Ensimmäinen arkiviikko on paketissa, selvittiin! Ja hieno viikko tästä tulikin. Ekaluokkalaisella on alkanut koulu hienosti, keskimmäisen dagikseen paluu sujui mainiosti (ja tänään on ollut jo eka vapaapäiväkin), ja kuopus on oppinut tällä viikolla vaikka ja mitä. Esikoinen jatkoi tällä viikolla sirkuskouluharrastustaan, ja viikonloppuna on keskimmäisen vuoro temppuilla Taitoliikuntakeskuksen temppuradalla.

Nämä postauksen kuvat napattiin sillä aikaa, kun koululainen oli sirkustunnillaan. Suvilahden skeittipuisto oli suljettuna vielä Flown jäljiltä skeittaajilta, paikalla oli betoniporsaat skeittausta estämässä. Meille käppäilijöille se oli kuitenkin aivan oiva kiipeily- ja kuvauspaikka, ja lapset leikkivät ja juoksivat siellä ihan innoissaan. Keskimmäinen myös pyysi, että pääsee puistoon harjoittelemaan skeittausta. Sitä hän tosin varmaan joutuu odottelemaan vielä, koska yleensä puisto taitaa olla täynnä vähän vanhoja skeittailijoita, ja on se vähän pelottavakin vielä 5-vuotiaalle aloittelijaskeittaajalle. Ehkä sitten teini-iässä?

Sitä jotenkin kerkesi unohtaa kesän aikana, miten nopeasti nämä arkiviikot kuluvat. Kesällä yhden viikon aikana ehtii tehdä niin hurjan paljon eri asioita, että ne viikot tuntuvat pidemmiltä. Arki ja tarkat rutiinit saavat viikon taas tuntumaan yhdeltä pieneltä hujaukselta. Vastahan me jännättiin sitä ekaa koulupäivää, ja nyt niitä on takana NELJÄ! Ottokin on saanut jo syyslukukauden kurssit suunniteltua, ja tavattua opinto-ohjaajan. Syksyn sävelet näyttävät oikein selvältä ja hyvältä.

Ainoa viikon murheenkryyni on se mun mitä ilmeisimmin ainakin hiusmurtunut varvas. MITEN voi olla, että lapset on hypänneet sen päälle ainakin kaksi kertaa, kun yleensä kukaan ei astu mun varpaille ikinä? Olen teipannut sen kiinni kaverivarpaisiin, ja se tuntui jo paaaljon paremmalta, mutta nämä yllättävät iskut eilen ja tänään on saaneet sen taas kipeytymään. Näytin varvasta samalla kun käytiin kuopuksen neuvolalääkärissä, ja lääkäri vahvisti sen minkä itsekin tiesin: ei sille voi mitään tehdä muuta kuin teipata. Mutta ai että osaa olla rasittava pikkuvaiva, ja varsinkin tämä varpaan huono onni. Pitäisi varmaan pitää jotain Oton ikivanhoja turvakenkiä jalassa kotonakin, hah!

Samisteltiin kuopuksen kanssa ruosteen oranssilla värillä! Mä oon aivan hullaantunut tähän väriin tänä sykynä, ja kuopuksen kaapista sitä löytyykin useasta eri vaatekappaleesta. Löysin myös itselleni ihanan Gina Tricotin The good project-malliston ruosteenoranssin better cotton initiative -sertifioidusta puuvillasta valmistetun trikoopaidan, joka tarttui mukaan. Mulla on ainoastaan yksi pitkähihainen trikoopaita tämän lisäksi jos ei imetysvaatteita lasketa, joten tälle oli todellinen tarve. Paita on vähän lyhyempää mallia, joten se sopii ihanasti kaikkien korkeavyötäröisten alaosien kanssa rennommissa asuissa.

Kuopuksella oli yksi mun hänen kaapin tän syksyn lemppareista, eli Bobo Chosesin ihana automekko! Se on niin kertakaikkisen suloinen. Jalassa myös uudet kengät, kun jalka oli kasvanut kesän ja sandaalikauden aikana peräti kahden koon verran. Niken Air Huarachet ostettiin JD Sportsista Itiksestä, ja ne on i-ha-nat!

MUN ASU | Paita Gina Tricot | Vyö Gucci | Hame Gina Tricot | Laukku &Other Stories | Aurinkolasit Monki | Kengät H&M | Kello Daniel Wellington (saatu blogin kautta) |

KUOPUKSEN ASU | Mekko Bobo Choses | Lippis Kappahl | Sukkahousut Bogi | Kengät Nike |

Viikonlopun ohjelmassa on sokeriserkun synttäreitä, sekä harrastusta. Mä itse aion ottaa varpaani kanssa iisisti ja liikkua mahdollisimman vähän, jotta tämä pahin kipu taas hellittää. Nyt meillä on jääkaapissa odottamassa tapas-lajitelma, kolme eri herkuttelujuustoa ja lajitelma juustohilloja, ja kunhan isotkin tytöt ovat nukahtaneet, niin me pidetään juusto- ja leffailta.

Ihanaa viikonloppua kaikille ja kiitos hurjasti ihanista kommenteista ja viesteistä, joita ootte viikon aikana laittaneet <3 

Lastenvaatteista on ollut paljonkin juttua tässä blogissa, mutta taaperon asuja ei ole hetkeen ollut esittelyssä. Syy on se, että hän harvoin pysyy paikoillaan, että saisi otettua kuvia asuista niin, että ne jopa näkyvät. Siksi en yleensä jaksa edes yrittää. Tänä viikonloppuna hänellä oli kuitenkin niin söpö asu päällä, että yritin saada kuvia samalla kun käveltiin kotoa autolle (ja uudelleen kun käveltiin autolta kotiin). Aika yritykseksihän se jäi, mutta sain sentään muutaman kuvan joissa vaatteet näkyvät edes jotenkin.

Mä piipahdin viime viikolla Lapsimessuilla pikaisesti, ja sieltä olikin etsinnässä kesävaatetta ja -asustetta tytöille, lähinnä tulevaa reissua ajatellen. Isommille ei oikein meinannut löytyä mitään kesäjuttuja, mutta nuorimmaiselle löytyi aurinkohattu, pipo ja arskat parin kesämekon lisäksi. Isommillekin löytyi housut joita olin etsinyt, sekä mekot, mutta ne ei varsinaisesti olleet erityisen kesäisiä löytöjä. Toki arkeen tarpeellisia kuitenkin.

Meidän isommilla tytöillä on Babiatorsin aurinkolasit, joihin ollaan oltu tosi tyytyväisiä. Nuorimmalla on ollut Ki et La -merkkiset ihanat vaaleanpunaiset rillit, mutta ne alkavat olla jo vähän turhan pienet yksivuotiaalle, joten oli aika sijoittaa uusiin laadukkaisiin aurinkolaseihin. Mä haluan että lasten aurinkolasit ovat turvallisen lisäksi myös hyvännäköiset, ja olin pitkään etsinyt kauniita ja laadukkaita taaperolle sopivia aurinkolaseja. Babiatorsit on kauniit, mutta kaipasin jotain uutta, kun niitä on jo tullut katseltua isommilla pitkään.

Tiitiäisen ja Tyllerön messuständillä ihastuin Izipizi-merkkisiin aurinkolaseihin, ja onnistuin ostamaan taaperolle viimeiset mustat 1-3-vuotiaiden izipizit. Mahtava tuuri ja löytö! Nämä on aivan ihanat. Ranskalaisen merkin laseissa on 100% UV-suojalla varustetut polarisoidut linssit, ja irroitettava silikoninauha jolla lasit saa paremmin pysymään taaperon päässä. Meillä ei ollut ongelmaa ainakaan vielä pysymisen kanssa, kun kuten kuvistakin huomaatte: taapero halusi laittaa ne vesisateella päähänsä kauppareissulle. Hän halusi mukaansa myös isosiskon laukun, se on aina pakko ottaa mukaan kun lähdetään jonnekin.

Izipizit on pientä mitoitusta, mutta tämä 1-3v koko oli ainakin meidän 1-vuotiaalle tosi passeli. Laseja saa myös 0-12kk koossa, sekä 3-7v koossa, jota sovitin meidän 5-vuotiaalle, ja se oli hänelle passeli. Hän ei kuitenkaan tarvitse uusia arskoja, kun Babiatorsit pelittävät vielä hyvin. Izipizit voisin ottaa vaikka itsellenikin, kun ne on niin kauniit. Tuo 1-3v koko maksaa suunnilleen 30€ Suomen liikkeissä.

Pitäisi varmaan tehdä pikkuhiljaa postausta taaperon vaatekaapista, kuten silloin tein vauvan vaatekaapistakin. Nyt meillä alkaa olla kasassa tämä 80-86 koko aikalailla. Tähän asti ollaan oltu sellaisessa siirtymävaiheessa vaatteiden kanssa, että on ollut sekaisin pientä ja isoa, mutta nyt alkaa olla valmista.

Tämä asu on yksi meidän kaupunkilemppareita: lämmin huppari ja bomber-takki, joka on kevyt ja helppo riisua kun ollaan sisällä. Huppari lämmittää esim. kauppakeskuksessa sopivasti jos on viileää, mutta ei tule liian kuuma kuitenkaan. Turbaanipipo on messulöytö myöskin, ja se on suomalaista Po-no Design -merkkiä. Se on musta aivan hurmaava, ja musta väri sopii ihanasti kaikkiin vaatteisiin!

Turbaani Pono Design | Takki Lindex | Huppari Gugguu | Leggingssit Tinycottons | Kengät Vans | Laukku H&M | Aurinkolasit Izipizi |

Sellainen asu meidän taaperolla <3 Mun mielestä aivan ihana, ja kuvastaa hyvin tämänhetkistä vaatevalikoimaa: simppeliä, helposti yhdisteltävää, mukavaa päällä ja kivan näköistä, ainakin mun silmään.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Prisman kanssa.

Suosin lastenvaatteissa mahdollisimman paljon laadukkaita, eettisesti tuotettuja vaihtoehtoja, ja mikäli ne ovat vielä suomalaisia, niin aina vaan parempi. Rakastan lasten vaatteita, ja käytän mielelläni aikaa toimivan vaatekaapin rakentamiseen, ja kivojen yhdistelmien pohtimiseen. Kaikki eivät ole vaatteista yhtä kiinnostuneita, mutta mun mielestä on tosi hienoa jos edes vähän pohtii sitä, kenen valmistamia ja mistä materiaaleista tehtyjä omat lasten vaatteet ovat. Nyt on jälleen tehty yksi suuri helpotus eettisesti tuotettujen lastenvaatteiden saatavuudessa, sillä koko maan kattava Prisma on ottanut valikoimiinsa suomalaisen Blaa:n lastenvaatteet. Ihan mahtava juttu!

Blaa on vuonna 2012 perustettu suomalainen merkki, joka tekee vaatteita vauvoille, lapsille ja aikuisille. Blaa:n vaatteet valmistetaan GOTS-sertifioidusta luomupuuvillasta suomalaisomisteisessa tehtaassa, Portugalissa. Työntekijöille maksetaan työehtosopimuksen mukainen palkka, ja kaikki työntekijät ovat aikuisia. Merkki toteuttaa myös Prisman vastuullisuusstrategiaa, mikä on hieno juttu. Olenkin huomannut, että Blaa:n vaatteiden lisäksi Prisman vaateosastoille on ilmestynyt muitakin vaihtoehtoja, joisa roikkuu vastuullisuudesta kertovia lappusia. Huippua että näihin asioihin panostetaan, sillä mitä helpommin eettisesti tuotettuja vaatteita on saatavilla, sitä suuremmalla osalla ihmisistä on mahdollisuus tehdä parempia valintoja.

Prismoissa on saatavilla Blaa:lta vaatteita alkaen koossa 86/92. Se tosin täytyy sanoa, että mitoitus on tosi reilua, ja tuo pienin koko vastaa enemmänkin kokoa 92/98. Otin meidän 105-senttiselle melkein-viisivuotiaalle kokoa 98/104 ja se on hänellä siis kuvissa päällä. Sama koko on päällä myös eskarilaisella, joka on kymmenisen senttiä pidempi, ja hänellekin vaatteissa on vielä kasvunvaraa ihan reippaasti.

Tytöt saivat valita haluamansa vaatteet ihan itse Blaa:n valikoimasta. Blaa:n arvoja ovat hauskuus, kestävyys ja laadukkuus, ja se tulee hyvin ilmi leikkisistä kuoseista, jotka ovat meidän lasten mieleen. Molemmat tytöt päätyivät valitsemaan tyylikkäät ja pehmeät vaaleanharmaat collegehousut, ja niiden kaveriksi lyhythihaiset paidat. Keskimmäinen valitsi valko-vaaleanpunaisen flamingoteepaidan frillahihoilla, ja esikoinen valitsi hauskan kirahviteepan. Prismoissa on flamingojen ja kirahvien lisäksi saatavilla esimerkiksi hauskaa kuumailmapallokuosia ja siksak-kuvioisia leggareita. Niiden lisäksi löytyy myös muita tuotteita, valikoimat vaihtelevat hiukan myymälöittäin.

Prisman ”muoti kuuluu kaikille” -filosofia on ainakin musta tosi jees. Tykkään siitä, että hyviä valintoja tuodaan kaikkien ulottuville. Toivon että yhä useampi ihminen kiinnostuisi pohtimaan omia kulutustottumuksiaan, ja haluaisi ostaa edes osan lasten vaatteista eettisesti tuotettuna. Blaa:n vaatteet on hinnoiteltu Prismoissa ainakin mun mielestä laatuun nähden tosi edullisesti, mikä on hienoa. Toivottavasti se kannustaa mahdollisimman monia valitsemaan ne!

LUKIJAKILPAILU:

Mikä on sinun suosikkituotteesi Blaa:n valikoimasta? Kerro oma vastauksesi (ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään) ja osallistut 50€ Prisman lahjakortin arvontaan. Osallistumisaikaa 26.3.2018 klo 22.00 asti. Tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ.

Viikkasin eilen pyykkejä kaappiin, ja bongasin keskimmäisen paitahyllyltä Mini Rodinin pallokalapaidan, jonka ostin koossa 92/98 1,5-vuotiaalle esikoiselle keväällä 2013. Tajusin samalla, että se on oikeasti ollut viisi vuotta putkeen käytössä, ja nyt lähtee jo kolmannelle käyttäjälle, sillä siirsin sen samalla kuopuksen paitahyllyyn, ja sieltä suoraan päälle.

Mini Rodinin pallokalateeppa on ollut mun lemppari siitä asti kun sen ostin viisi vuotta sitten. Siihen ei vaan voi kyllästyä, ja melkein tuntuu jo valmiiksi haikealta että se menee ”enää” pari-kolme vuotta kuopukselle ennen kuin hänkin kasvaa metrin mittaiseksi ja paita alkaa olla pituudeltaan kinttana.

Se on pesty niin monta kertaa että ei mitenkään pysty laskemaan, onhan se ollut viisi vuotta kaapissa käyttövaatteissa, eikä kertaakaan edes jemmassa. Se on ollut meidän isompien tyttöjen päällä kymmeniä, ellei satoja kertoja. Se on ollut käytössä 85-senttisellä esikoisella siihen asti että hän oli metrin, keskimmäisellä siihen asti että hänkin oli metrin mittainen ja nyt se on käytössä kuopuksella, joka on 76cm pitkä viimeisimmän neuvolan mukaan.

Lyhythihainen t-paita on ehkä kaikkein pitkäikäisin vaate mitä lapsella voi olla, sillä sitä voi käyttää niin eri kokoisella lapsella helposti vähän lookia muunnellen. Paita menee niin oversizena kuin istuvampanakin. Oversizena vaikka leggareiden kanssa, ja istuvampana esimerkiksi hameen kaverina, paidan helma hameen alla. Toki täytyy ottaa huomioon juuri se, että T-paita on laadukas, ne saumoista ekassa pesussa kiertyvät, printeistä halkeilevat ja harmaantuvat t-paidat taas ovat niitä jotka eivät lähde kiertoon enää kenellekään.

Pallokalateepalle on kaadettu mustikkakeittoa, syöty pasta bolognesea ensimmäistä kertaa itse ja kieritty nurmikolla kesäpiknikillä. Se päällä on saanut maalata vesiväreillä, syödä banaania ja puhaltaa saippuakuplia, ihan niin kuin kaikki muutkin meidän lasten kaapista löytyvät vaatteet päällä saa. Ja vielä vaan, näiden kaikkien vuosien jälkeen se on kuin uusi. Ei pesunukkaa, ei kulumaa, ei kutistumista tai kiertäviä saumoja. Maksoin siitä uutena 29 euroa vuonna 2013 ja se on ollut käytössä viisi vuotta. Näin jälkeenpäin voin sanoa, että oli oikein hyvin käytetyt 29 €, ei paljoa jää käyttökerralle hintaa. Pallokalat on siitä kiva kuosi, että se menee hyvin kaupaksi vielä sitten parin vuoden päästä kun se jää meille lopullisesti pieneksi. En epäile hetkeäkään etteikö paita selviäisi priimakuntoisena vielä kuopuksenkin jäljiltä eteenpäin laitettavaksi.

Koska meidän isommilla tytöillä on niin isot ikäerot kuopukseen, olen ehtinyt paljon myydä myös niitä lemppareita siinä välissä, silloin kun en vielä tiennyt että meille tulisi joskus kolmas ihanuus. Mutta onneksi on näitä muutamia ihanuuksia jotka olivat tosi pitkään käytössä, ja joita otin jemmaan raskausaikana kun ne jäivät pieneksi isoille tytöille. Tämän hetken vaatteista jemmaan varmasti jo suurimman osan.

Tämä pallokalateepaita on vaate, jollaisista haluaisin että meidän lasten vaatekaapit koostuvat kokonaan, ja niin myös mun oma kaappi. Vuosi vuodelta olen lähempänä sitä tavoitetta, kun ostan harkitusti vain niitä ajattomia ja kauniita lemppareita, jotka saavat sydämen sykkimään edes puoliksi niin kovaa kuin nämä pallokalat vuonna 2013. Niitä jaksaa katsella vuosiakin kaapissa. Vähemmän on todellakin enemmän, ja ne vanhat lempparit on juuri niitä joilla vaatekaapista saa persoonallisemman.

Tässä pallokalat, tai tuttavallisemmin ”pallikset” meidän kaikkien kolmen neidin päällä <3 

Mikä on teidän oma pisimpään käytössä ollut vaate? Entäs lasten? Tykkäättekö jemmata isompien sisarusten vaatteita pienemmille?

Kävin tänään lounastapaamisessa Kampissa työjuttujen tiimoilta, ja vauveli oli tietenkin myös mukana menossa. Tapaaminen meni hienosti, oli ihana nähdä vanhaa ystävää ja vaihtaa kuulumisia, samalla kun juteltiin työjuttuja myös. Tänäänkin oli rapsakka pakkaspäivä, mutta me ei menty onneksi ollenkaan ulos, kun päästiin autokyydillä suoraan Kamppiin ja Kampista takaisin kotiin, niin ei tarvinnut pukea minityypille kaikkia mahdollisia ulkovaatteita päälle, vaan sai lähteä sopivan kevyessä varustuksessa liikkeelle.

Ihan samalla tavalla kuin oman vaatekaappini kanssa, olen ottanut lasten vaatteiden kanssa tavoitteeksi että kaikki sopivat yhteen keskenään, vaatteita on sopiva määrä ja kaapin sisältö koostuu pelkistä lemppareista jotka voi hymyillen pukea päälle. Voin kertoa että meidän perheestä parhaiten tämä toteutuu juurikin vauvalla, sillä hänen kaappinsa sisältö on pääosin viime syksynä ja tämän talven aikana ostettu, kun hän siirtyi tähän nykyiseen kokoon. Näin ollen kaikki vaatteet miellyttävät tämän hetken tyylisilmää, ne on ostettu lähtökohtaisesti juuri näitä yllämainittuja periaatteita noudattaen ja niitä ei ole liikaa, vaan juuri sopivasti niin, että kaapista on helppo löytää etsimänsä nopeasti.

Olen tekemässä ihan oman postauksensa siitä, miten olen itse rakentanut toimivan vauvan vaatekaapin, ja millaiset vaatteet koen kätevimmiksi arjessa. Sellaisen vauvan ensimmäinen vaatevuosi -tyyppisen katsauksen siihen, miten voi välttää kaikki turhat ostokset ja saada sellaisen vaatevalikoiman, joka on ilo pukea vauvan päälle päivästä toiseen, ja jossa vaatteilla on mahdollisimman pitkä käyttöikä. Meillä kaikki vauvan sisävaatteet mahtuvat hyllykaapin kahdelle hyllylle, ja se on musta juuri sopiva määrä. Postauksessa voisin kertoa myös siitä, miten valita sellaisia kokoja ja malleja kaappiin, että ne mahtuvat mahdollisimman pitkään. Suurin osa meidän vauvavuoden vaatteista ekojen kuukausien jälkeen on ollut käytössä vähintään puoli vuotta, osa pidempäänkin. Miten? Sen kerron postauksessa! Joten stay tuned!

 

Tämän päivän asu vauvalla heijastelee koko vaatevalikoiman tyyliä – yksinkertaista, mukavaa ja pehmeää. Vauvalla on päällä leggarit (joiden alla super ohuet merinovillaleggarit lämmittämässä), mukava luomupuuvillainen body, unelmanpehmeä neule & ohut takki, sekä kengät joilla hän pysyy hyvin pystyssä, ja ihanan pehmeä merinovillapipo. Juuri sellainen asu joka on toimiva joka päivä, vaatetta on helppo vähentää jos hänelle tulee kuuma joka paikkaan säntäillessä, ja autossa pysyy hyvin lämpimänä, mutta turvavyöt saa tiukasti kiinni istuimessa.

Paksuja talvivaatteitahan ei suositella puettavan turvaistuimeen ollenkaan, vaan ennemmin juuri villavaatteet/joku ohut takki tai haalari, koska muuten vöitä ei saa tarpeeksi tiukalle ja se on todella vaarallista. Meillä lapset eivät koskaan ole täysissä talvikamppeissa autossa. Onneksi uusi auto lämpenee nopeasti ja meidän autopaikkakin on katoksen alla, joten auto ei koskaan pääse kylmenemään ihan jääkylmäksi muutenkaan. Meillä on kuitenkin aina autossa vilttejä ja muita, että jos olisikin kylmä niin voi sen viltin vetäistä sitten päälle istuimessa. Mukana kulkevat tietysti ne ulkovaatteet myös, ja jos autosta poistutaan ulos, niin ne puetaan sitten päälle ennen sitä.

Pipo Papu / Takki Lindex / Neule Joululahja Oton veljeltä / Housut Tinycottons / Kengät Vans

Musta on ihan huikeaa, että meidän minityyppi kävelee jo, ja hänen touhujaan on ihana seurata. Tänäänkin hän niin reippaasti käveli Kampissa ja sai ihmiset hymyilemään touhotuksellaan ja vilkutuksillaan. Kävelevää tyyppiä on helpompaa pukeakin, ja on enemmän valinnanvaraa vaatteissa. Vaikka en voi sanoa ettenkö kaipaisi niitä minipieniä vastasyntyneen maidontuoksuisia vaatteita myös.

Ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3