Vauveli täytti seitsemän kuukautta vähän aikaa sitten ja on kehittynyt valtavilla harppauksilla kuluneiden viikkojen aikana. Noin viikkoa tai paria ennen 7kk-päivää hän oppi  heittämään yläfemmat ja taputtamaan, sitten nousemaan konttausasentoon ja peruuttamaan ja kuukausipäivän tienoilla nousi jo ekan kerran itse istumaan. Sen jälkeen hän on noussut polviseisontaan ja pari kertaa ihan seisomaan asti. Näyttää siis olevan yhtä kova kiire liikkeelle kuin meidän kolmosella. Tällä viikolla vauva on oppinut painamaan pään esim. olkapäätä tai lattiaa vasten ja sanomaan ”aaaaai” ja lisäksi hän on sanonut pari kertaa ”hei” samalla kun ollaan harjoiteltu vilkuttamista. Ihan mieletöntä seurata uusien suloisten taitojen karttumista!

Hän on aivan käsittämättömän ihana tyyppi ja joka päivä me vaan hämmästellään miten ollaan saatu niin ihana lisä jälleen kerran meidän perheeseen.

Ollaan varmaan jo 3-4 kertaa oltu tässä parin kuukauden aikana ihan varmoja, että hänelle tulee hampaita. Aina kun joskus on ollut joku sellainen tavallista tyytymättömämpi päivä tai yö tai joku muu ajanjakso, ollaan kurkisteltu suuhun ja oltu ihan varmoja että sieltä ne kohta tulee, mutta ei, ei vielä. Jännä nähdä milloin hampaita alkaa tulla. Onneksi syöminen onnistuu mainiosti ilmankin hampuleita. En muista nyt tarkalleen milloin muille meidän tyypeille on tullut ekat hampaat, yhdelle muistan että tuli n. 5kk iässä, mutta muita en. Mutta eipä sillä niin väliä ole, tässä(kin) sen taas näkee, että jokainen lapsi on oma yksilönsä ja kehittyy ja kasvaa juuri omassa tahdissa.

Meidän vauvalla on edelleen melko samanlainen rytmi kuin ollut alusta asti, mutta päikkärit on hieman vähentyneet. Hän nukkuu edelleen koko yön n. 22-09, edelleen syömään havahtuen läpi yön. Päikkäreitä nukkuu yleensä aamulla yhdet pienet n. tunnin päikkärit, keskellä päivää toiset vähän pidemmät, n. 2h ja sitten iltapäivällä siinä 16-18 välillä vielä yhdet n. tunnin mittaiset. Tämä on yleisin päikkärirytmi, mutta välillä jäävät lyhyemmiksi tai ovat pidempiäkin. Ei edelleenkään noudateta mitään kellontarkkaa rytmiä hänen kanssa, mutta perusjutut tapahtuu yleensä samalla tavalla ja samassa järjestyksessä. Ateriat syödään tietyssä järjestyksessä ja ennen nukkumaanmenoa on aina ne samat iltarutiinit: iltapala, iltasatu, suihku, yökkäri ja tissille nukkumaan.

Meillä ei ole vauvan kanssa mikään kiire opettaa tissi suussa nukkumista pois, kun sen tietää, että kyse on vaan megalyhyestä ajasta pitkässä juoksussa. Siitä saadaan toki olla kiitollisia, että vauva on hyvä nukkumaan, vaikka syökin yöllä vielä monta kertaa. Jos hän kovasti itkeskelisi tai kukkuisi hereillä öisin, voisi olla toinen ääni kellossa.

Tämä vauvavuosi on mennyt aivan älytöntä vauhtia ja enää reilu kolmasosa siitä on jäljellä. Kun vauva täyttää vuoden, hän saa siirtyä nukkumaan isosiskon kanssa samaan huoneeseen, mutta sitä ennen ei edes yritetä opettaa mitään muuta. Tiedän, miten paljon tulen vielä ikävöimään sitä, että pieni tuhisija nukkuu mun kainalossa, joten jaksan hyvin vielä nämä meidän yöt tällaisina ja nautinkin niistä. Toki välillä heräily väsyttää, mutta silloin osaan höllätä ja olla itselleni armollinen. Se, kun on jo niin ”isoja” lapsia on tuonut mulle tosi paljon perspektiiviä tähän vauvavuoteen ja siihen, miten ohikiitävä hetki tämä on. Ja kokemus kolmesta aiemmasta lapsesta on tuonut myös sitä varmuutta siihen, että uniassosiaatioista, kuten tissillä nukkumisesta, päästään kyllä eroon oikein sutjakasti sitten kun sekä vauva että minä ollaan siihen valmiita. Sitä ennen en nukkuma-asioista ota stressiä.

Ikinä ei tarvitse pelätä, että vauvan opettaa liian hyvälle. Vauvoja ei voi helliä ja hemmotella liikaa. Ollaan otettu ihan kaikessa vauvan kanssa todella rennosti ja se on toiminut mainiosti. Hän saa syliä, rakkautta, tissiä ja läheisyyttä niin paljon kuin ikinä haluaa.

Jokaisessa iässä on ne omat puolensa miksi niistä nautin. Nyt tässä 7-8kk iässä ihanaa on seurata vauvan taitojen karttumista ja sitä, miten vauvan oma persoona tulee koko ajan enemmän ja enemmän esiin. Hän tapailee jo ensimmäisiä tavuja ja sanojakin pian ja se vasta ihanaa onkin, kun pian alkaa kuulla mitä vauva tahtoo meille kertoa. En malta odottaa, että saamme kuulla mitä kaikkea ihanaa siellä pienessä päässä oikein liikkuu!

 Onnea vielä meidän ihanalle pienelle 7-kuukautiselle rakkaalle!