Saimme ihan mielettömän ihania joululahjoja läheisiltä, mutta yksi oli kyllä ylitse muiden! Meitä pyydettiin nimittäin Emilian ja Topiaksen vauvan kummiksi Oton kanssa. Se oli kyllä niin ihana juttu ja miten paljon lahjaan oli vieläpä panostettu! Saimme kustomoidussa puulaatikossa (meidän kuvilla varustettuna) viinipullon, tekstillä ”Tulisitteko kummeiksi?”. Se oli niin huippu lahja ja tuli ihan kyyneleet silmiin! Ja vaikka me kyllä osattiin toiveikkaasti tätä kutsua odottaakin, niin tuli silti ihan yllärinä, miten paljon siihen oli panostettu. Siitä tuli tosi tärkeä ja hyvä olo. Ja tottakai me nyt suostuttiin kummeiksi!

Mulla on vasta yksi kummilapsi entuudestaan (sekä Plan-kummilapsi Zimbabwessa), ja Otolla ei ole vielä kummilapsia ollenkaan, joten tämä on meille iso juttu ja tietenkin hieno ja tärkeä tehtävä, oli kummilapsia yksi tai tusina. On suuri kunnia tulla pyydetyksi kummiksi. Mulle itselleni kummina tärkeintä on läsnäolo, vaikka toki näin etä-kummina sitä ei voi antaa aina ihan niin paljon kuin haluaisi. Mutta tärkeintä on se, että nähdään, ja että silloin kun nähdään, ollaan aidosti läsnä ja mukana kummilapsen jutuissa. Ihan niinkuin Emilia ja Topiaskin ovat meidän kuopuksen kummeina mukana!

Minusta tuli ensimmäisen kerran kummi 18-vuotiaana kummipojalleni ja olinkin silloin ahkerasti hänelle lapsenvahtina ja kävin usein moikkaamassa ja leikkimässä. Se oli niin ihanaa! Ja uskon, että hänen kanssa saadun kokemuksen ansiosta mun oli niin helppo hypätä äidin rooliin itse vain puolitoista vuotta myöhemmin. Mun kummipoika oli niin tyytyväinen, hyvin nukkuva ja iloinen vauva, että mua ei ikinä jännittänyt hoitaa häntä. Sitten kun muutin pois Oulusta, tuli tapaamisesta hieman hankalampaa, mutta onneksi ollaan vietetty paljon aikaa yhdessä mun tädillä eli kummipojan luona, ja silloin olen yrittänyt aina keksiä kivaa yhteistä tekemistä.

Ollaan käyty puistoissa ja huvipuistoissa, pelattu, menty uimaan ja käyty meidän isovanhemmilla kylässä. Nyt mun kummipoika on jo iso 11-vuotias, jonka kasvua on mahtavaa seurata edelleen. Toivon, että voin olla sellainen läheinen ja rento aikuinen hamaan tulevaisuuteen asti, jolle kummilapsi voi aina soittaa tai laittaa viestiä, tai tulla vaikka meille Helsinkiin lomalle. Ja yritän itsekin kysellä säännöllisesti kuulumisia.

Meidän lapsilla on jokaisella useita kummeja, mutta heistä ehkä n. puolet on aktiivisesti tai melko aktiivisesti mukana meidän elämässä. Nuorena kummeja valitessamme teimme parhaamme, mutta tietty on vaikeaa vielä silloin tietää, ketkä ovat niitä loppuelämän ihmisiä ja ketkä taas eivät. Tai en tiedä onko se kaikille vaikeaa, mutta meille oli. Juuri siksi me pyydettiin lapsille paljon kummeja, jotta jäljelle jäisi myös niitä läsnäolevia tyyppejä, vaikka osan kanssa tiet erkanisivatkin syystä tai toisesta. Ja onneksi jäljelle on jäänyt ihan mahtavia kummeja, jotka käyvät kylässä, pyytävät leikkimään, lähettävät kirjeitä, laittavat lapsille Whatsappissa viestiä ja tulevat synttäreille silloin kun sellaisia pystyy järjestämään. Osa meidän kummeista asuu kauempana, ja he ovat osallistuneet etänä hienosti aina niin hyvin kun ovat pystyneet.

Me aiotaan olla kummeina sellaisia turvallisia aikuisia, jotka kysyy kuulumisia ja välittää, ilahduttaa joskus postilla tai paketilla, käy kylässä ja touhuaa lapsen kanssa yhdessä. Juuri sellaisia, joita meidänkin lasten kummit ovat heille. Ei maltettaisi kyllä millään odottaa, että päästään tapaamaan meidän eka yhteinen kummilapsi! Niin jännittävää! Mutta vielä pitäisi kesään asti jaksaa odotella. Ihanaa päästä juhlimaan myös kastejuhlaa kesällä ja päästä arvailemaan pikkuisen nimeä. Mun sydämessä on tilaa kyllä vaikka kuinka monelle pikkumurulle ja toivottavasti päästään tulevaisuudessa olemaan kummeja vielä useammillekin ihanille pikkuisille!

 

Yhteistyössä Plan. Tiesittekö, että joka vuosi yli 2 miljoonaa alle 15-vuotiasta tyttöä tulee äidiksi? Se on ihan järkyttävän suuri määrä. Ylihuomenna vietetään kansainvälistä Tyttöjen Päivää, ja mä sain kunnian olla tänä vuonna mukana Planin Tyttöjen Päivä -kampanjassa, jonka tarkoituksena on lisätä tietoisuutta lapsiäitiydestä ja kiinnittää huomiota maailman tyttöjen oloihin. Kun mä katson mun omia pieniä tyttöjä, ja mietin että alle kymmenen vuoden kuluttua heidän pitäisi käydä läpi raskaus tai olla jollekin äitejä, mua kuvottaa ja sydäntä puristaa. Alle 15-vuotiailla äideillä on kaikkein suurimmat riskit kuolla raskauden tai synnytyksen aiheuttamien komplikaatioiden takia, ja vaikka he selviäisivätkin hengissä, synnytys aiheuttaa väistämättä kypsymättömälle vartalolle suurta vahinkoa joka vaikeuttaa tytön elämää ihan joka päivä. Lapsiäiti saattaa näiden terveysongelmien takia jäädä täysin vaille mahdollisuutta kouluttautua ja päättää omasta tulevaisuudestaan.

Lapsen tulee saada olla lapsi ihan joka puolella maailmaa, eikä häneen saa koskea tai häntä saa laittaa käymään läpi asioita jotka eivät millään tavalla lapsuuteen kuulu. Jokaisella lapsella on oikeus päättää omasta kehostaan ja saada tietoa terveydestä, ehkäisystä ja raskaudesta. Lapsiäitiys on todella vakava ongelma, johon pitäisi puuttua kaikin keinoin ympäri maailmaa. Eniten lapsiäitiyttä esiintyy Afrikassa, mutta myös Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Lapsiäitiyteen johtaa usein jo lapsena väkisin solmittu avioliitto, seksuaalinen väkivalta ja köyhyys, ja riskiä lisäävät konfliktit ja katastrofit. Lapsiäitiys on todellisuutta jolta ei saa ummistaa silmiään vaikka itse ei sitä arkipäivässä kohtaakaan.

Varsinkin tässä kolmatta kertaa raskaana ollessa tämä koskettaa ihan erityisen paljon, eikä vähiten siksi että odotan kolmatta tyttölasta. Tiedostan kuinka hurjan onnekas olen itse saadessani olla raskaana yhdessä maailman turvallisimmista maista, jossa terveydenhuolto pelaa ja jossa tiedän että myös mun kolmannella tytöllä on hyvä ja turvallinen lapsuus ja tulevaisuus edessään. Hän saa leikkiä, oppia ja toteuttaa itseään ja haaveitaan. Kaikilla maailman pienillä tytöillä näin ei ole. Heitä saattaa odottaa avioliitto ja hyväksikäytöstä ja seksuaalisesta väkivallasta seuraava raskaus ja lapsiäitiys jo alakouluiässä, mikäli he selviävät raskaudesta ja synnytyksestä hengissä.

Mulla on oma kummityttö Planin kautta Zimbabwesta, ollut jo pidemmän aikaa. Hänellä on pian syntymäpäivä, hän täyttää seitsemän vuotta. Mä toivon että mun antaman tuen avulla hän saa käydä koulua pitkään, ja välttyy lapsiäitiydeltä ja sen mukanaan tuomilta järkyttäviltä seurauksilta. Kun mä tuen tyttöä rahallisesti kuukausittain, koko hänen yhteisönsä hyötyy siitä. Tukea käytetään mm. varhaiskasvatukseen ja koulutukseen, tasa-arvon ja seksuaaliterveyden edistämiseen ja lastensuojeluun, rokotuksiin, terveyspisteisiin, lapsiavioliittojen ja -äitiyden ehkäisyyn ja siihen että ohjelmassa mukana olevat lapset pääsevät myös itse vaikuttamaan asioihin ja heitä kuunnellaan. Planin kummien avulla esimerkiksi minun kummilapseni alueelta on tavoitettu yli 80% lapsista, vaikka heistä kaikilla ei omaa kummia olekaan. Se on ihan mielettömän hienoa, ja musta on mahtavaa lukea raportteja, ja lähettää kummilapselleni kirjeitä joihin hän myös vastaa vanhempansa avustuksella. Kirjeitä voi lähettää niin usein kuin haluaa, ja mukaan voi laittaa valmiita askartelukuvia tai omia valokuvia.

Kun on itse kummina ja näkee edes kuvien ja kirjeiden avulla millaista se elämä siellä kaukana jossain on, tämäkin asia tulee paljon lähemmäksi itseä. On niin helppo sulkea silmät siltä mitä maailmalla tapahtuu, kun itsellä on kaikki hyvin. Se ei saisi mennä niin. Me keillä on mahdollisuus auttaa ollaan ne joiden pitäisi pitää kaikkein kovinta meteliä auttamisen mahdollisuuksista ja siitä miten tarpeellista auttaminen on.

Olen ylpeä ja onnellinen siitä, että mulla on mahdollisuus opettaa omat lapset jo pienestä pitäen auttamaan toisia ottamalla heidät mukaan kummiuteen. Mun tytöt piirtävät kummitytölle kuvia, ja kertovat omia kuulumisiaan kirjeeseen, ja lisäksi kysyvät kummitytöltä hänen kuulumisiaan. Olen huomannut kirjeiden myötä että mun tytöt täällä Suomessa, ja kummityttö Zimbabwessa miettivät ihan samanlaisia asioita: lempiväriä, kuulumisia ja koulua. On tuskallinen ajatus, että siitä huolimatta vain toiset heistä saisivat elää turvallisen ja vakaan lapsuuden, ellen olisi kummi. Tytöt Zimbabwessa ja muualla Afrikassa eivät ole yhtään sen valmiimpia lapsiäitiyteen mitä tytöt täällä Suomessakaan olisivat. Eikä heidän tarvitsekaan olla, jos he vain saavat tarpeeksi apua ja tukea.

Mä toivon että mun kummitytön kasvaessa mä saan kuulla hänen unelmiaan, hänen oppimiaan asioita, ja sitä miten hän on saanut toteuttaa omia haaveitaan. Haaveet ovat asia johon jokaisella meistä tulisi olla oikeus, sekä haaveiluun että haaveiden toteuttamiseen. Ja jos voin auttaa häntä toteuttamaan omia haaveitaan edes vähän, koen onnistuneeni ja olleeni hyödyksi.

Myös sinä voit auttaa. Planin kautta tyttöjä voi auttaa kertalahjoituksella, tai ryhtymällä mun tapaan kummiksi tai kuukausilahjoittajaksi. Lisää lapsiäitiydestä ja Planin Tyttöjen päivä -projektista voit lukea Planin sivuilta. Lahjoituksen pääset antamaan TÄSTÄ, ja jo pienikin summa on iso juttu ja vie eteenpäin tavoitteessa kohti turvallisempaa lapsuutta tytöille. Planin sivuilta voit myös liittyä kummiksi, ja mä en voi sanoin kuvailla kuinka antoisaa kummina toimiminen on ainakin mulle ollut. Kannattaa ehdottomasti liittyä jos vain oma talous antaa myöten. Kummina voi muuttaa jonkun elämän.

Yhteistyössä Plan.