10 suoraa kysymystä rahasta

06.03.2019

Törmäsin Sara Vannisen Tickle Your Fancy -blogissa ja Mona Visurin Mona’s Daily Style -blogissa mahtavaan 10 suoraa kysymystä rahasta -postaukseen ja halusin ehdottomasti toteuttaa oman tästä aiheesta. Rahapuhe on viime vuosina muuttunut yleisemmäksi ja neutraalimmaksi, mikä on todella hienoa. Silti siihen liittyy yhä edelleen todella paljon salailua ja häpeää ja sellaista, että ei uskalleta puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

Täytyy myöntää, että myös mua jännittää hirveästi puhua tästä aiheesta. Vaikka monet puhuvat tosi rohkeasti rahasta ja moni ihminen kokee sen nykyisin jo aivan tavallisena puheenaiheena, on myös paljon ihmisiä, jotka edelleen ajattelevat rahasta puhumisen olevan esimerkiksi leuhkimista. Rahan puutteesta on tänäkin päivänä paljon sallitumpaa puhua kuin siitä, miten rahaa käyttää. On enemmän ok sanoa, että rahaa ei ole, kuin kertoa, että tulee ihan mukavasti toimeen. Sen pitäisi muuttua niin, että jokainen voisi puhua rahasta suoraan, oli sitä paljon tai vähän tai sopivasti.

Ilman Saran ja Monan esimerkkiä en olisi uskaltanut ottaa lukuja tässä esille. Vaikka luvuthan ne on, jotka kaikkia kiinnostavat kun tällaista postausta tulee lukemaan.  Ja tottahan se on, että vain puhumalla asioista avoimesti voi raottaa salaisuuksien verhoa. Mä uskon, että avoimuus luo tasa-arvoa tässäkin asiassa.

Kysyin teiltä Instagram Storiesin puolella, mitä te haluatte tietää rahasta ja tehän vastasitte. Sain kymmeniä kysymyksiä, joiden joukosta mä valitsin kymmenen. Onneksi monet kysymykset olivat myös samoista aiheista ja muutamia yhdistelin niin, että pystyn kertomaan hieman monipuolisemmin. Älyttömän suuri kiitos kaikille kysymyksiä lähettäneille ja tässäpä tulisi nyt mun suorat vastaukset suoriin kysymyksiin rahasta.

10 suoraa kysymystä rahasta

1. Kuinka paljon tienaat vuodessa? Kumpi teidän perheessä tienaa enemmän, sinä vai Otto?

Viime vuonna tienasin karvan vajaat 100 000 euroa, josta maksoin toki myös ison siivun veroja. Yrittäjänä palkan maksu on kuitenkin vähän erilaista kuin palkansaajana. En maksa itselleni joka kuukausi yhtä suurta palkkiota, vaan se vaihtelee suuresti. Osa tästä summasta koostui muille yrityksille tekemästäni sisällöntuotannosta.

Minä tienaan enemmän ja näin on ollut jo muutaman vuoden. Nyt varsinkin kun Otto on opintovapaalla, päävastuu perheen elatuksesta on minulla. Näin oli myös Oton vanhempainvapaan aikana. Se sopii tosi hyvin meille. Ensimmäisinä vuosina tilanne oli aivan toisinpäin, kun minä olin minimi-äitiysrahalla kotona lasten kanssa ja Otto taas on ollut alusta asti vakitöissä.

2. Onko teillä yhteiset rahat vai omat rahat? Entäs omat tilit vai yhteiset tilit? Kuka maksaa mitäkin?

Meillä on aina ollut 100% yhteiset rahat. Molemmilla on omia tilejä ja molemmat säästävät myös omiin rahastoihin, mutta kummallakin on käyttöoikeus tileihin ja kaikki mitä tulee on yhteistä. Vaikka meillä on lähes aina ollut niin, että jompikumpi tienaa huomattavasti enemmän, ollaan aina pidetty itsestään selvänä, että meillä ei ole mun tai sun rahoja. Mä hoidan meillä laskujen maksun ja muut käytännön asiat, mutta maksan niitä ihan yhtä lailla kummankin tililtä. Ollaan ehkä muutama vuosi sitten n. vuoden verran tienattu suunnilleen yhtä paljon, mutta ennen sitä Otto tienasi mua paljon enemmän ja nykyisin taas päävastuu taloudesta on mulla.

3. Miten paljon rahaa kuluu kuukaudessa ruokaan ja päivittäistavaroihin? Entäs viikossa? Mihin kuluu eniten rahaa kuukaudessa? Missä asioissa pihistätte ja mistä ette ole valmiita tinkimään?

Me pyritään siihen, että käytettäisiin kotona valmistettavaan ruokaan ja päivittäistavaraan n. 200€ viikossa, eli n. 800-900€ kuussa, koska se tuntuu järkevältä summalta. Usein menee kuitenkin enemmän, koska meidän ei ole absoluuttinen ”pakko” pysyä tuossa summassa. Eniten rahaa meillä menee ruokakauppaan ja ulkona syömiseen, koska ruoka on vaan niin hyvää, heh.

Me pihistetään esim. siivousvälineissä ja päivittäistavarassa: voin hyvin ostaa kaupan oman merkin talouspaperia, leivinpaperia, siivousrättejä tai mopin, eikä tarvitse olla aina sitä hienointa merkkiä. Ruuasta ei tingitä, se on meillä aina ykkönen ja eniten katson sitä, missä ruoka on valmistettu ja mitä se sisältää. Voin kyllä ruuassakin ostaa kaupan omaa merkkiä, jos ravintoarvot ja tuotanto-olosuhteet on kohdallaan. Halutaan syödä terveellisesti ja monipuolisesti ja innostutaan helposti uusista resepteistä. Ei tingitä myöskään terveydestä ja turvasta, vaan meillä on kattavat henki-, tapaturma- ja sairaskuluvakuutukset kaikilla.

4. Jääkö teillä kuukausittain rahaa säästöön ja/tai sijoittamiseen? Harrastatko säästämistä tai sijoittamista? Kuinka paljon rahaa säästät tai sijoitat kuukaudessa? Paljonko rahaa on säästössä?

Meillä ei ”jää” rahaa säästöön tai sijoituksiin, vaan ne on ensimmäiset rahat jotka tililtä lähtee kun jotain sinne tulee. Mä en ajattele niin, että säästän jos jotain jää, vaan säästö on automatisoitu ja tärkeä osa kuukausibudjettia. Eli säästöt ja sijoitukset lähtee aina tiettynä päivänä kuukaudesta, aina ekana säännöllisesti tililtä ennen kaikkea muuta. Toki säästöön tai rahastoihin voi laittaa ylimääräistä myös kuun lopussa tai milloin vaan jos haluaa. Me sijoitetaan itsellemme kuukaudessa n. 10-20% meidän kuukauden tuloista, riippuen ihan siitä paljonko tilille tulee.

Tietty summa lähtee automaattisesti, mutta esim. mun tulot voivat vaihdella todella paljon kuukaudesta riippuen ja aina jos on enemmän mitä laittaa talteen niin laitetaan. Meillä on säästössä puskurirahoina n. 4 kuukauden tulot, tulevaan asuntoon käsiraha ja sitten erilaisissa rahastoissa jonkin verran ja niihin säästetään säännöllisesti. Mulle on tärkeää, että jos jotain yllättävää tapahtuu, meillä on sitä varten rahaa säästössä. Lisäksi on ihan äärimmäisen tärkeää kartuttaa varallisuutta ja säästää pitkäaikaisesti rahastoihin ja/tai osakkeisiin esim. eläkepäiviä varten, koska yrittäjänä mun eläketurva on ihan olematon palkansaajiin verrattuna. Oman asunnon ostamisen jälkeen aion jatkaa sijoittamista myös asuntosijoittajana.

5. Kuinka suuri osa meidän kuukausittaisista menoista muodostuu asumiskustannuksista?

Ehkä n. 1/5 muodostuu asumiskustannuksista, eli vastikkeesta ja asuntolainasta, sähköstä, vedestä ja autopaikasta.

6. Oletteko koskaan joutuneet ”elämään kädestä suuhun”? Voiko vähätuloinen olla onnellinen yhtälailla kuin se jolla on rahaa?

Olemme todellakin. Silloin kun me tavattiin, Otto oli osa-aikaisena McDonald’sissa töissä ja itse olin pelkällä opintotuella. Keskeytettyäni koulun sain hetken aikaa jopa toimeentulotukea koska en ollut oikeutettu työttömyyspäivärahaan enkä näkyvästi raskaana 19-vuotiaana (ja kouluttamattomana) enää saanut töitä loppuraskauden ajalle, vaikka niitä aktiivisesti hain. Me elettiin aivan todella pienillä tuloilla.

Onneksi meidän esikoisen syntymäpäivän aamuna Otto sai puhelun, että hän oli päässyt siihen työpaikkaan töihin, jossa häntä edelleen odottaa työpaikka opintovapaan ajan. Se oli meille ihan älytön lottovoitto, jonka jälkeen ei enää saatu muita tukia kuin minimiäitiyspäivärahaa & myöhemmin kotihoidontukea, kun olin lasten kanssa kotona. Kyllä ainakin meiltä se vei hurjasti energiaa ja aiheutti stressiä ja unettomia öitä, kun ei ollut tarpeeksi varaa ihan perustarpeiden täyttämiseen. Vaikka aika oli lyhyt, se on silti jäänyt mieleen tosi stressaavana. Uskon, että pienillä tuloillakin voi olla onnellinen, mutta kyllä se heikentää ihmisen turvallisuudentunnetta tosi paljon, jos joka kuukausi joutuu miettimään miten rahat saa riittämään, eikä pysty varautumaan mihinkään yllättävään.

7. Säästättekö tai sijoitatteko lapsille? Onko lapsilla omat tilit? Säästättekö lapsille ensiasunnon ostoon tai ajokorttiin?

Molempia. Kaikilla lapsilla on omat tilit ja omat arvo-osuustilit sekä sijoituksia rahastoissa. Säästämme jokaiselle saman summan kuukausittain. Vaikka oltiin tosi nuoria kun esikoinen saatiin, niin onneksi tajuttiin, että säästäminen hänelle kannattaa. Kaikille kolmelle ehtii kertyä hyvät säästöt tässä kaikkien vuosien aikana ja ne pääsevät kasvamaan korkoa, kun rahat on sijoitettu rahastoihin. Pitkäaikaisesti säästäessä pystyy myös ottamaan hieman enemmän riskiä, koska pitkä aikaväli tasaa sitä niin hyvin. Näin rahoille voi saada paremman tuotonkin. Sitten kun lapset saavat rahat, he saavat toki itse tehdä niillä mitä haluavat. Mä en halua ajatella niin, että lapset olisivat jotenkin tilivelvollisia meille siitä, mihin he rahat käyttävät aikuisena. Ne ovat sitten heidän rahojaan, jotka me ollaan vapaaehtoisesti haluttu heille säästää.

8. Miten opetatte lapsille rahan käyttöä tai säästämistä? Saako teidän lapset viikkorahaa? Miten raha näkyy lastenne elämässä, puhutteko rahasta lapsillenne?

Lapset saivat viikkorahaa jonkin aikaa, mutta lopulta luovuttiin siitä käytännöstä. He eivät olleet vielä kiinnostuneita viikkorahasta (kuin ehkä ekalla ja tokalla viikolla) ja monesti koko juttu vaan unohtui meiltä. He eivät myöskään muistaneet viikkorahojen olemassaoloa, joten käytännössä he vaan keräsivät kolikoita lompakkoon. Ajateltiin, että siirrytään viikkorahakäytäntöön myöhemmin takaisin, kunhan lapset on vielä vähän isompia.

Synttäri- ja hammaskeijurahat he säästävät myös lompakkoon ja saavat tehdä niillä mitä haluavat. Suurimmaksi osaksi nekin vaan hengaavat siellä lompakossa, eli voisihan ne käydä myös viemässä pankkiin ja tilille, niin pääsisivät nekin kasvamaan korkoa. Me jutellaan kyllä rahasta paljonkin lasten kanssa ja erityisesti ollaan puhuttu siitä, että rahaa ei vaan tipu jostain, vaan meidän aikuisten pitää tehdä töitä, jotta saadaan rahaa. Ollaan puhuttu summista ja ollaan puhuttu siitä, että mitään ei voi ostaa jos ei rahaa ole. Ollaan keskusteltu siitä paljonko asuminen maksaa, paljonko ruoka maksaa ja paljonko käytetään rahaa heidän harrastuksiinsa. Ollaan puhuttu myös siitä, että kaikilla maailman ihmisillä ei ole yhtä paljon rahaa eikä samanlaisia mahdollisuuksia elämässä. On tärkeää, että he ymmärtävät rahan arvon.

9. Millaisia rahankäyttäjiä olette? Kumpi teistä on säästäväisempi ja kumpi tuhlaavaisempi Oton kanssa? Millaiset opit rahankäyttöön saitte kotoa?

Kaikessa muussa ollaan melko maltillisia paitsi siinä ruuassa. Ulkona syöminen tai ruuan tilaaminen kotiin on varmaan meidän suurin ”rahankäyttöpahe”. Ollaan molemmat muuten ihan yhtä säästäväisiä ja pohditaan ostopäätöksiä tarkkaan. Otto on saanut kotoa eväät säästämiseen ja sijoittamiseen ja järkevään rahankäyttöön. Meillä ei koskaan kotona ollut varaa sijoittaa tai edes säästää mun lapsuudessa ja varsinkin äidin sairastuttua vakavasti meillä oli paljon talousvaikeuksia. Varmasti äidin olisi ollut helpompi opettaa rahataitoja, jos rahaa olisi ollut. Äiti teki parhaansa niillä eväillä mitä sai. Mä olen opetellut oman perheen myötä säästämään ja sijoittamaan ja miettimään muutenkin omaa rahankäyttöäni.

10. Miten olette valmistautuneet omakotitalon hankintaan? Mikä on teidän budjetti uudelle kodille? Onko se se mihin teillä on varaa vai se mitä haluatte maksaa?

Meillä on tulevaa kotia (joka ei välttämättä ole omakotitalo) varten tarpeeksi suuri käsiraha, jotta saadaan sellainen koti kuin me halutaan. Me ei haluta ottaa niin isoa lainaa kuin mikä meillä ehkä olisi mahdollisuus saada, sillä toiveissa on oman asunnon ostamisen jälkeen ostaa myös sijoitusasunto(ja). Halutaan pitää omat asumiskustannukset järkevällä tasolla (samana tai matalampina kuin nyt) ja hankitaan sellainen koti, joka täyttää meidän tarpeet ja jossa on hyvä olla, mutta ei yhtään sen enempää.

Nyt mä haluaisin kuulla teidän rahatarinoita! Jos haluatte vastata näihin samoihin kysymyksiin (johonkin niistä tai vaikka kaikkiin), niin olisi aivan älyttömän mielenkiintoista lukea teidän kokemuksia ja ajatuksia! Mihin teillä kuluu arjessa eniten rahaa? Sijoitatteko ja jos niin mihin (vinkit on aina paikallaan)? 


Hyvinvoinnin vuosi 2017 loppupuolella, entäs ensi vuosi?

11.12.2017

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Henki-Fennian kanssa, ja on osa vuottani Henki-Fennian ambassadorina.

Viimeistä viedään, vaikka ihan vastahan mä kirjoitin ensimmäisen postaukseni Henki-Fennia ambassadorina, otsikolla ”Hyvinvoinnin vuosi 2017”. Nyt se vuosi alkaa olla ihan loppumetreillä, ja on aika tarkastella sitä, millainen vuosi on hyvinvoinnin kannalta ollutkaan.

Alkuvuodesta en voinut fyysisesti kovinkaan hyvin, sillä rankka raskaus oli ihan lopuillaan, ja minä aivan rapakunnossa. Synnytyksen jälkeen aloin kuitenkin pikkuhiljaa taas kohottamaan kuntoani vaunulenkeillä, terveellisellä ruualla ja olemalla aktiivinen. Heinä-elokuun vaihteessa aloin treenaamaan personal trainerin johdolla, ja samalla tarkasteltiin ruokavaliota vielä parempaan kuntoon. Otin tavoitteekseni parantaa huonoa ryhtiäni, ja myös syödä joka aamu aamupalan, mitä en aina ole tehnyt. Onnistuin tavoitteissani hyvin, tosin näin loppuvuotta kohti arjen arkistuminen on kyllä vähentänyt treenikertoja, ja  mun pitää aktivoitua. Alkuvuodesta en vielä tiennyt millainen vuosi unen kannalta tulisi olemaan, sillä meille oli vasta syntymässä meidän pieni kuopus.

Nyt tiedän, että välillä uni on ollut katkonaista, ja tälläkin hetkellä on, mutta toisaalta, ollaan voitu ottaa se lepo mitä ollaan tarvittu. Olen voinut ottaa päiväsaikaan sitten iisimmin jos yö on ollut hankalampi, ja silloin kun Otto oli vielä kotona, sain nukkua aamulla, jos yö oli ollut raskaampi. Unella ja levolla on todella iso merkitys arjen jaksamisessa, ja niistä on tärkeää huolehtia niin hyvin kuin pystyy, myös pikkuvauva-arjessa. Unenlaatuun vaikuttaa kovasti stressitekijöiden minimoiminen, ja sen on ehdottomasti arjessa huomannut että silloin kun stressiä on vähän tai ei ollenkaan, on helpompi nukkua, vaikka uni olisikin katkonaista vauvan takia.

Henki-Fennian ambassadorina olen voinut tarkastella meidän perheen hyvinvointia ja taloutta monelta eri kantilta, kokonaisvaltaisesti vuoden aikana, ja taloudellinen varmuus on ainakin itselleni sellainen iso juttu, joka vaikuttaa yöuniin. Kun taloudesta ei tarvitse stressata, nukun tuhat kertaa paremmin. Ja silloinkin kun meillä on muissa asioissa ollut rankempia ajanjaksoja, kuten tämä syksy menetyksineen, on ollut hienoa että tämä yksi iso asia arjessa on varmasti turvattu.

Tämä vuosi on kokonaisuudessaan ollut yksi merkittävimmistä koko elämäni aikana, ei pelkkää tasaista eloa ja oloa. Olen kokenut tänä vuonna joitakin elämäni hienoimpia hetkiä, ja suurimman surun. Mutta se on sitä elämää, välillä on helpompaa ja tasaista, välillä saa osakseen niin suurta onnea että se tuntuu epätodelliselta, ja välillä joutuu luopumaan rakkaasta läheisestä. Tunnen, että olen oppinut tämän vuoden aikana elämään enemmän hetkessä kuin ennen. Aina olen halunnut olla läsnä ja elää hetkessä, mutta nyt luulen että ihan oikeasti osaan elää pääosin juuri niin. Se on monen asian summa, ja olen siitä taidosta kiitollinen.

En halua elää mitään ”sitten kun” -elämää, vaan tiedän että se onni on tässä ja nyt. Silti tulevaisuutta on hyvä suunnitella sen verran kuin itsestä hyvältä tuntuu, ja myös varautua kaikenlaisiin tilanteisiin elämässä. On tärkeää että oma elämä ja oma talous on itsellä hallussa, tapahtui mitä tapahtui. Vakuutukset, säästöt ja sijoitukset on hyvä pitää kunnossa, silloin voi keskittyä olennaiseen, eli elämiseen. Ja ei vain itsellä, vaan myös koko perheellä. Läheisiäkin on hyvä muistuttaa taloudesta huolehtimisen tärkeydestä aina aika ajoin. Voi olla että vaikka omat vanhemmat ovat laskeneet itselleen sopivan henkivakuutusturvan vuosikymmeniä sitten, ja olisi aika päivittää turvan tasoa. Tai isovanhemmilla on suuria säästöjä, jotka vain makaavat tilillä kärsimässä inflaatiosta, vaikka ne voisi sijoittaa ja laittaa kasvamaan korkoa.

Ensi vuodelle unelmoin ehkä taas siitä tasaisesta arjesta, ilman suuria mullistuksia suuntaan tai toiseen. Meillä on arjessa kaikki hyvin, ja tiedän että kun teen kovasti töitä, saavutan niitä omia unelmiani ihan siinä jokapäiväisessä arjessa, koko ajan. Tänäkin vuonna olen saavuttanut monen monta tavoitettani ja unelmani ovat täyttyneet, enkä aio lakata haaveilemasta, ja pyrkimästä eteenpäin. Mulla on suuri tekemisen palo, ja ensi vuodelle toivonkin paljon töitä ja inspiroivia kohtaamisia nimenomaan töiden saralla, sen tasaisen rakkauden täyteisen perhe-arjen lisäksi.

Tänä vuonna meillä on ollut suuri onni viettää paljon aikaa läheisten kanssa, ja sen merkitys on ollut ihan korvaamatonta. Ensi vuodelle haluankin tehdä sellaisen uudenvuoden lupauksen, että aion viettää paljon aikaa läheisteni kanssa, ja soittaa papalleni ainakin pari kertaa viikossa. Itsensä ja oman perheen lisäksi on tärkeää huolehtia myös lähimmäisistä, ja niin aion juuri tehdä.

Myös Henki-Fennia haluaa tukea ja olla turvaamassa ihmisille huolettomampaa tulevaisuutta henkivakuutuksen kautta. Ja vuoden viimeisenä hyvinvointitekona blogissani haluankin muistuttaa myös teitä kaikkia lukijoita vielä kerran henkivakuutuksen tärkeydestä. Käykää tarkistamassa oman henkivakuutusturvanne suuruus, ja päivittämässä vakuutusturvanne omia tarpeitanne vastaavaksi viimeistään juuri nyt, jos ette vielä ole sitä tehneet.

LUKIJAKILPAILU: Millaisen uudenvuoden lupauksen haluat tehdä läheisillesi? Kommentoineiden kesken arvotaan pehmoinen torkkupeitto (arvo noin 50€), jonka lämpöön voi vaikka läheisen kanssa kääriytyä. Osallistumisaikaa 17.12. asti ja arvonnan tarkemmat säännöt löytyvät TÄÄLTÄ. Muista jättää sähköpostiosoite sille varattuun kenttään. Onnea arvontaan kaikille <3

Kiitos hurjasti Henki-Fennialle tästä ajatuksia herättävästä ja hienosta vuodesta ambassadorina. Siitä jäi käteen paljon tietoa, tärkeitä ajatuksia ja myös realistinen ja fiksu suhtautumistapa omaan talouteen. Ihanaa iltaa kaikille <3