Raskausviikko 25 (24+0-24+6)

18.05.2021

Viikko kului kuin siivillä, kun kesä saapui vihdoinkin Helsinkiin kunnolla. Taas on tiistai ja viikot vaihtuvat. Mun on ollut viime aikoina jotenkin tosi vaikea samaistua mun kahteen edelliseen raskauteen, kun fiilis on niin eri! Tämä neljäs raskaus muistuttaa tosi paljon enemmän mun ensimmäistä raskautta, jossa en kärsinyt supistuksista ennen 34. raskausviikkoa lainkaan. Toisaalta, se ensimmäinen raskaus kuitenkin loppui aiemmin kuin kaksi muuta, joten jännä nähdä miten tämä nyt etenee. Mun veikkaus on se, että dramaattisesta alusta huolimatta tämä voisi olla se mun kaikkein ”normaalein” raskaus ja kenties edetä vaikka laskettuun aikaan asti ilman mitään sen kummempaa. Katsotaan olenko oikeassa.

Viime viikolla nukuin ehkä vähän huonommin kuin aiemmin, heräsin melkein joka yö käymään vessassa. Mutta viime yönä nukuin taas super hyvin, menin nukkumaan jo 23.30 ja heräsin 7.30 ihan pirteänä, enkä herännyt yöllä kertaakaan. Että ota näistäkin nyt selvää! Pidän sormet ristissä, että saisin ainakin joitakin kokonaisia öitä vielä nukuttua ennen kuin loppuraskauden pissalla ramppaaminen alkaa.

Vauva liikkuu edelleen tosi paljon. Välillä hän on ihan tosi alhaalla ja välillä taas kiipeää ylöspäin. Eilen hän oli ihan ylhäällä mun vasemmassa kyljessä ja venytteli hulluna. Se on aina niin outo tunne kun vauva on pitkään hengannut jossain yhdessä kohtaa ja sitten ihan yhtäkkiä siirtyy johonkin aivan eri paikkaan. Menee aina hetkeksi sisäelimet ihan solmuun tai jotain. Mutta yhtä kaikki, ihanaa kun liikkuu. Nyt ei ole ollut hirveästi onneksi sellaisia kivuliaita liikkeitä, enemmän vaan juuri kovaa paineen tunnetta ja sitten sellaisia peruspotkuja ja nyrkkeilyitä.

Maha on kyllä kasvanut ja pyöristynyt, mutta ei se tunnu vielä mitenkään ihan valtavalta, eikä ole vielä pahasti tiellä. Ihan hyvin yltää halimaan vielä Ottoa ja ruokaakin pystyy laittamaan ilman, että maha on tiellä. Mahan muoto muuttuu edelleen jatkuvasti, välillä se on enemmän vaan edessä päin ja välillä sitten leviää kohti sivujakin, jos vauva on poikittain. Pääosin vauva viihtyy alhaalla, joten maha ei paina onneksi ylhäältä vielä keuhkoja tai muutenkaan. Mutta hetkellisesti jos vauva tulee ylemmäs, niin sitten voi olla tukala olo.

Kävely onnistuu hyvin ja jopa melko rivakkaan tahtiin. En tiedä miten on mahdollista, mutta kävelytyylini muistutti enemmän ankkaa viikolla 14 kuin viikolla 25. Siis varmaan jotenkin kun kohtu oli alkuun vielä alempana ja vauva myös, niin silloin se painoi enemmän alas ja kävely tuntui inhottavammalta. Nyt kun molemmat ovat kasvaneet ja nousseet ylemmäs, niin kävelykin tuntuu helpommalta. Mulla oli alussa paljon enemmän sellaisia loppuraskauden oireita kuin nyt keskivaiheilla, hah. Tätä seesteistä keskiraskautta eli toista kolmannesta on vielä muutama viikko jäljellä, ennen kuin alkaa viimeinen kolmannes.

Ensi viikolla me päästään kurkkaamaan vauvaa 3D/4D-ultraan ja tämä on meidän ensimmäinen kerta kun käydään sellaisessa! Kuten aiemmin kirjoittelinkin, että kun tässä taas nyt ehkä mahdollisesti ollaan viimeistä kertaa raskaana (heh, ei sitä tiedä) niin halutaan ottaa kaikki mahdollinen tästä irti. Aiemmin meille ei ole ollut mahdollista taloudellisesti käydä yksityisellä näissä ultrissa, paitsi ehkä kolmannella kerralla olisi, mutta ei vaan jostain syystä menty siltikään. Nyt halutaan ehdottomasti käydä, koska sitten päästään tutustumaan meidän tulevaan pikkuiseen vieläkin paremmin jo nyt raskausaikana. Mua jännittää jo etukäteen ihan hulluna, koska niin hassua päästä näkemään hänen kasvot jo etukäteen, eikä vasta sitten synnytyksessä.

Ehkä me sitten saadaan viimeinkin päätettyä myös hänen koko nimi valmiiksi, kun edelleen meillä on vain se kutsumanimi, mutta ei muita päätettynä. Nimilistoja mulla on ainakin viisi ja selaan nimisivustoja harva se päivä, kyllä se vielä joku päivä tuottaa tulosta, ei hän nimettömäksi jää!

Checklist raskausviikko 25:

Vauvan koko hedelmänä: Papaija (edelleen)

Cravings: Uudet perunat!

Oireet: Vähän hankalat yöt, olen heräillyt öisin jonkin verran. 


Miten aika riittää kaikille lapsille neljän kanssa?

11.04.2021

Kun taannoin kysyin postaustoiveita, tämä oli yksi toivotuimpia aiheita. Useat kysymykset käsittelivät sitä, että pelkäänkö, ettei aika riitä?

En itse jännitä sitä lainkaan miten aika riittää kaikille lapsille, vaikka tiedänkin, että pikkuvauvan kanssa arki voi alkuun olla todella intensiivistä. Meillä isommat lapset ovat jo sen verran isoja, että he eivät tarvitse itse koko ajan aikuista rinnalle jokaiseen arjen toimintoon ja he ovat myös arkisin koulussa/dagiksessa. Heillä on perheen yhteisten juttujen lisäksi omat elämänsä ja omat juttunsa, sekä toisensa. Kukaan heistä ei odota, että äiti ja isi olisivat jatkuvasti viihdytyspalveluna, ja monet perusjutut onnistuvat omatoimisesti.

Me ollaan jo kerran koettu tämä vauva-aika myös hieman isommalla ikäerolla (toki nyt ikää on tullut siitäkin jo paljon lisää). Se eroaa mielestäni varsin perustavanlaatuisesti siitä ajasta, kun meillä oli kaksi lasta 1,5v ikäerolla ja molemmat kotona kaikki päivät.

Silloin kun isosisarukset ovat isompia, on aikaa pesiä rauhassa päivisin vauvan kanssa ja pitää imetysmaratoneja. Ja iltapäivällä/illalla/viikonloppuisin/lomalla kun kaikki lapset ovat kotona, jaksaa hyvin huomioida sitten isompia lapsia ja antaa heille kunnolla läsnäoloa. En sano etteikö kaikkien lasten huomioiminen voisi onnistua silloinkin kun on neljä pientä kotihoidossa. Aivan varmasti voi ja hyvin varmasti monella onnistuukin. Mutta meidän perheelle sopii paremmin tämä isojen ikäerojen tapa, varsinkin näin neljännen kohdalla.

Olen sillä kannalla, että vauva sopeutuu kyllä siihen perheeseen, johon hän syntyy, eikä niin päin, että koko perhe muuttuu vauvan vuoksi. Vauva tulee varmasti oppimaan siihen (jos korona-aika helpottaa), että me touhutaan ja mennään ja tehdään ja matkustetaan. Isommat lapset arvostavat sitä, että elämä rullaa eteenpäin kuten ennenkin, eikä koko perheen elämä muutu kokonaan vauvan vuoksi, vaikka vauva tuokin oman lisänsä kaikkeen.

Liputan vahvasti kantovälineiden puolesta ja esim. meidän kolmosen kanssa vauva-arki olisi ollut n. miljoona kertaa hankalampaa ilman kantoreppua. Kantorepussa vauva sai olla koko ajan lähellä ja minä sain tehtyä työt, arjen askareet ruuanlaitosta siivoukseen ja touhuttua isompien lasten kanssa. Mikäli tämäkin vauva on sitä tyyppiä, joka haluaa olla ensimmäiset kuukaudet lähellä ja sylissä, eikä juurikaan viihdy lattialla tms, hän tulee varmasti kulkemaan mukana kantorepussa tai liinassa, jotta arjen saa rullaamaan.

Sitten kun vauva kasvaa taaperoksi ja leikki-ikäiseksi, uusi arki neljän kanssa on jo varmasti löytänyt omat uomansa ja silloinkin aikaa järjestyy kyllä jokaiselle. Pidän itse kiinni siitä, että pyrin huomioimaan jokaista lasta erikseen ainakin sen suositellun 15 minuuttia päivässä täydellä läsnäololla. Toki me vietetään yhdessä yleensä paljon enemmänkin aikaa lasten kanssa kuin se vartti, mutta vartti on se aika, jonka pyrin jokaiselle antamaan erikseen täyden huomioni päivittäin. Yksi vartti lisää kolmen päälle ei kuulosta kovin haastavalta. Me vietetään paljon aikaa yhdessä koko perhe ja sen uskon säilyvän samana myös vauvan synnyttyä. Priorisoidaan perheaikaa muun ohi, koska nautitaan siitä koko perhe.

Neljä ei varmasti heti mene siinä missä kolmekin. Varsinkaan, kun kolme vanhempaa elävät jo aivan erilaista elämänvaihetta kuin vastasyntynyt, joka hetkeksi muuttaa arkea ja tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa ja läsnäoloa aivan eri tavalla kuin isosisarukset. Mutta sitten kun vauva kasvaa, uskon neljän menevän siinä missä kolmenkin. Isommatkin lapset kasvavat koko ajan ja arki ja elämä heidän kanssa kehittyy ja muuttaa muotoaan vuosi vuodelta. Miksei se neljäskin tyyppi menisi siinä jonon jatkeena aivan yhtä hyvin ja kehittäisi arkea omaan suuntaansa kasvaessaan. Myös me vanhemmat opitaan, kasvetaan ja kehitytään vuosi vuodelta.

Meillä riittää rakkautta ja syliä vaikka koko maailman lapsille, vaikka en tämän neljännen kerran jälkeen enää haluaisikaan olla raskaana itse välttämättä. Neljästä en siis ole huolissaan, että tulisi riittämättömyyden tunteita ainakaan jatkuvalla syötöllä. Varsinkaan, kun meitä vanhempia on tässä kaksi tasa-arvoista jakamassa rakkautta ja vastuuta.

Uskon, että jokainen vanhempi kokee joskus itsensä riittämättömäksi. Joskus on niitä päiviä, kun on niin paljon hoidettavaa tai on niin monta pientä vastoinkäymistä, että ei ehdi tai jaksa olla täysillä läsnä, eikä löydy edes sitä varttia. Se on ihan normaalia ja inhimillistä. Lapsetkin ymmärtävät kyllä sen, kun sen sanoo ääneen avoimesti. Toisena päivänä sitten taas paremmin.

Mun mielestä toimivan arjen pahimmat viholliset (oli lapsia yksi tai kymmenen) ovat vanhempien syyllistäminen ja syyllistyminen, riittämättömyydessä vellominen ja puhumattomuus. Riittävän hyvä riittää. Kenenkään ei tarvitse olla mikään supervanhempi, joka selviytyy aina kaikesta kultamitalisuorituksin. Kun ottaa asiat vastaan yksi kerrallaan sellaisena kuin ne vastaan tulevat, muistaa puhua avoimesti, tekee niin kuin tuntuu omalle perheelle parhaalta ja rakastaa täysillä, se riittää ihan valtavan pitkälle. Ja jokaisessa perhekoossa on omat hyvät ja ei-niin-hyvät puolensa.

Ajateltiin siis, että aika riittää kaikille lapsille neljän kanssa ihan samalla tavalla kuin on riittänyt kolmenkin kanssa. On perheitä, joissa on tupla- tai triplamäärä lapsia kuin meillä ja heilläkin riittää aikaa kaikille lapsille. Kyse on siitä, mitä priorisoi omassa arjessa, mitkä ovat oman perheen voimavarat ja miten kykenee sen oman arjen järjestämään. On tärkeää kuunnella itseään ja omia voimavarojaan, eikä vaatia itseltään tai perheeltään liikaa. Voi olla, että jonkun arkeen kaksikin lasta on liikaa ja se on ihan fine. Toiselle taas 12 on juuri sopivasti. Perheet, vanhemmat ja lapset on kaikki omia erilaisia yksilöitään ja se kannattaa aina muistaa kaikessa.