Kaikkien aikojen parhaat kirppislöydöt

19.08.2020

Olin viime viikolla kirppiskierroksella mun serkun ja mun tädin kanssa ja muutaman tunnin kierroksella onnistuin tekemään enemmän kirppislöytöjä kuin koskaan aikaisemmin kerralla. Uskoisin, että eniten siihen vaikutti kokenut kirppisseura: serkku ja täti käyvät kirppiksillä usein ja paljon ja katselevat kaikkea rauhassa ja hitaasti. He myös tekevät lähes aina hyviä löytöjä. Lähdinkin heidän mukaansa sellaisella ”seuraa ja opi” -meiningillä, että nyt mä opettelen hyväksi kirppistelijäksi, koska oikeasti haluaisin ostaa vieläkin enemmän tarpeellisia juttuja kirppikseltä, enkä uutena.

Mä tykkään käydä kirppiksellä, mutta olen ehkä usein ollut liikkeellä vähän väärällä asenteella. Toki joskus on niinkin, että jollain kirppiksellä ei kertakaikkiaan ole yhtään mitään, mitä tarvitsisin. Mutta veikkaan, että useammin kyse on ollut siitä, että olen kiertänyt kirppistä sellaiset ”en mä kuitenkaan löydä mitään” -lasit päässä ja paahtanut vaan hullua vauhtia rekit ja hyllyt läpi. Ja eihän silloin varmaan löydäkään usein mitään, ellei joku juttu ole erikseen aseteltu vetonaulaksi kiinnittämään huomiota.

Nyt kun olin mun tädin ja serkun kanssa, yritin ensin viilettää hullua vauhtia siellä, kuten aina teen. Sitten huomasin, että täti ja serkku jäävät jonnekin kilometrin päähän katselemaan etanavauhdilla ja palasin takaisinpäin. Katselin hyvin hitaasti kaikki läpi itsekin, kun ei ollut muutakaan tekemistä siinä heitä odotellessa. Ja yhtäkkiä aloin tekemään löytöjä. Ensin löysin R/H:n maailman cooleimman collarin, joka oli aivan priimakunnossa ja juuri mun kokoa. Siis ihan mieletön löytö ja vain 35€ hintaan (kun collarin ovh. kai 135€).

Seuraavaksi löysin meidän kuopukselle Mini Rodinin voimamies-mekon, jota olen metsästänyt livekirpuilta vuosikaudet. Myin aikanaan meidän oman voimamies-mekon (kokoa 80/86), kun se jäi pieneksi keskimmäiselle vuotta ennen kuopuksen syntymää. Olen itkenyt sen perään siitä asti, kun sain tietää, että saamme vielä yhden tytön, joka olisi voinut mekkoa käyttää. Nyt löytyi priimakuntoinen voimamies-mekko ja juuri sopivasti kuopuksen koossa niin, että on vielä aavistus kasvunvaraakin. Mua vähän jännitti, että mitä hän on mekon persoonallisesta kuosista mieltä, mutta jännitys osoittautui turhaksi. Kun mä tulin ostosten kanssa kotiin, hän kiljaisi ekana, että ”Äiti on ostanut maailman hassuimman mekon”. Sitten hän kiskaisi sen innoissaan päälle, eikä olisi halunnut pukea seuraavina päivinä mitään muuta. Mekko maksoi 12 euroa.

Löysin myös hauskan puisen seinäkellon meidän alakertaan. Ollaan etsitty kivaa kelloa, mutta ei olla keksitty, että millainen olisi hyvä. Puukellossa on vaaleanharmaata nahkaa oleva ”kehys”, joka on kiinni messinkisillä niiteillä. Se yhdistelee ihanasti luonnon materiaalia meidän keittiön värimaailmaan. Aivan täydellinen kello siis keittiön läheisyyteen ruokailutilaan. Hintaa kellolla oli 3 euroa.

Toisella kirppiksellä en tehnyt löytöjä, vaikka katselinkin kaiken rauhassa. Tai no, nyt kyllä hieman huijaan. Kirppiksellä oli kahdet ihanat kengät, jotka eivät olleet kalliita ja olivat juuri mun kokoa. Mä kuitenkin mietin tätä tulevaa syksyä, jo mulla olemassa olevia kenkiä, sekä yhtä kenkiin liittyvää työjuttua joka on tuloillaan ja jätin molemmat kengät kirppikselle. Yritän  pitää kiinni siitä, että kirppiksellä käyminenkään ei ole syy ostaa turhaa tavaraa, jota ei oikeasti tarvitse. Toki kirppiksellä olen itselleni ehkä hieman armollisempi heräteostosten suhteen, mutta kuitenkin. En todellakaan tee aina täydellisiä ostopäätöksiä (tai ostamatta jättämis -päätöksiä), mutta hyvä jos edes joskus onnistun järkeilemään niin, että jotain ei-välttämätöntä ei lähde mukaan.

Kolmannella kirppiksellä löytöjä alkoi taas tulla. Ensin löysin aivan ihanat Mini Rodinin koirakuosiset housut, joihin tiesin meidän koirafanin ehdottomasti ihastuvan. Parin rekin päästä siitä löytyi huppupyyhe, jollainen meillä meni hukkaan muistaakseni Kreikan reissulla. Meillä oli ennen vaaleanpunainen, keltainen ja sininen luomupuuvillainen huppupyyhe eli jokaiselle lapselle oma, mutta se sininen taisi jäädä hotellille Kreikassa tai johonkin me se hukattiin. Nyt löytyi juuri se puuttuva eli sininen pyyhe ja meidän pyyhekolmikko on taas kokonainen! Sininen huppupyyhe maksoi viisi euroa.

Sitten löytyi vielä käyttämätön laput kiinni oleva Bobo Chosesin tämän kesän omenamekko 8 eurolla ja Kaikon uutta vastaavat tämän kesän leggingssit 15€ hintaan. Ihan huiput löydöt. Yhteensä kirppisreissulla meni 78 euroa, mikä on mielestäni varsin kohtuullinen summa erittäin hyväkuntoisista ja laadukkaista käytetyistä merkkituotteista + kellosta.

Tästä sain kyllä todellakin intoa kirppistelyyn taas! Edessä on välikausi- ja talvikamppeiden läpikäynti ja ihan ekana aion kurkata jemmat läpi, että löytyykö sieltä mitään lapsille sopivaa ja menevätkö viime syksyn kamppeet vielä. Ja jos jotain tarvitsee ostaa, aion ainakin kurkata kirppikset läpi, että onko siellä mitään sopivaa meille. Jos ei ole, niin suuntaan sitten kivijalkamyymälään ostoksille (ja kengät ostan uutena lapsille myös). Mun filosofia koko perheen vaateostoksissa on pitkään ollut se, että yhdistellään kirppiksiltä ostettua ja uutta keskenään ja lapsilla toki hyödynnetään myös kierrätys lapselta toiselle. Mä rakastan lastenvaatteita ja mielelläni ostan myös uusista mallistoista ihanuuksia, mutta siitä ei todellakaan ole haittaa, jos tekee osan löydöistä käytettynä! Ja nyt musta tuntuu, että pitkästä aikaa olen tehnyt hyviä käytettyjä löytöjä ja on intoa jaksaa etsiä niitä lemppareita.

Tulevaisuuden kirppiskierroksilla mun avainsanat on RAUHALLINEN tahti, rekkien perusteellinen läpikäynti ja avoin mieli. Sitten voi ehkä tehdä lisää huippuja löytöjä! 

Mikä on sun viimeisin kirppislöytö?


Kirppishaukasta kirppisten karttajaksi ja takaisin

09.08.2019

Silloin joskus kun aloitin kirjoittamaan tätä blogia ja me odotettiin meidän esikoista, olin ahkera kirppiksellä kävijä. Meidän kodin lähellä (niin lähellä, että supisteleva ensisynnyttäjäkin jaksoi sinne kävellä) oli aivan mielettömän ihana lastenvaatekirppis, jossa oli jatkuvasti vaihtuvia lastenvaatteita myynnissä ja ihana omistaja.

Se oli yksi niistä ekoista paikoista, joissa koin, että tuntematon aikuinen (neuvolan lisäksi) kohtaa mut neutraalisti ihan samanlaisena äitinä tai odottajana kuin kaikki muutkin äidit. Vaikka olin raskaana ollessani 19-vuotias ja todellakin näytin ja kuulostin ikäiseltäni, mua ei siellä väheksytty tai katsottu nenänvartta pitkin. Kävin siellä valehtelematta ainakin kerran viikossa ja suurin osa meidän esikoisen vaatteista oli sieltä. Esittelin näitä ostoksia myös paljon täällä blogin puolella. Silloin meillä ei ollut merkkivaatteita ollenkaan, enkä ollut koskaan edes tutustunut niihin.

Kirppiksellä käyminen oli meidän kukkarolle ystävällisin tapa valmistautua vauvaan, sillä ennen kun Otto meidän esikoisen syntymäpäivänä sai uuden työpaikan, me elettiin todella pienillä tuloilla. Olin aika ahkera kirppiksellä kävijä niin kauan, kuin tuo ihana lastenvaatekirppis sijaitsi meidän naapurissa. En nyt muista tarkkaa aikaa milloin se lopetti, mutta silloin loppui myös mun kirppistelyt kuin seinään.

Meidän elintaso oli kasvanut siihen mennessä kohinalla ja kun oli kokenut sen, miltä tuntuu kun ei ole mahdollisuutta ostaa muualta kuin kirppikseltä, eikä aina edes sieltä, ne ihan uudet vaatteet alkoivat tuntua tosi houkuttelevilta. Samaan aikaan tutustuin ekologisiin ja eettisiin lastenvaatemerkkeihin. Jonkin aikaa se oli itselleni ihan must-juttu, että kaikki piti ostaa uutena, ehkä siksi, koska meillä vihdoinkin oli varaa. Ainakin muhun se minimituloilla eläminen jätti joksikin aikaa jäljen. Häpesin sitä ja halusin unohtaa sen menneisyydestäni, vaikka eihän siinä tietenkään pitäisi olla mitään hävettävää.

Näin jälkeenpäin se, että koin silloin vaatteiden ostamisen uutena niin tärkeäksi, tuntuu huvittavalta ja vähän nololtakin. Mutta myös aika inhimilliseltä. Me oltiin tosi nuoria ja meidän vanhemmuutta kyseenalaistettiin ulkopuolelta usein ja paljon. Ei koskaan kukaan läheinen tai neuvola, mutta puolitutut ja anonyymit kommentoijat heidänkin edestä. Nuorena ne tuntemattomienkin sanat menivät ihon alle ja oli suuri tarve näyttää ja todistaa että kyllä me pärjätään ja kuule tosi hyvin pärjätäänkin. Ei sillä, että kenellekään muulle juuri sillä vaatteiden alkuperällä olisi ollut sen kannalta mitään väliä. Mutta mulle oli.

Niihin aikoihin kyllä myin ahkerasti kirppiksellä lasten pieniä vaatteita ja myyn edelleen, mutta ostin lähes kaiken uutena. Toki sitten esikoiselta säästin keskimmäiselle, kun ne siirtyivät 1,5 vuoden ikäerolla melkein suoraan käyttöön isommalta pienemmälle. Oli ihanaa, kun niitä kaikista lemppareimpia vaatteita sai käyttää vielä toisellakin lapsella. Meidän lähipiiriin syntyi keskimmäistä vuoden nuorempi sokeriserkku, jolle vaatteet sai vielä kiertoon sen jälkeen. Siinä vaiheessa olin kyllä iloinenkin siitä, että olin ostanut paljon uutena ja paljon laadukasta. Vaatteet olivat tosi hyväkuntoisia vielä siirtyessään kolmannelle käyttäjälle.

Kului aikaa, sokeriserkku sai pikkusisaruksen ja vaatteet jo neljännen käyttäjänsä. Sitten me alettiin odottaa vauvaa ja alettiin saamaan niitä omia vanhoja lemppareita edelleen takaisin sokeriserkuilta. Meidän kuopus oli niiden viides käyttäjä. Tälläkin hetkellä hänellä on vaatekaapissa monen monta vaatetta, joiden viides käyttäjä hän on. Kun puhutaan, että vaatteella tulee olla vähintään 30 käyttökertaa ollakseen perusteltu ostos uutena, niin niillä kyllä todellakin on.

Ne vaatteet tuo edelleen hymyn mun huulille ja mä rakastan niitä. Tämä meidän vaateympyrä kulkee hyvin jo pian kuudetta vu0tta ja olen siitä iloinen. Meiltä vaatteet lähtevät vielä kiertoon. Näiden vuosien aikana ei tule mieleen lastenvaatteita, jotka olisivat menneet roskikseen. Kaikki ovat lähteneet eteenpäin uusille käyttäjille. Suurin osa tutuille tai kirppikselle ja osa lahjoitettavaksi.

Jonkin aikaa se oli valinta, että ostettiin vain uutta perhepiirissä kiertäneiden kaveriksi, mutta aika nopeasti se vain muuttui siihen, ettei oikeasti enää muistanut, että voisin käydä kirppikselläkin. Tai siihen, että jos joskus kävin kirppiksellä piipahtamassa huvin vuoksi, en osannut ostaa mitään. Olin menettänyt mun kirppistouchin. Vielä pari vuotta sitten en murehtinut siitä, ajattelin, että ei se haittaa mitään. Mutta se on alkanut haitata mua. Nyt se on kääntynyt toisinpäin: tuntuu nololta ostaa pelkästään uutta. Tuntuu nololta, jos EI löydä kirppikseltä mitään, kun kaikki coolit tyypit kirppistelee. Ja se on hyvä. Niin pitääkin tuntua ja olen kiitollinen kaikille cooleille tyypeille siitä, että he opettavat miten kannattaa kuluttaa.

Mä rakastan lastenvaatteita ja muotia. Rakastan odottaa droppeja, keskustella lastenvaatteista ja miettiä täydellisiä yhdistelmiä. Välillä teen sitä aktiivisemmin, välillä laiskemmin. Erityisesti vauvavuosien aikaan olen ollut todella sisällä lastenvaateharrastuksessa. En aio lakata ostamasta uusia lastenvaatteita. Erityisesti esikoiselle ostan hyvin mieluusti suurimman osan vaatteista uutena, koska häneltä ne menevät eteenpäin vielä niin pitkäksi aikaa ihan meidän omassa perhepiirissä. Mutta ostan välillä uutta myös muille, enkä koe siitä huonoa omaatuntoa, koska ostokset on harkittuja, laadukkaita, perusteltuja ja ennenkaikkea lapsille itselleen mieluisia. Samalla haluaisin kuitenkin lisätä kirppisostosten osuutta ja opettaa lapset innostumaan siitä ja näkemään kirppiksen yhtä varteenotettavana ostospaikkana kuin minkä tahansa kaupankin. Kirppistely vain näyttäytyy itselleni Helsingissä usein hankalana ja aikaa vievänä arpapelinä.

Meidän lähellä ei ole yhtään kirppistä. Fb-kirppikset on mulle täysin no-no sekä myyjänä että ostajana, vaikka valikoima niissä on usein paras. Postitusten kuvaaminen videolle, epävarmuus ostoksen kunnosta ja saapumisesta perille, av-yv-rumba ja samasta vaatteesta kilpaileminen muiden kanssa. En yksinkertaisesti jaksa enää, kun joka kerta se on ollut yhtä älytöntä kokeillessani.

Kirppisverkkokaupat tuntuvat ajatuksena houkuttelevalta, mutta niitä melko usein selanneena en kuitenkaan ole koskaan löytänyt mitään ostettavaa. Helsingissä on muutama tosi kiva lastenvaatekirppis/second hand -myymälä, joissa aina joskus vierailen, mutta mä käyn kai yleensä ihan väärään aikaan. Illalla loppuviikosta taitaa olla huonoin mahdollinen aika, kun kaikki parhaat on menneet jo aamulla alkuviikosta. Niihin ei kuitenkaan niin vaan lähdetä aamuisin piipahtamaan, kun ne kaikki sijaitsevat vähintään 10km päässä meiltä ja meiltä myös julkisilla hankalasti tavoitettavissa. Tulevan kodin sijaintia ei myöskään olla päättämässä kirppisten sijainnin perusteella.

Täällä Oulussa on ihan mieletön lastenvaatekirppis: Vadelmatarha. Kävin siellä tällä viikolla ja löysin jo pelkästään yhdestä pöydästä niin paljon ostettavaa taaperon tyhjyyttään ammottaneeseen syysvaatekaappiin, että piti ihan miettiä mitä otan ja mitä en. Päädyin ostamaan kahdet Mainion leggingssit, Muka va minin collegemekon sekä Noshin priimakuntoisen ribbipaidan.

Ne olivat kaikki uudenveroisia tai lähes uudenveroisia, ei mitään tahroja, värjäytymiä tai reikiä ja silti fiksut hinnat, ei helsinkilisää päällä. Monessa muussakin pöydässä oli sellaisia juttuja, joita olisin voinut harkita just meille. Olen käynyt siellä aiemminkin ja joka kerta ostanut jotain. Se on ollut se poikkeus, kirppis, josta mäkin osaan ostaa.

Nämä ihanat kirppislöydöt saivat sellaisen pienen kipinän aikaan, että voisin Helsingissäkin nähdä enemmän vaivaa niin, että pääsen käymään kirppiksellä hyvään aikaan. Silloin kun tarvitsee jotain tiettyä, voisin ensin käydä pyörähtämässä kirppiksellä ainakin katsomassa, että löytyisikö sopivaa. Mä maksan kirppiksellä mielellään hyvän hinnan käytetystä, mutta hyväkuntoisesta merkkivaatteesta. Ja jos ei sittenkään ala löytyä, niin keskitän sitten varmaan lastenvaateostokset Ouluun, niinkuin aika pitkälti olen tehnyt muutenkin. Täällä on paras lastenvaatekirppis ja parhaat lastenvaatekaupat: Hippukids ja Noomi. Helposti saavutettavissa, kaikki parhaat merkit esillä laajasti ja älyttömän mukava ja avulias henkilökunta. Oulu on lastenvaateintoilijan unelmakaupunki, jonne kannattaa matkustaa kauempaakin.

Syysvaatteista on toivottu postausta (sekä lasten että aikuisten) ja esittelenkin varmaan ainakin taaperon syysvaatetusta enemmän kunhan päästään täältä kotiin. Postauksessa aion kertoa myös, mitkä vaatteet ovat käytettyjä ja mitkä uusia, ja mitkä on hankittu kirpparilta ja mitkä sisarusten tai sukulaisten vanhoja. Tämä postauksen mekko on yksi uusista ostoksista, (vaikka halusin kuviin uusia kirppisvaatteita), sillä tämä oli ainoa, jonka meidän 2v suostui pukemaan päälleen tänään. Mutta se onkin aika ihana, vai mitä! 

Mutta koska me ei asuta täällä Oulussa, kaipaan teidän coolien kirppistyyppien parhaita kirppisvinkkejä pääkaupunkiseudulta. Missä on parhaat kirpparit & second hand -myymälät (lasten tai aikuisten)? Missä tavara on hyväkuntoista ja ajanmukaista ja hinnat kohdillaan? Mikä on paras kellonaika ja viikon päivä käydä missäkin?