Tiistaina vierailtiin Oton duunissa moikkailemassa Oton työkavereita (Otto tunnollinen työntekijä ei lomallakaan voi pysyä pois töistä). Oli hauska reissu ja Tirriskä viihdytteli kaikkia mm. rikkomalla aurinkolasinsa ja yrittämällä väkisin saada Oton energiajuomatölkkiä. Aurinkolasit saatiin korjattua ja sitten me tultiinkin kotiin kokkailemaan ja löhöilemään. Oton töissä oli tosi mukavaa mutta metromatkoista jäi kyllä vähän paha maku suuhun. Metrossa Tiara leikki tapansa mukaan mun juomapullolla ja joku nainen sitten koki tämän hirveänä vääryytenä ja vähintäänkin järjettömänä laiminlyöntinä. Onhan se nyt aivan hirveää että lapsi leikkii tyhjällä, muovisella limupullolla! Kuulemma on todella vaarallista sillä leikkiä ja saatiin sitten englanninkielinen saarna osaksemme. Kuunneltiin oikein kiltisti koko saarna ja parin minuutin jälkeen nainen lopetti onneksi. Sitten Tiara alkoi kujertelemaan ja hymyilemään sille ja se ei kehdannut sanoa enää mitään. Ois kyllä mun puolesta neiti saanut vähän päristellä tai ainakin näyttää kieltä mutta onneksi Tiara on mua älykkäämpi!

              Noustiin Vuosaaressa sitten metrosta pois ja mentiin hissiin johon sitten änkeytyi vielä mummo meidän kanssa yhtäaikaa. No mummopa sitten päätti osoittaa sormella Tiaraa ja täräyttää meille että ”Onko tuo teidän?”. Kun me ylpeästi kerrottiin että onhan se meidän (ois pitänyt vastata että ei kun naapurin Erkin mutta oltiin taas kohteliaita) niin tämä samainen ikääntynyt naisihminen sitten totesi että ei me voida olla vanhempia, että meistä tulee Tiaralle vain kavereita sitten kun Tiara on 15 -vuotias. Mä en oikeesti ymmärrä että miksi on niin vaikeaa suvaita parikymppisia vanhempia kun tämänkin varmasti yli 70 -vuotiaan naisihmisen nuoruudessa on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus pyöräyttää mukulat nuorella iällä. Ja mikä saa kuvittelemaan että mä en voisi olla aivan yhtä pätevä auktoriteetti sitten joskus teini-ikäiselle tyttärelleni kuin vaikkapa yli 30-vuotias ensisynnyttäjä omalleen? 

               En kyllä voi käsittää, savu nousi korvista suunnilleen mutta hymyilin kohteliaasti vain. Tuli kyllä niin ärsyttävä fiilis, miksi yhtäkkiä samana päivänä kaksi idioottia aukaisee suunsa kun normaalisti ihmiset joko eivät kiinnitä mitään huomiota tai tyytyvät katsomaan vain paheksuvasti. Ja kaikki tämä vain siksi, että me ollaan nuoria. Pahoittelut negatiivissävytteisestä aloituksesta postaukselle, mutta mulla vain pistää niin vihaksi se miten nuoria vanhempia saa muka kohdella aivan miten sattuu. Pitäiskö munkin tasa-arvon nimissä aina hississä alkaa kyselemään vaikkapa mua reilusti vanhemmilta äideiltä että ovatko he lapsenlapsensa kanssa liikenteessä? Ja ei, mä sitä aio tehdä, mulla ei todellakaan ole mitään minkään ikäisiä äitejä vastaan, enkä tosiaankaan aio alentua samalle tasolle tuollaisten ajattelemattomien ihmisten kanssa, mutta välillä on mukava leikitellä sillä ajatuksella että sanoisi jotakin takaisin eikä aina olisi vain kohtelias. Mutta nyt loppui angstaus ja kerron teille meidän ihanasta keskiviikkopäivästä!

               Eilen oli aivan mahtava ilma (tänään on kyllä vielä ihanampi!) ja me suunnattiin koko perhe kävelylle ja ottamaan aurinkoa Saran perheen kanssa. Käveleskeltiin Aurinkolahteen ja lopulta päädyttiin Uutelan kanavanrantaan kallioille istuskelemaan. Mä taisin olla ainoa auringonotosta kiinnostunut koska yksin mä bikineissä hengailin, mutta onneksi kauempana oli muitakin bikini-ihmisiä niin ei tullut niin tyhmä olo! Otto kerkesi jo polttamaan olkapäänsä n. kahden tunnin  ulkonaolon aikana ja mulla taas ei tapahtunut edes mainittavaa muutosta rusketuksessa siinä kahdessa tunnissa. Toivotaan että Tiara perii mun ihotyypin auringon suhteen, on varmasti todella inhottavaa lapselle jos on tosi vaalea ja palaa herkästi! Ainakaan toistaiseksi Tiara ei ole ruskettunut ollenkaan, eikä myöskään palanut vaan Sebamedin Baby -aurinkorasva ja vaatteet ovat tehneet tehtävänsä, hyvä! Tässäpä vähän kuvia eiliseltä! Niin ja kuvissa Tiaralla ei ole aurinkolaseja, koska neiti on oppinut ottamaan ne pois itse, suurimman osan ajasta me kyllä laitettiin niitä kärsivällisesti takaisin päähän mutta kuvien ottohetkellä keskityttiin niihin kuviin eikä aurinkolaseihin ja vasta sitten laitettiin ne tarmokkaasti taas kerran takaisin.

Ihana hymy neidillä!<3

Tiaraakin selkeesti häiritsi toi lanka ku on noin tommonen ”hupsis” -ilme :—-D

Tossa vasemmalla on mun päivänasu :–D

Tomera rakas<3

Mun kulta<3

Miten sulonen voi toinen olla<3

<3

Mun muru<3

Meil oli hauskaa Tirriskän kaa :DD

Sit vähä energiaa isille ja maissinaksuu tytsylle<3

Siis mikä toi Tiaran ilme on XD Tommonen saalistajakatse, ihan varppina katto kameraa sillä silmällä et kohta se nappaa sen ittelleen 😀

Äitin pikkupallero<3

Ja siinä iso pallero kasvonaamion kaa XD

Illalla Tiaran mentyä nukkumaan me syötiin lättyjä ja katottiin leffoja Oton kanssa. Tänään vuorossa on kunnon siivouspäivä ja sitten mennään varmaan puistoon Tirriskän ja Oton kanssa vähän keinumaan. Huomenna Otto täyttää 22v! Mutta siitä lisää myöhemmin, tuun lauantaina postailemaan lisää koska nyt kutsuu imuri ja pyykkivuori kylppärissä! Ihanaa viikonloppua kaikille jo näin etukäteen!


Hei muut nuoret äidit, oletteko tekin törmänneet tuollaisiin ”mukaviin” kanssamatkustajiin? Saa mielellään jakaa kokemuksia jos sellaisia löytyy!

Ilmiö nimeltä ”Ei millään pahalla” on tullut mulle tutuksi oikeastaan vasta blogimaailman kautta ja se suututtaa mua aivan silmittömän paljon. Tuon virkkeen siivittämänä kun tuntuu joidenkin mielestä olevan sallittua sanoa ihan mitä vaan. Mä oon jo pitkään pohtinut tekeväni postauksen tästä aiheesta, mutta aina on kohteliaisuus vienyt voiton, ”enhän mä nyt voi kirjoittaa näin negatiivissävytteistä tekstiä julkisesti”. Mutta nyt mä ajattelin, että miksipäs ei, miksi en toisi aihetta esille ja koettaisi herättää keskustelua. Ja olishan se tosiaan ihan hauskaa jos vaikka löytyisi muitakin tämän ilmiön huomanneita! Mutta nyt siis asiaan.

           Se, että ei muka tarkoita millään pahalla antaa monen mielestä oikeuden suoltaa niin törkeitä loukkauksia, että niiden ei kyllä minkään järjen mukaan voi ajatella olevan hyvällä tarkoitettuja. Mä oon ihminen joka haluaa ja yrittää nähdä kaikissa jotain hyvää, joskus jopa liiallisuuksiin asti. Siksi mun on niin vaikea käsittää miksi kukaan haluaa tietoisesti pahoittaa toisen mielen. Ja paino nimenomaan sanalla ”tietoisesti”, kyllähän sä kommenttia kirjoittaessasi tiedät olevasi ilkeä jos sun pitää sinne loppuun tuo fraasi lisätä. Mitä sillä voittaa että saa toisen pahalle tuulelle tai pari kyyneltä poskelle? 

               Mä oon itse ajatellut aina niin että jos joku ihminen (joka ei ole minua loukannut mitenkään) oikein ottaa muuten vaan päähän niin silloin oikea ratkaisu ei ole lapsellinen haukkuminen nimettömänä, tai edes nimellä. Silloin vika on siinä, että olen itse eri mieltä kyseisen ihmisen kanssa, ei siinä ihmisessä joka on omalla foorumillaan (esim. blogi tai facebook-profiili) mielipiteensä ilmaissut. Jos tämä ihminen pyytää aatteistaan mielipidettä, niin silloin saatan lähteä keskusteluun rakentavassa hengessä mukaan. Mutta silloinkin avainsanat ovat ”rakentavassa hengessä”,  ei omaa mielipidettään ainoaksi oikeaksi väittäen tai täysin perustelemattomia haukkuja ladellen. Mutta mulla ei koskaan tulisi mieleenkään mennä muuten vaan sanomaan jollekin negatiivisiä, ilkeitä asioita ja vielä suuttua siitä jos haukkujeni kohde harmistuu, koska muistinhan toki laittaa kaiken ilkeyden kumoavan ”ei millään pahalla” -fraasin sinne loppuun. 

             Tuon fraasin taakse verhoutuminen, se ei vain ole oikein. Jos sulla on pakottava tarve sanoa jotain ilkeää toiselle, niin silloin sussa itsessäsi on jotain vikana, ja todella pahasti onkin. Mä en nyt tarkoita tällä tekstillä kaikkia kommentteja joihin nuo sanat sisältyvät, koska joskus saan myös asiallisia ja mukavia kommentteja joihin nuo sanat on kirjoitettu. Mutta toisaalta asiallisuuskin on petollista, onko sekään oikein että toista saa haukkua vaikka rumaksi tai läskiksi kunhan sen vain ilmaisee korusanoin ja muistaa lisätä loppuun ”ei millään pahalla”? Mä oon oikeastaan ihan sujut normaalien haukkumakommenttien kanssa, niiden joissa on vain täysin perusteeton ulkonäköön liittyvä loukkaus tms. ne kun voi ruksittaa suoraan roskaposti -osioon asiattomina, mutta näiden ”ei millään pahalla” -kommenttien kanssa mä oon ihan hukassa. Mitä niille pitäisi tehdä?

            Onko se mun omaa arvoa kunnioittavaa jos julkaisen vaikka hypoteettisen kommentin jossa lukee ”mun mielestä sun nenä on aika kookas ja oot selkeästi kyllä nauttinut liikaa herkkuja, ei millään pahalla”? Tai piilottelenko mä silloin ihmisten todellisia, täysin asiallisia mielipiteitä jos taas en julkaise sitä? Edelleen mun päässä pyörii se perimmäinen kysymys, ”MIKSI?”. Miksi toisilla on niin kova tarve tuoda omat inhottavat ajatuksensa muidenkin tietoon? En todellakaan väitä olevani itse joku pyhimys joka ei koskaan ajattelisi toisista ihmisistä mitään pahaa tai inhottavaa, sillä se on täysin inhimillistä. Ei kukaan voi aina rakastaa kaikkia ja kaikkea, mutta mulla ei ikinä, ei koskaan tulisi mieleenkään mennä haukkumaan ketään jonkin niin vähäpätöisen seikan takia kuin vaikkapa tämän takkuiset hiukset tai ripsiväripaakut. Miksi pahoittaa toisen mieli ilman mitään järkevää syytä kun asian voi pitää omanakin tietonaan?

            Mun mielestä ei oikeastaan ole olemassa mitään oikeaa, tai edes tekosyytä  joka oikeuttaisi toisen tavallisen ihmisen haukkumisen tai mustamaalaamisen. Tietysti murhaajat, pedofiilit ja muut oikeasti pahat ihmiset ovat asia erikseen, mutta sekin johtuu heidän teoistaaan, ei kukaan hauku murhaajan kulmakarvoja vaan on kauhuissaan siitä mitä murhaaja on tehnyt; murhannut toisen ihmisen. Mä oon sillä kannalla, että jos mulla ei ole mitään hyvää sanottavaa niin mä pidän pääni kiinni. Tiedän myös että on olemassa ihmisiä jotka etsimällä etsivät ihmisistä ”virheitä” ja kiertävät esimerkiksi ympäri blogimaailmaa niistä mainitsemassa. On todella surullista joskus keskustelupalstoja tekemisenpuuttessa selaillessa huomata, että ne sisältävät monta ketjua joissa pyydetään linkkejä vaikkapa teiniäitien tai kehitysvammaisten ihmisten blogeihin. Sitten niissä ketjuissa yhdessä haukutaan jotain tiettyä kirjoittajaa ja tunnetaan itsensä niin hyviksi ihmisiksi kun ei olla teiniäitejä ja osataan kirjoittaa täydellisiä lauseita. Mikä ajaa ihmisen noin säälittävään tilaan, että pitää oikein tarkoituksella etsiä mukamas itseä jollain tavalla huonompia ihmisiä jotta tuntisi itsensä paremmaksi? Mun mielestä toi on jo ajatuksenakin niin säälittävää, että on kauheaa ajatella että jotkut ihan oikeasti toimivat tuolla tavoin.

               Mutta palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, tuohon kolmen sanan ärsyttävään yhdistelmään, mä en oikeasti voi käsittää mikä tuon yhdistelmän funktio on. Kuka se on keksinyt ja miksi? ”Ei millään pahalla, MUTTA..” ja ”blaablaablaaablaa, ei millään pahalla”. Kumpi noista on ärsyttävämpi, se että heti kommentin alussa tietää että nyt tulee kakkaa niskaan, vai se että nuo kolme sanaa lisätään kommentin loppuun niinkuin ne jotenkin poistais täysin ilkeän sävyn kommentista, jota se ei tosiaankaan tee. Mä en tiedä, henkilökohtaisesti tuo jälkimmäinen combo harmittaa mua kyllä vielä enemmän, mutta pointti on jokatapauksessa se että nuo sanat ovat täysin turhia. Jos aiot tarkoituksella loukata, niin loukkaa sitten kunnolla äläkä naamioi sitä muka-asialliseksi lässytykseksi. 

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole millään tavalla sanoa että mulle ei saisi antaa kritiikkiä tai mitään mun ajatusmaailman kyseenalaistavaa palautetta, tän tarkoituksena on herättää ihmisiä miettimään tätä aihetta. Noita kolmea sanaa. Haukkumista. Mulle saa edelleenkin antaa kritiikkiä ja mä pyrin siihen vastaamaan parhaani mukaan, kuten positiivisiinkin kommentteihin. Mutta mä en koe rakentavaksi tai asialliseksi kritiikiksi esimerkiksi haukkumakommentteja mun, mun lapsen tai vaikkapa mun kavereiden ulkonäöstä, vaatteista tai vaikkapa siitä jos meillä on vessassa likainen lattia. Ja nämäkin olivat vain hypoteettisia esimerkkejä, tällä kirjoituksella en myöskään nosta ketään tiettyä kommentoijaa tai tiettyä kommenttia esille.

Tuokaa ihmeessä ajatuksianne esille, olisi mielenkiintoista keskustella aiheesta jos se mitään ajatuksia edes herättää! Ainiin, ja ei millään pahalla 😉.

PS: Palailen illalla hieman normaalimman postauksen kanssa ja vastailen kommentteihin tässä päivän mittaan kunhan ensin olen vähän ulkoillut meidän ihanan neidin kanssa! Hauskaa päivää kaikille!

Mulla on oikee kirjotustulva kun tuntuu että meidän kuulumisia ei hirveesti oo täällä blogin puolella viikkoon näkynyt! Tokihan mä mainitsin aina postausten lopussa tyyliin jotain pientä mut silti tuntuu että viime viikko oli niin maailman ihanin että pakko mun on valottaa sitä vähän enemmänkin! Mä ajattelin toteuttaa tän silleen kuten oon kerran aiemminkin tehnyt, ”Viikon aikana ollaan…” -tyylisesti. Ja kuvia on tietysti taas semmonen räjähdysmäinen pläjäys että jee, mutta en mä nyt voi karsia kokonaisen viikon kuvia kovin vähäksi kun normaalissa yhden päivän postauksessakin saattaa olla 10-20 kuvaa… Joten:

Kuten toi mun tilapäivityskin kertoo, meillä on ollu niiin niin niin ihania aamuja neiti Tirriäisen kanssa! Hymyjä, uusia taitoja ja ihania märkiä pusuja. Tiara on viikon aikan ryömimisen lisäksi oppinut taputtamaan ainakin jotenkuten, aina ei kädet osu yhteen mutta yritys on kova! Ja ainakin Tiara tietää jo mitä ”taputtaa” tarkoittaa, oon myös huomannut että Tiara tunnistaa jo ainakin sanat ”isi”, ”äiti”, ”mummu” ja ”mörkö” oman nimensä lisäksi. Ja monia muitakin varmaan mutta noi nyt on ihan selkeät että ne Tiara ymmärtää. Musta tuntuu että ”ei” -sana on tullut myös tutuksi, mutta sen menestys on vielä kovin vaihtelevaa. Välillä ”ei” aiheuttaa kunnon naurunpyrskähdyksiä ja entistä kovempaa yritystä tehdä kiellettyä asiaa, välillä taas Tiara saattaa jopa lopettaa sen mitä on tekemässä, tosin en tiedä johtuuko se hämmennyksestä vai siitä että se muka tietäisi että niin ei saa tehdä… Epäilen ensimmäistä vaihtoehtoa :D..

.. Ryömitty ihan huikean hienosti

Tiara möngertää kokoajan ympäri asuntoa, tai no oikeastaan ympäri mitä vaan! On niin ihana seurata kuinka paljon iloa neidille tuottaa liikkumaan oppiminen! Jos mahdollista, tuntuu että Tiara on nykyisin vielä entistäkin paremmalla tuulella. Tottakai se helpottaa elämää kun oppii liikkumaan itse ja onhan se varmasti myös kovin jännittävää, ainakin lisääntyneestä unentarpeesta päätellen. Meillä oli välissä juuri ennen ryömimään oppimista kausi jolloin päivän aikana ei nukuttu kuin 1-2h maksimissaan päikkäreitä mutta nyt unta riittää taas parissa pätkässä 3-5h ja äiti kiittää!

.. Tongittu ihme juttuja ympäri asuntoa 

Tiara löysi jonkun ihan ihme Barbie -kruunun jonka alkuperästä mulla ei ole mitään tietoa, mutta pitihän se laittaa neidille päähänkin! Ja isin pipo (alunperin tosin mun) oli toinen suosikki, näyttää tuossa kuvassa jopa melkeen sopivalta vaikka oikeesti varmaan puolet Tiarasta mahtuis tonne sisään!

.. Leikitty kummitädin kanssa

Nona -kummitäti oli meillä käymässä viime viikon tiistaina pitkästä aikaa ja me tehtiin pitkä lenkki ulkona sekä kauppa -ja kirppisreissut. Nyt onkin päällä sitten suuri mekkoetsintä kun neiti kummitäti pääsee kesäkuussa ylioppilaaksi. Ja voi että mä odotan itse juhlien lisäksi sitä että saan voi_lei_pä_KAKKUA! Mikä vois olla sitä parempaa, nyt jo vesi herahtaa kielelle! Ainiin, ja mun omakin kummitätini kävi meillä perjantaina kylässä ja syötiin ihanaa daim -kakkua ja juteltiin pitkät pätkät. Kyllä se tuo meidän neiti vaan hurmaa kaikki jotka sen näkee<3

.. Ulkoiltu

Käytiin mahdollisuuksien mukaan ulkona, useimmiten tosin Tiara kävi mun äidin kanssa kun mä kärsin järkyttävästä koivu -allerigasta sisätiloissa. Mut pari kertaa tosiaan itsekin pistin nenäni ulkoilmaan ja aivastelin ja revin silmiä päästä sitten loppuillan. Nyt alkaa jo onneksi helpottamaan, ei ollut mukavaa kun ei mitkään lääkkeet ees auttaneet.

.. Metsästetty imuria

Tiaran mielestä imuri on huikean jännittävä juttu, eikä lainkaan pelottava. Sitä voi hakata ja repiä ja sille voi nauraa.  Ihanaa ettei neiti ainakaan pelkää sitä, helpottaa huomattavasti mun siivousta kun ei tarvitse ajoittaa imurointia neidin päiväuniajoille vaan siitä riittää hupia meille molemmille!

.. Leikitty mummun kanssa 

Tiara on mummun rakas ja mummu on Tiaran rakas! Voin vaan kuvitella kuinka ikävä molemmilla on toisiaan kun ne taas niin paljon leikkivät ja ulkoilivat yhdessä ja nauroivat ja lukivat kirjoja. Oli maailman ihaninta että äiti pääsi käymään taas meillä ja onneksi nähdään kuukauden päästä taas kun matkataan Ouluun juhannuksen viettoon koko perheen voimin. Mä muuten leikkasin ja värjäsin äidin hiukset ja voi hitsi niistä tuli kivat vaikka itse sanonkin! Noissa kuvissa ne ei oikein vaan pääse oikeuksiinsa, ois pitänyt ottaa ennen – ja jälkeen -kuvat.

..Käyty isin enolla kylässä

Lauantaina hurautettiin Vantaalle, alunperin myös mun äidin ja Mörkön piti tulla mukaan mutta äidille iskeneen flunssan vuoksi me mentiinkin sitten kolmestaan. Mä kokkasin tuliaisiksi itsetehtyä quacamolea tietämättä päivän menua ja kuinka sopivasti sattuikin että ruuaksi oli tortilloja! Aika hyvä mäihä ja Oton eno oli vielä itse unohtanut ostaa kaupasta quacamolen! Mä kerron noista ruokajutuista lisää sitten ihan omassa postauksessaan, oon keräillyt koko viikolta reseptejä talteen ja toteutan ruokapostaus pt. 2:sen mahdollisimman pian. Tiaralla on kuvissa päällään mun kummitädiltä lahjaksi saatu ihana Zalecuan mekko!

.. Vietetty äitienpäivää

Mun äiti oli harmillisesti vielä äitienpäivänäkin kipeä ja siitä johtuen vietti lähestulkoon koko päivän sängynpohjalla. Kuulemma mun antama Ifolorilta tilattu kehyskuva kumminkin piristi päivää ja kortti myös. Kiitoksia vain kovasti huolenpidosta teille joillekin lukijoille jotka olitte huolissanne siitä saiko mun äiti ollenkaan huomiota osakseen äitienpäivänä, onhan se tottakai tärkeää muistaa omaa äitiä vaikka itse myös omaa äitienpäivää juhlisikin. Mun äiti ei vain halunnut osaa eikä arpaa meidän videopostauksiin koska oli kipeänä joten en kokenut tarpeelliseksi alkaa äidin jutuista vielä silloin selostamaan. Mutta en mä kyllä mikään omahyväinen idiootti ole joka ajattelisi vaan itseään ja ei välittäisi omasta äidistään ollenkaan, se on suhteellisen loukkaavaa että joku niin kovasti siellä ruudun toisella puolella tuntui ajattelevan niin varsinkin kun täällä blogissakin noin miljoonaan kertaan olen sitä toitottanut kuinka rakas ja tärkeä ihminen äiti on mulle. 

.. Oltu muskarissa ja vauvakerhossa Saran ja Eliaksen kanssa

Tiara viihtyi tänään ihan loistavasti niin vauvakerhossa kuin -muskarissakin ja oli aivan onnesta soikeana kun pääsi ryömimään toisten lasten ja lelujen luokse ihan itse. Oli siinä kyllä äitikin haljeta ylpeydestä kun näki miten helposti tuo uusi taito jo sujuu meidän pieneltä palleroiselta. Tuntui että Tiara ja Elias saavuttivat leikeissään ihan uudenlaisen yhteyden kun se toinenkin pystyi itse liikkumaan ja voi että ne oli sulosia keskenään!

.. kuvattu okei äidistä on otettu päivän asu -kuvia ja äiti on itse räpsinyt pärstäposeja

Äitienpäivänä

Huh, olipa asiaa! Toivottavasti nyt taas nää ”normi” -kuulumiset oli mukavaa vaihtelua kun on ollut niin pitkä toivepostausputki. Musta ainakin oli ihan kiva välillä kirjoitella ihan normaalista arjestakin kaiken syvällisen pohdinnan ja pinnallisten listausten jälkeen, vaikka toisaalta toivepostauksiakin oli niin ihana tehdä! Tällä viikolla luvassa ainakin se ruokapostaus ja toki päivittelen kuulumisia muutenkin. Kiitos vielä teille kaikille ihanista kommenteista ja siitä että teiltä sain idean toteuttaa sen toivepostausviikon. Aivan mahtavaa viikon alkua kaikille ja nyt mä alan laittamaan vähän iltapalaa ennen kuin mun koko vuoden odottamat Euroviisut alkaa! Adios <3

Edit: Jaahas euroviisut ei siis tulekaan tänään, mitähän minä olen taas fiksuna tyttönä sekoillut? Nojoo, odottelen siis vielä ensi viikkoon yhyy 🙁

Mä sain ton allaolevan kommentin tänään ja mulle tuli sellainen raivo päälle ettei mitään rajaa. Mun sisällä ihan oikeesti kiehuu, en ees muista milloin viimeksi mä olisin raivostunut jostain näin paljon. Mä oon pitkään jo etsinyt jotain aihetta josta voisin kirjoittaa mielipidekirjoituksen tänne blogiin ja nyt kyllä osu ja uppos. 

 

Mun mielestä tän kommentin argumenteissa ei ole mitään pohjaa, ihan oikeesti. Se miten mä pukeudun ei vaikuta millään tapaa siihen millainen äiti mä olen mun lapselleni, eikä mun myöskään tarvitse välittää siitä jos jonkun muun mielestä mun vaatteet tekee musta huonon äidin. Se on ihan täysin sen ihmisen ongelma joka arvostelee äitiyttä äidin pukeutumistyylin perusteella, koska tuollainen arvosteluperiaate on aivan totaalisen järjetön. ”Kun on äiti, pitää asettaa lapsen etu ensimmäiseksi.” Tiara on kyllä etusijalla mun elämässä, mutta ei mun vaatteet liity siihen millään tavalla, eikä se satuta Tiaraa henkisesti tai fyysisesti jos mä käytän napapaitaa. Ja vaikka jokainen kuva mun blogissa missä mä itse esiinnyn ois bikinikuva musta, se ei vaikuta mitenkään siihen millainen äiti mä oon Tiaralle.

                   Mä en myöskään usko että Tiaraa vanhempana hävettää että sen äidillä on ollut paljastavampia kuvia (noita mun tähän asti blogissa näytettyjä kuvia en kyllä koe erityisen paljastaviksi), miksi hävettäis? Jos mä näyttäisin kansan hyvin tuntemalta blondilta isokokoiselta kohujulkkikselta eli olisin prinssinakin kuoreen ängetyn norsun näköinen niin sitten mä ymmärtäisin että hävettää. Mutta kun en ole. Mä oon ihan normaalin näköinen nuori nainen joka käyttää normaaleista vaatekaupoista (ei siis mistään pornokaupoista) ostettuja normaaleja vaatteita.

                  Mä oon nähnyt mun äidistä kuvia joissa se on bikineissä nuorena ja katsonut että ”Wow mikä kroppa, tolta mäkin haluun näyttää isona!”, en todellakaan häpeillyt. Jos Tiaraa isompana hävettää, niin sitten hävettää ja sille mä en voi mitään. Mutta mä en todellakaan ala muuttamaan mun tyyliä tai miettimään kaikkia mun tekemisiä sen perusteella että saattaako ne ehkä mahdollisesti hävettää Tiaraa joskus teini-iässä. Tottakai siis järkeä saa käyttää enkä mä koskaan halua tehdä mitään sellaista mistä Tiara oikeasti voisi joutua kärsimään, mutta pukeutuminen ei kuulu niihin asioihin jotka sitä kärsimystä vois aiheuttaa. Kukapa teini ei joskus häpeäisi omia vanhempiaan jostain syystä? Yleensä ne syyt on aivan turhia kun miettii sitten vanhempana, häpeää vaikka sitä että äiti on lähtenyt kaupungille verkkatakissa tai sitä että se on kertonut jonkun asian koko suvulle joka jälkeenpäin mietittynä on oikeastikin ihan vähäpätöinen. Mutta mä en missään nimessä usko, että se oikeasti millään tavalla satuttais Tiaraa isompana jos mulla on mun blogissa napapaitakuvia.

                 Sinä joka kirjoitit tuon kommentin, oletko koskaan miettinyt että ne on naiset jotka toisiaan alistaa ja haukkuu pukeutumisen perusteella, ei miehet. Naiset arvostelevat toistensa vaatteita, haukkuvat toisiaan halvan näköisiksi ja muodostavat ennakkokösityksiä muista naisista heidän pukeutumisensa perusteella. Jos me naiset koskaan halutaan olla tasa-arvoisia miesten kanssa niin ihan ensimmäiseksi tuo naurettava toisten arvostelu pitäisi pudottaa pois. Ja mä en ala tekemään tästä mitään tasa-arvon puolustuspuhetta tai kannustusmanifestiä siitä kuinka meidän kaikkien ihanien naisten pitäisi yhdistyä ja olla kavereita, en todellakaan. Kaikki naiset ei ole ihania eikä mukavia ja sen asian kanssa pitää vaan elää. Mutta kaikki naiset vois vähän miettiä ja kyseenalaistaa totuttuja ajatusmallejaan ja päivittää niitä vähän nykyaikaisempaan suuntaan. 

                      Asia joka mua suuresti mietityttää, on se että miksi raskaanaolevan naisen vartalo kuuluu kaikkien nähtäville eikä siinä ole mitään halpaa tai seksististä, mutta normaali naisen vartalo on ihan järjetön tabu? Kun mulla oli raskauden aikana blogi täynnä masukuvia (=napapaitakuvia) niin enpä kertaakaan saanut yhtään kommenttia siitä että pukeutuisin halvan näköisesti. Mutta nyt ilman sitä raskausmasua kuva jossa mulla on puolet peittävämpi paita kun masukuvissa kertaakaan saa mut muka näyttämään halvalta hutsulta ja ennenkaikkea huonolta äidiltä. Aivan idioottimaista! Mä en voi käsittää että miksi kukaan ajattelee noin kummallisesti, eihän tossa oo mitän järkeä millään tasolla. 

                      

Tiedätte varmaan kaikki keitä ylläolevissa kuvissa olevat naiset ovat. He ovat menestyneitä, upeita naisia joista on paljon samankaltaisia kuvia kuin nuo jotka jo laitoin esille. He ovat kaikki äitejä. Ja varmasti ihan loistavia äitejä ovatkin. Tuleeko teistä kellään mieleen heitä katsoessa arvostella heitä halvoiksi, hutsahtaviksi tai huonoiksi äideiksi? En usko että tulee. Kun mä katson noita kuvia mä nään ihan mielettömän vahvoja naisia jotka arvostaa itseään ja tekee töitä unelmiensa eteen. Ne on kunnianhimoisia ja saavuttaneet elämässään paljon, eikä noi kuvat vähennä niiden saavutusten arvoa millään tavalla. Ja kuka voi kieltää sen että noi kuvat on upeita?

             Mä itse haluan opettaa Tiaran avoimeksi ja iloiseksi lapseksi. Vastaanottavaksi, kohteliaaksi ja toisia kunnioittavaksi ihmiseksi. Mä en halua että Tiara arvostelee toisia ulkonäön, yhteiskuntaluokan tai ihonvärin perusteella. Mä en halua että Tiara koskaan edes kaveeraa ahdasmielisten ihmisten kanssa jotka arvostelee toisia ihmisiä noiden seikkojen perusteella. Mun mielestä on jo aika opettaa meidän lapsista, tulevasta sukupolvesta vähän suvaitsevampia ihmisiä, eikä sellaisia jotka käy toisten blogeissa kauhistelemassa napapaitoja tai tummia silmänrajauksia tai kiusaa koulussa etunimen takia. Mä todella toivon että sellaisen käyttäytymisen aika on ohi siinä vaiheessa kun Tiara menee kouluun, tiedän ettei varmaan näin tule olemaan mutta toivon silti. Ja mä aion tehdä oman osani jotta se toteutuu. 

Että tällästä näin, oli pakko saada purkaa vähän näitä höyryjä ulos.

Ja nyt niitä mahtavia viikon alkuja, joita aiemmin jo toivottelinkin!

PS: Toivottavasti anonyymi sait nyt kattavan vastauksen kommenttiisi ja toivottavasti tästä lähtien muistat että meidän neidin nimi on Tiara. 😉

Huhhuh, taas on muka jo sunnuntai! Kyllä nää viikot vaan menee niin nopsaan ja viikonloput varsinkin. Perjantaina Kaisla ja Simo tuli meille kylään ja hengailemaan ja eilen olin yksin kotona Tiaran kanssa kun Otto lähti pitkästä aikaa viettämään poikien iltaa. Oli kyllä niin hassua kun Tiarakin nukahti jo puoli ysiltä yöunille ja mulla oli niin paljon omaa aikaa. Mä vaan jumituin telkkarin ääreen kattomaan boxilta vanhoja CSI: Miami -jaksoja ja puhuin Netan kanssa varmaan kaks tuntia yhteensä puhelimessa. En mä kyllä osais enää ollenkaan olla yksin, mulla oli niin järkyttävä tylsyys ja tekemisenpuute että makasin vaan sängyssä. Mut oli kyllä ihan mukavaa vaan rentoutua ihan kaikessa rauhassa ja sain jopa luettua Kaksplus -lehden kerrankin kokonaan läpi, aika jees! Tai siis että en todellakaan osais vaikkapa asua yksin, mut oli kumminkin ihan mukavaa viettää yksi ilta ihan oman itseni kesken. 

                     Tänään ollaan käyty ulkona ja oltu vaan. Valvoin illalla siihen asti että Otto tuli kotiin koska en oo varmaan yli vuoteen menny kertaakaan yksin nukkumaan nii en vaan osannu! Tästä johtuen mun yöunet jäi aika vähäisiksi kun heräsin Tiaran kanssa seitsemältä mut jotenkin en siltikään ollu yhtään väsyny? Vieläkään ei oikeestaan väsytä kauheesti, aika outoa! Ennen yhtätoista olin jo saanut aikaiseksi vaikka mitä! Sain jopa siivottua, en tiiä mikä siivouskärpänen muhun on iskeny mut mä en kestä vaan sotkua enää ollenkaan. Oon imuroinut jo kolme kertaa tällä viikolla. Jonkun mielestä se on ehkä vähän mut mulle, maailman sotkusimmalle ihmiselle se on ihan hirveen monta kertaa. Mä oon ennen aina pystyny asumaan vaikka miten sotkusessa huoneessa/kämpässä mut nykyään mä en vaan kestä jos on lattialla kauheesti vaatteita ja random sälää tai likanen keittiö. Mutta ihan hyvä että just nyt on iskeny toi siivouskärpänen kun kohta toi neitikin jo pyörii enemmän ympäri lattioita ja varmaan myös nuolee niitä ja syö kaiken mitä sattuu löytämään.

                    Innostuin aamulla Music TV:tä katsellessani kun jossain musavideossa sillä laulajalla oli semmonen siisti paita, niinkun miesten T-paita kivalla tekstillä joka oli leikattu lyhyemmäksi. Mä päätin että haluun itellenikin semmosen ja heti kun Otto heräsi niin mä menin sen vaatehyllyille tonkimaan itselleni sopivaa paitaa. Löysinkin aika kivan ja just tarkoitukseen sopivan ja Otto vielä lupasi sen mun leikeltäväksi! Tämmöstä tuhoa mä sain aikaan:

Päivän asu:

Oranssit housut, käsikoru – H&M

Niittikorkkarit – Dinsko

Paita – Oton vanha, ei hajuakaan mistä 😀

 

Tein pikkuisen ostoksiakin tuossa perjantaina, Tiaralle nimittäin. Mä kävin kuin kävinkin hakemassa sen himoitsemani bodyn Lindexiltä ja mukaan tarttui toinenkin söpöliini. Kirpparillakin kävin pyörähtämässä ja nappasin sieltä yhdet leggingsit ja yökkärin Tirriäiselle. Kattokaa nyt kuin söpö toi body on, ei sitä voinu jättää kauppaan:

Tirriskän päivänasu:

Muurahaisbody, punaiset trikoopillit – Lindex 

”Ballerina” -sukat – MIQUE

 

Raidallinen hihaton body – Lindex

Hennon vaaleanpunainen body – H&M

 

Kastelukannuyökkäri ja harmaat trikooleggingsit – Piilo-Kirppis

Cupcake -posliinipurkki – Tiimari

En kyllä tiiä vielä että mitä mä tolla teen mut oli niin suloinen että oli pakko ostaa! Ehkä mä teen tosta meidän sokerikipon, ainakin sopis keittiön väreihin kivasti.

Mä ostin kaupasta Pirkka pakastesushia kun tuli ihan järjetön sushin himo! Eihän toi oikeelle sushille vedä tosiaankaan vertoja mutta paka
steruuaksi kyllä ihan todella hyvää. Naminami<3 Sushinvihaaja-Otto söi miehekkäästi makkaraperunoita.

Mun ehdottomia lemppareita on noi missä on tota merilevää, riisii ja sit tota keltast hommaa keskellä. Noi on niin hyviä! Vaikka tykkään mä kyllä noista kaikista tosi paljon. Sushi on kyllä niin hyvää, täytyy taas tässä joku päivä mennä ihan oikeeseen sushi-ravintolaan eikä vaan ostaa kaupasta.

Hei sellanen juttu mulla tuli mieleen, että kun teitä lukijoitakin on tullut ihan hirmusen paljon lisää niin ois kiva tietää ketä te ootte! Tai siis että jos jaksatte, niin ois kiva jos kommentoisitte ja kertoisitte vaikka vähän ittestänne ja mistä löysitte mun blogin ja mitä tykkäätte. Ei tietenkään mikään pakko ole, mutta musta on aina ihana kuulla uusista lukijoista ja muutenkin musta on ihanaa kun te kommentoitte. Kommentit on bloggaamisen paras puoli, se vastavuoroisuus että sä saat omista kuvista ja kirjoituksista palautetta, ruusuja, risuja, ehdotuksia. Ja se että joku kertoo myös omista kokemuksistaan ja antaa vinkkejä on myös kivaa, musta on aina mukavaa kuulla myös teistä enemmän. Mulla on viimeaikoina ollu semmonen olo että mun jutut on jotenkin  huonontunut kun päivittäisten vierailijoiden määrä ylittää reippaasti 5000 ihmisen rajan mutta kommentteja tulee 20 per postaus. Mutta en mä ketään voi pakottaa kommentoimaan, enkä haluakaan, mutta jos itse haluutte ja tulee jokin pienikin juttu mieleen niin kommentoikaa ihmeessä!

               Nyt me aletaan ton Tirriäisen kanssa soittelemaan äitille/mummulle maratoni videopuhelua skypellä. Tiarakin on vihdoin alkanut hiffaamaan että se tyyppi siinä kuvaruudulla taitaa oikeesti olla joku tuttu kun se nykyään jo höpötteleekin web-kameralle. Illalla ohjelmassa vielä parin leffan katsomista ton ihana murun kanssa, jonka kans ollaan muuten tänään oltu jo puoli vuotta kihloissa! Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille, ootte parhaita!