Pidin Instagramissa Q&A:ta viime viikolla ja siinä tuli puheeksi, että ihmisiä kiinnostaa raha-asiat. En ole pariin vuoteen niistä kirjoittanut sen enempää, joten kysäisin jos olisi kiinnostusta kokonaan uudelle raha-aiheiselle kysymyspostaukselle. Ihmiset saivat lähettää kysymyksiä ja lupasin vastata niistä kymmeneen eniten kysyttyyn. Tässä tulee siis kymmenen suoraa kysymystä rahasta sekä mun vastaukset niihin. Olipahan taas hyvä ja havainnollistava hetki itsellekin pysähtyä miettimään kaikkia näitä vastauksia.

1. Millaiset vuosi-/kuukausitulot mulla on? 

Kaikkein kysytyimpiä kysymyksiä olivat kysymykset mun tuloista, mikä ei yllättänyt. Koska olen aiemminkin jakanut tulot avoimesti, niin miksipä en sitä voisi tehdä myös nyt.  Viime vuonna tienasin hieman yli 100K verotettavaa ansiotuloa. Toisina kuukausina laskutettavaa on enemmän ja toisina vähemmän, joten mitään säännöllistä kuukausituloa en osaa sanoa, koska se vaihtelee todella paljon. 

2. Paljonko menee kuukaudessa ruokaan rahaa? Entäs muihin menoihin: harrastukset, vakuutukset, auto, muut ostokset, päivittäistavara? 

Ruoka on asumisen jälkeen meidän suurin kuluerä, kuten olen täällä kertonut aiemminkin. Meillä menee ruokaostoksiin ja päivittäistavaraan yhteensä n. 1800-2000 euroa kuussa. Kun lasken kaikki meidän pakolliset kuukausittaiset menot yhteen eli ruoka (kotona ja ravintolassa), asuminen (laina, vesi, käyttösähkö, lämmitys maalämmöllä, jätemaksu), auto (rahoitus + bensa), vakuutukset, harrastukset, puhelinliittymät, päivähoito, nettiliittymä, kodin turvapalvelut, hyväntekeväisyyteen menevät kuukausimaksut yms. niin meidän kuukausittaiset kulut on n. 6000€. Tämä summa ei sisällä vaateostoksia/sisustusta/spontaania tekemistä/matkustamista tms. Tähän summaan ei myöskään ole laskettu säästöjä tai sijoituksia vaan ne tulee siihen päälle. 

3. Paljonko asunto maksoi, paljonko meillä on lainaa? Mitä muita lainoja? Miten varaudumme mahdolliseen korkojen nousuun?

Meidän asunto maksoi suunnilleen puoli miljoonaa euroa, josta rahoitettiin itse n. 10%. Laina on lyhentynyt mukavasti miinuskorkojen aikana, etenkin koska meillä on myös pieni marginaali. Tällä hetkellä lainaa on jäljellä reilut 420 000€. Asuntolainan lisäksi meillä on auton rahoitus, koska ostettiin auto uutena reilut pari vuotta sitten. Muita lainoja ei ole, paitsi toki perus luottokortti esim. matkustusta ja turvallisia nettiostoksia varten.

Meillä ei ole korkokattoa, korkoputkea tai kiinteäkorkoista lainaa, eikä aiota ainakaan toistaiseksi sellaista ottaa. Varaudutaan ennemmin korkojen nousuun säästämällä/sijoittamalla itse kuin maksamalla ylimääräistä pankille. Jollekin toiselle joku pankin myymä ratkaisu voi sopia hyvin ja tuoda vakautta ja mielenrauhaa ja ennakoitavuutta, mutta me ollaan ajateltu, että tämä tapa sopii meille juuri nyt. Toki voi olla, että joskus tulevaisuudessa ollaan toista mieltä, tai jos esimerkiksi lainasumma olisi suurempi, niin voisi olla toinen ääni kellossa, koska silloin pienikin korkojen nousu vaikuttaisi enemmän kuukausitasolla.

4. Kuinka paljon säästetään, miten säästetään, sijoitetaanko, mihin? 

Pyrin säästämään säännöllisesti vähintään 10% tuloista. Säästetään monella eri tavalla: 

– Säästötilille puskuriin (siellä on tavoitteena olla 6kk menoja vastaava summa, nyt on n. 3kk menoja vastaava summa saatu kasaan sen jälkeen kun puskuria on viimeksi käytetty)

– Pankin rahastoihin säännöllisesti kuukausittain n. 500€

– ETF-rahastoihin ja osakkeisiin kohteen mukaan ja ajallisesti hajauttamalla useita kertoja vuodessa, hieman isompia summia kerralla (esim. 1000-2000€).

– Lapsille tilille, rahastoihin ja ETF:iin

– S-bonukset rahastoon automaattisesti (bonuksia kertyy myös n. 700-1000€ vuodessa).  

Lisäksi tietty asuntolainan lyhentäminen kerryttää varallisuutta joka kuukausi, etenkin korkojen ollessa vielä matalalla. Jatkossa tavoitteena on oman asunnon lisäksi kerryttää varallisuutta sijoitusasunno(i)lla, mutta perehdytään siihen lisää sitten vauvavuoden jälkeen, nyt ei ole aikaa eikä energiaa perehtyä kaikkeen tarpeeksi + halutaan seurailla maailman tilannetta muutenkin hetki.

5. Lapsille säästäminen/sijoittaminen? Miten, milloin aloitettu, millaisilla summilla?

Aloitettiin lapsille säästäminen sijoittamalla pankin korkeariskisiin rahastoihin muistaakseni vuonna 2013. Silloin summa oli 30€/kk per lapsi. Nyt ne sijoitukset ovat tällä hetkellä plussalla n. 43%. Eli todella kannattavaa ja loistava esimerkki korkoa korolle -ilmiöstä. Onneksi uskallettiin jo silloin ottaa enemmän riskiä, koska pankista kerrottiin meille, että pitkä säästöaika tasaa riskiä paljon. Kolmesta kympistä kuussa kasvaa 18 vuoden aikana melko merkittävä summa korkojen myötä, vaikka kuukausitasolla se ei ole mikään ihan valtava summa laitettavaksi. Se tuntui silloin ihan utopistiselta ja vähän pelottavaltakin, kun ei tiedetty mistään mitään, mutta onneksi kuunneltiin asiantuntijaa. 

Nykyään säästetään enemmän ja myös ETF-rahastoihin. Lisäksi lapset säästää itse omille tileille pienempiä summia, mitä saavat esim. lahjaksi. Tavoitteena meillä on säästää jokaiselle lapselle ensiasunnon käsirahaa vastaava summa 18-vuotiaaksi mennessä, mutta toki lapsi itse päättää sitten 18-vuotiaana, että mihin sen summan käyttää, eikä meillä ole siihen mitään sanomista. 

6. Lasten rahakasvatus ja viikkoraha? 

Me puhutaan lasten kanssa tosi avoimesti rahasta ja pyritään antamaan heille fiksua talouskasvatusta ihan pienestä asti ja monipuolisesti. Puhutaan ikätasoon sopivasti. Koululaiset tietävät sijoittamisesta ja korkoa korolle -ilmiöstä enemmän kuin minä tiesin aloittaessani sijoittamisen vajaat kymmenen vuotta sitten. 

Koululaisten kanssa taloudesta voi puhua jo tosi monipuolisesti – esim. inflaatiosta ja sen vaikutuksesta ostovoimaan ja tilillä makaavan rahan arvoon, säästämisen ja sijoittamisen hyödyistä, erilaisten sijoitusmuotojen eroista ja siitä miten raha laitetaan tekemään töitä, palkoista ja yrittäjyydestä yms. 5-vuotiaan kanssa taas puhutaan siitä, miten säästämällä voi esimerkiksi ostaa jotain suurempaa, kuin käyttämällä heti saadut rahat johonkin pieneen hömppään. 5-vuotias on tosi ahkera säästäjä ja hän on itse säästänyt pienistä rahoista jo melko merkittävän summan. Meillä ei ole vieläkään viikkorahaa tai kuukausirahaa, mutta nyt ollaan pikkuhiljaa ajateltu, että esim. 10-vuotiaalle voisi ottaa sen käyttöön. Sekin olisi hyvä tapa opetella rahankäyttöä. 

En ole itse saanut lapsuudessa taloustaitoja kotoa. Varsinkin äidin sairastuttua vakavasti meillä oli suuria talousvaikeuksia. Varmasti äidin olisi ollut helpompi opettaa taloustaitoja mulle, jos rahaa olisi ollut ylipäätään esim. sijoitettavaksi asti. Mun mielestä lasten kanssa on tosi tärkeää puhua myös erilaisista rahatilanteista ja vaikeuksista ja olen kertonut isommille tosi avoimesti myös siitä puolesta. He tietävät, että talousvaikeuksia voi aiheutua kenelle tahansa myös monista erilaisista täysin itsestä riippumattomista syistä, eivätkä todellakaan ajattele, että onni ja vaurastuminen on kaikilla omissa käsissä. 

7. Mihin arjessa panostetaan, missä pihistetään? Teenkö paljon heräteostoksia? 

Me panostetaan ruokaan, se on meidän arjen number one nautinto, josta ei pihistellä. Ruokaan liittyen tehdään heräteostoksia.  Aikuisten vaatteissa ja sisustuksessa taas olen melko pihi. Saatan kyllä ostaa jotain kallista ja arvokasta, mutta en usein. Esimerkiksi olen käyttänyt samaa Guccin laukkua joka ikinen päivä siitä asti kun sen ostin lähes viisi vuotta sitten, enkä ole ostanut yhtäkään käsilaukkua sen jälkeen. Laukku maksoi 1200€, mutta jos sen summan jakaa viidelle vuodelle, se onkin enää 240€/vuosi. Lisäksi laukulle kuuluu Guccin huoltopalvelut jos se menee rikki, mikä tekee siitä kestävän ostoksen ja auttaa pitämään laukun käyttökelpoisena vaikka 100 vuotta. 

Yritän ostaa kotiin kerralla hyvää ja välttää jatkuvaa sisustuksen muuttamista ostamalla. Sisustusta on helppo muuttaa muillakin tavoilla, esim. maalaan aina saman pohjan päälle uuden maalauksen, kun kaipaan jotain päivitystä olkkariin. Toisaalta myös meidän tarpeet ja ajatukset muuttuu ja välillä sisustusta on fiksua muuttaa käytännön takia. Yritän tehdä silloin kestäviä ja muunneltavia valintoja. 

8. Onko teillä yhteiset tulot/menot ja omistatteko asunnon 50/50. Keskusteletteko ennen isompia ostoksia esim. kalliit laukut ja tietokonejutut? 

Meillä on 100% yhteiset tulot ja menot ja näin ollut alusta asti. Omistetaan asunto 50/50, vaikka järkevämpää olisi ollut laittaa prosentit 49%/51%, jotta toinen olisi säilyttänyt ensiasunnon ostajan edut. Ei kuitenkaan tajuttu tätä siinä tilanteessa, eikä sille enää voi mitään. Olipahan hyvä opin paikka ja osaa neuvoa omille lapsille, jos he joskus ostaisivat jonkun kanssa yhteisen ensiasunnon. 

Keskustellaan kyllä ennen isompia itselle tehtäviä hankintoja aina yhdessä, lähinnä siksi, että kumpikin kaipaa aina toiselta rohkaisua ja kannustusta sen hankinnan tekemiseen, koska ollaan molemmat niin pihejä itsemme kanssa. Sitten taas toiselle voi hyvin ostaa yllätyksenä jotain isompaakin keskustelematta, koska siitä tulee aina hyvä fiilis itselle. 

9. Tulevaisuuden tavoitteet vaurastumisen suhteen? 

Kyllä mulla on tavoitteena se, että yhä suurempi osa tulosta olisi passiivista tuloa tulevaisuudessa. Yritän säästää ja sijoittaa mahdollisimman paljon, mutta samalla myös käyttää rahaa kokemuksiin ja asioihin, joilla on meille merkitystä. En halua elää niin, että laitan kaiken kiinni säästöihin ja sijoituksiin ja pihistelen kaikessa arjessa, koska ikinä ei tiedä mikä päivä on viimeinen. Suurin tavoite on se, että vaikka elämässä tapahtuisi mitä, niin talous olisi turvallisella pohjalla ja yllätyksiin varauduttu eri tavoilla. 

10. Paljonko tilille jää rahaa menojen jälkeen? Mikä on turvallinen summa? 

Tämä kysymys on sellainen, että mulla ei tähän ole yksiselitteistä vastausta. Kysymyksessä on myös sisällytettynä oletus, että joka kuukausi lähdetään ikään kuin nollasta tai että tulot olisivat aina samat, mitkä ei meillä toteudu. Pyrin siihen, että tulevaisuudessa käytettävissä olisi aina mielellään se 6kk menoja vastaava summa. Etenkin tässä maailman tilanteessa tuntuu tarpeelliselta, että pystyy hyvin varautumaan yllätyksiin. Tällä hetkellä se tilillä oleva summa liikkuu siellä 3-5kk menojen kohdalla vaihdellen. 

Siinä mun vastauksia tältä erää. Raha-aiheisten postausten kirjoittaminen ei ainakaan mulle ole helppoa, vaan tosi vaikeaa. On vaikeaa punnita sitä kuinka paljon uskaltaa ja haluaa jakaa. Avoin rahapuhe on mun mielestä ihan älyttömän tärkeää ja haluan olla avoin, vaikka samalla se on myös tosi pelottavaa. Läheisten ja ystävien ja kollegoiden kanssa on tosi helppoa puhua rahasta ja puhutaankin monesti todella avoimesti, mutta sitten taas julkisen postauksen tekeminen on vähän eri juttu. Siinä saa aina tasapainoilla sen kanssa, että kuinka paljon ihmiset haluavat tietää ja kuinka paljon itsestä tuntuu hyvältä ja turvalliselta kertoa. Mutta parhaani yritin, kuten aina.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Anyfin kanssa.

Vuosi on vaihtunut ja näin vuoden aluksi on tosi hyvä miettiä myös tulevan vuoden talousasioita. Itselleni yrittäjänä tammikuu on se kuukausi, kun katson aina edellisen vuoden kirjanpidon lopullisesti kuntoon ja tarkastelen kaikkia edellisen vuoden tuloja ja menoja. Toki seuraan kirjanpitoa läpi vuoden, mutta vasta tammikuussa näkee sitten aina sen lopullisen tuloksen. Tammikuun taloustarkastelu on muutenkin oikeastaan aika hyvä tapa – samalla saa aloittaa uuden vuoden puhtaalta pöydältä. 

Sen lisäksi, että käy edellisen vuoden läpi, on hyvä miettiä hieman etukäteen tulevaa vuotta. Millaisia menoja vuoden aikana on odotettavissa, voisiko niitä ennakoida ja budjetoida vuodelle jo tammikuussa? Millaisia tuloja on odotettavissa ja ovatko tulot ja menot tasapainossa? Jos eivät ole, miten tilannetta voisi lähteä ratkomaan? Voisiko joitakin menoja pienentää?

Viime vuosi oli ainakin minulle yrittäjänä normaalia huomattavasti stressaavampi. Olen odottanut tätä vuotta 2021 innolla ja toivon, että tämä vuosi olisi vakaampi ja vähemmän heilahteleva kuin viime vuosi. Toivon, että tänä vuonna saan säästettyä reilusti enemmän kuin viime vuonna, eikä tarvitsisi stressata aina seuraavaa kuukautta etukäteen epätietoisuuden vuoksi. Vaikka oman talouden tarkastelu ei aina olisi herkkua, se on kuitenkin kannattavaa. Vain olemalla täysin perillä tilanteesta voi ottaa oman taloutensa haltuun. 

Vaikka olenkin juuri nyt hyvin perillä omasta taloudellisesta tilanteestani, niin ei ole aina ollut. Silloin kun olin pienituloinen nuori kotiäiti, jouduin tekemään suuremmat hankinnat usein osamaksulla, muuten niihin ei olisi ollut mitenkään varaa. Silloin niistä hankinnoista tuli maksettua myös paljon kalliimpaa hintaa korkojen vuoksi. On jalo ajatus, että osamaksuja tai luottoja ei kannata ottaa ollenkaan, mutta kaikille se ei aina ole mahdollista. 

Suomalaiset kuluttajat ovat nyt velkaantuneempia kuin koskaan aikaisemmin – Suomen Pankin arvion mukaan suomalaisilla on kulutusluottoja (osamaksuja, luottokortteja ja muita vakuudettomia lainoja) yhteensä yli 16 miljardin euron arvosta, mikä on aika iso summa kun miettii, että meitä suomalaisia on vain 5,5 miljoonaa. Kukaan ei siis ole velkojen kanssa yksin, vaan todella moni suomalainen on ihan samassa veneessä. 

Jos viime vuonna on tullut otettua osamaksuja tai kulutusluottoja esimerkiksi joululahjojen ostoon, nyt on erittäin hyvä aika tarkastella myös niiden tilannetta ja niistä maksettavia korkoja. Koroista kasvaa nopeasti iso kuluerä, varsinkin jos luottoja tai maksuja on useampia. Niitä ei kannata maksaa turhaan, sillä niille on olemassa myös helppo vaihtoehto. 

Eikö kuulostaisikin hyvältä, että eri luottojen ja osamaksujen korkoja saisi pienennettyä? 

Anyfin on ruotsalainen yritys, jonka liikeidea pohjautuu nimenomaan siihen, että he haluavat järkeistää olemassa olevien kuluttajaluottojen kuten luottokorttien tai osamaksujen korkoja. 

Teknologiaa hyödyntämällä se on nykyään täysin mahdollista, ja siksi Anyfinin perustajat kyllästyivätkin siihen, että suuret toimijat tarjoavat edelleen asiakkailleen korkeita korkoja ja epäreiluja maksuehtoja. He perustivat Anyfinin vuonna 2017 ja sen jälkeen Anyfin on auttanut lukuisia asiakkaita pienentämään ja järkevöittämään maksuja.

Anyfin EI myönnä uusia luottoja kenellekään, eikä siis koskaan maksa rahaa asiakkaidensa tilille, vaan ainoastaan jälleenrahoittaa jo olemassaolevia lainoja, jos he pystyvät laskemaan niiden kustannuksia. Anyfin ei tee koskaan tarjousta, elleivät he pysty laskemaan asiakkaan lainan todellista vuosikorkoa. Jälleenrahoitusta voi hakea Anyfinin kautta jo yhdelle lainalle, eli vaikka luottokorttilaskulle, jota ei pysty heti kerralla maksamaan. 

Anyfin on toteutettu fiksusti niin, että sen hyödyntämiseen olisi mahdollisimman matala kynnys. Ladataan vain Anyfinin appi puhelimeen ja haetaan sieltä tarjous omalle kulutusluotolle. Ei tarvitse soittaa tai puhua kenellekään, vaan kaikki hoituu kätevästi appin kautta vaikka omalla kotisohvalla.

Näin Anyfin sovellus toimii:

1. Lataa Anyfin sovellus 
2. Paina “uusi hakemus”
3. Valitse luotonantaja
4. Lisää kuva laskustasi. 
5. Kirjoita mun kampanjakoodi IINA, joka antaa 20 euroa alennusta ensimmäisestä laskusta.
6. Paina “lähetä”
7. Odota hetki, niin saat tarjouksen.
8. Paina “Siirry tarjoukseen” ja katso kuinka paljon kuukausikulusi voisivat pienentyä Anyfinin kautta.

Jos hyväksyy Anyfinin tarjouksen, Anyfin maksaa pois lainan vanhalle luotonantajalle ja siirtää lainan heille, jolloin asiakas alkaa maksamaan luottoa Anyfinille, mutta tietysti matalammalla korolla. Tosi yksinkertaista! Ja jos käytät Anyfiniä, muista ehdottomasti hyödyntää mun koodi IINA, niin saat sen 20€ alennuksen ensimmäisestä laskusta. 

DISCLAIMER: Anyfin tarjoaa aina yksilöllisiä korkoja. Esimerkiksi: Kun nimelliskorko 24 kuukauden laina-ajalla olevalle 4000 euron suuruiselle luotolle on 9,48 % ja käsittelykulu on 2 euroa, todellinen vuosikorko on 11,09%. Luoton arvioitu kokonaiskustannus on 4454 euroa, kun asiakas maksaa lainan takaisin 24 kuukaudessa.

Meidän perheessä on viisi henkeä ja meillä on tässä asunnossa n. 100 neliötä. Se tarkoittaa n. 20 neliötä per henkilö, mikä tuntuu oikein riittävältä meille. Opiskeluaikanani asuin kämppiksen kanssa kaksiossa, josta oma osuuteni oli 10 neliön huone + toki puolet pikkuvessan kokoisesta keittiöstä ja puolet pikkuvessasta. Helsingissä on myynnissä ja vuokrattavana paljon yksiöitä, jotka eivät ole edes sen 20 neliön kokoisia. Moni pariskunta asuu alle 40m2 asunnossa, enkä näe sitä lainkaan kummallisena. Päin vastoin. Esikoisen ensimmäisen elinvuoden mekin asuimme kolmistaan kaksiossa, jossa oli 52 neliötä. 

Lapsuuteni asuin äidin kanssa kaksiossa ja muutimme kolmioon vasta ollessani 10 vuotta. Muutaman vuoden ajan meillä molemmilla oli omat huoneet äidin kanssa ja täytyy sanoa, että en varmaan olisi selvinnyt järjissäni muuten äidin vakavan sairauden vuosista 2006-2008 yhdistettynä omaan teini-ikääni. Mun pää ei olisi kestänyt, jos en olisi voinut edes joskus sulkea ovea äidin sairaudelta, niin karulta kuin se kuulostaakin. Sen sijaan tilaa en juurikaan kaivannut enempää, kuin sen oman huoneen. Lähes aina jos olin kotona, mun luona oli kaveri tai kavereita, yleensä myös yökylässä. Ollessani 17-vuotias (melkein 18) muutimme uudelleen kaksioon taloudellisista syistä ja siitä sitten hyvin nopeasti muutinkin omilleni asumaan. Kun asuin omillani, mun 10 neliön huoneessa yöpyi parhaimmillaan seitsemän ihmistä. En ole siis koskaan asunut mitenkään erityisen tilavasti, enkä ole koskaan mitään valtavaa lukaalia ympärilleni kaivannutkaan. Sopu sijaa antaa ja silleen. 

Huomasin, että Juliaihminen oli kirjoittanut tosi hyvin ja kiinnostavasti otsikolla Liian iso asuntolaina syö elämästä vapauden. Heidän nelihenkinen perheensä asuu 78 neliön kerrostaloneliössä Helsingissä – ja maksaa sopivan kokoista asuntolainaa, jonka jälkeen jää rahaa myös sijoitettavaksi, säästöön ja muuhun hauskaan, mitä elämässä voi haluta tehdä. Samasta syystä mekin asumme juuri nyt tässä sadan neliön paritalon puolikkaassa, emmekä esim 100 tuhatta euroa kalliimmassa kuuden huoneen talossa, johon olisimme myös ehkä juuri saaneet lainan, mutta emme halunneet. 

Ihan ensimmäinen juttu, jota me lähdimme miettimään ennen kuin edes haimme lainaa, oli maksimisumma, jonka haluamme kuukaudessa käyttää asumiskuluihin. Sen maksimisumman piti olla sellainen, että rahaa jää myös muuhun kuin pelkkään asumiseen. Ei myöskään haluttu laittaa kaikkia säästöjä kiinni vain yhteen kohteeseen (=asuntoon) vaan haluttiin oman suunnitelmamme mukaisesti hajauttaa. Kun haaveissa on myös asuntosijoittaminen lähitulevaisuudessa, piti rahaa jäädä säästöön (ja mahdollisuus säästää lisää) myös sitä varten. 

Meille tämä asunnon koko on alusta asti tuntunut riittävältä, mutta moni muu on sitä kommentoinut esimerkiksi täällä blogissa. En tiedä ovatko nämä ihmiset itse asuneet koko elämänsä sitten esimerkiksi suurissa ja tilavissa omakotitaloissa, mitä itse en ole tehnyt, enkä siksi mitenkään osaa nähdä kotiamme ahtaana tai pienenä. Minulle tämä on suurin koti, jossa koskaan olen asunut. 100 neliötä oli meidän minimi asunnon koolle etsintävaiheessa ja siihen kokoon me lopulta myös päädyttiin huolellisen harkinnan jälkeen. 

Loppupeleissä koen, että asunnon koko (kunhan se nyt on edes jollain tasolla riittävä, eikä esimerkiksi niin, että yrittäisimme tunkea kaikki viisi yksiöön) on ihan sivuseikka meille. Niillä kaikilla muilla asioilla oli niin paljon enemmän merkitystä. Sijainnilla ja hyvillä kulkuyhteyksillä, toiminnoilla, sopivilla asumiskuluilla, pihalla, saunalla ja sisustuksella. Jollekin toiselle se voi olla toisin – ymmärrän, että jos on tottunut asumaan väljästi niin, että ympärillä on paljon avaraa tilaa ja kaikille, vieraillekin, on oma huone, niin ei välttämättä haluaisi asua kuten me. 

Silloin ei ehkä priorisoi sijaintia niin paljon, vaan on valmis muuttamaan kauemmas keskustasta tai pk-seudulta. Tai joku on ehkä remonttitaitoinen ja ostaa vanhemman ja edullisemman, mutta suuremman talon, jota laittaa itse. Tai joku on ehkä valmis suurempiin asumiskuluihin ja tinkii jostain muusta, mistä me ei haluttu tinkiä. Tai ehkä joku on niin onnekas, että ei tarvitse tinkiä mistään, vaan voi saada ihan kaiken mitä haluaa: uuden seitsemän huoneen omakotitalon läheltä Helsingin keskustaa ja säästöt, sijoitukset, harrastukset ja matkustelun. Meidän piti kuitenkin tehdä valinta ja me valittiin näin. 

Näiden reilun viiden kuukauden aikana asunnon jokainen huone ja neliö on ollut käytössä, mutta kertaakaan en ole kaivannut lisää tilaa. Tämä on ollut sopivan kokoinen siivota ja jokaiselle on löytynyt oma rauhallinen nurkka, jossa olla ihan yksin, jos on halunnut. Kaikki ne asiat joita priorisoitiin, ovat aidosti olleet merkityksellisiä. Ja ennen kaikkea: asumiskulut ovat olleet aivan mahtavat. Eivät piiruakaan liian suuret, vaan tismalleen sopivat. Yleisesti sanotaan, että asumiseen saisi käyttää maksimissaan 30% talouden tuloista. Se on ihan hyvä ohjenuora, mutta me halutaan pitää se prosentti vieläkin matalampana. 

Mä en itse halua, että meidän menot kasvavat jatkuvasti samassa suhteessa kuin tulot kasvavat. Mulle vapautta ja hyvää fiilistä tulee siitä, että menot pysyvät järkevinä meille. Silloin mun ja meidän on helpompaa nauttia myös niistä tuloista ja kerryttää lisää passiivista tuloa. Siksi me ajellaan Skodalla, eikä ostettu Teslaa tai Porschea, vaikka varmasti rahoitus tai leasing olisi järjestynyt niihinkin, kun silloin ei ollut edes asuntolainaa maksettavana. Siksi meillä on 100 neliön koti, eikä 150 neliön. Ehkä joskus elämässä tulot kasvavat vielä niin paljon, että nuokin valinnat voivat olla meille meidän mielestä järkeviä ja sopivan kokoisia menoja. Tai sitten eivät.

Juuri nyt tässä kulkee kuitenkin meillä sopivan kokoisen raja ja musta on hyvä, että me tiedetään se. Se, että juuri nyt tämä koti on meille tosi sopiva (ja auto myös) ei tarkoita, etteikö me joskus voitaisi olla sitä mieltä, että kaivataan lisää tilaa tai erilaista autoa. Se tarkoittaa vaan, että juuri tällä hetkellä emme koe sellaiselle mitään tarvetta, vaan meistä tuntuu hyvältä juuri näin. Ja se olikin meidän suurin toive asuntoa etsiessä, että sille ei olisi mitään deadlinea, että “asutaan tossa kaksi vuotta ja säästetään lisää”, vaan että voitaisiin asua siinä juuri niin kauan kuin hyvältä tuntuu, ehkä ikuisesti, tai sitten ei. 

Mikä teille on tärkein prioriteetti omassa asumisessa? Pystyttekö toteuttamaan asumisessa kaikki haaveet, vai oletteko tehneet kompromisseja?

Tein viime vuonna maaliskuussa ja lokakuussa 10 suoraa kysymystä rahasta -postaukset. Alkuperäinen postausidea on peräisin Sara Tickle -blogista ja samalla kaavalla tehtyjä postauksia löydät useista eri blogeista. Ne osoittautuivat todella suosituiksi ja niitä oli munkin mielestä hirveän hauskaa tehdä. Ajattelin, että nyt kun maailman taloustilanne on tänä keväänä muuttunut ja toki myös meidän oma on muuttunut sen myötä, kun ostettiin oma koti, niin voisi olla hauskaa antaa mahdollisuus kysyä mikä nyt mieltä askarruttaa. Jonkin verran kysymyksiä on toki tullutkin instassa muutenkin esim. DM:llä ja myös blogin kommenteissa, mutta ajattelin, että olisi kivempaa tapani mukaisesti puhua suoraan ja vastata kerralla kunnolla. Sen pidemmittä puheitta, tässä siis tulee vastaukset teidän kysymyksiin rahasta.

1. Säästimmekö ASP-tilille ennen asunnon ostoa? Jos joo, niin suosittelemmeko sitä?

Me otettiin ASP-tili joskus muistaakseni v. 2011 tai 2012 pankkivirkailijan ehdotuksesta. Säästimme sinne minimisumman kuukaudessa ehkä noin vuoden tai kahden ajan, mutta meille tuli tarve sille rahalle ja lopetimme ASP-tilin kokonaan ja nostimme rahat (joka ei ollut vielä kovin iso summa edes vaan alle 1000€). Onhan ASP-tili fiksu, etenkin jos on ostamassa sellaista kotia, johon ASP-lainan määrä riittää ja muuten ASP-ehdot täyttyvät. Meille se ei kuitenkaan ollut fiksu varsinkaan enää nyt, koska ASP-lainan enimmäismäärä esim. Helsingissä on 180 000 (lähde: OP) ja sillä ei saa mitään sellaista asuntoa, johon meidän perhe mahtuisi. 

EDIT: ASP-laina on fiksu ja sen kaveriksi voi ottaa ”tavallista” asuntolainaa, mikäli tarvittu lainamäärä ylittää enimmäissumman, kannattaa lukea siitä lisää esimerkiksi valtiokonttorin sivuilta tai oman pankkisi sivuilta. Onneksi meillä ei vaikuttanut kuitenkaan lainan saantiin se, että ei säästetty ASP-tilille ja saatiin muutenkin lainaa hyvillä ehdoilla. Tässä päästään siihen, miten hitsin tärkeää olisi saada laajasti talouskasvatusta ihan kaikille (ks. 10. kysymys), sillä vaikka itse koen lukeneeni ja selvittäneeni asioita tosi paljon ja keskustelleeni paljon pankissa, en silti ollut ymmärtänyt esimerkiksi ASP-säästämistä oikein. 

2. Millainen budjetti meillä oli asunnon ostamiselle ja miksi juuri se? 

Meidän maksimibudjetti asunnon ostolle oli n. 550 000€. Se tuntui realistiselta summalta, jolla voisi löytää meidän tarpeita vastaavan kodin Helsingistä meidän toivealueilta, johon meidän perhe mahtuisi edes jotenkin. Se tuntui myös sellaiselta summalta, jonka myötä asumiskulut eivät kasvaisi liian suuriksi aiempaan nähden.

3. Paljonko meidän uusi asunto maksoi ja kuinka paljon jouduimme ottamaan velkaa sitä varten/kuinka paljon oli omarahoitusosuutta? 

Uusi asunto alitti meidän maksimibudjetin joillakin kymmenillä tuhansilla euroilla, mikä oli oikein mukava yllätys. Meillä oli omarahoitusosuutta n. 10% asunnon hinnasta. (Ensiasunnon ostajille 5% riittää, seuraavissa asunnoissa pitää olla 15%). 

4. Millaiset ehdot meillä on asuntolainassa, esim marginaali & maksuaika? Vinkit lainaneuvotteluihin?

Meillä on korkomarginaalina 0,4. Maksuaikana meillä on 25 vuotta. Esim. tässä Salkunrakentajan artikkelissa on hyviä esimerkkejä siitä, miten korkomarginaali vaikuttaa lainan kokonaishintaan. Suosittelen ehdottomasti lainatarjousten kilpailuttamista. Niissä on aivan valtavan suuria eroja eri pankkien välillä niin lainan määrässä, marginaalissa kuin maksuajassakin. Kannattaa hakea tarjous useammasta pankista. Asuntolainan voi kilpailuttaa myös myöhemmin, vaikka sen olisi jo ottanut toisesta pankista. Kannattaa kokeilla. Myös tässä YLE:n artikkelissa on kerrottu hyvin lainojen koroista ja siitä, miten esimerkiksi lainan lyhennystapa (annuiteetti, tasaerä vai tasalyhennys) vaikuttaa lainan hintaan ja mitkä tekijät vaikuttavat pankin tarjoamaan marginaaliin. 

5. Ovatko asumiskulut muuttuneet tai kasvaneet aiemmasta omistusasunnon myötä? Paljonko lyhennämme lainaa kuukausittain?

Itse asiassa tähän asti asumiskulut ovat olleet jopa matalammat kuin aiemmin (mutta ei olla vielä saatu ekaa 3kk sähkö- ja vesilaskua, eli todellisuus tulee vastaan piakkoin). Uskoisin kuitenkin, että mikäli meidän himosaunominen ei ole liikaa nostanut sähkölaskua, asumiskulut ovat suunnilleen samat kuin aiemminkin tai maksimissaan alle 100€/kk korkeammat. 

6. Miten korona on vaikuttanut meidän töihin ja tuloihin? Onko töitä siirtynyt tai peruuntunut kokonaan tai olenko itse perunut niitä?

Olen siitä onnekas, että minulla ei ainakaan vielä ole peruuntunut kokonaan yhtään työprojektia. Siirtynyt sen sijaan on useampia kamppiksia syksylle sekä yksi ihana tapahtuma, joka piti järjestää huhtikuun alussa, on siirtynyt näillä näkymin elokuulle. Korona vaikutti siten, että yhteistyötarjouksia tuli keväällä vähemmän ja lyhyemmällä varoitusajalla kuin aiemmin. Töitä on kuitenkin kokonaisuutena ainakin toistaiseksi ollut yhtä paljon kuin ennenkin, mutta tosiaan siinä missä aiemmin työtilanteen tiesi varmasti kuukausia etukäteen, nyt onkin tiennyt vain päiviä tai viikkoja – mikä on tuonut epävarmuutta ja ahdistusta ja halun pitää entistäkin tiukemmin kiinni tienatuista euroista. Viime viikkoina tilanne on alkanut taas tasaantumaan, mutta edelleen kaikki menee nopeammassa aikataulussa kuin ennen. Tästä syystä saattaa käydä esim. niin, että yhdelle viikolle kasaantuu paljon kamppiksia ja toiselle ei ollenkaan. Otto on edelleen opintovapaalla ja opinnot ovat jo aivan loppusuoralla. Virtuaalisiin monimuoto-opintoihin korona ei vaikuttanut mitenkään.

7. Koenko, että olemme taloudellisesti vakaalla pohjalla? Pelottaako tai stressaako tulevaisuus?

Koen, että olemme taloudellisesti vakaalla pohjalla koronatilanteesta huolimatta, koska meillä on säästöjä ja nyt omistusasunnon myötä meillä on mahdollisuus tarvittaessa hakea esimerkiksi lyhennysvapaata, jos tulisi tiukempia kuukausia eteen. Yrittäjänä on myös se vapaus kehittää kassavirtaa myös uudenlaisilla tavoilla ja nopeassakin tahdissa, eli kaikki munat ei ole samassa kulhossa, eikä minulla ole vaaraa tulla irtisanotuksi, koska olen itse itseni pomo. Silti tulevaisuus on pelottanut ja emme ole esimerkiksi tehneet kaikkia niitä investointeja, joita alunperin suunnittelimme tekevämme tänne kotiin jo tänä kesänä. Mieluummin pidän nekin rahat nyt säästössä ja seuraan tilannetta. 

8. Kuinka paljon säästämme rahaa kuukausittain ja olemmeko koronan ja talon oston aikana pystyneet säästämään samalla tavalla kuin ennenkin? Säästämmekö lapsille, miten?

Säästämme rahastoihin kuukausittain vähintään 5-10% kuukausituloista (säästetty summa on sama, mutta tulot vaihtelee). Meillä säästöt menevät automaattisesti tililtä aina, eikä niitä ole tauotettu tänäkään keväänä. Tarkoitus on nostaa säästettävää summaa entisestään, kunhan syksyn työtilanne on täysin selvillä. Säästämme myös jokaiselle lapselle tietyn automaattisesti tililtä lähtevän summan joka kuukausi. Olen kertonut enemmän lapsille säästämisestä tässä postauksessa. Lisäksi asuntolainan lyhentäminen kerryttää meidän omaa varallisuutta myös nykyisin, mikä on suuri muutos entiseen. 

9. Kuinka paljon rahaa pitää olla säästössä, jotta on turvallinen olo?

Mulla itselläni alkoi olla turvallinen olo rahan kanssa siinä vaiheessa, kun säästössä oli kolmen kuukauden tuloja vastaava summa. Tulojen (ja menojen) kasvaessa sekin muuttuu, että kuinka paljon rahaa pitää olla säästössä, jotta on turvallinen olo. Mitä isommat menot, sitä enemmän pitää olla säästössä. Tänä keväänä olen ollut säästöjen olemassaolosta erityisen kiitollinen. Vaikka tulevaisuus on ahdistanut, on tiennyt, että on kuitenkin pelivaraa vaikka kaikki työt peruuntuisivat. 

10. Onko meillä ikinä ollut maksuhäiriömerkintää tai pahoja vaikeuksia laskujen maksussa?

Meillä ei kummallakaan koskaan ole ollut maksuhäiriömerkintää. Nuorena kouluttamattomana perheenä kuitenkin olimme alkuun todella pienituloisia ja silloin jokainen kuukausi oli yhtä selviytymistä ja laskimen kanssa kaupassa käyntiä. Selvisimme vain tarkalla budjetoinnilla, jonka opettelin tyhjästä. 

Tilastokeskuksen mukaan lähes 400 000 suomalaisella on maksuhäiriömerkintä ja niihin liittyy ihan kauheaa häpeää ja ne aiheuttavat paljon hankaluuksia. Mun mielestä se niiden ympärillä oleva stigma pitäisi poistaa ja löytää keino auttaa ihmisiä selvittämään raha-asiat (ja keino saada ihmiset matalalla kynnyksellä sen avun pariin). Monen ihmisen pitäisi myös ymmärtää se, että todellakaan aina talousvaikeudet eivät ole ihmisen oma syy. Esimerkiksi terveydelliset ongelmat voivat johtaa pahoihin talousvaikeuksiin, joissa ihminen tarvitsee apua ja tukea eikä syyllistämistä. Kouluissa pitäisi myös ehdottomasti olla enemmän talouskasvatusta, koska on niin paljon lapsia, jotka eivät sitä saa kotoa ollenkaan. Taloustaitojen puute aiheuttaa valtavaa epätasa-arvoa ihmisten välille. 

Aiemmissa postauksissa on vastaukset moniin kysymyksiin, joita kysyttiin myös nyt. mm. tulot, kuukausittaiset menot, ruokakulut, säästäminen ja sijoittaminen, pihistäminen ja panostaminen sekä rahapolitiikka lasten kanssa (esim. onko meillä viikkorahaa yms.) vastaukset löytyvät niistä. Löydät aiemmat postaukset alta: 

Osa 1

Osa 2

Noniin, tässä tulee viimeinkin yleisön toivepostaus: vauvavuosien kustannukset vertailussa. Mulla kesti n. viisi tuntia kun yritin laskea kaikki mahdolliset vauvavuosien kustannukset, selvitellä esimerkiksi sairaalapäivämaksuja aiemmilta vuosilta, laskea äitiyspäivärahoja ja lapsilisiä ja kaikkea mahdollista, mutta tässä on nyt karkea arvio siitä kuinka paljon vauva maksaa kertaa kolme. Eli meidän vauvavuosien kustannukset taulukoituna.

Nämä ovat tosiaankin suuntaa antavia, eli eivät välttämättä kata ihan kaikkia kustannuksia ja summat on näin jälkikäteen arvioiden laskettu. Tarkistin nyt HUSin sivuilta hoitopäivämaksut ja googlasin mitä ne ovat olleet silloin, kun olen synnyttänyt v. 2011, mutta nämä ovat arvioita, eli en ole tarkistanut jostain 8v vanhasta HUS-laskusta summia kun ei ole enää tallessa. Myös esim. tuet on laskettu tämänhetkisten Kelan tietojen perusteella, eli ovat voineet olla hieman erit esim. 8 vuotta sitten, mutta eivät kuitenkaan merkittävästi. Nämä laskelmat antavat mun mielestä riittävän hyvin suuntaa kuluista, joita meille kunkin vauvavuoden aikana syntyi. Hankintojen hinnat olen osan luntannut täältä blogista ja osa sitten perustuu ihan omiin muistikuviin, eli voi olla euron tai toisenkin pielessä, mutta suurin piirtein pitävät paikkansa.

Blogin kautta saaduista tuotteista (koskien lähinnä 3. vauvavuotta) niin en ole ottanut niitä laskelmassa huomioon, koska niiden tuoman kustannuksen/hyödyn arvioinnin antama lisäarvo tälle laskelmalle on mun mielestä olematon. Laskelmassa on kolme erilaista vuotta, jolloin vauvavuoden kustannusten arviointi onnistuu kyllä yleisellä tasolla hyvinkin tämän mun taulukon perusteella ilman tietoa niistä.

Vaikka sain esimerkiksi pinnasängyn konkreettisena tuotteena, maksoin siitä itse rahana verottajalle 36% tuloveroa ja 24% arvonlisäveroa, jolloin käytin itse rahaa n. 60% tuotteen arvosta. Lisäksi maksoin tuotteesta itse tekemälläni työllä. Näin oli kaikkien tuotteiden kohdalla, jotka sain. Siksi niiden todellisen kustannuksen arvioiminen mulle on vähän hankalaa, koska saimme kyllä itse tuotteen ”ilmaiseksi”, mutta maksoin niistä 60% veroa + työhön käytetyn ajan sekä näkyvyyden. Voisin näin karkeasti arvioida, että niistä syntyi meille n. 800-1000€ lisäkulua vielä kolmanteen vauvavuoteen, mutta sitä olisi ollut haastavaa kommunikoida taulukossa riittävän yksinkertaisesti.

Mun mielestä oli hauskinta huomata, että meillä on mennyt jokaisena vauvavuonna aika sama määrä rahaa, vaikkakin kustannusten kohteet ovat olleet täysin erilaisia ja meidän tapa kuluttaa on ollut ihan erilainen. Ajattelin etukäteen, että summat näyttäisivät ihan eriltä ja kolmannen lapsen summa olisi todella merkittävästi muita suurempi, mutta olin väärässä.

Ensimmäisen vauvan kohdalla eniten rahaa meni vakuutukseen, synnytykseen, vaippoihin, korvikkeisiin ja ruokaan. Kaikki muu oli melko edullista. Toisen lapsen kohdalla taas imetin, mikä pienensi ruokakuluja puolella. Synnytys ja lapsivuodeaika sujui ilman komplikaatioita 2hlö huoneessa yöpyen ilman Ottoa, jolloin myös sen kulut olivat tosi paljon pienemmät kuin 1. vauvan kohdalla.  Kuopuksen vauvavuonna taas me panostettiin rahallisesti eniten vaatteisiin ja lastentarvikkeisiin, mutta sitten ruokaan kului kaikkein vähiten rahaa ja vakuutus oli ilmainen meidän vakuutusfirman vauvavuosi-tarjouksen vuoksi.

Mä itse en ole saanut koskaan mitään muuta kuin minimi-äitiyspäivärahaa. Esikoisen saadessamme se oli suurin tulo, mitä olin koskaan saanut. Samoin oli myös kotihoidontuki ja kuntalisä sekä pieni hoitolisä jota saimme, ne olivat itseasiassa euromääräisesti vielä hieman suuremmat kuin se minimi-äitiyspäiväraha. En ollut koskaan saanut niin paljoa rahaa kuin ne. Kuopuksen kohdalla jatkoin työntekoa yrittäjänä kokopäiväisesti läpi raskauden ja koko vauvavuoden, jolloin sain omalta pakolliselta äitiysrahakaudeltani edelleen vain ne samat minimit yritystuloni päälle. Otto sai oman vanhempainvapaansa aikana tuloihinsa perustuvaa vanhempainrahaa.

Hankintojen osalta ensimmäinen vauvavuosi oli melko edullinen, mutta silloin juuri synnytyksestä ja korvikkeista syntyi suuret kustannukset. Keskimmäinen vauvavuosi oli kaikkein edullisin sekä hankintojen osalta että muutenkin. Kolmas vauvavuosi oli kallein, koska halusimme itse panostaa moniin hankintoihin rahaa. Mun mielestä tästä näkee hyvin sen, että niiden hankintojen suhteen voi päästä tosi edullisestikin, kun hyödyntää äitiyspakkausta, kirppiksiä ja tuttujen/sukulaisten vanhoja juttuja. Yllättäviä kuluja voi kuitenkin tulla, vaikka hankinnoissa pärjäisikin vähällä, koska ikinä ei tiedä miten vaikka synnytys sujuu.

Me ollaan oltu todella tyytyväisiä lasten vapaaehtoisin terveysvakuutuksiin ja niille on kaikille ollut käyttöä. Vaikka meidän lapset ovat olleet kaikki melko terveitä, aina tulee kuitenkin jotain pientä ja ollaan oltu tyytyväisiä siihen, että on voitu aina itse valita missä lääkärissä käydään ja milloin ja saatu hyvää ja nopeaa hoitoa, eikä ole tarvinnut vakuutusmaksujen ja 100€ vuosittaisen omavastuun lisäksi maksaa mitään muuta. Esimerkiksi keskimmäisen käden murtuma kontrollikäynteineen keväällä hoitui todella hyvin ja ilman yhtään odottelua yksityisessä sairaalassa. Tämä 100€ omavastuu nyt itse asiassa puuttuu noista kahden ekan vuoden kustannuksista vielä, koska se tuli mieleeni vasta tässä tätä raapustaessani. Kolmantena vauvavuonna taas ei käytetty muistaakseni yksityistä lääkäriä ollenkaan, eikä maksettu sitä vakuutusmaksuakaan.

Näiden tässä mainittujen kulujen lisäksi lapsi on tietysti vaikuttanut asunnon kokoon ja täten vuokraan/vastikkeeseen. Sitä en kuitenkaan huomioinut tässä, koska voihan olla, että ilman vauvaa oltaisiin asuttu vaikka kalliimmassa asunnossa keskustassa ja vuokra olisi ollut ihan yhtä kallis siksi. Tai oltaisiin asuttu kahdessa eri asunnossa Oton kanssa, jolloin kahden asunnon vuokra olisi ollut sama, kuin nyt vauvan kanssa yhden.

Tähän voisi laskea lisää vielä äitiysvaatteista kuluja, poliklinikkamaksuja ultrakäynneistä sekä jotain hömppää mihin rahaa on käytetty vapaaehtoisesti. En laskenut 1v-synttäreiden kuluja myöskään mukaan, niistä olisi tullut ehkä vielä pari sataa. Me ei olla koskaan käyty esim. maksullisissa vauvaharrastuksissa, vaan hyödynnettiin ilmaista harrastustoimintaa, leikkipuistoja tai nähtiin vaan kavereita. Ei olla matkustettu vauvojen kanssa niin, että olisi tarvittu esim. passia ennen 1v-synttäreitä, eikä olla ostettu kalliita vauvakuvauksia vaan kuvattu itse.

Tässä laskelmassa huomioimatta on lasten vaikutus esimerkiksi meidän eläkevakuutusmaksuihin, koska en ole siitä aivan perillä. Ennen ekaa ja tokaa lasta mulla ei ollut mitään tuloja, eli ei muutenkaan ihan hirveästi tainnut kertyä eläkettä. Tilanne siis parani lasten ja äitiyspäivärahan myötä, joka kerrytti eläkettä mulle. Kolmannen lapsen ajan itse maksoin tietty yrittäjänä YEL:iä koko vauvavuoden. Otolle kertyi vanhempainvapaan ajalta myös eläkettä normaalisti. Voisiko olla niin, että meidän osalta lasten saannilla ei siis ollut merkittävää negatiivista vaikutusta eläkekertymään kummallekaan vai olenko aivan hakoteillä? Sitten tuosta  vielä tietysti puuttuu se vanhempainvapaan aikainen tulonmenetys Oton osalta: vanhempainrahan määrä on n. 3/4 ansiotulosta muistaakseni, jolloin hän tietysti tienasi puolen vuoden ajan 25% vähemmän kuin normaalisti. (Korjatkaa jos olen väärässä).

Tämä havainnollisti hyvin ainakin itselleni näitä vauvavuoden menoja ja tuloja. Mun laskelmien mukaan ollaan tässä siis reilusti plussan puolella näiden vauvavuosien osalta kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kyllähän lapseen saa uppoamaan paljon rahaa halutessaan (tai sitten pakon edessä, esim sairaudet, allergiat yms). Voi kuitenkin myös olla, että vauvavuosi on ihan kohtuuhintainen. Ja koska me tultiin nuorena vanhemmiksi ensimmäisen kerran, lasten myötä meidän tulot kasvoivat, eivätkä laskeneet. Yleensähän se menee toisinpäin, että lasten myötä sitten tulotaso laskee hetkellisesti kun jää töistä kotiin.

Sellaista. Pakko myöntää, että tämä oli ehkä itselleni yksi blogihistorian mielenkiintoisimmista postauksista tehdä. Tämä konkretisoi todella hyvin mun ajatuksia ja fiiliksiä siitä, millainen vaikutus lapsilla on ollut meidän tuloihin. En siis ollut väärässä kun ajattelin, että meille lapset toivat leivän tullessaan, kuten sanotaan. Ja tästä puuttuu muuten tietty vielä kaikki säästötkin: lasten myötä esimerkiksi baarissa juoksemiseen on mennyt huomattavasti vähemmän rahaa kuin ennen, heh.

Kysyin tämän postauksen innoittamana tänään Instagram storiesissa @iinalaura-tililläni seuraajilta, että kuinka paljon he arvelevat lonkalta menneen euroja esikoisen vauvavuonna. Käytin kyselyyn Instagramin ”visa”-toimintoa, johon voi asettaa maksimissaan neljä vastausvaihtoehtoa. Asetin vaihtoehdoiksi 2000, 4000, 6000 ja 8000€ ja pyysin vastaamaan sen, jonka arvelee olevan lähimpänä. Vajaan neljän tunnin aikana, jonka kysely ehti olla pystyssä ennen postauksen julkaisuaikaa, vastauksia kerkesi tulla reippaasti yli 1000. Vastauksista n. 25% oli ”2000”, 38% oli ”4000”, 27% oli ”6000” ja 10% oli ”8000”. Suurin osa vastaajista arveli siis käyttäneensä saman verran tai enemmän rahaa lapseen vauvavuonna kuin me. Käykää ihmeessä vastaamassa mun kyselyyn, olisi kiintoisaa nähdä mihin suuntaan numerot vielä kehittyvät. Jaan tulokset kyselyn päätyttyä siellä.

Oletteko te laskeneet omia vauvavuoden kustannuksia? Kuinka paljon vauva maksaa? Puuttuiko tästä jotain olennaisia kuluja teidän mielestä?