Ettei yksikään hetki menisi ohi | Olympus PEN tarjous

29.11.2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Olympuksen & Indieplacen kanssa.

Millaisia hetkiä meidän elämästä olisi jäänyt tallentamatta, jos mukana ei olisi helposti kulkevaa kameraa? Varmasti aika monia. Helposti kulkevan kameran lisäksi näihin arjen hetkien tallentamiseen on toki vaikuttanut mun ammatinvalinta, joka on ohjannut ikuistamaan kaikenlaisia hetkiä jo yli kahdeksan vuoden ajan. Mä lainasin mun ensimmäisen Olympuksen kameran viisi vuotta sitten, ja oman ostin pari kuukautta vaille viisi vuotta sitten. Näinä vuosina mun muistikorteille ja sitä kautta tietokoneelle ja ulkoiselle kovalevylle on tallentunut kymmeniä tuhansia kuvia ja videoita.

Tallennettuna löytyy arkea ja juhlaa parhaimmillaan ja pahimmillaan. Lasten syntymät, koulun aloitus, oksennustauti, äitienpäivä, ensimmäiset askeleet, leikkipuistoreissut, karut viimeiset päivät sairaalassa, hautajaiset ja perhelomat. Ja se ihan tavallinen arki. Ihana hali aamupalapöydässä, lapset katsomassa päät yhdessä videota puhelimesta, valmiiksi asetellut vaatteet ensimmäistä dagispäivää varten, Oton rakentama legotorni. Kaikki ei näy täällä tai missään muuallakaan, koska kaikkein eniten kuvaan ihan vain omiksi muistoiksi.

Kuvaamisessa mulle tärkeintä on aina ollut helppous ja nopeus. Helppous, jotta se hetki ei jää ikuistamatta. Helppous, jotta laadukas kamera on helppo ottaa mukaan, koska jos se ei ole mukana, se ei hyödytä mitään. En halua ikuistaa vain pönötystä tai suunniteltuja valokuvia, vaan meidän aitoa elämää. Se aito elämä on se, mitä vuosien jälkeen haluan muistella ja katsella.

Helppous on tärkeää myös siksi, että en halua katsoa koko elämää kameran takaa. En halua missata yhtäkään hetkeä. En halua joutua ottamaan viittäkymmentä kuvaa samasta tilanteesta saadakseni yhden hyvän. En halua kantaa mukanani painavia varusteita, jotka rajoittavat mun tekemistä ja olemista. Haluan, että voin ottaa muutaman kuvan ja olla varma että ne on fine. Haluan, että kamera on niin pieni ja kevyt, että se ei häiritse mua, vaikka olisi koko ajan mukana. Silloin voin keskittyä olennaiseen ja saada silti muistoja tallennettua. Nopeus ja helppous on aina ollut suurin syy sille, että mun valinta kameroissa on Olympus, vuosi toisensa jälkeen.

Toki mä kuvaan myös suunniteltuja kuvia: kampanjakuvia, asukuvia, joulukorttikuvia ja milloin mitäkin kuvia. Mutta ne mitä mä vuosien jälkeen istun yömyöhällä hymy korvissa sohvalla istuskellen katsomassa, on ne tilannekuvat. Just ne hetket, jotka olisin missannut ilman älyttömän nopeaa kameraa. Olympuksen kamerat toimivat kaikissa kuvaustilanteissa. Ne ovat helposti muokattavissa eri linsseillä ja lisävarusteilla ja kaikkea voi yhdistellä keskenään. Yhdistelen edelleen viisi vuotta vanhoja varusteita nykyisiin. Olen ostanut kaksi Olympuksen kameraa itse, sekä lukuisia linssejä. Testilainassa olen saanut kokeilla ainakin viittä eri Olympuksen kameraa ja vähintään yhtä montaa linssiä. Jokaisesta olen tykännyt.

Nyt mulla on ollut testilainassa Olympus PEN E-PL9 -järjestelmäkameran runko, joka on tyylikäs, super pienikokoinen ja silti todella laadukas. Siihen yhdistyvät kätevästi kaikki jo mulla olemassaolevat Olympuksen objektiivit. Nämä postauksen kuvat on kaikki otettu tällä viikolla, kun on tuntunut, että koko päivänä ei oikeastaan edes ole yhtään valoisaa tuntia. Ulkona sataa ja sisällä on synkkää, tai keinovaloa. Tähän aikaan vuodesta mulla onkin eniten käytössä valovoimaiset 25mm f 1.8 ja 45mm f 1.8 -objektiivit, jotka multa löytyy omasta takaa.  Molemmat nostavat kuvauksen aivan uudelle tasolle, mikäli on tottunut kuvaamaan vain kameran mukana tulevalla linssillä. Näin itsellenikin kävi vuonna 2014, kun ekan kerran kokeilin Olympusta.

En ikinä unohda, miten paljon aloin saamaan kommentteja mun parantuneesta kuvanlaadusta. Se muutos oli niin käsittämättömän selkeä, vaikka käytin silloin vain automaattiasetuksia, kun en muuta vielä osannut. Olympus PEN E-PL9 on helppo kamera myös kuvaamisen opetteluun. Sen kanssa voi opetella manuaalikuvauksen perusteet, tai kuvata super hyvännäköisiä kuvia automaatti-tilassa, tai osittaisilla automaattiasetuksilla.  PEN E-PL9 kuvaa myös 4K-videota ja sen saa liitettyä wi-fi-yhteydellä puhelimeen ladattavaan Olympus Image share -appiin, jolloin puhelin toimii etälaukaisimena, tai kuvia ja videoita voi siirtää suoraan kamerasta puhelimeen helposti. Me kuvataan lähes kaikki koko perheen yhteiskuvat itse hyödyntämällä Olympus Image Sharea.

Olympuksen kameroiden koko ideologia perustuu nopeuteen ja helppouteen, siihen, että niiden kanssa on vapaa toteuttamaan itseään niin hetkessä, kuin kameran takanakin. Jo sadan vuoden ajan Olympus on pyrkinyt tarjoamaan kevyempää, nopeampaa, tehokkaampaa, laadukkampaa ja parempaa kaikille, jotka haluavat kuvata yhtä helposti kuin minä. Olympuksen ensimmäisen PEN-kameran kehitys alkoi vuonna 1954, kun nuori lahjakkuus Yoshihisa Maitani liittyi Olympuksen tiimiin. Ensimmäinen PEN-kamera syntyi kun Yoshihisa Maitani halusi muuttaa valokuvauksen. PEN maksoi vain neljänneksen siitä, mitä muut Olympus-kamerat ja silti siinä oli upea Leica-optiikka. PEN-kameroita myytiin 17 miljoonaa ja se antoi yhä useammalle mahdollisuuden nauttia valokuvauksesta ensimmäistä kertaa.

Tänäkin päivänä Olympus PENin ideologia on sama: olla hinnaltaan mahdollisimman monelle saavutettavissa ja tuottaa silti uskomattoman laadukasta kuvaa ja videota, nopeasti, tehokkaasti, helposti ja tyylikkäästi. En halua kannustaa ostamaan black fridaynakaan mitään turhaa, mutta jos olet haaveillut laadukkaasta ja hyvästä järjestelmäkamerasta, niin nyt olisi tämän viikonlopun ajan aivan älyttömän hyvä tarjous sellaisen ostamiseen.

HUIKEA OLYMPUS PEN BLACK FRIDAY TARJOUS:

OLYMPUS PEN E-PL9 KIT -järjestelmäkamera + 45mm 1:1.8 -huippuobjektiivi kaupan päälle yhteishintaan 499€ (Norm. 858,00 €) – eli huikea – 40% alennus! Voimassa vain Olympus Shopissa Black Friday – viikonloppuna PE 29.11. klo 00:00 – SU 1.12. klo 23:59.


Blogikuvat ennen vs. blogikuvat nyt

22.02.2018

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Olympuksen kanssa.

Toukokuussa tulee kuluneeksi seitsemän vuotta siitä kun perustin tämän blogin. Se on aika kauan ainakin omasta mielestäni, ja kyllähän tässä ainakin jonkinlaista kehitystä on tapahtunut siitä, kun ensimmäiset kuvat ja sanat tänne postasin. Jo ekassa postauksessa mulla oli monta kuvaa, sillä vuonna 2011 oli kasvava trendi, että postauksessa on useita kuvia. Aiemmin monet muotibloggaajat pitivät muotiblogejaan jopa kasvottomina, ja rajasivat asukuvat vain kaulasta alaspäin. Vuonna 2011 yhä suurempi osa bloggaajista alkoi kuitenkin kirjoittaa avoimesti, omilla kasvoillaan, ja panosti kuviin myös sata lasissa.

Sen ajan ”sata lasissa” poikkesi silti täysin tästä muutaman vuoden valloillaan olleesta meiningistä, jossa osassa blogeista kuvat ottaa palkattu ammattilainen. Nekin blogit, joissa asukuvat eivät ole pääosassa, vaan meininki on lifestylempaa, ovat visuaaliselta sisällöltään aivan eri sfääreissä nykyään kuin edes ne ammattimaisimmat blogit silloin.

Millaisia olivat hienot blogikuvat vuonna 2011

Voin vain kuvitella, kuinka vaikeaa nykyään on aloittaa bloggaaminen ihan tyhjästä, kun erottuakseen pitäisi heti osata kaikki, ja omistaa kunnon kuvauskalusto. Toista se oli vuonna 2011, kun  laadukkaan blogin määritelmä kuului usein mm. näin: ”yhtä leveät kuvat kuin teksti, paljon kuvia, kuvat otettu kameralla eikä puhelimella”.  Lause lainattu oman 6,5 vuotta vanhan postaukseni kommenttiboksista, jossa kyselin lukijoiden blogimieltymyksiä ja hyvän blogin kriteereitä. Jotain tein siis oikein, kun kuvasin jo silloin Oton ikivanhalla järkkärillä, ja täytin postaukset isoilla kuvilla. Huom. kuvien laadusta ei sanottu mitään, ainoastaan koosta ja määrästä!

On aika tehdä pieni katselmus down the memory lane, ja vilkaista mistä sitä ollaankaan lähdetty, ja miten ollaan päädytty nykyisiin kuviin. Tämä matka on ollut pitkä. Se on vaatinut satoja ja taas satoja tunteja harjoitusta, valokuvaajien pitämiä koulutuksia, eksklusiivisia workshoppeja huippuammattilaisten johdolla, editoinnin opettelua kantapään kautta ja tietenkin kuvauskaluston päivitystä. Silti voin sanoa jo heti alkuun, että heti alusta asti hyvällä kameralla ja linsseillä, ja perusasioiden opettelulla, olisin päässyt ne ekatkin vuodet paljon helpommalla. Mutta joo, eipä mennä asioiden edelle, vaan todellakin tsekataan millaista visuaalista sisältöä tänne tuotin ekoina vuosina.

Blogikuvien alku

Aloitin blogiurani Oton 18-vuotislahjaksi saamalla järkkärillä, jota en osannut yhtään käyttää. Se pelitti pari vuotta, kunnes meni rikki, ja ostin uudemman version samasta kamerasta, jota en edelleenkään osannut käyttää. Kuvasin aina automaatti- tai puoliautomaattiasetuksilla, ja käytin jopa kameran omaa salamaa (suuri virhe). Vuoteen 2014 asti mun blogikuvat oli ihan ok, jos ne oli otettu päiväsaikaan tai ulkona, jolloin tuli luonnonvaloa. Rajaukset olivat ihan niin ja näin, eikä mulla ollut sellaista harjaantunutta silmää sille, mitä oli ok jättää näkymään kuvissa.

Tavallaan se oli kirous, tavallaan siunaus. Oli helpompi kuvata ihan arkipäivää välittämättä mistään yksityiskohdista, ja se näkyi kuvissa. Roskat, sotkut, keltainen valo, pöly tai tahrat, kaikki sai näkyä. Pistorasiat, kummalliset taustaelementit – you name it, my pics got it. En vaan yksinkertaisesti osannut katsoa kuvia niin kuin katson niitä nykyään. Kuvasin enemmän päivän aikana kuin nykyään kuvaan viikossa. Kamera oli kaulassa oikeastaan koko ajan kun jossain liikuttiin. Silti hyviä kuvia sai etsiä kuin neuloja heinäsuovasta. Kuvaaminen oli enemmän dokumentaarista arkikuvausta, kuin visuaalisen sisällön tuottamista.

Valokuvaustaitojen käännekohta

Käännekohta mun valokuvaamisessa tapahtui suunnilleen lokakuussa 2014, jolloin sain ensimmäistä kertaa Olympus O-MD EM10 -kameran lainaan. Rakastuin siihen, opettelin ensimmäistä kertaa manuaaliasetusten käytön, ja mun kuvaaminen nousi aivan uudelle levelille. Silmän harjaantumisessa oli vielä paljon tehtävää, mutta pelkästään tarkkojen kuvien saaminen oli n. 2874849 kertaa helpompaa Olympus O-MD:llä kuin millään mitä olin aiemmin käyttänyt. Sen automaattitarkennus ja supernopeus olivat aivan eri luokkaa kuin mikään kokeilemani. Kaikki tekniset palaset vaan loksahtivat paikoilleen, ja kuvaamisesta tuli yhtäkkiä helpompaa.

Oli aika alkaa opetella kuvien rajaamista ja sommittelua, sitä toista puolta kuvaamisesta, jonka voi oppia vain harjoittelemalla, ja jolla on vähintään yhtä suuri merkitys kuin asetusten taitamisella ja kalustolla. Lainakameran palautuksen jälkeen kestiin viisi päivää vanhaa järkkäriä, ennen kuin kävelin Verkkokauppaan ja ostin itselleni ihan oman Olympus O-MD E-M10:n.

Rajaaminen, sommittelu & editointi

Rajaamisen ja sommittelun opetteleminen jatkuu vielä tänäkin päivänä, enkä usko että siinä voi koskaan tulla valmiiksi. Myös kuvaamisen trendit muuttuvat, ja pidän tällä hetkellä esimerkiksi aivan erilaisia kuvia kauniina, kuin pidin vaikkapa kolme vuotta sitten. Koen hallitsevani peruskuvauksen jo aivan hyvin, ja pystyn tuottamaan blogiini itse sellaista kuvallista sisältöä, johon olen tyytyväinen. Mulla on oma tyyli jota noudatan, ja koen että se tyyli sopii tähän mun blogiin. Ammattikuvaaja en ole missään nimessä, mutta pystyn tuottamaan sisältöä itselleni, ja myös muille kuten yritykseni kautta teen. On paljon mua taitavampia blogikuvaajia, joiden työtä ihailen ja josta inspiroidun joka päivä, mutta en koe enää huonommuudentunnetta, kuten vielä vuosia sitten verratessani itseäni muihin.

Editoiminen on kuvaamisessa tärkeä osanen myös. Ilman hyviä editointitaitoja ei vaan kaikissa tilanteissa pysty tuottamaan loistavia kuvia, vaikka olisi kuinka hyvä kamera. Hyvillä editointitaidoilla hyvästä kuvasta saa tehtyä loistavan, ja surkeissa kuvausolosuhteissa otetusta kuvastakin ihan ok:n. Myös editointia vasta harjoittelen, vaikka osaankin jo paremmin kuin esimerkiksi pari vuotta sitten. Siihenkin ovat auttaneet ammattilaisten opit, vaikka löytyy youtubestakin hyviä tutoriaaleja.

Tällä hetkellä yritän harjoitella eniten sisustuskuvaamista ja ruokakuvausta, jotka ovat aivan oma taiteenlajinsa. Arkikuvaaminen ja lasten kuvaaminen multa onnistuu jo omia tarpeitani vastaavasti, mutta näissä kahdessa yritän tulla paremmaksi joka päivä. Ruokakuvaus on tosi haastavaa, ja se vaatii multa edelleen paljon opettelua, mutta yritän parhaani. Mun mielestä valokuvaus on yksi mielenkiintoisimmista osista mun työtä, ja mä rakastan sitä intohimoisesti, enkä koskaan halua lakata kehittymästä.

Olympus Päivitä kamerasi 4K-aikaan -kampanja

Oletko aikeissa päivittää kamerasi parempaan? Jos tuot vaihtoon vanhan Olympus PEN-kameran, saat 300€ ostohyvityksen ostaessasi uuden OM-D E-M10 Mark III 4K -järjestelmäkameran. Ihan huikea diili! 300 euroa alennusta OM-D E-M10 Mark III €K -kamerasta on aika paljon ainakin mun mielestä, joten jos sulla on PEN niin tämä kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Mutta jos sulla ei ole PENiä, niin eipä hätiä! Nimittäin saat mistä tahansa vanhasta kamerastasi 150€ vaihtohyvityksen ostaessasi uuden OM-D E-M10 Mark III -4K-järjestelmäkameran.

Eli siis mikä tahansa (merkillä ei ole väliä) vanha digikamera, iso möhkälejärkkäri yms. tuo sinulle vähintään 150€ alennuksen kamerasta, ja sekin on jo mukiinmenevä säästö, jonka voi käyttää vaikka uuteen linssiin tai kunnon kamerajalustaan, tai vaikka editointiohjelmaan. Kamppis on Olympus Shopissa voimassa 15.3.2018 joten nyt kiireen vilkkaa ostoksille! Kampanjan lisätiedot ja toimintaohjeet täällä.

Mulla on tuosta kamerasta edellinen versio tällä hetkellä, jonka ostin viime syksynä, kun vanha ja rakas ensimmäinen O-MD:ni putosi ja meni peruuttamattomasti rikki, koska se oli kokenut jo niin kovia ennen pudotusta. Onneksi siihen ostetut objektiivit toimivat myös uuden kameran kanssa, ja jouduin päivittämään vain rungon. Uutta kameraani olen pitänyt kuin kukkaa kämmenellä, ja olen siihen edelleen aivan rakastunut, vaikka se on ollut käytössä jo syksystä asti. En voi kuin suositella!

Miten blogikuvat on muuttuneet teidän mielestä? Vetoaako teihin ennemmin vanha, rosoinen tyyli ja vai nykyinen uusi ja valoisa look? Häiritseekö teitä kuvissa kummalliset taustalla pilkistelevät yksityiskohdat, vai ettekö huomaa niitä ollenkaan? Kuvaatteko itse paljon?