Potkupyörästä polkupyörään siirtyminen

09.06.2016

Saatiin jokin aika sitten Polkupedista Tiaralle uusi 16-tuumainen Puky polkupyörä*. Mun on pitänyt kirjoittaa tästä jo aikaa sitten, mutta en vaan ole saanut tehtyä. Nyt kuitenkin kokosin yhteen meidän kokemukset siirtymisestä potkupyörästä polkupyörään, sekä fiilikset uudesta pyörästä ja vinkit pyörän valintaan.

Alussa me jännättiin Oton kanssa, että voiko se tosiaan olla mahdollista että pyöräilyn opetteluun ei tarvittaisi apurattaita. Jo eka kerralla kun neiti kiipesi pyörän satulaan alkoi tasapaino kuitenkin löytyä ja hän tiesi heti miten poljetaan. Tyttö kiljui tyytyväisenä ja polki eteenpäin, ja me juostiin sydän syrjällään perässä Oton kanssa kevyesti kiinni pitäen. Hyvää treeniä siinä pyörän perässä juostessa on ainakin saanut. Nyt ei tarvitse enää pitää kiinni, mutta juostaan edelleen perässä.

Potkupyörästä on ollut ainakin meidän kokemuksen mukaan kuitenkin rutkasti hyötyä, sillä tasapaino löytyi tosi nopeasti myös polkupyörällä, ja tuntuma pyörään oli hyvä. Suosittelen ehdottomasti potkupyörää ennen polkupyörän hankkimista, sillä potkupyörän kanssa oppii nimenomaan pitämään itse sitä pyörää pystyssä. Lisäksi Pukyn laadukkaissa potku- ja polkupyörissä on kaikissa käsijarru, eli jarruttamisen voi opetella jo potkupyöräillessä ja sitten vain jarruttaa samalla tavalla polkupyöräillessä.  Pukyn polkupyörissä jarru on sopiva lapsen voimille, eikä liian jäykkä.

Polkemista Tiara oli harjoitellut päiväkodin kolmipyöräisillä, joten sekin tekniikka oli jo hallussa. Toistaiseksi ollaan pysytty ihan lähialueilla eikä lähdetty kauas, mutta mulla on kova luotto että me lähdetään pian pyöräretkelle yhdessä.  Vielä pari kertaa harjoitellaan kääntymistä, pysähtymistä ja ohjausta, ja sitten tämäkin hermoheikko äiti uskaltautuu jo kotitalon viereistä aukiota kauemmaksi. Musta on hyvä vaan harjoitella turvallisessa lähiympäristössä aluksi, että saa tarpeeksi varmuutta.

Me valittiin 16-tuumainen pyörä, joka sopii 3-vuotiaasta ylöspäin tai yli 100cm  pituiselle lapselle. Meidän neidillä pituutta siis 102cm, ja koko on oikein hyvä. Pyörässä on alumiinirunko, joka on matala niin että lapsen on helppo nousta sen selkään. Satulan ja ohjaustangon korkeutta voi tietenkin säätää, ja tärkeää on myös se etteivät ne ole liian matalalla, sillä liian matalalla olevan satulan kanssa lapsi ei saa polkemiseen tarpeeksi voimaa.

Samalla kun saatiin Tipalle käyttöön uusi pyörä, annettiin vaihdossa takaisin Polkupedille viime vuonna Zeldalle käyttöön saatu minikokoinen potkupyörä, ja Zelda vaihtoi Tiaran vanhaan isompaan potkupyörään. Minipotkupyörä oli edelleen ihan priimakunnossa vaikka sillä on kulutettu asfaltteja ihan huolella vuoden verran. Pukyn potkupyöristä löytyy käyttökokemuksia Zeldan osalta pienemmästä Puky LR M -potkupyörästä ja Tiaran osalta suuremmasta Puky LR L -potkupyörästä.

Tämä vaihdos oli myös oikein hyvä, sillä kuopus on venähtänyt vuodessa melkein siskonsa mittaiseksi ja vanha potkupyörä oli auttamattomasti liian pieni. Nyt hän potkii ketterästi menemään uudellavanhalla L-kokoisella potkupyörällään.

Kyllä tuntuu uskomattomalta, että minun esikoisvauvani osaa jo pyöräillä! Muutamat liikutuksen kyynelet olen tirauttanut, se vaan jotenkin tuntui niin hurjalta että ihan tosiaan aikaa on kulunut niin paljon että tyyppi polkee jo menemään. En malta odottaa että päästään kunnolla lenkille, niin että mä juoksen ja hän polkee, siitä tulee huippua!

Ihanaa että ainakin esikoisen pyöräilemään oppiminen meni näin kivuttomasti. Itse muistan purreeni hammasta harjoitellessani punavalkoisella pyörälläni ilman apurattaita polkemista, ja kaatuneenikin monta kertaa. Ja taisin oppia pyöräilemään ilman apuarattaita vasta 6-vuotiaana. 90-luvulla ei vielä potkupyöriä ollutkaan, ja apurattailla harjoitellessa lapsella ei ole mahdollisuutta oppia esimerkiksi kääntyessä oppia kallistamaan pyörää oikeaan suuntaan, sillä apurattaat vaativat kallistuksen juuri päinvastaiseen suuntaan. Siksi kai se harjoittelu niin takkusikin, kun tasapainoa oli vaikea hallita kun samaan aikaan piti tehdä kaikki päinvastoin kun oli tottunut tekemään. Onneksi nykyään on helpompaa kuin mun lapsuudessa!

Miten teillä on sujunut potkupyörästä polkupyörään vaihto tai pyöräilemään opettelu?


Jäätelöä ja aurinkoa

03.04.2016

Tämän päivän harmaita pilviä katsoessa ei voi olla kuin superonnellinen että saatiin eilen viettää ihana päivä auringosta ja lämmöstä ulkona nauttien. Lähdettiin heti aamupäivästä ulos pyöräilemään ja hengailemaan, ja nautittiin kevään ensimmäiset jäätelöt ulkona. Tytöt potkivat molemmat eteenpäin jo sen verran reipasta vauhtia että mekin saatiin Oton kanssa pieni hiki pintaan kun käveltiin heidän vierellään.Viime vuonna Polkupedista saadut Puky-potkupyörät on olleet kyllä todella hyvät ja todella kovassa käytössä.

Esikoinen on oppinut päiväkodissa polkemaan polkupyörää, ja hänelle meillä on suunnitelmissa hommata ensimmäinen polkupyörä tässä kevään aikana. Kuopus saa jatkaa vielä tämän kesän ainakin potkuttelua, mutta isosiskonsa Pukyllä*. Pyöristä löytyy lisää tietoa tästä postauksesta jonka viime vuonna kirjoitin.

Kypärät*, lukot* ja pyöräilyhanskat* ovat Crazy Safetyn, ja ne on saatu Gefferiltä. Crazy Safetyn kypärät ovat kaikki huippuhauskoja eläinhahmoja, ja ne ovat sekä turvallisia että hyvännäköisiä. Kypärissä on myös kuminen leukasuoja, mikä on todella kätevä, sillä usein juuri leuka ottaa muksuilla hittiä kun he kaatuvat pyörällä. Kypärissä on paljon säätövaraa, ja ne pysyvät hyvin päässä. Sarjaan kuuluu pyöräilyhanskat, lukot, soittokellot ja juomapullot myös.

Meidän neidit saivat itse valkata kypäränsä, ja Tiara valitsi yllättäen pinkin Cheshire Cat -mallin, Zelda taas ihanan raidallisen Zebran. Valinnanvaraa löytyy dinosauruksista lohikäärmeisiin ja kissoihin. Myös pyöräilyhanskat ovat tosi hyvät, kun ne suojaavat kämmeniä asfaltti-ihottumalta kaatuessa.

Jäätelö auringossa maistui niin hyvältä lenkin jälkeen, ai että. Alkaa ihan hymyilyttää kun muistelenkin. Eilen ei tuullut ollenkaan ja teki ihan mieli ottaa takki pois kun oli niin lämmin, mutta ei nyt sentään vielä. Zelda on mun kanssa jätskisamis, hän valitsee aina suklaan niinkuin minäkin. Otto ja Tiara taas tykkäävät kokeilla muita juttuja, esikoisen lemppari on mansikka ja Otto tykkää kaikesta kummallisesta, haha.

Pyörälenkin jälkeen me aloitettiin Oton kanssa vihdoinkin ruokailuryhmän maalausprojekti joka on onneksi edennyt tosi vauhdilla, ja varmaankin valmistuu tänään. Katseltiin myös eilen elokuvaa lasten kanssa, ja leikittiin legoilla, ja käytiin vielä saunassa ennenkuin tytöt menivät nukkumaan. Illalla alettiin Oton kanssa katsomaan Star Trek-leffaa Netflixistä mutta mä nukahdin jo ennen puoliväliä, miksi mulle aina käy niin! Tämä aamu me ollaan vietetty aapista lukien ja legoilla leikkien. Ihan perus sateinen sunnuntai siis! Mukavaa vaan löhötä verkkareissa, en pistä ollenkaan pahitteeksi.

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille <3