Olen jo hetken ajan huomannut, miten 4-vuotias on osannut lukea kirjaimia ja niiden äänteitä. Hän on kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa oppinut nyt lukemaan ihan kunnolla itse, ilman että oltaisiin sitä mitenkään erikseen yhdessä harjoiteltu. Ollaan toki luettu paljon yhdessä vauva-ajasta asti ja tarjottu aina kirjoja itsekseen selailtavaksi, sekä kannustettu muutenkin kirjojen pariin. Mutta mitenkään erityisesti ei oltu opeteltu lukutekniikkaa vielä, koska hän ei itse ollut sitä pyytänyt. Olen siis tosi ylpeä että saatiin huomata miten hän lukee jo pitkiäkin sanoja ja lauseita, ja on oppinut taidon ihan itse. Ensimmäinen sana jonka hän luki meille ihan itse yllättäen ääneen oli ”superstara” ilman tavuja.
Esikoisen kanssa harjoiteltiin yhdessä pari kertaa tavujen lukemista ennen kuin hän hiffasi lukemisen, mutta hänkin oppi lukemaan neljävuotiaana pari vuotta sitten. Jotenkin sitä pitää nuorempia lapsia aina vähän ”pienempänä” kuin esikoista samassa iässä, ja siksi oltiin niin yllättyneitä kun keskimmäinenkin alkoi lukemaan itsekseen. Vaikka ihan saman ikäinenhän hän on kuin esikoinenkin oli oppiessaan, eikä sinällään ole mitään syytä yllättyä.
Lukutaito on kyllä hieno asia ja ollaan tosi onnellisia ja kiitollisia siitä, että lukemaan oppiminen on käynyt näin helposti sekä esikoiselta että keskimmäiseltä. Aika näyttää kuinka paljon kuopusta sitten kiinnostavat kirjat samassa iässä. Ainakin tällä hetkellä hän tykkää lukemisesta tosi paljon. Toivon että innostus kirjoja kohtaan riittää kaikilla meidän lapsilla aikuisuuteen asti, vaikka mitään kiirettä oppia lukemaan ei mun mielestä olekaan. Ehtiihän sen taidon hyvin oppia koulussakin, jos ei se aiemmin natsaa. Lukeminen on hauskaa, viihdyttävää, opettavaa ja tärkeää, ja olen tosi iloinen siitä, että meidän lapset ovat siitä innostuneet.
Lukutaito on niin avartava juttu, että kun oppii itse lukemaan, siitä aukeaa kirjaimellisesti ihan uusi maailma. Yhtäkkiä kaiken ympäröivän näkee ihan uusin silmin, pystyy bongailemaan otsikoita lehdistä kauppareissulla ja ymmärtää, mitä Simpsoneissa sanotaan. Se on ihan huikean hieno juttu, mutta toki myös näin vanhemman silmin vähän pelottavaakin. Taas yksi asia, jolta ei pysty suojelemaan, kun lapsi itse voi lukea ihan mitä tahansa. Ainakin pari vuotta taidon hanskanneen esikoisen kanssa ollaan kuitenkin pärjätty hienosti ihan sillä, että jos hän on lukenut vaikka kauppareissulla jotain mistä on herännyt kysymyksiä, ollaan vaan vastattu kysymyksiin ja keskusteltu aiheesta ikätason mukaisesti. Samalla tyylillä jatketaan siis keskimmäisen kanssa, tosin siihen voi vielä mennä hetki (onneksi) että hän lukee niin nopeasti että ehtii bongata lehtiotsikoita ohi kävellessä.
Tänä viikonloppuna me rentoudutaan, luetaan kirjastosta viime viikonloppuna lainattuja kirjoja, katsotaan leffoja, rakennetaan ehkä lumiukko tuosta vasta sataneesta nuoskalumesta ja herkutellaan hyvällä ruualla. Meille tulee varmasti hauska viikonloppu.
Ihanaa viikonloppua kaikille <3
Lukutaito on yksi tärkeimmistä taidoista! Itse opin myös 4-vuotiaana lukemaan kun 8-vuotta vanhempi siskoni opetti minua. Leikittiin koulua ja ruokapöydän tuoli toimi pulpettina 😀 hän on itseasiassa nykyään opettaja
Ihana asu hänellä. Onko tyylitaituri itse valinnut? 🙂
Täälläkin neljä vee on oppinut lukemaan jo muutama kuukausi sitten. Iteki ihan säikähdin ja havahduin kun hän jollain kauppareissulla luki jotain otsikkoa tms. Jotenki tajusin että tosiaan nyt hän voi nähdä taas enemmän semmosta mitä ei tarvis vielä nähdä. Mutta tosiaan tuolla keskustelulla ja tietyn laisella ikä tasoa vastaavalla avoimuudella varmasti pääsee pitkälle.
Vautsi kuin hienoa 🙂
Mulle tuli mieleen kysymys, ehkä vähän hassu, en tiedä… 🙂 Oon pitkään mielenkiinnolla seurannut teidän lasten kaksikielisyyttä, ihan vain koska mun mielestä se kuullostaa aina tosi kivalta kun joku puhuu sujuvasti kahta kieltä, en tiedä miksi, mutta joku siinä viehättää 🙂
Tästä nyt tuli mieleen, että lukeeko teidän lapset(tai lähinnä esikoinen) itse myös ruotsiksi? Kun äänteet kuitenkin on vähän erilaisia, niin aloin miettiä miten helposti kaksikielinen lapsi oppii nämä hahmottamaan 🙂
Oispa hauska lukea joskus kirjastoaiheinen postaus!
Lukutaito on ihana asia, mutta tosiaankin voi tulla eteen tilanteita, joissa lukemaan oppineen kanssa saa selitellä. Itselle jäänyt mieleen, kun esikoinen oppi lukemaan, ja katsoi Simpsoneita. Kysyi yhtäkkiä minulta, että ”äiti, mikä on vosu?” Siinäpä hetken aikaa mietin, että mitenkähän tuon selittäisi 🙂
Luku- ja kirjoitustaidot ovat kyllä todella tärkeitä taitoja! Mietin usein itsekin miten esim. kirjoittaminen on toiminut itselle itseilmaisun välineenä. Toki sen voi tehdä monella muullakin tavalla, mutta itselleni oli tärkeetä tosi aikaisessa iässä kirjoittaa oma päiväkirja ja tehdä muistiinpanoja 🙂 Tulikin mieleen hyvä kirja Helsinkiin liittyen: Olet tässä (Helsinki). Se on kyllä aikuisten tehtäväkirja, mutta suurin osa tehtävistä ovat kyllä hyvin tehtävissä myös lasten kanssa.
Kirjoitinkin sinulle aikaisemmin tästä, mutta mainitsen nyt asian uudestaan eli pienenä olin itse mukana kirjakerhossa (Barnens bokklubb), josta sai kerran kuukaudessa kirjoja kotiin. Samaan kirjakerhoon kuuluu nyt myös tyttäreni, ja mielestäni se on hieno tapa kasvattaa lapsen omaa kirjastoa. Teillä kuitenkin näyttää olevan todella hyvänkokoinen kirjasto jo!
xxx
E
http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/
HY-VÄ ZEL-DA!