Pian lähestyy jo vauvan 10 kuukauden rajapyykki, mutta nyt vasta sain aikaiseksi kirjoitella 9kk-kuulumisia ylös. Tämä kulunut kuukausi on ollut todella tapahtumarikas ja vauva on selvästi hypännyt kohti taaperoutta monen askeleen verran. Hänestä on tullut itsekseen maailmaa vauhdikkaasti tutkiva, utelias ja puhelias pieni ihmisenalku. Asiaa tulee ihan koko ajan ja hän kuuntelee todella tarkasti pienillä korvillaan mitä hänelle puhutaan tai mitä ympärillä sanotaan. Hän on aivan ihana tyyppi, niin leppoisa ja utelias ja suloinen ja hauska.

Otetaan pieni kertaus taidoista: 7kk iässä hän oppi mm. taputuksen, vilkutuksen, seisomaan ja istumaan nousemisen, konttausasennon ja ensimmäiset konttausaskeleet. 8kk iässä tuli kävely tukea vasten ja kärryn kanssa, konttaaminen hurjaa vauhtia ja eka sana, eli ”äiti”. Silloin hän oppi myös osoittamaan ”koko kädellä” kun halusi kysyä, että mikä jokin on.

Nyt yhdeksän kuukauden iässä taidot on syventyneet entisestään ja vauhtia on tullut valtavasti lisää. Saimme laittaa jo kuukausi sitten tulpat pistokkeisiin ja portit portaisiin, kun hän alkoi aktiivisesti tutkimaan kotia. Konttaaminen lähti sujumaan ihan älytöntä vauhtia silloin kun olimme New Yorkissa (aiemmin oli vähän hitaampaa) ja kun palattiin sieltä kotiin, hän on oppinut ihan valtavasti joka päivä. Kävelee hurjaa vauhtia tukea vasten, nousee ilman tukea seisomaan ja laskeutuu alas, seisoo ilman tukea pitkiäkin aikoja (etenkin jos ei huomaa) ja uusimpana on nyt tullut kiipeily. Hän osaa kiivetä itse esimerkiksi sohvalle ja rahille (ja miljoonaan muuhun samankorkuiseen paikkaan). Pienet esteet eivät enää häntä pidättele, hän kiipeää kevyesti yli.

Sanoja on nyt neljä tai viisi, riippuen kuinka monta laskee. Äiti tulee edelleen ja se on yleisin. Hän käyttää sitä sekä kutsuakseen äitiä että kysyäkseen mikä jokin on. Hän osaa nykyään osoittaa yhdellä sormella (eikä enää koko kädellä) ja usein hän osoittaa jotain jännittävää kuten vaikka lamppua ja sanoo  samalla kysyvästi ”äiti”. Sitten kerron hänelle, että se on kuule lamppu se.

Äidin lisäksi sanoja on tullut muitakin, kuten ”isi”, jonka hän sanoo kuiskaten, välillä se on myös ”iji”. Lisäksi hän osaa sanoa ”namnam”, se tarkoittaa ruokaa, syömistä, nälkää ja sitä kun joku (eli kaikki) maistuu hyvältä. Jos hänellä on nälkä, hän tulee luokse ja sanoo namnam. Käyttää sitä myös ruokapöydässä kun saa ruokaa.

Tuorein lisäys sanavarastoon on ”tissi” tai ”titti”. Kuulemma juuri eilen kun olin työtapahtumassa illalla, hän oli ekat tunnit ihan chillisti mutta tuntia ennen kuin tulin kotiin, hän alkoi huutelemaan Otolle tittiä ja äitiä jatkuvasti. Ihana pieni. Mutta hän siis osaa nykyään kertoa, että tahtoo tittiä, se on aika söpöä. Välillä huutelee sitä myös yöllä kesken unien.

Hän kutsuu kaikkia siskoja esikoisen nimen ensimmäisellä tavulla. Sitä ei nyt ehkä vielä lasketa sanaksi, mutta sillä tavalla hän aina kutsuu siskojaan leikkimään ja osoittelee heitä. Hauskaa, että on valinnut yhden nimen, jota käyttää kaikista.

Viimeisen parin viikon aikana kävely on alkanut sujumaan niin hyvin, että kohta varmaan lähtee ensimmäiset askeleet jo ilman tukea. Hän kävelee vierellä kun pitää yhdestä kädestä kiinni ja monesti ottaa yhden tai pari askelta kohti meitä tai jotain esinettä ilman tukea, jos se on tarpeeksi lähellä. Kävelee myös isosiskojen kädestä kiinni pitäen mielellään.

Vähän on ollut sellaista tuholaismeininkiä havaittavissa, että hän tahtoo repiä kaiken mahdollisen alas mihin vain yltää ja tosi paljon on saanut baby proofata kotia. Olen siirtänyt esimerkiksi huonekasveja aina vaan ylöspäin ja ylöspäin sitä mukaa kun vauva nousi ensin istumaan, seisomaan ja nyt hän jo kiipeilee. Kohta en enää keksi mitään paikkaa mihin saisin ne vielä ylemmäs, eli toivottavasti tämä kiipeilyn taso olisi nyt se mitä ylläpidetään vähän aikaa.

Yöunet ovat sujuneet hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Reissun jälkeen nukuttiin kotona pari viikkoa todella hyvin. Hän heräsi vain pari kertaa yössä ja yöimetyksiä oli vain se pari kertaa. Viime viikolla yöt muuttuivat ihan sekoiluksi ja hän heräili ihan jatkuvasti. Uskon, että yläetuhampaat ovat puhkeamassa (tai ehkä jo puhjenneet, tänään en ole vielä kurkannut suuhun). Nyt on kuitenkin mennyt pari yötä taas paremmin, 3-4 herätyksellä. Jos yöt menevät parempaa kohti niin mulla ei ole kiire lopettaa yöimetyksiä ennen 1v-synttäreitä, mutta jos taas yöt alkavat olla jatkuvaa heräilyä niin sitten tehdään jotain lempeitä muutoksia kohti parempia öitä. Mutta hyvin vauvantahtisesti ja ilman stressiä. Ja hän nukkuu vieressä edelleen. Onneksi on kesä, paljon valoa ja rennommat aikataulut, niin jaksaminen on muutenkin helpompaa kuin esim. keskellä pimeintä talvea.

Hampaita hänellä on kaksi, toinen ilmestyi 8kk iässä ja toinen silloin kun oltiin New Yorkissa. Lääkäri sanoi lääkärineuvolassa kuukausi sitten, että ikenet pullottavat yläetuhampaiden kohdalta, mutta ainakaan vielä pari päivää sitten siellä ei näkynyt, että mitään olisi tullut läpi. Jännä nähdä milloin tulee.

Meillä on edelleen  yhteisenä harrastuksena vauvauinti ja se sujuu tosi ihanasti. Juuri saatiin taas uusi diplomi ja edettiin seuraavalle tasolle. Ollaan käyty vauvauinnissa nyt puolen vuoden ajan ja on ollut ihan mahtava seurata miten luontaista se vedessä oleminen vauvalle on. Tiedän, että tullaan pitämään tästä harrastuksesta tiukasti kiinni, niin ihanaa se on.

Uskon, että meille tulee ihan mieletön kesä tämän pienen tyypin kanssa. Menoa ja meininkiä siitä ei varmasti puutu kun seurataan hänen kasvua ja koitetaan pysyä perässä. Hän on hurmaava pieni ihminen, joka ilahduttaa koko perhettä joka päivä ihan vaan olemalla olemassa <3

Vauveli täytti seitsemän kuukautta vähän aikaa sitten ja on kehittynyt valtavilla harppauksilla kuluneiden viikkojen aikana. Noin viikkoa tai paria ennen 7kk-päivää hän oppi  heittämään yläfemmat ja taputtamaan, sitten nousemaan konttausasentoon ja peruuttamaan ja kuukausipäivän tienoilla nousi jo ekan kerran itse istumaan. Sen jälkeen hän on noussut polviseisontaan ja pari kertaa ihan seisomaan asti. Näyttää siis olevan yhtä kova kiire liikkeelle kuin meidän kolmosella. Tällä viikolla vauva on oppinut painamaan pään esim. olkapäätä tai lattiaa vasten ja sanomaan ”aaaaai” ja lisäksi hän on sanonut pari kertaa ”hei” samalla kun ollaan harjoiteltu vilkuttamista. Ihan mieletöntä seurata uusien suloisten taitojen karttumista!

Hän on aivan käsittämättömän ihana tyyppi ja joka päivä me vaan hämmästellään miten ollaan saatu niin ihana lisä jälleen kerran meidän perheeseen.

Ollaan varmaan jo 3-4 kertaa oltu tässä parin kuukauden aikana ihan varmoja, että hänelle tulee hampaita. Aina kun joskus on ollut joku sellainen tavallista tyytymättömämpi päivä tai yö tai joku muu ajanjakso, ollaan kurkisteltu suuhun ja oltu ihan varmoja että sieltä ne kohta tulee, mutta ei, ei vielä. Jännä nähdä milloin hampaita alkaa tulla. Onneksi syöminen onnistuu mainiosti ilmankin hampuleita. En muista nyt tarkalleen milloin muille meidän tyypeille on tullut ekat hampaat, yhdelle muistan että tuli n. 5kk iässä, mutta muita en. Mutta eipä sillä niin väliä ole, tässä(kin) sen taas näkee, että jokainen lapsi on oma yksilönsä ja kehittyy ja kasvaa juuri omassa tahdissa.

Meidän vauvalla on edelleen melko samanlainen rytmi kuin ollut alusta asti, mutta päikkärit on hieman vähentyneet. Hän nukkuu edelleen koko yön n. 22-09, edelleen syömään havahtuen läpi yön. Päikkäreitä nukkuu yleensä aamulla yhdet pienet n. tunnin päikkärit, keskellä päivää toiset vähän pidemmät, n. 2h ja sitten iltapäivällä siinä 16-18 välillä vielä yhdet n. tunnin mittaiset. Tämä on yleisin päikkärirytmi, mutta välillä jäävät lyhyemmiksi tai ovat pidempiäkin. Ei edelleenkään noudateta mitään kellontarkkaa rytmiä hänen kanssa, mutta perusjutut tapahtuu yleensä samalla tavalla ja samassa järjestyksessä. Ateriat syödään tietyssä järjestyksessä ja ennen nukkumaanmenoa on aina ne samat iltarutiinit: iltapala, iltasatu, suihku, yökkäri ja tissille nukkumaan.

Meillä ei ole vauvan kanssa mikään kiire opettaa tissi suussa nukkumista pois, kun sen tietää, että kyse on vaan megalyhyestä ajasta pitkässä juoksussa. Siitä saadaan toki olla kiitollisia, että vauva on hyvä nukkumaan, vaikka syökin yöllä vielä monta kertaa. Jos hän kovasti itkeskelisi tai kukkuisi hereillä öisin, voisi olla toinen ääni kellossa.

Tämä vauvavuosi on mennyt aivan älytöntä vauhtia ja enää reilu kolmasosa siitä on jäljellä. Kun vauva täyttää vuoden, hän saa siirtyä nukkumaan isosiskon kanssa samaan huoneeseen, mutta sitä ennen ei edes yritetä opettaa mitään muuta. Tiedän, miten paljon tulen vielä ikävöimään sitä, että pieni tuhisija nukkuu mun kainalossa, joten jaksan hyvin vielä nämä meidän yöt tällaisina ja nautinkin niistä. Toki välillä heräily väsyttää, mutta silloin osaan höllätä ja olla itselleni armollinen. Se, kun on jo niin ”isoja” lapsia on tuonut mulle tosi paljon perspektiiviä tähän vauvavuoteen ja siihen, miten ohikiitävä hetki tämä on. Ja kokemus kolmesta aiemmasta lapsesta on tuonut myös sitä varmuutta siihen, että uniassosiaatioista, kuten tissillä nukkumisesta, päästään kyllä eroon oikein sutjakasti sitten kun sekä vauva että minä ollaan siihen valmiita. Sitä ennen en nukkuma-asioista ota stressiä.

Ikinä ei tarvitse pelätä, että vauvan opettaa liian hyvälle. Vauvoja ei voi helliä ja hemmotella liikaa. Ollaan otettu ihan kaikessa vauvan kanssa todella rennosti ja se on toiminut mainiosti. Hän saa syliä, rakkautta, tissiä ja läheisyyttä niin paljon kuin ikinä haluaa.

Jokaisessa iässä on ne omat puolensa miksi niistä nautin. Nyt tässä 7-8kk iässä ihanaa on seurata vauvan taitojen karttumista ja sitä, miten vauvan oma persoona tulee koko ajan enemmän ja enemmän esiin. Hän tapailee jo ensimmäisiä tavuja ja sanojakin pian ja se vasta ihanaa onkin, kun pian alkaa kuulla mitä vauva tahtoo meille kertoa. En malta odottaa, että saamme kuulla mitä kaikkea ihanaa siellä pienessä päässä oikein liikkuu!

 Onnea vielä meidän ihanalle pienelle 7-kuukautiselle rakkaalle!