Tuleeko meille neljäs lapsi?

29.11.2018

Siis. Arvatkaa montako kertaa mä olen jättänyt jonkun kuvan julkaisematta, koska mun maha pömpöttää siinä, kuten se joskus tekee. MONTA. Arvatkaa montako kertaa olen kriiseillyt menkkaturvotuksissa, että luuleekohan joku nyt mun olevan raskaana. MONTA. Arvatkaa montako kertaa olen harmitellut villapaidan huonossa kohdassa olevaa ruttua, joka saa mut näyttämään kuvassa isommalta kuin olen, ja jonka takia en voi julkaista muuten kivaa kuvaa. MONTA. Ja arvatkaa kauanko meni, että sain ensimmäisen raskauskyselyn, kun epähuomiossa välittämättä siitä miltä mun maha saattaa jonkun mielestä näyttää, julkaisin kuvan? Ei kauaa. Jo samana yönä inboxissani oli raskausonnitteluita. ”Tuleeko teille neljäs, ihanaa onnea!” Katso kuva tästä!

Oi kyllä, olen hävennyt mun mahaa, joka ei ole enää 24/7 litteä ja tasainen vaan joskus myös pehmeä ja herkästi turpoava. Mun mahassa on kasvanut kolme lasta. On ihmisiä, joille raskaudet eivät tee suuria muutoksia kroppaan. On ihmisiä joilla on litteä maha heti synnytyksen jälkeen seitsemännelläkin kerralla. On ihmisiä, joiden maha ei koskaan palaudu ennalleen ensimmäisen raskauden jälkeen. On ihmisiä, joiden maha turpoaa herkästi, vaikka ei olisi koskaan ollutkaan raskaana. Ja on minä. Minä ja mun aivan tavallinen maha, joka on eri vaiheissa kuukautta ja erilaisilla päivän ruokalistoilla erilainen. Se on erilainen eri vaatteissa ja ilman vaatteita. Se on erilainen eri asennoissa ja eri kuvakulmissa. Voisin väittää, että yhtenäkään päivänä mun maha ei näytä koko päivää samalta.

Mä en yleensä tartu tällaisiin ”juoruihin” tai spekulaatioihin, koska tiedän, että vaikka sanoisin mitä, niin joku aina voi keksiä musta aivan mitä haluaa, ja levittää sitä oikeana tietona. Ja monet vielä uskovat ennemmin näitä ”jokuja” kuin sitä kenestä puhutaan. Se ei todellakaan ole fine, mutta olen siihen ihan tottunut. Mutta syy miksi tartuin tähän on se, että mä en todellakaan ole ainoa, jolle näin käy.

Naisten mahojen tuijotteluhan on aivan järkyttävän suuri ilmiö. Miettikää vaikkapa Meghan Marklea, jonka vatsaa tuijotettiin hänen ja prinssi Harryn häistä asti jatkuvasti. ”Onko se raskaana, voisko se olla?”. Vähän aikaa sitten yksi Ruotsin suurimmista perhebloggaajista, Yaya’s -blogin Johanna Ljungqvist, kohtasi aivan samanlaisen tilanteen kuin minä nyt. Hän julkaisi iinstassa ihan normi asukuvan, jossa hänen vatsansa ei ehkä ole tasan litteä,  vaan pömpöttää ehkä millin verran ja heti hän oli raskaushuhujen keskellä.

Tämä mahojen tuijottelu on aivan todellisuudesta vieraantunutta. Newsflash: aika harvan vatsa on oletukselta litteä. Some vääristää kuvaa ihmisten vartaloista entisestään, ja nähtävästi litteästä vatsasta on tullut se oletus, ja kaikki muut mahat ovat sitten raskaana. Tämä on aivan kertakaikkisen oksettava ilmiö, johon mä en enää halua olla osallinen. Mä en todellakaan aio jatkossa välittää siitä, jos joku kuvittelee kuvan perusteella tietävän mitä mun kohdussa tapahtuu.

Ensinnäkin. Jokaisella on oikeus kertoa tai olla kertomatta omasta raskaudestaan juuri silloin kun itse haluaa. Mikäli joku ei ole kertonut omasta raskaudestaan, hän ei joko a) ole raskaana tai b) halua puhua siitä vielä tai c) puhua siitä ollenkaan. Näistä kaikkein yleisin on varmasti vaihtoehto a. Mutta kannattaa ottaa huomioon myös vaihtoehdot b ja c. Vaikka olisit kuinka varma jonkun raskaudesta, jos hän ei itse ole kertonut siitä, ei sinulla ole siitä mitään oikeutta kysellä tai juoruilla.

Koskaan, ei koskaan voi tietää, mitä joku toinen käy läpi. Mulla on ollut onni tulla melko helposti raskaaksi joka kerta kun ollaan vauvaa toivottu, mutta entä jos ei olisikaan? Entä jos me käytäisiin juuri nyt läpi rankkoja lapsettomuushoitoja tai olisin juuri saanut keskenmenon, ja sitten spekuloitaisiin, että olen raskaana? Miltä se tuntuisi? Mulle se ei ole onneksi totta, mutta monelle muulle tämä on todellisuutta. Raskauskyselyitä ja spekulaatioita, jotka voivat tuntua aivan järkyttävän pahalta ihmisestä, joka toiveista huolimatta ei saa lasta.

Mä en aio enää kertaakaan miettiä miltä mun maha näyttää. Olen sitten vaikka joka viikko raskaana tästä hamaan tulevaisuuteen, mutta se ei ole mun eikä kenenkään muunkaan tehtävä joutua miettimään, aiheuttaako raskaushuhuja olemalla oma itsensä kuvissa. Mun maha ei pömpötä raskaushuhut aiheuttaneessa kuvassa yhtään sen enempää kuin Otonkaan samanlaisessa jouluneuleessa. Mutta minä olen se, joka joutuu kohtaamaan nämä raskaushuhut ja jolta vaaditaan täydellisen litteää mahaa, koska olenhan nainen. Joo, ymmärrän, että Otto ei voi olla raskaana. Mutta se ei silti anna kenellekään oikeutta spekuloida, että meillä naisilla on se mahdollisuus. Mä toivon, että sitten kun mun omat tytöt ovat siinä iässä, että lisääntyminen olisi mahdollista, he eivät enää joudu kohtaamaan näin naurettavia paineita.

Mä julistan MAHARAUHAN ja haastan jokaisen teistä kertomaan omat tarinanne! Onko teidän mahaa tuijoteltu tai spekuloitu raskautta? Onko joku kysellyt teiltä raskaudesta ennen kuin itse olette halunneet kertoa, tai silloin kun ette edes ole olleet raskaana? Jakakaa omat kokemukset instassa tai muualla somessa tai blogissa tai ihan missä tahansa tunnisteella #MAHARAUHA. Tästä pitää puhua!

Ja teille, jotka tuijotatte muiden mahoja. Lopettakaa, ja keskittykää omaan mahaanne.

PS: Jos jäi vielä jollekin epäselväksi niin EI, en ole raskaana. En myöskään kaipaa vinkkejä, kuinka pömppiksestä pääsee eroon, tai mitään muitakaan mahaani liittyviä ystävällisiä neuvoja.


65 Responses to “Tuleeko meille neljäs lapsi?”

  1. Nnn sanoo:

    Hyvä kirjoitus! Olen ihan samaa mieltä, että kyllä jokaista ihmistä pitäisi kunnioittaa sen verran ettei joka kuvasta tutkailla mahaa suurennuslasilla ja aleta arvuuttelemaan..
    Mulle tuli mieleen vaan tapaus viime kesän etelän reissulta kun oltiin miehen ja poikien kanssa palaamassa kävellen ravintolasta illalliselta hotellille ja yksi jo ’tuttu’ kauppias katseli mun mahaa suhteellisen ihonmyötäisessä maximekossa ja kysyi, että onko meille kolmas tulossa.. Olin aika tyrmistynyt ja tokaisin, että no, i’m just fat ja jatkoin kiireesti matkaa.

    • Hilde sanoo:

      Mä vastasin samalla lailla veljen vaimolle siskoni valmistujaisissa. Oli vielä ihan kunnolla painoa jääny kuopuksen (silloin 5kk) raskaudesta… On muuten hiton hyvä tunnelmantappaja-lausahdus noin sukujuhlissa 🙄

  2. Kamilla sanoo:

    Hienoa kun toit tämän asian esiin!

    Itse saan katseita vatsaani melkein päivittäin ja aina kun näkee jonkun vähän enemmän tutun kysytään olenko raskaana. Nämä kysymykset usein myös satuttavat sillä mielelläni olisin raskaana, mutta se ei nyt ole mahdollista.

    Sairastan Crohnin tautia jonka takia vaikka olen muuten todella pieni on mahani jatkuvasti turvonnut eikä tätä tietenkään auta se etten juo alkoholia lainkaan. Naimisiin mennessä (olin 20v.) papin ensimmäinen kysymys oli milloin laskettu aika. Tällöin turvonneet mahan lisäksi oli minulla myös kortisonin aiheuttamat kuukasvot jotka tiputtavat itsevarmuuttani vielä enemmän. Koin kysymyksen tuolloin hyvin loukkaavana koska se oli osin liitetty myös ikääni, eihän nykypäivänä niin nuori mene naimisiin ihan vain rakkaudesta ja koska se tuntuu oikealta päätökseltä. Siitä jo kolme vuotta.

    Käytän aina korkeavyötäröisiä housuja jotta voin edes vähän piilotella vatsaani vaikka ne olisivat kuinka epämukavat. Olen liian tottunut vatsani peittelyyn että osaisin lopettaa sitä.

  3. jasu sanoo:

    ihania kuvia ja ihanan värinen paita! 😍 pakko kysyä että mistä?!

  4. Annika sanoo:

    Mä olin aikoinaan tavaratalossa töissä ja pikkuhiljaa lähössä työvuorosta kotiin kun vielä seisoin (eväsrasia kädessä) kassa-alueella juttelemassa työkaverille kun asiakkaan ~2 v. lapsi halus tulla kattomaan kassan taakse😄siinä jotain höpötin lapselle ja asiakas joka oli maksamassa ostoksiaan työkaverille (nainen, ~50v) kysy multa että millon mun SEURAAVA syntyy😳 hämmentyneenä suoristin selän ja käännyin lapsen tasolta kattomaan asiakasta ja sanoin ehkä ”öhhh?!?!” Tai jotain vastaavaa, laskin eväsrasian ja kysyin asiakkaalta että anteeks mitä? Johon asiakas hieman hämmentyneenä totes ”oho anteeks mä vaan katoin tota sun mahaa”. Vastasin niin kohteliaasti kun pystyin että ”kiitos, ei vaan tullu paljon parempi fiilis kommentista” ja asiakas hyvin äkkiä liukeni paikalta😂 joo painoa oli vähän enemmän kuin tällä hetkellä mutta ei silti mitenkään ihan hirveesti… menin töistä kauppaan ostamaan sipsejä jotka söin tyytyväisenä😂 kyllä se silti pahalta tuntu, ja oman lähipiirin kokemuksella todellakin tiedän ettei keltään kysytä tai kenenkään vatsaa vahdata tai kommentoida. Harvemmin itellä muuten tulee kommentteja/uteluita vaikka oonkin ”siinä iässä”, onneks!

  5. Tiinuska sanoo:

    Hyvä kirjoitus! Niin ajankohtainen itsellekkin, toinen syy kasvavan mahan lisäksi on ikä ja vakiintunut parisuhde, mikä lisää raskaus kyselyitä. Niin ärsyttävää, tuntuu, että pitäisi pyytää anteeksi ku on lihonu.

  6. Lotta sanoo:

    Kiitos tästä ja noista kuvista. Huomenna laitan jalkaani farkut ja tiukemman paidan, enkä peitä vatsaani. Sä olet paras. 💖

  7. Puoltoistavuotiaan äiti sanoo:

    KIITOS !!!!! Tää postaus pelasti mun koko viikon ellei jopa kuukauden. Oon puoltoista vuotiaan äiti, ja olen kamppailut painon kanssa imetys ajan jälkeen. Raskaudesta ei tullut painoa, päinvastoin 10 kiloa putosi normipainostakin ja olin luuta ja nahkaa välillä. Synnäriltä lähdin kotiin omissa farkuissa löysän mahan kanssa. Mutta jälkitarkastuksen jälkeen se piina alkoi kun aloitti ehkäisypillerit. Paino vaan nousi, olo tuntui turpealta ja vaatteet pieneni hetkessä. Merkkiäkin vaihdoin jo kahdesti, edelleen kamppaillaan. Todellakin päivä ruoka ja juoma valikoima vaikuttaa hyvin paljon. Töihin palatessa keväällä kuulin kysymyksen ”ai seuraava on jo tulossa”. Ei piristänyt mieltä eikä motivaatiota palata töiden pariin. Katseet pois mahasta ! Edelleen äärimmäisen hyvä aihe blogi kirjoitukseen ja kiitos paljon rohkeudesta jakaa myös ei niin edustavia – ja edelleen ja toivottavasti jatkossakin niin edustavia kuvia <3

  8. Emmi sanoo:

    Voi että allekirjoitan tämän tekstin itsekin alusta loppuun! Mulla jo ensimmäinen raskaus runteli kehoa aika tavalla, enkä kyllä enää elämäni aikana voi päästä niihin mittoihin, missä oli ennen ensimmäistä raskautta. Mutta olen ollut asian kanssa aivan sujut ja hyväksynyt asian, lapset ovat minulle arvokkaampi asia, kuin vartalo. Pääasia että kroppa muuten toimii hyvin. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että muiden kyselyt tuntuu todella pahalta. Tulee aika kurja fiilis, kun tietää toisen mittailevan mun kehoa ja tekee siitä omia johtopäätöksiään. Kerran lasten hoitaja päiväkodilla kysyi ohimennen, että milloin meidän vauva syntyy. En ollut raskaana sillä hetkellä, vaan minulla oli vatsalihasten erkauma pahimmillaan ja sitä oli juuri alettu kuntouttaa fysioterapiassa. Erkauman takia maha pömpötti aika paljon. Hoitaja meni kyllä aika hiljaiseksi, kun totesin vaan, että en kyllä ole edes raskaana. Yksi kurjimmista tilanteista oli se, kun olin juuri saanut keskenmenon ja kuulin työpaikalla, kun eräs asiakas keskusteli yhden työkaverini kanssa ja kesken keskustelun tämä asiakas kysyi ohimennen työkaverilta, että onkohan se pieniin päin (tarkoitti mua). Silloin tuntui kyllä äärimmäisen pahalta. Ärsyttävää välillä olla lisääntymisiässä oleva nainen.

  9. Ane sanoo:

    Voi nyt osuit kyllä naulan kantaan! Mulla itsellä on kolme lasta, olen myös kärsinyt sekundäärisestä lapsettomuudesta ensimmäisen lapsen jälkeen. Olen kaupan kassalla töissä, joten ihmisillä tuntuu olevan käsitys, että on täysin ok kysellä mun yksityiselämästä. Kaikista pahimmalta tuntui ne raskaus kyselyt ja oletukset juurikin siihen aikaan, kun yrityksistä huolimatta en raskautunut. Mun mielestä on käsittämätöntä, että ihmiset kuvittelee, että toisten ihmisten yksityisistä asioista on hyväksyttävää tehdä olettamuksia, pelkän ulkonäön perusteella, oli sitten julkisuuden henkilö tai ei. Mutta siis hyvästä asiasta kirjoitit, kiitos sulle siitä! 🙂

  10. Siru sanoo:

    Olipa loistava kirjoitus, kiitos tästä! Onhan se aivan sairasta, että eläminen ei saisi näkyä naisen kehossa, vaan oletusarvo on noin 18v, hoikan nuoren naisen vartalo, ja kaikki siitä poikkeava on niin omituista, että herättää spekulaatioita ja asiatonta uteliaisuutta. Vähän vanhempana äiti-ihmisenä vasta koen päässeeni noiden juttujen ulottumattomiin, ja sekin ihan sen takia, että mun ikäiseni OLETETTAVASTI ei enää lapsia tee/saa/halua. Mulla on myös aina ollut taipumus saada ylipainoa, ja sen olen myös kuullut johtuvan jos mistä, sairaudesta tai liikkumattomuudesta tai tai tai… Josko meidän kaikkien keho saisi olla yksityisomaisuutta! Jotain, jonka kommentointi pitäisi lukea erityisen huonotapaiseksi. ❤️

  11. elllu sanoo:

    Hyvin kirjoitettu! Itse olen synnyttänyt 1v10kk sitten, eikä vatsa ole sen jälkeen palautunut ”normaaliksi”. Joskus minulla on mahani takia todella huono itsetunto, ja saatan jättää käyttämättä lempivaatteitani, sillä maha näyttää niissä isolta ja hävettää. Se on juuri sitä, mistä haluaisin päästä eroon! Olla miettimättä sitä, miltä vatsa näyttää ja olla välittämättä siitä, jos vähän pömpöttää ja pukeutua juuri niihin vaatteisiin kuin haluan. Ei tietenkään pitäisi hävetä, kun keho on suorittanut upean työn saattaessaan vauvan maailmaan, mutta siitä tunteesta on jotenkin hirveän vaikeaa päästä eroon.

  12. EVE sanoo:

    Voin samaistua tähän niin täysin. Meillä ei ole mieheni kanssa vielä omia lapsia ja olemme yhteistuumin sopineetkin, että vielä ei ole aika. Näin olemme sanoneet lähipiirillekin, mutta silti välillä saamme kysymyksiä asiaan liittyen. Jos mulla vähänkin turvottaa tai jos olen tykännyt Facebookissa jonkin lastenvaatemerkin sivuista ja auta armias, jos olen kaupassa lastenosastoilla. Miehän en voi olla ostoksilla kummilapsillemme tai sisarusten lapsille…

  13. Nimetön sanoo:

    Ei kannata ottaa paineita ”mahakuvista”, jos joku mielessään miettiin, että onkohan se raskaana? niin antaa miettiä vaan. Aikanaanhan kaikki sitten selviää, jos on selvitäkseen. Siinäpähän riittää tekemistä jollekin, joka niin antaumuksella on toisten vatsoista ja niiden sisällöstä kiinnostunut. 😀 Toki ymmärrän, että todella ärsyttävä saada noita kommentteja ja olla sellaisen ”suurennuslasin” alla. Itse en kyllä kehtaisi keneltäkään udella, kun ei voi ikinä tietää mitä kenenkin taustalla on.

    Ja tuohon sinun spekulaatiota herättäneeseen kuvaan: Ei, se ei kyllä todellakaan näytä yhtään pömppikseltä eikä myöskään tullut mieleenikään ajatella, että no onkohan siellä nyt vauva tulossa. Minusta söpö ja jouluinen perhekuva. 🙂

  14. Nimetön sanoo:

    Itsehän olin arviolta 8.lk kun käytiin etelässä ja silloin olin suht ”normaalissa” kunnossa ravintola-illallisen jälkeen, tai no siis perus L kokoinen 15-v. Siellä sitten kiertelin katselemassa turistikrääsää, kun kuulen miten naismyyjä kysyy äidiltäni että ”is your daughter having a baby?” ja vaikka itse olinkin suht kaukana eikä naismyyjä sitä kovaan huutanut, kolahti se mun alitajuntaan raskaasti ja äitini toki vastasi että ”no”. Sairastuin lievään anoreksiaan tuon jälkeen ja laihduin aika roimasti. Äitini ei asiasta mitään puhunut minulle, eikä vieläkään tiedä, että kuulin sen (tästä n.10v aikaa). Mua sattu tosi paljon se mitä kuulin, mut voin kuvitella miten paljon heitä sattuu, ketkä yrittävät lasta eikä onnistu.
    Mä olen seurustellut kahdesti ja ihan alusta asti olen tehnyt kaikille selväksi, etten lapsia tule IKINÄ haluamaan, joten niistä ei ole kyselty. Nyt tämän nykyisen – toisen kumppanini kanssa ollaan seurusteltu viitisen vuotta ja ensimmäistä kertaa äitini kysyi lapsista pari vuotta sitten ja heti sanoin, että meiltä ei niitä lapsia tarvitse odottaa – en ole mitenkään äiti-ihminen enkä koe halua synnyttää tai lisääntyä. Se riitti vastaukseksi äidilleni.

    Mutta todella toivon, että jonain päivänä tää kaikki bullshit sais loppunsa!

  15. :) sanoo:

    Tää on niin yleistä. Ei oo kauaakaan, kun Martina Aitolehti kirjotti lyhkäsesti ig: ssa samasta asiasta. Oli saanu raskaus uteluita, kun kuulemma maha kuulemma näytti kuvassa siltä. Kyllä sitä itekki tulee kriiseiltyä vatsan pömpöttämisen takia näin kolmen lapsen jälkeen. En ikinä kehtais keneltäkään kysyä, että odotatko. Kyllä yleensä ihmiset kertoo heille kenelle tahtoo kertoa, jos on raskaana. Ihana kun otit kantaa aiheeseen.

  16. Natali sanoo:

    This is your most mature and one of the best posts for sure! Thank you!

    https://lartoffashion.com

  17. Annika sanoo:

    Loistava kirjoitus! Mä voin myöntää suoraan, että tuon villapaitakuvan nähtyäni mielessäni kävi, ootkohan raskaana. En ole mitenkään ylpeä siitä, että mietin automaattisesti sellaisia asioita, mutta pidän sitä tavallaan myös aika luonnollisena reaktiona, kun somessa useimmat julkaisevat vain niitä littanavatsaisia kuvia ja myös sun kohdallasi on jäänyt mieleen, miten nopeasti oot kertonut palautuneesi aiemmista raskauksista. Ihanaa, että otit tämän asian esille, koska nimenomaan on niiin normaalia, että vatsa ei muistuta pyykkilautaa, ainakaan koko päivää (jos ylipäänsä koskaan). Ja yhä enemmän sitä pitäisi vielä normalisoida somessa, joka tuntuu monelle olevan pelkkää siloteltua pintaa. Vaikka ymmärrän toki senkin hyvin, että omaa kiiltokuvasomea on ikävä rikkoa, jos kaikki muut jatkavat samaan malliin kuin ennenkin.

    Ja haluan siis tehdä selväksi, että en tosiaan mitenkään halua puolustella raskauskommentointia enkä syyllistää ketään siitä, että someen on helpompaa laittaa ns. imartelevia kuvia kuin sellaisia, missä maha pömpöttää ja hiukset on sekaisin. Oon tosi iloinen siitä, että moni somettaja on viime aikoina tehnyt tämäntyyppisiä keskustelunavauksia ja kannustaneet omalla esimerkillään muitakin realistisempaan somesisältöön. 🙂

  18. Minna sanoo:

    Nykyään ei edes se riitä, että tuijotellaan mahaa vaan mulle on kerran kaveri kommentoinut, että mun tissit on kasvaneet niin olen varmaan raskaana.. ja koko sama ilta kyttäiltiin mitä juon tai syön. Onhan se kivempi kohteliaisuus jos tissit on kasvaneet kun jos mahaa kommentoidaan, mutta ei sekään mukavalta tuntunut. Varsinkin kun en ole sinut vartaloni kanssa ja olin juuri uskaltautunut ulos mekossa, jonka pelkäsin olevan liian makkarankuori ja ensimmäinen kommentti on raskausarvailu.. ei kyllä kohentanut itsetuntoa

  19. Maria sanoo:

    Ihana Iina ♥♥♥
    PS. kiitoskiitoskiitos IG-storyistä; oon jäänyt ihan koukkuun varsinkin niihin, jossa Nova höpöttelee 🙂 ♥

  20. Öö sanoo:

    Amen. Ja toinen Raivostuttava asia on sitten se raskausmahojen vertailu. Miten voit olla sillä viikolla kun noin iso/pieni maha, mulla oli tolla viikolla sen ja sen kokoinen jne. Itsellä ollut erittäin pieni maha raskaudessa joten kyllä se satutti kun aina sitä kailotettiin ja hämmästeltiin ja epäiltiin jopa onko vauvalla kaikki hyvin. No sieltä synty keskivertoa isompi, ei ois kätilökään uskonut. Että eiköhän lopeteta kaikkien arvostelu ja vertailu tilanteessa kuin tilanteessa. Kiitos tästä Iina!!!

  21. Jonnak sanoo:

    Kaksi keskenmenoa kesän ja syksyn aikana saaneen, jatkuvasti muutaman ”ystävän” ja sukulaisen kysymysten kohteena olen aivan helvetin kyllästynyt tähän mahojen kyttäilyyn ja vahtaamiseen. Joskus tekisi mieli vain sanoa että olisinpa raskaana, mutta näin ei vain ole. Niin monet kerrat itkenyt näitä kommentteja sitten kotona. Tämä kirjoitus kosketti henkilökohtaisesti, kiitos!

  22. k sanoo:

    Todella hyvä postaus! Kerran tuntematon mies kaupassa tuli onnittelemaan siskoani ”raskaudesta”. Ei todellakaan ollut raskaana ja keskenmenon kokeneena otti asian aika raskaasti.

  23. Sanna sanoo:

    AAMEN! Kiitos tästä, tämä sama juttu on itsellekin sydämen asia ja olenkin muutamaan otteeseen itsekin siitä blogiin kirjoittanut. Mä oon omasta mielestäni vielä ihan kauhean nuori, mutta olen joutunut itsekin monta kertaa vastaamaan raskausuteluihin ja kuullut huhuja itsestäni, ekaa kertaa 13-vuotiaana. Kerran työkaveri kysyi multa suoraan, olenko raskaana (oisinko ollut 18-vuotias), eikä uskonut kun kielsin vaan jäi inttämään.

    Mun maha on koko elämäni ollut enemmän tai vähemmän pömppö, ja todellakin samastun tuohon, että se näyttää jatkuvasti aivan erilaiselta! Maha onkin ollut mun suurin epävarmuuden aiheuttaja mun kehossa aina, ja tuntuu että koko ajan pitää sitä piilotella. Tää sun postaus teki oikeasti tosi hyvää, ja ihana taas nähdä, ettei nämä ole yksin vain mun ongelmia ja että muidenkin mahat toimivat samalla lailla. Kiitos todella <3 Paljon ulkonäköpaineista ja myös raskaushuhuista oon kirjoittanut blogiin, mutta ehkä pitäisi yksi vielä raapaista kasaan #maharauhan kunniaksi. Hyvä Iina <3

  24. Mxx sanoo:

    Mulla on ibs, jonka vuoksi maha turpoaa kaikesta ruuasta, jopa vesilasillisesta. Ulkopuolisten kommentit ei enää ahdista, luulkoon että ”jokos se tässä kuussa syntyy”, mutta se loukkasi kun oma isä alkoi kyselemään, että miksi hänelle ei ole kerrottu ja taputti mahaa. Kuitenkin kahdesta edellisestä on kerrottu ja kerron kyllä jos kolmas suodaan.

  25. Anna sanoo:

    Joo, se on kyllä typerää kysellä semmosia, enkä kyllä ite kyllä kyselis!

    Mutta tässä sun tapauksessa sekin voi olla ”syy”, että joku saattaa tyhmyyksissään möläyttää , kun oot niin hoikka, että jos on maha vähä muka pyöreän näköinen niin heti näyttää että ois muka raskaana, tai että jotenkin sitä korostettais. Jos on elopainoa enemmän, niin pientä vatsan pömpötyksiä ei ees huomata, kun kaikki sulautuu vatsaan !

    Mutta mustakin paras on, kun ei toisten ulkonäköjä muutenkaan kommentoi tai kiinnitä huomiota, korkeintaan ihaillakseen jotain Toisen ruumiinosaa yms, esim kauniit hiukset.

  26. Janika sanoo:

    Niin totta! Hyvä että tämä asia otetaan puheeksi. Mieheni kanssa olemme olleet hyvin pitkään yhdessä ja kyselyitä vauvasta saadaan jatkuvasti. Kun menimme naimisiin kyselyt lisääntyivät ja kyttääminen kohdistui luontaisesti minuun. Muutaman kerran olen saanut onnitteluja ja kertoessani etten ole raskaana on minulle vastattu että oletko nyt ihan varma kun selvästi näyttäis. Kun vielä harrastin säännöllisesti joukkueurheilua olin todella hoikka ja sain kuulla siitä päivittäin. Nyt lihottuani ns. tavallisen kokoiseksi saan kuulla raskauskyselyitä liian usein. Miksi ei saa lihoakaan rauhassa? 😩 Tämä on kyllä niin tärkeä aihe ja valitettavan yleinen asia. Hyvä että otit puheeksi niin ehkä useampi ymmärtää jättää kysymykset ja kyttäilyt sikseen. ❤️

  27. Nimetön sanoo:

    Vieläkö näitä ääliöitä liikkuu vapaalla jalalla?!?
    Luulin, että tämä aihe olisi jo opetettu kaikille.
    Ehkä vain olen tullut liian vanhaksi, jotta kukaan enää olettaisi minun olevan raskaana, kun ei enää omiin korviin kuulu ja kantaudu.

    No, ennen on sentään kuulunut. Muistan elävästi sen yhdenkin puolitutun, joka tuli maireasti kyselemään lasketus ajan perään. Vastasin, että puoli vuotta sitten oli. Oli kolmen pienen lapsen äiti ja kädet ihan täynnä hommaa muutenkin, jotta nyt olisin ehtinyt sen enempää salille treenaamaan kuin makuuhuoneeseen uusia vauvojakaan tekemään 😉

  28. Rosa sanoo:

    Nyt oli kerrassaan hyvä postaus!
    Vuosi sitten meijän kuopus oli 3kk ikäinen kun mun anoppi kohteliaasti huudahti ”ootko jättänyt jotain kertomatta?! Odotatko sää kaksosia ku sun maha on nuin iso!” Menin todella hämilleen enkä oikein osannut sanoa mitään. Sinä ja monena muunakin iltana tuli kyllä itkettyä. En ollut osannut edes ajatella että mun maha ois ollut jotenkin iso, enkä ollut stressannut mun kehon palautumista raskaudesta. Mutta sen kommentin jälkeen aloin kyllä hävetä mun kroppaa ja itsetunto ropisi kyllä olemattomiin. Parin viikon päästä tästä kommentoinnistaan oltiin lähdössä anopin kanssa rantalomalle. Mietin ennen reissua jättäväni bikinit suosiolla kotiin.

    Vieläkään mun kroppa ei ole ehkä palautunut niinkuin olin toivonut, mutta se on kasvattanut mun kaksi ihanaa lasta ja mun löysä alamahanahkaläjäpömppis on osa mua ja olen nykyisin sujut sen kanssa ❤️

    Kaikkien pitäis saada olla omien mahojen kanssa!
    Eikä välittää muiden mahoista!

  29. Tiia sanoo:

    Jouduttiin sairaalaan yöksi pojan kanssa ja innokkaasti hoitaja totes että meillö on käytäntö että raskaana olevat laitetaan sänkyyn nukkumaan..kimtisti totesin vaan että taidan siis nukkua lattialla pömppö mahani kanssa.
    Kaupassakin nuorimman kanssa ollessani tultiin onnitteleen nuorinta kun kohta on isosisko ja joko tiedän kumpi sieltä tulee?
    Omistan ison mahan ja herkösti turpoavan sellaisen viellä. Välillä inhottaa syödä julkisilla paikoilla kun maha turpoo ja näytän raskaana olevalta. Aina yhtä noloa todeta että ei, eise ole vauva…olen vain lihava 🙄

  30. Ani sanoo:

    Mullekin tämä on tuttua, olen ruumiinrakenteeltani lyhyt, kurvikas ja erittäin rintava + mun maha turpoaa usein maitotuotteista kuin ilmapallo. Olin varmaan 15v, kun mun mummo ensimmäisen kerran kysyi, että olenko raskaana. No en, se oli vaan jouluruokaa. Sen jälkeen ei ole mennyt varmaan vuottakaan ettei joku olisi kysynyt, ihan sama sille oonko ollut sinkku vai parisuhteessa ja mikä noin muutenkin elämäntilanne on ollut mutta ihan varmasti on raskaana, kun on rinnat ja pömppis. Musta tää tuntuu tosi pahalta, koska mä todella haluan lapsia enkä ole koskaan osannut ajatella ettei mulla 27 -vuotiaana olisi lapsia mutta ei ole. Joka kerta, kun luullaan että oon raskaana tai jonkun kaverin lasta luullaan mun lapseksi niin se viiltää niiiiiin syvältä mun sielussa asti. Mutta yksinkertaisesti en vain ole aiemmin tavannut sellaista ihmistä jonka kanssa haluaisin lapsia, sellaista johon mä voisin luottaa mun miehenä ja lasten isänä ja musta olisi vastuutonta pyöräyttää muksuja kelle tahansa vain siksi, että mä haluan. Nyt mulla on sellainen parisuhde, että tähän lapset on toivottuja mutta vielä niitä ei ole. Viime jouluna miehen mummo ensi tapaamisellamme kysyi multa suoraa koko miehen suvun edessä, että ”Onko teille jo tulossa vauva, kun sulla on niin isot tissit?” Kun sanoin vain, että ei, niin vastaus kuului, että ihan oot sen näköinen kuin olisi. Mietin vain, että kiitos, kiva tietää…

  31. heidisusanna sanoo:

    Tärkeä aloitus. Itse kannan luultavasti koko elämäni häpeää siitä, kun kerran menin väärinkäsityksen vuoksi olettamaan, että eräs nainen on raskaana ja käsittelimme asiaa, johonka raskaudella olisi ollut vaikutusta. Kun hän sitten oikaisi, ettei ole raskaana, vaikka sitä useasti luullaan, tuli kyllä niin inhottava olo. Kerrasta opin, etten ikinä enää moista asiaa esille nosta, ennen kuin toinen on kertonut itse. Tämä tapahtui vielä omien keskenmenojeni jälkeen, joten olisi todella pitänyt tietää paremmin. 🙁

  32. Tt sanoo:

    Kiitos Iina tästä kirjoituksesta!
    Hoikallakin ihmisellä on vatsa yhtä lailla kuin vähän isommallakin ja kummallakin se saattaa turvota miten sattuu, oli sitten raskaana tai ei.

    Yritämme kovasti saada toivomaamme lasta. Ei vaan näytä onnistuvan niin helposti. Siksipä koenkin aika ahdistavaksi kaikki sukujuhlat ja muut, kun pitää tyyliin päivää ennen paastota, että voi laittaa sen ihan tavallisen lempparimekon päälle ilman, että vatsa on turvoksissa ja näyttäisi muka raskaanaolevalta.
    Ja se olen sitten minä, joka hyvin näkyvästi ottaa sen skumppalasillisen tai viiniä ruuan kanssa, vaikka silti kovasti toivoisin etten sitä voisikaan tehdä.

  33. Lamminmäen Anna sanoo:

    Kuihan monta huhua olen kuullut että mulla on vauveli mahassa. Mulla on sairauden takia raskausoireita ja maha pömpöttää ihan kuin olisin puoli välissä. Kärsin siis endometrioosista..
    En useasti kerro sairaudesta. Joskus kun olen allapäin itken, koska ois kiva jos onnistuis saamaan (tai jäisi!) lapsi mahaan ja tyypit vain onnittelee mahasta.
    Hauskinta että nuorempana kaikki toivoi että saisin vähän mahaa, koska olin liian laiha. Nyt saan kuulla det motsatta.
    #maharauha on hyvä haaste! Huomenna laitan omasta mahasta kuvan. Mulla on muuten raskaushousut jalassa joten mahani sopii joihinkin housuihin. Jos on liian tiukat niin perkeleesti sattuu mahaan. Ihan kuin endometrioosin takia ei sattuisi muuten 😂😂

  34. Jenna sanoo:

    Kun palasin töihin ekan lapsen jälkeen, niin heti eräs suulas työkaveri vilkaisi mun vatsaa ja sitten kysyi, oi ihanaa, ootko raskaana!? Vastasin, että joo en oo, nää on iha vaa vanhoja raskauskiloja. Olin kyllä niiin ärsyyntynyt moisesta käytöksestä. Ei koskaan, ei ikinä, ole ok kysyä keltään, että ootko raskaana! Ja nyt, kahden lapsen jälkee mulla on entistä isompi pömppis, että katotaa vaan milloin hän tulee taas kysyy, että oonko raskaana ku oon vuoden vaihteessa töihin palaamassa. Huoh!

  35. Julia sanoo:

    Mä olin yks viikonloppu viihteellä ja mulla oli päällä ihon myötäinen mekko niin pilkun aikaan joku nainen tuli raivoamaan miten julma ja itsekäs olen kun oon baarissa ja alkoholia juonnut kun oon raskaana 😀 Mulla nyt vaan sattuu maha turpoamaan makeista alkoholi litkuista mut en jaksanu siinä kummemmin selitellä täysin vieraalle ihmiselle toivotin vaan illan jatkot ja lähdin pois 😀

  36. Pink sanoo:

    Minä en ikinä koskaan milloinkaan ole kiinnostunut onko joku lihonut tai laihtunut ja en sellaista edes huomaa. Mutta tapasin yhden tuttavan ja kysyin (ajatelematta) että ”oi ihanaa onko teille tulossa toinen lapsi”. Ja kääk vastaus oli että ei!! Ja voin todellakin sanoa käsi sydämmellä että mielessäni ei kyllä ollu vatsan kyttääminen, ei todellakaan. Mutta oli ihan hirveä tilanne meille kummallekkin. Että ne jotka sen joskus on voinut möläyttää ei ole piirun vertaa tarkoittanut pahoittaa toisen mieltä tai arvostellen katso toisen kroppaa.

  37. Isse sanoo:

    Kiitos tästä! Ihanaa kun joku uskaltaa avoimesti kertoa ja näyttää, ettei se maha tosiaan ole koko ajan litteä. Meillä on Novan ikäinen esikoinen ja nyt olisi ilmeisesti jo aika odottaa toista, kun kyselyitä tulee JATKUVASTI! Ei tarvitse kun laittaa vähän löysä paita päälle, niin selvä merkki raskaudesta, samoin tietysti pömppömaha. Huoh! Musta tuntuu, että raskausutelut on nyt jopa yleisempiä kuin ennen esikoista, koska kyllähän se toinen pitää sillä kahden vuoden ikäerolla tulla.

  38. Saija sanoo:

    Itselle ei tällaisia epäilyksiä ole lauottu, mutta muistan, kun vuosia sitten oman syntymäpaikkakuntani pari vuotta nuoremman tytön luultiin olevan raskaana – luonnollisesti hänen mahansa oli tosi turvonnut ja juoruja liikkui siellä ja täällä. Loppujen lopuksi selvisi, että tytölle oli tullut joku sairaus, joka turvotti mahaa huomattavasti. Sitä vain miettii, miten pahalta tuollainen on kuitenkin vasta teini-ikäisestä tytöstä tuntunut, kun ihmiset on levitelleet ympäriinsä tällaisia valheita ja varmasti osa sanonut päin naamaa.

    Mitään ei saisi olettaa, ja vaikka olettaisikin tahtomattaan, sitä ei tarvitse ääneen sanoa.

  39. riikka sanoo:

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Kun sain esikoisen sen jälkeen kuulin taasko oot raskaana. meni 11 vuotta et sain toisen lapsen ja sit olikin heti synnytyksen jälkeen jotain puol vuotta et millois se tämä syntyy. kyllä naisten mahat saa huomiota paljon ja etenkin toisilta naisilta, ei niinkään miehiltä ja iholle tullaan häpeilemättä, on mahan silittelijöitä ym. ite en menis ikinä kenenkään iholle tai sanomaankaan et milloin syntyy ym. juttuja.

  40. Äiti sanoo:

    Sairastan pcota joka aiheuttaa keskivartalolihavuutta. Kärsimme 10-vuotta lapsettomuudesta joista puolet käytiin hoidoissa. Lukemattomat kerrat ihmiset arvuutteli olenko raskaana ja osa kysyi suoraan. Kiva siinä itku silmässä juuri keskenmenon kokeneena tai rankasta hoidosta toipuneena vastailla. Ihmiset on tosi ajattelemattomia.

  41. K sanoo:

    Hyvä kirjoitus! Mulla ei ole varmaan ikinä ollut mitään pyykkilautavatsaa, vaikka olenkin muuten hoikassa kunnossa ja treenaan kyllä niitä keskivartalonkin lihaksia ihan urakalla. Mulla vain kaikki vähäkin ylimääräinen rasva tulee vatsaan ja lisäksi mulla on kans äärettömän herkästi turpoava vatsa. Aamuisin mulla saattaa jopa ollakin suht litteä vatsan seutu mut viimeistään päivällä saatan vatsalihakset rentona näyttää siltä kuin oisin puolessa välissä raskautta. Kun itse olen aina elänyt tällaisen vatsan kanssa niin hämmentää vielä enemmän se ihmisten vatsan seudun kyttäys ja raskausutelut, että ihanko oikeasti niillä kaikilla utelijoilla itsellään on jatkuvasti 24/7 joku fitness pyykkilautavatsa ja kaikki muu on heille jotenkin epänormaalia?

  42. Mama sanoo:

    Kiitos, täyttä asiaa tämä teksti! Juuri pari viikkoa sitten yksi tuttu tuli taputtelemaan mun mahaa ja kysyi onko siellä uusi pieni. Olen sinut vartaloni kanssa, mutta pömppis on edelleen minulle pieni epävarmuuden aihe. Ei tuntunut kivalta…

  43. alma sanoo:

    Ihana ihana tärkeä postaus! Kahden pikkulapsen arjessa ei ole ollut aikaa panostaa liikkumiseen niin paljon kuin tarvis ja se näkyy keskivartalolla. Vaikka yritän olla sinut vartaloni kanssa, huomaan pukeutuvani nykyisin kaapuihin. Raskausutelut myös satuttaa, vaikka yrittää olla piittaamatta. On myös rasittavaa, että jos jättää graavilohen laittamatta leivälle, heti yritetään vihjaillen kysyä, ettei vaan ois perheenlisäystä tulossa.

  44. Hertta sanoo:

    Olen varmaan outo tai jotain kun en ole koskaan kokenut raskausuteluita ongelmana, olen vain todennut syöneeni hyvin. Toki läheisemmille ihmisille olen osalle kertonut todellisestakin tilanteesta eli etten voi saada lasta helposti sairauksieni takia.

    Yksi sairauksistani on Pcos, joka juuri aiheuttaa toisinaan suurtakin turvottelua vatsan alueelle ja ymmärrän ihmisten kyselyt.

    Kaikista hauskinta on kyllä se, että nyt kun vihdoin 4 vuoden lapsettomuuden ja pitkien hoitojen jälkeen odotan esikoistani 20.raskausviikolla, niin kukaan ei ole arvannut minun olevan raskaana. Vatsani on pikemminkin tavallista litteämpi, pieni kiitos varmaan edelleen jatkuvalle raskauspahoinvoinnilleni.

    Enemmän minua lapsettomana häiritsi ne hoitolasten vanhempien kommentit kuinka ”en voi osata/ ymmärtää jotain asiaa koska minulla ei ole omia lapsia” yrittäessäni vain auttaa heitä jonkun lapsen ongelman kanssa. Silloinkin totesin heidän vain olevan ajattelemattomia.

  45. Tiina sanoo:

    Hieno teksti ja ihanaa kun on muitakin kenen vatsa on ihan omaa laatuaan 🙂 Itselle ei ole tullut vatsan muodosta mitään uteluita tai onnitteluita, mutta on se jotenkin noloa kun tykkää käyttää istuvia vaatteita ja sitten sieltä jokin kohta kohoaa. Varsinkin kun muuten on hoikka vatsan yläosasta, mutta sitten alavatsan kohdalla on sitkeä pömppö joka ei vain häviä 😀 Elää vain sen mukaan syökö vai ei ja onko menkat.

  46. Annis sanoo:

    Itse en ole joutunut kohtaamaan tätä mahatuijottelua, maha kun on jo itsestään iso niin kukaan ei edes kehtaa sitä kommentoida 😁

    Esikoista me yritettiin yli vuosi. Joka kuukausi sai pettyä, kun menkat alkoi ja ties ettei vieläkään. Asia itsessään oli jo tietenkin rankka, mutta sitä ei yhtään auttanut ihmisten kyselyt ja kommentit.
    Jos en juonut kahvia tai alkoholia = olin raskaana
    Jos en syönyt juustoja = olin raskaana
    Jos pidin sohvatyynyä sylissäni =olin raskaana, peittelin vatsaani
    Jos olin väsynyt = olin raskaana
    Ymymym.

    Tähän vielä päälle kaikki kommentit kuinka nyt olisi hyvä ikä hankkia lapsia (oon saman ikäinen sun kanssa) tai toisten mielestä ei nyt todellakaan vielä noin nuorena äidiksi..

    Sit vielä pakko mainita, vihdoin kun olinkin raskaana ja asiasta kerrottiin sain kuulle turhan monesta suusta; ”oliks tää vahinko?”
    Joo kyllä yli vuos tätä vahinkoa yritettiin ❤️

    Oikeesti tää lapsi-aihe on sellanen että jokainen vois vaa olla hiljaa ja antaa sen ihmisen ite kertoo mitä haluaa, jos haluaa…

  47. Nuppunen sanoo:

    Ihana postaus, kiitos tärkeästä vertaistuesta! Itse olen lastensaannin + siitä seuranneiden lääkitysten myötä kerännyt +20 kiloa viidessä vuodessa. Kun tähän lisää IBS:n, näytän välillä todellakin raskaana olevalta. On kurjaa kun aina joutuu peilailemaan itseään ja pähkäilemään, mitä voi pukea päälle ilman, että ihmiset alkavat tehdä olettamuksiaan. Toinen mikä ärsyttää, on se iänikuinen alkoholin juomattomuudesta tuleva utelu. Juomaton nainen kun on tietty aina raskaana, eikä esim. halua välttyä krapulalta tai ole yksinkertaisesti kyllästynyt juomiseen.

  48. Jennaaa sanoo:

    Kärsin lapsettomuudesta ja tuntuu niin pahalle kuulla raskausuteluita. Kärsin sairaudesta joka turvottaa mahaa ja sen perusteella näytän välillä kuin ois vauva tulossa. Ja oi kun olisikin. Sattuu tosi kovasti kaikki utelut.

  49. Tea sanoo:

    Itse olin aikoinaan vasta toipumisvaiheessa vakavasta syömishäiriöstä ja kun sukulaiset olivat tottuneet siihen etten koskaan syönyt mitään, niin sitten kun yritinkin yhtäkkiä opetella sitä syömistä uudelleen, niin kommentteja tuli samantien: ”oletko raskaana kun syöt noin paljon?”. Toipuminen otti tämän jälkeen pitkään takapakkia, enkä mielelläni syö kyseisen ihmisen nähden vieläkään, näin seitsemän vuotta myöhemmin.

  50. 🤸‍♀️ sanoo:

    Voi aamen, ja ihana teksti! Loistava näpäytys!
    En itsekkään ymmärrä, kuinka tuota on niin paljon nykyään naisten keskuudessa. Saisi hävitä tuollainen turha ilmiö! 🙌

  51. Saman kokenut sanoo:

    Jotenkin aivan kauheaa, että ihmisillä on pokkaa mennä kommentoimaan toisten ulkoistaolemusta ja vieläpä arvuutella ollaanko sitä raskaana vai ei. Itsekkin olen muutamia kertoja saanut kuulla tuntemattomien suusta, että olenko raskaana. Kyllä se vaan joka kerta tuntuu pahalta.. Olen hoikka ja minullakin kun vatsa yksinkertaisesti turpoaa helposti ruuista, niin ei se ole aina ihan litteä. Ei saisi miettiä liikaa muiden sanomisia, mutta näiden kommenttien jälkeen olen kaksi kertaa miettinyt ennenkuin laitan myötäilevän mekon.

  52. Maharauhan puolesta sanoo:

    Ihan paras postaus!! Mahtavaa että kirjoitit näin hyvän tekstin blogiinkin instapäivityksen lisäksi. Jospa herättäis tuijottelijat/kyselijät miettimään käytöstään. Tuntuu hullulta että kaikille tämä asia ei ole itsestäänselvyys kun itse on pienestä asti osannut ajatella, että on todella henkilökohtasesta asiasta kyse. Itsekin olen kärsinyt paineista asiaan liittyen ja kokenut ahdistusta monia kertoja ja tarvetta selitellä mahan turpoamisen syitä jne.. sairasta!

  53. Vivi sanoo:

    Kiitos tästä postauksesta! Naisen elämään kuuluu muutenkin niin paljon arvosteltavana oloa että tällaiset voisi kyllä jättää. Kommentointiahan aiheuttaa kaikki ulkonäköön liittyvä (liian laiha/liian lihava, aivan mitä vaan…) sekä käytös tai päätökset (ai miten se nyt on vaan kotona/vastahan se sai sen lapsen ei saisi laittaa vielä hoitoon…Koskaan ei ole hyvä). Voitaisiin yrittää olla kollektiivisesti vastuussa siitä, että tämä ilmiö lientyisi, ja tästä maha-asiasta on hyvä aloittaa! Muuten, tällä bloggarilla oli myös mielestäni hyviä argumentteja siihen, miksei keneltäkään saisi kysyä onko raskaana: https://www.theannaedit.com/please-can-we-stop-asking-women-if-theyre-pregnant/

    Ikinä ei ole hyvää syytä kommentoida toisen painoa, eikä kysyä mahdollisesta raskaudesta. Ihminen itse kyllä kertoo olevansa raskaana sitten kun sen aika on, jos näin nyt sattuu olemaan.

  54. RiinaK sanoo:

    Minulta on tietty työkaveri kysellyt ootko raskaana-kysymystä siitä asti kun sain lapsen (5 vuotta sitten). Ärsytyskynnys ylittyi nyt syksyllä,tokaisinkin hänelle esimiehen ollessa samassa huoneessa että jos hän tai kukaan muukaan kysyy samaa,otan yhteyttä luottamusmieheen ja henkilöstöpäällikköön. Koen kyseiset utelut erittäin loukkaavina. Itse en ole ikinä udellut vastaavaa koska tiedän mitä tahaton lapsettomuus on. Ja kun itse haluaisin lisää lapsia mutta puoliso ei.
    Kiitos sulle hyvästä postauksesta! Mukavaa joulun odotusta!

  55. Jensku sanoo:

    Hyvä teksti!

  56. mymmeli sanoo:

    Onhan noita uteluita tullut, pahimmalta suorat raskauskyselyt sekä se ”no millois teille tulee vauva”- kyselyt tuntuivat kun kävimme läpi raskaita lapsettomuushoitoja joiden hormoonien vuoksi vatsa välillä turpoili. Vauvaa oltiin yritetty jo kaksi vuotta. Varmaankin kysyjän olisi saanut hiljaiseksi selittämällä esim. olleensa juuri inseminaatiossa tai munasolujen keräyksessä mutta en itse viitsinyt vajota sille tasolle.

    Lähipiirimme tietää lapsettomuustaustastamme mutta silti, jatkoivat uteluita toisesta lapsesta kun esikoinen alkoi olla vuoden. Ne tuntuivat vielä törkeämmiltä. Lisäksi vaikka olisinkin ollut raskaana, olisin halunnut tuoda asian ilmi sitten kun ITSE halusin.
    Nämä raskausutelut ja mahan tuijottamiset on minulla ulottuneet myös siihen, miten esim. ravintolassa käyttäydyn, pakko ollut esim. tilata se lasi viiniä suvun kanssa syödessä ollessa vaikka se ei olisi sillä hetkellä maistunut koska en olisi jaksanut niitä uteluita ja selän takana spekulaatioita.
    Ärsyttävää.

  57. Sanni sanoo:

    Mahani on ollut aina pyöreä kova pallo❣️ Valittelin kivuista ja kokoaikaisesta turvotuksesta kunnes alle 2 vuotta sitten kävin keliakia testeissä ja mulle todettiin kyseinen vaiva ja nyt taistellaan joka päivä turvotusta vastaan! Jokainen ruoka aiheuttaa edelleen ilmapallovatsan ja raskaus kyselyjä on tullut muutamat 🙏 Nyt kun syy turvotukseen on löytynyt voin enemmän kuin mielelläni käyttää haluamiani vaatteita ja sanoa että se on vain keliakia en voi sille mitään!

  58. Sarkku K sanoo:

    Tosi hyvä kirjoitus ja ihan aiheesta! MInulle on useita vuosia sitten kommentoitu BAARISSA, että olenko raskaana. Olin niin tyrmistynyt, että en osannut oikein edes reagoida asiaan. Samoin heti, kun olin jo synnyttänyt, minua tuntematon onnitteli ja kysyi raskaudestani… Sanoin, että tuollahan tuo viikon vanha vauva nukkuu, että tämä tässä on vaan löysää nahkaa. xD Toivottavasti tällaisten kommentoijat tajuaisi, että nolaavat vain itsensä kommentillaan. Ihmisellä voi myös olla joku sairaus, mikä saa aikaan turvotusta. Todella törkeää kommentoida mahaa tai ylipäänsä ihmisen mitään ruumiinosaa millään tavalla.

  59. Marju sanoo:

    Ja yksi mikä ärsyttää että ei ole kerennyt edes ensimmäisestä raskaudesta toipua ja vauva on 3kk vanha niin ihmiset kyselee milloin tekee toisen. Entä jos haluaa vain sen yhden lapsen, mikä oletus se kaikille on että kaikki tekisi enemmän kuin yhden lapsen 😀

  60. Pinja Mitrovitch sanoo:

    Moi!
    Todella asiallinen teksti ja puhut täyttä asiaa!
    Löysin linkin tähän postaukseen jualihimisen maha-aiheisesta postauksesta.
    Sairaan vituttavaa, että ihmiset kyselevät ja nyt osaan todellakin jättää kaikkien mahat huomioitta.

    yst. Pinja Mitrovitch // http://www.pinaycoco.fi

  61. Anonyymi1234 sanoo:

    Mitkä farkut noissa kuvissa?

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.