Saimme tuossa muutama viikko sitten Sylvanian Familiesin ihanan nalleperheen ja minibussin tytöille leikittäviksi, ja ne ovat saaneet osakseen jo rajua rakkautta yksivuotiaaltamme, ja innokkaita leikkejä kaksivuotiaaltamme. Mulla oli pienenä oravaperhe ja hiiriperhe, taisi olla ehkä karhuperhekin, ja muistan aina leikkineeni mielellään niillä. Mä tykkään kovasti Sylvanian Familiesin maanläheisyydestä, ne muistuttavat mun omasta lapsuudesta ja ovat niin ihana tavallisia, pelkistettyjä ja suloisia värioksennus-glittermegapläjäys-jättipäänukkejen ja muiden kummallisten nykyajan villitysten rinnalla.

Kaksivuotiailla lelusuosikit vaihtelevat tiuhaan tahtiin, mutta ainakin tällä hetkellä näyttäisi siltä että Sylvanian Familiesit ovat tulleet jäädäkseen, äidin mieliksi. Ennemmin mä näitä ostelen synttärilahjaksi kuin vaikkapa monsterinukkeja. Zelda rakastaa hahmoja myös, onneksi tässä setissä ei ollut mukana pikkutavaroita juurikaan. Hahmot ovat vähän kokeneet kolhuja, kun Zelda natustaa niitä pienillä hampaillaan, mutta ei muutama kolhu haittaa mitään.

Pääsiäisen kunniaksi mä sain teille arvottavaksi ihanan Sylvanian Families -rantapakkauksen! Rantasettiin kuuluu hurjasti ihania pikkutavaroita ja yksityiskohtia, juuri niitä joita itse lapsena rakastin, mutta ihan pienimmille näitä en antaisi. Onneksi iloa riittää varmasti hahmoista ja rantakalusteista, pikkutavarathan voi vaikka jemmata myöhemmin annettavaksi jos kotona on vielä pikkuruisia leikkijöitä.

Yhteistyössä Sylvanian Families.

Arvontaan voit osallistua keksimällä itsellesi nimimerkin, kommentoimalla tähän postaukseen ja jättämällä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Ajattelin tällä kertaa myös lisätä arvonnaan valinnaisen lisäjutun jolla voi lunastaa itselleen kaksi arpaa, nimittäin muutaman kysymyksen teille lukijoille, koska mua kiinnostaa tietää. Voit siis osallistua yhdellä arvalla ihan normaalisti, tai kahdella arvalla vastaamalla kysymyksiin. Osallistumisaikaa on torstaihin 24.4.14 klo 20.00 asti.

1. Milloin aloit lukemaan blogiani?
2. Oletko vakkarilukija vai satunnainen vierailija?
3. Mistä pidät/et pidä blogissani?
4. Parannusehdotuksia?
5. Postaustoiveita?

Eli viisi kysymystä, toivottavasti edes muutama jaksaisi vastailla kysymyksiin. Musta olisi nimittäin todella mielenkiintoista kuulla vastauksia, sillä blogissani ei tämän tyyppistä gallupia ole ollut varmaan ensimmäisen vuoden jälkeen! Paljon onnea arvontaan kaikille!

Vierailtiin perjantaina tyttöjen kanssa Lapsimessuilla, ja ensimmäisenä kohteena oli Mehiläisen lastenlääkäripalveluiden ständille pystytetty nallesairaala. Usein lapset ovat varautuneita valkotakkisten lähellä, mutta nerokkaasti keksitty ja ihanasti toteutettu nallesairaala houkutteli rutkasti lapsia laittamaan laastareita Angry birdseille ja paijaamaan kuumeisia kissoja yhdessä lääkäreiden kanssa. Myös meidän Tiara siellä hoiteli innoissaan kaikenmaailman eläimiä ja jutteli lääkäreiden kanssa laastareista.

Mehiläisen lastenlääkäripalvelut ovat mulle tuttuja omasta lapsuudesta, meidän lasten kanssa taas niitä ei ole tullut vielä käytettyä, vaikka yksityisiä lääkäripalveluita pääosin käytämmekin. Harmillisesti asutaan aika kaukana lähimmästä Mehiläisestä, ja näinollen on usein tullut käytettyä sitä lähintä lääkäriasemaa. Innostuin kuitenkin kovasti Mehiläisen uudesta Lasten Mehiläinen -puhelinpalvelusta, jonne voi soittaa kun ei oikein tiedä mitä kipeän lapsen kanssa pitäisi tehdä.

Pienten kanssa spontaanisti lääkäriin lähteminen on aina iso operaatio, pitää pakata pillimehut ja välipalat mukaan jos vaikka venähtääkin, lapsia jännittää, ja vanhempia tietysti myös. Kukaan ei haluaisi käydä lääkärissä huvinvuoksi, tai turhaan, kuten ei myöskään jäädä kotiin silloin kun lääkärille olisi oikeasti tarvetta.  Lasten Mehiläinen on palvelu, joka on kehitetty niitä tilanteita varten, kun on epävarma lapsen voinnista tai siitä pitäisikö mennä lääkäriin vai odotella vielä. Neuvontapuhelin (nro. 010 414 0414) toimii vuoden jokaisena päivänä kello 7-20 ja auttaa vanhempia toimimaan oikein epäselvissä sairastapauksissa.

Mun mielestä on huojentavaa tietää, että vuoden jokaisena päivänä on puhelimen päässä ammattilainen, joka osaa auttaa ja neuvoa miten lapsen kanssa toimia. Itse olen usein ehkä hieman liian herkästi viemässä lasta lääkäriin, omalta äidiltä opittu toimintamalli, mutta tälläisen puhelinpalvelun olemassaolo saattaisi vähentää mun huolta ja turhia lääkärikäyntejä. Jos siis koet samaistuvani muhun ylihuolehtivaisena mammana, tai päinvastoin et millään jaksaisi lähteä lääkäriin jos ei ole ihan pakko, niin kannattaa ihmeessä kokeilla tätä ja kysäistä asiantuntevaa neuvoa. Jos tarvetta lääkärikäynnille tulee, onnistuu ajanvaraus kätevästi saman puhelun aikana.

Sain arvottavaksi teille viisi kappaletta Reddien ensiapubokseja. Hauska boksi sisältää mm. laastareita ja haavapyyhkeitä. Jos haluat osallistua arvontaan, jätä kommentti tähän postaukseen, sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään sekä keksi itsellesi nimimerkki. Arvonta on käynnissä 18.4. klo 18.00 asti.

Yhteistyössä Lasten Mehiläinen.

Kerroinkin tuossa pahimman häähumun aikaan että olen tänä keväänä mukana Nikonin kampanjassa, jossa pääsen testaamaan aina muutaman viikon kerrallaan Nikon 1 -sarjan vaihdettavilla objektiiveilla varustettuja kompaktikameroita. Ensimmäisenä testissä on ollut vaaleanpunainen ja söpö Nikon 1 S1. Tämä kampanja tuli kyllä loistavaan saumaan, sillä erilaisissa tilaisuuksissa käydessä jättikokoinen järkkäri on kömpelö, hankala ja aikaa sekä tilaa vievä kapistus, ja kaipasinkin juuri sille jotain vaihtoehtoa.

Olen päässyt testaamaan S1:tä nyt jo vähän pidemmän tovin, ja testannut sitä oikeastaan kaikenlaisissa tilanteissa, mitä mun elämässä sattuu tulemaan eteen. Olen kokeillut lapsikuvausta, asukuvausta ja tilannekuvausta, sekä testannut myös videokuvausta. Sain testiin kameran ja sen oman päivittäiseen kuvaukseen tarkoitetun, 2,5-kertaisella zoomilla varustetun Nikkor 1 11-27,5mm f/3,5-5,6 objektiivin lisäksi myös kaksi muuta objektiivia, 32mm supervalovoimaisen teleobjektiivin, sekä 10-100mm f/4,0-5,6 zoomiobjektiivin joka on erityisesti tilannekuvaukseen aivan mahtava tärinänvaimennusjärjestelmänsä ansiosta.

Vaihdettavia objektiiveja tukevat kompaktikamerat ovat todella paljon monikäyttöisempiä, kuin peruspokkarit, sillä objektiivilla on kyllä suuri vaikutus millainen kuva siihen kameran näytölle ilmestyy. Nikon 1 -kameroihin on saatavilla tällä hetkellä kolmetoista erilaista Nikkor 1 -sarjan objektiivia, joista varmasti löytyy omansa kaikkiin tilanteisiin. Mä olen kokenut tämän kolmen objektiivin kombon juuri omiin tarpeisiini sopivaksi, näistä on löytynyt sopiva vaihtoehto kaikkiin kuvaustilanteisiin.

32mm f/1.2 objektiivi on se jota olen kaikkein eniten käyttänyt, sillä silloin kun aloitin testijakson, oli vielä helmikuu ja todella pimeää. Objektiivin valovoimaisuus on hämmästyttävää, ja mielestäni se on juuri oikea objektiivi blogikuvaukseen, sillä se antaa kauniisti syvyysterävyyttä kuviin ja saa asut ja muotokuvat näyttämään hyvältä. Zoomiobjektiivilla olen kuvannut videokuvaa Zeldan kävelemään oppimisesta, sekä esimerkiksi koruja ja muita juttuja joiden kuvaamiseen teleobjektiivi ei ehkä ole ainakaan se helpoin vaihtoehto.

Aiemmin olen käyttänyt vain Canonin järjestelmäkameroita, joten mua jännitti ehkä se että Nikonissa kaikki menee eri tavalla. S1 on kuitenkin osoittautunut todella helppokäyttöiseksi, ja eri tilanteissa on tullut testattua sen yksinkertaisia ja käteviä ominaisuuksia kuten parhaan hetken kuvausta ja reaaliaikaista kuvanhallintaa. Niistä on erityisesti hyötyä juuri hektisissä tilanteissa joissa on paljon liikettä, kuten esimerkiksi muotinäytöksessä tai pressitilaisuudessa, sekä tietysti myös vilkkaiden muksujen kanssa.

Yksi asia joka mulle ensin tuotti vähän hankaluuksia, oli se että kuvanottohetkellä kohdetta katsotaan näytöltä, eikä suoraan etsimestä. Kolme vuotta järkkäreillä yksinomaan kuvanneena oli vaikeaa tottua siihen että kaiken näkeekin vain näytöltä. Pakko ehkä tunnustaa että muutaman kerran olen painanut silmän kiinni näyttöön ja ihmetellyt miksi mitään ei näy. Mutta laitettakoon se tottumattomuuden (ja blondiuden) piikkiin, ei kameran syyksi. Nyt kun kameralla on tullut kuvattua enemmän, se ei tunnu enää niin haastavalta, vaikka kieltämättä joissain tilanteissa sitä ominaisuutta kaipaisi.

Parasta kamerassa on ehdottomasti sen kompakti koko, se on helppo napata mukaan eikä vie paljoa tilaa. Helppokäyttöinen on myös hyvä sana kuvaamaan S1:tä, sillä sitä se todella on. Mä kaipaan ehdottomasti vielä koulutusta kameran käytössä, enkä koe olevani mikään ammattilainen, mutta niihin tilanteisiin missä itse tarvitsen ja käytän kameraa, on S1 ollut aika passeli. Jään ehdottomasti odottamaan myös muiden Nikon 1 -kameroiden testausta, sillä on jännä miten paljon ominaisuuksia niin pieneen kokoon voi mahduttaa, ja on mahtavaa päästä vertailemaan eri kameroita. Nikon 1 on sarjan yksinkertaisimpia kameroita, ja mielestäni se palvelee peruskuvaajan tarpeita paremmin kuin hyvin.

Nämä kaikki ylläolevat kuvat olen kuvannut Nikon 1 S1:llä ja suurin osa niistä on esiintynyt blogissakin. Eivät kyllä ainakaan minun mielestäni häviä järjestelmäkameran kuvanlaadulle, vai mitä olette mieltä? Oletteko huomanneet viime aikoina blogissani eroa kuvanlaadussa, että mitkä kuvat on kuvattu järkkärillä, mitkä kompaktikameralla?

Nikon 1 S1.ssä on noin pieneksi kameraksi todella suuri ISOherkkyys, 100-6400, mikä mahdollistaa tarkkojen kuvien ottamisen myös heikossa valaistuksessa. Tämä on ollut oiva apu etenkin erilaisissa ravintoloissa järjestetyissä pr-tilaisuuksissa, sillä niissä on yleensä aika heikko valaistus ja tarkkojen, hyvin kuvien ottaminen on joskus hankalaa. Luonnonvalossa kuvaaminen on helppoa kenelle tahansa, mutta ne todelliset haasteet tulevat vastaan juurikin heikossa valaistuksessa. Oman apunsa heikossa valaistuksessa kuvaamiseen tuo tietysti myös se aiemmin mainitsemani 32mm objektiivi, joka suurella 1,2 aukolla antaa kuville valoa todella huonoissakin valaistusolosuhteissa.

Tulen siis testaamaan vielä muitakin Nikon 1 -kameroita, sekä osallistumaan Nikonin valokuvauskouluun vielä tänä keväänä, ja toivon että etenkin siitä koulutuksesta tulee olemaan huomattavaa hyötyä blogikuvauksessa. Haluan oppia ottamaan tajunnanräjäyttäviä, eloisia ja valovoimaisia kuvia kaikissa tilanteissa, kaikista kohteista. En malta odottaa että pääsen kokeilemaan lisää ja kirjoittamaan kokemuksista!

Yhteistyössä Nikon.

Viimein pääsin kirjoittamaan meidän tyttöjen välikausivaatteista, joista monet ovat kyselleet! Me saimme siis Reimalta Zeldalle Fella-haalarin, ja Tiaralle Tuike-takin, sekä molemmille tytöille makeat vihreät Orawa-tennarit. Vaatteet ovat olleet nyt testissä muutaman viikon sitä parin päivän takatalvea lukuunottamatta, ja tyytyväisiä ollaan. Melkein-yksi-vuotiaan ja omatoimisen 2,5-vuotiaan kanssa ulkovaatteilta vaaditaan aika paljon. Zelda on juuri siinä iässä että konttaa menemään hirmuista vauhtia ja polvet ovat koetuksella. Tiara taas on viime vuoden hienohelmailun jälkeen enemmän innoissaan kuin koskaan kaikesta, mitä ulkona voi tehdä. Läträtä lätäköissä, rakentaa hiekkalaatikolla, kontata talven jäljiltä liejuisella nurmikolla.

Mä valitsin molemmille tytöille pirteän punaisen värin viime vuoden keltaisen ähkyn jälkeen, ja ollaan oltu todella tyytyväisiä tähän valintaan. Punainen erottuu edukseen ja näyttää raikkaalta, etenkin vihreän kanssa. Muhun iskee kovasti Tuike-takin vähän retro, raikas malli valkoisine nappeineen. Uudistuneen Reiman ruskeat nahka-yksityiskohdat tuovat ihan uutta tyylikkyyttä Reiman vaatteisiin,. ja mä tykkään kovasti tästä linjasta jolla Reima on jatkanut syksyn suurten uudistusten jälkeen.

Reimatec Fella-haalarin vesipilari on 15 000mm ja Tuike-takin 10 000. Molemmat ovat kestäneet hienosti myös loskassa ja liejussa, kertaakaan ei ole tytöillä vaatteet kastuneet läpi. Fellassa on hengittävä verkkovuori, joka ei tietenkään ole kovin lämmin, mutta mahdollistaa haalarin käytön vielä pitkään keväällä. Haalariin on myös mahdollista Reima play layers -neppareilla kiinnittää fleecehaalari, jolloin haalari menee pitkälle syksyyn. Klassikkomallisesta Tuike-takista löytyy myös samat kätevät välikerrosten kiinnitykseen tarkoitetut nepparit.

Tiaralle otettiin takki kokoa 86 koska kokemukseni Reimasta on aiemmin ollut aika reilua mitoitusta. Tipa on kuitenkin kiskaissut nyt kunnon kasvupyrähdyksen kevään kunniaksi, eli takki ei varmaankaan enää syksyllä mene hänelle. Onneksi Zeldakin kasvaa kovaa vauhtia ja Tuike pääsee hänen käyttöönsä sitten syksyllä. Fella-haalari otettiin koossa 80 ja se olikin oikea valinta pitkäselkäiselle ja -jalkaiselle kuopuksellemme, ainoastaan hihat on vähän reilut, mutta se ei haittaa kun ne saa kyllä pysymään resoreilla niin että kädet jäävät vapaasti esille.

Orawa-kengät ovat tosi makean näköiset ja meidän neidit (tai siis Tipa) eivät muita kenkiä pahemmin halua käyttääkään. Tiara saa itse vedettyä Orawat oikeisiin jalkoihin ja laitettua tarran kiinni, helpottaa siis huomattavasti meidän pukemisia. Zeldallekin kengät on kätevää ja nopeaa laittaa pieniin pullaviin jalkoihin kun ne mukautuvat hyvin jalan muotoon ja joustavat.  Kävelyharjoituksiin joustavat tennarit eivät tietenkään ole oikea valinta, kun jalka kaipaa tukea, mutta vaunukenkinä ja hiekkalaatikolla/keinussa istuskellessa Orawat on taaperollekin täydelliset.

Yhteistyössä Reima.

Mitkä ovat teidän valintanne tämän kevään välikausivaatteiksi? Iskeekö uudistunut Reima? Entäpäs punainen väri?

Usein viittaan blogiini hyvän mielen paikkana, jonka toivon  inspiroivan ja piristävän lukijoiden päivää. Sain hienon mahdollisuuden osallistua kampanjaan, jonka tarkoituksena on jotain paljon suurempaa, kuin vain piristää jonkun päivää, vaikka toki se varmasti sitäkin tekee mitä suurimmassa määrin. Plan on ottanut hienon tavoitteen, kerätä 1000 kummia kolmessa kuukaudessa kehitysmaiden lapsille.

Mitä Plan -kummius tarjoaa lapsille? Kummien tuella lapset saavat mahdollisuuden tulevaisuuteen, jota heillä ei muuten välttämättä olisi. Meille tavalliset asiat kuten koulutus, terveys, hygienia ja taloudellinen turva ovat näille lapsille ja heidän perheilleen tavoittamattomissa ilman Plan-kummien tukea. Tuki ei auta vain yhtä lasta, vaan koko yhteisöä elämään turvatumpaa elämää. Ajatus omasta kummilapsesta tekee kuitenkin ainakin itselleni ajatuksen avusta paljon konkreettisemmaksi, vaikka se onkin hienoa että samalla saa auttaa kokonaista yhteisöä.

Avulla pyritään vastaamaan suoraan yhteisön tarpeisiin neuvottelemalla sen jäsenten kanssa siitä, mitkä asiat heidän elinoloissaan kaipaavat eniten parannusta. Myös lapset saavat osallistua avun suunnitteluun ja päätöksentekoon. Viime vuonna kummien tuella Plan koulutti 528 000 ihmistä, rakensi tai korjasi 1700 koulua, paransi sanitaatiota 128 000:ssa perheessä ja rakensi melkein 6000 vesipistettä. Työ lasten kanssa on pitkäkestoista ja kansainvälinen Plan valvoo, että apu menee sinne missä sitä eniten tarvitaan ja kummien tuki käytetään kohdemaassa tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti.

Ryhtymällä kummiksi pääset seuraamaan täysin erilaisen kulttuurin arkielämää, ja näkemään konkreettisesti kuinka apusi saa aikaan pysyviä positiivisia muutoksia kummilapsesi ja hänen yhteisönsä arjessa. Kummina saat myös säännöllisesti tietoa työn etenemisestä sähköisten raporttien ja uutiskirjeiden kautta. Oma plan -verkkopalvelussa pääset tarkastelemaan kummilapsesi tietoja. Lapsen kummiksi ryhtyessäsi voit olla henkilökohtaisesti kirjeenvaihdossa kummilapsesi kanssa, mikä on varmasti palkitsevaa teille molemmille.

Niinkin pienellä summalla kuin 27 euroa kuukaudessa, voit vaikuttaa pysyvästi lapsen ja hänen yhteisönsä elämään. Minulle henkilökohtaisesti tuo summa tarkoittaisi luopumista muutamasta erikoiskahvista ja naistenlehden irtonumerosta kuukausittain, ei todellakaan mikään mahdottomuus siis. Kun vertaan miten paljon enemmän tuolla summalla saa aikaan jossain muualla, missä apua tarvitaan, on melkeinpä mahdotonta olla ryhtymättä kummiksi.

Kaikille ei välttämättä yksinkertaisesti ole rahallisesti mahdollista osallistua kampanjaan, mutta auttaa voi muutenkin. Tutustumalla kampanjasivuun KLICK! ja jakamalla sitä eteenpäin tai tykkäämällä Plan-kummien Facebook -sivusta voit levittää kampanjatietoutta  muillekin ja innostaa ystäviäsi tai tuttujasi liittymään kummiksi. Myös koululuokka, harrastusporukka tai vaikka työpaikkasi voi liittyä kummiksi.

Minä ainakin haluan olla mukana rakentamassa oikeudenmukaisempaa ja turvallisempaa maailmaa kaikille maailman lapsille, toivottavasti myös te!