Meidän mukulat ovat tyyleiltään kuin yö ja päivä: 4v rakastaa kyllä prinsessoja ja mekkoja, mutta arkipukeutumisessa hän haluaa aina päälleen mieluiten housut ja paidan. Niin tässäkin asussa, jonka hän ihan itse valitsi. Kuopus taas rakastaa niitä mekkoja arkenakin. Tuntuu vähän kuin meidän lapsissa mun omat henkilökohtaiset pukeutumismieltymykset olisivat jakautuneet kahteen eri mukulaan, itse kun vaihtelevasti rakastan yltiönaisellista liehuhelmatyyliä ja tennari-farkut-ruutupaita-meininkiä, haha!

Neljävuotiaalle on kehittynyt ihan selkeät mieltymykset millaisia vaatteita hän tykkää pitää. Lempiväreihin lukeutuu viininpunainen, jota löytyy tämän asun poolopaidasta. Lisäksi neiti tykkää farkuista kovasti, ja haluaisi pitää niitä päiväkodissakin mutta äiti laittaa vastaan. Kyllä sitä ehtii koulussa sitten pitää farkkuja, päiväkodissa, etenkin talvella ulkovaatekeleillä, on hyvä pitää pehmeämpiä collegehousuja tai leggingsejä ainakin mun mielestä. Onneksi hän on tyytynyt siihen että saa pitää farkkuja aina muulloin. Ovathan nämä farkut vuonna 2016 huomattavasti mukavampia kuin mitä ne ovat olleet esimerkiksi omassa lapsuudessani 90-luvulla, ja etenkin jeggingssejä voisi varmaan ihan hyvin pitää tarhassakin, mutta jostain on vaan itselleni juurtunut sellainen ajatus että tarhaan laitetaan leggingssit tai collarit ja niillä on menty.

Vaatteiden lisäksi hänellä on mieltymyksiä myös asusteisiin, ja hän kovasti jo asustaa itseään. Yleensä kaulassa on Frozen-kaulakoru, päässä Frozen-pompulat ja korvissa Frozen-klipsikorvikset. Myös sormukset ovat kovaa huutoa, ja oikea lottovoitto on jos pääsee äidin korurasioille penkomaan. Joskus annan hänen lainata myös mun koruja tai kelloja kotona, sillä tiedän että hän pitää niitä kuin kukkaa kämmenellä, ja tulee maailman iloisimmaksi niistä.

Meidän perheen tyttöjen kanssa on kampauksen valinta eräänlainen projekti joka aamu. Suosikki sekä äidille että tyttärille on puolinuttura (superhelppo ja nopea ja rento), mutta tykätään kovasti harjoitella erilaisia lettejä ja muita väkerryksiä yhdessä. Yleensä ajoitetaan nämä letitystuokiot iltaan kun on enemmän aikaa, etenkin päiväkotiaamuina yleensä ihan perusletti saa riittää jos lettilinjalle lähdetään. Ihanaa kun tältä isommalta tyypiltä löytyy jo pitkä tukka millä harjoitella ja kokeilla enemmänkin.

Paita Zara / Farkut H&M  / Kengät Skopunkten / Kello Tommy Hilfiger* (minulta lainattu kuvia varten) /*saatu blogin kautta.

Millaisia pukeutujia teidän perheen muksut ovat?

Meidän neiti 2v9kk aloitti isosiskonsa jalanjäljissä tanssiharrastuksen viime viikolla. Kuopus käy samalla tunnilla missä Tiara aloitti viime syksynä, ja me ollaan tietenkin ihan haljeta ylpeydestä kun katsotaan miten molemmat viilettävät menemään ja pitävät hauskaa, miten innoissaan he ovat tunneilla. Tässä vaiheessa on tärkeintä, että harrastus on mukava, innostava ja sitä harrastaessa on hauskaa. Tavoitteellinen harrastaminen on okei heti jos jompikumpi lapsista itse innostuu siitä, mutta en aio tuputtaa mitään väkisin, koskaan.

Me ollaan harrastushistorioinemme aivan toistemme ääripäitä Oton kanssa, mulla on ollut enimmillään kolmena päivänä viikossa harrastuksia: kaksi tanssituntia ja yksi taidekoulutunti, ja Otto taas treenasi tavoitteellisesti kahta eri urheilulajia vuoden ympäri viikon jokaisena päivänä, melkein kaikki viikonloput kisa- ja treenireissuilla matkustellen ympäri Suomea ja ympäri Eurooppaa. Molemmilla on omasta harrastushistoriastaan vain hyviä muistoja, vaikka erilaisia ollaankin oltu. Erilaisuudesta huolimatta ollaan tästä asiasta, onneksi, tosi samoilla linjoilla: Lapset itse saavat päättää mitä harrastavat, mutta yksi liikunnallinen harrastus olisi hyvä olla jo pienestä asti. Ei tarvitse olla tosissaan tai kilpailla missään jos ei halua, mutta kunhan on joku missä saa vähän riehua ja pitää hauskaa, se riittää.

Jos lapset itse innostuvat jostain enemmän, niin me tuetaan täysillä. Jos jompikumpi haluaa aloittaa vaikkapa ratsastuksen, lentopallon tai jääkiekon ja alkaa harrastaa niitä täysillä, tai haluaa ottaa lisää tanssitunteja niin se ei tosiaankaan ole mikään ongelma. Sitä en kuitenkaan halua että he joutuvat koskaan ottamaan liikaa paineita, varsinkaan vielä kovin pienenä, harrastuksista. Enkä myöskään halua  että kouluiässä harrastuskertoja on liikaa, ja lapsi uupuu harrastuksen ja koulutyön määrästä. Harrastaminen on ok niin kauan kun lapsi itse jaksaa ja nauttii siitä.

Liikunnallisten harrastusten lisäksi kuvioihin voi hyvin astua musiikki, taidekoulu tai jokin muu taiteellisempi juttu myöhemmin, ja silloin pitää varsinkin pitää huolta siitä että lepoon, leikkiin ja vapaaseen olemiseen jää aikaa kaiken muun lisäksi. Onneksi tässä on vielä muutamia vuosia aikaa ennenkuin pitää oikeasti näitä asioita miettiä. Ja voihan se olla että meidän lapset keskittyvät ihan muihin juttuihin, ja jatkavat tanssia muuten vain aikuisikään asti sen kummempaa harrastuksia miettimättä. Ei voi tietää.

Haluan tehdä selväksi molemmille neideille sen, että jos he keksivät jonkin harrastuksen jota haluavat kokeilla, ei tarvitse kuin pyytää niin se järjestyy (ellei kyseessä ole jotain aivan utopistista kuten laskuvarjohyppyä tai laitesukellusta viisivuotiaana). Ja haluan tehdä selväksi myös, että harrastaessa on lupa kokeilla ja olla tykkäämättä, epäonnistua, kokeilla uudestaan ja vaihtaa mielipidettä.

Juuri nyt Showtanssi tuntuu olevan molempien mieleen. Siellä on kivoja koreografioita, välillä tuttuja biisejä Frozenista ja Risto Räppääjästä kaiken muun kivan musiikin lisäksi. Mukavia kavereita, kiva ope ja hauskoja harjoituksia. Ja jokaisen tunnin jälkeen äidit ja isit saavat tulla katsomaan lopputanssin, mikä on ihan parasta. Tunnin jälkeen saa raikuvat aplodit ja juosta oman vanhemman turvalliseen syliin. Mitä muuta voisi enempää toivoakaan?

Alle kolmivuotiaan harrastuksista vielä sen verran, että ihan hyvin voi kokeilla jos tuntuu että oma lapsi saattaisi jaksaa jo keskittyä, ja etenkin jos hän on vaikka isosisaruksen mukana tutustunut jo vähän johonkin harrastukseen. Tämä meidän tyttöjen tanssitunti on oikeasti 3-4-vuotiaiden tunti, mutta me kysyttiin erikseen että voisiko kuopus aloittaa jo nyt heti tammikuussa kun hän niin kovasti halusi. Vastaukseksi saimme että mikään ei estä kokeilemasta joko se sujuisi, ja sehän sujui. Varmasti myös se että on ollut päiväkodissa, ja tottunut myös tekemään asioita vanhemmista erossa vaikuttaa siihen että kuopuskin hymy korvissa vaan kiljaisee heippa, vilkuttaa ja lähtee reippaasti tanssimaan eikä meitä kaipaile ollenkaan tunnina aikana.

Mitä teidän lapset harrastavat? Kuinka usein? Missä iässä harrastu(k)s(et) on aloitettu?

Otto lopetti räjähtävän nopeasti suosioon nousseen Akkavalta-bloginsa kuukausi sitten. Syyt siihen olivat samat, jotka itseänikin ovat blogatessa joskus mietityttäneet: bloggaamisen sivutuotteena tuleva julkisuus ja inhottavat kommentit ja perättömät juorut, sekä tietenkin ajanpuute. Ne ainoat huonot puolet bloggaamisessa. Otto ehti blogata vain vuoden, mutta hän aloitti suoraan huipulta. Se on mielestäni se ratkaiseva ero mun ja Oton blogiurissa, se syy, miksi mä ainakin toistaiseksi pystyn tähän ja haluan tehdä tätä, ja miksi Otto ei pystynytkään.

Siinä missä mulla kaikki on kasvanut tasaiseen tahtiin, ja aloitin oikeasti ihan nollasta, oli Otto jo ensimmäisenä päivänään keskustelupalstojen riepoteltavana, ja otti stressiä päivitystahdista. Siinä missä mä kirjoittelin bloggerissa omaksi ilokseni puolitoista vuotta ennen portaaliin siirtymistä, Otto siirtyi jo kolmen kuukauden kuluttua ensimmäiseen portaaliin ja siitä kolmen kuukauden kuluttua lehtitalon alle. Hänellä oli jo ensimmäisenä päivänään tuhansia kävijöitä, siinä missä itselläni oli 16 lukijaa.

Hän ei koskaan ehtinyt tottua hiljalleen kaikkeen siihen mitä blogi mukanaan tuo. Suosion, kannustuksen, tunnustuksen ja mahtavien tyyppien lisäksi paineita ja ilkeitä ihmisiä. Mulle blogin mukanaan tuomat negatiiviset asiat ovat aina olleet pienemmässä roolissa kuin positiiviset jutut. Olen kohdannut urani aikana ties minkälaisia kohuja, ja joutunut kerran tekemään jopa rikosilmoituksen kun eräs mies ahdisteli mua pelottavilla kommenteilla kuukausien ajan joka ikinen lauantaiyö. Silti olen aina kokenut blogin mukanaan tuomat hyvät asiat miljoona kertaa suurempina, kuin huonot.

Vaikka ymmärrän täysin miksi Otto lopetti, en voi väittää ettenkö kaipaisi hänen tekstejään. Hitto vie, mulla on ihan kauhea ikävä niitä postauksia. Oli niin parasta lukea Oton ajatuksia isyydestä tai parisuhteesta, ja ihan niitä pelkkiä läppäpostauksiakin. Vaikka me jutellaan paljon ja tiedän suunnilleen mitä tyyppi milloinkin ajattelee, ja hän ei myöskään peittele tunteitaan, oli ihana lukea hänen ajatuksiaan kirjoitettuna. Koska kirjoittaa Otto osaa, se on yksi hänen parhaimpia taitojaan. Akkavallan poistuminen jätti ammottavan aukon blogimaailmaan.

Mä olen houkutellut Ottoa että hän kirjoittaisi edes joskus jotain, omaksi ilokseen  tai muiden, koska hänellä on kirjoittamisen lahja joka ei saa mennä hukkaan! Mutta painostaa en aio, kirjoittaa jos kirjoittaa. Toisaalta näen miten helpottunut ja vähemmän stressaava hän on nyt, kuukausi blogin lopettamisen jälkeen. Se tekee mut onnelliseksi, onnellisemmaksi kuin yhdenkään tekstin lukeminen.

Siitä mä olen Otolle tosi kiitollinen, että vaikka hän ei haluakaan enää blogata, hän tukee täysillä mun blogiuraa ja auttaa mua edelleen parhaansa mukaan. Ehkä vielä joskus saadaan lukea jotain Oton kirjoittamaa mun blogista, tai jostain muualta, ainakin toivon niin! Tänään muuten ilmestyi Kaksplussan nettisivuille Otosta joulukuun Kaksplussassa julkaistu haastattelu, jos ette ole vielä lukeneet. Siinä Otto valottaa ajatuksiaan isyydestä, perheestä ja vähän kaikesta muustakin.

Jäittekö te kaipaamaan Akkavaltaa?

Oltiin eilen ihanilla Liisa Ihmemaassa -teemaisilla 2v-synttäreillä meidän ystävien luona Vantaalla, jonne tytöille piti tietenkin keksiä Liisa Ihmemaassa -teemaiset asut lapsille. Mä en itse ole nähnyt edes Liisa ihmemaassa -elokuvaa jostain syystä, vaikka melkein kaikki muut klassikot on tullut katsottua. Mutta sen jälkeen kun avasin Pinterestin ihmeellisen maailman ja selailin mielettömiä teema-asuja läpi tuli sellainen tunne että meidän on kyllä ihan pakko katsoa Liisa ihmemaassa vielä joku päivä. En ole nähnyt myöskään sitä uudempaa Johnny Deppin tähdittämää versiota, senkin voisi vilkaista.

Asuinspistä etsittyäni tyttöjen kanssa päädyimme siihen että esikoinen on Herttakuningatar, ja kuopus on sitten hatuntekijä. Esikoisen asusta tuli ihan napakymppi ainakin mun mielestä, ja mitään ei tarvinnut ostaa vaan kaikki löytyi omasta kaapista. Kuopukselle askartelin pinnillä kiinnitettävän hatun, mutta muuten asu menikin sitten vähän höpöksi: hän kun ei halunnut millään olla mitään muuta kuin Elsa. Loppujenlopuksi kuopus lähti siis juhliin Elsa-mekossa, ja Elsa-kruunussa, koska hän kerkesi hajottaa askartelemani hatun kun halusi mieluummin sen kruunun päähänsä. Ja mikäs minä olen toista pakottamaan, kun Elsa on se the juttu. Onneksi kasvoilla oli sentään teemaan sopivat kello ja teekuppi, hahaa!

Herttakuningattaren asuun me valittiin punainen tyllihamonen, mustat sukkikset ja valkomustaraidallinen mekko paidaksi. Tukka laitettiin yksinkertaiselle nutturalle, ja päähän tietysti kultainen kruunu koska pitäähän kuningattarella kruunu olla. Tein hänelle kasvoille sekä pienen padan että hertan, ja sitten tehtiin vielä herttakuningattaren huulet joista neiti oli kovin ylpeä. Kainaloon punainen laukku ja jalkaan kissabaltsut (jotka tosin laitettiin vasta sisällä juhlissa oikeasti jalkaan). Olisin voinut vaikka itse lähteä naamiaisiin tuossa lookissa, mutta silti se sopi mielestäni myös lapselle oikein hyvin!

Zeldan asuna siis ihana isosiskon Elsa-mekko, ja musta pahvimukista ja kartongista sekä ylimääräisestä hiusklipsistä askarreltu hattu. Hän oli oikein tyytyväinen asuunsa, ja mikäs siinä. Jotenkin ehkä kuitenkin toivon sormet ristissä että hän ehtisi kyllästyä Frozeniin huhtikuuhun mennessä ja pääsisin järkkäämään jotain muita kuin toisia Frozen-kemuja, voi apua. Mutta jos ei ehdi niin ehkä vedetään sitten kesä-Frozen-meiningeillä niin on jotain uutta.

Kiitos vielä hurjan mahtavista synttäreistä Jemmille ja perheelle, ja täytyy kehaista että olipa jälleen kerran niin upea kakku! Tässä kuvassa näkyy kakusta alle puolet, kun mentiin juhliin vähän myöhemmin, mutta @konditoriapinklemon:in instagramissa on kakku koko komeudessaan upean hatun ja teekupin kera jos haluatte nähdä!

Mikä on teidän lemppari synttäriteema?

Postaus on osa Indiedaysin ja McDonald’sin kampanjaa.

Nyt on sellainen sisustuselementti, joka varmasti jakaa mielipiteitä mutta johon me ollaan Oton kanssa aivan ihastuneita: Big Mac -kuosiset lakanat, jotka saimme McDonald’sin Bic Mac Shopista. Eikä vähiten ihastuneita siksi että Big Mac on suoranainen tribuutti sille mistä meidän kahden tarina on alkanut.

Meidän seurustelun ensimmäisinä kuukausina Otto oli töissä Mäkissä, ja näistä ihan mahtavista hamppareista tulee aina hymy huulille kun mietin mistä ollaan lähdetty ja mihin ollaan tultu. Otolla oli Mäkissä huippu työporukka, ja me käytiin pari kertaa mun raskaushimojen aikaan Oton työpaikka-Mäkissä syömässä silloin vuonna 2011. Tilasin Big Macin ja kyselin paniikissa kassalta, onko juusto tehty pastoröidusta maidosta. Ai että, miten nuoria me silloin oltiin, oi niitä muistoja.

Siis onhan nää lakanat aivan älyttömät, mutta juuri siksi niin hauskat! Ja yllättävää kyllä, mun mielestä myös aika raikkaat vaikka hamppareita niissä onkin. Valkoinen pohja on loisto näinkin räikeälle kuosille. Lakanat ovat 100% puuvillaa ja oikein pehmeät ja mukavat.

McDonald’s on tosiaan avannut uuden Big Mac Shopin josta löytyy klassikkohampparin kuosissa lakanoiden lisäksi päheitä sadetakkeja ja kumppareita, koiran takki, uimahousut, aluskerrastot sekä ihan ehdottomat festarikamppeet: Big Mac makuupussit ja teltta. Siis jos mä olisin lähdössä festareille ensi kesänä, niin mun olisi pakko hommata toi teltta, koska se on juuri sopivan kreisi festariteltaksi! Rohkeimmille kaupasta löytyy jopa Big Mac -tapettia, huh!

Ikonista Big Macia on myyty vuodesta 1968 asti, ja sille on avattu jopa oma museo, joten ei ihme että sille avattiin myös oma kauppa. Klassikkohampurilaista on aikojen alussa yritetty myydä myös nimillä ”Aristocrat” ja ”Blue Ribbon Burger”, mutta vasta kolmas nimi, Big Mac, oli se joka nosti purilaisen suosioon. Se on Mäkkärin suosituin hampurilainen kautta aikojen, ja Big Macin avulla jopa mitataan maiden hintatasoa. Leikkimielinen Big Mac -indeksi on arvostetun The Economist -lehden indeksi, jolla voi mitata eri maiden hintatasoa, koska standardoidun Big Macin hintaan sisältyy sekä työvoiman että raaka-aineiden hinta.

Mun mielestä hampparilakanoissa saa hyvät unet, en tosin ole nähnyt kyllä hampurilaisista unta, mutta kuitenkin! Kurkatkaa ihmeessä näitä hassuja tuotteita Big Mac Shopista, mitkä on teidän lempparit?

Mahtia päivää kaikille <3