Moi, ihan superpitkästä aikaa! Mä en ole pitänyt näin pitkää taukoa naputtelusta pariin vuoteen, ja tuntuu ihan hassulta nyt yhtäkkiä taas kirjoittaa. Mutta siis – Lontoo – se oli uskomaton. Oli ihana reissu, mutta ihana olla myös takaisin kotona. Mulla on niin paljon kerrottavaa meidän matkasta että en edes tiedä mistä aloittaisin! Olen herännyt tänään viideltä Lontoossa, joten aivot eivät ehkä toimi ihan täydellä teholla, mutta yritetään.

Kolme päivää täynnä aktiviteettia, jalat on niin puhki kävelystä että mua sattuu pyllylihaksiin vaikka vaan istun. Mutta siitä tietää että on ollut hyvä reissu ja paljon nähtävää. Meidän matkaan mahtui mutkia ja yksi tosi dramaattinen tilannekin, kun eräs nainen kaatui eilen kadulla pahasti katulaattaan, rämähti naamalleen maahan ja me oltiin Oton kanssa ainoat silminnäkijät. Hänellä tuli todella paljon verta kasvoista ja hän oli ihan melkein shokissa, mutta saatiin sitten yhdessä paikalle hetki tapahtuneen jälkeen sattuneiden mukavien paikallisten kanssa hänelle apua järjestettyä. Oli tosi pelottavaa kyllä, meinasin itsekin kompastua samanlaisiin katulaattoihin pari kertaa, ne kun saattoivat ihan yhtäkkiä tökätä ylös maasta. Nainen kiitteli kovasti meitä vaikka oli varmasti tuskissaan, se oli kyllä jotenkin ihan tosi hurja kokemus vaikka ei itselle mitään sattunutkaan. Säikähdettiin vaan tosi pahasti.

Tuota kokemusta lukuunottamatta meillä oli siis ihan huippu reissu, vaikka sähellettiinkin välillä. Kävely oli kaikkein parasta, me käveltiin kolmen päivän aikana varmasti kymmeniä kilometrejä, koska talsittiin aamusta iltaan ja ristiin rastiin. Tottakai shoppailu, Fall Out Boyn keikka (!!!!) ja nähtävyydet, sekä tietenkin ruokakin olivat ihania.

Kävely oli kuitenkin parasta, koska oli aikaa jutella Oton kanssa kahdestaan kolme päivää putkeen. En muista milloin meillä olisi ollut näin paljon aikaa keskeytymättömälle  keskustelulle ja ihan random asioista jutustelulle. Niin rentouttavaa, on mulla kyllä maailman ihanin mies, ei voi muuta sanoa. Ja ihan paras matkaseuralainen, rento ja samanhenkinen kuin minä, tykkää kävellä ja haluaa kokea aitoa kaupungin tunnelmaa. Ja pyörii mukisematta kaupoissa, ja osallistuu vielä shoppailuunkin, voiko enempää edes toivoakaan?

Kiitos Otolle maailman ihanimmasta reissusta, koska vaikka mä annoinkin keikkaliput Otolle lahjaksi, niin kyllä tämän reissun onnistumiseen vaadittiin meitä molempia. En vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään! Mä kerron teille lisää heti kun mulla vähän ajatukset selkeytyy ja saan käytyä kaikki kuvat läpi, tässä on vaan muutama makupala reissusta, kuvia on jäätävä määrä lisää ja kaikkia en ehtinyt vielä edes katsomaan.

Oli huippua, kun meidän lento oli perillä tänään sellaiseen aikaan että ehdittiin juuri hakemaan tytöt päiväkodista. Voi sitä ilon määrää kun me avattiin päiväkodin portti ja tytöt huomasivat meidät! Pidin molempia kainalossa koko illan ja ai että, oli kyllä niin hullu ikävä. Heillä oli mennyt tosi hyvin täällä ja kaikki oli hienosti, mutta ihan parasta olla vaan heidän kanssa. Huomenna on ihan normi työpäivä ja mun pitää mennä aikaisin nukkumaan että saan virittäydyttyä työmoodille tämän pitkän viikonlopun jälkeen, mutta palaan huomenna ja kerron lisää!

Saa ehdottomasti toivoa jos haluaa kuulla jotain tiettyä! Nähtävyydet, Ostokset, Ruokapaikat? Fall Out Boyn keikka? Yleiset Lontoovinkit ja siellä liikkuminen? Hyvää yötä ihanat <3

Kukkuluuruu! Eilen meitä suosi ihana auringonpaiste ja lähdettiinkin iltapäiväksi vähän kauemmaksi puistoon. Matkalla bongattiin graffitein peitetty seinä, joka oli täynnä pikkuruisia etanoita ja pysähdyttiin siihen sekä ottamaan kuvia että laskemaan niitä etanoita. Niitä oli siis kymmeniä, lapset olivat aivan haltioissaan. Lopulta löydettiin vielä aivan megaiso hämähäkki, sellainen parin sentin kokoinen. Siitäkin lapset ja Otto innostuivat, tämä äiti ei niinkään. Mulla on nimittäin kerran murtunut jopa jalka hämähäkin takia, kun mökillä säikähdin niskassani ollutta hämähäkkiä niin että lähdin juoksemaan korkeat ja kapeat portaat alas äidin luo ja tipahdinkin sitten. Tällöin olin siis ala-asteiässä, olisinkohan ollut kahdeksanvuotias. Enää en ehkä säikähdä niitä ihan yhtä paljon, mutta joo, hauska opetustarina kerrottavaksi lapsille ainakin, että ei kannata hätiköidä ja mennä paniikkiin.

Oltiin puistossa koko iltapäivä ja leikittiin lasten kanssa piilosta ja kiipeiltiin. Pyörittiin A-keinussa ja tehtiin vaikka mitä hauskaa. Löydettiin myös oravia ja vaikka mitä. Ihanan rentoa ja kivaa, ja lapsetkin nauttivat. Puiston jälkeen käytiin vielä kaupassa ja tehtiin ruuaksi pitkästä aikaa avokadopastaa. En muistanut enää koko herkun olemassaoloa, mutta Otto sitten kysyi että tehtäisiinkö sitä ja olihan se taas hyvää. Aika ihanaa syödä kaikkea pehmeää ja kermaista (vaikka siinä ei kermaa olekaan, avokadon koostumus vain on sellainen) nyt kun on viileämmät ilmat.

Mun asu: Takki Sheinside* / Sweatshirt Sweet SKBTS* / Farkut Cubus / Kengät Nike / Paita Zara / Laukku Marc by Marc Jacobs

Oton asu: Takki H&M / Ruutupaita Sweet SKBTS* / T-paita H&M / Farkut Topman / Kengät Björn Borg* / Lippis Sweet SKBTS*

Tiaran asu: Pipo Sweet SKBTS* / Takki Villervalla / Paita Gugguu / Farkut Zara / Kengät Zara

Zeldan asu: Pipo Asos / Haalari Mini Rodini / Kengät Zara / *saatu blogin kautta.

Mä olen käyttänyt aikaa Lontoon reittien ja kohteiden miettimiseen ja teidän vinkeistä olen saanut hyvän pohjan meidän suunnitelmille. Alkavalla viikolla kirjoittelen siis vielä Lontoon shoppailuista ja ravintoloista ennenkuin sitten lähdetään. Matkakuume on kova ja ei tässä meinaa pysyä enää housuissaan kun olen niin innoissani. Käytin jopa sanaa intsinä kun puhuin Otolle reissusta, se tarkoittaa että tässä on kyllä todellinen innostus meneillään, apua. Ehkä on noloa näin bloggaajana hehkuttaa tavallista parin päivän kaupunkireissua näin, kun monelle sellaiset ovat ihan arkipäivää ja no big deal, mutta mulle tämä on ainakin iso juttu ja en aio sitä peitellä.

Mennään tänään tyttöjen kanssa moikkaamaan tyttöjen pikkupikkuserkkua ja vietetään rento sunnuntai. Lapset ovat leikkineet pukuleikkiä koko aamun ja koti on vähän sen näköinen. Mutta ehtii sitä siivoilla illallakin, ei jaksa kuumottaa kun tärkeintä on että on hauskaa.

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille <3

 

Otto lähtee huomenna viikonlopuksi mökille, ja on siis kaksi yötä poissa. En ole ollut Otosta erossa yötä sitten viime kesän, jolloin heillä oli edellinen poikien mökkiviikonloppu. Mitä sitä kiertelemään, me ollaan Oton kanssa kuin paita ja peppu, aina yhdessä kun mahdollista. Mä voisin viettää jokaisen liikenevän sekunnin tuon tyypin kanssa, jota aviomieheksikin kutsun, ja sama toisinpäin. Mutta en silti lähde kieltämään etteikö kavereiden kanssa vietetty aika olisi myös tärkeää, sillä kyllä se todellakin on.

Meistä kumpikaan ei niinkään kaipaa omaa aikaa toisiltamme, mutta tottakai sitä kaipaa myös aikaa kavereiden kanssa, sellaista aikaa kun saa keskittyä vain niihin kavereihin ja pitämään heidän kanssa hauskaa, olematta vastuussa kenestäkään toisesta. Me käydään molemmat aika harvoin ulkona, yhdessä ainoastaan silloin kun mun äiti on täällä, eli muutaman kuukauden välein, ja yksin ehkä kerran parissa kuukaudessa. Ollaan totuttu siihen että ollaan aina iltaisin ja viikonloppuisin yhdessä, ja se on mun mielestä ihanaa. Vaikka me kotonakin tehdään paljon omia juttuja eikä kyhjötetä kokoajan kylki kyljessä, niin se toinen on silti aina siinä, seurana.

Tämä viikonlopun mittainen mökkireissu on kuitenkin Oton kaveriporukan jokakesäinen perinne, joka on mun mielestä ihan mahtava. Kaikki saavat irtautua arjesta ja kokoontua tutulle mökille hengaamaan ja rentoutumaan. Vaikka mulle tuleekin kauhea ikävä Ottoa, niin en ikinä pyytäisi Ottoa jäämään kotiin. Mä tiedän että mökkiviikonloppu tekee Otolle hyvää, ja tiedän myös että hyvin me täällä pärjätään tyttöjen kanssa kolmestaankin. Otetaan mekin rennosti, vietetään tyttöjen leffailta ja leivotaan vaikka jotain herkkuja. Kaveritkin ovat lupautuneet pitämään meille seuraa viikonlopun aikana, joten tylsää meille ei ainakaan tule.

En ole koskaan ollut yksin viihtyvä ihminen, enkä ole sitä nykyäänkään, mutta ajattelin käyttää kaksi itseni seurassa vietettävää iltaa hyödyksi ja tehdä kaikki rästihommat pois. Siivota sähköpostin, vastata kaikkiin kommentteihin ja kirjoittaa puhtaaksi kaikkia niitä ajatuksia joita olen nopeasti sutaissut luonnoksiin kesän aikana, mutta en ole ehtinyt viemään pidemmälle. Ei kuulosta yhtään hullummalta mun korvaan valvoa myöhään ja antaa vaan ajatusten lentää. Ja lopuksi voisin vaan lukea kirjaa, ja luultavasti nukahdan sitten kirja naamalla ja yövalo päällä, koska niin mulle käy aina. Tällä kertaa ei vaan ole Ottoa sammuttamassa lamppua ja nostamassa kirjaa mun naamalta, mutta ei se mitään. Pari yötä menee lamppu päälläkin, ja eiköhän se kirjakin siitä naamalta jossain vaiheessa tipu muualle kun kääntää kylkeä.

Aivan ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille<3

Blogimaailmassa kiertänyt #Boyfriend -kysymyssetti on nyt rantautunut tännekin, ja Otto ystävällisesti vieraili omalta tontiltaan tännepäin vastatakseen 25:n kysymykseen koskien minua. Pakkohan mun oli tämä toteuttaa koska paloin salaa halusta kuulla Oton vastaukset kysymyksiin, joihin niin monien muiden vastaukset olin jo lukenut. Mun mielestä Oton vastaukset oli ainakin aika huippuja, ja aika lähelle hän myös osui monessa vastauksessa, yllättävän lähelle, eikä unohtanut pientä kettuilua omaan ottomaiseen tyyliinsä.

Postauksen kaikki kuvat on muuten ottanut meidän neiti melkein-neljä-vee eli Tiara. Kolmijalkaan kameran kiinnittävä välikappale oli teillä tietymättömillä, kiitos minun joka olen tukkinut sen jonnekin mihin se ei kuulu, ja siksi piti vähän soveltaa. Tiara on ilmeisen kiinnostunut usein mukana pyörivästä kamerasta, ja oli erittäin tyytyväinen saadessaan auttaa äitiä ja isiä ottamalla kuvia. Pitääpä antaa jatkossakin neidin harjoitella kuvaamista jos vain kiinnostus riittää! Mun mielestä nämä kuvat ovat aika hitsin hienoja, jos miettii että kuvaaja kokeili tätä kameraa ensimmäistä kertaa, ja kokemusta ei juurikaan ole kuvaamisesta. Tästä voisi ehkä päätellä että Olympuksella onnistuu aika moni, jos nelivuotiaan jälkikin on tällaista ;).

1. Jos hän katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii? Enemmän kuin todennäköisesti jonkinsortin reality. Idols, Voice of Finland sekä kaiken maailman sokkona alasti anopin kanssa naimisiin ovat Iinalle ihan ykköskamaa.

Oikein, mutta yleisesti ottaen mä tykkään ainoastaan ekoista jaksoista realityissä. Katson kaikesta aina ekan jakson, mahdollisesti tokankin jos siisteimmät jutut venytetään sinne asti, ja sitten siirryn seuraavan sarjan seuraavaan ekaan jaksoon.

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa? Jonkun kevyen voimakkaan öljypohjaisen, harvemmin meillä mitään valmista kastiketta edes on. Sinappia, hunajaa, punaviinietikkaa ja pippuria öljyyn niin kaikki tykkää. Paitsi lapset.

Nami, kyllä!

3. Mikä on hänen inhokkiruoka? Maksalaatikko, monen muun ”perinteisen” suomalaisen ruoan kaverina. Tiedättekö te kuinka rankkaa on on luopua hernekeitosta? Yksin itken ja syön sitä aina kun vaimo lapset ovat jossain.

Kyllä mä syön hernekeittoa mutta mulla ei koskaan tee sitä mieli, kun kaupassa Otto kysyy että mitä tekee mieli! Niin kerta. Mutta jos tulisin kotiin ja täällä odottelisi höyryävä hernari pekonikuutioiden ja sinapin kanssa niin kyllä mä söisin. Maksalaatikkoa ei pelasta edes pekoni.

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa? Joko jonkinsortin pastan tai jotain missä on kalaa. Parhaassa tapauksessa molempia yhdessä. Sen harvan kerran kun drinkki korvaa veden on mojito helppo voittaja.

True dat!

5. Mikä on hänen kengänkoko? Pieni?

36-37, kai se on aika keskiverto?

6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi? Jotain helvetin fiksua ja tärkeetä. Kuten verhoja, tai värikyniä.

Oikea vastaus olisi ollut laukkuja, koska niitä mä kerään ja Otto auttaa mua keräämään niitä. Mutta kai noi värikynätkin ihan hyvä keräyskohde olis.

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä? Nyt täytyy ihan rehellisesti tunnustaa että tuskin yhtään mitään. Kaikenmaailman herkkusafkoista innostutaan kuukaudeksi kerrallaan, ja sit se onkin ”ällöä”. Toast skagen ehkä paras ehdokas, jota sattuneesta syystä teen vain muutaman kuukauden välein.

Otto tuntee mut liian hyvin! Mutta suklaata mä syön joka päivä jossain muodossa, se on totta että kyllästyn usein johonkin tiettyyn herkkuun ja sitten siirryn seuraavaan. Toast skagen on hyvää, voisitko Otto tehdä tänään?

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee? Todella vaihtelevaa. Kaikki Apulannasta dubsteppiin uppoaa jossain määrin, mutta aina kun Iina haluaa laittaa musiikkia, pamahtaa Spotifyn top-lista päälle.

Ihan totta. Mulla on tosi laaja musiikkimaku, mutta yleensä en jaksa miettiä ja kuuntelen vaan top-listaa. Joskus innostun soittamaan lapsille kaikkia nuoruuden lemppareita ja laulan täysillä.

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää? Stereotyyppisen naiselliseen tapaan kaikki romanttiset komediat uppoavat vaikka kuinka olisi oikeasti armotonta paskaa, mutta muuten kaikesta mikä määritellään ”hyväksi”. Avengers, Tarantinon leffat yms. Paitsi Taru Sormusten Herrasta/Hobitti, jumalauta.

Toiminta on jees, yleensä toimintaleffat on aina edes keskivertoja, siksi ne on jees. Ja kaikki älykkäät leffat ja suuret draamat. Taru Sormusten Herrasta- ja Hobitti -leffat ei vaan uppoa, silmät menee väkisin kiinni ja alkaa haukottaa vaikka kuinka monta kertaa kokeilisi.

10. Minkä väriset silmät hänellä on? Vasta auringon aamuisesta hellästä syleilystä nauttivan taivaanrannan siniset, eiku.

Voi ihana! Mulla on samanväriset siniharmaat kuin koko meidän perheellä.

11. Kuka on hänen paras ystävä? Ihan parhaita parhaita ystäviä löytyy kaksi jostain sianpieremän rajan takaa, Netta ja Emmis. (Ootteko harkinneet tänne sivistyksen pariin muuttamista joskus? Täällä on Iina ja kummilapsia.)

No Netta ja Emmis on ollut lukiosta asti mulle superläheisiä, ja parhaita ystäviä todellakin, mutta onneksi täältä lähempääkin löytyy lisää parhaita ystäviä<3 En toki pistäisi pahitteeksi jos kaikki parhaat kaverit löytyisivät vaikka tästä saman kadun varrelta, mutta onneksi on whatsapp ja puhelin ja juna ja auto ja lentokone.

12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä? En tee koskaan mitään ärsyttävää, olen täydellinen.

HAH! No okei, ei kovin montaa tollasta asiaa ole. Mutta yksi  on se tuoli johon Otto kerää aina vaatteita. Ensin siinä on vain edellispäivän vaatteet ja sitten siihen pikkuhiljaa kertyy lisää ja lisää jokapäivä.

13. Missä hän on syntynyt? Helsingissä, kättärillä.

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi? Pieni, ruma, tahmainen ja littana.

Voi rakas Otto! Mä olisin iloinen pienestä, rumasta, tahmaisesta ja littanastakin kakusta, kunhan siinä olis suklaata.

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja? Kännykkänsä. Nettikaupat, Facebook, iltalehdet ja muu sosiaalinen media. Mitä enempää voisi nainen tarvita?

Otto unohti listasta asunto- ja äkkilähtösivut, candy crushin ja blogit! Mutta ikäväkseni mulla ei koskaan ole aikaa selata puhelinta muutamaa minuuttia kauempaa kerrallaan,  joten ton kysymyksen voisi muotoilla ”viettäisi”. Ja hei, kyllä toi aviomieskin on ihan kiva tyyppi jonka kanssa vietän monia tunteja tai voisin olla vaikka 24/7. 😉

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin? Moniajon jalon taidon. Ellei kyse ole kännykästä niin koskaan ei voi tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan, aina seitsemää. Minimaalisin vahingoin jopa. Ei voi ymmärtää.

Multitasking is my middlename.

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää? Riippuu keneltä kysyy, yleinen mielipide vissiin se että minä olen outo, mutta raaka kala. Sushi. Se on herkkua, he sanoivat. Kokeile edes, he sanoivat. Olen kokeillut, kahdesti. Ei ota pysyäkseen sisällä.

Juuri niin Otto, sushi ei ole outoa.

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan? Samaa kolmea kuin kaikki muutkin, avaimia, puhelintaan ja lompakkoa.

Jep, ja näin kesällä lisään vielä aurinkolasit, ilman niitä ei voi mennä mihinkään!

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään? Se kun siivotessa minä usein aloitan omasta tietokonepöydästäni/miesnurkastani. Sori nyt vaan muru mutta pakko sekin on siivota, olohuoneessa kun on. Keittiö ei karkaa mihinkään.

TÄMÄ! Tämä olis pitänyt olla silloin aiemmin kun kysyttiin miehen usein tekemistä asioista joista en pidä. Kun voisi esimerkiksi keskittyä sellaiseen yleissiisteyteen, imurointiin ja pölyjen pyyhkimiseen ensin ja sitten näperrellä ne johdot kauniisti ja pyyhkiä sen yhden sormenjäljen tietokoneen ruudusta kun kaikki muu on siistiä. Mutta ei, se pitää tehdä ensin, vaikka vieraat olisivat tulossa puolen tunnin päästä. Ei voi ymmärtää, mutta olen oppinut sietämään tässä vuosien aikana.

20. Entäs piristymään? Se kun saan miesnurkkani siivottua, eiku. Kyllä se on se pyhä kolminaisuus, suklaa, sohva ja Netflix. Laatusarjoja alle kympillä kuussa, myös mobiililla, kokeile nyt!

Juuri näin. Mutta pyhä kolminaisuus on Otto, sohva ja Netflix <3

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee? Rihannaa?

No en varsinaisesti ihaile ketään julkisuuden henkilöitä. Mutta ihailen monia eri elämänalueilla menestyneitä ihmisiä ja imen itseeni inspiraatiota. Rihanna on kyllä aika ihana silti.

22. Millainen hän on tyttöystävänä? Rakastava, hellä, huolehtiva ja voimaannuttava. Ja sit me mentiin naimisiin.

Otto on ihana.

23. Milloin hän tapasi vanhempasi? Nyt täytyy pistää oman heikon muistin piikkiin mutta en ole satavarma. Isäni hän tapasi jokusen vuotta sitten jossain. Äitini haudalla ei olla vielä yhdessä käyty.

Kyllä se oli vuosi 2011 kun tavattiin ensi kerran sun isän kanssa.

24. Mikä on hänen uusin villityksensä? Tällä hetkellä ei mitään ”villitystä” varsinaisesti ole. Kämppää pistettiin vähän uusiksi mutta sekin oli yhteinen juttu. Oma kestosuosikkini Kotisinappi ruisleivän päällä on löytänyt tiensä Iinankin iltapalaan, innolla odotetaan onko kyseessä villitys vai ei.

Kotisinappi on yksi hienoimpia asioita joita Otto on mulle opettanut. Joulukinkkuleivistä se lähti, ja laajeni sitten muuallekin.

25. Millainen on hänen kotilook? Täysin päinvastainen kuin blogin asukuvat. Levinneet meikit jos meikkiä ollenkaan, eripariset sukat, reikäiset pieruverkkarit puoliksi jalassa, hiukset miten sattuu, kulahtanut toppi ja rintsikat jossain ihan muualla kuin päällä. Sellainen kotitonttu.

Se on totta, mä olen kotona kunnon rönttöinen kotitonttu.

Joku kommentoi edelliseen postaukseen, että on ikävää kun kysymyksiä ja vastauksia ei ole erotettu toisistaan mitenkään. Postauksessa kysymykset oli kyllä lihavoitu, mutta en sitten tiedä jos sivu ei vaikkapa ladannut kunnolla tai oli jotain muuta ongelmaa. Tässäkin postauksessa nyt kysymykset on erotettu lihavoimalla, Oton vastaukset on normaalilla tekstillä ja mun kommentit on kursivoitu. Toivottavasti toimii ettei mene sekavaksi.

Kiitos hurjasti Otolle vaivannäöstä, on se kyllä aika ihana mies <3

Moikka pitkästä aikaa! Mä pidin tällaisen lauantain mittaisen miniloman kaikesta kun juhlittiin eilen Oton ja Simon viiskymppisiä, ja yövyttiin Oton kanssa kahdestaan hotellissa. Saimme kahdenkeskisen hotelliyön Indiedaysin ja Indigo Hotelsin yhteistyökampanjan myötä.

Junamatka perjantaina kotiin sujui oikein mainiosti tyttöjen kanssa, vaikka oltiinkin aika myöhään kotona. Nukuttiin hyvät yöunet, ja eilen aamulla ulkoiltiin lasten ja Armas-koirulin kanssa pari tuntia helteessä aamupäivällä. Sitten olikin aika suunnata kohti Oton ja Simon bailuja. Onneksi sää oli niin mielettömän hyvä eilen, ja saatiin nauttia ulkoilmasta ja piknikin muodossa järkätyistä bileistä. Siellä mulla ei ollut kameraa mukana, lähinnä siksi ettei mene puistossa rikki. Nähtiin paljon kavereita ja moikattiin monia tyyppejä joita ei oltu nähty vuoteen tai jotain, oli huippua vaihtaa kuulumisia kaikkien kanssa ja juhlat olivat tosi onnistuneet.

Muut lähtivät vielä baariin jatkoille mutta vähän matkan päässä odotellut ylellinen hotellihuone Hotel Indigo Helsinki Boulevardissa houkutteli mua ja Ottoa siihen malliin että lähdettiin kävelemään sitä kohti jo kahdentoista maissa. Oltiin käyty onneksi päivällä jättämässä tavarat hotellihuoneeseen ennenkuin lähdettiin juhlimaan, ja käveltiin pieni matka Hesperian puistosta Bulevardille kaikessa rauhassa, Burger Kingin kautta tottakai. Se tunne kun sai rojahtaa hotellin queen size bediin egyptiläisesta puuvillasta valmistettuihin lakanoihin Oton kanssa pitkän päivän jälkeen oli ihan paras. Yleensä meillä on pitkä matka kotiin jos ollaan keskustassa viettämässä iltaa, joten oli ihanaa kun ei tarvinnut lähteä pitkälle vaan sai jäädä keskustaan.

Bulevardi 26:ssa sijaitseva Indigo Hotel on muuten Pohjoismaiden eka, vaikka maailmalla Indigo Hoteleja on yli 60. Kerrankin Suomessa on jotain ennenkuin Ruotsissa! Tämä oli varmaankin yksi hienoimpia hotellihuoneita joissa olen koskaan yöpynyt, ei ollenkaan sellainen perussiisti hotellihuone, vaan kaikkiin yksityiskohtiin tapetista saippuaan oli panostettu ihan täysillä. Hotel Indigo on IHG:n upscale-tason boutique-hotellibrändi, ja sen kyllä huomasi ihan kaikessa. Huoneissa oli koriste-esineenä mm. Minna Parikan kenkiä, meinasi vähän harmittaa kun piti tyytyä ihailemaan upeita tennareita vaan lasin läpi, mäkin haluan!

Me ei olla vietetty kunnolla kahdenkeskistä aikaa varmaan ikuisuuteen, viimeksi taisi olla meidän hääpäivän aikoihin helmikuussa, joten oli tosi tervetullutta vaihtelua saada olla yksi yö ja aamupäivä vaan kaikessa rauhassa kahdestaan. Juteltiin yöllä niin pitkään että meinasi tehdä tiukkaa herätä aamulla niin että ehdittiin hotellin ravintola Brödissä tarjoillulle aamiaiselle ajoissa. Onneksi sitä kuitenkin sai yhteentoista asti, ja istuttiin ihanan aurinkoiselle sisäpihaterassille nauttimaan herkuista juuri ajoissa.

Mä olisin halunnut käydä vielä testaamassa hotellin saunoja, joita löytyy yhteensä neljä, sekä liianijoogasalia jollaisesta en ole ennen kuullutkaan, mutta me nautittiin siitä että sai kerrankin nukkua rauhassa, ja jätin sen kokeilun toiseen kertaan. Kävin kuitenkin hotellihuoneessa suihkussa ja kääriydyin pehmeään kylpytakkiin lukemaan huoneessa ollutta sisustuslehteä ja haaveilemaan kaikista sisustusjutuista.

Mä asuin ennen tosi lähellä (Ullanlinnassa) Punavuorta missä hotellikin sijaitsi, ja sinne mä kaipaan kyllä vieläkin. Punavuori huokuu vaan just sellaista fiilistä, mistä mä Helsingissä eniten tykkään. Paljon pieniä kahviloita, ravintoloita ja kivijalkaliikkeitä, kauniita rakennuksia ja puistoja. Ja aina tapahtuu jotain! Tänäänkin hotellin respa vinkkasi meille uloskirjautuessa Koffin puistossa käynnissä olleesta kirppistapahtumasta, mikä oli mun mielestä tosi hyvää palvelua. Hotelli sopi Punavuoren fiilikseen just eikä melkein urbaanin nuorekkaalla tyylillään.

Voitaisiin kyllä ottaa vaikka tavaksi sen että aina muutaman kuukauden välein käytäisiin Oton kanssa viettämässä yksi yö hotellissa. Pitkillä yöunilla ja ennenkaikkea sillä kahdenkeskisellä ajalla on vaan niin piristävä vaikutus, että ei sitä voi edes sanoin kuvailla. Vaikka meillä menee muutenkin hyvin ja osoitetaan paljon hellyyttä ihan normiarjessa, niin kyllä sitä vaan ainakin mulle käy niin että rakastun vielä tulisemmin uudestaan kun saan hetkeksi uppoutua vain siihen parisuhteeseen. Onhan toi Otto nyt aika ihana mies, ei voi muuta sanoa.

Tämä päivä on mennyt vähän tämmöisessä ällösöpöhuumassa tyylillä ”oot niin söpö” kun toinen istuu vaan pelaamassa. Huomenna arki jatkuu  parin viikon reissaamisen jälkeen, mutta onneksi Otto ja tytöt ovat vielä lomalla. On ollut ihana tehdä kaikkea spesiaalia, ja tämän päivän uintireissu tyttöjen kanssa oikein kruunasi vielä tämän viikon touhut, mutta toisaalta on ihana mennä töihinkin ja olla kotona nyt. Reissaamisessa on puolensa, mutta kyllä se on aina oma koti kullan kallis!

Jos teillä on hakusessa hyvä hotelli Helsingistä, niin TÄÄLTÄ pääsee varaamaan Indigo Hotelista huoneen. Hotelli on tosi suosittu, joten kannattaa varata nopeasti että saa vielä sille päivälle mille haluaa. Hotelli löytyy myös Facebookista ja Instagramista.

Ensi viikolla luvassa ainakin vastausvideota, asupostausta ja kaikkea muuta kivaa. Ja saatiin me yksi hauska yhteinenkin postausidea Oton kanssa höpötellessä, siitäkin lisää myöhemmin! Hyvää yötä ja ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3