Pääsimme viime viikolla tutustumaan ennakkoon Sea Lifen uuteen Saksiniekat-näyttelyyn, jonka päätähtenä on kaksi veikeää jättiläistaskurapua. Meidän perheestä ainoastaan Otto oli käynyt Sea Lifessa ja muissa vastaavissa ulkomailla ennen tätä kertaa, joten ensikertalaisena en tiennyt oikein mitä edes odottaa. Sea Life yllätti mut kuitenkin ihan täysin, ja lapset olivat aivan haltioissaan. Ensimmäisenä tutustuttiin tosiaan rapunäyttelyyn joka oli tosi mahtava ja mielenkiintoinen. Erakkoravut, huikean kokoiset jättiläistaskuravut,  elinkunnan kehittyneimmät silmät omaavat sirkkaäyriäiset, manikyyrejä tekevät puhdistajaravut, ilman uroksia lisääntyvät marmoriravut  ja muut saksiniekat olivat hauskaa seurattavaa. Lapset olisivat voineet seisoa tuijottelemassa rapuja koko illan, mutta rapujen lisäksi esillä oli ihan hurjasti kaikkea muutakin.

Kierrettiin koko näyttely kahteen kertaan, kun lapset halusivat palata vielä takaisin rapujen luokse samaa reittiä mitä oltiin tultukin. Sea Lifessa oli jotenkin tosi tainomainen tunnelma, ja oli mahtavaa päästä näkemään niin isoja kaloja ja meren muita eläimiä niin läheltä. Mustaevähait vaan uivat meidän päiden yli ja nähtiin pieniä haivauvojakin. Osa kaloista oli mahtavan värikkäitä, ja tytöt olivat innoissaan pienistä meduusoista joiden väriä pystyi ”vaihtamaan” valitsemalla napista erivärisen valon joka niistä sitten heijastui. Kokonaisuudessaan merimaailmaan kuuluu noin 50 erikokoista akvaariota, jotka esittelevät eri vesistöjen asukkaita ja niiden luontaisia elinalueita.

Oltiin katsottu juuri edellisenä iltana luontodokkaria syvänmeren eläimistä, ja oli hassua tiirailla näitä läpinäkyviä minimeduusoita ihan läheltä sitten. Myös rauskut, meritähdet, merihevoset ja sammakot olivat lasten suosikkeja. Kalat ja muut merenelävät loistivat upeissa väreissä, kimaltelivat ja välkkyivät. Oli myös mahtavaa kuulla Sea Lifen työntekijöiltä tarkempaa tietoa monista eläimistä, Tiara oli kokoajan nykimässä hihasta yhtä mukavaa työntekijää ja sai tiedonjanolleen helpotusta reissulla. Sea Life -reissun jälkeen hän on ilahduttanut meitä vaikka millä kalajutuilla.

Nuorempi vähän jännitti ensin rapuja, mutta halusi kuitenkin katsoa. Kun oltiin kierretty koko näyttely, hän valitsi vielä lahjakaupasta itselleen rapupehmolelun, eli eivät ne rapulit niin pelottavia tainneet ollakaan. Nyt hänellä on rapupehmolelu nimeltä Krabbis Spiderman, ja hän nukkuu sen kanssa joka yö.

Meidän koko perhe suosittelee tätä näyttelyä jos olette viettämässä hiihtolomaa, tai muuta lomaa tänä vuonna Helsingissä, tai jos vaan kaipaatte hauskaa tekemistä. Saksiniekat ovat Sea Lifessa nähtävillä vuoden loppuun asti, eli kesämmälläkin kerkeää.

Kiitos Sea Lifelle mahdollisuudesta päästä tutustumaan mahtavaan merimaailmaan!

Niin ihanaa hiljentyä joulun viettoon ihan rauhassa! Kuluneet pari päivää ollaan öllötelty kotivaatteissa, luettu kirjoja, syöty kinkkua niin että napa ruskaa ja leikitty ja pelattu uusilla jutuilla. Käytiin myös Oton tädin luona kylässä ja syömässä Tapaninpäivän lounas.

Joululahjapeleistä varsinkin Junior Alias on noussut nopeasti meidän pelisuosikiksi, etenkin kun esikoinen osoittautui ihan mestariksi siinä pelissä, päihittää mut ja Oton selittämisessä ihan 6-0. Jotenkin 4-vuotiaalla on taito selittää mahdollisimman selkeästi mutta kuitenkin nopeasti ja yksinkertaisesti kaikki sanat, me aikuiset ollaan liian monimutkaisia.

Kuopus sen sijaan viihdyttää ihanilla vastauksillaan ja täydellisellä piittaamattomuudellaan pelin kulusta tai voittamisesta. Hän vastaa ihan mitä mieleen juolahtaa, ja selityksistä ja hänen vastauksistaan tulee välillä aika hauskoja yhdistelmiä. Silti tuntuu että nuorempi neiti on yhtäkkiä kasvanut parissa päivässä ainakin puoli vuotta, hän on oppinut L-kirjaimen ja alkanut käyttää aiemmin oppimaansa S-kirjainta. On niin outoa, kun on tottunut siihen että toinen kuulostaa miltä kuulostaa, samalta kuin minä pienenä, ja yhtäkkiä hän alkaakin puhumaan ihan tavallisesti ärrää lukuunottamatta. Joka päivä hän on vähemmän ja vähemmän vauva, vaikka aina mun vauva onkin.

Ollaan katseltu leffoja ja vaan oltu ja ulkoiltu, niin parasta. Ihanaa on myös ajatella että vielä seuraavat kolme viikkoa me saadaan Oton kanssa viettää joka viikko pitkä viikonloppu yhdessä, se tekee oikeasti tosi paljon ja auttaa varmasti jaksamaan koko kevään. Ja sekin on kiva että auringonvalo lisääntyy tästä viikosta eteenpäin ainakin minuutin joka päivä (tai jotain sinne päin), ja kolmen viikon kuluttua sitä valoa on jo melkein puoli tuntia enemmän päivässä.

Meillä on ollut mahtava joulu, ja on ihanaa kun Armas ja mun äitikin ovat olleet pitkästä aikaa täällä. Tytöillä oli mummuaan tosi tosi kova ikävä, ja he ovatkin nyt olleet tosi iloisia siitä että mummu on vihdoin täällä.

Tämä hiljentyminen, todellinen joulunviettoon rauhoittuminen on tehnyt niin hyvää touhukkaan syksyn jälkeen. Näiden päivien jälkeen on hyvä käynnistellä pian vaihtuva vuosi vähän rennompaan tahtiin ja uudella puhdilla. Tytöt ovat lomalla ensi viikon päiväkodista, joten heillekin tulee nyt vähän pidempi joululomatauko ja varmasti loman jälkeen menevät jo ihan innoissaan hoitoon.

Mä lähden tänään viettämään tyttöjeniltaa Julian kanssa ja odotan sitä jo tosi innolla! Ihan huippua päästä vähän ulos, kun en ole moneen kuukauteen käynyt missään! Mennään jonnekin Tapsan Tansseihin ja pidetään hauska ilta.

Ihanaa Tapaninpäivää kaikille <3

Ostin Lontoosta jonkin verran vaatteita, kolmet kengät ja meikkejä, ja tietenkin lapsille kaikkea, mutta laukkua en löytänyt. Kierrettiin kaikki tavaratalot ja pienempiäkin liikkeitä, mutta ei vaan tullut vastaan sitä unelmalaukkua jonka olisin halunnut. Päätin sitten että ostan sen Suomesta, tai netistä, sitten kun täydellinen yksilö tulee vastaan. Tässä postauksessa esittelen asun, joka kuvattiin jo Lontoossa. Lontoo oli muuten täydellinen lokaatio asukuvaamiseen, tasaisen valoisaa (pilvipouta sää kokoajan), ja jokapuolella mielenkiintoista ympäristöä, kauniita rakennuksia, punaisia busseja ja ihania puistoja. Lontoo on vähän niinkuin asukuvanottajan unelmakaupunki, upeiden kuvausmiljöiden lisäksi tietenkin kaikki maailman kaupat mitä kuvitella saattaa.

Mä päädyin ostamaan Primarkista juuri sen mekon minkä laitoin ostoslistakollaasiinkin, yksinkertaisen viininpunaisen A-linjaisen mekon poolokauluksella. Se on vaan niin ihana, tyylikäs mutta rento. Ja viininpunainen, ei voi hehkuttaa tarpeeksi. Jätin tämän kuitenkin ainoaksi viininpunaiseksi ostokseksi reissulla, koska fakta on se että viininpunaiset vaatteet lähtevät talven jälkeen kevät-kesätauolle kaapistani, kun en osaa sitä väriä käyttää muulloin kuin syksyllä ja talvella.

Löysin aivan mielettömän ihanat hapsusaappaat, myös Primarkista. Ne ovat tekomokkaa, ja yllättävän hyvät jalassa, olin niillä eilen myös päivän töissä ja kävelin muutaman kilometrin ihan ilman ongelmaa. Hapsut ovat hauska yksityiskohta, ja tykkään niistä muutenkin kun multa löytyy hapsuviittaa ja hapsumekkoa ja hapsutiesmitä. Saappaissa on tasaiset ja liukkaat pohjat, joten pakkaskeleille ne eivät sovi, mutta näille keleille ne ovat juuri täydelliset.

Hapsuviitta River Island / Mekko Primark / Sukkahousut H&M / Kengät Primark / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kello Marc by Marc Jacobs* / *saatu blogin kautta.

Mitäs tykkäätte mun rennosta London lookista? Hot or not?

Täällä ollaan jo ihan valmiina kohti reissua! Olen ajastanut reissun ajaksi postauksia, joten blogi ei hiljene vaan joka päivä ilmestyy vähintään yksi postaus. Yritän pitää itsekin vähän lomaa, sellaista oikeasti irtautumisaikaa että laitan kaikki ilmoitukset pois puhelimesta muutamaksi päiväksi ja vastaan vaan jos joku soittaa, sen tarpeessa tosiaan ollaan. Otan kyllä koneen mukaan, ja saatan jotain reissukuulumisia päivittää myös ajantasaisesti, tai sitten saatan olla päivittämättä. Koko vuoden joka päivä kovaa tahtia joka suuntaan tahkonneena mä suon itselleni nyt tämän pienen loman enkä ota stressiä. Tukholman reissulla ja Oulussakin postasin ahkerasti, joten nyt olen iloinen että olen tehnyt työni etukäteen ja voin rentoutua. Voi olla että tekee heti mieli tulla kiljumaan miten mahtavaa meillä on, tai sitten voi olla että tekee mieli vaan nauttia siitä mahtavuudesta nonstop ja kertoa vasta jälkeenpäin, katsotaan.

Mä haluan kiittää ihan hirvittävän suuresti teitä kaikkia kaikista vinkeistä joita ollaan saatu. Meillä ei varmaan ikinä ole ollut näin hyvät eväät millekään reissulle, eli kiitos oikeasti tosi paljon. Te olette säästäneet meidät niin monelta googlailulta tämän muutenkin hektisen viikon aikana että ei voi kuin olla iloisena sydänsilmäemojina.

En voi sanoin kuvailla miten ihanaa on päästä Oton kanssa kahdestaan seikkailemaan Lontooseen. Vaikka kaupunki on  ennestään tuttu, siellä on varmasti hurja määrä nähtävää ja koettavaa, ja on ihana päästä kokemaan se kaikki Oton kanssa. Vaikka me tehdäänkin vain pieni reissu, niin kyllä siinäkin ajassa jo saa akkuja ladattua oikein hyvin.

Kovasti odotan myös Fall Out Boyn keikkaa, joka vielä helmikuussa tuntui niin kaukaiselta mutta joka on jo ihan ovella. En ole ollut vuosikausiin millään ison bändin keikalla, ja Fall Out Boyta on tullut kuunneltua jo lähemmäs kymmenen vuotta, ihan huikeaa päästä näkemään heidät livenä!

”Eli sinne, mun lempparikaupunkiin me suunnataan kahdestaan lokakuussa, ja mä en millään malttaisi odottaa! Fall Out Boy on yksi meidän molempien pitkäaikaisimmista lempparibändeistä, ja Otto oli aika paljon hehkuttanut bändin uudelta levyltä julkaistuja biisejä, kun keksin idean joskus viikkoja sitten. Onneksi Otto jatkoi koko levyn hehkutusta siihen malliin, että mä olin varma että tämä lahja on tismalleen oikea. Ja olihan se, olisittepa nähnyt sen ilmeen, kun tuo toinen puolisko tajusi mitä on saanut lahjaksi. Taisin saada tämän vuoden pisimmän halauksen, ja kyllä mulla vierähti pieni kyynelkin poskelle, kun tajusin antaneeni mieluisan lahjan.”

Noin kirjoitin helmikuussa, kun olin juuri antanut keikkaliput Otolle. Ja voin sanoa että edelleen on tunne vahvistunut että oikea lahja oli, sillä Otto ei yleensä hehkuta hulluna muuta kuin pelejä, mutta tästä reissusta ollaan puhuttu ja haaveiltu ummet ja lammet kuluneen syksyn aikana.

Mun äiti ja Armaskin ovat nyt tulleet meille ja tytöt ovat jo innoissaan siitä että saavat olla mummun ja Armaksen seurassa, ja heillä on vaikka mitä suunnitelmia. Isompi sanoi jo tänään että ”Huomenna me vihdoinkin saadaan viettää mummuviikonloppua, ihan ekaa kertaa ikinä!” Minä taidan olla se kovin ikävöitsijä, kun lapset sanoivat ihan normisti hyvät yöt eikä siinä mitään ja musta tuntui että sydän lähtee rinnasta irti kun ei voinut vaan halata koko loppuelämää. Onneksi me tullaan jo ihan pian takaisin, ja tiedän kyllä että heillä on kaikki hyvin mummun kanssa ja paljon kivaa tekemistä. Eiköhän se munkin ikävä helpota pikkuhiljaa tässä.

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille, nauttikaa upeasta säästä! Ja muistakaa seurailla Instagramissa ja Snapchatissa, niissä varmasti reaaliaikaisempia reissufiiliksiä! Molemmissa löydyn nimellä @iinalaura.

Sää vaikuttaa mulla mielialaan tosi paljon, ja tunnen olevani yleensä miljoona kertaa pirteämpi ja iloisempi aurinkoisella ja lämpimällä säällä. Mutta koska tämä kesä nyt on ollut vähän mitä on, ei siitä auringonpaisteen puutteesta ole voinut oikein masentuakaan, muutenhan kesästä tulisi ihan tylsä. Ehkä kesässä ei kuitenkaan ole tärkeintä se että pääsee mahdollisimman usein rannalle, vaan se kokonaisvaltaisen rento kesäfiilis. Oli sää mikä hyvänsä, valoa kuitenkin on enemmän, ja kesällä on silti se olo että kaikki on mahdollista.

En mä ole sitä mieltä että tämä on ihan surkea kesä vain koska säät ovat olleet huonot. Me ollaan koettu jo paljon hauskoja yhteisiä hetkiä viime viikkoina, ja koska viime vuosi on ollut niin hektinen, ja mäkin olen aloittanut säännöllisen päivätyön, niitä vapaita päiviä osaa arvostaa ihan uudella tavalla. Oton loma lähenee loppuaan, tai no ensi viikko vielä, ja sääennusteet näyttävät nollaa hellepäivää. Kyllähän se vähän harmittaa, mutta ihan oikeasti, ei se onni ole säästä kiinni, ei saa olla. Onni tulee noista kolmesta rakkaasta pallerosta, ja siitä että saa olla heidän kanssaan.

Lapset eivät onneksi säästä paljoa välitä, heillä on ihan omat meiningit aina ja melkein mikä tahansa voi olla heidän mielestään ”maailman parasta ikinä”. Sadesäälläkin voi keksiä kaikenlaista hauskaa, tänään me suunnattiin Itiksen leikkiasemalle lasten kanssa ja pyörittiin siellä tunnin verran, ennenkuin lähdettiin syömään. Syömisen jälkeen käytiin tsekkaamassa nopeasti olisiko löydetty mulle vaaleansinistä mekkoa ensi viikolla oleviin ystäviemme häihin, mutta ei löytynyt. Joka paikka oli täynnä valkoisia, punaisia ja mustia mekkoja, juuri niitä värejä joita en joko a) voi laittaa häihin tai b) voi yhdistää uusiin vaaleansinisiin kenkiin jotka ehdottomasti haluan laittaa häihin. Löysin kuitenkin vaaleansiniset rusettipinnit ja pampulat lapsille, ja ne mätsäävät täydellisesti mun kenkiin, pieni voitto sentään hei!

Saapa nähdä mitä huomiseksi keksitään. Huomiseksi oli vain yksi suunnitelma: etsiä Tiaran kadonnut Rainbow Dash -pinni, mutta löysinkin kauan kadoksissa olleen pinnin sohvan rakosesta juuri kun lastenhuoneen ovi oli laitettu kiinni ja tytöt alkaneet nukkumaan. Aikamoinen sattuma! Otto kävi vielä näyttämässä löytynyttä pinniä esikoisellemme, ja vannon että hän nukahti maailman levein korvasta-korvaan -hymy kasvoillaan. Rainbow Dash on tärkeä. Nyt kun operaatio pinnin etsintäkin on jo hoidettu, voisi huomisen ohjelmana olla ei yhtään mikään, mennään fiiliksen mukaan.

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille ja hyvää yötä <3

PS: Mun lempparitee on nimeltään Sadepäivän ilo, vitsit se on hyvää ja nyt alkoi tekemään mieli kun oikoluin postausta ja pysähdyin miettimään tuota otsikkoa. Pitääkin mennä kaivelemaan kaappeja josko sitä löytyisi!