Masu 29+0!

17.02.2013
41

masut29 IMG_5070x IMG_5093xMoikka!

Ihan hurjaa ajatella että viikon päästä siirrytään jo uusille kymmenluvuille, toivottavasti niille viimeisille ettei tarvitsisi nelosella alkaville viikoilla kärvistellä. Mutta olen kyllä sanoinkuvaamattoman onnellinen siitä että ollaan jo tänne asti päästy niin että tyyppi on edelleen masussa turvassa ja toivon mukaan pysyy siellä vielä monen monta viikkoa. Tästä kaikesta on kyllä kiittäminen Ottoa ja äitiä, ilman heidän apua mä luultavasti olisin synnyttänyt jo silloin neljä viikkoa sitten.

Mittasin tällä viikolla masunympäryksen ja sain mitaksi hurjat 86cm! Saavuttaakohan mun masunympärys metrin mitan tai  meneeköhän se vielä jopa yli? Viimeksi en tajunnut mahan ympäryksiä mittailla ollenkaan, nyt vain tuli puheeksi Facebookissa odotusryhmäläisten kanssa nuo ympärysmitat niin päätin itsekin kokeilla mitata. Jännä nähdä paljonko se tuosta oikein ehtii vielä kasvaa viimeisten viikkojen aikana!

Multa toivottiin edellisen postauksen kommenttiboksissa, että synnytyksen jälkeen tekisin aina välillä tilannepäivitystä mun palautumisesta. Mun mielestä idea on ihan kiva, niinhän tein viimeksikin, mutta tietysti riippuu ihan siitä miltä mä synnytyksen jälkeen näytän. Jos mulla on vaikka mahan poikki menevä hullu sektioarpi tai jotain muuta vastaavaa niin en välttämättä ole yhtä rohkea kuin Linda Lampenius taannoin omassa blogissaan verisiä synnytyksen jälkeisiä mahakuvia postatessaan. Enkä kyllä usko että te sellaisia kuvia täällä haluaisitte nähdäkään, mun blogi kun ei yleensä ole kovinkaan inhorealistinen vaan enemmänkin sellainen hyvänmielen hömppäblogi.

Tiara nukahti samantien kun tultiin ulkoa pihalta ja on nukkunut pitkästä aikaa lähemmäs kahden tunnin päikkärit (ja nukkuu edelleen)! Mä alan nyt laittamaan ruokaa ja sen jälkeen jatkan ruokapostauksen tekemistä että saan sen valmiiksi vielä tämän päivän puolella! Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille <3


Minäminäminä

31.05.2012
123
Mä ajattelin tehdä kokonaan nyt tämmösen meitsiaiheisen postauksen kun tullut napattua muutamat päivänasukuvat tällä viikolla ja lisäksi ajattelin pyytää teidän apuanne siihen mitä mä oikein laitan lauantaina päälle neidin kummitädin ylioppilasjuhliin! Ja lopussa vielä juttua palautumisesta raskauden jälkeen. Enpä muista milloin oisin viimeksi tehnyt postauksen täysin ja pelkästään itseeni liittyen ellei jotain toivepostauksia lasketa, mutta vaihtelu virkistää! Mä voisin ensin länttäistä (on se sana!) tähän vaikka niitä asukuvia vähän tältä viikolta:

Maanantain asu

Toppi ja bleiseri – H&M
Farkut ja ballerinat – ZARA
Tiistain asu

Liukuvärjätty toppi – H&M
No ne samat farkut ja ballerinat ZARAsta
Tän päivän asu
Kivasti mun naama vääristyy ku toi peilin raja menee tossa 😀

Toppi – Seppälä
Leopardivyö – H&M
Chinot ja ballerinat – ZARA
Voisin vielä heittäytyä hurjaksi ja laittaa mukaan tän päivän naaman puoliksi peitettynä aurinkolaseilla tietysti!
Mutta nyt tosiaan sitä asuasiaa, pahoittelen jo valmiiksi huonolaatuisia aamulla meikittä nappaamiani kuvia, mutta en millään jaksanut odotella iltaan asti että Otto tulis kotiin ja meillä ei vieläkään ole sitä kamerajalustaa! Toivottavasti näistä nyt saa jonkinlaisen käsityksen sentään! 
Vaihtoehto 1. H&M Kiiltävä musta leopardikuvioinen mekko

Mä tykkään ihan hirveän kauhean kamalan paljon tästä mustasta mekosta, erityisesti siksi että en oo käyttänyt sitä 1,5 vuoteen koska raskausaikana se ei tietenkään mahtunut mulle, eikä heti raskauden jälkeenkään tietenkään. Ja nyt mulla ei ole kyllä ollut mitään syytä edes pukeutua siihen, paitsi nyt sitten nämä ylppärit! Mutta koska tää mekko on aika sellainen bilemekko niin siksi ajattelin ottaa ihan toisenlaisen vaihtoehdon sille kaveriksi, eli :

Vaihtoehto 2: Gina Tricotin kukkakuvioinen maximekko

MASUikävä :(<3
Tää Ginan sifonkinen maximekko oli mun suurin suosikki raskausaikana kuten osa lukijoistakin varmaan muistaa, mutta täähän on ihan normaali Ginan mekko kokoa XS että voi tuota käyttää vaikkei raskaana olisikaan. Jotenkin mulla ehkä oli vähän orpo olo siinä silti ilman sitä isoa masua, mutta mitä mieltä te olette? Jotenkin tuntuu että toi on ihan isokin kun just ei oo sitä masua, mut ehkä korkkarit auttais? Asusteethan noissa molemmissa mekoissa on avainsana koska väärillä asusteilla toi musta mekko voi olla ihan liian halpa/baarimekko mutta jos asustaa oikein niin siitä saa ihan siistin ja tyylikkään juhlamekonkin. Tuosta maximekosta taas saa varmasti oikein hyvän näköisen jos jalkaan lyö kunnon korot ja kaulaan statement -kaulakorun.
Mulla on myös tosi ärsyttävä ongelma, joka mua on vaivannut oikeastaan koko mun iän. Se liittyy hiuksiin ja se on ihan pyllystä! Vertaistuen toivossa mä laitan kuvan mun hiuksista totaalisen luonnontilassa, katsokaa ja kauhistukaa!

Toi töyhtö! Se raivostuttaa mua ihan suunnattoman paljon, miksi mun muuten ihan kivoissa hiuksissa pitää olla tollanen rasittava töyhtö. Miksi noi vauvahiukset kasvaa ylöspäin aina eikä voi roikkua alaspäin niinkun kaikki muutkin? Miksi, oi miksi? Ja siis en ole noita leikannut, tollasiksi enkä koskaan ole edestä leikannut noin lyhyeksi, noi on vaan uutta hiusta joka kasvaa mutta voi hitto että ottaa päähän. Olenko mä ainoa otsatöyhdön omistava vai onko mulla kenties kohtalontovereita? Joka aamu saa tuon taltuttamiseen kulumaan kyllä monta minuuttia, jos se onnistuu silloinkaan. Näytänpäs muuten sopivan masentuneelta noissa kuvissa (:D)! Ei tää nyt tietenkään niin kauhean vakava asia ole, mutta ois kiva kun noille ois joku keino millä ne sais yhtä suoraksi kuin kaikki muutkin hiukset!
Mä tänään noita mekko
ja sovittaessani aloin taas miettimään mun  kroppaa ja sitä mitä sille on tapahtunut raskauden aikana ja sen jälkeen. Mutta enää ei mun mielestä ole oikeastaan huomattavissa mitään merkkejä, raskausarvetkin on vaalentuneet näkymättömiksi vaikken tehnyt niille mitään ja kaikki omat vaatteet menee eikä mahassakaan ole löllönahkaa enää. Ainoa merkki minkä itse vielä huomaan on pieni arpi napakorun reiässä, mutta en usko että sitä kovin moni muu huomaa. Mä oikeesti räjähdin nauruun kun aloin kattelemaan noita mun vanhoja masukuvia jotka on otettu synnytyksen jälkeen, mä muistan kun aattelin sillon että oon ihan pieni, että oon tyyliin samankokonen kun ennen raskautta koska olin vaan niin hämmentyny ilman sitä mahaa! Mut nyt ku kattoo niin on mulla tosiaan ollu ”vähän” turvotusta ja kaikkea ylimäärästä muutenkin!
Toi ”NYT” kuva on otettu vissiinkin 3 viikkoa synnytyksestä jos en nyt ihan väärin muista!
Mä en tiedä paljonko painoin ton ekan kuvan ottohetkellä mut tokan kuvan ottamisen aikoihin raskauskiloja oli jäljellä vielä seitsemän, painoa oli 53kg
Nää kuvat on tammikuulta, paino oli silloin n. 50kg
Ja tammikuussa ku katoin näitä kuvia nii aattelin että ei hitsit oon palautunut hyvin! Mutta nyt kun katson niin en mä kyllä noissakaan kuvissa ole täysin palautunut vielä.
 Seuraava kuva on sitten bikineissä otettu, ihan vain sen takia että sillä tavalla muutos näkyy parhaiten. Mä oon nähnyt aika monessakin vauvablogissa viimeaikoina bikineissä/alusvaatteissa otettuja ennen-jälkeen -kuvia ja ajattelin sitten repäistä itsekin. Mä aion kyllä laittaa bikinikuvia sittenkin kun mennään Tiaran ja Oton kanssa rannalle ilmojen taas lämmettyä niin en koe että tää eroaisi siitä millään tavalla (paitsi että oon sisällä ja kuvat on huonolaatuisia). Jos se jotakin häiritsee, niin en suosittele katsomaan.

Tänään: Painoa 47kg
Olis mukavaa olla kiinteämpi, mutta se ei onnistu ilman kovaa työskentelyä joten toistaiseksi tyydyn tähän koska mä oon laiska, mulla ei oo aikaa + kaikki muut mahdolliset tekosyyt liikunnan välttämiseksi, eiku! Mä teen 4-6km rivakoita vaunulenkkejä n. 5 kertaa viikossa ja riehun ja leikin Tiaran kanssa monta tuntia joka päivä ja se riittää toistaiseksi. Kyllä tollasen 10 -kilosen mukulan nostelussa ja leikittämisessä saa jo ihan mukavan hien pintaan. 
Olipas mulla taas miljoona toisiinsa liittymätöntä asiaa, toivottavasti tästä sentään sai jotain tolkkua! Mutta siis, kertokaa ihmeessä mielipiteenne että kumman mekon laitan lauantaina! Ja jos teillä on vinkkejä mun töyhtöhyyppä -ongelmaan niin saa kertoa! Kiitos ja kuittaus sekä ihanaa loppuviikkoa kaikille teille<3 
PS: Muistakaa käydä vilkasemassa aiemminkin tänään tehty postaus jos ette ole huomanneet!

Puolivuotias Tirriäinen

20.03.2012
78
Niiiii-i! Voitteko uskoa että toi ihana palleroinen on jo puolivuotias? Kuusi kuukautta, kuusi maailman ihaninta kuukautta on takanapäin ja toivottavasti ainakin miljoona yhtä ihanaa kuukautta edessä. Mä voisin veikata että toi neitikin on ihan tyytyväinen elämänsä kuuteen ensimmäiseen kuukauteen, ainakin ilmeistä päätellen. Tänään ollaan oltu nimittäin niin yhtä hymyä että! Puin Tiaralle hienon mekon päälle ja neiti on saanut syödäkseen tänään vain lemppariruokiaan koko päivän; hedelmäpuuroa, aprikoosisosetta ja ruuaksi Piltin spagettia & jauhelihakastiketta. Kyytipoikana tietenkin maito, se suurin suosikki edelleen. Koko illan Tirriskä on viettänyt lempiasussaan; vaipassa, ja ollut iloinen pieni päivänpaiste.
                  Näihin kuuteen kuukauteen on kyllä mahtunut niin paljon kaikkea ihanaa että ei sitä voi edes käsittää. Ja se kasvun ja kehityksen määrä tuolla tytöllä, niin henkisesti kuin fyysisestikin on aivan mieletön mitä tässä ajassa on kerennyt tapahtumaan. Meidän pientäkin pienemmästä, seiniä tuijottelevasta 46- senttisestä rääpäleestä on kasvanut ihana 20cm pidempi pallero joka kovasti pyrkii joka puolelle tutkimaan ympäristöään. Juttua riittää meidän pienellä papupadalla vaikka muille jakaa ja tuetta istuminen häämöttää jo ihan nurkan takana. Seisomaankin olis niin kauhean kova hinku ja askeliakin Tiara ottaa jo oikein mallikkaasti, välillä jopa varvistamattakin.
                 Juuri tänään Tiara ensimmäistä kertaa liikkui itse jo vähän pidemmän matkan sillä aikaa kun kävin vessassa. Jätin neidin tapani mukaan selälleen keskelle karvapeittoa olkkarin lattialle ja kun tulin takaisin Tiara ähisi masulleen yli metrin päässä peitosta, kirjahyllyn edessä ja nuoli lattiaa. Eli hyvä että siivoan nykyään useammin! Mua vaan hämmentää se että Tiara liikkuu aina pisimmät matkat silloin kun mä en nää, joten mulla ei vieläkään oikeestaan oo käsitystä siitä millä tekniikalla se liikuskelee.. Mutta olettaisin että kierimällä vuorotellen selälleen/masulleen ja sit se vissiin osaa jo käsillä vähän vetää itseään sinne suuntaan minne haluaa. Jalatkin sätkii hulluna mut ei kauheesti auta siinä ryömimisessä kun käsien ja jalkojen yhteistyökyky ei vielä oikein pelitä. Mutta ei tässä kiire oo, nytkin toi neiti on jo liian nopee mun hitaille aivoille, tarviin vielä vähän totutteluaikaa ennen kun Tiarasta tulee ikiliikkuja! Toivottavasti siis tässä kestää vielä hetki.
Mutta nyt kuvia meidän päivänsankarista (ja vähän äidistäkin joka ei voinut olla käyttämättä mekkoonpukeutumistilaisuutta hyväkseen):

Äidin rakas<3

Liian jännä keittiö, ei voinu kattoo kameraan? 😀

”Höööö!”

Maailman sulosin kulta nappisilmä<3

”JEEE!”

”Mä ooon jo niiiiin iso tyttö!”

”HEHE!” Tiara oikeesti päästää tommosii hehe -äänteit, se oikeen huutaa ne silleen isosti :DD Mut eikai vauvat osaa tekonauraa? 😀
Tiaran puolivuotispäivän hehkuttaamisen lisäksi oon tänään saanut itteni raahattua jopa Meilahteen asti johonkin Spirometria -puhallustestijuttuun jonne sain lähetteen silloin tammikuussa kun kävin sillä hyvin mielenkiintoisella lääkärillä flunssan takia, jos joku muistaa. Mä siirsin ja siirsin tota aikaa kun en millään olis jaksanu sinne asti raahautua enkä koe et mulla ois mitään hengitysvaikeuksia, mut yks hyvä puoli noissa testeissä oli! Mun oli pakko käydä vaa’alla koska ne tartti mun paino- ja pituustiedot niitä kokeita varten ja ihan oikeesti mun leuka meinas tippua lattiaan kun näin sen vaa’an lukeman!
               En ollut käynyt vaa’alla sitten jälkitarkastuksen joka oli marraskuussa, ja silloin vaaka aiheutti lähinnä lohduttoman itkukohtauksen seitsemällä ylimääräisellä kilollaan, mutta tänään kun kävin niin lukema oli 48kg! Eli enää kaksi kiloa lähtöpainoon ennen raskautta, mutta toisaalta oon kyllä joskus ennen raskauttakin painanut välillä 48kg ja ollut ihan tyytyväinen. Mulla vaan on vaihtelevainen paino. Mutta siis totta se on mitä monet muut äidit mulle silloin raskausaikana vakuutteli, että se riittää että ihan normaalisti vaan on ja leikkii vauvan kanssa. Siinä on jo ihan tarpeeksi liikuntaa palauttamaan keho takaisin raskautta edeltäneeseen.
Tänään on ollut ihana päivä! Nyt mä lähden kylvettämään tuon ihanan pikkuneidin joka varmasti kastelee mut ja Oton ihan urakalla näin synttäreiden kunniaksi. Kylvetyksen jälkeen käyn kaikkien kommenttien kimppuun, osaan jos vastailinkin aiemmin. Kiitoksia ihan mielettömän paljon kaikille kommentoineille, ihan tosi kiva vähän lukea että millaisia ihmisiä siellä näyttöjen ja älypuhelimien äärellä meidän elämää seurailee. Ja mukavia ne kommentit muutenkin on että saa kommentoida! Aivan mahtavaa viikkoa kaikille <3

Kehon muutokset raskauden aikana ja sen jälkeen

27.01.2012
80

Multa on viimeaikoina kyselty paljon siitä miten mun keho on palautunut nyt kun synnytyksestä on neljä kuukautta jo kulunut. Mä aattelin että teen sitten ihan postauksen kuvineen kaikkineen ja kerron mitä mieltä itse oon. Oikeestaan aika kiva itsekin ottaa kuvia ja kartottaa että mitä sille keholle oikeen onkaan tapahtunut. Kuvituksena siis kuvia mun vartalosta (ja pissismeikeistä UUH) ennen raskautta, sen aikana ja sen jälkeen.

Iina 17v

Ennen raskautta mä olin aika hoikka, oon aina ollut. Paino oli ensimmäisellä neuvolakäynnillä maaliskuussa 2011 tasan 45kg ja pituutta mulla on semmoset 167cm eli painoindeksi oli 16,1. Harrastin 7-vuotiaasta 16-vuotiaaksi useita eri tansseja (showjazz, hiphop, show&funk, locking) ja lenkkeilyä, sen jälkeen mun into liikuntaharrastuksiin loppui. Lukion kakkosella kävin puoli vuotta ahkerasti salilla monta kertaa viikossa mutta sitten sekin ”vaan jotenkin jäi”.
                     Oon aina syönyt todella paljon ja ihan mitä mieli tekee joten anoreksiaa mulla ei oo ollut alhaisesta painosta huolimatta. Joskus yläasteella jouduin käymään vuoden ajan painokontrolleissa mutta kun paino ei sitten liikkunut suuntaan eikä toiseen niin ne luovutti ja totes että ”no joo ei sulla taida olla anoreksiaa”.  Mua ärsytti se että ne kokoajan kyttäs koska mulla ei mitään ongelmaa edes ollut, mut onhan se tietenkin hyvä seurata koska joillekin paino on oikeesti vaikea asia ja eihän ne kouluterveydenhoitajat voi tietää että kelle se on ongelma ja kelle ei.

Joulukuu 2010
Helmikuu 2011

                         Neuvolassa mulle sanottiin ensimmäisellä käynnillä että mulle suositeltava painonnousu raskauden aikana ois 17-20kg ja se lukema kuulosti ihan hullulta! Että minäkö muka painaisin yli 60 kiloa ensimmäistä kertaa elämässäni? Mä aattelin että voi veikkoset en todellakaan ole lihomassa noin paljoa, mutta toisin kävi. Viimeisellä neuvolakäynnillä synnytyspäivänä mä painoin tasan 62kg. Eli painoa sitten loppujen lopuksi tulikin se 17 kiloa. Raskauden aikana mä kumminkin sopeuduin ihan hyvin siihen että painon nyt vaan kuuluu nousta ja söin ihan normaalisti enkä mitenkään yrittänyt estää painoa nousemasta.
                       Alkuraskaudessa söin tosi terveellisesti, mulla teki mieli kauheesti vaan raikkaita salaatteja ja vihanneksia ja join pelkkää vettä kun kaikki limut sun muut ällötti mua. Loppuraskaudessa taas ruokamieliteot kääntyi toisinpäin ja mussutin mokkapalaa ja omenapiirakkaa harva se päivä. Välillä join limua ruokajuomaksikin, ei kovin terveellistä mutta ei onneksi aiheuttanut mitään raskausdiabetestä tai muuta mulle. Kertaakaan ei ollut sokerit koholla. Mulle ei edes tehty sokerirasitustestiä missään vaiheessa raskautta, mikä ihmetyttää mua koska eikö se yleensä tehdä kaikille raskaanaoleville? Mutta oon kyllä onnellinen etten joutunut sitä sokerilitkua lipittämään.

rv 17
rv 22

                       Mulla lähti paino nousuun oikeastaan aika nopeasti ensimmäisen neuvolan jälkeen, toisessa neuvolassa raskausviikolla 17+0 painoin jo 49,9kg ja sitä seuraavassa neuvolassa rv 22+0 paino oli jo 52,8kg. Muistaakseni tuolloin rv 22+0 neuvolassa neuvolatäti (joka oli vaihtunut ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen koska muutettiin) sanoi mulle että ompas tullut reilusti painoa ja voisit kyllä nyt pitää huolta että syöt terveellisesti. Mulle tuli niin paha mieli, päätin hormonihuuruissani lopettaa syömisen kokonaan mutta niin siinä vaan kävi että taisin syödä herkkuja sinäkin iltana. Ihmettelin tuota kommenttia koska toinen neuvolatäti oli sanonut että paino saa ihan huoletta nousta. Sen käynnin jälkeen mua alkoi aina pelottaa se vaa’alle meno seuraavilla käynneillä.
                      Onneksi tuon käynnin jälkeen mun painoa ei kommentoitu enää kertaakaan negatiivisesti neuvolassa, vaikka täällä blogissa sainkin monta kertaa viikossa kommentteja turvonneesta naamastani ja ties mistä. Ei ne kauheesti mieltä lämmittäneet, mutta kyllä mä niistäkin selvisin kun tirautin muutaman kyyneleen ja Otto sano mulle että en oo yhtään turvonnu (vaikka olinkin :D). Suurin syy siihen miksi pystyin ja pystyn edelleen hyväksymään kehon muutokset on kyllä se että mulla on ihana rakastava mies ja ei mee päivääkään etteikö se kehuis mun ulkonäköä tai jättäis lohduttamatta jos mulla on joku kamalan kauhea ulkonäkökriisi meneillään.

rv 31?

rv 35+6

                       Synnytyksen jälkeen sairaalassa me yhdessä naurettiin mun mahalle, se oli ihan oikeesti niin huvittavan näköinen kun se oli ihan niinku raskaana ollessakin mutta valahtanut kilometrin alaspäin ja paljon löysempi. Vähän niinku kantais jalkapalloa kangaskassissa, siltä se näytti. Silloin en paljoa mahasta murehtinut kun oli tuo pieni tuhisija ihmeteltävänä, ei mulla ollut aikaa eikä halua miettiä mitään muuta kun Tiaraa. Kun päästiin kotiin mun maha alkoi jo muistuttaa enemmän normaalia, ainakin se pallo-osa oli jo hävinnyt. Sairaalaan multa jäi 11kg eli paino oli Tiaran ensimmäisellä neuvolakäynnillä mulla 51kg.

Viikko synnytyksestä

n. 2,5kk synnytyksestä

                      Viikossa-parissa muutos oli jo ihan huikea enkä ollut uskoa silmiäni, mä luulin että raskauden jälkeen mun maha ei ois enää koskaan lähellekään entisensä, ainakaan ilman monen kuukauden salirääkkiä ja mehudieettiä. Mä hihkuin onnesta kun entiset housut meni jalkaan ja piilotti löllön  mahanahkan, mähän näytin melkeinpä normaalilta! Tästä ilahtuneena mä annoin itselleni luvan herkutteluun ja yhtäkkiä paino lähtikin taas nousuun ja mä turposin, en mahtunutkaan vanhoihin housuihin vaikka pari viikkoa synnytyksestä ne oli olleet ihan sopivat. Musta tuntuu että hormonit sekotti mun aineenvaihdunnan, koska kaikki mitä mä suuhuni laitoin näkyi mun mahassa ja reisissä vaikka koskaan ennen ei ollut mitään vaikutusta.
                      Ruokailutapoja mä en mitenkään oo muuttanut koska oon syönyt ihan normaalisti kokoajan, mutta joulukuussa paino alkoi taas tippumaan ja vaatteet mahtumaan päälle. Kai mun aineenvaihdunta alkoi pikkuhiljaa palautua hormonien jäljiltä normaalille tasolleen. Sen jälkeen mulla on pysynyt vartalo saman kokoisena ja samat vaatteet menneet kokoajan päälle, mutta kiinteytystä on tapahtunut huomattavasti. Eilen Otto puristi mun mahaa ja sanoi että ”herran jumala nainen sä oot kiinteytyny, enhän mä pysty ees puristamaan sun mahaa enää kunnolla!” Voitte arvata että mulle tuli niin hyvä mieli tosta kommentista, mä tiesin että Otto oli rehellinen eikä vaan koittanu piristää mua koska se kommentti tuli niin spontaanisti ja yllättyneen kuuloisesti. Kengurupussi on vihdoin hävinnyt! Ja kiinteytyminen on tapahtunut itsestään, ellei vaunulenkkejä ja vauvan nostelua lasketa, sillä ainoa ”oikea” liikunta mitä mä oon raskauden jälkeen harrastanut oli puolen tunnin zumba kotona kerran joskus marraskuussa.Mä en oo käynyt vaa’alla jälkitarkastuksen jälkeen, eli kolmeen kuukauteen mutta uskoisin että painoa on tippunut vielä ainakin pari kiloa, ehkä enemmänkin. Mutta painolla ei ole mulle mitään väliä kunhan vaatteet mahtuu päälle, siksi en itseäni vaa’alla kiusaakkaan!
                         Kuntokin on lähtenyt parantumaan, Tiaran ollessa muutaman viikon vanha mä hengästyin jo parin metrin ylämäessä vaunulenkillä, nykyään en hengästy kovin helposti vaikka pitäis juosta bussiin äkkiä tai jotain muuta vastaavaa. Mä kovasti puhuin synnytyksen jälkeen salille menosta ja ryhmäliikuntatunneista sun muista harrastuksista, mutta puheen tasolle ne on jääneet ainakin toistaiseksi. Mulle riittää se että mä kehtaisin kyllä ihan helposti mennä vaikka nyt bikineissä rannalle jos pihalla ei olis kuutta astetta pakkasta.
                      Mä meen salille tai aloitan muun liikuntaharrastuksen sitten kun mulle tulee semmonen fiilis että mä oikeesti jaksan siellä käydä, koska ainakin mun mielestä on turhaa ottaa se kallis kortti ja käydä pari kertaa siellä ja sen jälkeen lösähtää sohvan nurkkaan taas kuukausiksi maksaen samalla sitä korttia. Mulla ei riitä vielä itsekuri siihen että alottaisin säännöllisen liikuntaharrastuksen, mutta toivottavasti se liikuntakärpänen purasee muakin vielä joku päivä. Oishan se terveellistä että harrastais muutakin kun kokkailua ja bloggailua.

Tänään. Tältä näyttää seistessä
Toi kuvassa näkyvä arpi on siis mun umpisuoliarpi joka on tullut 5-vuotiaana

Ja tältä jos istun

Mutta mitä muita merkkejä raskaus sitten jätti mun kehoon? No raskausarpia, en mä niiltä välttynyt vaikkei niitä mahaan tullutkaan. Mulla on molemmissa jenkkakahvoissa arpia, toisessa kunnon liuta ja toisessa muutama. Mutta ei ne mua häiritse, mä en edes itse nää niitä koska ne on selkäpuolella ja mun mielestä ne on aika pieni paha siitä että sain maailman ihanimman tyttären. Vaikka mulla ois jääny maailman löysin kengurupussi mahaan ja tsiljoona arpea niin se kaikki ois silti ollut tuon ihanan neidin arvoista. Mikään maailmassa ei oo Tiaraa tärkeempää ja parempaa<3

En tiiä miksi blogger käänsi nää väärinpäin mut tässä siis mun vasen jenkkakahva
Ja tässä oikean puolimmainen

 Siinäpä se mun kehosta! Ei tullutkaan viel hiusremonttipostausta koska remontti on kesken. Oton hiukset saatiin kuntoon tän päiväisiä Rock-teemaisia duunipaikan pikkujouluja (kyllä, ne vietää pikkujoulujaan tammikuussa :D) varten mutta mun hiukset on kesken. Netta, Tiaran ihana kummitäti tulee tänään meille Jyväskylästä ja vietetään tyttöjen ilta kolmisteen kun Otto on pikkujouluissa. Luvassa ainakin paljon leikkiä Tiaran kanssa (Netta oli ensimmäinen ihminen jolle Tiara jokelsi ja nauroi, eli aika kovis kummitäti ;D)ja mulle ripsien ja kulmien värjäys. Tiaran mentyä nukkumaan voisi luvassa olla kenties joku ällöromanttinen tyttöjen leffa. Jos on leffaideoita niin kertokaa ihmeessä!

Hauskaa viikonloppua kaikille ihanille<3


Uudemmat »