Rakas masu

31.12.2012
Se on pallo. Pyöreä, pinkeä ja ihana. Viikkoja on tänään kasassa jo 22+1 ja vihdoin voin vähän hengähtää ja hellittää sitä hurjaa pelkoa joka mulla on koko tämän ajan ollut. Voidaanko meitä  todella siunata niin suurella onnella että saataisiin kaksi tervettä lasta? Tämä kysymys on varjostanut mun ajatuksia ja koko raskausaikaa ihan alusta asti. Perus suomalaista pessimistisyyttä vaiko silkkaa realismia, en tiedä mutta jokatapauksessa mä en ole uskaltanut nauttia ja olla onnellinen täysillä. Tiaraa odottaessa olo oli niin varma, vaikka toki välillä pelottikin, mutta oli mulla silti kova luotto siihen että kaikki sujuu ihan ongelmitta. Ensikertalaisena en montaakaan asiaa edes osannut vielä pelätä ja niin vain alusta asti olin varma että kyllä meille vauva tulee.
             Tällä kertaa en edes uskonut koko raskautta kunnolla todeksi ennen kuin näin terveen tyypin np-ultrassa vaikka sitäkin ennen oltiin jo varhaisultralla varmistettu raskaus. Rakenneultra ja edelleen terveeksi todetun vauvan näkeminen helpottivat pelkoa ehkä vähän, mutta toisaalta se miten paljon todentuntuisemmaksi raskaus ja vauva sen myötä muuttuivat on ollut pelottavaa, alussa kun pystyin vain sulkemaan koko asian mielestäni ja keskittymään muuttokiireisiin ja Tiaraan. Menettämisen pelko vain kasvaa päivä päivältä ja rakkaus pientä masutyyppiä kohtaan on niin suurta ja vahvaa että sydäntä raastaa. 22 viikkoa on raskaudessa tärkeä merkkipaalu; tästä eteenpäin meidän lapsella on mahdollisuus selvitä vaikka synnytys käynnistyisikin. Mä olen nyt vihdoin antanut itselleni luvan rakastaa ja luvan nauttia, luvan olla onnellinen siitä mitä meille on annettu. Mitä tahansa voi aina tapahtua, mutta enemmän mua sattuisi jos en uskaltaisi elää täysillä niitä hetkiä jotka me ollaan saatu ja saadaan viettää yhdessä tulevaisuudessa.
                 Tänään meillä oli aamulla neuvola ja saatiin jo kaikki Kelan lippulappuset täytettäviksi. Aika on mennyt ihan hurjan nopeasti, vastahan mä plussasin ja nyt on vain 18 viikkoa jäljellä. Kokemuksesta tiedän että vaikka odottavan aika tuntuu pitkältä niin oikeasti päivät ja viikot juoksevat eteenpäin vähintäänkin valon nopeudella ja pian iso masu on pelkkä muisto vain. Siksi mä aion ottaa näistä edessä olevista viikoista kaiken irti, paijailla masua sydämeni kyllyydestä, nauttia pikkutyypin ihanista liikkeistä ja kaiken hempeän ja vauvantuoksuisen hypistelystä. Aion aloittaa vuoden 2012 (EDIT 2013 olisko!! :D) positiivisen odottavalla mielellä! Tästä piti alunperin tulla tavallinen neuvolakuulumispostaus kun aikaisin aamulla aloitin kirjoittamaan, mutta tyypin liikkeitä tunnustellessani ja masua tuijotellessani äidinrakkaus otti vallan ja sai mut kirjoittamaan sen sijaan tämän.  Teki hyvää saada purkaa ajatuksia, jotka jo viikkoja ovat mua vaivanneet. Ehkä joku muukin äiti tunnistaa samoja pelkoja ja ajatuksia itsestään?
Me suunnataan tänään ystävien luo Espooseen juhlimaan uutta vuotta, äsken nautittiin herkullinen ateria yhdessä koko perheen kesken ja Tiaran mentyä nukkumaan me hipsitään Oton kanssa juhlimaan ja mun äiti jää tänne valvomaan neidin unta. Hirvittää lähteä ja jättää Tiara ”hoitoon”, ollut tässä taas niin monen kuukauden tauko missään käymisestä että tuntuu suorastaan ylitsepääsemättömän vaikealta ajatella ovesta ulos lähtemistä ilman pikkuneitiä, mutta ehkä mä onnistun! Huomenna mä tulen kertomaan sitten kaiken oleellisen mitä tarvitsee tietää But I’m a human not a sandwichin siirtymisestä Kideblogeihin ja 2.2. keskiviikkona sitten löydättekin kuulumisia jo uudesta osoitteesta! Mielettömän mahtavaa Uudenvuodenaattoa kaikille, pitäkää hauskaa ja olkaa varovaisia rakettien kanssa!

Tervetuloa 2012!

01.01.2012
 En sitten saanut enää aikaiseksi eilen kirjotella Uuden Vuoden toivotuksia, mutta siis Mielettömän ihanaa Uutta Vuotta 2012 kaikille♥

Ihan ensiksi haluaisin kiittää myös teitä lukijoita siitä miten ihana viime vuosi oli. Aloitin blogin toukokuun alussa, joten ehdin kirjoittaa tätä viime vuoden puolella sellaiset melkein kahdeksan kuukautta. Siinä ajassa oon kyllä huomannu sen että oma kirjoitustaito on kyllä kehittyny, ensimmäisiä postauksia nykyisin selaillessani en voi uskoa että olen joskus kirjoittanut jotain tollasta, myötähäpeä itteeni kohtaan on suurta joidenkin tekstien kohdalla. Mutta ei kukaan oo seppä syntyessään vai miten se kliseinen sanonta meni.
                     (Oman kirjoitustaidon?) kehittymisen huomaan myös siitä että blogin lukijakunta on jatkanut kasvuaan tasaisen varmasti koko blogin olemassaolon ajan; ensimmäisenä iltana postauksen tehtyäni lukijoita ilmestyi bloggerin kautta 16, tätä kirjottaessani luku on  jo kasvanut niinkin isoksi kuin 771! Ihan huikeeta, kiitos paljon teille kaikille♥ Blogin oikeassa yläreunassa ollutta anonyymit lukijat -kyselyäkin oli käynyt sulkeutumiseen mennessä klikkaamassa 1352 henkilöä, kiitos myös teille että ilmoititte olemassaolostanne! Bloglovin’issa ja Blogilistalla seuraajia on yhteensä useita satoja, kiitos myös teille sitä kautta blogia seuraaville, on ihan mahtavaa tietää että teitä kaikkia on niin huikea määrä seuraamassa meidän elämää ja Tiaran kasvua. Vaikka välillä 120 000 kuukausittaisen vierailun määrä jopa vähän pelottaakin niin on musta silti aivan mieletöntä että te jaksatte olla mukana meidän elämässä, päivittäisinä piristäjinä, ideoiden antajina  ja oivaltavien huomioiden tekijöinä. Yksinkertaisesti: KIITOS♥

Sitten sitä asiaa meidän uudenvuodenaatosta jota siis vietettiin ihan kotosalla Oton ja Tiaran kanssa. Aamulla siivottiin ja käytiin kaupassa ostamassa ruokatarvikkeet illan herkkuja varten. Leikittiin myös Tiaran kanssa ja pelleiltiin ihan muuten vaan, meikkailin rauhassa ja jaksoin vääntää nopeat viiden minuutin laineetkin hiuksiin uudenvuoden kunniaksi. Mä jopa pitkästä aikaa otin kameran kaksi (!) kertaa ulos mukaan niin sain räpsittyä teille vähän otoksia meidän ah niin talvisesta Helsingistä. Tässä olis ensin vähän kuvia meidän neidistä josta kyllä huomaa että harjoitus tekee mestarin, päivä päivältä päätä jaksetaan kannatella masulleenkin ollessa pidempään ja pidempään! Neidin kuvien lisäksi myös kuvia kävelyreissulta kauppaan:

Taustalla ihanan sotkuinen kämppä eilen ennen siivousta, onneksi meidän hymytyttö varastaa huomion!♥

Ihana Tiara♥

Päivän eka hissipose, kauppaan lähdössä! 😀

Ihanan ”Talvinen” Vuosaari♥

Bongattiin me kumminki vähän jotain lumen tapasta yhdeltä pieneltä nurmikkopläntiltä!

Rakas avomieheni ja hänen charmikas poseerauksensa♥ :—-D

Edelleen mä työntelen vaunuja yhtä tarmokkaana kun lokakuun alussakin, se on ihana tunne ku tietää et oma pieni ihme, maailman kallein ja rakkain asia tuhisee tyytyväisenä vaunuissa♥

Kauppareissun jälkeen tultiin kotiin valmistamaan ihania juhlaherkkuja; yrttistä prosciutto-pekonipiirakkaa ja meksikolaista salaattia. Ohjeet sain erittäin toimivaksi havaitulta Hellapoliisi -sivustolta, ja tässä ne on jos joku muukin haluaa: Meksikolainen salaatti ja Yrttinen Parmankinkkupiiras (jota muokattiin lisäämällä pekonia parmankinkkujen joukkoon ja lisäämällä täytteeseen Valion yrttinen rahka. Voin kertoa että ehkä parhaimpia herkkuja mitä ikinä ollaan Oton kanssa kokkailtu, pitää tehdä useemminkin! Otto kattoi hienosti pöydän ja ruokajuomana nautittiin sitä Oton joululahjaksi saamaa alkoholitonta luomu omenasiideriä, oli kyl tosi hyvää!

Ruoan jälkeen seittemän aikoihin illalla lähdettiin Oton ja Tirriskän kanssa ulos ampumaan raketteja, eli toisinsanoen pamauttelemaan omat pikku paukkumme ja kattomaan muiden hienoja rakettiviritelmiä:

Ostettiin vaan pikkupaukkuja ku aateltiin et jos Tiara pelkääkin sit raketteja nii menis ihan hukkaan kaikki rahat ´ku ei niitä vois ampua, mut ei se neiti kyllä yhtään pelänny vaan innossaan katteli mun sylistä.

Ihana pikkuneiti, kerrankin hereillä vaunuissa 😀

Ihana mietteliäs, pallero, mitähän tuolla pienessä sievässä päässä liikkuu?♥

Päivän toka hissipose, ehkä hieman rähjäisempänä kun aiemmassa ja mä viel laitoin laskutakin päälle ja pipon päähän ettei vaan tuu kylmä!

Ihana neiti raketeilta turvassa äitin sylissä 🙂

”Mitä täällä tapahtuu oon aivan pihalla!”

”Jänniä nuo raketit!”

Viihdyttiin semmonen vajaa tunteroinen ulkona ja sitten kun tultiin sisälle ja alkoi Tirriskän iltatoimet ja sit vietiin neiti omaan sänkyyn. No eihän se mitään unta saanu ku kokoajan raketit paukahteli, arvatkaa mitä se teki?! Se jokelteli ja lauloi yksin meidän makkarissa omassa sängyssään tunnin ennen kun nukahti viimein. Mut siis me kokoajan itkuhälyttimestä olkkarissa kuunneltiin ja hihiteltiin ja ootettiin et millon tulee itku mut ei, sinne se sit sammu. Meidän maailman ihanin tytsy♥
                             Tasan kello 00.00 tehtiin murun kanssa samaa kuin tasan vuosi sitten, pussattiin rakettien poksahdellessa ympärillä ja sen jälkeen kilistettiin ansaitut skumppalasilliset. Eilen tuli siis tasan vuosi siitä kun me nähtiin ekaa kertaa ja tutustuttiin Oton kanssa mun kaverin uudenvuoden bileissä, eipä tiedetty sillon että tänä vuonna asiat olis näin. Oli kyllä ihanaa muistella eilen meidän tutustumista ja edellistä uutta vuotta ja vaikka vuosi sitten oli hullut bileet nii kyllä tää uusi vuosi kotona rakkaiden ja hyvän ruoan kanssa ylitti sen tuhatkertaisesti. Ei vaan pysty käsittämään että siitä on jo vuosi kun meidän rakkaustarina alkoi, pian siitäkin on jo vuosi kun me saatiin tietää neidin olemassaolosta… Voivoii nyt lopetan ihan oikeesti tän muistelemisen tai tulee onnen itku silmään! 😀
                             Tää päivä on kulunut vaan kotona lagaillessa ja eilisen nameja jämiä syödessä. Sisustin myös vähän ruokailutilaa kun vaihdoin pari taulua ja lisäsin yhden taulun sinne. Tiarakin on ollu ylläri ylläri tapansa mukaan kuin naantalin aurinko kokopäivän ja ollaan juteltu ja leikitty ja harjoteltu päänkannattelua ja leluun tarttumista. Tässä vielä kuvia vuoden ensimmäiseltä päivältä:

”Hui ku tää leikkimatto on JÄNNÄ!”

”Ihania pupuja ja virtahepoja!”

Otto pelaa :DD Mun dataustuolista on tullu Oton pelaustuoli 😀

Toi vasemmanpuoleinen Marilyn on uusi ja toi oikeenpuolimmainen on ollu tossa jo kauan 🙂 Sopii kivasti yhteen mun mielestä vaikka kehykset onkin erilaiset 🙂

Upea Demin julistekalenteri tälle vuodelle, leikkelin vähän ja asettelin kehyksiin, mä ainakin tykkään! 😀

Tää on mun yhden luokkalaisen ylä-asteella kuvaama taideteos, mä rakastan tota edelleenkin ja mun mielestä toi sopii täydellisesti meidän kotiin 🙂

Ja tältä meidän ruokailutila nyt näyttää ja en usko et alan enempää enää sisustelemaankaan kun varmaan keväämmällä muutetaan isompaan kämppäänkin jos löytyy kiva kämppä tästä läheltä 🙂

Mä vastasin tänään kaikkien edellisten postausten kommentteihin vihdoin, oon todella pahoillani että mulla kesti niin kauan vastata! Ette oo jaksanu kommentoidakaan mulle kun en oo vastaillut, anteeksi vielä! Mä lupaan ryhdistäytyä tässä kommentteihin vastaamisessa nyt ku oon terveenä! Toivottavasti jaksatte kommentoida vielä mulle vaikka oonkin ollut tämmönen hidas kakka, sillä teidän kommentit on aivan ihanaa luettavaa ja mä tykkään vastata niihin! Ois ihana kuulla teidän uudenvuoden menoistakin kun nyt kerroin oman puoleni! Nyt toivotan vielä viimeset Uuden Vuoden toivotukset teille ihanuuksille, moikkamoii♥