunnittelua, jonka olen jo pikkuisen laittanut alkuun eilisen iltalenkin jälkeen, koostettuna on ainakin yhden A4:n kokoinen lista reittiohjeineen. Meidän hotelli sijaitsee aivan Mittessä, lähellä Friedrichstrassea ja muita keskustan shoppailumahdollisuuksia, ja luulen että kauppoihin meidän on aika helppoa löytää.

Shoppailukohteet uskon löytäneeni aika hyvin, vierailulistalla on kaikki Ku’dammista ja KaDeWe:sta Friedrichstrasseen, Europa-Centeriin, Alexaan, Arkadeen ja muihin (sekä pikkuliikkeet, ostoskeskukset, että tavaratalot), mutta nähtävyyksien ja ravintoloiden kanssa meillä on vielä mietittävää, aika on kuitenkin rajallinen.Tv-tornia, Checkpoint Charlieta, Brandenburgin porttia ja juutalaisten muistomerkkiä ollaan ainakin mietitty. Mikäli joku teistä on käynyt Berliinissä ja haluaa suositella jotain mahtavia kohteita, tai kertoa jos joku hehkutettu kohde ei ollutkaan niin ihmeellinen, niin sana on vapaa! Ajattelin jakaa matkasuunnitelmaa vielä ennen matkaa, ja matkan jälkeen sitten tietysti kokemukset paikanpäältä.

Nyt alkaa olla lounasaika, minkä jälkeen suuntana siis biitsi, ellei ukkonen ala jyrisemään. Illemmalla luvassa arvontaa! Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille<3