Neljä vuotta sitten musta tuli yrittäjä

30.08.2020

Tällä viikolla tuli kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun ryhdyin yrittäjäksi. Se tuntuu hullulta. Neljä vuotta sitten yrittäjäksi ryhtyminen oli ainoa keino pystyä tekemään mun työtä päätoimisesti, se ei ollut mulle itsestäänselvä valinta tai koskaan edes tavoite. En ollut koskaan haaveillut yrittäjyydestä, se tuntui ihan hiton pelottavalta ja vaikealta. En tuntenut läheisesti ketään yrittäjää, enkä tiennyt yrittäjän arjesta juuri mitään. Olin  silloin raskaana, mikä teki kaikesta vielä hurjempaa. Mietin silloin, että miten ihmeessä osaisin ikinä pitää huolen kaikista langoista yrittäjänä, kun en osannut viimeisinä vuosina edes käydä koulua. 

Mutta vaihtoehtoja ei ollut, enkä ensin osannutkaan. Työt hoidin tietenkin aina ajallaan, mutta kaikessa muussa oli oma opettelunsa. Alkuun piti osata arvioida veroja varten koko seuraavan tilikauden tulot etukäteen. No en todellakaan osannut – eihän mulla ollut mitään käsitystä siitä, paljonko voisin yrittäjänä tienata. Tokana vuonna onnistui jo paremmin ja kolmantena vuonna meni jo aivan nappiin. Hyvä kirjanpitäjä auttoi onneksi selviämään jokaisesta vuodesta kunnialla, vaikka oli paljon selvitettävää ja uusia asioita. 

Sama lomien kanssa. Ensimmäisenä vuonna tulin äidiksi kolmannen kerran ja pyöritin samalla yritystä tauotta. Toisena vuonna pidin viikon vapaata, kun menetin mun mummon. Kolmantena vuonna tein viikon reissun Mallorcalle, sillä tajusin, että lomailu on helpointa silloin kun ottaa kunnolla etäisyyttä. Tänä vuonna onnistuin pitämään kokonaisen viikon loman ihan kotimaassa ja toisen puoliloman, jolloin en laittanut sähköpostiin lomavastaajaa, mutta otin kuitenkin rennommin. Henkilökohtainen ennätykseni: 1,5 lomaviikkoa.

Tämä neljäs vuosi on ollut lomista huolimatta ehkä epävarmin ja yrittäjämäisin vuosi tässä mun yrittäjän uralla, kiitos koronan. Vuoden vaihtuessa oli mielessä vain asunnon etsintä, sopivasti pullisteleva työkalenteri ja helmikuun tuleva New Yorkin reissu. Ei todellakaan se, että työt tulisivat olemaan hiuskarvan varassa jo parin kuukauden päästä. Mutta niin siinä kävi.

Korona sekoitti alkuun mun pasmat. Olen siitä onnekas, että kalenteri ei tyhjentynyt kokonaan missään vaiheessa. Moni projekti kuitenkin siirtyi ja suuria muutoksia tapahtui muutenkin. Kaikki tämä vain viikkoa sen jälkeen kun olimme tehneet sitovan ostotarjouksen tästä asunnosta. 

Yksi meidän elämän suurimmista haaveista toteutui, mutta samaan aikaan huoli toimeentulosta kasvoi koronan myötä. Muistatteko sen viikon, kun me maalattiin täällä seiniä ja valmisteltiin kaikkea ennen muuttoa sisään? Monena iltana mä revin tapetteja ja samalla kyyneleet valui, kun mietin, että kauankohan me ehditään nauttia tästä kodista, jos kaikki työt menee alta. Silloin poikkeusaika oli vasta alkanut, eikä kukaan tiennyt miten tässä tulisi käymään. 

Olin niin onnellinen, että meinasin haljeta, mutta samalla menettämisen pelko oli aivan valtava. Yritin ajatella positiivisesti, mutta huijarisyndrooma vaivasi pahasti. Mietin, että me haukattiinkohan me nyt ihan liian iso pala kakkua. 

Pikkuhiljaa aloin kuitenkin tajuta sen, että yrittäjänä ne kaikki langat tosiaan on mun omissa käsissä ja palaset alkoivat loksahdella paikalleen. Ymmärsin, että mun ei tarvitse jäädä tuleen makaamaan, vaan voin itse vaikuttaa siihen, millainen tästä vuodesta muodostuu. Mun ei tarvitse vaan seisoa ja odottaa, mitkä työt peruuntuvat ja mitkä säilyvät – voin auttaa luomaan niitä töitä itselleni lisää. Ja niin olen tehnyt. 

Voin kertoa, että tänä vuonna olen ollut kiitollisempi yrittäjyydestä, kuin koskaan aiemmin. Tapettia repiessä itketyt itkut eivät todellakaan olleet varmasti viimeiset, joita tulen yrittäjänä itkemään. Yrittäjänä mun täytyy aina hyväksyä mahdollinen taloudellinen epävarmuus ja se, että isot maailman tapahtumat voivat aina vaikuttaa jollain tavalla mun työtilanteeseen. Samalla mulla on kuitenkin se valtava onni ja mahdollisuus, että mun ei koskaan tarvitse olla vain yhden tulonlähteen varassa. Mulla on aina mahdollisuus kääntää kelkka vaikka seuraavana päivänä ja alkaa tehdä jotain uutta. Olenhan teoriassa tiennyt sen aina ennenkin, mutta en ehkä ole sisäistänyt ja hyödyntänyt sitä niin paljon ennen tätä vuotta. 

Kun ymmärsin sen, mun on ollut paljon helpompi hengittää ja nukkua. Vaikka tämä vuosi on ollut epävarmuutta ja pelkoa täynnä koronan vuoksi, tämä on ollut hyvä työvuosi. Sekä töiden määrän että oppimisen puolesta. Tämä vuosi on opettanut mulle paljon ihan kaikista työn osa-alueista. Se on opettanut neuvottelemaan, pitämään puoleni ja luomaan uutta. Se  on opettanut asettamaan rajoja ja sietämään alati muuttuvia olosuhteita. 

Isoin muutos on ollut muutos asenteessa. Aiemmin luotin tasaiseen tilanteeseen, jota suuret muutokset sitten pääsivät horjuttamaan. Opin kuitenkin, että sen sijaan, että muutosten edessä pelkäisin mitä seuraava kuukausi voi tuoda tullessaan, voin olla toiveikas. Mitä kaikkea ihanaa seuraava kuukausi voikaan tuoda tullessaan. Vaikka tilanne näyttäisi miten huonolta tahansa, on aina mahdollista, että seuraavana päivänä tapahtuukin jotain merkittävää ja hyvää, joka vie kaiken aivan uusiin, mahtaviin sfääreihin.

Ja tähän asenteeseen mä päätän luottaa jatkossakin. En aio tuudittautua tasaisuuteen ja turvallisuudentunteeseen, mutta en liioin pelkää tulevaa. Uskon ja luotan, että selviän mistä tahansa mullistuksista, kunhan hengitän syvään, kohtaan tilanteet realistisesti sellaisina kuin ne ovat, enkä lamaannu. 

Niin ja se huijarisyndrooma, se oli jälleen kerran ihan turha. Täällähän sitä ollaan edelleen, hyvissä voimissa, innokkaana viidennestä vuodesta yrittäjänä. Uskon, että seuraava vuosi tulee pitämään sisällään paljon hyviä opetuksia ja kiinnostavia projekteja, tapahtui mitä tapahtui maailmalla. 


Tänään kaksi vuotta yrittäjänä

29.08.2018

Tänään mulla on nimipäivä, ja tänään tuli myös kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun perustin mun oman yrityksen. Aika yrittäjänä on kulunut kuin siivillä. Tavallaan tuntuu, että on yrittäjänä edelleen ihan vasta-alkaja ja noviisi, ja paljon on vielä opittavaa. Toisaalta taas olen oppinut aivan järjettömän paljon näiden kahden vuoden aikana, ja saanut yritykseni menestymään heti alusta alkaen. Se on jotain, mistä voin olla ja olen ylpeä.

Yrittäjänä mun suurimmat haasteet liittyvät tasapainoiluun sen välillä, mikä on mahdollista toteuttaa nykyisellä aikamäärällä, ja sen välillä miten paljon mulla on suunnitelmia ja unelmia. Niitä nimittäin riittää. Sitä ei yhtään helpota se, että yrittäjänä tiedän, että ainoa joka seisoo mun unelmien tiellä on minä itse. Koska se oikeasti on niin, kun mä olen oman itseni boss. Eli niin paljon kuin olen valmis tekemään, uskon pystyväni myös saavuttamaan. Jotain olen kuitenkin oppinut jo ennen yrittäjäksi ryhtymistä: sen, että liian piippuun en halua itseäni ajaa enää koskaan. Ja vaikka toki uskon siihen että pitää takoa silloin kun rauta on kuumaa, uskon myös, että hiljaa hyvä tulee ja kaikkea ei tarvitse tehdä heti. Eikö se ole ihan hyväkin, että on tavoitteita ja unelmia vuoden ja viiden vuodenkin päähän, jos nykytilannekin on aivan loistava jo sellaisenaan?

 

Tällä hetkellä mun yritys menestyy paremmin kuin olisin koskaan kaksi vuotta sitten osannut kuvitella. Olen aina puhunut siitä, kuinka markkinoinnissa kesä on aina hiljaisempi, ja sitten syksyllä vilkastuu. Tänä kesänä kesäkään ei ollut paljoa hiljaisempi, vaan hommia tuli painettua koko heinäkuun läpi. Siitä olen onnellinen, että kesäkuussa otin itselleni kunnon loman, nollasin ja jätin koneen kotiin Kreikan matkan ajaksi. Musta tuntuu, että se antoi ihan super paljon eväitä tähän loppuvuoteen. Jotenkin oon tällä hetkellä niin täynnä ideoita ja tarmoa, mikä on aika jees juttu näin yli seitsemän vuoden bloggaamisen jälkeen. Loppuvuosi on jo nyt täynnä töitä, ei tarvitse stressata tai murehtia sitä, riittääkö hommia. Hieman tarvitsee jännittää riittääkö aika. Mutta laitetaan riittämään.

Otin tänä vuonna itselleni uusia haasteita, kun alkuvuodesta aloin tuottamaan sisältöä myös muille yrityksille kuin omalleni. Asiakkaita on ihan vahingossa kertynyt useampia, ja joka ikinen kerta kun joku pyytää juuri mua tuottamaan sisältöä omalle yritykselleen, mä yllätyn ja hämmennyn ja ilahdun. En ole nimittäin itse etsinyt itselleni yhtäkään asiakasta tai markkinoinut yritystäni siinä mielessä mitenkään, vaan kaikki ovat tulleet omalla painollaan ”pyytämättä ja yllättäen”. Siitä ei voi kuin olla kiitollinen. Toivon siis, että ensi vuonna kun mulla on enemmän aikaa sisällön tuotannolle, voin olla yhtä onnellisessa tilanteessa asiakkaiden suhteen. Vaikka tällä hetkellä painopiste onkin 90% omissa somekanavissa ja 10% sisällössä muille, olen saanut hurjasti kokemusta ja harjoitusta siitäkin, enkä tällä hetkellä ehtisi enempää tehdäkään.

Olen hurjan kiitollinen ja onnellinen siitä, että on niin monta juttua mitä voin työkseni tehdä. Mulle itselleni yrittäjänä on tosi tärkeää, että en laita kaikkea yhden kortin varaan. Koskaan ei voi tietää miten markkinat muuttuvat, tai mikä on se ”the juttu” viiden vuoden päästä. Jatkuvasti pitää kehittyä, ja pitää olla valmis oppimaan ja muuttamaan omia toimintatapojaan silloin kun se on tarpeellista. Muuntautumiskykyä, jatkuvaa kehitystä ja oppimistakin tärkeämpää on kuitenkin se, että on mukava ihmisille keitä tapaa. Koskaan ei tiedä kenen kanssa tulee tulevaisuudessa tekemään töitä, tai kenen apua tulee tarvitsemaan. Haluan aina tukea, auttaa ja kannustaa muita, ja nostaa toisia ylöspäin. Mulla on ollut suuri kunnia tutustua aivan upeisiin ihmisiin näiden seitsemän blogivuoden aikana, ja olla monessa mukana. Toivottavasti sama meininki jatkuu myös tulevaisuudessa.

Toisen yrittäjävuoteni aikana olen panostanut uusiin osa-alueisiin. Instagram Storiesista on tullut isompi osa mun tuottamaa sisältöä, ja niiden katselumäärät ovat yli triplaantuneet kuluneen vuoden aikana. Niitä on ihan super hauska tehdä! Eri somekanavat ovat kasvaneet, ja blogiin on löytänyt uusiakin lukijoita vanhojen seuraksi. Olen tehnyt enemmän YouTube-videoita kuluneen vuoden aikana, kuin sitä edellisenä vuotena. Kirjoittajana musta tuntuu, että olen taas löytänyt paremmin sen oman ääneni. Olen uskaltanut sanoa mielipiteitäni, enkä ole jännittänyt niin paljon sitä, millainen vastaanotto tulee.

Kuvat otettu meidän mökkiressulla muutama viikko sitten <3 Ihana mekko Gina Tricotista. 

Olen pyrkinyt myös parantamaan kommunikaatiota mun ja teidän välillä, ja olen yrittänyt vastata kommentteihin, yksityisviesteihin ja sähköposteihin paremmin kuin ennen. Esimerkiksi instassa mulle tulee kymmeniä yksityisviestejä päivittäin, joten välillä vastauksissa kestää. Tässä kommunikaatiossa mulla on edelleen parannettavaa, ja ehdottomasti yritän olla nopeampi ja tehokkaampi vastailija. Kaikkeen ei vaan aina pysty repeämään, ja mun on pakko pitää välillä myös vapaata, ja olla läsnä mun perheelle. Musta ei koskaan tule sellaista tyyppiä, joka vastailee ennemmin muille instassa kuin omille lapsilleen. Lapset on aina sijalla numero 1.

Tämä syksy me sumplitaan Oton töiden, mun töiden, Oton koulun sekä kuopuksen kotihoidon kanssa, mutta keväällä on aika ottaa taas uusi askel uralla, kun kuopuskin aloittaa osa-aikaisen päivähoidon. Silloin on aika lähteä tavoittelemaan niitä unelmia, jotka tällä hetkellä pyörivät mielessä. Toivon, että saan jatkaa blogini parissa hamaan tulevaisuuteen, ja haluan kehittyä ja tehdä entistä parempaa sisältöä vuosi vuodelta. Kiitos ihan superisti teille siitä, että olette mukana. Kiitos tuesta, neuvoista, kiitoksista ja kehuista. Kiitos vinkeistä ja rakentavasta kritiikistä. Teidän kanssa on ihanaa mennä eteenpäin ja kehittyä.

KIITOS <3

PS: Instagram Storiesista puheenollen, siellä teillä oli mahdollisuus kysyä kysymyksiä yrittäjyydestä ja mun yrityksestä, ja olen vastannut kaikkiin teidän kysymyksiin siellä kattavasti. Joten jos kiinnostaa esimerkiksi yrittäjyyden varjopuolet, mun yritysmuoto, yrityksen perustaminen, mitä mä oikein yrittäjänä teen työkseni tai yrittäjän kulut & tulot, niin käykää sieltä @iinalaura tililtäni katsomassa. Kiitos hurjasti kaikille kysymyksiä lähettäneille <3