Eilen käytiin meidän isojen tyttöjen kanssa Marcuksen & Martinuksen keikalla Kaisaniemen puistossa. Pakko sanoa, että oli ehdottomasti yksi siisteimpiä juttuja mitä ollaan yhdessä tehty, me nautittiin kaikki niiiiiiin paljon! Ostettiin liput jo aikoja sitten, ja tätä odotettiin ja jännitettiin yhdessä koko kevät tyttöjen kanssa. Ihan mahtava keikka kertakaikkiaan, ja musta on vaan niin ihanaa että me voidaan tehdä yhdessä tällaisia siistejä asioita!

Tytöt alkoivat kuuntelemaan Marcusta & Martinusta kun kuulivat joskus laivan muumidiskossa heidän biisin ”Elektrisk”, ja siitä lähtien on tätä poikakaksikkoa fanitettu oikein urakalla. Siinä on kyllä sellaiset määrätietoiset ja lahjakkaat tyypit, että ei voi kuin ihailla. Ei paljoa parempia roolimalleja voi nuorille ollakaan, joten oikein ilolla tuen tätä fanitusta. Tyttöjen innostusta seuratessa (ja melkein joka päivä M&M musiikkia kuullessa) on itsekin varmaan tullut ryhdyttyä jonkin sortin faniksi. Heissä on sellaista positiivista meininkiä ja hyvää fiilistä, ja musiikkikin on enemmän kuin jees.

Tuntuu niin kreisiltä ajatella, että meillä on jo niin isoja lapsia, että heidän kanssa voi näin helposti ja vaivattomasti lähteä isolle puistokeikalle, eikä keikalla kertaakaan tarvinnut jännittää, että miten se sujuu lasten kanssa. Silkkaa musiikin ja tanssin ja kavereiden riemua koko keikka, ihan kuin olisin ollut omien kavereiden kanssa siellä, mutta ne olikin mun lapset.

Tavattiin keikalla sekä Modernisti Kodikas-blogin ihanaa Kerttua ja hänen tyttöään, että meidän kaveria ja heidän kaksosia, jotka on meidän tyttöjen tuttuja kavereita. Lapsilla oli ihan mahtava meininki, he tanssivat ja kiljuivat ja fiilistelivät kaikki yhdessä. Välillä flossasivat ja shufflasivat (kertokaa tietävämmät jos se ei taivu noin suomeksi) ja pomppivat. Niin siistiä, että näin pienillä on jo niin suuri intohimo joihinkin asioihin, ja miten täysillä he eläytyivät keikkaan. Ehkä kaikkein siisteintä oli se, että he tutustuivat myös uusiin lapsiin keikan aikana, ja kaikki olivat yhtä suurta ja iloista porukkaa. Keikan jälkeen sitten innoissaan kerrottiin kuinka on saatu uusia ihania ystäviä. Miten helposti lapset ystävystyvät! Siitä ennakkoluulottomuudesta ja ystävyyden riemusta voisi jokainen aikuinenkin ottaa mallia.

Kuvat: Kerttu / Modernisti Kodikas

Tämä kokemus oli niin hieno, että se jää varmasti meille lämpimäksi muistoksi ikuisiksi ajoiksi. Ja tämän keikan jälkeen tiedän, että voidaan hyvin lähteä tyttöjen kanssa keikalle vaikka kauemmaskin, jos tulee joku heidän fanittamansa bändi esim. Tukholmaan tai muihin naapurimaiden kaupunkeihin. He jaksoivat tosi hienosti, ja tässä kun vielä kasvavatkin koko ajan niin huimaa vauhtia, niin en epäile hetkeäkään, etteikö onnistuisi hienosti joku vielä isompikin keikka.

Keikalla alle 12-vuotiaat eivät päässeet mitenkään lavan lähelle, sillä se Golden Circle -alue oli K-12. Se oli vähän harmi pienten puolesta, mutta ymmärrän kuitenkin hyvin miksi näin oli tehty. Onneksi meidän lapsia tämä ei tuntunut haittaavan, he näkivät hyvin kun kiipesivät aidalle istumaan, ja sitten välillä fiilistelivät ja tanssivat ihan maan tasalla, ja kuuntelivat keikkaa samalla. Kauempana ei ainakaan ollut mitään ahdistavaa tungosta, vaan mahduttiin oikein hyvin siihen hengailemaan.

Ollaan kyllä vieläkin kaikki ihan fiiliksissä eilisestä. Pakko oikein välillä pysähtyä vaan fiilistelemään sitä, miten siistit lapset me ollaan saatu. He on vaan niin huikeita tyyppejä, että on vaan ihan mahdottoman suuri onni saada olla heidän vanhempia. <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä WWF:n ja Lifien kanssa. Mä en ole kasvissyöjä tai vegaani, vaan ihan sekasyöjä. Viime vuosina olen kuitenkin yhä enenevässä määrin vähentänyt lihan syömistä arjessa ja lisännyt kasvisten ja kasviperäisten tuotteiden määrää. Miksi? No minäpä kerron.

Ruoantuotannon ympäristövaikutukset

Sillä mitä me syödään on todella suuri vaikutus ympäristöön, voisi jopa sanoa että se on merkittävin päivittäinen ympäristövalintamme. Ihmisten hiilidioksidipäästöistä 20% aiheutuu ruoasta, mikä on saman verran kuin esimerkiksi liikenteestä jota yleisesti ottaen pidetään ”pahempana” päästötekijänä.

Muiden ympäristötekijöiden kannalta ruuan vaikutus on vieläkin suurempi, esimerkiksi 70% makean veden kulutuksesta maailmanlaajuisesti aiheutuu ruuasta, ja ruuan tuotanto on ylivoimaisesti suurin maankäytön muoto. Luonnon monimuotoisuus kärsii jatkuvasti siitä että yhä enemmän maata raivataan viljelyä varten. Sekä suoraan että välillisesti ruoantuotanto haittaa luonnon monimuotoisuutta kaikkein eniten.

Eläinkunnan tuotteet vs. kasvikunnan tuotteet

Sillä käytämmekö me eläinperäisiä vai kasviperäisiä tuotteita, on suuri merkitys ympäristön kannalta, sillä selkeästi suurin osuus ympäristövaikutuksista liittyy eläinperäisen ruoan tuotantoon. Niin lihan, maitotuotteiden kuin kananmunienkin tuotantoon tarvitaan lähes poikkeuksetta myös viljelyä rehuntuotantoon, joten eläinperäisillä tuotteilla on aina suuremmat ympäristövaikutukset jo pelkästään tästä syystä.

Suomessa lihankulutus lisää esimerkiksi Itämeren ja järvien rehevöitymistä, kun peltojen ravinteet valuvat vesistöihin. Maailmalla lihan tuotanto aiheuttaa metsäkatoa, kuluttaa valtavasti vettä ja aiheuttaa kaikkein suurimmat kasvihuonekaasupäästöt. Ratkaisevaa on se, kuinka paljon me lihaa kulutamme. Nykyisenkaltainen lihankulutus ei voi jatkua, sillä maailma ei yksinkertaisesti kestä sitä.

Lihantuotannon haasteet eivät tarkoita että lihaa ei saisi syödä ollenkaan

Suurin vaikutus on sillä millaista lihaa ja kuinka paljon me syömme. Lihan syömistä ei tarvitse lopettaa kokonaan, mutta pienillä valinnoilla on suuri merkitys ympäristön kannalta. WWF:n lihaopas kannustaa suomalaisia syömään vähemmän ja ympäristön kannalta parempaa lihaa. Jokainen voi vaikuttaa omilla pienillä valinnoillaan ja korvaamalla osan lihasta kasviksilla ja kestävästi pyydetyllä ja kasvatetulla kalalla.

Me ollaan vähennetty lihan syömistä arjessa ihan yksinkertaisilla jutuilla: Syömällä kalaa kaksi kertaa viikossa ja pitämällä ainakin kerran tai kaksi viikossa kasvisruokapäivä. Lihaa on helppo korvata, kun markkinoilla on siihen niin paljon sopivia ja hyvänmakuisia tuotteita, joita tulee kokoajan lisää. Me korvataan lihaa esimerkiksi härkiksellä, pavuilla, kasvispihveillä ja falafeleilla. WWF:n Lihaopas esittelee parhaita vaihtoehtoja lihalle, ja kertoo millaista lihaa lautaselle kannattaa valita silloin kun sitä haluaa syödä.

Mä henkilökohtaisesti tykkään monista liharuuista ja maitotuotteista, enkä aio ryhtyä kokonaan kasvissyöjäksi. Mutta ei mun tarvitse joka päivä saada lihaa, tai välttämättä joka viikkokaan. Liha on meillä enemmän sellainen juhlaruoka, ja sitä osaa enemmän arvostaakin kun rakkaudella hauduttelee vaikka viikonlopun ajan kestävästi kasvatetusta tai tutun pyytämästä lihasta hyvää pataa.

Nyt kuitenkin jaan teille yhden meidän perheen lemppari arkikasvisruokaresepteistä, eli Nyhtökaura Nachos Supremen:

Vegaaninen Nyhtökaura Nachos Supreme (6 annosta)

250g Nyhtökauraa

200g Mustapapuja

1ps tacomaustetta

1/2 pussi nachoja

5 tomaattia

2 avokadoa

1 lime

1 punasipuli

1 tlk valmista texmex salsaa

1tlk kaura fraichea

vegejuustoa raastettuna

Pilko vihannekset ja laita ne eri kulhoihin. Purista limen mehu avokadojen päälle. Valuta pavut. Kuumenna pannulla nyhtökaura ja pavut, lisää joukkoon tacomauste ja puolet tomaateista. Laita uunipelti täyteen nachoja ja lisää päälle nyhtökaura-papu-tomaattiseos, sekä vegejuustoraaste. Paista uunissa 225 asteessa n. 5 minuuttia. Tarjoile tuoreiden kasvisten,  korianterin, limelohkojen, salsan ja kaura creme fraichen kanssa. Yksinkertaista, nopeaa ja hyvää! Nyhtiksen tilalle sopii tosi hyvin myös härkis jota meillä on usein ollut, nyt vaan nappasin nyhtökauraa kun sattui olemaan saatavilla. 

LUKIJAKILPAILU:

Mikä on sun lemppari kasvisruoka arjessa? Jaa oma kasvisruokalempparisi blogin kommenttiboksiin, jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään ja olet mukana 50€ WWF-verkkokaupan lahjakortin arvonnassa. Arvonta-aikaa on 16.3. klo 22.00 asti. Voittajalle ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Kannattaa käydä tutustumassa WWF:n lihaoppaaseen, siellä on helppoja konkreettisia vinkkejä jokaisen ruokavalioon, kuinka tehdä parempia valintoja.

Yhteistyössä WWF.

Mahtavaa päivää kaikille!

Noniin ja matkakertomus jatkuu! Viimeinen päivä Lontoossa me aloitettiin ihan rennosti. Nukuttiin ja hengailtiin hotellihuoneessa, mietittiin mitä halutaan tehdä. Sitten lähdettiin kävelemään kohti Knightsbridgeä, ja mentiin Pret A Mangerissa syödyn aamiaisen jälkeen kiertämään koko Harrod’s jossa ei oltu vielä käyty yhdessä, vaikka ohi oltiinkin kävelty.

Harrod’s oli kyllä ihan uskomaton kokemus. Siellä on ihan kaikkea, ja vielä vähän enemmän. Mitään me ei sieltä juotavaa lukuunottamatta ostettu, mutta se oli ihana vaan kävellä läpi. Upeat vaatteet, ja teknologiaosasto joka arvatenkin oli Oton mieleen, olivat meidän suosikkeja. Harrod’silla on myös jo avattu ihana joulumaailma, mutta sieltäkään mä en ostanut mitään. Sanokaa vaan pihiksi, mutta mun mielestä 10 puntaa on liikaa yhdestä pienestä kuusenkoristepallosta.

Me pyörittiin vielä vähän aikaa muissa kaupoissa, ja käveltiin Harrod’silta takaisin Oxford Streetille tekemään viimeiset ostokset, sillä meillä alkoi jo tulla kiire sinne Fall Out Boyn keikalle. Käytiin nopeasti hakemassa iltapalatarvikkeet Sainsbury’sista hotellille, koska keikka kesti aika myöhään ja haluttiin että meillä on jotain syötävää siellä kun tullaan takaisin. Kauppareissun jälkeisellä kävelyllä hotellille kävi sitten tämä aiemmin mainitsemani onnettomuus jossa oltiin silminnäkijöinä, ja sen takia me ei sitten ehdittykään mennä kunnolla syömään ennen keikkaa vaan haukattiin melkein seisaaltaan vaan Burger Kingistä hampparit naamaan. Oli sekin kyllä ihan hyvää, vaikka ruokahalu oli kateissa kun säikähdin niin kovasti.

Matka Wembleyn The SSE Arenalle taittui kätevästi metrolla Jubilee-linjalla, ja areenalle oli helppo kävellä kun seurasi vain kaikkia ruutupaitaisia ja/tai Fall Out Boy- hupparisia teinejä. Päästiin nopeasti sisälle, ja meillä oli hyvät paikat siellä. En saanut ostaessani enää seisomapaikkoja kun tajusin liput niin myöhään, mutta saatiin istumapaikat takaa ihan keskeltä, suoraan vastapäätä lavaa. Keikalle sai tuoda oman vesipullon, mutta siitä otettiin ovella korkki pois. Kameraa en saanut tuoda, koska siinä on vaihdettavat objektiivit eli se luetaan ammattilaiskameraksi. Otettiin sitten puhelimella muutama kuva ja video.

Ensimmäiseksi esiintyivät Matt & Kim, ihan huippuhauska duo joilla oli sellaista hyvän fiiliksen häröily- ja bilemusiikkia. Tämän jälkeen esiintyi Professor Green, jota odotinkin kovasti. Emeli Sandén ja Professor Greenin Read all about it oli joskus ihan mun lemppari, ja oli mieletöntä kuulla se livenä.

Oikeastaan oli kiva juurikin istua Oton kanssa, kolmen päivän kävely jätti jälkensä jalkoihin ja monen tunnin seisominen hikisessä ihmisjoukossa ei ehkä olisi ollut se kaikkein mukavin vaihtoehto. Istumapaikoilla oli fiilistä myös, jengi seisoi ja tanssi ja lauloi messissä jokaisella penkkirivillä koko areenalla. Fall Out Boy oli mieletön! Ensimmäisten 45 minuutin jälkeen tuli parin minuutin tauko, ja yhtäkkiä he olivatkin ihan lähellä meitä, seisoma-alueen takaosassa, ja vetivät kaksi biisiä akustisesti siinä. Sen jälkeen keikka jatkui vielä toiset 45 minuuttia lavalla. He soittivat kaikki biisit joita toivoinkin,  ja oli ihana kuulla sekä vanhaa että uutta, kun olen kuitenkin bändiä kuunnellut jo lähemmäs 10 vuotta.

Keikan jälkeen me ehdittiin juuri sopivasti metroon, joka tuli ihan täpötäyteen. Ajeltiin sillä Bond Streetille ja siitä vielä toisella, Central-linjalla, sitten Queenswayn asemalle joka oli ihan meidän hotellin lähellä. Meidän hotelli oli Central Park Hotel joka sijaitsi siis Bayswaterissa. Varattiin hotelli Ebookersin kautta, ja sivuilla oli kuvia siisteistä ja kivoista huoneista. Hotelli oli tosi siisti ja kiva muuten, mutta meidän huone ei ollut yhtään sitä mitä kuvissa luvattiin sen tason huoneesta. Siellä oli vain sänky ja pöytä, joiden välissä oli puoli metriä tilaa. Lisäksi ihan pieni telkkari. Huone oli katutasossa, ja ikkunoista ei nähnyt ulos ollenkaan kun edessä oli mun korkuinen pensasaita.

Lisäksi he mainostivat ebookersissa täysin ilmaista wi-fiä, joka osoittautuikin ilmaiseksi vain aulassa. Ilmainen wi-fi huoneessa oli suurin syy miksi päädyttiin juuri tähän hotelliin jäljellä olleista vaihtoehdoista, joten kieltämättä vähän harmittaa. Eli omasta wi-fistä olisi pitänyt maksaa 12 puntaa per laite per vuorokausi, mikä on aika jäätävä summa. Kolmelta päivältä ja kahdelta laitteelta 72 puntaa, ja tähän laskin vain puhelimet. Oman mobiilinetin käyttö roaming-hinnoillakin tulisi reippaasti halvemmaksi.

En siis suosittele hotellia, vaikka se ihan siisti olikin. Uskon että samaan hintaan voi saada myös paremman hotellihuoneen. Tosin kyse saattoi olla myös siitä, että hotelli oli tupaten täyteen buukattu ja meidät tungettiin sitten jonnekin jämähuoneeseen, kun ne kunnon huoneet olivat kaikki myös täynnä. Onneksi me ei kuitenkaan oltu hotellissa kuin nukkumassa, joten pienet tilat eivät sillä tavalla ahdistaneet. Ainoa harmittava juttu oli se wi-fi, koska aina kun halusi katsoa google mapsista reittejä tai vaikka laittaa kuvan instagramiin, piti mennä sinne aulaan. Siksi instagram & snapchat eivät päivittyneetkään ihan niin ahkeraan kuin toivoin.

Hotellihuone ei näytellyt isoa roolia meidän reissulla, joten siksi tuntuukin hassulta edes tällä tavalla ”valittaa” siitä. Tuli kuitenkin mieleen, että kannattaa olla tarkkana noissa, ja aina edes Tripadvisorista käyttäjäkokemusten lukeminenkaan ei valmista siihen mitä saattaakin olla vastassa. No joo, ei siitä sen enempää.

Kaikenkaikkiaan reissusta jäi tosi hyvä fiilis, vaikka yhdynkin siihen Oton ”Jotain kummallista Lontoossa on” -fiilikseen. Hassua kyllä, en huomannut sitä edellisellä reissulla. Silloin tosin en ollut mistään vastuussa itse, koulun reissu kun oli, ja tiesin etukäteen että yövymme youth hosteleissa joissa ei aina edes ollut joka huoneessa omaa vessaa. Huomenna luvassa ekojen Lontoon ostosten esittelyä, sekä sitä ihan tavallista arkea mitä ollaan täällä vietetty paluun jälkeen! Kyllä Lontoojuttuja on edelleen tulossa, mutta pitää huomenna katsoa vähän nykyhetkeenkin eikä antaa blogin elää vain Lontoon aikoja.

Ihanaa torstai-iltaa teille huipputyypeille <3

On tullut kuukausittaisen juttusarjan toisen osan aika, ja nyt mä kerron teille mikä on tällä hetkellä parasta, mikä pahinta. Viime kuussa hehkutettiin Suitsia, Alexander Wangia, jouluvaloja ja pipokauden alkamista, itkettiin suklaan perään, naristiin flunssasta, sateesta ja juurikasvusta. Ajattelin ottaa tavaksi tähän alkuun kertoa jotain edelliseen listaukseen liittyen, ikäänkuin kertoa miten haaveillut tai hehkutetut asiat ovat toteutuneet, vai ovatko, ja mitä kuuluu harmituksille, ja sen jälkeen tehdä uuden listan.

Suits loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin, kun ahmittiin jaksot niin hirveällä tahdilla. Alexander Wangia mä en päässyt katsomaan, kun oli pakollinen meno heti aamusta, ja päädyin kuolaamaan malliston tuotteita kaikkien muiden kuin itseni päällä. Jouluvalot on saatu pikkukuuseen ja parvekkeelle, senkin edestä on kyllä ihasteltu muiden värikkäitä parvekkeita lasten kanssa. Pipo on pysynyt päässä tiuhaan kun on ollut kylmää, viininpunainen luottopipo ei petä! Flunssa on ohitse, suklaa ei juuri nyt himota, sateeseen on jo tottunut ja juurikasvu ei ole enää ongelma.

PARASTA:

Lasten jouluinto. Onko mitään ihanampaa kuin pikkuiset innoissaan joulusta? Mä olen saanut kaksi takuuvarmaa jouluhehkutuskaveria, ja se on ihan parasta. Päivittäin puhutaan joulupukista, luetaan joulusatuja, ja mietitään mitä jouluna tapahtuu. Kuvista muistellaan viime joulua. Ihanaa kun molemmat ymmärtävät tänä vuonna jo vähän joulun päälle!

Musiikki. Viime aikoina olen kuunnellut enemmän musiikkia kuin pitkään aikaan ja löytänyt vaikka mitä uusia biisejä ja artisteja! Musiikki on ihanaa, se antaa energiaa ja piristää niitä harmaita sadeaamuja. Myös treenaaminen on tuplasti kivempaa kun laittaa kyykkyjen kaveriksi jonkun tykin biisin! Yksi melkein puhkikulutetuista lemppareista on tosin tällä hetkellä ei-niin-treenibiisi, Echosmithin Cool Kids.

Hameet. Innostuin hameista kun ostin Tukholmasta sen River Islandin vaalean tekonahkahameen. Mulla on ollut pidempi hametauko tässä, vaikka joskus olin 99% hametyttö joka ei pitänyt ikinä farkkuja. Nyt taas hameet tuntuvat helpoilta ja raikkailta, vaikka vuodenaika ei niitä ajatellen ehkä se paras olekaan. Onneksi on paksut villasukkahousut ja saappaat keksitty!

Blogit. Mulla on ollut pieni tauko aktiivisessa blogien lukemisessa. Olen lukenut vaan joidenkin kavereiden blogeja, aina joskus kun olen ehtinyt, ja joitakin satunnaisesti jossain vastaan tulleita linkkejä on tullut klikattua. Viime aikoina olen kuitenkin iltapäivälehtien sensaatiohakuisten nettiuutisten selaamisen sijaan ottanut itselleni aikaa blogien parissa, koska blogit inspiroivat mua ja koska rakastan lukemista ja kauniita kuvia! Olen löytänyt uusia, ihania, mielenkiintoisia ja nauruhermoja kutkuttavia blogeja. Kiinnostaisiko teitä joskus kuulla mistä blogeista tykkään?

PAHINTA:

Lempparikahvi oli pikkukaupasta loppu! Onneksi tilanne korjaantuu illalla kunhan jaksan raahautua isoon kauppaan. Mutta aamukahvi hei, se on oikeesti aika tärkeä, että on just sitä omaa lempparia, mulle ainakin.

Sarjattomuus. Suits on katsottu, HIMYM, Gossip Girl, O.C, Breaking Bad, Game of Thrones, Shameless ja American Horror Story on katsottu. Orange is the new black ei kiinnosta, yritettiin ja se ei vaan ollut yhtään meidän makuun. The Blacklist ei myöskään iskenyt, ja vaikka kuinka ollaan yritetty miettiä, tällä hetkellä ei vaan ole mitään sarjaa mitä jaksaisi katsoa. Kevättä odotellessa että lempparit jatkuvat!

Kalpeus. Mä tykkäisin olla ruskettunut, tai edes päivettynyt. Talvella itseruskettavalla läträäminen vaan tuntuu niin hankalalta kun pitää tunkea sata kiloa vaatetta päälle eikä jaksaisi millään odotella että se kuivuu. Muutenkin toisaalta tuntuu höpsöltä olla ruskettunut keskellä marraskuuta. Sellainen kevyt, terve väri tämän vitivalkoisen tilalle olisi kuitenkin jees. Ehkä joku kevyt asteittain päivettävä kosteusvoide toimisi. Niistä mulla on tosin kahdenlaisia kokemuksia ”ei tätä edes huomaa” ja ”hei täähän on tummempi ja oranssimpi kuin oikea itseruskettava!”

Kaikenkaikkiaan tällä hetkellä voisi kuvailla olevan aika hyvä fiilis, kun suurimmat ongelmat ovat kahvin loppuminen, sarjattomuus ja kalpeus, ei siis valittamista! Ihanaa loppupäivää kaikille, palaan illalla aika kuvientäyteisen postauksen kanssa, vastapainoksi tälle!