Moi! Mä uskallan nyt viimeinkin todeta sen seesteisen keskiraskauden alkaneen, vaikkakin viikkoja myöhässä mutta kuitenkin! Voi että tuntuu hyvältä kun jaksaa taas oikeasti iltaisinkin tehdä muutakin kuin kaatua sänkyyn ja nukahtaa samantien. Voimien palattua ja uuden kodin myötä mua on myös puraissut oikea siivouskärpänen ja päivät kuluvatkin iloisesti siivoillen ja taaperon banaanimössötahroja lattiasta hinkaten, joululaulut raikaavat taustalla.
Joulufiilistä mulla on muutenkin ilmassa, jotenkin se joulu (varsinkin tälläiselle jouluhullulle) tuntuu niin huikealta senkin takia kun tänä vuonna esikoinenkin ehkä ymmärtää edes jotain joululahjoista ja joulukoristeista ja voi syödä jouluruokaakin, vaikka varmasti se joulun merkitys tulee seuraavina vuosina olemaan sitten vieläkin suurempi kun ikää tulee neidille lisää. Mutta tämä postaus on nyt tästä eteenpäin ihan jouluvapaa, sillä takaan että tulette saamaan jouluähkyn mun postauksista jatkossakin aivan varmasti niin päätin nyt että voisin nyt vielä vähän ajatella niitäkin jotka eivät joulusta ehkä ole aivan niin innoissaan kuin minä.
Tänään mulla oli neuvola, pitkästä aikaa ja voin kertoa että oli kyllä ihanaa kuulla pikkuiset sydänäänet ja tietää että kaikki on hyvin. Kuten facebookissa kerroinkin niin kauan ei sydänääniä ehtinyt fiilistelemään kun tuo isompi rakas vetäisi sellaisen paniikkikohtauksen dopplerin äänestä että huhhuh! Mutta tärkein tuli selväksi eli se että ne kuuluu ja ovat tasaiset. Neuvolassa kuunneltujen sydänäänien lisäksi tyyppi kyllä on ilmoitellut olemassaolostaan jo muutaman viikon ajan voimakkaalla völläyksellä, myllerryksellä ja uusimpana juttuna pyllyä työntelemällä navan vierestä ylös. Kakkonen on siis aivan eri maata kuin isosiskonsa, Tiaran ensimmäiset liikkeet joita tunsin muistaakseni vasta 17+ viikolta eteenpäin olivat sellaisia pieniä hipaisuja ja töytäisyjä ensimmäisten viikkojen ajan ja voimistuivat vasta puolivälin jälkeen reippaasti. Pyllyäkään neiti ei puskenut mahan läpi ennenkuin vasta viimeisellä kolmanneksella, joten tällä kertaa on temperamenttinen tapaus ilmeisesti tulossa siis!
Taidetaan olla helisemässä Oton kanssa sitten kun tulokas syntyy kun ollaan totuttu seesteisen rauhalliseen ilopilleri-Tiaraan ja yhtäkkiä meillä onkin temperamenttinen vastasyntynyt ja uhmaikäinen Tiara! Mutta sitäpä on ihan turha etukäteen kauhistella, sen näkee sitten kesällä miten kaikki sujuu ja ainakin voi lohduttautua sillä että jos joutuu paljon valvomaan niin se on ainakin mukavampaa kesällä kun on kokoajan lämminta ja valoisaa!
Mutta joo, jos vaikka nyt pysyttelisin ensin vaikka talvessa ja näissä tämän hetken kuulumisissa kun joulukaan ei ole vielä ohi (ainiin se joulu, jota mun ei pitänyt mainita!). Tällä kertaa (vaiko joka kerta?) kuvitus on aika surkeaa, meillä on nimittäin kamerasta akku loppu ja arvatkaas kuka supermuuttaja ei ole sitä onnistunut löytämään laajoista etsinnöistä huolimatta?! Vime viikolla sentään otin muutaman kuvan kameralla ja lisäksi ajattelin laittaa teille mahakuvavertailun ykkösmasu vs. Kakkosmasu! Mahakuva on otettu jo aikoja sitten eli maha on nyt jo paljon isompi (miten niitä kuvia tuleekin kakkosraskaudessa otettua niin paljon harvemmin?!) mutta siitä näkee miten paljon nopeammin tällä kertaa se maha on lähtenyt kasvamaan.
Mitäs meidän Tirriäiselle kuuluu? No hyväähän sille, tänään neiti jopa jossain tilapäisessä mielenhäiriössä antoi mun nukkua yhdeksään vaikka normaalisti herätään jo reippaasti ennen kahdeksaa! Oli aika mukavaa, tosin miten musta tuntuu että nämä takuuvarmojen herätyskellojen mukavat nukkumis-yllärit sattuu aina sellaisille aamuille kun olisi kiire jonnekin, esimerkiksi tänään meillä neuvolaan! En sitten ehtinyt käydä suihkussa, mutta onneksi ei kuitenkaan myöhästytty neuvolasta vaan oltiin jopa kaksi minuuttia etuajassa. Neuvolatäti aivan innoissaan kehui koko käynnin ajan taaperon sanavarastoa joka kuulemma on loistavan laaja 1v2kk ikäiselle! Musta on ihan kiva ottaa hänetkin aina omille neuvolakäynneille mukaan kun saa samalla vähän seurata vielä senkin kehitystä tarkemmin kun neidin oma seuraava neuvola on vasta neljän kuukauden päästä kun neiti saavuttaa puolentoista vuoden iän!
Tällä hetkellä taaperon aktiiviseen sanavarastoon kuuluu mm. seuraavat sanat: kuua = kuuma, kiikki = kiitti (kiitos), oma nimi, kiikka = keinumaan, isi, mummu, äiti, kakka, möökö/köökö = Mörkö-koira, ankka, ekkä/pekka = vettä/jano, vauva, nam/mam = ruoka on hyvää, keksi, kukka, kakku, kiija = kirja, joo, brrr = auto, haoo/hawoo = haloo (laittaa puhelimen/ipodin/kameran/käden korvalle ja sanoo haloo ja puhuu muka puhelimeen).
Passiivinen sanavarastohan on tietenkin paljon suurempi, kuin ne sanat joita hän osaa itse sanoa ääneen ja nykyään tuntuu että hän ymmärtää melkeinpä kaiken mitä sille sanon kunhan kysymys on konkreettisista, yksinkertaisista lapselle tutuista asioista. Ja en kyllä näe syytä miksi taaperolle alkaisin mitään toisen maailmansodan käänteistä tai EU:n eurokriisistä selittämäänkään vielä toistaiseksi. Myös vauva masussa on tuollaiselle päälle 1-vuotiaalle aika abstrakti asia käsitettäväksi, joten sitä hän ei vielä oikein hahmota vaan ennemmin rapsuttelee mun napakorua tai läpsyttää mun pallopötsiä kädellä.
Mutta siis aika hyvin neiti ymmärtää kaiken muun mitä pitääkin kuten vaikka ”Mennään ulos!”, ”Laita pipo päähän!”, ”Näytä missä banaani on?” (kirjasta), ”Älä sotke vaan laita leipä suuhun”, ”Otatko lisää ruokaa?”, ”Soitetaanko mummulle?” etc. Kysymyksiin taapero osaa halutessaan vastata pudistamalla päätään tai nyökkäämällä, usein hän tosin pelleilee ja tekee molempia vuorotellen. Sormella osoittaminen on epäkohteliasta, mutta se on kyllä tämänikäisen kanssa oikein hyödyllinen taito koska hän osaa näyttää mitä hän haluaa vaikkei sitä vielä osaisikaan sanoa ääneen, eli siinä mielessä olen kyllä kiitollinen äidilleni joka tämän jalon taidon hänelle vahingossa opetti.
Tässä vielä video tuossa ylläolevassa kuvassa näkyvältä perjantaiselta puistoreissulta. Taapero on ihanasti alkanut ulkonakin jo tepastelemaan täysissä talvitamineissa ja ihan sujuvasti vielä. Välillä tietysti saattaa vielä muksahtaa mutta aika hyvin se pysyy pystyssä ja näkee kuinka neiti nauttii kun saa itse mennä minne huvittaa! Videolla hän muuten sanoo ”vauva” koska juuri ennen kuin mä aloin kuvaamaan videota niin sellainen suloinen pikku vauva äiteineen lähti kotiin ja hän oli aivan haltioissaan siitä vauvasta. Että ehkäpä (toivon mukaan) siitä ja meidän kakkosesta tulee vielä ihan hyviä kavereita!
Nojoo, jospa tässä olisi taas vähän sillisalaattia! Mulla olis vaikka mitä asiaa mutta ehkä jätän vähän toisiinkin postauksiin sitä kerrottavaa enkä änge kaikkea tähän. Tällä hetkellä en muuten voi jakaa facebookissa blogini sisältöä, koska linkit blogiini on toistaiseksi estetty perättömän ilmiannon vuoksi. Tästä asiasta kirjoittelen varmaankin myöhemmin lisää jos jaksan, luultavasti en koska alan olla aika kyllästynyt tähän jo useasti esillä olleeseen ilkivaltaan joka vain ei ota loppuakseen, mutta jokatapauksessa selvittelen asiaa facebookin ylläpidon kanssa ja tämän sekaannuksen ajan sitten vain mainitsen facebookissa uusista postauksista ilman linkkiä! Ja fb:ssä kannattaa siis kuitenkin seurailla tästä huolimatta, päivittelen sinne usein kuvia/videoita/pieniä kuulumisia jo reippaasti ennen kuin blogiin. Nyt toivottelen ihanat illanjatkot kaikille, sekä mukavaa alkanutta viikkoa! 3>