Alkuperäinen otsikkoideani oli ”Löllöin loma ever” joka ehkä kuvaa tätä lomaa paremmin kuin mikään muu, mutta jotenkin en vaan nähnyt sen sopivan tuohon ylös. Me ollaan otettu niiiin rennosti kuin mahdollista, vietetty todellakin useampi kuin yksi yökkäripäivä, ja tehty vaan kaikkea kivaa, sellaista mikä on huvittanut. Ollaan oltu ulkona jos on ollut kiva ilma ja lapset ovat halunneet ulkoilla. 20 asteen pakkasilla ollaan leikitty sisällä barbeilla, ja käyty ulkoiluttamassa nenänpäitä hullujen toppavarusteiden lomasta pikkukävelyn verran. Mihin mun Oulun talviin tottuneet teinigeenit on hävinneet, ennen kuljin 25:n asteen pakkasillakin minihameessa ja lyhyessä nahkatakissa ilman hanskoja, enkä edes sairastellut.

Ruuan suhteen ei olla paljoa pingotettu, jouluruuat toki tehtiin perinteiden mukaan, ja muutenkin olen kokkaillut paljon, mutta arjen ”teen joka viikolle oman ruokalistan jonka mukaan tehdään hirmukauppareissu kerran viikkoon ettei tarvitse juosta useammin kun ei jaksa” -mentaliteetin sijaan ollaan syöty tasan sitä mitä on tehnyt mieli, ja ravattu kaupassa melkein joka päivä. Ei ehkä niin fiksua, mutta toisaalta ihanaa vaihtelua. Aina kun ei kiinnostaisi syödä lasagnea juuri silloin kuin sitä varten ostettu jauheliha on menossa vanhaksi tai avokadopastaa kun kaapissa ei ole enää muuta mutta kauppareissu on vasta seuraavana päivänä, koska arki.

Sitä kovasti kaivattua parisuhdeaikaa on löytynyt loman aikana, juuri niinkuin toivoinkin. Ollaan katsottu melkein joka ilta joku leffa, pelattu yhdessä Oton lahjaksi saatua GTA:ta ja tehty patonkia keskellä yötä. Vaikka meidän alkuperäinen suunnitelma, mennä leffaan ja syömään kahdestaan, ei toteutunutkaan, mä koen että ollaan kyllä saatu olla yhdessä kerrankin paljon, ja rauhassa. Me ei tosiaan haluttu olla enää enempää pois lasten luota, kun käytiin kuitenkin jo kaverin synttäreillä ja uudenvuodenjuhlissa, joista jälkimmäisiin tosin lähdettiin vasta lasten mentyä nukkumaan.

Treffien aika tulee kyllä vielä, tässä lähestytään nimittäin jo kovaa vauhtia meidän ensimmäistä hääpäivää, ja seurustelun vuosipäivää, jotka ovat siis peräkkäiset päivät. Vielä pitäisi keksiä mitä mullistavan mahtavaa me keksitään niiden päivien kunniaksi, me kun ollaan tapamme mukaan otettu aika rennosti taas suunnitelmien suhteen (kuka muistaa viisi päivää ennen lähtöä varatun häämatkan),  eikä olla siis toisinsanoen suunniteltu vielä yhtikäs mitään. Mitä te olette keksineet ensimmäisen hääpäivän kunniaksi, tai miten olette juhlistaneet vuosipäivää rakkaan kanssa? Kaikki ideat on tervetulleita!

Sain myös Otolta joululahjaksi jo aiemmin mainitun, maailman suloisimman lahjakortin, jonka ansiosta mulla on tänä vuonna tiedossa vaikka mitä kivaa vuoden jokaiselle viikolle, jos niin haluan. Kertoisin mielelläni enemmänkin ihanasta, Oton tarinamuotoon kirjoittamasta lahjakortista joka sai mulla kyyneleet silmiin, mutta se oli sen verran henkilökohtainen että pidän kyllä sisällön vain itselläni, haha! Mutta täytyy vaan todeta että on mulla kyllä ihana aviomies, ja se oli ihanin ja ajatelluin lahja jonka olen ikinä saanut.

Ihanan joululahjan, hauskojen synttäreiden, uudenvuodenjuhlien ja lukuisien leffailtojen lisäksi loman kohokohtia olivat ehdottomasti leffaretki esikoisen kanssa, sekä ihana sunnuntai-iltapäivä lähimetsässä perheen ja koirakaveri-Poppyn kanssa. Olen saanut leikkiä rauhassa lasten kanssa tuntikausia barbeilla, rakentanut legoilla niin monta taloa etten jaksa edes laskea, käynyt useammin pulkkamäessä kuin aiempina viitenä vuonna yhteensä ja ehtinyt lukemaan melkein neljä kirjaa näiden kahden viikon aikana. Se on paljon se, vaikka kuulostaakin hassulta omaan korvaan kun ennen saatoin lukea kahdesta kolmeen perusmittaista romaania päivässä.

Me ei sitten yleensä istuta makuuhuoneen kiinniolevan oven edessä hihittämässä, siinä oli vaan paras valo 😀

Loma on ollut niin tervetullutta lepoa ja akkujen latausta, että nyt on pitkästä aikaa oikeasti levännyt fiilis. Oli myös ihanaa kun äiti oli meillä lomailemassa, ja kerettiin äidinkin kanssa rauhassa käymään kahvilla, ulkoilemassa ja ostoksilla. Nyt on hyvä fiilis ottaa pehmeä lasku takaisin arkeen, kun pian onkin jo taas viikonloppu. Tänään pidetään vielä loman kunniaksi leffailta, mutta ennen sitä on kyllä pakko ehdottomasti tsekata Ensitreffit alttarilla, joka alkaa ihan kohta! Mä en oikein tiedä mitä odottaa, mutta Hannan kirjoittama postaus jakson ennakkokatselusta ainakin sai mut odottamaan jaksoa innolla!

Ihanaa loppiaisiltaa ja alkanutta arkiviikkoa kaikille <3

Tänään luvassa onkin vähän erilainen luukku, luukku jota minä en ole tehnyt nimittäin. Tämän luukun on tehnyt meidän kolmevuotias, joka kertoi vähän omia mietteitään joulusta, ja kertoi pienen tarinankin.

”Ensin tuli joulu. Sitten tulee päivä jolloin voi laittaa joulukuuseen koristeet. Ja sitten tulee jouluaatto ja joulupukki. Joulupukki antaa meille lahjoja, ja muillekin. Joulu tuntuu lumelta, jos sataa lunta. Haluaisin tehdä jouluna lumienkeleitä.”

”Olipa kerran Angry Birds ja Mikki Hiiri. Ne meni tekemään lumienkeleitä. Se oli niistä kivaa. Ja sitten ne oli surullisia kun ne ei voinut luistella. Sitten possut halusivat antaa niille lahjoja. Mutta lumihirviö, musta lumihirviö huuteli: ”Possuuuuuut! Ja muut Angry Birdsit!”, koska sillä oli niitä ikävä. Sitten se avasi joululahjat se Angry Birds ja sitten ne oli tosi iloisia. Loppu!”

Ihanaa päivää kaikille<3

”31. Lapsella on oikeus levätä, leikkiä ja viettää vapaa-aikaa. Lapsella on oikeus tutustua taiteeseen ja kulttuuriin.”

Tänään vietetään lapsen oikeuksien päivää, ja juhlitaan 25-vuotista YK:n lapsen oikeuksien sopimusta. Tämän päivän teemana on lapsen oikeus leikkiin, joka on myös itse sopimuksessa mainittu. Jo aiemmin kirjoittamassani päiväkotipostauksessa mulle eniten mieleen jääneitä asioita olivat juuri omat leikit. Ei sitä muista niin hyvin tavallisia matikantunteja, tai päiväkodin aamunavauksia, mutta ne parhaat ja höpsöimmät leikit muistaa aina, ja niistä leikeistä myös oppii eniten.

Leikki on lapsen luontainen tapa oppia. Leikin kautta opetellaan vuorovaikutustaitoja, ongelmanratkaisua ja itseluottamusta. Viikko sitten Legon pikkujouluissa Legon edustaja Helene Teichert Tanskasta puhui todella hyvin erilaisista leikeistä ja leikin vaiheista, ja lapsen kannustamisesta leikkiin. Oli mielenkiintoista kuulla ammattilaiselta erilaisista leikkimistavoista, ja siitä mitä kaikkea lapset niistä erilaisista leikeistä voivat oppia.

Leikeissä lapsi toteuttaa itseään, ja opettelee uusia, kiinnostavia asioita vanhojen tuttujen lomassa. Leikissä lapsi pystyy mihin vaan, vain mielikuvitus on rajana, ja mielikuvituksen kehittymistä mä haluan tukea. Mä haluan antaa lapsille mahdollisuuksia leikkiä ilman rajoja, pyöriä ympäri asuntoa, tutkia ulkona ja juosta minne vain, tehdä barbeille talon legoista, tai littlest petshopeille pesän sukkalaatikkoon. Tässä vaiheessa täytyy jo huomauttaa, kuinka rajoittunut oma, aikuinen mielikuvitukseni on, kun nuo ovat hurjimpia juonenkäänteitä jotka ensimmäisenä tulevat mieleen. Voin kertoa, että meidän kolmevuotiaan jutut ovat vähintäänkin absurdeja jos näihin mun kuvioihin vertaa, ja hyvä niin!

Meillä kotona saa leikkiä nyt, ja aina. Mä en ikinä halua, että lapset palavat loppuun jatkuvissa tarkoissa aikatauluissa, opiskeluissa ja harrastuksissa. Haluan, että he saavat harrastaa juuri sen verran kuin haluavat, varhaiskasvatuksen ja koulun puolesta luotan siihen että viranomaiset osaavat jatkossakin määritellä sopivan oppimäärän ikään nähden. Jos lapsille itselleen harrastuskin on leikkiä, ei mikään estä harrastamasta niin paljon kuin haluaa, mutta aion pitää avoinna myös sen mahdollisuuden, että on ihan okei tulla koulusta suoraan kotiin tiistai-iltapäivänä, kaivaa lautapeli tai pikkulegot esiin, ja vain olla ja nauttia. Joka päivälle ei tarvitse olla harrastusta, eikä edes joka toiselle, ellei itse niin halua.

Meidän elämä on ajoittain ihan uskomattoman hektistä, niinkuin varmaan suurimman osan ruuhkavuosia elävistä lapsiperheistä, elämä on. Silti lapset onnistuvat pakenemaan tätä kiirettä leikin maailmaan, ja usein myös ainakin meidän perheen aikuiset heidän mukanaan. Tekee niin hyvää unohtaa omat kiireet ja lukemattomat sähköpostit, ja vain uppoutua hetkeksi kasaamaan palikoita päällekkäin. Se on rentouttavaa, ja kyllä mä edelleen ilahdun tekemistäni hienoista rakennelmista, melkein yhtä paljon kuin lapsena.

Lapsella on oikeus tutustua kulttuuriin ja taiteeseen. Miten tämä toimii meillä 1,5- ja 3-vuotiaiden kanssa? Me käydään, jos ei viikottain, niin ainakin pari kertaa kuukaudessa kirjastossa. Istutaan, leikitään kirjaston leluilla, ihmetellään ja selaillaan. Lainataan hullut kasat kirjoja, tietokirjoja, satukirjoja, askartelukirjoja, kuvakirjoja. Kotona katsotaan elokuvia, luetaan kirjoja, maalataan ja piirretään, askarrellaan ja annetaan lasten olla luovia. Käydään ravintolassa syömässä, kaupungilla ihmettelemässä patsaita tai hassuja rakennuksia ja bongaamassa jouluvaloja parvekkeilta. Taidetta ja kulttuuria on siellä missä lapsi itse sitä näkee, ja mistä nauttii.

Pienten kanssa taide- ja kulttuurikokemuksia voi toteuttaa hyvin yksinkertaisestikin. Sunnuntaina on Aleksanterinkadulla perinteiset joulukadun avajaiset, niissä ollaan käyty joka vuosi, ja tänä vuonna tarkoitus olisi mennä taas. Kesällä on kierretty eläintarhat ja huvipuistot, ehkä tänä talvena on vuorossa luonnontieteellinen museo tai Sealife, tai mikseivät molemmat. Kulttuurikokemukset piristävät arkea, niin lapsen kuin aikuisenkin.

Lapsella on oikeus leikkiin, ja sitä oikeutta pitää tukea kaikin mahdollisin keinoin. Lapsella on oikeus myös lepoon, ja lapsen riittävän unensaannin turvaaminen on yksi meidän vanhempien tärkeimmistä tehtävistä. Joskus se tarkoittaa myös sitä, että vanhemman pitää olla se kakkapää joka toteaa, että nyt ei enää yhtään legotornia, iltapalalle, -pesulle, -sadulle ja sänkyyn. Tässä itse rättiväsyneenä kolmen tunnin yöunien jälkeen voin vain unelmoida, että saisin joskus nukkua vielä yhtä hyvin kuin lapsena, ja toivon, että tämä viikkokausia piinannut flunssakierre vihdoin menisi ohi, ja meidänkin mukulat saisivat taas katkeamattomat yöunet. Olisi ihanaa, jos joku tulisi sanomaan mulle yhdeksältä, että mene nyt nukkumaan, huomenna on uusi päivä!

Lapsen oikeuksien sopimus löytyy lyhennettynä versiona täältä, ja mielestäni jokaisen vanhemman, tai lasten kanssa muuten tekemisissä olevan, olisi hyvä lukea se. Se käsittää niin paljon muutakin kuin nämä minun luettelemani, yhden kohdan käsittelemät aiheet. Lasten itsensä on myös hyvä tietää, mitkä heidän oikeutensa ovat.

Hyvää lasten oikeuksien päivää kaikille <3

Mitä te tykkäätte leikkiä yhdessä lasten kanssa, tai tykkäättekö leikkiä? Muistatteko omasta lapsuudesta hauskoja leikkejä? Mitä lasten oikeuksien päivä merkitsee teille?

Millaisia tapoja lapset omaksuvatkaan ympäriltään? Sitä olen miettinyt paljon viimeaikoina. Esikoinen on siinä iässä, että seuraa hyvin tarkkaan mitä vanhemmat, kaverit, sukulaiset ja muut, ihan vieraatkin ihmiset puuhaavat. Monet asiat tarttuvat hänelle, hyvin nopeastikin, ja jopa kadulla kuullut sanat jäävät mieleen, ja nousevat joskus puheenaiheeksi. ”Äiti mitä tarkoittaa poliittinen?” ”Miksi tuo nainen istuu tuossa maassa?” ”Tuo setä ei puhu suomea, mitä kieltä se puhuu?”

Normaalit käytöstavat ovat sääntö, eivät poikkeus, ja yleisesti ottaen kolmevuotiaan voi jo odottaa käyttäytyvän hyvin. Kolmevuotias osaa jo kuunnella hiljaa pyydettäessä, istuu paikoillaan julkisissa liikennevälineissä ja pysyy vanhemman vierellä ulkona käveltäessä, ellei erikseen ole lupaa lähteä juoksemaan ja pyörimään vapaasti. Toki näitä asioita edelleen harjoitellaan myös kolmevuotiaan kanssa, mutta enemmän muistutellaan nuorempaa, ja oletetaan, yleensä hyvällä menestyksellä, isomman osaavan nämä asiat jo ihan itse.

Meillä kolmevuotias taitaa olla ainakin ruokapöytäpoliisi, ”Zelda ei saa puhua ruoka suussa!”. Hän ottaa myös säännöt kirjaimellisesti, kengillä ei mennä olkkariin, joten heti kun tullaan ovesta, hän istuu kuin tatti eteisen oven edessä, riisuu kengät, ja päästää sitten vasta muun perheen sisälle vaunuineen ja ostoksineen. Siinä saa olla itsekin tarkkana, että noudattaa kaikkia omia sääntöjään (ihan kuin niitä olisi jotenkin kauheasti, hah).

Mutta tosiaan se ei kyllä jää huomaamatta, jos äiti vaikka epähuomiossa seisoo sohvalla, että saa verhoa korjattua. ”Miksi sinä saat seisoa sohvalla mutta me ei?”. Kaksinaismoralismia en halua harrastaa, haluan olla oikeudenmukainen lapsia kohtaan aina. Tuollaisissa tilanteissa yleensä pyydän anteeksi, ja sanon että olin vähän höpsö kun unohdin, ettei niin saa tehdä. Onneksi se on tähän asti riittänyt vastaukseksi.

Kyselyikä on loistava ikä, ja kysymyksiin saa vastata hengästyttävällä tahdilla pitkin päivää. Kysymyksiin vastailulle hauskaa vastapainoa onkin huomata, millaisia asioita lapsi kopioi meiltä vanhemmilta, tai muilta aikuisilta. On ihmeellistä saada nähdä, millaisista asioista lapsi kiinnostuu ja mitä ihailee, ja mistä taas ei niin kovin tykkää. Toisaalta se on myös pelottavaa, suurensuuri vastuu. Pitää olla lapsen ihailun arvoinen, ja pitää käyttäytyä itse niin, ettei haittaa jos lapsi matkii. Pitää muistaa, että joka sekunti lapsi huomaa kaiken mitä teet, ja aina taustalla pitää pitää mielessä se, mitä asioita haluaa tai ei halua lapsen oppivan.

Esikoinen on innostunut (muumi)teen juonnista, kun tarjosin sitä hänelle hunajan kanssa flunssan aikaan tässä syksyllä. Hänen suurin toiveensa, on saada kävellä teemukin kanssa. Koska äitikin kuulemma aina kävelee kahvimukin kanssa, pitää hänenkin saada kävellä teemukin kanssa. Lapselle se on ihan sama onko kyseessä take away -kahvi keskustassa, vai muumitee posliinimukista ja kävely olkkarin ja eteisen väliä.

Teen juominen on pieni murto-osa niistä asioista, jotka hänen mielestään ovat siistejä, ja toteuttamisen arvoisia. Hän haaveilee korkokengistä, sipulin pilkkomisesta ja vessanpesusta. Hän poseeraa innoissaan, ja haluaa ottaa asukuvia. Voin nähdä poseerauksista, että muutaman kerran on tullut katsottua, miten isi ottaa äidistä asukuvia.

Mä en ole koskaan nipottanut näissä asioissa. Vaikka yritänkin kovasti muistaa olla hyvä esimerkki, niinkuin varmasti suurin osa vanhemmista, joskus lipsahtaa se kirosana tai tulee kiivettyä sinne sohvalle seisomaan. Silloin sopivaa on myöntää virheensä, ja todeta että joo, ei sen ihan näin kuulu mennä. Ja silloin kun lapsi tekee jotain pönttöä, jonka tekemisen oppimisesta selkeästi saa syyttää vain itseään, pitää muistaa olla armollinen lapselle, samalla  kun muistuttaa että niin ei saa tehdä.

Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän hän huomaa, ja sitä suuremmaksi kasvaa myös vanhemman vastuu. Mä en halua omalla toiminnallani aiheuttaa lapselle paineita. Vältän oman ulkonäköni arvostelua, enkä tietenkään arvostele toistenkaan ulkonäköä. Yritän välttää niitä kirosanoja, ja antaa paljon positiivista huomiota niin lapsille kuin kaikille muillekin. Toivoisin että meidän lapset oppivat olemaan kohteliaita, ja huomaamaan hyviä asioita toisissa, ja jopa sanomaan ne ääneen. Ihaninta musta oli, kun laivalla Tiara sanoi ihan vasta tapaamalleen ihmiselle, että hänellä on ihanat kengät. Mun mielestä myös se on vahvuutta ja itsevarmuutta, että osaa ja haluaa huomata hyviä asioita toisissa ihmisissä, ja osaa iloita toisten puolesta.

Millaisia tapoja teidän lapsenne ovat oppineet teiltä tai muilta? Mitä ette haluaisi missään nimessä oman lapsen oppivan? Muistatteko omasta lapsuudesta, mitä ihailitte vanhemmissanne tai vaikkapa sisaruksissanne?

Zeldan siirtyminen lastensänkyyn pinniksestä alkaa olla ajankohtaista, ja ollaankin pohdittu tässä viime viikot sitä, että millainen sänky me ostetaan. Pohjustaakseni aihetta kerron, että meidän lastenhuone on haastava muodoltaan, siinä on ainoastaan kaksi ehjää seinää, jotka ovat molemmat vain reilut kaksi metriä pitkiä, ja lisäksi on pitkä ikkunaseinä jossa on ihan törkeän leveä ikkuna, sekä oviseinä, jossa on sekä huoneen ovi että vaatehuoneen ovi.

Meillä on tällä hetkellä sängyt niillä ehjillä seinillä, ja 160cm pitkä sänky mahtuu hyvin kummallekin seinälle, koska ne ovat tismalleen saman pituiset. Zeldan pinnis toki hieman lyhyempi kuin Tipan sänky, mutta siis toinen samanlainen Ikean Gulliver kyllä mahtuisi ihan suhteellisen hyvin tuonne. Silti meitä houkuttelee kovasti ajatus kerrossängyn tuottamasta tilansäästöstä, ja lisäksi meidän esikoinen on aivan äärimmäisen innoissaan kerrossängyistä, ja muistuttaa jatkuvasti haluavansa sellaisen sitten kun pikkusiskokin muuttaa isojen lasten sänkyyn.

Kuitenkin kerrossängyssä mietityttää sen käytännöllisyys, lasten ikä, ja se että kuinka pitkään se sitten kuitenkaan menisi käytössä? Meillä on kuitenkin tarkoitus viimeistään Tiaran mennessä eskariin muuttaa isompaan asuntoon, jossa tytöt saavat omat huoneet. Silloin ei kerrossänky paljoa auta, ja heräsin tässä tällä viikolla todellisuuteen, että Tiara aloittaa eskarin vuonna 2017. Halutaanko me ostaa sänky vain pariksi vuodeksi tilansäästön takia, vai ennemmin tehdä pidempikäyttöinen ostos ja kärsiä ahtaammasta huoneesta sen aikaa että muutetaan joskus?

Kuvat Ikea & Kodin1

Te joilla on kerrossänky käytössä, minkä ikäisenä teidän lapset ovat alkaneet nukkumaan siinä? Miten on sujunut?

Zelda tosiaan viime yönä sai todella korkean kuumeen, minkä vuoksi hän voi pahoin ja me päästiin pesemään kaikki sängyn tekstiilit jokaista pehmolelua ja patjaa myöten. Tästä johtuen Zelda nukkui tänään päiväunensa sitten Tiaran lastensängyssä kun kuivateltiin petivaatteita. Päiväunet sujuivat täysin ongelmitta, ja me tajuttiin että kyllä hänkin alkaa ihan selkeästi olla jo valmis muuttamaan pois pinnasängystä. Mä tykkään tosi paljon Tiaran Gulliver-sängyn muotokielestä, ja ottaisin toisen sellaisen kyllä mielellään tuonne. Eiköhän me pärjättäisi, tila vähenisi ehkä joltain 20x60cm kokoiselta alueelta, että ei tosiaan mikään mahdoton muutos olisi.

Ikean sivuja selaillessani ihastuin myös uuteen Övre-sänkyyn jossa on maailman suloisin vuodekatos! Se on vaan kertakaikkisen hurmaava, mutta tiedän että ei voitaisi ostaa vain yhtä Övreä, vaan niitä pitäisi olla kaksi, ettei toinen ole kateellinen toisen vuodekatoksesta. Siksi en sitä edes harkitse, halusin vain ottaa sen mukaan kollaasiin koska se on ihan maailman söpöin!

Kuvat Ikea, Kodin1 ja Lekmer

Sänkypäivityksen lisäksi tarkoituksena on laittaa huonetta muutenkin vähän uuteen uskoon, lähinnä lisätä vaatesäilytystilaa niin että lasten itsensäkin olisi helppo laittaa vaatteet oikeille paikoilleen eikä keskelle lattiaa. Sängyille söpöjä koristetyynyjä, ja ehkä nuo Annon pilviverhot, pilvet kun ovat vieneet mun sydämen kuten kerroin, haha! Nuo Kodin1:n pinnatuolit lastenhuoneeseen ovat tosi suloiset, ja miellyttävät mun silmää ihan täysin. Olen haaveillut pinnatuoleista jo pitkään meidän ruokapöydän äärelle, mutta noista olisi hyvä aloittaa!

Mulla on kyllä niin sisustusfiilikset nyt, vielä kun parannuttaisiin koko perhe että pääsisi tekemään pienen Ikea-reissun! Mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille <3