Helou tyypit! Saatiin Otto viikonlopuksi kotiin ja ollaan vietetty perheaikaa oikein urakalla. Eilen herättiin Oton kanssa siihen kun lapset perinteisesti kiipesivät meidän sänkyyn kello puoli kahdeksan ja alkoi armoton pulputus = parasta. Lähdettiin  jo aamupäivästä keskustaan tsekkailemaan muksujen kanssa vappumeinkejä, ja olihan siellä porukkaa. Rautatientorillakin oli vapputori, ja me käytiin siellä pyörimässä kun siellä oli vähän vähemmän jengiä ja sellainen kyläjuhlamainen tunnelma. Jotenkin kotoisaa ja sopivasti ihmisiä, sekä pomppulinnaa ja trampoliini ja metrilakua, mitäpä muuta sitä olisi voinut kaivatakaan.

Lapset tykkäsivät hirveästi vappupöhinästä, ja muistan itsekin kuinka vappuna oli aina lapsena ihana lähteä keskustan ihmisvilinään. Silloin Helsinki herää talvihorroksesta eloon ja joka paikassa on värikkäitä ja iloisia ihmisiä. Ostettiin pussillinen metrilakua ja syötiin niitä siellä ulkona, vesimelonin makuinen on ihan parasta.

*Tyttöjen kaulakorut saatu blogin kautta.

Säät on todellakin suosineet, eilen oli mahtavan lämmin päivä eikä kerrankin tuullut juuri ollenkaan, ja upea sää näyttää jatkuvan tänäänkin. Keskustassa pyörimisen jälkeen tultiin kotiin syömään kotiin, ja tehtiin vielä lasten kanssa pyörä- ja potkulautalenkki rantaan. Oli ihanaa, eilen oli täydellinen päivä kaiken hulinan jälkeen.

Lasten mentyä nukkumaan me lähdettiin vielä piipahtamaan kaverin Gatsby-teemaisilla 25v-synttäreillä Jätkäsaaressa autolla. Oli aivan ihanaa pukeutua 20-luvun teemaan ja tehdä kampaus ja kaikki, me kerettiin juuri kuvata asu ja kampaus kunnolla ennenkuin tuli pimeää, ja niistä lisää myöhemmin. Puolen yön aikaan ajeltiin takaisin kotiin nukkumaan, ja tänä aamuna ollaankin herätty pirteinä lasten kanssa leikkimään junaa ja valmistelemaan vappubrunssia.

Pian meille tulee kylään Tiaran kummitäti avomiehensä kanssa, sekä Zeldan kummisetä, ja taidetaan pitää vappubrunssia aurinkoisella parvekkeella. Tästä tulee varmasti ihana päivä!

Mahtavaa vappupäivää kaikille <3

Otto on ollut eilisaamusta asti työmatkalla Tukholmassa ja me ollaan oltu täällä tyttöjen kanssa. Mun äiti tuli meille kaveriksi kun Otto lähti, ja on toiminut meille autokuskina harrastuksiin ja päiväkotiin, sekä seurana, ja Armas on tietysti myös mukana. Ollaan pärjätty kyllä hyvin muuten ja tyttöjen kanssa on kaikki mennyt ihan niinkuin yleensäkin, mutta ai hitsi että on kova ikävä Ottoa. Otto on perjantai-iltaan asti reissussa ja ensi viikolla taas, ja tämä on meille ensimmäinen näin pitkä aika erossa toisistamme. Taidetaan olla molemmat vähän hukassa, messenger laulaa kokoajan ja ollaan puhuttu facetime-puheluita jakuvasti. Voin kertoa että meidän tän hetken viestit on sen verran ällösöpöjä että heikompaa hirvittää.

Me ollaan niin paita ja peppu että tekee tiukkaa olla erossa. Ei olla Oton kanssa niitä ihmisiä jotka kaipaavat omaa tilaa, me ollaan se ihan toinen ääripää: niitä ällöjä jotka vois pitää toisistaan kiinni 24/7. Mutta se on meidän tapa, toisille sopii toinen ja toisille toinen. Tärkeintähän on se että tunne on suhteessa molemminpuolinen, molemmat kaipaavat toisiaan, tai kumpikaan ei kaipaa toista, eikä niin että toinen kaipaa ja toinen vaan haluaa kauemmas.

Onneksi tämä nyt on kuitenkin vaan lyhyt aika, eikä ainakaan toistaiseksi mikään jatkuva juttu. Vaikka ikävä onkin, niin onhan se ihan mahtavan hieno juttu että toinen on työmatkalla ulkomailla. Sehän on taas uusi askel uralla eteenpäin, ja loistava sellainen. Ikävöinnin lisäksi mä olen myös ihan mielettömän ylpeä siitä mitä mieheni on saanut aikaan, enkä ikinä ikävän takia seisoisi hänen unelmiensa tiellä. Pieni ikävöiminen tekee myös ihan hyvää, sillä vaikka me ollaan arjessakin aika ällösöpöilijöitä, niin toisen hetkellinen kaipaaminen on varmasti ihan hyvä piristysruiske aina välillä. Sellainen, että tajuaa vielä entisten lisäksi miljoona asiaa lisää miksi ei ikinä halua olla toisesta sekuntiakaan erossa jos ei ole pakko.

Ja ihan kohtahan on meidän loma! Tyttöjen passitkin tulivat jo ja en kestä mitä palleroisia he ovat omissa passikuvissaan. Niin hassua että pian me lähdetään yhdessä reissuun ja saadaan rentoutua kaikessa rauhassa yhdessä. Siitä tulee ihan paras juttu ikinä!

Tyttöjen tanssitunnilla tajusin miten vähän aikaa kesäänkään enää on, sillä heillä on enää muutama kerta ennen kevätnäytöstä, jonka esitystä he tänään jo harjoittelivat. Meinasi kyynel vierähtää, mä varmaan pillitän ihan hulluna kunhan nään meidän neidit esiintymisasuissa sitten kevätnäytöksessä tanssimassa. Awwwww! Nyt pitää alkaa iltapalalle ja nukkumaan, kun me unohduttiin tyttöjen kanssa lukemaan Inside Out-kirjaa ja istahdin koneelle vasta tunti sitten ja kello on jo näin paljon.

Hyvää yötä ihanat <3

Moikka tyypit! Huh mikä viikonloppu takana, jäi kyllä niin hyvä fiilis! Mä sijoituin Vuoden Viihdyttävin Blogi -sarjassa toiseksi, mistä en osannut edes haaveilla kun vastassa oli niin kovia ehdokkaita. Kiitos ihan mielettömän paljon teille kaikille jotka äänestitte mua ja kiitos ihan kaikille jotka mun höpötyksiä täällä luette. Kun mä astelin sinne lavalle lauantai-iltana mulla oli ihan epätodellinen olo. Musta tuntuu ihan mielettömän hienolta, että sain jälleen näin upean tunnustuksen teiltä. Kiitos <3

Kuva: Lars Johnson Photography

Mä vietin lauantaita Oton kanssa, sillä hän tuli jo aamupäivällä mun seuraksi Inspiration Dayhin kuvaamaan ja hengailemaan (ja esittämään kiperiä kysymyksiä tietokoneista), ja oli hauskaa kiertää Oton kanssa. Autokyytiäkään en pistänyt pahitteeksi kun vettä sateli aina välillä. Käytiin kiertämässä kaikki ständit ja nappaamassa hauskoja kuvia. Paikalla oli ensimmäistä kertaa kymmeniä ulkomaisia huippubloggaajia kaikista muista Pohjoismaista ja olivathan he kyllä niin upean näköisiä kaikki! Tuli ehkä vähän sellainen olo että mitäs tämmöinen suomalainen perusmamma täällä tekee näiden upeuksien joukossa. Mutta heiltä sai ainakin hyvin bongattua kaikki tulevan kesän trendit niin muodista kuin hiuksistakin, haha!

Indiedays tarjosi meille hotellimajoituksen Hotel Indigo Boulevardissa, jossa ollaan yövytty monesti aiemminkin. Sanoisinko että se on meidän lempparihotelli Helsingissä sijainnin, aamiaisen ja huoneiden perusteella. Tällä kertaa meillä oli vielä upeampi huone kuin ikinä ennen, kasikerroksesta mielettömillä näköaloilla Helsingin kattojen ylitse. Laittauduttiin hotellilla ja käytiin vielä paniikkiostoksilla Stockalla kun huomasin unohtaneeni mm. hiuslakan ja aurinkopuuterin kamppeideni joukosta, jotka olivat ihan olennaisia gaalaan valmistautumisessa.

Saatiin kuin saatiinkin laittauduttua, ja otettua asukuvat joista lisää myöhemmin, ja kerettiin ajoissa juhlapaikalle Suvilahden Kattilahallille. Miljöö oli ihana, ja oli kivaa että oli vähän enemmän tilaa kuin aiemmissa juhlapaikoissa on ollut. Koko tapahtuma oli tänä vuonna kyllä paljon suuremmissa sfääreissä kuin aiempina vuosina, vaikka aina mulla on ollutkin tosi kivaa ja aina on ollut hienot puitteet.

Juhla oli mahtava ja paikalla oli tosi paljon tuttuja, näin vaikka kuinka montaa tyyppiä joita en ollut nähnyt vuosiin ja muutama lukijakin tuli moikkaamaan, terkut teille vielä ja kiitos kun moikkasitte!  Me lähdettiin hotellille lepäämään jo ennen kymmentä, kun takana oli niin hektiset pari viikkoa. Käytiin vielä hakemassa noutoruokaa hotellihuoneeseen ja alettiin ajoissa nukkumaan ihanassa pehmeässä sängyssä.

Kuva: Lars Johnson Photography

Aamulla oli ihan parasta nukkua pitkään, ja kerrankin sain unta vielä uudelleen vaikka heräsin jo seiskalta niinkuin aina yleensäkin. Pakotin vaan itseni nukkumaan lisää vaikka ensin ei meinannut uni tulla, ja ah oli niin levännyt olo kun kymmenen maissa suunnattiin aamiaiselle Oton kanssa. Se on hassua miten se meinaa kadota kokonaan se pitkään nukkumisen taito, kun herää aina vaan seiskalta.

Kotona odottivat iloiset lapset mummun ja Armaksen kanssa, ja lähdettiin vielä lasten kaverin 2v-synttäreille naapuriin. Kertakaikkiaan ihana viikonloppu. Näissä tunnelmissa oli huippua aloittaa tämä uusi viikko.

Ihanaa vappuviikkoa kaikille ja suuret suuret kiitokset vielä <3

Näin arvuutteli esikoisemme multa eilen illalla, kun leikimme arvoitusleikkiä. ”No sehän on tietysti isi”, vastasin hänelle. Eilen illalla kun raahauduin tavallista pidemmän työpäivän jälkeen ruuhkametrolla kotiin, mua odotti höyryävä juurivalmistettu sitruunaruoho-chilinuudeliwokki, keltainen ihana krysanteemi ja levyllinen mun lempparisuklaata.

Otto, mitä ihmettä mä olen tehnyt ansaitakseni noin ihanan miehen? En todellakaan tiedä. Ruuan jälkeen se siivosi keittiön, maalasi vielä kertaalleen ruokapöytään viimeisen maalikerroksen ja luki sen jälkeen lapsille kirjoja. Tällä hetkellä kun kirjoitan tätä, hän on lasten kanssa tanssissa. Minä jäin tänään yksin kotiin että ehdin hoitaa rästihommia sillä aikaa kun tytöt tanssivat, ja että voin illalla tyttöjen mentyä nukkumaan vähän itsekin rentoutua, katsoa vaikka vähän telkkaria. Tämä viikko on ollut hullu, me ollaan julkaistu android-versio meidän sovelluksesta ja olen järjestänyt elämäni ensimmäisen pressiaamiaisen, mikä oli mahtava ja opettavainen kokemus. Oli hauskaa olla pressitilaisuuden toisella puolella kerrankin.

Mä olen vaan niin kiitollinen tästä kaikesta, vaikka juuri nyt mua väsyttääkin. Olen kiitollinen upeista uusista tyypeistä joihin olen jälleen saanut tutustua, haasteista joihin olen saanut tarttua töissä, siitä että sain tänään pitää työhaastattelun harjoittelijalle, olen kiitollinen siitä että mulla on noin ihana mies ja kiitollinen siitä että mulla on noin rakkaat ja ihanat lapset. Olen kiitollinen siitä, että tänään mun puhelimen sääsovellus on näyttänyt että ulkona on 12 astetta lämmintä, vaikka se luuleekin mun olevan aina Suomenlinnassa vaikka en ole.

Lapset, he ovat mun elämän tärkeimpiä pieniä napoja. Mä olen niin kiitollinen siitä että mulla on heidät ja että mulla on Otto. He ovat ne tyypit joiden elämästä mä haluan tehdä niin siistiä kuin ikinä osaan ja kykenen. He ovat ne joille en koskaan halua tuottaa pettymystä, ne joille en halua sanoa ei jos ei ole pakko. He ovat ne, joiden takia mä olen valmis tekemään aina tuhat kertaa enemmän. Ne jotka tekevät musta paremman ihmisen ja saavat mut olemaan hyvällä tuulella silloinkin kun mikään muu ei anna syytä siihen.  Ne joiden kanssa haluan juhlia jokaista hienoa hetkeä, ja jotka lohduttavat silloin kun päivä ei ole ollut paras mahdollinen.

”Mikä on rakas ja pieni ja saa aina äidin hyvälle tuulelle?” kysyin minä puolestani esikoiselta. ”Minä ja Zelda!” tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä. Kyllä nuo kolme taitavat tietää mitä mulle merkitsevät, eikä ole mitään ihanampaa kuin se että on kolme tyyppiä jotka joka ikinen päivä kertovat rakastavansa, monta kertaa, ja joille saan itse kertoa saman.

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille <3

Aamu alkoi ihanalla ruusulla jonka sain ruokakaupasta, ja jonka kotoisasti laitoin vedellä täytettyyn jaffapulloon työpaikalla jotta se ei kuihtuisi heti. Päivä kului töissä lepppoisasti, ja töiden jälkeen Otto tuli hakemaan mua. Sitten haettiin yhdessä lapset, ja suunnattiin Jumboon, sillä Otto halusi viedä meidät kaikki syömään jotain herkkua naistenpäivän kunniaksi. Me käytiin testaamassa Jumbon Ahorita, meksikolaistyylinen semipikaruoka-ravintola, jossa kuitenkin käytetään vain tuoreita ja aitoja aineksia, jopa maissilastut olivat itsetehtyjä.

Ruoka oli herkkua ja maistui myös lapsille hyvin. Täytevaihtoehtoja oli monia, ja me testattiin sekä kanaa, possua, kasvista että juustotäytettä tacoissa. Juomalle otettiin kaveriksi limonadaa, eli vesimeloni- ja lime-kurkkumehua. Nam! Sopivan rento paikka, työ- ja tarhapäivän jälkeen ei yhtään olisi houkutellutkaan mikään pönötys, varsinkaan lasten kanssa.

Otto vei meidät myös pienille ostoksille, toisinsanoen tytöt saivat valita itselleen ihan mitkä satukirjat halusivat, ja minä, noh ostin itselleni uuden kulmakynän ja kaksi söpöä purkkia keittiöön. Sen jälkeen oli vuorossa lasten koko päivän odottama ohjelmanumero: mentiin yhdessä kukkakauppaan. Ja me kaikki naiset saatiin valita omat kukat. Zelda valitsi pinkin ruusun, Tiara valitsi viininpunaisen ruusun, ja mä valitsin vaaleanpunaisen leinikin – mun lempparikukan joita oli myös mun hääkimpussa, tosin valkoisina silloin. Lapsille oman kukan valinta oli iso juttu, he olivat niin innoissaan ja kukkakauppiastakin vähän pisti hymyilyttämään pienet asiakkaat.  Me oltiin täyteen tupatun kukkakaupan ainoat naisasiakkaat tänään, meidän lisäksi siellä pyöri lähemmäs kymmenen miestä ostamassa toinen toistaan upeampia kimppuja naisille. Ihania!

Parasta oli kuitenkin tytöt kysyivät Otolta, minkä kukan hän valitsee itselleen naistenpäivän kunniaksi, ja Otto vastasi että me tytöt ollaan hänen kukkiaan eikä hän tarvitse muita. AWW! En kestä. Tytötkin sanoivat että isi on kyllä ihana. Ja onhan se, hitsi vieköön, vaikka olisi se kukankin voinut valita meidän kukille kaveriksi. Tästä kukkakauppareissusta tulee meidän jokavuotinen Naistenpäivän perinne, näin me ollaan päätetty. Ja joka vuosi mä aion ikuistaa meidän valitsemat kukat jollain tavalla. Ehkä aikuisena tytöistäkin on sitten hauska nähdä, mitä kukkia he ovat valinneet. Yksinkertainen ja pieni juttu, mutta tuntui lapsista niin isolta.

Tämä naistenpäivä oli ihana. Loppuilta vietettiin lukien lasten uusia kirjoja, Disneyn Insidan ut eli Inside Out sekä Katt Kan -kirja. Eilinen postaus kommenttibokseineen toimikoon muistutuksena siitä, miksi Naisten-  ja Miestenpäivät ovat tarpeellisia, ja miksi niitä oikeasti vietetään vuosittain. Tämä postaus toimikoon pienenä ilon pilkahduksena arjen keskelle. Tämä päivä oli täydellinen <3

Ihanaa Naistenpäivän iltaa vielä kaikille<3