Olin eilen päivällä Indieplacen järjestämällä Pilots Helsingin kolmen tunnin positiivisen psykologian luennolla. Luento oli tosi mielenkiintoinen, ja musta tuntui, että opin paljon itsestäni, ja sain ikäänkuin sellaista vahvistusta omille valinnoilleni ja ajatuksilleni. Että en ole naiivi tai tyhmä siksi, että haluan ajatella asioista positiivisesti ja uskon asenteen voimaan. Ymmärrän realiteetit, mutta en yleensä takerru negatiivisuuteen, vaan mietin asioita positiivisuuden kautta. Olen ihan tiedostamattani harjoittanut arjessa posiitivista psykologiaa jo monta vuotta, mutta usein olen saanut kuulla siitä myös negatiivista palautetta. Oli ihanaa kuulla joltain muultakin, että positiivinen suhtautuminen on enemmän kuin ok ja siitä voi olla monenlaista hyötyä mulle.

Vaikka monia asioita ajattelen jo posiitisuuden kautta, on mullakin myös muutamia sellaisia juttuja, joissa toistan usein samaa ajatusmallia. Esimerkiksi saatan joskus ylianalysoida jonkun tutun kirjoittamaa viestiä tai kiinnittää huomiota johonkin pieneen negatiiviseen asiaan, vaikka se olisi paljon vähemmän merkityksellinen kuin ne sanotut posiitiviset asiat siinä ympärillä. Se on ihan inhimillistä, mutta toivon, että luennolla läpikäytyjen haitallisten ajatusmallien myötä sain uusia keinoja käsitellä asioita. On tärkeää pysähtyä miettimään, mitä oikeasti tapahtui ja miten se oikeasti vaikuttaa elämään, vai vaikuttaako mitenkään, eikä heti hypätä tekemään niitä ikäviä johtopäätöksiä.

Myös pelot ovat sellaisia, joiden kanssa en ole aina osannut olla niin positiivinen kuin haluaisin. Esimerkiksi joistain pienistäkin fyysisistä oireista saatan huolestua ja epäillä heti pahinta, vaikka järjellä tiedän, että kyse ei todellakaan ole mistään vakavasta. Kuolemanpelko on ihan selkeä seuraus vanhemmuudesta itselläni, tai siis, että sen myötä se on pahentunut. Uskon, että sain luennolta vahvuuksia käsitellä myös näitä pelkoja rationaalisemmin, ja päästä irti niistä turhista pelottavista ajatuksista. Eivät nämä satunnaiset pelot ole mulle mitään arkea hankaloittavia asioita, mutta olisi mahtavaa jos asioiden pelkääminen ei koskaan veisi nanomilliäkään tilaa mun ajatuksista, koska se on ihan turhaa.

Luennolla vinkattiin myös Via-instituten persoonallisuustestistä, jolla voi testata omia luonteenvahvuuksiaan. Mä heti kiinnostuin testistä, ja teinkin sen tänä aamuna. Testi oli ilmainen, piti vaan täyttää joku profiili, ja vastata kysymyksiin. Testi kertoi mulle 24 luonteen vahvuuttani, ja sen järjestyksen, että mitkä ovat mun luonteessa kaikkein vahvimpia, ja mitkä taas eivät tule niin luonnostaan. Testi ei kerro luonteen heikkouksista, mutta ne, jotka sijoittuvat listan häntäpäähän ovat niitä, jotka tarvitsisivat enemmän harjoitusta tullakseen esiin vahvemmin.

Tässä mun TOP10:

1. Luovuus

2. Uteliaisuus

3. Reiluus

4. Kiitollisuus

5. Rakkaus

6. Oppimisen ilo

7. Innokkuus

8. Rehellisyys

9. Ystävällisyys

10. Johtajuus

Mä olin jopa vähän yllättynyt tästä testin tuloksesta! En ollenkaan arvannut, että esimerkiksi johtajuus voisi olla mulla noin korkealla. Koen kyllä olevani sosiaalinen tyyppi, mutta en ole koskaan ollut johtavassa asemassa. Mä olen aina ajatellut, että pystyn kyllä tekemään hyvin yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa, mutta en koskaan ole pysähtynyt ajattelemaan, että mulla voisi olla taitoja johtamiseen, koska se ei koskaan ole ollut asia, josta olisin erityisesti haaveillut.

Luovuus, uteliaisuus, oppimisen ilo ja innokkuus liittyvät mulla oikeastaan kaikkeen mitä teen. Silti olin yllättynyt siitä, että ne olivat noin korkealla vastauksissa. Mutta kyllähän tuo käy järkeen nyt kun mietin, miten olen edennyt esimerkiksi influencerina. Mä tykkään haastaa itseäni, etsin aina uusia keinoja tehdä mun työtä ja olen tosi kiinnostunut oppimaan uutta. Koen saavani hurjan paljon irti keskusteluista muiden alalla olevien kanssa, ja olen erittäin halukas kehittämään tätä alaa ja omia kanaviani ja keinojani tehdä työtäni entisestään.

Reiluus ja rehellisyys on mulle ihan kunnia-asioita. Kaikkia ihmisiä pitää kohdella reilusti ja oikeudenmukaisesti, ja haluan aina olla rehellinen sekä kaikille ympärillä oleville, että itselleni. Mä haluan olla ihminen, jonka sanaan voi luottaa, ja koen kyllä sitä olevani. Joskus pidän niin hanakasti kiinni lupauksistani, että aiheutan sille jopa itselleni hankaluuksia, mutta koen vaan ihan super tärkeäksi olla luottamuksen arvoinen. Esimerkiksi pidän lähes aina kiinni sovituista deadlineista, vaikka mulle tulisi oksennustauti, paha migreeni tai mitä ikinä. En vaan halua aiheuttaa kenellekään muulle hankaluuksia omien ongelmieni vuoksi, vaikka tiedän, että se olisi muille ihan ok. Koen siis reiluuden ja rehellisyyden olevan pääosin vahvuus, mutta joskus se on mulle myös heikkous.

Rakkaus, ja ystävällisyys on mun henkilökohtaisessa TOP2:ssa asioissa, joita arvostan kaikkein eniten. Olen siis iloinen, että ne olivat myös luonteenvahvuuksissa korkealla. Mä osoitan rakkautta mielelläni sanoin ja teoin, ja haluan, että kaikki mun ympärillä olevat ihmiset tietävät, kuinka rakkaita ja tärkeitä he ovat minulle. Mä haluan, että mun ja mun läheisten arki tuntuu rakkaudentäyteiseltä ja lämpimältä, ja pyrin siihen vahvasti ihan joka päivä.

Kiitollisuus on jotain sellaista, mitä tunnen joka päivä ihan valtavan suurissa määrin. En koskaan lakkaa hämmästelemästä ja olemasta kiitollinen siitä, miten ihania ihmisiä mulla on ympärillä ja miten mahtavia asioita olen päässyt kokemaan ja tekemään.

24 kohdan häntäpäässä mulla oli harkitsevaisuus, henkisyys ja urheus, ja se käy myös aivan hyvin järkeen. Olen jossain määrin harkitsevainen, mutta olen uskaltanut tehdä rohkeitakin ratkaisuja, kuten esimerkiksi ryhtyä yrittäjäksi raskausaikana, tai heittäytyä täysillä rakkauteen ja perhe-elämään oikean ihmisen kanssa vain hetken tuntemisen jälkeen. Positiivinen asenne ja usko omiin kykyihin ja rakkaisiin ihmisiin, ja siihen, että kaikki järjestyy, ajaa mulla yleensä sen varovaisuuden ohi. Silti mietin aina ensin, mihin oikeasti pystyn ja mitä ei todellakaan kannata lähteä tekemään.

Henkisyys on jotain sellaista, mille haluaisin järjestää arjestani enemmän aikaa. Haluaisin enemmän pysähtyä miettimään, ja antaa tilaa niille omille ajatuksille. Usein arki on vaan sen verran toiminnallista, että ei vaan tule mieleen keskittyä henkisyyteen tai alkaa esimerkiksi meditoimaan. Olisi kuitenkin hyvä pysähtyä edes muutamaksi minuutiksi päivittäin tyhjentämään ajatukset kaikesta, ja vaan olla. Tästä aion ottaa onkeeni.

Urheus yllätti häntäpäässä, koska nimenomaan siellä oli myös se harkitsevaisuus. Ehkä ne olivat molemmat häntäpäässä, koska sijoitun sinne rohkean ja varovaisen välimaastoon niin selkeästi. En ole uhkarohkea, mutta en myöskään ylivarovainen? Mene ja tiedä.

Yhtäkaikki, tämä oli tosi mielenkiintoinen testi, ja oli hauskaa pysähtyä hetkeksi miettimään itseään ja omaa luonnettaan. Usein sitä vaan porskuttaa eteenpäin ja toimii totutulla tavalla, pysähtymättä yhtään miettimään niitä omia tapojaan ja ratkaisujaan. Välillä tosi hyvä ottaa tällainen hetki itsenanalysointiin, niin voi jatkossa tehdä entistä parempia valintoja ja muuttaa omia pinttyneitä tapojaan.

Oletteko te tehneet tuota testiä? Miten itse koette omat luonteen vahvuutenne? Entä heikkoudet? 

En ole moneen vuoteen tehnyt tällaista faktapostausta itsestäni, ja ajattelin että nyt olisi sille sopiva hetki! Tässähän nimittäin oppii itsestään vaikka mitä uutta kun vuodet vierivät eteenpäin. Aina huomaa kaikkea hassua ja tulee miettineeksi, että tekeeköhän kukaan muu koskaan samalla tavalla, tai ajatteleeko. On aina kivaa saada sellaista vertaistukea tai ihan vaan kohtalotovereita joillekin hassuille asioille joiden kanssa ajattelee olevansa yksin tai vähemmistössä.

1. En osaa katsoa yksin telkkaria tai leffoja

Jos vaikka Otto pelaa illalla, ja laitan Netflixin tai jonkun  telkkarista tallennetun sarjan jakson päälle vain itseäni varten, huomaan tunnin päästä että en ole katsonut koko ohjelmaa. Mä selaan puhelinta, lajittelen pyykkejä tai luen lehteä, mutta en katso sitä ohjelmaa kuin hetkittäin, jolloin suurin osa asioista menee ohi. En vaan osaa tai jaksa keskittyä. Seurassa taas laitan puhelimen aina pois, ja keskityn täysillä leffaan/sarjaan, eikä ole mitään ongelmaa seurata kunnolla.

2. Olen 100% aamuihminen

Herään joka aamu seitsemältä tai ihan viimeistään puoli kahdeksalta, vaikka kello ei olisi soimassa, tai vaikka menisin myöhään nukkumaan. Aamuisin olen parhaimmillani, saan eniten aikaiseksi ja olen pirteä. Ei illoissakaan mitään vikaa ole, mutta en vaan yleensä jaksa valvoa kovinkaan myöhään.

3. Teen yleensä töitä seisten

Jotenkin tuntuu että pystyn keskittymään paremmin, kun seison koneeni ääressä enkä istu tai löhöä. Sohvalla koneen kanssa menee helposti työntekokin sellaiseksi turhaksi vellomiseksi ja ajatukset harhailee, ja sama työpöydän ääressä. Kun taas seisoo, on paljon skarpimpi ja saan samat työt tehtyä nopeammin kuin istuskellen. Mulla onkin etsinnässä korkea ja liikuteltava seisomatyöpöytä, sillä tällä hetkellä teen töitä seisten meidän keittiön työtasolla joka on ihan aavistuksen liian matala siihen puuhaan. Seistessä saa vaihdeltua helposti asentoa, ryhti on parempi ja ei ”väsähdä” samalla tavalla. Oman työpisteeni olen luovuttanut toistaiseksi Oton pelailupisteeksi, kun en siinä kuitenkaan ole.

4. En käytä sukkia ellei ole ihan pakko

Laitan sukat jalkaan vasta kun lämpöasteita ei ole enää kuin yhden käden sormilla laskettava määrä. En mitenkään inhoa sukkia, mutta niitä ei vaan tule käytettyä, ei sisällä eikä ulkona. Kuljen siis ulkona välillä edelleen ilman sukkia, vaikka on jo tosi syksyiset ilmat. Saatan laittaa nilkkurit tai saappaatkin jalkaan vielä ilman sukkia, eikä se tunnu mitenkään oudolta musta. Tästä on haittaa ainoastaan silloin kun tulee mentyä sisäleikkipuistoon ja joutuu aina ostamaan sukat sieltä, kun ei muista laittaa kotona jalkaan. Viimeksi onneksi muistin ottaa omat sukat puistoon. Riisuin ne heti kun lähdettiin sieltä pois, hah. Lapsilla taas on lähes aina sukat jalassa, samoin kuin Otolla. En tiedä mistä tämä  mun sukattomuus oikein kumpuaa!

5. Syön kaikki valmisruuat aina vegenä

Ensin ajattelin, että silloin jos joskus syön vaikka lounaaksi valmisruokaa, on parempi ostaa se vegevaihtoehto, joka on ainakin teoriassa terveellisempi (vaikka ei oikeasti olisikaan). Mutta näin jo pitkään toimittuani olen huomannut, että esimerkiksi vegemakaronilaatikko on ihan super paljon paremman makuista, kuin lihaa sisältävä kaverinsa, koska se on tehty uudemman ja modernimman reseptin mukaan ja kehitetty tiedostavien kasvissyöjien makuhermoja ajatellen. Siinä on tosi paljon  enemmän makua. Sama pakastepizzan kanssa, vegepakastepizza on ihan täynnä makua. Ei se luultavasti ole kovin paljoa terveellisempää syödä vegevalmisruokaa, mutta mä ostan niitä nykyään ihan maun takia, silloin jos joskus valmisruokaa ostan itselleni.

6. Mulla on ”hauskoja päiviä”

Mä en ole ihmisenä sellainen supliikkityyppi tai naurattaja, jolla on aina tilanteeseen sopiva letkautus, tai joka olisi muuten nauruhermoja kutkuttavan hauska. Se ei vaan ole mun juttu. Koen olevani kyllä ihan mukava tyyppi ja välillä heitän läppääkin, mutta stand up -koomikkoa musta ei saisi vaikka kuinka yrittäisi. Mun vahvuudet on jossain muulla kuin läpän heitossa. Ihailen silti ihan suunnattomasti niitä ihmisiä jotka tietävät aina mitä sanoa. Meillä on kuitenkin Oton kanssa sellainen kestoläppä, että aina välillä mulla on ”hauska päivä”. Saatan joskus heittää vahingossa jonkun tilanteeseen sopivan jutun, jolle Otto nauraa vedet silmissä ja suunnilleen kierii lattialla. Ja yleensä ne tällaiset jutut kasaantuu jotenkin samalle päivälle, ja sitten taas saattaa mennä viikko tai kaksi että ei tule mitään nokkelia sutkautuksia mun suusta. Vaikka mä en supliikki-iina olekaan, niin nauretaan silti joka päivä paljon ja meillä on melko samanlainen huumorintaju. Otto on meistä kuitenkin pääosin se hauska tyyppi.

7. Inhoan pyykinpesua ja pesen tosi harvoin pyykkiä

Pesen pyykkiä maksimissaan yhtenä päivänä viikossa, ja silloinkin enintään kaksi tai kolme koneellista. Pyykinpesu ei vaan ole mun juttu, se on sellainen välttämätön paha. Mun tärkein ase on kolmen euron palasappisaippua, jota hieron pahimpiin tahroihin, ja se tehoaa melkein aina, vaikka joku jäätävä oranssi vauvanruokatahra olisi saanut imeytyä sen viikonkin vaatteeseen. Ilman sappisaippuaa meidän vaatteet ei varmaan kestäisi kauniina tätä mun harvaa pyykinpesutahtia. En jaksa ikinä pestä pyykkiä, jos ei pyykkiä ole täyttä koneellista, vaikka joku mun lempivaate olisi likaisena. Ja koska meillä on iso pyykinpesukone, se vetää paljon pyykkiä kerralla. Nautin tästä niin kauan kuin voin, sitten kun tyttöjen vaatteet on isompia ja vie enemmän tilaa pyykkikoneesta, ei riitä enää tämä tahti varmasti kolmen lapsen kanssa.

8. Yritin käyttää Snapchatia, mutta en vaan koskaan päässyt siihen sisään.

Mulla ei edes ole sitä puhelimessa, ei ole ollut koko tänä vuonna. Jotenkin koen IG Storiesin helpompana, kun Instaa tulee muutenkin käytettyä. Snapissa en koskaan jaksanut katsoa myöskään muiden storyja, mutta instassa ne tulee katsottua helposti. Jotenkin se käyttöliittymä sopii enemmän mulle, en tiedä miksi. Mutta tosiaan snapissa mua ei kantsi seurata, sillä en käytä sitä enää.

Kahdeksan faktaa vuodelta 2015 löytyy TÄÄLTÄ.

Sellaisia juttuja! Nyt mua kiinnostaa, löytyykö sieltä ruutujen takaa samaistuja tai täysiä vastakohtia mulle? Miten on?

Aivan ihanaa viikonloppua kaikille <3