Ihana joululahja – meitä pyydettiin kummiksi

23.01.2021

Saimme ihan mielettömän ihania joululahjoja läheisiltä, mutta yksi oli kyllä ylitse muiden! Meitä pyydettiin nimittäin Emilian ja Topiaksen vauvan kummiksi Oton kanssa. Se oli kyllä niin ihana juttu ja miten paljon lahjaan oli vieläpä panostettu! Saimme kustomoidussa puulaatikossa (meidän kuvilla varustettuna) viinipullon, tekstillä ”Tulisitteko kummeiksi?”. Se oli niin huippu lahja ja tuli ihan kyyneleet silmiin! Ja vaikka me kyllä osattiin toiveikkaasti tätä kutsua odottaakin, niin tuli silti ihan yllärinä, miten paljon siihen oli panostettu. Siitä tuli tosi tärkeä ja hyvä olo. Ja tottakai me nyt suostuttiin kummeiksi!

Mulla on vasta yksi kummilapsi entuudestaan (sekä Plan-kummilapsi Zimbabwessa), ja Otolla ei ole vielä kummilapsia ollenkaan, joten tämä on meille iso juttu ja tietenkin hieno ja tärkeä tehtävä, oli kummilapsia yksi tai tusina. On suuri kunnia tulla pyydetyksi kummiksi. Mulle itselleni kummina tärkeintä on läsnäolo, vaikka toki näin etä-kummina sitä ei voi antaa aina ihan niin paljon kuin haluaisi. Mutta tärkeintä on se, että nähdään, ja että silloin kun nähdään, ollaan aidosti läsnä ja mukana kummilapsen jutuissa. Ihan niinkuin Emilia ja Topiaskin ovat meidän kuopuksen kummeina mukana!

Minusta tuli ensimmäisen kerran kummi 18-vuotiaana kummipojalleni ja olinkin silloin ahkerasti hänelle lapsenvahtina ja kävin usein moikkaamassa ja leikkimässä. Se oli niin ihanaa! Ja uskon, että hänen kanssa saadun kokemuksen ansiosta mun oli niin helppo hypätä äidin rooliin itse vain puolitoista vuotta myöhemmin. Mun kummipoika oli niin tyytyväinen, hyvin nukkuva ja iloinen vauva, että mua ei ikinä jännittänyt hoitaa häntä. Sitten kun muutin pois Oulusta, tuli tapaamisesta hieman hankalampaa, mutta onneksi ollaan vietetty paljon aikaa yhdessä mun tädillä eli kummipojan luona, ja silloin olen yrittänyt aina keksiä kivaa yhteistä tekemistä.

Ollaan käyty puistoissa ja huvipuistoissa, pelattu, menty uimaan ja käyty meidän isovanhemmilla kylässä. Nyt mun kummipoika on jo iso 11-vuotias, jonka kasvua on mahtavaa seurata edelleen. Toivon, että voin olla sellainen läheinen ja rento aikuinen hamaan tulevaisuuteen asti, jolle kummilapsi voi aina soittaa tai laittaa viestiä, tai tulla vaikka meille Helsinkiin lomalle. Ja yritän itsekin kysellä säännöllisesti kuulumisia.

Meidän lapsilla on jokaisella useita kummeja, mutta heistä ehkä n. puolet on aktiivisesti tai melko aktiivisesti mukana meidän elämässä. Nuorena kummeja valitessamme teimme parhaamme, mutta tietty on vaikeaa vielä silloin tietää, ketkä ovat niitä loppuelämän ihmisiä ja ketkä taas eivät. Tai en tiedä onko se kaikille vaikeaa, mutta meille oli. Juuri siksi me pyydettiin lapsille paljon kummeja, jotta jäljelle jäisi myös niitä läsnäolevia tyyppejä, vaikka osan kanssa tiet erkanisivatkin syystä tai toisesta. Ja onneksi jäljelle on jäänyt ihan mahtavia kummeja, jotka käyvät kylässä, pyytävät leikkimään, lähettävät kirjeitä, laittavat lapsille Whatsappissa viestiä ja tulevat synttäreille silloin kun sellaisia pystyy järjestämään. Osa meidän kummeista asuu kauempana, ja he ovat osallistuneet etänä hienosti aina niin hyvin kun ovat pystyneet.

Me aiotaan olla kummeina sellaisia turvallisia aikuisia, jotka kysyy kuulumisia ja välittää, ilahduttaa joskus postilla tai paketilla, käy kylässä ja touhuaa lapsen kanssa yhdessä. Juuri sellaisia, joita meidänkin lasten kummit ovat heille. Ei maltettaisi kyllä millään odottaa, että päästään tapaamaan meidän eka yhteinen kummilapsi! Niin jännittävää! Mutta vielä pitäisi kesään asti jaksaa odotella. Ihanaa päästä juhlimaan myös kastejuhlaa kesällä ja päästä arvailemaan pikkuisen nimeä. Mun sydämessä on tilaa kyllä vaikka kuinka monelle pikkumurulle ja toivottavasti päästään tulevaisuudessa olemaan kummeja vielä useammillekin ihanille pikkuisille!


Kortti kummilapselle piristämään ennen koulun alkua

16.08.2020

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Postin ja Indieplacen kanssa.

Koulut alkoivat laajasti tällä viikolla Suomessa, vaikka me ollaan itse vielä tämä viikko lomailtu. Ennen tämän viikon koulun alkua ilahdutin mun kummipoikaa postikortilla & pikku yllärillä itselleni heinäkuussa asettamani korttihaasteen mukaisesti. Haastoin itseni lähettämään enemmän kortteja, useammille ihmisille kuin aikaisemmin. Mun haaste kuului näin: 

Elokuu: Kortti kummilapselle ilahduttamaan ennen koulun alkua 

Syyskuu: Kortti jollekin ihmiselle, jolle en ole koskaan ennen lähettänyt korttia.

Lokakuu: Halloween- tai sadonkorjuu-teemainen kortti piristämään vuoden pimeintä aikaa. 

Marraskuu: Kortti vanhalle ystävälle, jonka kanssa ei olla tavattu aikoihin. Ehkä kutsukortti tapaamiseen?

Ollaan nähty tänä vuonna kummipojan kanssa ihan ennätyksellisen vähän vallitsevien olosuhteiden vuoksi ja siksi ajattelinkin, että kortti voisi olla kiva tapa ilahduttaa häntä. Mulle kummius on tärkeä kunniatehtävä ja haluan olla läsnä kummilapsen elämässä, vaikka välimatkaa onkin. Toki aina kun nähdään, haluan viettää aikaa ja tehdä mahdollisimman paljon yhdessä asioita. Viimeksi pelattiin kortti- ja lautapelejä, käytiin uimassa, puistossa ja papan luona kylässä yhdessä. 

Kävin valkkaamassa lasten kanssa hauskoja postikortteja (hekin halusivat samalla lähettää kavereille kortit) ja mietin tarkkaan mitä haluan korttiin kirjoittaa. Miten voi välittää jo pikkuhiljaa teini-ikää lähestyvälle kummipojalle ne tunteet ja ajatukset, joita kummina tahtoo välittää, niin että ne menevät perille? On helppoa koskettaa sanoilla samanhenkistä ystävää tai tuttuakin tutumpaa äitiä, mutta miten löytää ne oikeat sanat, joilla ilahduttaa ja välittää hyvä fiilis kouluikäiselle pojalle? 

Kolmen tytön äitinä ja esimerkiksi yläkoulun 7. ja 8- luokkaa tyttöluokalla ja 8- ja 9. luokkaa, luokalla, jolla oli vain kolme poikaa käyneenä, mulle kasvavan nuoren pojan maailma on jossain määrin vähän tuntematonta vyöhykettä. Toki ei voi yleistää missään määrin ja jokainen nuori poika on erilainen oma itsensä – mutta mulla ei ole hirveästi omakohtaista kokemusta entuudestaan. Olen vain yrittänyt kasvaa ja oppia kummina siinä rinnalla näiden vuosien varrella. Mun mielestä on ihanaa, että kummina saan tutustua moniin ihan uusiin asioihin. Ja aina ollaan löydetty yhteistä kivaa tekemistä ja höpötettävää.

Musta tuntuu, että löysin ainakin omasta mielestäni oikeat sanat korttiin. Liian pitkästi en alkanut raapustamaan, ettei korttia ole vaikea lähestyä. Se on hassua, miten kortin lähettäminen tuntuu niin paljon henkilökohtaisemmalta kuin tavallinen jutteleminen ihan IRL. Miten korttiin kirjoitettuja sanoja tulee mietittyä niin hurjan tarkasti verrattuna siihen, että rupattelisi ihan muuten vain toisen kanssa. 

Olen iloinen, että lähetin kortin ja muutenkin tämä haaste tuntuu niin hyvältä ja hauskalta. Aion kehittyä oikein hyväksi korttien lähettelijäksi tässä loppuvuoden aikana. Siitä tulee aina itsellekin niin hyvä mieli kun lähettää kortin. Ja tietenkin siitä kutkuttavasta jännityksestä, kun odottaa, että kortin vastaanottaja saa sen perille. En malta odottaa pimeneviä syysiltoja, sitten voi tunnelmallisesti kirjoittaa pari postikorttia kynttilän valossa! Ja mikä kutkuttavinta, ehkä saada myös kortin tai pari itsekin joskus.

Postit kulkevat Kotimaan ikimerkeillä, jotka tunnistaa niissä olevasta Suomen kartta -symbolista. Kaikki ikimerkit kelpaavat osto-ajankohdasta riippumatta ikuisesti. Kun kortteja lähettää ulkomaille, käytetään Postin ulkomaan ikimerkkiä, jonka tunnistaa merkin kulmassa olevasta maapallosymbolista. 50g postikortti lähtee Kotimaassa matkaan yhdellä ikimerkillä, alle 250g lähetykset kahdella ikimerkillä, alle 1000g lähetykset neljällä ikimerkillä ja alle 2000g lähetykset kuudella ikimerkillä. Mun tämänkertaisen kortin ja pienen yllärin pakkasin kirjekuoreen ja mukaan laitoin kaksi ikimerkkiä.

Mua jo vähän jännittää ensi kuun haaste, kortti ihmiselle, jolle en koskaan aiemmin ole lähettänyt korttia. Mutta siitä tulee varmasti aika kivaa! Olen jo kovasti miettinyt kenelle kortin lähetän, mutta saatanpa lähettää useammankin samalla teemalla.

Ketä sä haluaisit muistaa kortilla just nyt?