Tervetuloa kouluun

24.01.2018

Me käytiin tänään ilmoittamassa esikoinen kouluun ekaluokalle. Viime vuonna kaikki sanoivat, että se eskarivuosi menee niin nopeasti, ja mä kyllä tiesin sen jo muutenkin että ihan kohtahan tämä aika koittaa, mutta silti se yllätti. Eskaria on jäljellä enää muutama kuukausi, ja syksyllä meidän esikoinen aloittaa koulun. Tänä syksynä.

Eskari on koulun yhteydessä, mikä helpottaa tulevaa isoa muutosta ihan valtavasti. Koulun tilat ovat tuttuja, lounas on syöty jo elokuusta asti koulun ruokalassa, ja heillä on jopa ollut yhteinen teemaviikko tämän lukuvuoden ekaluokkalaisten ja opettajien kanssa oikeassa koululuokassa. Kevään aikana koulun menoon tutustuminen jatkuu. Hän tuntee jo kaikki tulevat luokkalaisensa, ja tietää mitä koulussa tehdään. Siitäkään ei ole haittaa, että hän on jo pitkään osannut lukea ja laskea, vaikka niitä taitoja ei ekaluokalle mennessä tarvitsekaan osata. Kouluvalmiudet on kaikin puolin kunnossa.

Silti meitä vanhempia taitaa jännittää, vaikka super innoissaan olemmekin. Vaikka kuinka olisi tuttu tila, tutut ihmiset ja valmiudet kunnossa, koulun aloitus on hurjan suuri muutos. Ekaluokka tuo mukanaan suuren määrän uusia asioita, ja paljon vastuuta pienelle ihmiselle. Läksyt, eftis ja omista tavaroista huolehtiminen, koulumatkat ja kaverit. Onneksi me vanhemmat ollaan mukana tukena koulutiellä, ihan niin kuin kaikessa muussakin. Vaikka onhan se jännittävä ajatus, että sitten hänen on pärjättävä ihan yksinkin joissain asioissa, kuten omista tavaroista huolehtimisessa.

Mutta tulevaa muutosta on ihan turhaa alkaa jännittämään etukäteen, tiedän sen. Katsotaan sitä sitten, kun se on ajankohtaista. Nyt nautitaan tämä kevät siitä, että eskarissa on vapaampaa, läksyjä ei ole ja kaikki on tuttua ja turvallista. Ja odotetaan innolla koulun alkua, yhdessä koko perhe. Enemmän kuin jännitetään, ollaan fiiliksissä. Kouluun ilmoittautumista enemmän tuleva ekaluokkalainen itse taitaa kuitenkin olla fiiliksissä siitä, että oppi viikonloppuna solmimaan rusetin kengännauhoihin, ja siitä että hänellä heiluu jo toinenkin hammas. Vaikka hän laskee päiviä koulun alkuun, hän nauttii silti hetkestä, ja se on upeaa, niin pitää ollakin.

Nämä kuusi vuotta on olleet elämäni hienointa aikaa, eikä vähiten siksi, että meillä on niin huiput lapset. On hienoa, kuinka tämä uusi merkkipaalu lähestyy koko ajan, ja on uskomattoman ihanaa päästä kokemaan se taival yhdessä. <3


16 Responses to “Tervetuloa kouluun”

  1. Piitis sanoo:

    Ihanaa ja jännittävää aikaa, teille vanhemmille ja ekaluokkalaisille❤️
    Nauttikaa ajasta

  2. Oona sanoo:

    Mikä on eftis?

  3. Nimetön sanoo:

    A-pu-a!!! Siis ekalle luokalle!?! Mihin tää aika katoaa. Samaa kauhisteltiin mieheni kanssa viime syksynä, kun hänen veljensä nuorimmainen (nuorin?) aloitti koulun. Tuntu niin oudolta, kun tapasin sen pikkusen tytön ekaa kertaa hänen ollessaan hiukset aivan sekaisin, juuri päiväunilta heränneenä ja katseli pikkukakkosta 3vuotiaana :D
    Hän käy koulua puoliksi ranskaksi, sillä hänen tarhansa oli/on ranskan kielinen ja siinä vasta mimmi! Puhuu sujuvasti ranskaa 7vuotiaana, vaikkei hän kotona sitä koskaan ole niinkään puhunut (paitsi isänsä välillä vähän, hän tosin italiasta).

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      No sanopa muuta! :D Kielten oppiminen on kyllä suuri rikkaus, tosi hieno juttu <3

  4. Tanja sanoo:

    Hei,
    Ihana seurata teidän ”taivalta” esikoisen kanssa kun meillä kuopus on saman ikäinen Tiaran kanssa :)
    Juuri kauhistelin voiko olla tottakaan että kuopus ilmoitettiin ekalla. Ihan vastahan hän syntyi! Ensi vuonna esikoisen kanssa jo mietitään ammatinvalinta ja jatko-opiskeluasioita.

    Meillä tämä kuopus ilmoitti ettei aio mennä iltikseen vaan haluaa tulla suoraan koulusta kotiin ”koska mä oon jo iso poika”.
    Alkuun teen itse luultavasti enemmän öitä niin olen iltapäivisin kotona. Ja koululla on nuokkari mistä saa ostaa eurolla terveellisen välipalan ja on ohjaajat paikalle niin sielläkin voi odotella siskon tai veljen koulusta pääsyä.

    Ihanaa eskarikevättä Tiaralle!

    Tanja

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Heippa! :) Voi miten kiva, siellä on ihan sama vaihe menossa sitten! :) Ja ihanan reipas tyyppi! Mun kummipoika kans on tullut ihan alusta asti aina suoraan itse kotiin, ja tosi hienosti on mennyt hänellä. Tuolla meidän koulussa vaan kaikki kaverit menee poikkeuksetta sinne eftikseen, niin meidänkin neiti haluaa ehdottomasti ja ymmärrän hyvin :D

      Ihanaa eskarikevättä sinnekin! :)

  5. Nora sanoo:

    Käykö teillä lapset koulua jotenkin puoliksi ruotsin kielellä, vai onko esitteet jokaisella myös ruotsiksi?:-)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Meidän lapset käy päiväkotia, eskaria ja koulua pelkästään ruotsin kielellä, ja meillä puhutaan kotona siis kahta kieltä, Otto ruotsia ja minä suomea, lapset molempia :)

  6. anna sanoo:

    Meillä tyttö käy nyt ekaluokkaa. Ei osannut vielä lukea ennen koulua, mutta nyt on oppinut jo. Toisaalta kivahan se, että on jotain opettelemista. Vaihtoi koulua eskarin jälkeen, joten oli sinänsäkin iso muutos mutta tosi hyvin on mennyt. Sai kavereita aika nopeasti yms

  7. Henna sanoo:

    Kiinnostaisi kuulla lisää päätöksestä laittaa tytöt ruotsinkieliseen kouluun jos haluaisit avata aihetta enemmänkin. :) Itse olen kaksikielisestä perheestä ja kävin dagiksen ruotsiksi. Tarkoitus oli jatkaa kouluakin samalla kielellä, mutta muuton vuoksi ruotsinkielinen koulu jäi niin pitkän matkan päähän, että aloitinkin suomenkielisessä koulussa ja olen siis käynyt kaikki koulut suomeksi vähän ”vahingossa”. Itse ei sinänsä harmita, tykkään että voin asioida ja kirjoittaa virallista ns virkakieltä puhtaalla suomella joka on mielestäni Suomessa tärkeämpää kuin ruotsinkieli. Ruotsi on jäänyt tämän vuoksi hieman vähemmälle käytölle, Suomi selvästi vahvempi vaikka kumpaakin edelleen käytän päivittäin.
    Olen nyt kuitenkin siinä tilanteessa, että meidän tyttö aloittaa ekaluokan parin vuoden päästä ja on nyt myös ruotsinkielisessä päiväkodissa. Ei osata miehen kanssa päättää millä kielellä jatkaisi kouluun… Olisi kiva lukea muidenkin samassa tilanteessa olevien ajatuksia. :)

  8. Minni sanoo:

    Hei. Kuinka hyvin osaat itse ruotsia? Mietin vain, että onko läksyjen neuvominen ja kokeisiin kysely Oton juttu? Mä itse selviäisin kouluruotsillani ehkä just lapsen ensimmäisen vuoden, mutta sitten ruotsinkielinen isä saisi täyden vastuun ;)

  9. Nimetön sanoo:

    Kun esikoinen aloitti koulun, muistan itse kriiseilleeni sen ajatuksen kanssa, etten enää ollutkaan kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti. Identiteettikriisi! Olin lasten kanssa ollut siihen saakka kotona ja tottahan toki määritelmästä ”kolmen alle kouluikäisen äiti” oli tullut vahvasti osa minua. Tuntui hassulta etsiä itselleen ”uusi titteli”, vaikka nyt tuo jo naurattaa. Kolmen koululaisen äitiä :)

    Suosittelen muuten lukemaan Jari Sinkkosen ja Timo Parvelan kirjan Kouluun! Parasta ja armollisinta luettavaa ikinä koulun aloittavan lapsen vanhemmille.

Kommentoi