Tällä viikolla tuli kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun ryhdyin yrittäjäksi. Se tuntuu hullulta. Neljä vuotta sitten yrittäjäksi ryhtyminen oli ainoa keino pystyä tekemään mun työtä päätoimisesti, se ei ollut mulle itsestäänselvä valinta tai koskaan edes tavoite. En ollut koskaan haaveillut yrittäjyydestä, se tuntui ihan hiton pelottavalta ja vaikealta. En tuntenut läheisesti ketään yrittäjää, enkä tiennyt yrittäjän arjesta juuri mitään. Olin  silloin raskaana, mikä teki kaikesta vielä hurjempaa. Mietin silloin, että miten ihmeessä osaisin ikinä pitää huolen kaikista langoista yrittäjänä, kun en osannut viimeisinä vuosina edes käydä koulua. 

Mutta vaihtoehtoja ei ollut, enkä ensin osannutkaan. Työt hoidin tietenkin aina ajallaan, mutta kaikessa muussa oli oma opettelunsa. Alkuun piti osata arvioida veroja varten koko seuraavan tilikauden tulot etukäteen. No en todellakaan osannut – eihän mulla ollut mitään käsitystä siitä, paljonko voisin yrittäjänä tienata. Tokana vuonna onnistui jo paremmin ja kolmantena vuonna meni jo aivan nappiin. Hyvä kirjanpitäjä auttoi onneksi selviämään jokaisesta vuodesta kunnialla, vaikka oli paljon selvitettävää ja uusia asioita. 

Sama lomien kanssa. Ensimmäisenä vuonna tulin äidiksi kolmannen kerran ja pyöritin samalla yritystä tauotta. Toisena vuonna pidin viikon vapaata, kun menetin mun mummon. Kolmantena vuonna tein viikon reissun Mallorcalle, sillä tajusin, että lomailu on helpointa silloin kun ottaa kunnolla etäisyyttä. Tänä vuonna onnistuin pitämään kokonaisen viikon loman ihan kotimaassa ja toisen puoliloman, jolloin en laittanut sähköpostiin lomavastaajaa, mutta otin kuitenkin rennommin. Henkilökohtainen ennätykseni: 1,5 lomaviikkoa.

Tämä neljäs vuosi on ollut lomista huolimatta ehkä epävarmin ja yrittäjämäisin vuosi tässä mun yrittäjän uralla, kiitos koronan. Vuoden vaihtuessa oli mielessä vain asunnon etsintä, sopivasti pullisteleva työkalenteri ja helmikuun tuleva New Yorkin reissu. Ei todellakaan se, että työt tulisivat olemaan hiuskarvan varassa jo parin kuukauden päästä. Mutta niin siinä kävi.

Korona sekoitti alkuun mun pasmat. Olen siitä onnekas, että kalenteri ei tyhjentynyt kokonaan missään vaiheessa. Moni projekti kuitenkin siirtyi ja suuria muutoksia tapahtui muutenkin. Kaikki tämä vain viikkoa sen jälkeen kun olimme tehneet sitovan ostotarjouksen tästä asunnosta. 

Yksi meidän elämän suurimmista haaveista toteutui, mutta samaan aikaan huoli toimeentulosta kasvoi koronan myötä. Muistatteko sen viikon, kun me maalattiin täällä seiniä ja valmisteltiin kaikkea ennen muuttoa sisään? Monena iltana mä revin tapetteja ja samalla kyyneleet valui, kun mietin, että kauankohan me ehditään nauttia tästä kodista, jos kaikki työt menee alta. Silloin poikkeusaika oli vasta alkanut, eikä kukaan tiennyt miten tässä tulisi käymään. 

Olin niin onnellinen, että meinasin haljeta, mutta samalla menettämisen pelko oli aivan valtava. Yritin ajatella positiivisesti, mutta huijarisyndrooma vaivasi pahasti. Mietin, että me haukattiinkohan me nyt ihan liian iso pala kakkua. 

Pikkuhiljaa aloin kuitenkin tajuta sen, että yrittäjänä ne kaikki langat tosiaan on mun omissa käsissä ja palaset alkoivat loksahdella paikalleen. Ymmärsin, että mun ei tarvitse jäädä tuleen makaamaan, vaan voin itse vaikuttaa siihen, millainen tästä vuodesta muodostuu. Mun ei tarvitse vaan seisoa ja odottaa, mitkä työt peruuntuvat ja mitkä säilyvät – voin auttaa luomaan niitä töitä itselleni lisää. Ja niin olen tehnyt. 

Voin kertoa, että tänä vuonna olen ollut kiitollisempi yrittäjyydestä, kuin koskaan aiemmin. Tapettia repiessä itketyt itkut eivät todellakaan olleet varmasti viimeiset, joita tulen yrittäjänä itkemään. Yrittäjänä mun täytyy aina hyväksyä mahdollinen taloudellinen epävarmuus ja se, että isot maailman tapahtumat voivat aina vaikuttaa jollain tavalla mun työtilanteeseen. Samalla mulla on kuitenkin se valtava onni ja mahdollisuus, että mun ei koskaan tarvitse olla vain yhden tulonlähteen varassa. Mulla on aina mahdollisuus kääntää kelkka vaikka seuraavana päivänä ja alkaa tehdä jotain uutta. Olenhan teoriassa tiennyt sen aina ennenkin, mutta en ehkä ole sisäistänyt ja hyödyntänyt sitä niin paljon ennen tätä vuotta. 

Kun ymmärsin sen, mun on ollut paljon helpompi hengittää ja nukkua. Vaikka tämä vuosi on ollut epävarmuutta ja pelkoa täynnä koronan vuoksi, tämä on ollut hyvä työvuosi. Sekä töiden määrän että oppimisen puolesta. Tämä vuosi on opettanut mulle paljon ihan kaikista työn osa-alueista. Se on opettanut neuvottelemaan, pitämään puoleni ja luomaan uutta. Se  on opettanut asettamaan rajoja ja sietämään alati muuttuvia olosuhteita. 

Isoin muutos on ollut muutos asenteessa. Aiemmin luotin tasaiseen tilanteeseen, jota suuret muutokset sitten pääsivät horjuttamaan. Opin kuitenkin, että sen sijaan, että muutosten edessä pelkäisin mitä seuraava kuukausi voi tuoda tullessaan, voin olla toiveikas. Mitä kaikkea ihanaa seuraava kuukausi voikaan tuoda tullessaan. Vaikka tilanne näyttäisi miten huonolta tahansa, on aina mahdollista, että seuraavana päivänä tapahtuukin jotain merkittävää ja hyvää, joka vie kaiken aivan uusiin, mahtaviin sfääreihin.

Ja tähän asenteeseen mä päätän luottaa jatkossakin. En aio tuudittautua tasaisuuteen ja turvallisuudentunteeseen, mutta en liioin pelkää tulevaa. Uskon ja luotan, että selviän mistä tahansa mullistuksista, kunhan hengitän syvään, kohtaan tilanteet realistisesti sellaisina kuin ne ovat, enkä lamaannu. 

Niin ja se huijarisyndrooma, se oli jälleen kerran ihan turha. Täällähän sitä ollaan edelleen, hyvissä voimissa, innokkaana viidennestä vuodesta yrittäjänä. Uskon, että seuraava vuosi tulee pitämään sisällään paljon hyviä opetuksia ja kiinnostavia projekteja, tapahtui mitä tapahtui maailmalla. 

Vastaanotin seuraajalta listan kysymyksiä kaupallisista yhteistöistä, sekä postaustoiveen, että kertoisin siitä miten yhteistyöt käytännössä toimivat. Tämä oli musta tosi mielenkiintoinen aihe ja kommentin alle tuli muiltakin kiinnostuneilta kommenttia, että voisinko vastata näihin postauksella. Täältäpä siis tulee vastauksia. Kysymyksiinne vastasivat myös Tiia Saukko, joka on Indieplacen asiakkuustiimin Head Of Sales, Mari Ojala joka on asiakkuustiimissä Key Account Manager sekä projektihallintatiimistä Project Coordinator Aino Pietarinen. He osasivat antaa vielä sitä toisen puolen näkemystä tähän, mikä mun mielestä tuo mukavasti lisäarvoa vastauksiin.

12 ensimmäistä kysymystä tuli kommentoineelta (suuri kiitos vielä sinulle huipusta postausideasta!) ja lisäksi annoin seuraajille mahdollisuuden kysyä IG Storiesin puolella mitä tahansa liittyen kaupallisiin yhteistöihin. Loput kysymykset on koostettu instassa saamieni kysymysten pohjalta. Eli yhdistelin eniten kysyttyjä kysymyksiä yhteen. Kaikkein kysytyin kysymys oli se, että kieltäydynkö koskaan yhteistyöstä ja jos kieltäydyn, niin kuinka usein. Siihenkin on kattava vastaus postauksessa.

Q&A: Miten kaupalliset yhteistyöt toimivat?

1. Miten yhteistyöpostauksista / kampanjoista sovitaan eli otatko itse yhteyttä yrityksiin, vai ottavatko yritykset yhteyttä sinuun?

Iina: Minä en ota yhteyttä mihinkään yrityksiin lähtökohtaisesti, vaan mun somekanavien kaupallisia yhteistöitä hoitaa Indieplacen asiakkuustiimi. Lisäksi saan toki yrityksiltä/vaikuttajamarkkinointitoimistoilta runsaasti yhteistyöehdotuksia omaan sähköpostiin, joista itselleni sopivat/kiinnostavat välitän eteenpäin asiakkuustiimille ja he hoitavat sitten neuvottelut aikatauluista ja hinnoista. Eli itse keskityn konseptointiin ja toteutukseen ja asiakkuusitiimi hoitaa sopimisen.

Tiia Saukko, asiakkuustiimi, Head of Sales: Sekä että! Me toimistolla pidetään aktiviisesti yhteyttä eri yrityksiin ja pyritään sopimaan yhteistyöt vaikuttajille niin sanotusti valmiina paketteina, jolloin vaikuttajat pääsevät käyttämään työaikaansa eniten itse sisällöntuotantoon ja kaikkeen siihen liittyvään. Eli me toimistolla huolehditaan yhteistöiden myynnistä ja sopimisesta sekä kokonaisuuden hallinnasta, yhteistöiden sisältöjen ideointeja taas tehdään paljon yhdessä vaikuttajien kanssa.

Toisinaan yritykset lähestyvät itse suoraan meitä toimistoa tai Iinaa – tai muita vaikuttajia – jolloin lähdetään miettimään yhdessä sopivimpia yhteistyötapoja. Eli kumminkin päin tapahtuu.

2. Pitääkö sinun kirjoittaa tietyt asiat jostakin tuotteesta, vai saatko itse päättää, mitä kirjoitat?

Iina: Jos kerron esimerkiksi jostain tuotteesta tai palvelusta, ainoat asiat jotka mun ”pitää” kertoa on ne olennaiset perus informaatiot, joita tuotteesta kiinnostunut saattaisi haluta lukea. Eli yleensä ihan vaan perus tuote- tai palvelukuvaus. ”XXX on yritys, joka tarjoaa palveluita YYYY paikkakunnalla ZZZZ tms.”. Senkin voin toki kertoa omin sanoin. Omat kokemukset ja ajatukset on ne, mitä kaupallisissa yhteistöissä nimenomaan halutaan tuoda esiin, eli tärkeintä on se mun oma ääni ja se, mitä mieltä minä olen ja millaisia aitoja kokemuksia olen saanut. Mun suuhun ei siis laiteta sanoja. Mikäli asiakas viittaa mulle annetussa infossa esim. johonkin tutkimustuloksiin, pyrin yleensä tarkistamaan ne myös toisesta riippumattomasta lähteestä. Mulle on ehdottoman tärkeää, että en jaa väärää infoa.

Mari Ojala, asiakkuustiimi, Key Account Manager: Asiakkaalta saattaa tulla tuotteeseen liittyen tietyt perustiedot, mitkä toivotaan mainittavan, mutta muutoin vaikuttajat saavat sisällön suhteen kertoa tuotteesta omaan tyyliinsä – ja tämä on toivottavaakin! Ennen julkaisua yleensä pallotellaan asiakkaan kanssa näkökulmaa, mistä yhteistyötä lähestytään, tämän vaikuttaja saa kuitenkin päättää itse, sillä sisältöjen toivotaan olevan mahdollisimman autenttisia. Isommat yhteistyöt sisältävät yleensä jonkinlaisen kattokonseptin, mikä saattaa hieman rajata kulmaa, mistä vaikuttajien toivotaan yhteistyötä lähestyttävän. Näissäkin kuitenkin varataan aina suuri liikkumavara, jotta vaikuttaja saa toteuttaa yhteistyön itselleen luontevalla tavalla. Ja valitaan konseptiin sopivimmat vaikuttajat.

3. Mistä sinulle maksetaan yhteistyöpostausten tekemisessä?

Iina: Tähän halusin teille vastauksen nimenomaan meidän asiakkuustiimistä, koska loppupeleissä heillä on se kaikkein paras näkemys tähän asiaan. Mulla on toki tieto siitä mitä pystyn tarjoamaan numeroina ja kaikki se kokemus ja tietotaito mun päässä.

Tiia Saukko, asiakkuustiimi, Head of Sales: Iinan, kuten kaikkien vaikuttajien, palkkiot pohjautuu tosi moneen ulottuvuuteen – monta syytä maksaa siis. Tärkeimpinä, asiakkaiden arvostamina asioina, voisin nostaa esille ylipäätään sen, että vaikuttajalla on valmis lukijasuhde yleisöönsä – vuorovaikutus ja teidän seuraajien sitoutuminen on arvokasta brändille. Tähän liittyy tavoittavuus, eli se, minkä verran seuraajia tilien takana on. Tietysti itse sisällöntuotanto on tärkeä osa, ja tähän liittyy taas monta puolta. Esimerkiksi kuinka monta julkaisua ja missä kanavassa vaikuttaja tuottaa yhteistyön aikana, tai voiko asiakas hyödyntää esimerkiksi kuvia jossain muualla mainonnassa.

Moni asiakas toivoo erityisosaamista tai kokemusta tietystä aihealueesta, esim. Iinan suositus lastentarvikkeista on uskottavaa, koska hän on äiti ja siten tietää, mihin tilanteisiin vaikkapa tiettyä lastentarvikkeita voi eniten hyödyntää – varsinkin jos on käyttänyt sitä itse vuosia. Siten Iinan suosittelu on uskottavaa. Puhutaan myös paljon vaikuttajan brändiarvosta, esim. Iinan tapauksessa yksi syy maksaa hänelle on se, että hän on pitkän linjan ammattilainen, joka tuottaa jatkuvasti laadukasta sisältöä, on luotettava yhteistyökumppani ja jonka suositteluja te seuraajat arvostatte.

4. Saatko esittelemäsi tuotteen ilmaiseksi, vai ostatko tuotteen itse? Maksatko saaduista tuotteista veroa?

Iina: Tämä vaihtelee. Esimerkiksi ruokakamppiksissa yleensä ostan tuotteet (vaikka jäätelöt) itse kaupasta, koska se on logistisesti helpointa. Jonkun isomman jutun taas yleensä saan ilmaiseksi. Tällöin maksan siitä ansiotuloveroa saman verran kuin saamistani rahapalkkioista, sekä arvonlisäveron. Joskus minulla on myös tuotteita testilainassa, eli palautan ne testijakson jälkeen. Tämän mainitsen yleensä postauksessa, jos näin on.

5. Mikä on ollut kiinnostavin yhteistyö, jonka olet tehnyt?

Iina: Näitä on ihan mielettömän paljon! Mulle lähtökohtaisesti jokainen kamppis on kiinnostava, johon lähden mukaan. Rakastan kehitellä erilaisia konsepteja ja suunnitella ja miettiä. Olen saanut vuosien aikana olla mukana ihan älyttömän siisteissä projekteissa ja kokeilla täysin uusia juttuja. Ehkä eniten mieleenjääneitä juttuja ovat viime vuodelta SPR:n verenluovutus-kamppis, Lomarenkaan mökkilomakamppis tai K- Supermarketin arvopohjaiset kamppikset. Mutta heti kun sanoin nuo, tulee mieleen esim. Samsung ja Olympus (jotka ovat vaikuttaneet mun työskentelyyn tosi positiivisesti), Maldonin huikea kokkikoulu hienossa ravintolassa, sekä tietty WSOY:n kamppikset, joissa saan lukea kirjoja (mikä voisi olla siistimpää?). Ja WWF:n Earth Hour, kun sain puhua itselleni tärkeistä arvoista. Ja Liikku, jossa pääsin testaamaan (ja ihastumaan) salilla käyntiä! Olen vuosien aikana tehnyt satoja kamppiksia ja jokainen johon olen lähtenyt, on ollut omalla tavallaan super mielenkiintoinen. Kaikista olen oppinut jotain uutta. Mä rakastan kehitellä erilaisia reseptejä, testata erilaisia kuvausideoita ja haastaa itseäni ajattelemaan kriittisesti ja valitsen yhteistyöt hyvin tarkkaan. Parhaiten mieleen jäävät ne, joissa saa laittaa itsensä kunnolla likoon.

6. Paljonko saat rahaa yhdestä yhteistyöpostauksesta?

Iina: Tämä riippuu todella paljon konseptista ja somekanavasta. Jos teen esim. pelkän blogipostauksen, saan eri summan kuin blogipostauksesta ja Instagram-postauksesta. En voi sopimusteknisistä syistä kertoa tarkkoja summia. Mulla on oma hinnasto erilaisille konsepteille, jonka mukaan postauksia myydään. Osuus palkkiosta menee tietysti myös Indieplacen myynnille ja projektihallinnolle, joka pitää koko homman kasassa sekä raportoi tuloksista.

7. Oletko esitellyt jossain yhteistyöpostauksessa tuotteen, josta et itse pidä yhtään?

Iina: En ole. Sen sijaan olen joskus blogissa maininnut, että en ole tykännyt jostain tuotteesta, jonka olen vaikka saanut testiin (ilman, että se olisi kamppis). Mulle on hyvin tärkeää, että voin aidosti seistä sen takana mitä kirjoitan. Voisin kuvitella, että mun ura olisi päättynyt aika monta vuotta sitten, jos täällä aina valehtelisin ja kehuisin kaikkea, mitä mulle tarjotaan. Jos mä suosittelen jotain, mun täytyy olla varma, että se oikeasti on mun suositusten arvoinen. Kerran olen myös keskeyttänyt yhteistyökampanjan, kun olin vasta kesken kaiken ymmärtänyt, etten voinutkaan seisoa tuotteen takana, koska olin alkuun saanut virheellistä informaatiota yrityksestä, joka ei aiemmin ollut mulle tuttu.

Mari Ojala: Vaikuttajat pääsevät työnsä luonteen vuoksi usein tutustumaan tuotteisiin ennen kuin ne tulevat kauppojen hyllyille. Se mahdollistaa sen, että vaikuttajat voivat hakea mukaan yhteistöihin, joissa tuote on tuttu ja itselle sopiva. Jos taas tuote ei ole vaikuttajalle tuttu, yhteistyön toteutusta ennen vaikuttajalle halutaan tarjota mahdollisuus testata tuotetta. Mikäli tuote ei jostain syystä sovikaan vaikuttajalle, vaikuttajan on mahdollista vetäytyä yhteistyöstä. Oman koko 8 vuoden Indieplace-historian aikana näin on käynyt vain muutaman kerran, ja näissä tapauksissa tilalle on etsitty uusi vaikuttaja, jolle tuote sopii.

8. Kun teet esim. Polarn O. Pyretin kanssa usein yhteistyötä, niin ostatko itse valitsemasi tuotteen, jonka jälkeen kirjoitat siitä? Vai saatko tietyt tuotteet, joista sinun pitää kertoa?

Iina: En osta, vaan saan tuotteet sekä lisäksi rahapalkkion tekemästäni työstä. Sekä tuotteesta että rahapalkkiosta maksan ansiotuloverot sekä arvonlisäverot. Mutta tuotteet valitsen itse, eli en valitse mitään sellaista, mitä en itse ostaisi.

9. Millainen ”rakenne” yhteistyöpostauksilla on? Eli teetkö ensin postauksen, jonka jälkeen saat rahat, vai maksetaanko sinulle ennen kuin teet postauksen?

Iina: Mä teen aina ensin työt ja laskutan sitten myöhemmin palkkion. Eli asiakkaan ei tarvitse ostaa sikaa säkissä.

10. Saatko / voitko itse vaikuttaa siihen, minkä yritysten kanssa teet yhteistyötä?

Iina: 100%. Mä päätän itse täysin siitä, minkä yritysten kanssa teen yhteistyötä. Kieltäydyn paljon useammin kampanjoista, kuin otan niitä vastaan.

Tiia Saukko: Ehdottomasti ja pitääkin vaikuttaa! Iina ja monet muut vinkkaa meille toimistolle toisinaan ideoita, mitkä yritykset kiinnostavat heitä. Lisäksi me tykätään käyttää hakumallia meidän toiminnassa, mikä takaa, että vaikuttajat ja brändit sopivat parhaiten yhteen. Hakumalli toimii niin, että kun saadaan sovittua yrityksen kanssa yhteistyöstä, me pyydetään meidän vaikuttajia perustelemaan, miksi he olisivat paras valinta tähän yhteistyöhön. He jotka ovat kiinnostuneita yrityksestä ja yhteistyöstä voivat hakea mukaan. Sitten valitsemme yhdessä asiakkaan kanssa sopivimmat vaikuttajat, ja tässä valinnassa on tärkeää että yritys ja vaikuttaja kokevat sopivansa hyvin yhteen. Hyvään yhteistyöhön kuuluu se, että se on mieluisaa kummallekin. Se kyllä näkyy lukijoille.

11. Kun saat koekäyttöön tuotteen, niin pitääkö sinun maksaa siitä, jos haluat jatkaa tuotteen käyttöä, vai saatko pitää tuotteen ilmaiseksi?

Iina: Jos mulla on jotain testilainassa, palautan sen käytön jälkeen. Jos olen saanut tuotteen omaksi ja maksanut siitä ansiotuloveron ja alvit, se on sen jälkeen mun oma, eli saan pitää sen. Eli jos saan jonkun tuotteen ”ilmaiseksi”, maksan siitä joka tapauksessa  ainakin verottajalle.

12. Maksetaanko sinulle muista, kuin yhteistyöpostauksista?

Saan kiinteän kuukausipalkkion yhteistyöpalkkioiden lisäksi.

13. Oletko koskaan kieltäytynyt yhteistyöstä? Kuinka usein et hyväksy ehdotettua yhteistyötä, arvio esim. kk- tai vuositasolla?

Iina: Kieltäydyn yhteistyöehdotuksista usein. Mulle tulee kymmeniä sähköposteja päivässä ja niistä osa on erilaisia kamppisehdotuksia suoraan yrityksiltä. Ne, joista olen kiinnostunut, välitän eteenpäin asiakkuustiimille. En osaa sanoa mitään erityistä lukumäärää, että kuinka monesta kieltäydyn. Varmasti puhutaan ainakin useista kymmenistä yhteistyöehdotuksista vuositasolla, joista kieltäydyn. Indieplacen kautta tulevista ehdotuksista harvemmin kieltäydyn, koska siellä mun mieltymykset, aikataulut ja arvot tunnetaan niin hyvin, että mulle ei edes ehdoteta sellaisia, joita en missään nimessä tekisi.

14. Joudutko joskus kieltäytymään myös ”kivoista” yhteistöistä, eli tuleeko yhteistyötarjouksia liikaa?

Iina: Joskus joudun, esimerkiksi joulun alla mun kalenteri oli vaan yksinkertaisesti täynnä jo pitkästi etukäteen. Silloin jouduin sanomaan ei parille tosi kivalle kamppikselle, jotka olisin mielellään muuten tehnyt. Jos kalenterissa on täyttä, mutta asiakkaan tarve ei ole aikakriittinen, yritän usein sitten siirtää niitä kivoja kamppiksia myöhemmälle. Nyt esimerkiksi tammikuussa mulla on yksi kamppis, jonka olisi pitänyt olla jo joulun aikaan, mutta aikataulusyistä se on vasta nyt. Jotkut kuukaudet vuodesta taas ovat hiljaisempia. Onneksi on Indieplacen proikkarit, jotka näitä mun päiviä sumplivat asiakkaiden kanssa ja usein keksitään joku ratkaisu, vaikka täyttä olisikin.

Tiia Saukko: Meille tulee aika paljon kieltäytymisiä vaikuttajilta, minkä näen tosi hyvänä asiana: sehän osoittaa että vaikuttajat pitää tarkasti huolta, että brändi ja yhteistyö sopii heille. Mutta me osaltaan pyrimme toimistolla pitämään huolta siitä, että niistä kivoista yhteistöistä ei tarvitsisi kieltäytyä kalenteriruuhkan takia. Toisinaan neuvottelemme asiakkaan kanssa vaikkapa myöhäisemmän postausajan, jos toivottu viikko on Iinan mielestä turhan täynnä. Helpoiten se onnistuu vaihtamalla päivämääriä muiden yhteistyössä mukana olevien vaikuttajien kanssa. 

Kiireisimpinä aikoina on ollut usein tilanne, jossa asiakas toivoo, että Iina tai joku muu vaikuttaja postaa esimerkiksi ylihuomenna, ja postauskalenteri on täynnä vaikkapa seuraavat pari viikkoa. Niissä tilanteissa pitää miettiä asiakkaan kanssa, että kuinka tärkeä nopea aikataulu on – toisinaan täytyy vaan kieltäytyä, jos ei ehdi.

15. Mikä saa kieltäytymään yhteistyöstä jonkun kanssa? Millaisista yhteistöistä on hyvä kieltäytyä?

Iina: Tärkein syy kieltäytyä on se, jos tuote, palvelu tai yritys ei vastaa mun omia arvoja mitenkään tai en koe sitä hyväksi tai toimivaksi. En tekisi esimerkiksi ikinä pikavippiyhteistöitä, terveydelle haitallisia yhteistöitä, turkisyhteistöitä, enkä ole tehnyt v. 2018 jälkeen yhtään punaiseen lihaan liittyvää kampanjaa (vaikka edelleen syön punaista lihaa). Vaikka syön itse, en silti halua lisätä kenenkään toisen punaisen lihan kulutusta. Kieltäydyn myös yhteistöistä, jotka eivät ole oikeasti yhteistyötä, vaan multa esim. toivottaisiin ilmaista työtä vaikkapa vaatetta tai kosmetiikkatuotetta vastaan. Ja kuten kerroinkin, myös aikataulut voivat saada kieltäytymään yhteistyöstä.

Mari Ojala: Indieplacen toiveena on, että vaikuttajat eivät hakeutuisi mukaan yhteistöihin, joita eivät koe omalle brändilleen sopivaksi. Saamme toki myös toimistolle jonkin verran kyselyitä yhteistöistä, joissa lähestyjä ei ymmärrä esimerkiksi vaikuttajan arvoa ja ole valmis maksamaan kunnollista korvausta hänen tekemästä työstä, ulkomailta myös jonkin verran esim. nettikasinoiden lähestymisiä, joita emme voi Suomessa mainostaa. Lisäksi esimerkiksi pikavipit ovat sellainen, jota emme halua mainostaa. Tällaisten kyselyiden määrä on vuosien saatossa vähentynyt kuitenkin todella merkittävästi, ja niitä tulee harvoin. Emme myöskään esitä eteenpäin vaikuttajille ehdotuksia tällaisista yhteistöistä.

16. Minkälaisia lukuja sinä ja asiakas seuraatte kaupallisten yhteistöiden osalta?

Iina: Yleisesti mulla tulee seurattua instasta tykkäykset, kommentit, katselukerrat, klikit, tallennukset, tavoittavuus ja kattavuus ja Google Analyticsista yksittäiset lukukerrat ja näyttömäärät. En kuitenkaan tuijota niitä orjallisesti, koska projektihallintatiimi hoitaa raportoinnin asiakkaalle mun puolesta. Mutta jokaisessa yhteistyössä seurataan juuri niitä lukuja, jotka liittyvät olennaisesti kampanjan tavoitteeseen. Kaikkia lukuja mä en itse edes näe mistään, kuten esim. myyntejä.

Tiia Saukko: Se riippuu täysin siitä, mikä on yhteistyön tavoite. Me asetetaan tähän tavoitteeseen sopivimmat mittarit ja seurataan niitä. Esimerkiksi tavoittavuutta voidaan mitata näyttömäärillä ja lukukerroilla, kun taas brändimielikuvan muutosta voidaan mitata kyselytutkimuksilla, ja vaikkapa uuden tuotteen lanseerausta puhtailla myyntimäärillä verkossa tai kivijalassa. Tärkeintä on, että tavoite ja mittaristo on kunnossa, sitten vasta katsotaan lukuja ja kehitetään yhteistyötä sen pohjalta.

17. Pitääkö postaus hyväksyttää yhteistyökumppanilla ennen sen julkaisemista?

Iina: Osa postauksista käy läpi esitarkistuksen yhteistyökumppanilla, mikä on mun mielestä ihan hyvä. Silloin voi olla 100% varma, että jokainen yksityiskohta on oikein, jos postauksessa on esim. paljon tuotetietojen jakamista. Myös Indieplacen projektipäälliköt tarkistavat postaukset etukäteen aina, jotta kaikki (esim. linkit) varmasti toimii.

Mari Ojala, asiakkuustiimi, Key Account Manager & Aino Pietarinen, projektihallintatiimi, Project Coordinator: Suurin osa yhteistyöjulkaisuista ei vaadi esitarkastusta. Meillä on oma proikkaritiimi, joka huolehtii yhteistöiden ohjeistuksista: eli kokoaa vaikuttajille tarvittavat faktat, jotta vaikuttajan on helppo toteuttaa yhteistyö. Haluamme myös asiakkaille painottaa sitä, että vaikuttajamme ovat ammattitaitoisia, ja heidän tuottamansa sisältö vastaa toivottua, kunhan briiffaus on hoidettu hyvin. Esitarkastusta toivotaan useimmiten postauksiin, joissa on paljon faktatietoa, mikä perustuu yhteistyökumppanin lähteisiin tai tuotteen ominaisuuksiin, ja niissä se on toki perusteltua tehdäkin. 

18. Kuinka paljon yhteistyö vie aikaa? Ekasta yhteydenotosta loppuun asti?

Iina: Tämä vaihtelee todella paljon tapauskohtaisesti. Mulla saattaa olla esim. vuosikumppanuus asiakkaan kanssa, jolloin edustan heitä koko vuoden ja se vaatii paljon aikaa. Se aika riippuu yksittäisissä yhteistöissä tosi paljon myös siitä, pitääkö mun esim. mennä jonnekin tai tehdä jotain (esim. matkustaa, käydä näöntarkastuksessa, luovuttaa verta, opiskella tai kokata), myös kuvaamiseen menee aikaa ja tietysti kirjoittamiseen. Sanoisin, että lyhimmillään kampanja vie yhden kokonaisen 8-10h työpäivän ja pisimmillään se voi viedä monta viikkoakin yhteensä. Lisäksi mulla on tosiaan taustalla myyntitiimi ja projektihallintotiimi, jolloin mun omaa aikaa ei mene neuvotteluihin ja taustatyöhön niin paljoa, vaikka toki suunnitteluprosessissa olenkin mukana. Eli heidän työpanos on todella merkittävä myös.

Tiia Saukko: Toimistossa yhteistyön neuvottelu voi viedä helposti vuoden ensimmäisestä kontaktista raportointiin. Takana saattaa olla useita tapaamisia ja neuvottelukierroksia, joissa kokonaisuutta viilataan sellaiseksi, että se aidosti taklaa asiakkaan esittämään haasteeseen.

19. Jos testaamasi tuote onkin huono ja kirjoitat siitä rehellisen postauksen, saatko palkan silti?

Iina: Pääosin teen yhteistyötä sellaisten tahojen kanssa, joista mulla on jo aiempaa omakohtaista kokemusta, jolloin tällaisia ei tarvitse edes miettiä. Poikkeuksiakin toki on, eli joskus testaan myös jotain täysin uutta, mistä ei ole aiempaa kokemusta. Silloin mulla on oikeus kieltäytyä yhteistyöstä tai keskeyttää yhteistyö, mikäli tuote tai palvelu ei sovellu mulle tai ole mun mieleen. Itse olen keskeyttänyt yhteistyön yhden ainoan kerran.

Mari Ojala, asiakkuustiimi, Key Account Manager: Vaikuttajat yleensä haluavat pitää kanaviensa sisällöt positiivisina ja kertoa vain tuotteista, joista itse tykkäävät. Tämän vuoksi vaikuttajat saavat tutustua tuotteisiin ennen julkaisuja, ja jos tuote ei ole mieleinen, on vaikuttajankin toive mieluummin vetäytyä yhteistyöstä, kuin kirjoittaa negatiivinen julkaisu. Näitä tapauksia tosiaan on koko Indieplacen historiassa tapahtunut vain muutama. Ketään ei pakoteta kirjoittamaan tuotteesta, josta ei itse tykkää.

20. Saatteko kaikki vaatteenne yhteistyön kautta? Jos teille lähetetään vaatteita, niin kysytäänkö koot etukäteen vai tuleeko paketit yllätyksenä? Saatko esim. lasten talvivaatteet joka vuosi yhteistyönä, vai ostatteko myös itse?

Iina: Ei saada, hyvin pieni osa vaatteista tulee yhteistyön kautta. Vaatteita lähettävät usein sellaiset tahot (esim. pr-toimistot), joilla on jo mun koko ja lasten koot tiedossa ja silloin niitä saattaa tulla yllärinä aivan täysin. Kaupallisissa yhteistyökampanjoissa taas koot ja mallit käydään yhdessä läpi ja valitsen kaiken itse. Mun pitkäaikainen yhteistyökumppani Polarn O. Pyret on nyt jo useampana talvena tarjonnut osan talvivaatteista, mikä on huikeaa. Ollaan kuitenkin aina ostettu niitä myös itse ja esim. tänä vuonna osa talvivaatteista siirtyi käytettynä isommilta pienemmille ja Polarn O. Pyretiltä saimme vain ne ns. puuttuvat vaatteet, koska emme tarvinneet kaikkea uutena.

21. Kuinka tarkat ohjeet yhteistyölle on? Postausten määrä, pituus, kuvien asetelmat yms?

Iina: Postausten määrä aina sovitaan etukäteen, koska se vaikuttaa suoraan hintaan. Pituuden saan päättää itse tietenkin, mutta esim. instassa sovitaan minimimäärä vaikkapa ig story -videoille, joka vähintään pitää tehdä. Muuten ohjeet vaihtelee tosi paljon eri asiakkaiden ja kampanjoiden ja konseptien välillä. Joskus asiakkailla on melko tarkkojakin toiveita kuvista (esim. mitä saa näkyä, mitä ei saa näkyä, millaisia värejä yms.). Joskus taas kuvien suhteen on täysin vapaat kädet. Lisäksi yleensä on tosiaan ne tietyt avainasiat, jotka täytyy tulla tekstissä esiin, mutta aina pääosassa on omat kokemukset ja ajatukset.

Aino Pietarinen, projektihallintatiimi, Project Coordinator, Mari Ojala, asiakkuustiimi, Key Account Manager: Julkaisujen määrä määritellään useimmissa tapauksissa tarkkaan jo ennen kampanjan vahvistumista, sillä julkaisujen määrä vaikuttaa luonnollisesti vaikuttajan palkkioon ja tätä kautta kampanjan budjettiin. Sisältöön liittyvät vaatimukset vaihtelevat yhteistyökumppanien ja postausten teemojen mukaan.

Useimmiten postauksissa halutaan korostaa vaikuttajan omaa näkemystä ja toteutukselle on melko vapaat kädet, sillä vaikuttaja ja hänen tuottama sisältö on todettu jo yhteistyön vahvistusvaiheessa hyvin sopivaksi brändille. Brändien yleisimpiä sisältöön liittyviä toiveita ovat tuotteiden/palveluiden perustiedot, joista vaikuttaja voi poimia hänen postaukseen sopivimmat nostot, uusien tuotteiden lanseeraukseen liittyvät päivämäärät ja tieto siitä, mistä tai miten kyseistä tuotetta/palvelua voi ostaa.

Kuvien asetteluun esitetään harvemmin spesifejä toiveita, mutta yleisin kuvamaailmaan liittyvä sisältövaatimus on, että postaukseen sisältyy muutamia kuvia, joissa tuote näkyy selkeästi ja tunnistettavasti, erityisesti jos yhteistyökumppani on kiinnostunut ostamaan kuvaoikeuksia yhteistyöjulkaisujen sisältämiin kuviin. Joillain brändeillä saattaa myös olla melko laveita ohjeistuksia tai omia inspiraatiomateriaaleja liittyen siihen, millaisessa ympäristössä tuotteiden toivotaan näkyvän. Tarkat ohjeet liittyvät usein brändin/tuotteen kirjoitusasuun tai tuoteominaisuuksiin, joita ei tule mainita (esim. elintarvikkeissa tulee olla tarkka termien kuten gluteeniton suhteen). 

22. Mikä on sulle tärkeää kun teet yhteistyötä?

Yhteistyön pitää olla kannattava mulle, tuottaa tuloksia asiakkaalle ja antaa jotain yhteistyön lukijoille tai näkijöille. Mulle on tärkeää, että nämä kaikki kohdat toteutuu, muuten yhteistyötä ei ole mitään järkeä tehdä. Haastavin näistä on se viimeinen kohta, mitä yhteistyö antaa teille? On niin monia seuraajia, jotka esim. skippaavat kaikki yhteistyöt kokonaan tai ärsyyntyvät niistä, eivätkä anna niille edes mahdollisuutta. Onneksi yhä useampi nykyisin kuitenkin ymmärtää, että se, jos alussa lukee kaupallinen yhteistyö ei tarkoita, että sisältö välttämättä olennaisesti poikkeaisi kanavan muusta sisällöstä. Kaupallinen sisältö voi olla (ja haluan sen olevan) yhtä ajatuksia herättävää, syvää ja inspiroivaa kuin muukin sisältö. Kun mä suunnittelen yhteistyötä, mun lähtökohta sisällön suunnittelulle on aina se kysymys, että mitä se sisältö antaa sen auki klikanneelle tyypille. 

23. Kuinka kauan olit tehnyt somea, kun ensimmäinen yritys lähestyi sinua yhteistyön merkeissä?

Sain ensimmäisen ”yhteistyöpyynnön” v. 2012. Sain järjestää arvonnan mun seuraajille, jossa siis itse en saanut mitään, mutta yritys sai näkyvyyttä tuhansille ihmisille ja joku mun seuraaja sai arvontapalkinnon itselleen. Näin jälkikäteen ajatellen sehän ei ollut yhteistyötä ollenkaan, vaan se oli vain ilmaista työtä, jota tein yritykselle. Mutta jostain sitä oli aloitettava. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti. Ensimmäiset eurot tienasin blogilla vuonna 2013, kun aloitin bloggaamaan blogiportaalissa.

24. Osasitko heti kieltäytyä ehdotuksista, joista et vakuuttunut, vai vaatiko se opettelua?

En osannut, kuten ylläoleva esimerkki todistaa, haha! En osannut ensimmäisinä vuosina arvostaa omaa työpanostani ollenkaan vaan ajattelin, että yritys tekee mulle palveluksen, kun se haluaa tehdä mun kanssa yhteistyötä. Olin siis valmis tekemään ilmaista työtä ja näkemään tuntikausia vaivaa pelkkää kiitosta tai parinkympin tuotetta vastaan. Onneksi jo vuosia sitten oli myös niitä yrityksiä, jotka arvostivat bloggaajien työpanosta ja olivat valmiita maksamaan rehellisen korvauksen. Ja onneksi tutustuin ihmisiin, joilta opin oman työni arvon.

25. Mistä yhteistyöstä olet ollut eniten innoissasi?

Tämä oli aivan ihana, mutta myös ihan pirun vaikea kysymys. Mulla on ollut vuosien aikana niin paljon mielenkiintoisia yhteistyökokemuksia, että en tiedä minkä yksittäisen osaisin valita. Mutta rakastan sitä, kun saan haastaa itseäni, levittää itselleni tärkeitä arvoja ja herättää tunteita. Yhteistöiden tekemisessä parhaita ovat ne samat jutut, kuin sisällöntuotannossa muutenkin.

Huh! Tästä tuli kyllä varmasti vuoden 2020 yksi pisimmistä postauksista, oikea hullu tietopläjäys. Kenties pisin jonka olen ikinä tehnyt? Arvatkaa mitä? Kysymykset ei silti loppuneet tähän, vaan Instagram Storiesin puolella @iinalaura -tililläni on vielä muutama vastaus kysymyksiin, jotka eivät ehtineet tähän mukaan. Kiitos ihan mielettömän paljon Tiialle, Marille ja Ainolle perusteellisista ja informatiivisista vastauksista ja toivottavasti tämä selvensi mietityttäviä asioita kaikille kysymyksiä lähettäneille! Valtavan suuri kiitos kaikille, jotka uskalsitte kysyä ja erityisesti sinulle, joka tämän idean keksit. Tätä oli hauska tehdä!

Tämä itse asiassa on aika hyvä juhlapostaus, sillä mulla tuli nyt tammikuussa täyteen V I I S I vuotta Indieplacen bloggaajana. Täällä on maailman paras olla, kun on niin mielettömät tyypit tukemassa 110% <3

Tätä olen miettinyt viime aikoina sekä oman blogini, että myös muiden blogien kohdalla. Kiinnostaako hömppä vielä vai pitääkö aina ottaa kantaa? Pitääkö aina olla joku tiukka aiherajaus ja mielipide tai kokemus jaettavaksi, vai kiinnostaako sellainen perus arkihömppä vielä ihmisiä? Nykyisin arjen kuulumiset tuntuvat olevan enemmänkin harvinaisuus ja useimmiten blogipostauksilla on jokin syvempi sanoma tai ajatus joka halutaan jakaa. Alkuaikoina oli aivan toisin päin: suurin osa oli sitä perus arkea ja sitten välillä  (ehkä kerran kuussa?) otettiin kantaa johonkin ajankohtaiseen asiaan tai haasteeseen.

Tää on musta tosi mielenkiintoinen ilmiö, koska varsinkin aiemmin kaikkein toivotuimpia olivat aina nimenomaan ne arkipostaukset, niitä toivottiin tosi usein. Nykyisin ne kyllä keräävät lukukertoja ja muutaman kommentin, mutta kyllä sen täytyy olla yleensä jotain merkityksellisempää, jos haluaa tavoittaa enemmän ihmisiä. Olenkin miettinyt, että alkaako se arki yleisesti olla niin nähtyä jo, vai haluavatko ihmiset nähdä vielä sitä muiden perus arkea? Sellaisia perus ”aamulla herättiin, sitten keitettiin kahvit ja laitettiin pyykkikone pyörimään” -tyyppisiä postauksia?

Päätin kysyä tätä asiaa mun Instagram-storyssa samalla, kun jaoin blogissa ihan tavallisia kuulumisia ja tajunnanvirtaa kuluneelta viikolta. Yllätyin vastauksista, sillä jopa 93% n. 1200 vastaajasta oli sitä mieltä, että kaipaavat niitä aikoja kun blogeissa oli enemmän kevyitä kuulumisia ja höpöttelyä! Olin aivan ällistynyt tästä tuloksesta, ajattelin, että se olisi tosi fifty-fifty. Mutta ei sitten ollutkaan vaan ihan päinvastoin. Siitä tuli oikeastaan tosi hyvä fiilis, mutta toisaalta aivan hölmistynyt olo.

Ne paineet ammattimaiseen, syvälliseen super mietittyyn sisältöön tulevat siis pääosin alan sisältä ja meiltä bloggaajilta itseltämme. Minä itse vaadin itseäni kirjoittamaan aina jotain mietittyä ja pohdiskelevaa, vaikka selkeästi tilausta olisi myös sille kevyemmälle sisällölle. Tämä ajatus ja vaatimus on itselleni syntynyt pääosin siitä, että ”muutkin tekevät niin”. Olen kokenut paineita tehdä harkitumpaa sisältöä, koska se on alalla nykyisin standardi.

Kävin tästä paljon instassa keskustelua seuraajien kanssa ja moni sanoi just sitä, että on ikävä sitä kevyttä hömppää ja arkea, josta tulee hyvä mieli ja joka on ihanan tavallista. Jopa peilin kautta otettuja asukuvia ja niitä aivan tavallisia arjen kuulumisia on monella ikävä. Toisaalta, paljon tuli myös kommenttia, että niistä mietityistä ja syvällisemmistä sisällöistä tykätään tosi paljon, mutta paras olisi se, että olisi kaikkea sopivassa suhteessa. Moni tykkää katsoa kuulumisia Instagram Storiesin puolelta, mutta suurin osa kaipasi niitä enemmän myös blogin puolelle.

Ja tästä mä sain inspiraation kirjoitella useammin niitä ihan perus arkihömppäkuulumisia. Pitkään musta on tuntunut, että ne eivät riitä vaan mun täytyy tehdä jotain enemmän, jotain harkitumpaa. Mutta jos niitä on kerran kaivattu, niin riemusta kiljuen mä tuon kuulumiset takaisin säännöllisemmäksi osaksi blogia. Siihen en ehkä enää lähde, mikä mun tyyli oli vuonna 2011 (ehkä ette ihan sitä haluaisikaan), mutta miksi en kertoisi kuulumisia vaikka kerran viikkoon tai kerran pariin viikkoon.

Meille bloggaajille ainoat keinot mitata sitä, tykätäänkö jostain sisällöstä, on kommentit, tykkäykset ja kävijämäärät. Niiden perusteella varmasti myös osittain se arkisisältö on vähentynyt, koska se ei vaan ole viime aikoina kerännyt niin paljoa reagointia, kuin muut sisällöt. Mutta varmasti se perus-arki on myös sitä just, mikä tulee helposti ohitettua FB:ssä tai Instassa ilman, että tykkää tai kommentoi, vaikka siitä sisällöstä tykkäisi ja nauttisikin. Se ei vaan herätä niin isoja tunteita välttämättä, että tulisi painettua peukkua tai kommentoitua. Silti siitä usein tulee hyvä mieli ja tykkää lukea/katsoa/kuunnella. Näin ainakin itselläni on. Sitten taas ne merkittävämmät jutut ja keskustelua nostattavat aiheet on niitä, jotka saavat ihmiset kommentoimaan ja reagoimaan herkästi. Tällöin ehkä ainakin mulle syntyy se kuva, että niistä enemmän reagointia keränneistä sisällöistä pidetään enemmän. Sitten loogisesti tulee jätettyä sitä arkea vähemmälle ja otettua enemmän kantaa.

Siksi mä haastankin nyt jokaisen teistä tykkäämään, kommentoimaan, reagoimaan somessa just siihen sisältöön, mistä pidätte, vaikka se ei aina olisikaan mitään maailmaa mullistavaa (enkä tarkoita tällä nyt itseäni vaan ihan kaikkea). Se auttaa sisällöntuottajia tietämään mikä on oikeasti teidän mieleen ja mitä te haluatte lukea enemmän. Sillä peukun painamisella on oikeasti valtava merkitys! Ja tietenkin kommenttikenttä on vapaa: olisi mahtavaa lukea lisää teidän ajatuksia siitä, mitä blogimaailmassa tällä hetkellä kaivataan, mistä tykätään eniten? 

Halusin pitkästä aikaa tarttua hauskaan blogihaasteeseen, joka löysin Hanna Väyrysen Strictly Style -blogista. Tässä haasteessa oli paljon kivan erilaisia kysymyksiä, joihin en ennen ole haasteissa törmännyt. Mun mielestä blogihaasteet on hauskan kepeää sisältöä syvempien aiheiden väliin, jotka ehkä muistuttavat niistä bloggaamisen alkuajoista. Munkin blogin juuret ovat kultaisessa IRC-galleriassa, jossa oli hyvin tyypillistä tehdä näitä erilaisia haasteita ”galtsublogiin”. Siellä tosin kysymykset olivat usein vähän tuhmempia kuin tässä, heh.

Unohtumattomin naamiaisasusi?
Varmaan yksisarvis-asu vuodelta 2015 kun oltiin Indiedays Blog Awardseissa Oton kanssa. Otolla oli hevosnaamari 😀

Eniten käyttämäsi some-verkosto?
Instagram ihan varmasti.

Vuodenaika, josta pidät eniten?
Tykkään kaikista muista paitsi keväästä, koska silloin on yleensä vielä kylmää, aurinko paistaa niin matalalta että tulee migreeni ja sitten on vielä siitepölyt. Kesä, syksy ja talvi on best!

Jos sinun tulisi valita ranta tai vuoret, kumman nyt valitsisit?
Valitsisin varmaan vuoren nyt kun on talvi tuloillaan. Rantakin kyllä aina houkuttelee, mutta en ole koskaan käynyt vuorilla niin se olisi varmasti uskomaton kokemus.

Mitä osaat pelata todella taitavasti?
No en kyllä varmaan mitään! Paitsi no monessa lautapelissä olen aika hyvä, esim Monopolyssa ja Cluedossa ja Aliaksessa ja Trivial Pursuitissa.

Millaisesta juustosta pidän?
Mä rakastan tosi voimakkaan makuisia juustoja, joilla on tosi kummalliset nimet, kuten Kärtner Rahmlaib ja Alpzirler. Mutta tykkään kyllä hirveästi myös valko- ja punahomejuustoista, gouda-tyyppisistä juustoista, italialaisista juustoista kuten Pecorino Romanosta ja sitten tietty espanjalaisesta Manchegosta. Myös tanskalainen Musta Sara on tosi hyvä. Ja sitten tietty vuohen gouda ja tuhkajuusto Morbier. Täytyy ehkä sanoa tähän, että tykkään lähes kaikista juustoista (myös perus Oltermanneista ja Edameista), paitsi sinihomejuustosta, Emmentalista ja Polarista, ne kolme on ihan no-no mulle. Mutta kaikki muut menee koska tahansa.

Tavoite, jonka haluat saavuttaa elinaikanasi?
Mulla on paljon sellaisia pienempiä tavoitteita, joista tein vähän aikaa sitten postauksen. Näkisin kuitenkin, että mulle tärkein tavoite on kuitenkin se itse elinaika: olla onnellinen ja viettää mahdollisimman paljon aikaa mun rakkaiden läheisten kanssa elämän loppuun asti.

Kuinka monessa kaupungissa olen asunut?
Kahdessa, Helsingissä ja Oulussa. Helsingissä olen syntynyt ja Ouluun muutettiin kun olin 14-vuotias. Muutin Oulusta takaisin Helsinkiin ollessani 18-vuotias.

Mitä kieltä toivoisit osaavasti puhua?

Ranskaa ja espanjaa ja miksei saksaakin. Kaikkia kolmea osaan jonkin verran, ymmärrän aika paljonkin, mutta puhun itse vain alkeita ja perusjuttuja. Eli mikään pidempi keskustelu ei kyllä onnistu. Olisi ihanaa opetella joku näistä ja tällä hetkellä espanja kiinnostaa ehkä eniten, kun opettelin sitä meidän lomareissun vuoksi.

Mitä et siedä?
Ihmisten epätasa-arvoista kohtelua. Siksi olen alusta asti pitänyt täällä blogissa meteliä asioista, jotka saavat jotkut ihmiset myös suuttumaan, kuten vähemmistöjen oikeuksista. En siedä myöskään sitä, että päätetään vakaasti vaan olla jotain mieltä tosi voimakkaasti ilman, että ollaan edes perehdytty aiheeseen sen enempää.

Jos käsilläni on tunti vapaa-aikaa, mihin käytät sen?
Haluaisin vastata tähän, että lähden lenkille tai luen kirjaa, ja usein teenkin niin. Mutta vähintään yhtä usein tunti vapaa-aikaa menee jonkun työjutun hoitamiseen ”siinä sivussa”.

Suosikkirutiinisi?
Sanon tähän, että iltasatu lasten kanssa, tai sitten aamukahvi. Muuten en ole yhtään sellainen rutiini-tyyppi, vaan ennemmin rakastan vapautta ja erilaisia päiviä.

Mistä tulet ylivilkkaaksi?
Kavereiden kanssa helposti saatan innostua ja tulla ylivilkkaaksi, varsinkin jos olen jo valmiiksi väsynyt ja kaverin näkemiseen liittyy esimerkiksi kahvia.

Valitsetko mielummin tekstiviestin vai puhelun?

Puhelu aina! En koskaan tekstaillut silloin kun tekstiviestit olivat juttu. Nykyään toki käytän paljon esim. Whatsappia kommunikointiin, mutta tykkään vieläkin soittaa, jos haluan asian nopeasti selväksi.

Arvokkain aarteesi?
Oma perhe ja valokuvat perheestä ja läheisistä. Voisin luopua kaikesta muusta materiasta, mutta valokuvat on tärkeitä, koska ne on mun ainoita muistoja esimerkiksi edesmenneistä läheisistä.

Mikä oli viimeisin vieraalla kielellä tekemäsi virhe?
Sanoin Mallorcalla tarjoilijalle ”buenas tardes” eli hyvää iltaa, vaikka kello oli jo selkeästi yön puolella. Tarjoilija vastasi hienovaraisesti ”buenas noches” eli hyvää yötä. Ei onneksi kovin paha virhe, mutta nauratti jälkeenpäin.

Mikä on sinulle parasta terapiaa?
Metsässä pyöriminen. Siellä voi rentoutua ja unohtaa kaikki velvollisuudet. Myös podcastin tekeminen Oton kanssa, saunominen Oulussa mun tädin kanssa ja pitkät puhelut äidin kanssa. Eli kaksi ääripäätä: hiljaisuus ja rauha tai sitten perusteellinen puhuminen läheisten kanssa.

Jos voisit olla fiktiivinen hahmo, mikä olisit?

Vitsi miten hauska kysymys! Mä en kuitenkaan keksinyt tähän mitään vaikka kuinka mietin, niin kysyin Otolta. Se vastas ”Sä oisit Maija Poppanen. Semmonen kaikkien rakastama ongelmanratkoja, mut vähän tohelo”. En kestä! Ihanasti sanottu. Jos itse lähtisin miettimään, niin haluaisin olla joku tosi siisti tyyppi, joka on fiksu ja empaattinen.

Minne haluaisit matkustaa?

Edelleenkin haluaisin lähteä Pohjois-Amerikkaan ja Aasiaan, kun en ole koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella. Tähän olenkin monta kertaa jo vastannut, mutta ehkä tämä yksi kysymys päällekkäin on ihan ok, kun tässä oli niin monta uutta ja hauskaa.

Missä tapasit puolisosi?

Uudenvuoden juhlissa kaverin opiskelijakämpän kerhohuoneella. Meidän katseet kohtasivat kun Otto pelasi biljardia ja mä olin tanssimassa kaverin kanssa. Ihan kohta on myös halloween, päivä jolloin me melkein tavattiin vain paria kuukautta aiemmin.

Löytyykö teidän joukosta muita juustofaneja? Mikä on teidän lempijuusto? Entäs onko samoja juttuja kuin mulla, tai ihan päinvastaisia?

Blogeissa on taas noussut pintaan listata never have I ever -hengessä monille tavallisia asioita, joita ei koskaan itse ole tehnyt sekä niiden lisäksi (ehkä joillekin kummallisia) asioita joita on tehnyt. Kirjoitin ensimmäisen en ole koskaan -postaukseni vuonna 2015 leikittyäni kyseistä leikkiä tyttöjen illassa kavereiden kanssa. Oli hauskaa palata tämän myötä lukemaan omaa vanhaa listaani. Ajattelinkin toteuttaa tämän tällä kertaa hieman eri tavalla, käyden tuota omaa listaani läpi ja tsekkaillen mikä on tilanne näiden v. 2015 ei-koskaan-tehtyjen juttujen suhteen nyt. Lisäksi aion listata loppuun 15 asiaa, jotka olen tehnyt (mutta joku muu ehkä ei ole).

En ole koskaan (alkuperäinen lista & postaus vuodelta 2015):

1. Käynyt oikeilla festareilla.

Olen! Mä olen käynyt, viime vuonna olin Summer Upissa mun ystävän kanssa. Ei musta vieläkään mitään megafestaribeibiä ole tullut, mutta olen sentään käynyt. Jes! Täähän alkoi vahvasti.

2. Ollut telttailemassa.

En ole ollut vieläkään telttailemassa. Mut meidän naapurissa on ollut teltta parvekkeella, vain seinän päässä meistä. Eikös se melkein lasketa.

3. Ajanut autoa tai edes skootteria.

En ole vielä ajanut autoa, mutta mä aion ajaa! Se on mulle jo valtava merkkipaalu. Viime kesänä ajoin myös pienellä tossumopolla mun tädin mökin nurmikentällä, se oli myös mulle aivan ensimmäinen kerta. Eli ehkä tämä on ainakin puoliksi jo edennyt tästä?

4. Ollut hammaslääkärissä porattavana, koska mulla ei ole ollut reikiä.

En ole vieläkään ollut porattavana, mutta reikiä mulla on kahdessa viisaudenhampaassa. En silti joudu porattavaksi vieläkään, vaan ”pääsen” viisaudenhampaan poistoon. NAM.

5. Neulonut sukkia tai lapasia, mutta yhden puolikkaan kaulahuivin kyllä.

En ole vieläkään neulonut sukkia tai lapasia, enkä liioin huiviakaan.

6. Katsonut yhtäkään Matrix-leffaa, suuri yleissivistyksen aukko Oton mielestä.

Olen katsonut jo kaksi Matrix-leffaa, koska Otto näytti ne mulle! Varmaan tuon vanhan postauksen innoittamana. Ei siis enää niin suurta aukkoa yleissivistyksessä.

7. Käynyt Euroopan ulkopuolella.

En ole vieläkään käynyt Euroopan ulkopuolella. Ehkä teen 4 vuoden päästä uuden katsauksen tähän ja silloin vihdoin olen?

8. Ollut vesipuistossa.

Mä olen ollut ainakin kolme kertaa Flamingossa tuon postauksen jälkeen ja syksyllä mennään luultavasti myös Mallorcalla käymään vesipuistossa, eli tämän voisi kai jo laskea toteutuneeksi.

9. Käynyt veneilemässä.

Olen! Olen käynyt jo kaksi kertaa veneilemässä ja se on niin kivaa, ihan mun juttu! Toivottavasti päästään pian uudelleen taas veneilemään.

10. Pelannut rantalentopalloa.

En ole vieläkään pelannut rantalentistä. Ehkä tämänkin vuoro olisi sitten Mallorcalla?

11. Nukkunut ulkona.

En ole vieläkään nukkunut ulkona. Lähimpänä sitä on varmaan parvekkeen ovi auki kylmäkallejen kanssa nukkuminen viime vuonna käristyskupolin aikaan.

12 Matkustanut asuntoautolla tai asuntovaunulla.

En ole vieläkään matkustanut kummallakaan näistä. Toivottavasti vielä joskus pääsen Lofooteille asuntovaunulla tai -autolla.

13. Käynyt treffeillä kenenkään muun kuin Oton kanssa.

En ole vieläkään käynyt treffeillä kenenkään muun kuin Oton kanssa. Olisi ehkä hieman outoa, jos tämä olisi päivittynyt vuodesta 2015. Oton kanssa treffejä loppuelämä, ne on best!

14. Omistanut Tinder-profiilia.

En ole vieläkään omistanut Tinder-profiilia, enkä jotenkin usko että tulen koskaan omistamaankaan. Onko Tinder vielä yhtä relevantti kuin vuonna 2015? Nykyisin tuntuu, että siitä ei ainakaan puhuta enää niin paljoa. Tai sitten mä olen jossain ihan omassa rouva-kuplassani.

15. Käynyt zumba-tunnilla.

En ole vieläkään käynyt zumba-tunnilla, mutta olen sen sijaan kokeillut joogaa, crossfitia ja yogalatesta. Voisin kyllä kokeilla mielellään zumbaakin, en edes muistanut koko lajin olemassaoloa ennen tätä postausta!

16. Pelannut pelikonsolilla peliä läpi.

En ole vieläkään pelannut mitään peliä pelikonsolilla läpi. Jotenkin en näe sen tapahtuvan myöskään ainakaan ihan lähitulevaisuudessa.

Hei ihan hyvin, kun neljää näistä olen jo tehnyt näiden neljän vuoden aikana ja ainakin yksi on tänä syksynä muuttumassa, kun alan opettelemaan autolla ajamista vihdoinkin. Olen siis keskimäärin kokeillut ainakin yhtä ihan uutta juttua joka vuosi, samaa tahtia voisin hyvin ylläpitää myös jatkossa!

Olen:

1. Ollut alaikäisenä yökerhossa kavereideni kanssa, 16-vuotiaana. Löysin juuri kuvia tältä reissulta, joissa näytin korkeintaan 14-vuotiaalta. Tätä tuntuu tehneen suunnilleen kaikki muutkin näitä listoja tehtailleet, joten ei kai niin spesiaalia.

2. Vieraillut Pampersin vaippatehtaalla Frankfurtissa.

3. Ollut Sannin yksityiskeikalla, missä oli vain 10 ihmistä mun lisäksi.

4. Jutellut Robinin kanssa Antti Tuiskun paidasta (koska mun paidassa oli banaani).

5. Kuvannut lyhytelokuvan kindermunaleluista kemian tunnilla lukiossa. Se ei kuulunut tunnin ohjelmaan.

6. Saanut kuusi stipendiä 9. luokan keväällä (ja 9,6 keskiarvon).

7. Saanut useamman kuin yhden aivotärähdyksen lapsena ja nuorena. Mm. päiväkodissa ja Lintsillä. Onneksi mun aivot magneettikuvattiin migreenin vuoksi tänä keväänä läpikotaisin, eikä näistä näkynyt mitään vaurioita.

8. Ollut ambulanssissa, sekä hoidettavana itse kerran että toisen mukana useamman kerran.

9. Ollut nukutettuna ainakin kahdesti, kitarisaleikkauksessa ja umpisuolileikkauksessa, molemmat alle kouluikäisenä.

10. Kirjoittanut ruotsista ylppäreissä E:n lukematta sivuakaan kokeisiin.

11. Selvinnyt ilman pesukonetta tai pyykkitupaa 9 kuukautta. Mulla oli tosi paljon vaatteita silloin, mut ai hitsi että oli paljon pyykkiä kun muutettiin Oton kanssa yhteen. Pesin tuona aikana 2 kertaa pyykkiä, kerran kaverilla ja kerran Oulussa äidillä.

12. Vaalentanut hiukseni seitsemän kertaa kuuden päivän aikana kotivaalennuksella, se ei ollut järkevää. Mun hiukset katkeili pahimmillaan muutaman sentin mittaisiksi. Ja kaikki tämä vain pari viikkoa ennen kuin aloitin parturi-kampaajaopinnot. OMG!

13. Päässyt suomenkielisenä opiskelemaan ruotsinkieliseen kouluun.

14. Käynyt tapaamassa Joulupukkia Napapiirillä.

15. Ollut mukana eukonkantokilpailussa nimeltä Hääjuoksu. Me tultiin kolmanneksi!

Nyt mä haluaisin ihan älyttömästi kuulla teiltä, että oletteko te tehneet noita juttuja mitä mä olen tai en ole! Vastailkaa vaikka numeroilla jos jaksatte. Ja saa kans jakaa omia kummallisia juttuja, joita on tehnyt tai tavallisia juttuja joita ei ole tehnyt! Näitä on niin hauskaa lukea.