Meillä naistenpäivä ei ole mikään megaluokan juhlapäivä synttäreiden tapaan, mutta aina kun on pienikin syy keksiä jotain ekstrakivaa, niin miksipä ei keksisi? Naistenpäivänä mä en odota mitään sen kummempaa lahjaa tai vapaata kotitöistä, mutta nautin siitä että saan tehdä perheen kanssa yhdessä jotain kivaa. Siksi me tänään laitettiin pitkästä aikaa pöytä koreaksi jo heti aamusta, ja herkuteltiin brunssin merkeissä. Myöhäinen aamupalalounas on kivaa vaihtelua sille arjen perus aamupalaksi puuro ja lounaaksi jämiä -meiningille, ja lapsetkin tykkäävät.

Meillä ei ole vielä mitään brunssiperinnettä, sen verran harvinaista herkkua se on jostain syystä, joten kokeillaan yleensä joka kerta vähän erilaisia herkkuja. Tänään tehtiin itse näkkileipää kurpitsansiemenillä, sekä sille kaveriksi hummusta. Näiden herkkujen lisäksi tarjolla oli karjalanpiirakoita, vihanneksia ja leivänpäällisiä, juuressipsejä ja hedelmäsalaattia. Hyvään brunssiin kuuluu mun mielestä myös tummapaahdettu kahvi, johon olen ihan koukussa oli kellonaika mikä hyvänsä, ja herkullinen mehu. Lapset halusivat mustaherukkateetä hunajalla kyytipojaksi ruuille. Musta on hauskaa että meidän lapset tykkäävät niin kovasti teestä kun itse opin juomaan sitä vasta aikuisena!

Hummus oli helppo tehdä tahinista, kik-herneistä, öjystä ja sitruunamehusta. Mausteiksi käytin suolaa, pippuria, chiliä ja valkosipulia. Ohjeena käytin vähän soveltaen K-Ruoka Hummus Libanonin tapaan -reseptiä. Myös näkkärin valmistin K-Ruoka -ohjeella, ja sekin oli helppo ohje, näkkäri valmistui puolessa tunnissa. Meillä tosin ei ollut seesaminsiemeniä eikä niitä löytynyt edes lähikaupasta, joten laitoin niiden tilalle kurpitsansiemeniä joita kaapista löytyi valmiina. Tuli kivasti makua ja lisää rakennetta niistä!

Ostettiin naistenpäivän kunniaksi kevään ensimmäinen tulppaanikimppu ja ai että miten ihanasti tuoreet kukat piristävät tämän harmauden keskellä. Niin pieni juttu jolla on niin iso merkitys! Tälle päivälle luvattiin huikeita lämpötiloja, ainakin nollakeleihin verrattuna, ja kaunista auringonpaistetta joten tuo harmaa pistävän kylmä tihkusade tuuleen yhdistettynä ei aamulla ikkunasta katsoessa saanut ainakaan kiljumaan riemusta. Suunnitelmissa oli potkupyörän ja uuden kypärän testausta kauniissa auringonpaisteessa meren rannassa. Siitä nyt ei ihan tullut mitään, mutta kyllä näitä päiviä vielä tulee. Kevät on jo silti lähempänä kuin sitä uskoisikaan, tai niin ajattelemalla mä ainakin lohdutan itseäni näinä harmaina päivinä.

Pyöräretki auringonpaisteessa vaihtui kotidiscoiluun lasten kanssa. Isi toimi DJ:nä ja me bailattiin Popsi popsi porkkanan tahtiin tyttöjen kanssa. Aika ihanaa! Kerrassaan erittäin mukava naistenpäivä, rento ja vapaa. Halusin vielä lisätä meidän videon tähän postauksen loppuun, koska se on helpompi katsoa upotettuna postaukseen suoraan kuin klikkailla itse sivulta toiselle sen nähdäkseen, ja haluan että mahdollisimman moni teistä pääsee sen helposti katsomaan niin halutessaan. Myös tällä videolla näkyy meidän villiä bailausta, haha!

Teidän kommenttien perusteella videot ovat erittäin kaivattuja, joten jatkossa tulen niitä tekemäänkin, samaan tyyliin kuin tässä Aussie Academy -videossa. Tosin opettelen ensin vielä paremmin käyttämään videonmuokkausohjelmaa, jotta osaan esimerkiksi hiljentää musiikin voimakkuutta puheen kohdalla, mitä en lukuisista yrityksistä huolimatta osannut tehdä vielä tämän videon kohdalla.

Huomenna alkaa uusi arkiviikko, ja puuhaa riittää. Lapsilla olisi huomenna edessä ensimmäinen päiväkotipäivä ilman mua siellä mukana, ja kieltämättä vähän jänskättää. Mutta eiköhän se hyvin mene, niin mä ainakin luulen! Ihanaa naistenpäivän iltaa ja aurinkoisempaa alkavaa viikkoa kaikille!

Me aloitettiin eilen Oton kanssa haaste. Haastoimme toisemme olemaan valittamatta, mistään asiasta, isosta tai pienestä. Se kumpi valittaa ensin kymmenen kertaa, joutuu tekemään ihan mitä tahansa toinen pyytää. 24 tuntia takana, Otto johtaa 0-1. Mä myönnän, sorruin valittamaan heti aluksi, jo eilen päivällä, aivan mitättömän pienestä asiasta, mun yskästä. Naurettavaa! Mutta nyt aion pitää varani, ja toivon että me ei päästä kumpikaan sinne kymppiin asti, vaikka en uskokaan että Otto keksisi mitään kovin kauheaa mun pään menoksi.

Miksi sitten tällainen haaste? Eikö negatiivisia tunteita saa ilmaista? Saa, ehdottomasti saa. Tämän haasteen tarkoituksena ei ole muuttaa arkea yltiöpositiiviseksi esitykseksi tai piilotella tunteita, vaan enemmänkin keskittyä siihen miten itseään ilmaisee, ja kiinnittää huomiota siihen miten pienistä asioista tulee joskus valitettua. Siinä on eroa, sanooko toiselle narisemalla että ”ei hitto mua väsyttää, miksei vuorokaudessa voi olla enemmän tunteja, mä en jaksaaaaa” vai sanooko vaikka että ”olipa kyllä aika hankala yö, ja nyt väsyttää, tänään vois mennä aiemmin nukkumaan ihan varmuuden vuoksi”.

Me ei olla mitään valittajaluonteita, koen että mulla ja Otolla myös on paljon muutakin asiaa toisillemme, kuin valittamista turhista pikkuasioista. Siksi en usko että tämä haaste tekee edes tiukkaakaan kummallekaan meistä. Mutta uskon että jokainen meistä sortuu turhaan valittamiseen joskus, ja fakta on se että eipä se fiilis siitä valittamisesta ainakaan kohene, päinvastoin. Pyrin muutenkin miettimään enemmän niitä päivän hyviä asioita, kuin huonoja, ja uskon että sillä on iso vaikutus ihan omaan yleiseen jaksamiseen ja fiilikseen.

Tämä haaste sai aika haastavan alun, sillä viime yönä nukuttuja tunteja on takana vain muutama, ja aamuherätyskin oli jo viideltä. Tämä taitaa olla taas vaan niitä kuuluisia vaiheita, että yöheräilyt ovat taas alkaneet, mutta väsymystä se ei helpota että tietää tämän olevan väliaikaista. Väsymystä ei helpota myöskään valittaminen, vaan sen tunnustaminen että nyt väsyttää ja se on ihan okei, ja sen miettiminen miten voisi itseään piristää että jaksaisi iltaan asti.

Siispä, takana on kaksi kuppia kahvia, aamulenkki aurinkoisessa säässä vähän kauemmas puistoon viemään esikoista kerhon laskiaispäivänviettoon ja naaman pesu jääkylmällä vedellä. Just nyt ei edes tunnu siltä että silmät lupsahtaisivat kohta kiinni, että jotain vaikutusta noilla taisi olla, onneksi! Kuopus luovutti huonon yön jälkeen jo ennen yhdeksää, ja nukkuu edelleen. Tämä on ensimmäinen kerta puoleen vuoteen, kun kuopus nukkuu esikoisen ollessa kerhossa. Luksusta, etten sanoisi! Parin tunnin päästä haen Tiaran kerhosta, minkä jälkeen meille tulee ihanat Karde ja Edi kylään. Suunnitelmissa on mutakakun leipomista, kahvia ja rentoa hengailua, mikä kuulostaa erittäin sopivalta aktiviteetilta viime yön jälkeen.

Mukavaa ja aurinkoista tiistaipäivää kaikille<3

PS: Mä kerron sitten teillekin, mitä mä joudun tekemään kun Otto voittaa! Vaikka olen positiivinen ja uskon mahdollisuuksiini, mulla on sellainen kutina että tuo jääräpäinen aviomieheni onnistuu olemaan valittamatta vaikka hamaan tulevaisuuteen jos niin haluaa!

Kuten kerroinkin, meidän tytöt aloittavat päivähoidon tässä muutaman viikon kuluttua. Aluksi ei tosiaan saatu tytöille paikkoja, jokapaikassa oli aivan täyttä vaikka oltiin laitettu hakemukset viisi kuukautta ennen hoidon tarpeen alkua. Sitten meillä kuitenkin kävi aivan uskomaton tuuri, ja molemmille tytöille löytyi samasta päiväkodista paikat. He menevät eri ryhmiin, mutta käsittääkseni ryhmät tekevät jokapäivä joitakin juttuja myös koko porukalla, esimerkiksi syövät aamupalan yhdessä. Päiväkoti ei ole meidän ykkösvalinta sijaintinsa suhteen, mutta matka ei kuitenkaan ole mahdoton, pari kilsaa jotka voi tarpeen tullen mennä bussilla, ainakin menomatkat ajattelin kävellä.

Mä tutustuin kaikkiin edes etäisesti mahdollisiin päiväkotivaihtoehtoihin jo reilusti etukäteen ennenkuin päätin minne haemme, ja mä olen tosi iloinen siitä miten kattavasti tietoa Helsingin Kaupungin sivuilta löytyy tietoa erilaisista päiväkodeista. Me mietittiin myös yksityistä päivähoitoa, mutta meidän tarpeitamme vastaavia päiväkoteja ei ollut sijainniltaan missään meille fiksussa paikassa, tai jos olikin niin ne olivat sitten vääränkielisiä. Mä tutustuin varhaiskasvatussuunitelmiin, päivärytmeihin ja ryhmiin tarkasti ennen kuin laitoin päiväkodit järjestykseen hakemuksessa, ja täytyy sanoa että juuri tuo päiväkoti mistä paikat löytyivät, on paras mahdollinen vaihtoehto kaiken muun paitsi sen hurjan kahden kilsan matkan takia, hahaa. No mutta, ykkösvaihtoehtoonkin olisi ollut kilsa matkaa, ei se toinen mokoma siinä haittaa mitään.

Jo pelkkä puhelu että me saatiin paikat vastaan, antoi mulle hurjasti luottamusta ja hyvän fiiliksen hoidon aloituksesta. Päiväkodissa on lapsille omahoitajat, ja jo ennen pehmeän laskun aloitusta omahoitaja ja päiväkodin johtaja tulevat meille kotiin tutustumaan lapsiin heidän tutussa ympäristössään, ja me vanhemmat saamme myös kertoa lapsista, heidän luonteistaan ja kiinnostuksenkohteistaan, ja tavallisista rutiineista. Tämä oli mulle aivan uutta, en edes tiennyt näin hienosta mahdollisuudesta ennenkuin tutustuin meidän hakemiin päiväkoteihin tarkemmin. Kotikäyntiä seuraa pehmeä lasku hoidon aloitukseen, tietenkin mennään sen mukaan mitä meidän tytöt tarvitsevat, mutta pehmeään laskuun on varattu aikaa kaksi viikkoa. Käydään ensin yhdessä tutustumassa muutamana päivänä, ja myöhemmin lapset jäävät hoitopaikkaan ensin aamupalan ja ulkoilun ajaksi, ja myöhemmin lounaalle, päiväunille ja lopulta sitten ihan kokonaisen hoitopäivän ajaksi.

Mitä se kokonainen hoitopäivä sitten meillä tarkoittaa? Meidän tytöt tulevat olemaan päiväkodissa n. 19-21h viikossa, ja ajattelimme jakaa sen niin että he käyvät kolmena päivänä viikossa sen n. 6,5-7h kerrallaan hoidossa, ja ovat aina kaksi päivää + viikonlopun kotona. Mun mielestä se on fiksuinta näin, koska silloin me kaikki saadaan eniten irti noista tunneista. Mulle jää aikaa oikeasti keskittyä rauhassa hommiin, ja he ehtivät tehdä päiväkodissa kaikkea yhteistä kivaa tekemistä, eikä heitä haeta pois juuri silloin kun toisilla alkaa kiva askarteluhetki tai muuta vastaavaa. Neljä päivää kotona, kolme päivää päiväkodissa, kuulostaa musta aika hyvältä. Sitä mä vain olen miettinyt, että mitkä päivät sovimme hoitopäiviksi. Hoidossa ma, ti ja ke? ti, ke ja to? ke, to ja pe? Millaisella järjestelyllä te muut vanhemmat olette kokeneet helpoimmaksi osapäivähoidon?

Jokatapauksessa, kun jaamme päivät näin, mä ehdin tehdä hurjasti niinä tunteina joina lapset ovat hoidossa, ja vastapainoksi saan sitten olla entistä enemmän täysillä lasten kanssa niinä hetkinä kun he eivät ole hoidossa, kun ei tarvitse murehtia aikatauluttamisesta, vaan työlle on oma aikansa. 6,5-7h ei ole onneksi sieltä tarhapäivien pisimmästä päästä, mutta mulle henkilökohtaisesti ajatus siitä että saan kolmena päivänä viikossa keskittyä 5-6h vain ja ainoastaan hoitamaan hommia, on ihan uskomaton ja avaa täysin uusia mahdollisuuksia. Se tuntuu vielä toistaiseksi todella kaukaiselta ajatukselta, joltain josta olen vain haaveillut niinä myöhäisillan tunteina kun silmät eivät ole pysyneet auki, mutta on ollut silti pakko keskittyä tekemään jotain.

Kaikista ihaninta tässä on se, että meidän tytöt aloittavat ruotsinkielisessä päivähoidossa. Mä jännitin pitkään, että löytyykö heille paikkaa ruotsinkielisestä, vai menevätkö tytöt suomenkieliseen koska ruotsinkielisissä päiväkodeissa ei ole tilaa. Onneksi niin ei käynyt, vaan nyt tytöt saavat hyvän pohjan kielelle pienestä asti myös päiväkodissa kodin lisäksi, ja voivat mennä myös ruotsinkieliseen kouluun. Päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelmassa on mun lukemani perusteella otettu todella hyvin huomioon lapsen kielellinen kehitys, ja kielitaidon kehittymistä tuetaan useilla eri tavoilla, mm. lukemalla paljon satuja, yhteisillä lauluilla ja loruilla, riimittelyllä ja monilla yksinkertaisilla pienillä jutuilla. Myös se on otettu huomioon, että monet lapsista tulevat kaksikielisistä perheistä, ja tarvitsevat enemmän apua ruotsin kielen harjoittelussa.

Mä olen aivan innoissani kaikesta mitä olen lukenut, ja toivon että kaikki toimii yhtä hyvin myös käytännössä. Meidän tytöt tarvitsevat ehdottomasti tukea ruotsinkielessä, koska tähän asti mä olen kuitenkin ollut heidän kanssaan valtaosan ajasta kotona ja puhunut suomea, siinä missä Otto on voinut puhua ruotsia vain silloin kun ei ole ollut töissä. Suomi on toistaiseksi puhuttaessa vahvempi, mutta toisaalta molemmat ymmärtävät myös ruotsia hyvin, enkä usko heillä olevan sen takia vaikeuksia päivähoidossa. Ehkä he rohkaistuvat myös puhumaan toista kieltä enemmän, kun kuulevat sitä enemmän kuin ennen, ja hoidossa kaveritkin puhuvat ruotsia, siinä missä suurin osa meidän ystävien lapsista on ihan suomenkielisiä.

Mua jännittää ihan hulluna, meidän arki tulee muuttumaan aivan täysin muutaman viikon päästä. Meille tulee rutiinit, aamuherätykset ja paljon uutta. Uskon että tytöt pärjäävät hyvin, molemmat ovat jo nyt innoissaan siitä että menevät pian päiväkotiin. Asiasta kysellään joka päivä ja lasketaan öitä ja mietitään että mitä kaikkea siellä päiväkodissa sitten tehdään. Fiilis on hyvä, ja sellainen että aidosti juuri meidän lasten tarpeet ja luonteet otetaan huomioon. Lisäksi mä olen maailman iloisin ja onnellisin siitä, että meillä on mahdollisuus aloittaa hoito osapäiväisenä, ja pitää myös niitä vapaapäiviä joka viikko.

Vielä en voi tietää miten hoidon aloitus sujuu, mutta toivotaan parasta! Kirjoittelen aiheesta lisää kunhan ollaan päästy tutustumaan päiväkotiin! Huomenna on meidän hääpäivä, ja siihen liittyen on tulossa postausta, jonka kirjoittamista olen odottanut jo pidemmän aikaa. Aivan ihanaa lauantai-iltaa kaikille!<3

Jakakaa ihmeessä omia kokemuksianne lasten päivähoidon aloituksesta. Miten on sujunut? Oletteko kokeneet omahoitajan kotikäynnin hyödylliseksi? Millaisella tahdilla olette aloittaneet hoidon täysillä, pehmeä lasku vai suoraan asiaan? Mua kiinnostaa myös kaksikielisten perheiden kokemukset päivähoidosta jollain muulla kuin suomen kielellä! 🙂

Mä tein kesällä postauksen, johon olin koonnut kesän ajalta kuvia, jotka syystä tai toisesta eivät koskaan olleet päässeet  muihin postauksiin asti, vaikka ihania olivatkin. Tänään on vuorossa meidän talven hetkiä, niitä ihania hetkiä jotka ovat jääneet kansioiden pimentoon, vaikka ne olivat täynnä rakkautta, iloa ja onnea, ihania tunteita. Tänään tuntuu sopivalta hetkeltä esitellä juuri näitä kuvia, ja antaa niiden puhua puolestaan. Meidän vuosi on saanut aika ihanan alun!

Naurua, leikkiä ja hassuja juttuja. Iloista kiljuntaa, nukkevauvanhoitoa, huikeita legotorneja ja pohdiskelevia katseita, joista näkee kuinka pienten päässä raksuttaa hulluna. Väsyneitä, mutta onnellisia hetkiä, ja hetkiä jolloin energiaa olisi vaikka muille jakaa.

Pieniä varpaita, ”voidaanko leikkiä vielä vähän aikaa ennen kuin mennään nukkumaan” -kysymyksiä, karusellikyytiä ja ihania aamuherätyksiä märkien pusujen kera<3

Höpöjä ilmeitä, sotkua, pulkkailua ja talvesta nauttimista. Eihän tuolle nyt voinut suuttua kun se niin hartaudella piirsi peiliin ja ilmoitti ylpeänä että ”kaui peiji!”. Ihana aloitus vuodelle lupaa hyvää, toivottavasti mä saan jakaa teille mahdollisimman paljon näitä ihania hetkiä jatkossakin!

Ja äiti, mä tiedän että luet tämän kumminkin. Me just puhuttiin puhelimessa, siksi mulla venähti tämän julkaisu, hahaa. Sä olet rakas, ja toivottavasti nämä kuvat piristää sua <3

Ihanaa viikonloppua kaikille, mä palaan huomenna!

Koska Otto on tänään myöhään töissä, mä päätin viettää tänään tyttöjen kanssa oikein kunnon tyttöjen päivää. Kynsilakat on jo järjestelty riviin, esikoiselle kuulemma ehdottomasti pinkkiä varpaisiin ja vaaleanpunaista sormiin. Kuopus keskittyy järjestelemään lakkapulloja erilaisiin riveihin. Luvassa on siis ainakin pientä hemmottelua, barbieleffaa Viaplaysta ja yhteinen kauppa- ja puistoreissu jolla ostetaan vähän herkkuja. Veikkaan että päästään myös muumidiskoilemaan, eli luukutetaan muumihumppaa ihan täysillä ja jalat ja kädet menevät solmuun tanssista. Parasta!

Puuhapete-kirja on taas kovassa suosiossa, samoin kuin lentokoneiden rakentaminen duploista, joten touhua riittää. Zelda huutelee tuolta että ”Kikkikki-peliiii!” eli pingviinipeli, taidetaan pelata sitä vielä yksi erä ennen ulkoilua. Tänään me ei välitetä aikatauluista, jos tytöt haluavat pelata vielä yhden erän ennen kuin lähdetään, niin miksi ihmeessä ei pelattaisi, ei kukaan käske lähtemään puistoon tasan kello 12, onneksi.

Tänään meidän pienet neidit saavat päättää, ja äiti seuraa mukana, ihana päivä siis varmasti tulossa, eikä ollut edes sarkasmia! Joskus on hyvä päästää irti omista päivätouhuistaan ja heittäytyä täysillä mukaan lasten maailmaan, ei sitä tiedä mitä kaikkea kivaa tytöt keksivätkään.

Illalla laitetaan lapsille ehdottomasti vaahtokylpy, ja kaikki ankat mukaan! Ihanaa perjantaipäivää kaikille <3