Vihdoinkin me saatiin kokea sellainen rantapäivä josta ollaan viime kesästä asti haaveiltu tyttöjen kanssa. Kuumaa, aurinkoista, lämmintä vettä ja loisto fiilis. Lähdettiin tyttöjen kanssa puolen päivän jälkeen rannalle ja viihdyttiin siellä pitkään. Aurinkoranta oli aivan tupaten täynnä, mikä oli mun mielestä ihanaa. On ihan mahtavaa miten kesällä koko Helsinki herää henkiin ja näkee paljon ihmisiä. Vesi näytti jotenkin hurjan siniseltä tänään ja paikalla oli melkein Etelän loman tunnelmaa, vaikka Helsingissä oltiinkin.

Me polskittiin ensin yhdessä tyttöjen kanssa koko perhe, ja mäkin heitin talviturkin hiuksia lukuunottamatta. Vesi ei ollut yhtään niin kylmää enää, mitä edelliskerralla kun käytiin. Zeldalla oli mukana oranssi uimarengas jossa voi istua, ja mä pyöritin häntä vedessä ja voi että hän nautti, kiljui antaumuksella riemusta ja kikatti. Sitten kun oltiin tarpeeksi sähelletty Oton ja tyttöjen kanssa mm. vesipyssyillä, me mentiin viltille loikoilemaan ja tytöt saivat leikkiä hiekkaleluilla. Me tykätään mennä aina ihan vesirajaan melkein, koska sitten ollaan sopivasti siinä ihan lähellä leikkejä eikä tarvitse jättää kamppeita vartioimatta voidakseen seurata tyttöjen touhuja.

Matkaeväänä meillä oli pähkinöitä ja pensasmustikoita, ja juotavaksi iso puolentoista litran vesipullo ja kaikille yhdet herkkujuomat, lapsille pillimehut ja mulle omenafantaa, joka on ihan törkeän hyvää! Se on Jenkkilimu, eli ei ole mitään normivalikoimaa eikä edes pantillinen tölkki, mikä on harmi koska voisin herkutella tuolla vaikka joka viikko. Onneksi niitä ainakin toistaiseksi saa meidän lähikaupasta. Se maistuu ihan sellaiselle cloudy apple -mehulle johon on vaan laitettu hiilihappoja sekaan. Niin super hyvää etten kestä, maistakaa jos löytyy teidän kaupasta!

Kotona meillä on edelleen jatkunut esikoisen piirustustalkoot, hän ei oikeastaan tehnyt koko viikonloppuna sisällä muuta kuin piirteli, niin innoissaan hän on. Jotenkin ihan uudella tavalla on yhtäkkiä syttynyt kiinnostus piirtämistä kohtaan sen satukirjaidean myötä. Allaoleva kuva on mun ihan ehdoton kesän lemppari, se kuvaa täydellisesti meidän kesää. Rento, iloinen meininki, ihana pieni pallero pyyhkeessä<3

Tänään onkin sitten ihan tavallinen arkimaanantai, tytöt päiväkodissa ja me töissä. Saapa nähdä mitä kivaa keksitään päivän jälkeen, jos sää on edelleen lämmin niin voisihan sitä kipaista taas uimaan, tai sitten leikkipuistoon. Nyt kuitenkin töitä, meillä tapahtuu tällä hetkellä isoja juttuja töissä joista ehkä kerron myöhemmin täälläkin, olen aika innoissani.

Ihanaa maanantaita kaikille <3

Me lähdettiin tänään käymään Oton äidin haudalla, ja päätettiin samalla mennä tsekkaamaan Haltialan kotieläintila. Ollaan pitkään haluttu käydä siellä, mutta sinne ei kyllä bussilla olisi ollut mitään järkeä lähteä meiltä kotoa asti, olisi mennyt matkoihin jo niin pitkään. Nyt matka taittui hetkessä, ja sää oli helteisen aurinkoinen ja ihana koko reissun ajan. Haltialan tila on siis ilmainen kotieläintila, jossa on lampaita, possuja, lehmiä, hevosia, kanoja ja muita. Me ei kyllä tänään nähty kuin lampaat, yhden lehmän pylly ja yksi piehtaroiva possu läheltä, muut tyypit huitelivat kauempana laiduntamassa ja kanoja me ei löydetty.

Onneksi lampaissa riitti ihmeteltävää jo ihan tarpeeksi, olin niistä itsekin niin fiiliksissä että olisin voinut viettää koko päivän syöttäen niille ruohoa. Lampaat olivat niin rentoja, hengailivat vaan siinä syömässä ja olivat pehmeitä ja ihania, ai että. Tytöt näkivät nyt ensimmäistä kertaa kotieläimiä näin läheltä, koska aiemmin ollaan käyty katsomassa eläimiä vaan Korkeasaaressa. Paitsi tietenkin muutama viikko sitten mökkireissulla nähtiin lehmiä ihan läheltä, mutta se oli vain hauska sattuma. Haltiala oli kyllä ihanan hyväntuulinen paikka, jossa eläinten lisäksi oli myös kahvila-ravintola, jäätelökioski ja hauska leikkipuisto.

Meidän esikoiselle reissun kohokohta taisi olla viiden euron hintainen poniratsastus, ja oli kyllä mullakin niin ylpeä fiilis katsella kun hän niin hienosti pysyi kyydissä eikä yhtään pelännyt mennä ponin selkään. Nuorempi neideistä on vielä sen verran pieni ettei varmasti olisi pysynyt selässä, joten hän pääsi isin kanssa kahdestaan puistoon sillä aikaa kun Tiara ratsasti ponilla. Tiaran kasvoilta paistoi tyytyväinen ilme, hän oli selkeästi häkeltynyt ja innoissaan samaan aikaan. Tuli ihan oma lapsuus ja ekat poniratsastukset mieleen.

Sattui kyllä niin upea sää ettei mitään järkeä, ja vaikka paikalla oli jo pelkän säänkin puolesta paljon ihmisiä, niin kaikki pääsivät paijailemaan lampaita ihan rauhassa, ja puistossa lapset ehtivät hyvin kokeilla kaikkia vempeleitä. On niin outoa että Haltiala sijaitsee Helsingissä, siellä on kuitenkin niin rauhallista ja peltoa ja niitä kotieläimiä, aivan toinen maailma kuin keskusta tai edes meidän oma asuinalue. Ihanaa että meillä on nyt mahdollisuus käydä tuollaisessakin paikassa, ihan parasta. Mua ei ainakaan haittaisi yhtään käydä useamminkin syöttämässä lampaita, tai muitakaan eläimiä.

Oletteko muuten käyneet Falkullassa? Mietin vaan kun ne ovat Haltialan kanssa molemmat suunnilleen yhtä pitkän matkan päässä meiltä, että onko toinen jotenkin toista isompi tai enemmän eläimiä, vai ovatko aika samanlaisia? Onko sillä väliä kummassa käy vai pääseekö jommassa kummassa kokemaan enemmän kuin toisessa?

Aamulla aloiteltiin tekemään satukirjat, esikoisella on jo kolme aukeamaa valmiina ja huomenna kuulemma tehdään viimeinen, kuopus tyytyi siihen että hänen kirjassaan on yksi aukeama, mutta siitä tuli superhieno. Mun on pakko esitellä meidän satukirjaprojektia heti kun ollaan saatu valmiiksi!

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Meidän viikonloppu sujui mahtavissa merkeissä tyttöjen kanssa, ja hyvin me pärjättiin ihan kolmestaankin. Perjantai tuntui ehkä vähän pitkältä, mutta se saattoi kyllä johtua siitäkin että herättiin tavallista aikaisemmin. Lauantai taas meni niin hujauksessa että yhtäkkiä vaan huomasin kellon olevan jo niin paljon että pitäisi itsekin mennä jo nukkumaan. Nyt me odotellaan että Otto ajelee turvallisesti kotiinpäin, ja sitten lähdetään vähän ostoksille tyttöjen kanssa syksyn ja alkavan tarha-arjen kunniaksi.

Mitä me sitten ollaan touhuttu koko viikonloppu? No vaikka ja mitä. Rakennettiin esimerkiksi yksi törkeän magee legolinna. Perjantaina tehtiin iltapäivällä parin tunnin pyöräretki sadekuurojen välissä. Esikoinen pyöräili niin lujaa että hänestä oli mahdotonta saada kuvaa, ja kuopuskin alkaa selkeästi hallita potkuttelun jalon taidon. Harjoitus tekee mestarin, niinkuin he molemmat tykkäävät sanoa.

Pyöräretken ajoitus oli aivan täydellinen, kun lähdettiin ulos oli asvaltti juuri kuivunut ja kerettiin ulkoilla se pari tuntia ennen kuin huomasin pikimustan pilven. Lähdettiin siitä omaa tahtia kotiinpäin, ja juuri kun astuttiin meidän rapun oven katoksen alle, taivas repesi ja rupesi satamaan kuin saavista kaatamalla. Kerrankin mun ajoitus osui kohdilleen just eikä melkein, se oli aika huikeaa! Kotona mentiin vielä parvekkeelle ihastelemaan rankkasadetta tyttöjen kanssa, ja herkuteltiin vähän Lidlin minijäätelöillä.

Mä pesin vähän pyykkiä, ja laitoin meille kanaa ja riisiä ruuaksi, ja sen jälkeen lähdettiin auttamaan mun ystävää muutossa tyttöjen kanssa. Tytöt leikkivät mun ystävän ihanan 1-vuotiaan kanssa, ja minä autoin purkamaan tavaroita. Siinäpä se ilta sujuikin aika vauhdikkaasti, ja kun tultiin kotiin tytöt nukahtivat samantien. Mulle jäi vielä pitkä ilta itseni kanssa, mutta arvatkaa mitä mä tein? Mä postasin, ja menin sen jälkeen nukkumaan. Olin niin poikki touhukkaasta päivästä, että mun lennokkaat suunnitelmat jäivät kyllä ihan unholaan. Sammuin itsekin samantien kun ummistin silmät.

Eilen me herättiin myös aika aikaisin aamulla, ja otin projektiksi lastenhuoneen siivoamisen. Siinä sai ajan kulumaan mukavasti ja tytöt auttoivat mielellään. Siivouksen ja lounaan jälkeen lähdettiin leikkipuistoon nauttimaan kauniista säästä. Pidettiin hiekkalaatikolla jäätelöbaaria, pompittiin kiljuen trampoliineilla ja nauroin tytöille kun he roikkuivat kiipeilytelineen tangolta vierekkäin ja näyttivät niin hoopoilta molemmat. Leikkipuiston jälkeen mentiin vielä pariksi tunniksi muuttoavuksi. Kaupan kautta kotiin, ja syötiin pulled beef -burgereita ja leivoin mustikkapiirakkaa, kun Oton pikkuserkku tuli meille kylään tyttöjen ihanan pikkupikkuserkun kanssa.

Ilta oli täynnä naurua, menoa ja meininkiä. Oli ihanaa istua iltaa yhdessä, lapset touhusivat yhdessä ja me järjestettiin laukkakisat tytöt reppuselässä. Ihanan rentoa. Ja oli muuten hyvä mustikkapiirakka, ja superhelppo ja nopea ohje, valmistukseen meni maksimissaan 35 minuuttia, josta 30 minuuttia oli paistoaikaa. Mun käyttämä ohje oli Valion sivuilta.

Kyllä tälläinen tyttöjen viikonloppukin oli ihan huippu, mutta ihana saada tuo mies kotiin pian. Ehditään viettää vielä yksi päivä perheaikaa ennenkuin arki jatkuu taas. Mahtavaa sunnuntaipäivää kaikille, me lähdetään nyt tyttöjen kanssa pihalle vähän keinumaan ja tekemään hiekkakakkuja!

Otto lähtee huomenna viikonlopuksi mökille, ja on siis kaksi yötä poissa. En ole ollut Otosta erossa yötä sitten viime kesän, jolloin heillä oli edellinen poikien mökkiviikonloppu. Mitä sitä kiertelemään, me ollaan Oton kanssa kuin paita ja peppu, aina yhdessä kun mahdollista. Mä voisin viettää jokaisen liikenevän sekunnin tuon tyypin kanssa, jota aviomieheksikin kutsun, ja sama toisinpäin. Mutta en silti lähde kieltämään etteikö kavereiden kanssa vietetty aika olisi myös tärkeää, sillä kyllä se todellakin on.

Meistä kumpikaan ei niinkään kaipaa omaa aikaa toisiltamme, mutta tottakai sitä kaipaa myös aikaa kavereiden kanssa, sellaista aikaa kun saa keskittyä vain niihin kavereihin ja pitämään heidän kanssa hauskaa, olematta vastuussa kenestäkään toisesta. Me käydään molemmat aika harvoin ulkona, yhdessä ainoastaan silloin kun mun äiti on täällä, eli muutaman kuukauden välein, ja yksin ehkä kerran parissa kuukaudessa. Ollaan totuttu siihen että ollaan aina iltaisin ja viikonloppuisin yhdessä, ja se on mun mielestä ihanaa. Vaikka me kotonakin tehdään paljon omia juttuja eikä kyhjötetä kokoajan kylki kyljessä, niin se toinen on silti aina siinä, seurana.

Tämä viikonlopun mittainen mökkireissu on kuitenkin Oton kaveriporukan jokakesäinen perinne, joka on mun mielestä ihan mahtava. Kaikki saavat irtautua arjesta ja kokoontua tutulle mökille hengaamaan ja rentoutumaan. Vaikka mulle tuleekin kauhea ikävä Ottoa, niin en ikinä pyytäisi Ottoa jäämään kotiin. Mä tiedän että mökkiviikonloppu tekee Otolle hyvää, ja tiedän myös että hyvin me täällä pärjätään tyttöjen kanssa kolmestaankin. Otetaan mekin rennosti, vietetään tyttöjen leffailta ja leivotaan vaikka jotain herkkuja. Kaveritkin ovat lupautuneet pitämään meille seuraa viikonlopun aikana, joten tylsää meille ei ainakaan tule.

En ole koskaan ollut yksin viihtyvä ihminen, enkä ole sitä nykyäänkään, mutta ajattelin käyttää kaksi itseni seurassa vietettävää iltaa hyödyksi ja tehdä kaikki rästihommat pois. Siivota sähköpostin, vastata kaikkiin kommentteihin ja kirjoittaa puhtaaksi kaikkia niitä ajatuksia joita olen nopeasti sutaissut luonnoksiin kesän aikana, mutta en ole ehtinyt viemään pidemmälle. Ei kuulosta yhtään hullummalta mun korvaan valvoa myöhään ja antaa vaan ajatusten lentää. Ja lopuksi voisin vaan lukea kirjaa, ja luultavasti nukahdan sitten kirja naamalla ja yövalo päällä, koska niin mulle käy aina. Tällä kertaa ei vaan ole Ottoa sammuttamassa lamppua ja nostamassa kirjaa mun naamalta, mutta ei se mitään. Pari yötä menee lamppu päälläkin, ja eiköhän se kirjakin siitä naamalta jossain vaiheessa tipu muualle kun kääntää kylkeä.

Aivan ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille<3

Moikka! Huh miten ihana viikonloppu meillä on ollut, ai että! Pidettiin taukoa kodin laittamisesta koko eilinen päivä ja ajeltiin sadan kilsan päähän kavereiden mökille päiväksi rentoutumaan. Ajomatkat sujuivat kivasti ja perillä oli ihanaa. Kaikki jotka olivat mökillä meidän lisäksi ovat meidän lasten kummeja ja tytöt olivatkin iloisia kun saivat viettää mukavan päivän kummiensa seurassa. Meillä oli niin rentoa, ja mökillä oli niin rauhallista, ei ääntäkään kuulunut mistään ajoittaista kärpäsen surinaa tai hyttysten ininää lukuunottamatta.

Sääkin suosi meitä ja saatiin nauttia auringosta suurin osa päivästä. Vietettiin koko päivä ulkona, pelailtiin mölkkyä ja petankkia ja lapset piirtelivät ja keräsivät kukkia. Heille kohokohta taisi kuitenkin olla mustikkapensaat ja metsämansikat, neidit keräsivät mukiin mustikoita ja mansikoita ja söivät niitä myös suoraan metsästä ensimmäistä kertaa elämässään. Ihan huippua irtautua välillä kaupunkimeiningistä ja lähteä oikeasti syömään mustikoita sieltä missä ne kasvavat.

Grillattiin herkullisia kasvisnyyttejä ja lihaa ja maissia, ja jälkkäriksi Kaisla paistoi meille vielä kunnon letut kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa. Kertakaikkiaan just sellainen rentoutumispäivä mitä me ollaan kaivattu ensimmäisen arkiviikon jälkeen, oli ihan parasta. Ja oli muuten ensimmäinen mökkiretki tälle kesälle, toivottavasti ei viimeinen. Kiitos hurjasti meidän ihanille ystäville kutsusta<3

Tänään ollaankin sitten taas puurrettu kotona ja siivottu ja järjestelty ja vihdoin alkaa tuntua että tämä jo edistyykin johonkin, muuallakin kuin olkkarissa. Piipahdettiin laiskoina Itiksen Burger Kingissä syömässä kun oltiin järkkäilty koko päivä, oli ihan ylihyvää. Crispy chicken, se on vaan parasta aina silloin tällöin!

Nämä kuvat on muuten kaikki otettu Oton puhelimella, varmaan sen huomaakin mutta kyllä mun mielestä Oton puhelimessa on tosi hyvä kamera puhelimen kameraksi. Mä unohdin mun rakkaan Olympuksen kotiin eilen kun sinne mökille lähdettiin ja huomasin sen vasta siinä vaiheessa kun pysähdyttiin viisi minuuttia ennen mökkiä ottamaan kuvia isosta lehmälaumasta. Ei mennyt ihan putkeen, mutta voi vitsi ne lehmät olivat söpöjä!

Nyt mä lähden saunaan ja isken jonkun hiusnaamion tähän rutikuivaan tukkaan, ja sen jälkeen vähän Netflixiä ja iltapalaleipiä, täydellinen sunnuntai-ilta siis. Huomenna jatkuu arki ja uudet kujeet!

Toivottavasti teilläkin on ollut ihana ja rentouttava viikonloppu<3