Olen jo hetken ajan huomannut, miten 4-vuotias on osannut lukea kirjaimia ja niiden äänteitä. Hän on kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa oppinut nyt lukemaan ihan kunnolla itse, ilman että oltaisiin sitä mitenkään erikseen yhdessä harjoiteltu. Ollaan toki luettu paljon yhdessä vauva-ajasta asti ja tarjottu aina kirjoja itsekseen selailtavaksi, sekä kannustettu muutenkin kirjojen pariin. Mutta mitenkään erityisesti ei oltu opeteltu lukutekniikkaa vielä, koska hän ei itse ollut sitä pyytänyt. Olen siis tosi ylpeä että saatiin huomata miten hän lukee jo pitkiäkin sanoja ja lauseita, ja on oppinut taidon ihan itse. Ensimmäinen sana jonka hän luki meille ihan itse yllättäen ääneen oli ”superstara” ilman tavuja.

Esikoisen kanssa harjoiteltiin yhdessä pari kertaa tavujen lukemista ennen kuin hän hiffasi lukemisen, mutta hänkin oppi lukemaan neljävuotiaana pari vuotta sitten. Jotenkin sitä pitää nuorempia lapsia aina vähän ”pienempänä” kuin esikoista samassa iässä, ja siksi oltiin niin yllättyneitä kun keskimmäinenkin alkoi lukemaan itsekseen. Vaikka ihan saman ikäinenhän hän on kuin esikoinenkin oli oppiessaan, eikä sinällään ole mitään syytä yllättyä.

Lukutaito on kyllä hieno asia ja ollaan tosi onnellisia ja kiitollisia siitä, että lukemaan oppiminen on käynyt näin helposti sekä esikoiselta että keskimmäiseltä. Aika näyttää kuinka paljon kuopusta sitten kiinnostavat kirjat samassa iässä. Ainakin tällä hetkellä hän tykkää lukemisesta tosi paljon. Toivon että innostus kirjoja kohtaan riittää kaikilla meidän lapsilla aikuisuuteen asti, vaikka mitään kiirettä oppia lukemaan ei mun mielestä olekaan. Ehtiihän sen taidon hyvin oppia koulussakin, jos ei se aiemmin natsaa. Lukeminen on hauskaa, viihdyttävää, opettavaa ja tärkeää, ja olen tosi iloinen siitä, että meidän lapset ovat siitä innostuneet.

Lukutaito on niin avartava juttu, että kun oppii itse lukemaan, siitä aukeaa kirjaimellisesti ihan uusi maailma. Yhtäkkiä kaiken ympäröivän näkee ihan uusin silmin, pystyy bongailemaan otsikoita lehdistä kauppareissulla ja ymmärtää, mitä Simpsoneissa sanotaan. Se on ihan huikean hieno juttu, mutta toki myös näin vanhemman silmin vähän pelottavaakin. Taas yksi asia, jolta ei pysty suojelemaan, kun lapsi itse voi lukea ihan mitä tahansa. Ainakin pari vuotta taidon hanskanneen esikoisen kanssa ollaan kuitenkin pärjätty hienosti ihan sillä, että jos hän on lukenut vaikka kauppareissulla jotain mistä on herännyt kysymyksiä, ollaan vaan vastattu kysymyksiin ja keskusteltu aiheesta ikätason mukaisesti. Samalla tyylillä jatketaan siis keskimmäisen kanssa, tosin siihen voi vielä mennä hetki (onneksi) että hän lukee niin nopeasti että ehtii bongata lehtiotsikoita ohi kävellessä.

Tänä viikonloppuna me rentoudutaan, luetaan kirjastosta viime viikonloppuna lainattuja kirjoja, katsotaan leffoja, rakennetaan ehkä lumiukko tuosta vasta sataneesta nuoskalumesta ja herkutellaan hyvällä ruualla. Meille tulee varmasti hauska viikonloppu.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3