Mitä tehdä kun syysmasennus meinaa iskeä?

22.09.2014

Tänään on ollut sellainen päivä, että miljoona asiaa on tuntunut kaatuvan niskaan, ja oli vaikeaa saada kiinni mistä aloittaisi.  Aamulla ensimmäisen kerran (vahingossa herättyäni) tosiaan luulin, etenkin ikkunasta jäätävää tihkusadetta hetken tuijotettuani, että tästä päivästä tulee ihan pannukakku.

Mutta niin ei sitten käynytkään.

Mä onneksi nukahdin vielä uudelleen, ja tihkusateen sijaan mua tuijotti ensimmäistä kertaa silmät avattuani maailman iloisin puolitoistavuotias, joka hymyili leveää hymyä ja sanoi mulle ”heeeeeei”. Otto oli nostanut Zeldan mun viereen, kun hän oli herännyt, ja me vietettiin Zeldan kanssa ihana puolituntinen vierekkäin makoillen, höpötellen ja pupupehmoleluilla leikkien. Zelda ei ole varmaan ikinä liikkumaan opittuaan pysynyt noin kauaa paikoillaan, ellei flunssaa lasketa, joten oli maailman ihaninta viettää hetki aikaa ihan kahdestaan.

1168455_590299447759304_1698943189_nTiara heräsi sitten puoli tuntia myöhemmin, ja mä päätin että vaikka tehtävää on paljon, mä selviän. Keitin meille kaikille puuron, se ei ollut kyllä kovin hyvää koska meillä ei ollut mitään hyvää sen kanssa syötäväksi (yksi niistä niskaan kaatuvista asioista, juhlatarjoiluita varten tyhjennetyt kaapit ja niiden täyttäminen), mutta sain mä sen sentään syötyä. Aamupala on kyllä ehdoton juttu jos haluaa päivän alkavan mukavasti!

Leikittiin lasten kanssa legoilla, piirreltiin piirtotaululla, ja aamupäivällä sitten tytöt lähtivät ulos mummunsa kanssa leikkimään, postiin ja ostamaan lounastarpeet, ja mä sain keskittyä hetken aikaa tekemään töitä ihan rauhassa. Tartuin vaan kiinni jostain, ja aloin tekemään. Aikaa siinä tosiaan meni, mutta nyt olo on niin paljon helpottuneempi. En olekaan enää jäljessä, vaan enemmän aikataulussa kuin moneen viikkoon! Zeldan päiväuniaikaan sain treenattua, ja treenit sujuivat hyvin uusissa vaatteissa, jotka sain tänään.

10711245_10203890390514468_1993155441_nTreenin jälkeinen suihku raikasti olon, ja sitten lähdinkin talsimaan toiseen suihkuun, siihen jäätävään, kunnon vesisateeksi muuttuneeseen säähän, ja kohti kauppaa. Sain tehtyä Oton kanssa kunnon ruokaostokset koko viikoksi, ettei tarvitse ainakaan kauppakasseja raahata enää vesisateessa toista kertaa tälle viikolle. Kotimatka taitettiin bussilla, mikä olikin hauska juttu, sillä tänään autottoman päivän kunniaksi bussissa jaettiin karkkeja, ja meitä viihdytti hurjan viiden minuutin matkan ajan opas joka kertoi asuinalueestamme hauskoja knoppitietoja, ihan kuin oltaisiin oltu paremmallakin kiertoajelulla.

10705002_10203890393914553_762105763_nKiertoajelun jälkeen tein kana-vuohenjuustopastaa joka maistui lapsille niin että pyysivät vielä lisääkin, ja ruuan jälkeen otettiin Tiaran synttärilahjaksi saama tyynyliina-tekstiilitussisetti esiin, ja koristeltiin vähän tyynyliinoja. Zelda ei oikein vielä händlännyt tekstiilitusseja, mutta ei se mitään, hän piirteli sitten puukynillä, ja me muut koristeltiin tyynyliinoja. Se oli yllättävän hauskaa puuhaa, vielä kun vaan saisi aikaiseksi silitettyä nuo tyynyliinat! Siinäpä puhdetta huomisellekin.

10707168_829248967126802_1585606673_nAi mitäkö tehdä kun syysmasennus meinaa iskeä?

  • Syö aamupala. Vaikka kaapissa ei olisi kuin näkkäriä tai puuroa ilman kavereita, syö. Päivä lähtee paremmin käyntiin kehnommallakin aamupalalla, kuin kokonaan ilman.
  • Jos sinulla on lapsi, kutita sitä tai kerro sille hauska juttu. Lapsen hymy tai käkättävä nauru piristää pahimmankin aallonpohjahetken. Puolisokin käy hätätapauksessa, tai kissa tai koira. Jos ei ketään ole kotona, käytä whatsappia, tai keksi tyhmin hashtag mitä mieleesi tulee, ja katso mitä sillä löytyy instagramista.
  • Liiku, ja käy suihkussa! Treenin jälkeen olo on aina euforinen, vaikka ensin ei välttämättä tekisi ollenkaan mieli tehdä neljääkymmentä dippipunnerrusta, kahteen kertaan, osana kahdeksan liikkeen sarjaa, tai lähteä lenkille vesisateeseen.
  • Jos tehtävää on paljon, ja mitään ei huvittaisi tehdä, aloita edes jostain. Usein mulla tyssää siihen, kun mietin mistä aloittaisin, mikä olisi fiksuinta, miten priorisoisin nyt kaiken oikein. Se että aloittaa ihan mistä tahansa, edes sieltä jostain, saa hommat rullaamaan, ja ekan homman jälkeen saa tehtyä loputkin. Se että aloittaa tekemisen, on aina parempi kuin se että pähkäilee eikä saa mitään aikaiseksi, olkoonkin että hommat eivät menisi välttämättä tärkeysjärjestyksessä.
  • Käy ulkona, vaikka siellä sataisi ja olisi kylmä tuuli. Ulkoilma piristää aina, jos ei itse ulkoilu, niin ainakin se että pääsee sitten takaisin sisälle lämpimään!
  • Tee jotain, missä voit laittaa aivot narikkaan hetkeksi. Mulle se oli muumipeikon töhertämistä tyynyliinaan, siinä ei paljoa muuta mietitty kuin muumin pyllyn kaarta.
  • Jos kaikki muut keinot on jo käytetty, ja vieläkin vähän masentaa, voit aina alkaa jouluhulluksi, niinkuin mä olen! Voitteko uskoa, että jouluun on enää kolme kuukautta ja kaksi päivää, tässähän alkaa olla jo kiire koriste-, lahja- ja menusuunnittelun kanssa! Ihanaa <3

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille, ei masennuta viikon mukana alkaneesta syksyn harmaudesta, vaan ollaan yhtä makeita kuin kesälläkin!


Kavereita ja kiireitä

10.07.2013

Uusi postaus, vanha tarina: kiirettä, kiirettä ja kiirettä. Miksi musta tuntuu että kiireet ei koskaan hellitä vaan aina vähän lisääntyy pikkuhiljaa salakavalasti? Jotenkin sitä hommaa vain aina kertyy ja kertyy ja sitten huomaakin yhtäkkiä ettei ole istunut itsekseen alas ja syönyt rauhassa jäätelöä blogisuosikkeja lukien moneen viikkoon! Tänään mä aion ottaa rennosti, ulkonakin on kökön näköinen ilma niin voi hyvällä omallatunnolla viettää yhden pyjamapäivän. Zelda nukkuu ja Tiara lukee kirjoja, ah mikä ihana rauhallinen hetki.

Musta tuntuu että viime aikoina olen vähän valahtanut kiireisestä suorittajan puolelle, en enää osaa rentoutua vaikka joskus saisinkin nipistettyä hetken ettei tarvitse tehdä mitään. Takaraivossa kummittelee ainavain uusi puuha joka on tekemättä; sähköpostit, kommentit, uusi postauskin pitäisi kirjoittaa, blogin Facebook -sivut, hääblogin päivitys vain muutamia mainitakseni – ja sitten samalla mulla on nämä meidän kaksi ihanaa pientä palleroista joista huolehdin sekä koti. En valita, olen maailman onnellisin siitä että olen tässä pisteessä ja teen edes osapäiväisesti työkseni hommaa jota rakastan: kirjoittamista.

Joskus vain kaiken yhteensovittaminen arjessa tuntuu haasteelliselta, mulla kun sitä selkeää työaikaa ei ole vaan hommat täytyy tehdä silloin kun arkipuuhilta kerkeää. Blogihommiin saattaa helposti kulua vain yhden päivän aikana neljästä viiteen tuntia jos laskee kuvien ottamisen, niiden läpikäymisen, sähköpostit, kommentit ja uuden postauksen kirjoittamisen! Osan saan hoidettua tietysti silloin kun Otto on töissä ja neidit joko päikkäreillä tai puuhailevat omiaan, mutta vähintään viitenä iltana seitsemästä tyttöjen mentyä illalla nukkumaan lähestulkoon mun koko ”vapaa-aika” kuluu näihin blogijuttuihin. Se on mulle ihan okei, mutta mun täytyisi löytää se taito rentoutua edes niinä parina vapaailtana uudelleen! Pitäisi kyetä päästämään hetkeksi irti kaikista velvollisuuksista ja olla vain.

Onneksi on Otto joka muistaa sanoa mulle kun stressaan liikaa ja yllättää esimerkiksi itsetekemällä herkkujälkkärillä tai tuomalla kaupasta mun lempilehden. Ja onneksi mulla on myös paljon ihania ystäviä, joiden kanssa sitä väkisinkin irtautuu hetkeksi arjesta ja samalla lapsetkin saavat mukavaa seuraa! Viime päivinä ollaankin tavattu ahkeraan ystäviä ja Tiara on ollut aivan pyörällä päästään kavereiden määrästä. Hienosti Tipa silti muistaa kaikkien kavereiden nimet ja on mummullekin selittänyt puhelimessa ummet ja lammet leikeistään kivojen kamujen kanssa.

Launtaina me saatiin kaksi ihanaa blogiäitiä lasten kanssa meille kylään sekä vekkulit Helmi ja Armas Tipalle leikkikavereiksi. Viimeksi kun näin Armaksen tammikuussa oli hänellä ikää vasta muutama hassu viikko ja nyt hän jo niin tomerasti kääntyili ja ryömi ja oli niin isoa poikaa meidän pikkurääpäleen rinnalla! Oli ihana nähdä Annaa ja Anniinaa pitkästä aikaa, syödä vähän herkkuja ja jutella niitänäitä. Mahtava lauantaipäivän piristys, näitä useammin! Osa kuvista lainattu Annalta.

3 4 5 6 9

IMG_6624 IMG_6643 IMG_6650 1344 kidevauvatSunnuntaina pyörähdettiin rannalla, alunperin suunnitelmana oli suunnata Skidit Festareille, mutta Otolla olikin senverran työjuttuja että päätettiin pysyä ihan kotikonnuilla ja mennä vaan rannalle lekottelemaan ihanaan hellesäähän. Ihan uskomatonta miten Tipa jo nauttii rannalla olosta ja vesileikeistä kun viime vuonna Tipakin oli niin pikkuinen ja pelkäsi kylmää vettä. Me oltiin pari tuntia rannalla ja syötiin jätskit ja oli aivan ihanaa. Siinä toinen keino rentoutua, helle ja ranta! Ehkä mun ongelma ei olekaan se rentoutuminen vaan se että en osaa rentoutua kotona niin helposti kun tietokone ja kamera hengaavat lähettyvillä muistuttamassa odottavista puuhista. Paras stressinpoistovinkki taitaisi olla juoksukengät, läheinen lenkkipolku ja nappikuulokkeista pauhaava musiikki.

IMG_6762IMG_6768 IMG_6794 IMG_6802Maanantaina nähtiin pitkästä aikaa meidän mahtavia entisiä naapureita Saraa ja Eliasta sekä tietysti pienintä kaveria Niklasta jota ei oltu ennen tavattukaan. Oli tosi mukava vaihtaa kuulumisia ja jutella siitä millaista tämä arki kahden pienen kanssa on nyt kun meillä on sekä esikoiset että kuopukset melkein samanikäisiä ja samalla ikäerolla syntyneitä. Käytiin yhdessä parissakin eri leikkipuistossa, merenrantakävelyllä ja lopuksi kaverit tulivat vielä meille käymään kun eivät tätä meidän ”uutta” kotia olleet vielä nähneet. Hassua muuten ajatella että me ollaan asuttu täällä jo reippaasti yli puoli vuotta vaikka tuntuu että vastahan me muutettiin! Kuvat lainattu Saralta.

01 03 05 06 08 09Niklas 4kk & Zelda 2,5kk

Eilen tavattiin vielä lisää blogikavereita kun Jenni ja suloiset Joel ja Alex tulivat piipahtamaan meillä kylässä. Lapset tulivat tosi hienosti toimeen keskenään ja oli mukava jutella vähän erilaisista jutuistakin kuten lasten kaksikielisyydestä, meillä kun ei muita ruotsinkielisiä lapsiperhekavereita vielä olekaan! Tipakin intoutui puhumaan muutaman sanasen ruotsia Jennille mutta kyllä se suomen kieli silti on käytössä suurimmaksi osaksi edelleen. Mä kirjoittelen tästä aiheesta lisää Tiaran 22kk-postauksessa jonka teen varmaankin ensi viikolla kun Tipalla tulee tuo ikä täyteen. Hurjaa että kohta Tipa juhlii jo 2v-synttäreitä!

IMG_6829 IMG_6838 IMG_6847 IMG_6854Hui mikä kaveripläjäys! Ihanaa miten äitiyden myötä on saanut tutustua niin mielettömän kivoihin tyyppeihin ja ihaniin minityyppeihin jotka viihtyvät meidän minityyppien kanssa. Multa toivottiin postausta siitä miten kaverisuhteet ovat muuttuneet lapsien myötä ja aion ottaa tämän aiheen kyllä esille mahdollisimman pian! Mutta nyt mä jatkan mun rentoilupäivää ja menen sohvalle lukemaan ison kasan kirjoja Tiaralle ja Zeldalle.

Toivottavasti kukaan ei ymmärtänyt väärin mun stressiavautumista, tarkoitukseni ei suinkaan ole sanoa että en jaksaisi blogata tai en jaksaisi arkea lasten kanssa, vaan halusin vain kirjoittaa ajatuksia ylös. Ehkäpä juuri siksi että itse muistaisin miten turhaa on stressata! Mä tiedän että te ihanat lukijat ymmärrätte vaikka joskus postaustauko venähtääkin parin päivän mittaiseksi tai jos en heti kerkeäkään vastata kaikkiin kommentteihin.

Ihanaa keskiviikkopäivää kaikille, olette parhaita♥♥