Kohta koulut jo alkaa – syysvaatetta lapsille

29.07.2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa.

Tämä kesä on mennyt eteenpäin aivan älytöntä vauhtia ja nyt ollaan jo siinä tilanteessa, että meidän lapsilla alkaa koulu kahden viikon kuluttua! OMG! Ruotsinkielisissä kouluissa alkaa Helsingissä opetus taas muutaman päivän myöhemmin kuin muilla, joten siksi vasta kahden viikon kuluttua, vaikka muilla lapsilla täällä alkaa jo 8. päivä. Meidän lapsilla on sitten lokakuussa vaan 2 päivää syyslomaa, kun muilla on viikko, jolloin ero tasoittuu.

Muistan kun panikoin viime vuonna meidän esikoisen aloittaessa ekaluokan, että olinko missannut jotain todella oleellista, kun kaikki helsinkiläislapset tuntuivat aloittavan koulun samana päivänä kun me oltiin vielä ajamassa Ouluun lomalle. Onneksi tuplatsekkaus paljasti, että olin kyllä onneksi kirjoittanut kalenteriini ihan oikean päivän.

Lapset odottavat jo ihan hirveästi että koulu alkaa, esikoinen tokaluokkaa ja keskimmäinen esikoulun alkua. Syksyllä molemmat ovat sitten samassa koulussa, mikä on tosi kiva juttu niin lapsille itselleen kun meille vanhemmillekin. Kaikki on jo tuttua.

Lapset saivat valita Polarn O. Pyretiltä itse itselleen uusia koulu- ja dagisvaatteita. En tiedä miksi, mutta meidän lapset tuntuvat venähtävän aina kesällä ainakin kilometrin. Niin on nytkin käynyt, ja kaikilla jäi taas yhtäaikaa iso satsi käyttövaatetta pieneksi. Keskimmäiseltä jemmaan lemppareita kuopukselle ja esikoiselta siirtyi pieniä vaatteita suoraan käyttöön keskimmäiselle. Monia vaatteita vanhimmat käyttävät yhtäaikaa, kun kokoero ei ole niin suuri. Esikoisen kaappi ammotti aivan tyhjyyttään ja hän olikin aivan innoissaan, kun pääsi valitsemaan itselleen mieluisia kouluvaatteita.

Polarn O. Pyretin syysmalliston vaatteissa on kauniita kukonaskelkuvioita, pallokuosia, tummansinistä ja vaaleanpunaista, violettia ja luonnonvalkoista. Kauniita sävyjä ja printtejä, jotka miellyttävät mun silmää tosi paljon. Tosi iso osa PO.Pin syysvaatteista on sertifioitua luomupuuvillaa, mikä on hieno juttu.

Polarn O. Pyreteissä on muuten juuri nyt myös ihan mielettömän ihania heijastavia reppuja, jollaiset meidän esikoinen ja kuopus valkkasivatkin itselleen. Eskarilaiselle oltiin jo keretty tilata hänen itse valitsemansa uusi reppu muualta, niin hän ei siksi valkannut uutta reppua PO.Pista. Polarn O. Pyretin reput ovat kokonaan heijastavaa materiaalia, mikä on tosi hyvä etenkin esikoiselle, joka tokaluokalla tulee liikkumaan koulumatkoja myös itsekseen välillä. Sitten hän varmasti näkyy pimeinä aikaisina talviaamuinakin.

Meidän 6- ja 7v valitsivat itselleen kauniit kukonaskelkuvioiset housut – toinen haalarin ja toinen ihanat henkseleillä varustetut culottesit. Toinen yhdisti asun tummansiniseen ribbi-puolipooloon ja tupsubaskeriin ja toinen vaaleanpunaiseen PO.P-printtipaitaan. Aivan ihanat yhdistelmät!

2v valitsi itselleen ihanan ”tassupaidan” eli luonnonvalkoisen röyhelöhelmaisen pitkähihaisen, jossa on tassunjälkiä kohokuvioituna. Tassut on aika pop, koska Ryhmä Hau. Paita yhdistyi ihanasti Polarn O. Pyretin säädettävällä vyötäröllä varustettuihin tummansiniseen klassikkoleggingsseihin.

Toiseksi kouluasuksi esikoinen valitsi mielettömän coolin hupparin ja trikoohousut, joissa on kukonaskelkuviota ja isoja palloja siinä päällä. Setti toimii loistavasti sekä yhdessä että erikseen.

Keskimmäinen valitsi ihanan vaaleanpunaisen vakosamettisen liivimekon ja tummansinisen ribbi-puolipoolon. Mulle tulee siitä yhdistelmästä mieleen ihan ysäri, silleen tosi hyvällä tavalla. Mä itseasiassa sovitin liivimekkoa itsekin Tallinnassa viime viikolla, mutta jotenkin en osannut sitten kuitenkaan ostaa sitä, vaikka se näytti kivalta. Keskimmäinen sen sijaan ihastui heti mekkoon ja rohkeasti valitsi sen heti. Se on niin suloinen!

Kuopus tykkää tupsuista ja hupuista, joten pehmeä tummansininen neuleponcho tupsuhupulla ei ollut mitenkään yllättävä valinta. Se yhdistyy aivan ihanasti vaaleanpunaisiin leggingsseihin, mutta toki kaikkeen muuhunkin. Se on ihanan pehmeä ja mukava ja lämmin, siihen on varmasti ihana kääriytyä viileinä syysaamuina.

Kaikki edellämainitut vaatteet (paitsi baskeri joka on villasekoitetta) ovat joko luomupuuvillaa, BCI-sertifioitua luomupuuvillaa tai GOTS-sertifioitua luomupuuvillaa. Ihanan pehmeitä kaikki vaatteet ja niin kauniita! Oli ihanaa seurata miten innoissaan lapset valitsivat vaatteita ja miten tyytyväisiä olivat uusista asuistaan. Isommilla taisi vaan tulla valinnanvaikeus, että mitä laittavat päälle ekana päivänä kun kaikki oli niin ihania vaatteita. Onneksi tässä on vielä pari viikkoa aikaa päättää.

Jos etsitte muuten kuorivaatteita syksyksi, Polarn O. Pyreteihin on nyt tullut mustia kuoritakkeja ja mustia kuorihaalareita! Ei tummansinisiä, vaan m u s t i a. Mä tiedän, että ainakin lastenvaatepiireissä niitä on toivottu vuosien ajan ja olin itsekin fiiliksissä tästä uutisesta. Meidän pitää vielä sovitella läpi vanhat kuorivaatteet, että onko mun arvioima kasvuvara vielä riittävä vai joko tarvitaan uusia (luultavasti). Nämä mustat on mulla ainakin todella kovasti harkinnassa, ne on niin upeat.

Psst! Kantsii suunnata mun ig-tilille (@iinalaura), sillä siellä on arvonta, jossa voi voittaa vapaavalintaisen repun Polarn O. Pyretin valikoimasta. Nämä sinapinkeltaiset heijastinreput on ainakin mun mielestä ihan totaalinen hitti ja tosi hyvän kokoiset myöskin, tuo isompi on täydellisen kokoinen meidän tokaluokkalaiselle (kun säädettiin vähän olkaimia kesken kuvien ottamisen) ja pienempi sopii hyvin taaperolle.

Mä olen itsekin aivan ihastunut lasten valintoihin, sekä vaatteisiin että näihin kuviin jotka he valkkasivat. Olipa kivaa kuvata pitkästä aikaa yhdessä! Ihanaa uutta viikkoa kaikille <3

Joko siellä odotellaan koulun tai päiväkodin alkua? Mikä luokka teillä alkaa ja millä fiiliksillä?


Pian puoli vuotta ekaluokkalaisen vanhempana

04.12.2018

Tämä ekaluokan ensimmäinen lukukausi lähestyy loppuaan, ja täytyy ihan hämmästellä sitä, miten koulu on vaan sujahtanut osaksi elämää niin luontevasti. Ensimmäisen lapsen koulun aloitus on niin suuri merkkipaalu, että sitä tuli mietittyä moneen kertaan jo vuosia ennen kuin koulu oikeasti alkoi. Se oli niin merkittävä juttu, ja ajatuksena niin ISO, että meidän lapsi menee kouluun. Vaikka se itse koulun aloitus ei sen koulun kannalta jännittänytkään, mua jännitti se kaikki siinä ympärillä.

Koulumatkat – ”Se, miten hän oppii kulkemaan koulumatkaa joskus itsenäisesti, kun pelkkä ajatus tuntuu niin pelottavalta. Vaikka tiedän, että hän itse on fiksu ja tekisi parhaansa ja olisi valppaana, se ei kuitenkaan aina riitä. Kuinka joskus uskaltaa päästää sen oman pienen sinne maailmaan ihan  yksin?” kirjoitin elokuussa. Pelkäsin sitä päivää, kun ekaluokkalainen menisi kouluun itsekseen. Ja arvatkaa mitä, niitä päiviä on jo ollut. Suurimmaksi osaksi edelleen viedään kouluun, ja iltapäiväkerhosta haetaan aina, mutta hän on mennyt joinakin aamuina myös itsenäisesti kouluun. Se on sujunut hienosti joka kerta ja jos hän saisi päättää, hän menisi varmaan itse joka aamu.

Harjoiteltiin matkaa yhdessä monen monta kertaa etukäteen, ja ekasta kerrasta voin kertoa, että olin aivan uskomattoman jännittynyt ja pelkäsin ihan hulluna. Mutta hän on päässyt perille joka kerta, ja hän ilmoittaa aina kun on päässyt turvallisesti kouluun, niin ei tarvitse jäädä arpomaan, että pääsikö hän perille vai ei. On ollut hienoa voida antaa vastuuta pikkuhiljaa lisää, eikä ole tarvinnut tehdä suuria harppauksia kerralla. On ollut turvallista ja huojentavaa harjoitella kaikkea lapsentahtisesti.

Mua jännitti etukäteen myös se, että kukaan aikuinen ei kerro mulle enää joka päivä, miten lapsen päivä on koulussa sujunut. Onneksi olin siinäkin pikkuisen väärässä. Ainakin meidän koululaisen leppoisassa eftiksessä ohjaaja kertoo ihan joka päivä, miten lapsen päivä on sujunut siellä koulun jälkeen, mitä hän on puuhaillut ja kuinka syönyt. Yksittäin lapsen koulupäivästä ei tietty kukaan aikuinen kerro sen enempää, mutta onneksi meidän koululainen kertoo itse hyvin innokkaasti päivän tapahtumista. Yleensä ei ehditä edes kysyä miten on mennyt, kun ollaan jo saatu seikkaperäinen selostus. Toisaalta huomaa myös jo selkeästi, miten paljon lisää sellaisia ”omia juttuja” kavereiden kanssa lapselle on jo tullut, ja sekin on aika siistiä.

Kaverisynttäreiden määrä on yllättänyt tänä syksynä, tuntuu, että niitä on lähes joka viikko ja parhaimpina viikkoina useammat. Tosin tähän vaikuttaa myös se, että keskimmäinenkin on jo 5v ja hänenkin kaverinsa pitävät kaverisynttäreitä. Yhtenä viikkona meillä oli  NELJÄT kaverisynttärit, ja tälläkin viikolla on kahdet. Lapsista se on mahtavaa, ja toki meistäkin on ihanaa, että kavereita ja juhlia riittää. Taaperon kasvua odotellessa.. Onkohan meillä kolmen vuoden päästä sitten kolmet kaverisynttärit joka viikko standardina? Apua!

Ekaluokkalainen on ottanut hienosti vastuun omasta koulunkäynnistään, vaikka toki se on myös meidän vanhempien tehtävä tukea lasta koulutiellä parhaamme mukaan. Musta on ollut hienoa nähdä lapsen läksyjä ja kirjoja, ja kuulla mitä he ovat koulussa tehneet. Ollaan myös keskusteltu monista teemoista, joita koulussa on käsitelty, ja paikoista joissa he ovat vierailleet. Mä haluan jatkossakin tukea meidän kaikkia lapsia opin tiellä parhaani mukaan, ja meillä saa aina pyydettäessä apua ja tukea läksyihin ja projekteihin. Ja joka päivä luetaan yhdessä ainakin se suositeltu vartti.

Haluan tukea lapsen opiskelumotivaatiota niin hyvin kuin osaan, ja tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa! Ollaan myös osallistuttu kaikkiin koulun tapahtumiin joihin ollaan vain päästy, ja on ihanaa, että koulu on sellainen tiivis yhteisö, jossa muutkin vanhemmat tulevat tutuksi. Saadaan olla kyllä hurjan kiitollisia näin kivasta koulusta ja ihmisistä, sekä tietty meidän mahtavasta ekaluokkalaisesta!

Miten teidän muiden ekaluokkalaisten vanhempien mielestä on lähtenyt koulutie sujumaan? Joko teillä kuljetaan itsenäisesti kouluun?