Itseäni etsimässä

16.03.2017

Vauva on nyt reilut viisi viikkoa vanha, ja musta tuntuu että alan viimeinkin löytää itseni raskauden, synnytyksen ja vauvakuplan jäljiltä. Olo alkaa tuntua omalta: kun katson peiliin näen itseni, ja kun kävelen ulkona mulla on hyvä olo. Tästä raskaudesta palautuminen on ollut siinä mielessä hitaampaa kuin kahdesta aiemmasta, että siinä kesti hetkinen pidempään että olo alkoi olla oikeasti hyvä.

Toki siis mulla ei mitään kipuja ollut eikä synnytyksessä tullut mitään haavoja tai vaivoja mulle. Loppuraskauden levon takia pääsin kuitenkin fyysisesti aika huonoon kuntoon ja tuntuu myös että nivelillä oli tekemistä synnytyksestä toipumisessa. Ensimmäisinä viikkoina synnytyksen jälkeen mulla oli liitoskipuja ja oikein tunsin miten kaikki lantioluut oli aivan väärässä paikassa. Mun tasapaino oli jotenkin ihan hakusessa kun kropan painopiste muuttui täysin yhdessä yössä.

Eihän nuo sillä tavalla mitään isoja vaivoja ollut enkä joutunut mitään särkylääkettä niihin syömään, mutta siinä vaan kesti hetki että kroppa alkoi taas tuntua siltä niinkuin muistan sen joskus tuntuneen, silloin ennen kaikkia raskausvaivoja ja synnytystä. Viisi viikkoa on lyhyt aika ja synnytyksestä ja raskaudesta kokonaan toipuminen kestää tietysti kuukausia, mutta nyt alkaa olla jo hyvä olla, eikä ole mitään tuntemuksia enää siitä että on ollut raskaana tai synnyttänyt. Ulkona jaksaa kävellä kunnolla ja reipasta vauhtia, eikä se tunnu enää rankalta tai tule mitään liitoskipujakaan.

Tosi hyvä fiilis kyllä tämä, en malta odottaa että pääsen oikein kunnolla liikkumaan sitten kun jälkitarkastus on tehty ja joku on todennut että mun kroppa on liikuntaan valmis. Siihen asti käyn mieluusti vaunulenkeillä ja nautin yhä enemmän ja enemmän lämmittävästä kevätauringosta täysillä.

Vaikka mulla ei vieläkään ole synnyttäjäksi kovin paljoa ikää, niin kyllä ne vuodet huomasi tällä kertaa. Tai siis että on hitaampaa nyt 25-vuotiaana kuin mitä se oli 20- tai 21-vuotiaana. Enhän mä tietenkään voi varmuudella tietää että johtuuko se iästä vai mistä mutta näin luulisin, tai se tuntuu loogiselta.

Mutta kuka sieltä raskauden ja synnytyksen alta on sitten paljastunut? Minä. Muutamaa arpea rikkaampana, uusilla muodoilla varustettuna ja omaan silmääni ainakin ihan minuna itsenäni. Vaikka jokaisen raskauden myötä olen muuttunut enemmän tai vähemmän, mä tykkään niistä muutoksista. Tiedän myös että arpia lukuunottamatta nämä muutokset eivät välttämättä ole pysyviä, mutta nautin niistä niin kauan kuin niitä kestää. Rakastan sitä kuinka raskauden ja synnytyksen jälkeen tunnen oloni naiselliseksi.

Loppuraskaudessa olo oli niin ryytynyt että ei paljoa kiinnostanut vaatteet tai meikit tai hiustenlaitto. Nyt olen nauttinut ihan mielettömän paljon shoppailusta, meikkaamisesta ja hiustenlaitosta. Musta on ihanaa aamulla kuunnella musiikkia ja meikkailla kun vauva nukkuu, ja vauva viihtyy hyvin sitterissä sillä aikaa kun käyn suihkussa. Hän juttelee värikkäille pyyhkeille ja välillä mä laulelen hänelle. Kerrankin joku tykkää kun laulan suihkussa, hah!

Moi, olen Iina ja olen kolmen lapsen äiti. Tykkään tanssittavasta musiikista, pinkistä, suklaasta maitotäytteellä ja erityisen paljon tykkään mun kolmesta tytöstä ja miehestä (hah, tiedättekö sen sarjan kolme miestä ja tyttö, mulla onkin kolme tyttöä ja mies!). En tiedä vielä ihan täysin kuka olen tämän kolmannen raskauden jälkeen, mutta tiedän tärkeimmät, ja tiedän että tykkään itsestäni ja mun perheestä!

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3


13 Responses to “Itseäni etsimässä”

  1. i sanoo:

    Mulla kesti lähes kuukausi toipua kyllä synnytyksestä, ens kertaa varten haluun kyllä ite olla paremmassa fyysisessä kunnossa ni ehkä palautuminenki on nopeempaa. Meinan siis harrastaa liikuntaa sun muuta vaikka ylipainoa ei ole niin hoikka ei oo aina hyväkuntonen :Ddd
    Mutta kerro mistä noi liiviit oot ostanu!!! Kätsyt :) Ihanaa kevään alkua teiän suloselle perheelle!

  2. Linkku sanoo:

    Aivan ihana teksti taas!! Tuli ihan hyvälle mielelle. Sulla on nainen kyllä asenne kohdillaan :) Ihanaa vauva-arkea ja uuteen minään tutustumista sulle <3

  3. tytti sanoo:

    Ihanaa luettavaa :)täytyy sanoa että mulla kesti toisen raskauden jälkeen kauan ennenkuin tunsin taas löytäneeni itseni.. Melkein vuosi :D kaksi pientä ja vaativaa veti tämän äidin niin syvälle äitiyteen, että olin jotenkin itseni kanssa hukassa! Nyt pikkuhiljaa etsin ja löydän kuka mä siellä alla olenkaan :)

  4. Anile sanoo:

    Nuoren naisen/vaimon/äidin elämänmakuista ja posiitiivista blogia on ilo jo näin keski-ikäisenä , omat lapset maailmalle jo luovuttaneena, lukea. Ihanaa kevättä :)

  5. Susa sanoo:

    Ihana teksti!
    Tuossa ylempänä jo kyseltiinkin sun imetysliiveistä, mut mua kiinnostais oisko mahdollista nähdä joku imetyspaita-postaus? Teeppari-mallinen ihan perus harmaa imetyspaita on kans vilahtanut sun kuvissa, onko henkkamaukkaa?
    Löysien yläosien kans imetys onnistuu helposti, mut koko tulevaa vuotta ei viitsis sellaisiin pukeutua. Ja jos paita on ihonmyötäinen, hyvännäköiset ja toimivat luukkuviritelmät :D ois kova sana

  6. Iina sanoo:

    Tosi kauniisti olet kirjoittanut itsestäsi <3
    Meidän jokaisen pitäisi muistaa rakastaa itseämme ja miettiä niitä hyviä puolia. Itse huomaan ainakin usein unohtavani sen...
    Ihanaa viikonloppua!

  7. iina sanoo:

    ootpa tosi kauniina näissä kuvissa(kuten myös aina muissakin!). huomaa, että oikeen hehkut omana itsenäsi :) musta on tosi ihana lukea tällaisia rehellisiä postauksia, kun kerrot tuntemuksiasi synnytyksestä ja sen jälkeisestä tilasta. osaa jotenkin itekin suhtautua kaikkeen, synnytykseen ja sen jälkeiseen tilaan kun kuulee vähän muitten kokemuksia aiheesta, vaikken siis olekaan raskaana eikä suunnitelmissa ollakaan vielä hetkeen. ja tuskimpa sitä pystyykään edes suunnittelemaan loppujen lopuksi että milloin sitä on valmis perustamaan perheen ja ylipäätään suunnittelemaan raskautta jne.

    muutenkin tykkään lukea paljon tällaisia blogeja, joissa kirjoittajat kertovat ihan siitä tavallisesta omasta arjestaan, ja myös omasta itsestään ja omista asioista mitä itse tykkää tehdä :) sulla on siis kyllä elämänasenne kohdillaan! vaikka olet äiti, vaimo ja mitä ikinä oletkaan, niin pystyt myös rehdisti sanomaan että olet oma itsesti ja sinulla on niitä omia juttuja, eikä nuo roolit määritä sua ihmisenä, ainakaan pelkästään. monen muunkin kuuluisi ottaa sinusta esimerkkiä ja muistaa myös terveen itsekkäästi olla oma itsensä, eikä pelkästään esimerkiksi se äiti tai vaimo :)

    ihanaa kevättä sulle ja koko teidän perheelle!

  8. Luen tätä tekstiä iloisena, mutta pienen kateudenpiston tuntien. Mun palautuminen sujui paperilla hyvin, ei ollut komplikaatioita, kaikki sujui hieman odotettua paremmin, mutta en mä muista tällaisia tuntemuksia. Mun olo oli lähinnä kaikin puolin hakattu. Tosin, minä kävin läpi hätäsektion, jolloin toipumista ei voi edes verrata alatiesynnytykseen. Synnytyksestä tulee ensi viikolla täyteen vuosi ja kolmekuukautta ja voin sanoa, ettei sektiohaava ole vieläkään täysin tunnoton tai normaali. Eikä se välttämättä palaudukkaan koskaan normaaliksi.
    Mutta vaikka synnytykseni ei mennytkään niin kuin olisin halunnut, sain eräänlaiseksi lohdutuspalkinnoksi, kuitenkin ihanan, terveen tytön. Joka tänä päivänä ihastuttaa meitä yhä ja ilahduttaa meitä lukuisilla uusilla taidoillaan. Niin ei välttämättä olisi, jos lääkäri olisi jarrutellut leikkauspäätöksen kanssa. Täytyy olla tosi onnellinen, että meillä oli kokenut lääkäri, joka osasi ja uskalsi toimia. <3

  9. Westend Mum sanoo:

    Itsensä kadottaminen on helppoa kaiken keskellä, hienoa että huomioit myös itseäsi!
    http://westendmum.fi

  10. Heidi sanoo:

    Vitsit sie oot upee! <3

  11. Niina sanoo:

    Kuten joku muukin jo kommentoi, musta on upeaa huomata kuinka kauniisti puhut perheesi lisäksi myös itsestäsi. Se on jotain, mistä kaikkien on hyvä ottaa esimerkkiä, koska se, että kunnioittaa ja on armollinen itselleen, on todella hyvä pohja myös rakentaa muita ihmissuhteitaan :) Ihanaa kevättä sulle ja perheellesi!

  12. anna sanoo:

    Ihana teksti! Synnytyksestä on vasta niin vähän aikaa, että varmasti tuntuu olo hieman ”hajanaiselta”, vaikkakin hyvällä tavalla. Aattele pian on kesä ja pääsette nauttimaan kaikki yhdessä ja mitä kaikkea voi tehdäkään..

  13. Henriikka sanoo:

    Aivan ihana postaus! Aivan kuin omasta suusta tullut. Itse synnytin kolmannen lapsemme 9.2.-17 ja olo alkaa vihdoin olemaan loistava <3

Kommentoi