Otto lähti tänään hakemaan meille keinutuolia parin sadan kilsan päästä, ja meillä oli tyttöjen kanssa pitkästä aikaa tyttöjen päivä. Aamulla jo tytöt suunnittelivat, mitä kaikkea tyttöjen päivänä pitäisi tehdä, ja itse asiassa mentiinkin koko päivä heidän suunnitelmien mukaan. Aamupäivällä vauvan nukkuessa päikkäreitä pihalla, oli meillä leffatuokio kera popcornien. Katsottiin  pari viikkoa sitten telkkarista tallennettu Monsters University, joka oli ihan hulvattoman hauska. Oltiin se kyllä Oton kanssa katsottu englanniksi jo silloin aikanaan kun se tuli dvd:lle, mutta olihan se hauska suomeksikin.

Minityyppi on alkanut tällä viikolla nukkumaan parin-kolmen tunnin päikkäreitä, kun pitkään oli sellainen kausi että unet kestivät max tunnin jos sitäkään. Luulen että unenlaatua on parantanut tuo sopiva pikkupakkanen ulkona, jossa uni maistuu hyvin. Toivottavasti tämä vaihe kestää pitkään, on niin ihanaa kun saa viikonloppuisin noin pitkän rauhallisen hetken ihan vaan isojen tyttöjen kanssa, kun kuopus on päikkäreillä.

Tekee hyvää, kun saa tehdä ”isojen tyttöjen juttuja” ihan kaikessa rauhassa ilman että ihana pieni tahmatassu osallistuu myös. Ja senkin huomaa, että vaikka meillä ei tytöillä ole mitään mustasukkaisuutta ollut ikinä perheen pienintä vahvistusta kohtaan, niin hekin selvästi nauttivat aina, kun saavat aikuisen jakamattoman huomion. Sitä on tärkeää järjestää kaikille lapsille riittävästi, ihan joka päivä.

Illalla katsottiin musavideoita youtubesta ja tanssittiin tyttöjen kanssa, ja isommat saivat glitterit poskipäihin. Mun ihanat glittermimmit! Musta on niin mahtavaa seurata, miten pienempi on ihan messissä isompien höpötyksissä, kuten tiettyjen söpöjen norjalaispoikien fanituksessa. Hän varmaan jo tunnistaa heidät, kun osoittelee heitä aina sormella kirjasta ja paidoista, ja nyt myös telkkarista. Suloisinta on se miten hän tanssii aivan innoissaan meidän mukana. Vaikka isommatkin tytöt on aina tykänneet tanssia, niin tämä pienimmäinen on oikea tanssihullu, hän vaan tanssii aamusta iltaan heti kun on musiikkia vaan. Ihan mikä tahansa rytmi kelpaa musiikiksi, ja heti alkaa lantio keikkumaan ja kädetkin on mukana.

Meillä oli kyllä super kiva päivä tyttöjen kanssa, mutta oli kyllä ihanaa kun Otto asteli ovesta sisään. Kaikki kolme neitiä hilpaisivat samantien ovelle ”pappa pappa pappa”, vauva perässä ja kädet ojossa että isi ota syliin. Niin söpöä!

Me saadaan huomenna meille kylään mun vanha työkaveri, ja olen ihan innoissani, kun pääsen vaihtamaan kuulumisia pitkästä aikaa. Muuten meillä ei ole sen kummempia suunnitelmia tälle viikonlopulle, kuin ulkoilua. Pakko lähteä ainakin pulkkamäkeen nyt kun tuota lunta vielä riittää! Huomenna luvassa on muuten kiva ruokaohje täällä blogin puolella, ja blogin fb-sivuilla jotain aika kivaa extraa kaikille bObles-faneille, joten kannattaa seurata. Blogin fb-sivu löytyy TÄÄLTÄ.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

 

Otto lähti tänään aikaisin aamulla meidän autolla sisarustensa kanssa käymään päiväreissun Kangasalla sukuloimassa, ja me oltiin tyttöjen kanssa neljästään koko päivä. Ei olla oltu varmaan ainakaan pariin kuukauteen neljästään paria tuntia kauempaa, ja mä jännityksellä odotin etukäteen että mitenköhän päivä sujuu. Ihan turhaan jännitin, jotenkin en ihan etukäteen hahmottanut sitä että Novakin on jo paljon isompi kuin silloin kun viimeksi olen ollut kaikkien kolmen kanssa yksin kokonaisen pitkän päivän. Viimeksi kun ollaan oltu koko päivä neljästään oli Novalla tyyliin joku tiheän imun kausi meneillään, eikä hän ollut silloin vielä edes kiinnostunut leluista tai osannut tarttua niihin, ja oli siis aika paljon tissillä ja sylissä. Aika eri meininkiä kuin tällä hetkellä siis, kyllä me silloinkin suoriuduttiin kaikesta mutta nyt oli jopa tosi helppoa ja mukavaa.

Tai oikeastaan meillä oli aivan mahtava päivä! Aamulla kymmenen jälkeen Nova nukahti ekat päikkärit, ja me vuokrattiin tyttöjen kanssa Muumit Rivieralla -elokuva jota katsottiin. Nova heräsi sopivasti juuri kun leffan lopputekstit lähtivät pyörimään, ja siinä sitten leikittiin, ja imetin Novan sillä aikaa kun tytöt touhusivat omiaan. Sitten lähdettiin kävelylle ja leikkipuistoon. Käytiin hakemassa mulle kioskilta kahvia, ja esikoinen niin ihanasti avasi oven mulle ja rattaille.

Leikkipuistossa törmäsin pitkästä aikaa Tiaran vanhan kerhokaverin äitiin, jonka kanssa vaihdettiin kuulumisia parin vuoden tauon jälkeen. Olipa hauskaa kuulla mitä vanhoille tutuille kuuluu nykyään. Tytöt leikkivät sydämensä kyllyydestä ja Nova söi tyytyväisenä Sophie-kirahvia rattaissa kuten instastorysta varmaan osa näkikin. Mä olen nykyään aktiivinen enemmän siellä, eikä mulla edes itseasiassa ole Snapchattia asennettuna tähän uuteen puhelimeen, kun en ole jaksanut päivittää sekä instastoriesia että snäppiä.

Leikkipuiston jälkeen suunnattiin ruokakauppaan hakemaan vähän lounasta ja juotavaa, ja Nova siinä sitten nukahtikin tyytyväisenä kirahvia imeskellen. Päätettiin mennä vielä hetkeksi läheisen päiväkodin pihalle leikkimään, kerran Novakin nukkui. Viihdyttiin siellä vielä reipas puolituntinen, ennen kuin tuli niin nälkä että oli pakko lähteä lounaalle. Kotona syötiin, ja kerettiin juuri sopivasti raahata kaikki pikkulegot alakertaan, kun Nova sitten heräsikin ja söi myös oman lounaansa eli maitoa.

Syönnin jälkeen Nova viihtyi meidän kanssa lattialla. Hän leikki omilla leluillaan siinä meidän vieressä, ja me yritettiin saada jäätävästä Lego Friends -kasasta yhtä Olivian taloa aikaiseksi. No, saatiin hei alakerran yksi huone tehtyä melkein kokonaan (vain peilin upeat meikkausvalot jäivät puuttumaan koska yksi palanen ei millään löytynyt, millä valot olisi saanut siihen kiinni).  Päätettiin että huomenna käydään ostamassa joku maailman suurin lokerikko, johon lajittelen jokaikisen legon. Mun unelma on että kaikille erilaisille osille olisi omat lokeronsa, mutta ei varmaan ihan niin suurta lokerikkoa taida löytyä. Mutta ainakin joku järkevämpi ratkaisu kenties.

Legoleikkien jälkeen Novalle tuli nälkä ja väsy, ja hän tuli mun syliin nukkumaan. Tytöt menivät sillä aikaa pihalle hyppimään trampoliinille ja mä katselin ja kuuntelin heidän touhuja ikkunasta. Niin ihania leikkejä! Tramppa on kyllä mahtava juttu, niin kiva että saatiin se kesäksi tuohon pihalle. Otto tulikin kotiin illalla jo aiemmin kuin ajattelin, ja loppuilta on mennyt ihan tavallisesti koko perheen kesken hengaillen.

*Novan pipo & housut, ja osa tyttöjen kuvissa näkyvistä vaatteista saatu blogin kautta.

Oli kyllä ihan hauskaa viettää pitkästä aikaa ihan vaan tällainen tyttöjen päivä, ja tytöilläkin oli kuulemma kivaa <3

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!

 

Yhteistyössä Plan. Tiesittekö, että joka vuosi yli 2 miljoonaa alle 15-vuotiasta tyttöä tulee äidiksi? Se on ihan järkyttävän suuri määrä. Ylihuomenna vietetään kansainvälistä Tyttöjen Päivää, ja mä sain kunnian olla tänä vuonna mukana Planin Tyttöjen Päivä -kampanjassa, jonka tarkoituksena on lisätä tietoisuutta lapsiäitiydestä ja kiinnittää huomiota maailman tyttöjen oloihin. Kun mä katson mun omia pieniä tyttöjä, ja mietin että alle kymmenen vuoden kuluttua heidän pitäisi käydä läpi raskaus tai olla jollekin äitejä, mua kuvottaa ja sydäntä puristaa. Alle 15-vuotiailla äideillä on kaikkein suurimmat riskit kuolla raskauden tai synnytyksen aiheuttamien komplikaatioiden takia, ja vaikka he selviäisivätkin hengissä, synnytys aiheuttaa väistämättä kypsymättömälle vartalolle suurta vahinkoa joka vaikeuttaa tytön elämää ihan joka päivä. Lapsiäiti saattaa näiden terveysongelmien takia jäädä täysin vaille mahdollisuutta kouluttautua ja päättää omasta tulevaisuudestaan.

Lapsen tulee saada olla lapsi ihan joka puolella maailmaa, eikä häneen saa koskea tai häntä saa laittaa käymään läpi asioita jotka eivät millään tavalla lapsuuteen kuulu. Jokaisella lapsella on oikeus päättää omasta kehostaan ja saada tietoa terveydestä, ehkäisystä ja raskaudesta. Lapsiäitiys on todella vakava ongelma, johon pitäisi puuttua kaikin keinoin ympäri maailmaa. Eniten lapsiäitiyttä esiintyy Afrikassa, mutta myös Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Lapsiäitiyteen johtaa usein jo lapsena väkisin solmittu avioliitto, seksuaalinen väkivalta ja köyhyys, ja riskiä lisäävät konfliktit ja katastrofit. Lapsiäitiys on todellisuutta jolta ei saa ummistaa silmiään vaikka itse ei sitä arkipäivässä kohtaakaan.

Varsinkin tässä kolmatta kertaa raskaana ollessa tämä koskettaa ihan erityisen paljon, eikä vähiten siksi että odotan kolmatta tyttölasta. Tiedostan kuinka hurjan onnekas olen itse saadessani olla raskaana yhdessä maailman turvallisimmista maista, jossa terveydenhuolto pelaa ja jossa tiedän että myös mun kolmannella tytöllä on hyvä ja turvallinen lapsuus ja tulevaisuus edessään. Hän saa leikkiä, oppia ja toteuttaa itseään ja haaveitaan. Kaikilla maailman pienillä tytöillä näin ei ole. Heitä saattaa odottaa avioliitto ja hyväksikäytöstä ja seksuaalisesta väkivallasta seuraava raskaus ja lapsiäitiys jo alakouluiässä, mikäli he selviävät raskaudesta ja synnytyksestä hengissä.

Mulla on oma kummityttö Planin kautta Zimbabwesta, ollut jo pidemmän aikaa. Hänellä on pian syntymäpäivä, hän täyttää seitsemän vuotta. Mä toivon että mun antaman tuen avulla hän saa käydä koulua pitkään, ja välttyy lapsiäitiydeltä ja sen mukanaan tuomilta järkyttäviltä seurauksilta. Kun mä tuen tyttöä rahallisesti kuukausittain, koko hänen yhteisönsä hyötyy siitä. Tukea käytetään mm. varhaiskasvatukseen ja koulutukseen, tasa-arvon ja seksuaaliterveyden edistämiseen ja lastensuojeluun, rokotuksiin, terveyspisteisiin, lapsiavioliittojen ja -äitiyden ehkäisyyn ja siihen että ohjelmassa mukana olevat lapset pääsevät myös itse vaikuttamaan asioihin ja heitä kuunnellaan. Planin kummien avulla esimerkiksi minun kummilapseni alueelta on tavoitettu yli 80% lapsista, vaikka heistä kaikilla ei omaa kummia olekaan. Se on ihan mielettömän hienoa, ja musta on mahtavaa lukea raportteja, ja lähettää kummilapselleni kirjeitä joihin hän myös vastaa vanhempansa avustuksella. Kirjeitä voi lähettää niin usein kuin haluaa, ja mukaan voi laittaa valmiita askartelukuvia tai omia valokuvia.

Kun on itse kummina ja näkee edes kuvien ja kirjeiden avulla millaista se elämä siellä kaukana jossain on, tämäkin asia tulee paljon lähemmäksi itseä. On niin helppo sulkea silmät siltä mitä maailmalla tapahtuu, kun itsellä on kaikki hyvin. Se ei saisi mennä niin. Me keillä on mahdollisuus auttaa ollaan ne joiden pitäisi pitää kaikkein kovinta meteliä auttamisen mahdollisuuksista ja siitä miten tarpeellista auttaminen on.

Olen ylpeä ja onnellinen siitä, että mulla on mahdollisuus opettaa omat lapset jo pienestä pitäen auttamaan toisia ottamalla heidät mukaan kummiuteen. Mun tytöt piirtävät kummitytölle kuvia, ja kertovat omia kuulumisiaan kirjeeseen, ja lisäksi kysyvät kummitytöltä hänen kuulumisiaan. Olen huomannut kirjeiden myötä että mun tytöt täällä Suomessa, ja kummityttö Zimbabwessa miettivät ihan samanlaisia asioita: lempiväriä, kuulumisia ja koulua. On tuskallinen ajatus, että siitä huolimatta vain toiset heistä saisivat elää turvallisen ja vakaan lapsuuden, ellen olisi kummi. Tytöt Zimbabwessa ja muualla Afrikassa eivät ole yhtään sen valmiimpia lapsiäitiyteen mitä tytöt täällä Suomessakaan olisivat. Eikä heidän tarvitsekaan olla, jos he vain saavat tarpeeksi apua ja tukea.

Mä toivon että mun kummitytön kasvaessa mä saan kuulla hänen unelmiaan, hänen oppimiaan asioita, ja sitä miten hän on saanut toteuttaa omia haaveitaan. Haaveet ovat asia johon jokaisella meistä tulisi olla oikeus, sekä haaveiluun että haaveiden toteuttamiseen. Ja jos voin auttaa häntä toteuttamaan omia haaveitaan edes vähän, koen onnistuneeni ja olleeni hyödyksi.

Myös sinä voit auttaa. Planin kautta tyttöjä voi auttaa kertalahjoituksella, tai ryhtymällä mun tapaan kummiksi tai kuukausilahjoittajaksi. Lisää lapsiäitiydestä ja Planin Tyttöjen päivä -projektista voit lukea Planin sivuilta. Lahjoituksen pääset antamaan TÄSTÄ, ja jo pienikin summa on iso juttu ja vie eteenpäin tavoitteessa kohti turvallisempaa lapsuutta tytöille. Planin sivuilta voit myös liittyä kummiksi, ja mä en voi sanoin kuvailla kuinka antoisaa kummina toimiminen on ainakin mulle ollut. Kannattaa ehdottomasti liittyä jos vain oma talous antaa myöten. Kummina voi muuttaa jonkun elämän.

Yhteistyössä Plan.