Eilen illalla mun piti jo tulla höpöttelemään niinkuin lupasin, mutta mulle iski niin infernaalinen väsymys että en jaksanut ajatellakaan mitään muuta kuin jäätelöä sohvan nurkassa ja silmien lepuuttamista siinä samalla. Meni vähän jätskiä nenäänkin, hups. Aikainen nukkumaanmeno teki hyvää mutta vieläkin on vähän unihiekkaa silmissä. Eiköhän se väsymys tästä kuitenkin helpota kun tarttuu touhuun ja alkaa leipomaan ja siivoamaan huomisia viidakkobileitä varten.

Käytiin vähän ostoksilla tällä viikolla, ja ostettiin oikeastaan ihan sellaisia perus arkivaatteita synttärijuttuja lukuunottamatta. Tiaralle löytyi hauska ananascollege Zarasta, kuten myös valkoiset tikatut slip-onit. Samalla saatiin kissakengät kiertoon pikkusiskolle, nyt on koko perheellä omannäköisensä släbärit  kevääksi. Tiara on aivan ihastunut myös uusiin kukkapinneihinsä, jotka löytyivät Zeldan synttärihiuspannan kanssa H&M:ltä.

Käytiin eilen illalla Tiaran kanssa vain rivakasti kuvaamassa uudet vaatteet pihalla, ihan noin vähissä kamppeissa ei kyllä oikeasti ole vielä mitään asiaa ulos. Mutta niitä ihanan lämpimiä kesäsäitä odotellessa, ah! Lakattiin Tiaran kynnetkin eilen kun hän kovasti halusi, ja jokaiseen sormeen piti kuulemma olla eriväristä lakkaa. Niinpä me lakattiin molempien sormien kynnet viidellä eri punaisen sävyllä, ja kyllä nousi tytöllä hymy korviin kun näki lopputuloksen.

 Takki Zara / College Zara / Housut H&M / Kengät Zara / Pinnit H&M / Laukku H&M / Koru EYE

Tiaran asun kuvauksen jälkeen herätin Oton päiväunilta iltahämärän jo lähestyessä ja käytiin vielä kuvaamassa mun perjantain asu. Kokeilin eilen uusia saamiani hiustenpidennyksiä melkein vuoden polkkatukkailun jälkeen, ja niistä (sekä siitä aionko jatkossa olla pitkä- vai lyhyttukkainen) on luvassa juttua myöhemmin ensi viikolla!

Takki Sheinside* / College New Yorker* / Farkut Gina Tricot Alex / Kengät Nike / Pipo Asos / Laukku Michael Michael Kors / Toppi Primark / Kello Guess* / Sormus Cailap* / Korvakorut Glitter / *saatu blogin kautta

Mulla oli tarvetta uusille työfarkuille, ja vähän skarpimmalle jakulle töihin, kun koko talven olen kulkenut collegeissa ja paksuissa neuleissa. Meillä ei ole mitään sen tarkempaa pukukoodia töissä, mutta etenkin tapaamisia varten on mukava laittaa vähän siistimpää päälle, ja pastellivaaleanpunainen jakku Gina Tricotista sopii sellaisiin tilanteisiin tosi kivasti. Ginasta löytyi muutakin kivaa, kuten ne työfarkut, sekä pitkän etsinnän jälkeen valkoinen ysärityylinen croptop josta ei meinannut löytyä kokoa millään. Kun olin jo menettänyt toivoni, löysin viimein yhden tokalla visiitilläni samassa kaupassa. Joku oli juuri palauttanut meikkivoidetahraisen XS:n rekkiin ja mä nappasin sen itselleni. Onneksi tahrat lähtivät pesussa!

Vaalea kevyt farkkupaita löytyi H&M:ltä ja tykkään tosi paljon. Mulla on ollut sama farkkupaita vuodesta 2009 käytössä, ja se on edelleenkin suosikki, mutta nyt on ihana kun on vähän ohuempi ja vaaleampi vaihtoehto lämpimämpiin päiviin.

Meillä alkaa nyt kunnon leipomis- ja siivousmaratoni huomista varten, mutta viimeistään huomenaamulla luvassa katsausta #OIKEANAINEN-haasteeseen, ennenkuin pääsen postaamaan meidän viidakkojuhlista! Ihanaa lauantaipäivää kaikille <3

Mitäs tykkäätte uutuuksista? Millaisia vaatteita te tykkäätte pitää töissä?

Te lukijat olette jo kauan sitten ehdottaneet, että mä antaisin Tiaran valita itselleni asun ja tekisin siitä postauksen. Jostain syystä en ole vielä aiemmin saanut tätä toteutettua vaikka idea on ihan äärettömän hauska. Ylen Puoli Seitsemän -ohjelma laittoi pääsiäisen ajaksi käyntiin #lapsistailaa -haasteen instagramissa ja blogikollegoideni innoittamana mäkin päätin viimein antaa stylistin vallan meidän kolmevuotiaalle. Se ilme hänen kasvoillaan kun kysyin eilen ”haluaisitko sä valita äidille tänään vaatteet?”, se oli jotain sanoin kuvailematonta! Hän innostui silminnähden ja ryntäsi samointein mun vaatekaapille.

Takki New Yorker* / Paita Sheinside* / Farkut Sheinside* / Kengät Zara / Laukku Michael Michael Kors /*saatu blogin kautta.

Oletin että ilmenisi valinnanvaikeuksia, hirveä kaaos tai vähintäänkin joutuisin laittamaan päälle yläasteella ostamani vaaleanpunaisen tyllimekon. Mitä vielä! Ensimmäisenä tyyppi tarrasi kiinni liukuvärjättyyn tekoturkkiin jonka olen saanut New Yorkerilta jo aikaa sitten, mutta en ole uskaltanut käyttämään ennen tätä. 3-vuotias ei turhia jännittele tai mieti onko turkki sopiva asuun vai ei, perusteluna valinnalle ”Se on äiti karvanen ja ihana, ja susta tulee magee mimmi!”

No mitäs tekoturkille löytyi kaveriksi? Ei tyllimekkoja, eikä vaaleanpunaista. Hän päätti haastaa mut laittamaan jalkaani farkut joissa en koskaan ole tuntenut oloani kotoisaksi, koska ne peittävät mun vartalon (omasta mielestäni) parhaan puolen eli jalat. Mom Jeansit. Millähän trendien aallonharjalla meidän Tiara oikein ratsastaa kun hän päätyi kaikista vaihtoehdoista juuri niihin, kysynpä vain. Kun itse yritin saada Mom jeanseja toimimaan asukuvissa viime kesänä, en vain saanut. En osannut olla rennosti, eivätkä ne tuntuneet näyttävän hyvältä minkään yläosan kanssa. Silti olen aina haikaillut niiden perään, koska kaikilla muilla ne näyttävät niin kivalta. Eilen mä en edes yrittänyt, asuhan oli lapseni stailaama herreguud ja mulla turkki päällä! Mutta yllättäen musta ne farkut näyttivätkin kivoilta, kun en yrittänyt.

Farkkujen ja tekoturkin kanssa tyttäreni stailasi minulle pitsisen olkaimettoman croptopin. Se oli kuulemma kaunis, ja ”siinä oli tissiliivit samassa, niin ei tarvinnut  laittaa liikaa vaatteita kerralla päälle”. Ja kuin pisteenä I:n päälle, kysyessäni mitkä kengät laitetaan, toivoen vastaukseksi Niken Air Force oneja, sainkin jalkaani mustat uudet korkkarit. Kieltämättä, näyttävät ne paremmalta mom jeansien kanssa kun tuovat nilkat esiin. ”Nää ihaaaanat uudet korkkarit äiti, nämä sä vielä tarvitset!”

Vaatteiden lisäksi tyttäreni sai myös laittaa hiukseni (sininen glitter-kukka-klipsu jonka hän löysi mun vanhojen barbien tavaroiden joukosta), päättää meikin (kirkkaan pinkit huulet ja rajaukset silmiin), sekä korut (ei koruja, niitä ei kuulemma tarvitse ettei tule liikaa). Laukun sentään sain, Michael Michael Korsin mustan crossbodyn, joka kieltämättä oli omastakin mielestäni hyvä valinta tähän stailiin.

Mun täytyy sanoa että nämä olivat vapautuneimmat asukuvaushetkeni ikinä. Ei paineita asusta, ei yritystä näyttää mahdollisimman tyylikkäältä. Vain tyttäreni valitsema asu, joka yllättävää kyllä, ei ollut edes niin paha, vaikkakin aika yliampuva. Hän keksi yhdistää ne kaksi vaatetta joita mä en itse ole saanut yhdistettyä koskaan minkään kanssa.

Mä taidan kyllä ottaa tämän tavaksi, ja antaa Tiaran stailata mut jatkossakin ainakin kerran kuussa. Ja kunhan tuo kuopus kiinnostuu joskus vaatteista myös, saa hänkin vuoronsa valita äidin vaatteet. Miten on isi-Otto, otatko haasteesta kiinni? Saako Tiara valita sullekin vaatteet? Kenties jotain muuta kuin mitä sulla yleensä on päällä? 😉 Ja osallistukaa ihmeessä kaikki muutkin jotka vain haluatte, parhaat kuvat pääsevät nimittäin mukaan huomisen Puoli Seitsemän -ohjelmaan! Tagatkaa vaan asukuva instassa hashtagilla #lapsistailaa ja olette mukana.

Mitäs pidätte asusta? Hot or not?

Mä olen ylpeä ja iloinen osallistuttuani haasteeseen, ja niin on Tiarakin! Ihanaa maanantaipäivää kaikille <3

Tänään laitoin Otolle viestiä bussista kotimatkalla, että voiko hän tulla ottamaan musta asukuvat ennen kuin tulen kotiin, kun halusin ehdottomasti kuvata mun uudet kengät. Kello oli kuusi, molemmat aivan rättipoikki mutta päätettiin käyttää tilaisuus hyväksi, kun mun äiti oli vielä tämän illan meillä, ja saatiin ottaa asukuvat kahdestaan rauhassa. Asu ei kyllä ollut mikään ihmeellinen, niin perus työpäivän rento asu kuin vaan voi olla, mutta ne kengät. Ja sitten ajattelin, että miksi en esittelisi nimenomaan asua jota en ole aamulla miettinyt sekuntiakaan enempää, kiskaissut vaan jotain kaapista päälle kun mulle tuli jäätävä kiire pressilounaalle innostuttuani vähän liian pitkäksi aikaa tekemään töitä kotoa käsin. Ihan tavallinen asu, asu jollaisessa mulla on mukava olla ja joka on kaikkein eniten minä.

Takki Sheinside* / Neule Lindex / Farkut Gina Tricot / Pipo Asos /Huivi New Yorker* / Laukku Coach / Kuulokkeet Urban Ears / Kengät Nike / *saatu blogin kautta.

Kuvissa näkyy naama, väsynyt naama jonka meikkiä ei ole korjattu kertaakaan aamuyhdeksän jälkeen.  Yleensä meikkaan lähestulkoon aina juuri ennen asukuvien ottoa, tai ainakin korjaan meikin, enkä esittele huulten juonteisiin kerrostuneita huulipunia tai esiin kuoriutuneita slmäpusseja.Tänään valitsin toisin, ensin pakon edessä kuvien ottamista helpottaakseni, lopulta kuitenkin tyytyväisenä valinnastani. Ei se aina ole niin justiinsa.

Kuvissa näkyy väsynyt ja haukotteleva Otto, jota ei varmaan työpäivän jälkeen kiinnostaisi asukuvia hirveästi edes ottaa, mutta joka silti tulee kiltisti ne ottamaan kun pyydän. Otto, joka väsyneenäkin jaksaa nauraa mun pölöille jutuille kesken kuvien, ja joka pyytämättä tekee kaikkensa että saisin kivoja kuvia. Asukuvienottamisprosessi nykyisellään on vuosien harjoittelun tulos, enkä olisi ikinä neljä vuotta sitten kuvitellut että tänä päivänä Otto menee keskellä maaliskuun takatalvea automaattisesti mahalleen maahan makaamaan että saisi hyvän kuvakulman Air Force oneihin.

Mutta niin se vaan meni. Siinä Ottoa ylhäältä 167cm pituudella maanrajaan tuijotellessani mä keksin tämän idean. Osittain arvostuksesta miestäni kohtaan, onhan se nyt ihan hiton hienoa että mun rinnalla astelee tuollainen komistus, joka kaiken muun hyvän lisäksi vielä jaksaa ottaa noita kuvia, tehdä typeriä asioita niiden takia, odottaa että otan kuvan hänen ruoka-annoksestaan ennen kuin hän syö sen, ja menee vaikka sinne maahan makaamaan. Ihan vaan mun takia.

Osittain keksin tämän siksi, että halusin näyttää, miten epäglamouria se asukuvien ottaminen yleesä on, ainakin meillä. Asukuvien ottaminen on kuin mikä tahansa muu arkinen hetki hampaiden pesusta kananmunan keittämiseen. Välillä siinä tulee kylmä, välillä se ei onnistu mitenkään kun hiukset tunkevat suuhun, silmään ja taivaalle tuulen voimasta ja välillä hyvää ilmettä tai asentoa ei vaan löydy millään. Kuvaajalle se on kaikkein vähiten glamouria ja usein mukana ovat vielä lapset, jotka eivät äidin kuvaamisesta niin perusta, ja joiden takia yritetään aina olla mahdollisimman nopeita. Se johtaa usein jälkeenpäin otsa rypyssä kuvakansioiden tutkimiseen, kun niistä ei meinaa löytyä mitään järkevää pikaisen kuvaus-sähläyssession vuoksi.

Silti mä tykkään asukuvauksesta ihan hirveästi, etenkin kesällä kun on kylmyyden verran vähemmän vaikeuttavia tekijöitä. Haluan jatkossakin kehittyä asukuvauksessa ja asujen keksimisessä paremmaksi. Haluan oppia ne taatusti toimivat ilmeet ja asennot, joita käyttäessä tulee vain onnistuneita kuvia. Haluan löytää upeita kuvausympäristöjä ja kokeilla erilaisia tyylejä. Parasta on ehdottomasti käydä jälkeenpäin läpi vaikka koko vuoden asut kerralla ja katsoa miten tyyli on muuttunut ja kehittynyt. Jos ei muuta, niin ainakin voi sitten nauraa kymmenen vuoden päästä yhdessä teini-ikäisten tytärten kanssa sille miten dilleltä äiti on näyttänyt kun he ovat olleet pieniä, ja kuinka he eivät ikinä voisi käyttää pillifarkkuja, air force oneja tai isokokoisia aurinkolaseja. Ja jos he itse jatkavat perinnettä, voidaan sitten lastenlasten kanssa hihitellä heidän äitiensä tyyleille, ja sille kuinka ihan satavarmasti ne samat pillifarkut ja muut ovat jossain vaiheessa eksyneet myös heidän päälleen.

Kiitos Otto, kun jaksat aina kuvailla mua! Ja kiitos teille maailman parhaat lukijat, ilman teitä ei olisi asukuviakaan katseltavaksi myöhemmin!

Niin ja ne kengät. No ne on ihan täydelliset, ihan loistavat jalassa, kauniit ja niin mun! Sopivan kokoisetkin vielä. Mietin ensin uskallanko tilata mun normaalia kokoa, kun Zalandon sivuilla sanottiin että mitoitus on suhteellisen napakka. Riskillä tilasin normaalin kokoni kun isompia ei ollut jäljellä, ja nappiin meni. Ei purista eikä hölsky vaan istuu hyvin. Ehkä lemppareimmat kengät moneen vuoteen.  Ja onnistuin pitämään puhtaana ne ainakin ekan päivän, vaikka joku auto läiskyttikin rapakosta vedet mun päälle kun ajoi ohi niin vauhdilla. Onneksi kastui vain housut, kengille ei mennyt pisaraakaan. Mun ja mun air force onejen suhde on alkanut lupaavasti. 😉

Ihanaa iltaa kaikille<3

Ostin viime viikolla itselleni uuden kevättakin, ohutkankaisen vaalean trenssitakin, sellaisen josta olen haaveillut koko kevään. Täytyy sanoa että suurin syy siihen että ihastuin tälläiseen trenssiin on maikkarilla pyörivä Hinnalla millä hyvänsä -sarja, ja siinä Armi Toivasen mun mielestä erittäin hyvin onnistunut stailaus. Mä tykkään Armin esittämän Saran takista aivan sikana, ja nyt olen niin iloinen että multakin löytyy sellainen melkein samanlainen. Oman takkini mä ostin H&M:ltä, vaikka samantyylisiä oli myös kaikissa muissa ketjuliikkeissä vähän eri pituisina ja vähän erilaisin yksityiskohdin varusteltuna. Eniten ihastuin siksi tähän H&M:n versioon, että tässä ei yksityiskohtia juuri ole, piilonapit edessä ja kaikki muutenkin mahdollisimman pelkistettyä, jättää tilaa asusteille ja asun muille elementeille vaikka näyttävä takki onkin.

Multa löytyy lyhyempiä nahkatakkeja ja pari vähän pidempää kevättakkia eri sävyissä, sekä vanha musta kaksirivinapitettu trenssi. Se on kuitenkin niin superpitkä, että en vaan ole koskaan osannut käyttää. Tämä uusikin trenssi tuntuu pitkältä, mutta ei kuitenkaan liian, musta trenssi kun menee puoleen sääreen asti. Tämä on juuri sen pituinen kuin pitääkin. Sopii kivasti työpäiviin siistimpien asujen kanssa, ja vaikka juhliin, aiemmin mulla ei ole ollut muita kuin nahkatakkeja puettavaksi esimerkiksi gaalapuvun päälle, aika huvittavaa.

Toimistopukeutuminen on ollut mulle täysin uusi juttu näiden kolmen ja puolen kotivuoden jälkeen. Toki multa on löytynyt jo aiemmin siistimpiä asuja blogitapahtumia ja pr-tilaisuuksia varten, mutta sellainen toimiva ja klassinen perusvalikoima toimistovaatteita multa on puuttunut ja puuttuu osittain edelleen. Viime viikolla ostin takin lisäksi itselleni muutaman uuden toimistosopivan vaaatteen, kuten vaaleansinisen kauluspaidan, valkoisen perusneuleen ja vaaleanharmaameleeratun peplum-helmaisen paidan 3/4 hihoilla.

Takki H&M / Paita BikBok / Kaulakoru Marc by Marc Jacobs / Housut Zara / Aurinkolasit Lindex / Korkkarit H&M / Laukku Michael Michael Kors

Edelleen multa puuttuu laukku, jonka on oltava iiiisoooo koska sinne pitää mahtua läppäri, padi ja päivän varusteet meikeistä lounaaseen. Laukun pitää olla sen kokoinen että saa helposti lentokoneen käsimatkatavaroihin mukaan, mutta ei kuitenkaan liian iso eikä liian pieni. Ei ole niin helposti tehty kuin sanottu, mä googlettelin viikonloppuna mun lempparilaukkujen mittoja vaikka kuinka kauan ja mikään mun suosikki ei mahduta sisäänsä mun 14-tuumaista läppäriä. Ja ei, en missään nimessä halua erillistä läppärilaukkua koska mä vihaan sitä jos on enemmän kuin yksi kassi, vaikka ne ei edes painaisi paljon niin silti se on jotenkin tosi raivostuttavaa. Ideoita isoista ihanista laukuista, anyone? Lisäksi tarvitsen kengät, niin tennarit kuin korkkaritkin.

Vatsatauti vei voimat kyllä aivan totaalisesti. Eilen pidin etäpäivää kotona, ja onneksi se tauti taisi toivottavasti mennä jo ohitse, vaikka sunnuntai-iltana hetkeksi pahenikin.  Täytyy nyt vaan toivoa että toinen puoli perheestä ei sairastuisi ollenkaan vaan tämä olisi tällä selvä. Kyllä mä osasin odottaa sairastelua päiväkodin aloituksen yhteyteen, eikä tämä tullut yllätyksenä. Nyt täytyy vaan ajatella positiivisesti että sitten kun se pahin eli vatsatauti on vieraillut meillä jo, niin kaikki muu menee kyllä, haha!

Oikein mukavaa tiistaipäivää kaikille<3

Moikka! Me aloitellaan tätä päiväkotiuraa nyt oikein kunnolla sairastellen, sopii siis toivoa että jos nää nyt kaikki tulis tähän heti alkuun niin päästäis jatkossa vähemmällä? Kerettiin eilen vielä aamulla ulkoilemaan ja nauttimaan auringosta, ja testaamaan se Puky-pyöräkin josta tulossa ensi viikolla juttua. Mutta sitten ihanan ulkoiluaamun jälkeen kuopuksen maha oli eilen sekaisin kuin seinäkello, ja tänään aamulla mullekin iski aivan järkyttävän paha olo ja tärinä ja huimaus. Kuopuksella ei vointi mennyt missään vaiheessa hirveän huonoksi vaan hän oli aika touhukkaana ja on edelleen, multa itseltä sen sijaan on ollut aaaaivan veto pois, makasin vaan peiton alla pimeässä siihen asti että arska ei enää paistanut.

Muutama teistä ehkä saattaa muistaa mun emetofobian, josta kirjoitin jo reilu vuosi sitten joulukalenterissa. No vielä olen onnistunut välttämään pelkoni kohtaamisen, mutta selkeästi tämä tauti oireilee meillä eri perheenjäsenillä eri tavalla, saa nähdä mitä tapahtuu jos loputkin sairastuvat. Mulla on aika super etova olo edelleen, mutta jos se ei sen pahemmaksi mene niin olisin hurjan onnellinen.

Perjantain välikausivaateostokset olivat ensitestissä eilen, ja kyllä tykätään kaikki hurjasti! Ostokset muuttuivat vähän matkan varrella, tarkoituksena kun oli ostaa molemmille Polarn O. Pyretin kuorivaatteita. No kuopukselle ostettiinkin juuri se haalari joka aiottiin, mutta matkalla PO.Piin esikoinen bongasi Kampissa vastapäisen Skidi-liikkeen, ja sieltä mulle entuudestaan tuntemattoman Villervalla-merkin tähtikuvioisen takin. Hän halusi sen ehdottomasti itselleen, pinkki kun oli, ja mitäs mä siihen sanomaan. Vesipilari oli Villervallan kuorivaatteissa jopa korkeampi kuin Molo kidsin vastaavissa, ja vaatteet olivat ihan kivat munkin silmään. Housuista lähti mukaan isompi koko kuin takista, kun tuntui että lahkeissa ei riitä pituus vaikka takista olisi voinut ottaa vielä vaikka kokoa pienemmän.  Taitaa neidillä olla mun pitkät jalat ja lyhyt selkä, haha.

Sattui muuten hauskasti, että Vikingin välikausikengät jotka ostettiin olivat tismalleen saman sävyiset kuin Tiaran uusi takki. Pinkki on kova juttu tällä hetkellä, ja nyt on sitten pinkkiä kengissä ja takissa ja pipossa ja hanskoissa, ainiin ja sadetakissa. Pinkki Jonathan -merkkinen sadetakki ostettiin Jesper Juniorista, Zeldalle ostettiin keltainen punaisin palloin koristeltuna. Molemmat sopii ihan kivasti jo aiemmin ostettuihin keltaisiin kurahousuihin. Meillä taitaa nyt olla välikausikamppeet purkissa tälle keväälle ellei sitten satu kaupasta löytymään jotain extrakivaa. Mutta mitään ei tarvita ainakaan enää.

Tiaralle 2 takkia, Villervalla & Polarn O. Pyret, Zeldalle kaksi takkia, Reima & Kappahl, Tiaralle housut Villervalla, Zeldalle housut Polarn O. Pyret, Zeldalle kaksi haalaria, Mini Rodini & Polarn O. Pyret, Molemmille kaksi eri fleecetakkia, Reima, Reima, Stadium & H&M sekä fleecehousut Jonathanilta. Sadetakit ja sadehousut Jonathanilta. Kummallekin gore-tex välikausikengät Vikingiltä, ja lisäksi löytyy tennaria ja muuta jos joka lähtöön ja Nokian Jalkineiden muumikumpparit molemmille. Pipoja ja hanskoja on eri paksuisia ja huiveja myös.

Zelda tykkää kovasti haalaristaan, ja osaa pukea sen osittain itse päällekin. Tiara saa kaikki ulkovaatteet itse päälle kenkiä myöten ja vetskarinkin laitettua jo kiinni takista, ihanaa kun pukemisrumba alkaa olla jo vähän iisimpää! Toivottavasti sitä luvattua takatalvea ei enää tulisi ensi viikolla, mä ainakin alan olla jo ihan valmis keräämään toppakamppeet varastoon kesäksi ja keventämään naulakon takki- ja kenkäkaaosta.

Näin alkaisi olla tämä viikko purkissa, ja ensi viikolla uudet kujeet sekä toivottavasti parempi olo eikä tälläinen ällöfiilis. Juttuja on tulossa ainakin mm. Puky -potkupyörästä, hiustenhoidosta, mun viime perjantain ostoksista itselleni, sekä vähän pohdiskelevampiakin juttuja. Keskiviikkona myös tuttuun tapaan viikon arkiruokapostaus!

Oikein aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille <3