Viileän viikonlopun tunnelmia

27.08.2017

Moikka! Takana on ihanan rento viikonloppu ja mieli on hyvä. Ollaan oltu ihan vaan perheen kesken pitkästä aikaa ja touhuiltu viidestään kaikkea tavallista ja kivaa – vaihteeksi näinkin päin. Ei aina tarvitse olla juhlahumua ja megapaljoa ohjelmaa, parasta kai on se rento yhdessäolo, tai näin ainakin mun mielestä. Juhlat ja spesiaalihetket ovat spesiaaleja juuri siksi, että välissä on sitä ihan tavallista arkea, ja niitä tavallisia viikonloppuja. Siivousta, pyöräretkiä, leffanvuokrausta ja kortin pelaamista, harrastuksia ja ruuanlaittoa.

Tein perjantaina meille syksyn ensimmäisen kanttarelliruuan, kanttarelli-carbonaraa. Se oli niin hyvää, olisin voinut syödä koko kattilallisen yksin. Meidän lapset eivät välitä herkkusienistä ollenkaan, mutta metsäsienet on ihan heidän herkkujaan. Kanttarelli-carbonara upposi tytöille ja pyysivät vielä lisääkin, en siis tosiaan saanut syödä koko kattilallista yksin, hah. Mutta pitää tehdä pian toinen satsi. Ja pitää jakaa resepti täällä blogissa, vaikka jotain kokkausvideoita mä jaoinkin jo perjantaina instan mystoryssa.

Tänään me herkuteltiin grilliruualla, näillä näkymin ehkä viimeistä kertaa tälle kesää. Alkavat ilmat olla sen verran viileämpiä että ruuanlaitto ulkona ei ole välttämättä niin kivaa enää, ainakaan mikään kunnon pihvien paisto. Joku makkaran grillailu laavulla nyt on mukavaa vaikka pakkasella. Mistä tulikin mieleen että pitää ehdottomasti tänä syksynä tehdä retki johonkin sellaiseen paikkaan missä on mahdollisuus paistaa makkaraa laavulla. Se oli ainakin musta lapsena tosi kivaa, ja on varmasti vieläkin. Voisi olla hauska juttu lasten mielestä.

Zelda kävi Oton kanssa taitoliikuntakeskuksen Peuhu-päivässä, ja oli kovasti tykännyt temppuradasta jolla sai liikkua vapaasti yksin tai yhdessä vanhemman kanssa. Ottokin oli kuulemma intoutunut riehumaan voimistelurenkailla. Mutta selkeästi tuollainen voimistelu-temppurata-tramppa-meininki oli ollut mieleistä, ja varmasti saa mennä isänsä kanssa toistekin. Tai voidaan mennä vaikka koko perhekin joskus, mutta toisaalta on kivaa että tämä on Zeldan ja Oton ihan oma yhteinen juttu.

Nova oppi tosiaan tällä viikolla nousemaan tukea vasten seisomaan, ja on muutenkin alkanut liikkumaan tosi ketterästi ja nopeasti. Meillä on baby proofaus täällä käynnissä ja on tullut siivottua kaikki sellaisetkin nurkat joille on muuten antanut armoa, puolivuotias kun saattaa kontata ihan mihin tahansa. Hänen lempileikkinsä on tällä hetkellä heitellä tavaroita eteenpäin ja kontata niiden perässä. Toinen suosikki on mun yksisarvis-glitter-meikkipussi, joka oikeastaan opetti hänet sekä konttaamaan, että nousemaan seisomaan. Sitä metsästäessä hän on unohtanut olevansa puolivuotias ja vaan liikkunut kohti meikkipussia. Kaukosäätimet on myös lemppareita.

En tajua että nyt Nova yhtäkkiä nousee seisomaan. Hän myös päästää toisen käden surutta irti, ja seisoo vain yhden käden varassa, ja uusimpana on alkanut hivuttautumaan kummallekin sivulle varovaisia askeleita ottaen. Ihan uskomatonta meininkiä kyllä, en tiedä uskallanko tähän laittakaan että mitähän ensi viikko tuo tullessaan. No, laitoin nyt. Hän oppi tällä viikolla myös ”taputtamaan” kun sanoo ”jeeeeee” tai puhuu taputtamisesta. Vielä ei kuulu ääntä neidin taputuksesta mutta kädet menee ihan oikein yhteen ja hän innostuu aina aivan tosissaan kun taputetaan yhdessä. Tästäkin on vilissyt videoita instan mystoryssa.

Ajattelin kun aloin kirjoittamaan tätä, että ”eihän tällä viikolla tapahtunut mitään kovin ihmeellistä”, mutta nyt kun luen tätä kirjoitusta niin olihan meillä vallan mullistava viikko. Ihana, huikea viikko. Toivotaan että ensi viikostakin tulee ihana ja onnen ja naurun täyteinen, niin meillä kuin teillä kaikilla siellä ruutujen takana <3

Hyvää yötä ja mahtavaa uutta viikkoa kaikille <3


Nova, meidän aikainen liikkeellelähtijä

20.08.2017

Ensin ajattelin että mä kirjoittelen sitten uusista taidoista enemmän kunhan on taas kuukausipostauksen aika, mutta eih, en mä jaksa sinne asti odottaa. Pakko se on muutama sana rustata siitä, miten kuluneen kolmen viikon aikana meidän vauva on ottanut kertaheitolla jättiläismäisiä harppauksia pötköttävästä pötköstä yhtäkkiä tyypiksi joka osaa jo vaikka mitä.

Niinkun sanoinkin, en osannut etukäteen varautua siihen että hän olisi aikainen liikkeellelähtijä, ja nämä kaikki taidot puolen vuoden iän molemmin puolin tulivat ihan yllätyksenä. Olin jotenkin ajatellut, että meidän vauvat nyt vaan on sellaisia että viihtyvät paikoillaan pidempään ja oppivat sitten vastaavasti puhumaan aikaisemmin, niinkuin Tiara ja Zelda on tehneet. Mutta ei, kyllä ne on yksilöitä ihan niinkuin kaikki vauvat oikeasti ovat.

Nova on ihan toista maata kuin isosiskonsa. Hän oppi viikkoa ennen puolivuotispäiväänsä nousemaan konttausasentoon. Seuraavalla viikolla hän alkoi liikkua nopeasti eteenpäin karhukävelyn, konttaamisen ja ryömimisen omituisen ihanalla yhdistelmällä, ja vilkuttamaan kun hänelle sanotaan hei ja vilkutetaan. Siitä seuraavalla viikolla, eli tällä viikolla, hän oppi karhukävelemään ja konttaamaan, ja muutaman päivän harjoiteltuaan nyt perjantaina sitten nousemaan ihan itsekseen kokonaan istumaan. Nyt hän nousee jo matalia esineitä vasten polvilleen seisomaan. Mitähän ensi viikko tuo tullessaan?

Vaikka olen ehkä tirauttanut muutamat hormonikyyneleet siitä kuinka mun vauva ei ole enää pieni (no onhan se, puolivuotias on ihan superpieni vielä), olen myös hurjan innoissaan näistä kaikista taidoista. Nyt isommatkin tytöt pystyvät leikkimään enemmän Novan kanssa kun hän osaa istua, ja on jotenkin mahtavaa huomata miten lapsi ymmärtää jo puhetta ja ottaa kontaktia. Aina kun Novalle sanoo hei, hän vilkuttaa. Ja hienosti tunnistaa oman nimensä jo ja kääntyy aina kohti kun häntä kutsutaan. Tosin en ole testannut että onko kyse nimen kanssa vain äänen painosta, tietty hän saattaisi reagoida myös jos sanoisi jonkin muun saman kuuloisen sanan samalla äänenpainolla. Hän myös ehdottomasti ymmärtää kaikki kehut, ja aina kehuja kuullessaan hymyilee maailman aurinkoisinta hymyä.

Liikkeellelähtö on myös vaikuttanut aavistuksen nukahtamiseen iltaisin. Siinä missä hän aiemmin nukahti mun kainaloon, nyt hän rauhoittuu nukkumaan vain sylissä, kainalossa hän ei pötköttele vaan pyörii ja hyörii ja lähtee jumppaamaan vaikka olisi kuinka väsynyt. Eli iltanukutus tapahtuu syliin nykyään, mistä sitten siirrän sänkyyn. Toisaalta taas hän on kaikesta liikkumisesta niin älyttömän väsynyt, että nukkuukin sitten kuin tukki ainakin seuraavat neljä tai viisi tuntia nukahdettuaan, siinä missä aiemmin heräili säännöllisesti ottamaan pientä maitohuikkaa alkuyöstä ihan muuten vain.

Nova on kyllä niin ihana pirteä ja iloinen kuin pieni peipponen ja hänen hymynsä valaisee oikeasti koko huoneen. Loppukevennyksenä (koska oli niin hurjan vakava postaus) pakko lisätä vielä kuva Novasta vilkuttamassa. Se on varmaan söpöin mitä olen hetkeen ottanut.

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja parempaa uutta viikkoa kaikille <3


Ensimmäinen eskaripäivä

15.08.2017

Tänään se sitten koitti, meidän esikoisen ensimmäinen eskaripäivä. Illalla laitettiin kaikki valmiiksi, ja aamulla herättiin ajoissa. Esikoinenkin heräsi ilman herätyskelloa, täsmällisesti tuntia ennen eskarin alkua hän kipitti hihitellen portaita alas, missä mä jo meikkailin kahvikuppi kaverinani. Kysyin jännittääkö, ja hän sanoi että joo, ja hihitti perään.

Kurvattiin koulun parkkipaikalle varttia ennen eskaripäivän alkua, ja napattiin nämä postauksen kuvat pienestä isosta eskarilaisesta. Kyllä siinä meinasi sydän haljeta ilosta ja ylpeydestä! Ihana Tiara!

Mä en ollut aiemmin käynyt vielä edes tutustumassa eskareiden tiloihin, sillä tilaisuus oli keväällä vain viikkoa ennen kun Nova syntyi, ja toisen kerran lapset kävivät siellä dagispäivän aikana keskenään. Nyt näin siis ekan kerran, että tilathan on oikeasti jo ihan koulumaiset, mutta kuitenkin sellaiset rennot. No joo, eskari kyllä sijaitsee koulun yhteydessä että sillä on varmaan jotain tekemistä koulumaisuuden kanssa. Siellä on paljon mahdollisuuksia kaikkeen tekemiseen ja sekä henkilökunta että koko ympäristö vaikutti supermukavalta. Paljon mukavia sohvia, leikkihuoneita, ja paikkoja joissa lukea vaikka kirjaa. Eilen meidän eskarilainen pakkasikin repun täyteen kirjoja mukaan eskariin, oletti varmaan että siellä ei ole kirjoja omasta takaa.

Heti eskariluokan ovelle vastaan tuli Tipan toinen paras kaveri dagiksesta, ja halasi, ja opettajatkin tulivat heti ottamaan lapsia vastaan. Tunnelma oli ihana ja kotoisa, sinne oli mukavaa ja turvallista jättää eskarilainen opettelemaan uusia asioita. Niin me sanottiin heipat ja lähdettiin.

Kun iltapäivällä ajettiin hakemaan häntä, mä kiirehdin oikein että mennään nyt äkkiä mulla on niin ikävä! Heti ekana kun nähtiin Tipa, hän kuitenkin kysyi pettyneenä että miksi me tultiin niin aikaisin hakemaan ja eikö hän saisi jäädä vielä pariksi tunniksi leikkimään kaikkien uusien ja vanhojen kavereiden kanssa. Taisin siis olla ainoa ikävöitsijä, hah. Eskarissa oli ollut tosi kivaa ja he olivat jo tehneet vaikka ja mitä. Parasta oli kuulemma ollut mennä koulun ruokalaan lounaalle, ja mennä ulos leikkimään siihen aikaan kun ennen oli päiväuniaika.

Vaikka olen superylpeä uuteen ympäristöön hienosti sopeutuneesta eskarilaisesta, olen kyllä ihan yhtä ylpeä myös meidän keskimmäisestä, joka ensimmäistä kertaa oli ihan yksin päiväkodissa, ilman isosiskon tukea ja turvaa. Myös hänen päivänsä oli sujunut tosi hyvin, ja oli kiva nähdä kavereita kesän jälkeen, ja meitä vastaan juoksi iloinen ja tyytyväinen lapsi. Sijaisena ollut hoitaja kehui niin reippaaksi ja taitavaksi neidiksi, jolle oli maistunut niin uni kuin ruokakin.

Arvatkaa miten Novan päivä sujui? Hän touhusi koko päivän kaksia 30min päiväunia lukuunottamatta, oppi nousemaan melkein kokonaan itse istumaan, ja etenemään konttauksen, karhukävelyn ja ryömimisen yhdistelmällä vihdoin nopeasti eteenpäin peruuttelun ja muutamien konttausaskelien sijaan. Viime viikolla hän oppi Tukholmassa  vilkuttamaan. Pliis Nova, ole vielä vähän aikaa mun vauva, kun nämä isommat neidit on jo niin isoja muka!

On suuri onni ja siunaus olla näin ihanien tyttöjen äiti, ja olen varma että tästä syksystä tulee ihan paras! Ihanaa tiistaita kaikille <3


Novan puolivuotisjuhlat

12.08.2017

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa.

Me juhlistettiin puolivuotiasta Novaa muutama päivä myöhässä eilen, kun Oton pikkuserkku perheineen tuli meille kylään. Hän oli leiponut mutakakkua, ja mä olin tehnyt lapsille sopivia hedelmäsose-”jätskejä”.  Haluttiin juhlia pientä puolivuotiasta, pienimuotoisesti, mutta kuitenkin. Hän on ottanut jo aimo harppauksen kehityksessä ja kasvussa eteenpäin puolen vuoden aikana, ja vaikka meille aikuisille puoli vuotta on aika lyhyt aika, hänelle se on koko elämä. Se on kaikki mitä hän on kokenut, kaikki mitä hän tietää. Mun mielestä sitä on todellakin syytä pienesti muistaa!

Mahtavaa on seurata myös Oton pikkuserkun lapsen kasvua, hän kun on Novaa puoli vuotta vanhempi. Ihan uskomatonta, miten kokoero tasoittuu kokoajan, muutama kuukausi sitten Ben ja Nova olivat aivan eri kokoisia, ihan selkeästi vastasyntynyt ja ”isompi” vauva. Nyt heidän ikäeroaan on vaikeampi arvioida kuvan perusteella, vaikka livenä taidoista huomaa että edelleen ovat ihan eri sfääreissä, toinen kun köpöttelee jo ilman tukea menemään ja toinen vasta ketkuttelee konttausasennossa. Mutta kyllä ne erot tästä tasoittuvat koko ajan, vuoden päästä he ovat jo paljon lähempänä toisiaan, ja heistä tulee varmasti hyvät kaverukset.

Tällaiset pikkujuhlat ovat hauskoja ja piristäviä, ja oli muutenkin ihanaa nähdä koko porukalla vielä kaikessa rauhassa, ennen syksyn ja arjen alkua. Tämä on tosiaan viimeinen viikonloppu ennen arjen alkua, ja seuraavat juhlat joita meillä juhlitaan ovat Tiaran 6-vuotissynttärit, a-p-u-a!

Juhlissa tarjoiltiin kakun ja hedelmäsosejäätelöiden lisäksi myös 100% makeuttamattomasta hedelmäsoseesta tehtyjä ”karkkeja”, maissirinkuloita ja porkkanajauheella maustettuja maissinaksuja, sekä sokeroimatonta mehua. Ihania herkkuja kaikki, ja maistuivat lapsille. Nuo hedelmäsosejätskit on munkin lemppareita, niin raikkaita ja myös terveellisiä. Parhaita touhuun ovat isoissa tetroissa myytävät 100% hedelmäsoseet, joista on helppo kaataa mehujätskimuotteihin. Mä käytin tällä kertaa omppusosetta ja mangososetta sekaisin, ja menivät kuin kuumille kiville niin isommilla kuin kaikkein pienimmilläkin juhlijoilla.

Novan juhla-asu, sekä Tiaran ja Zeldan juhlapaidat on saatu Polarn O. Pyretistä, ja ovat osa tämän syksyn mallistoa ja PO.Pin uutta aikakautta.

Vaatteiden laivastonsininen väri on mun mielestä ihan mielettömän tyylikäs, ja materiaalit ovat PO.Pille tunnusomaisesti pehmeitä, laadukkaita ja mukavan tuntuisia. Nova on siirtynyt PO.Pin vaatteissa jo kokoon 74, pois vauvaosastolta ja samalle osastolle Tiaran ja Zeldan kanssa. Aika hauskaa, että voisin siis mätsätä tytöt jo kokonaan samanlaisiin asuihin niin halutessani. Yleensä kuitenkin mätsäilen vain tyttöjen omasta toiveesta. Nuo kyseiset paidat olivat molempien suosikkeja, ja he halusivat ehdottomasti samanlaiset. Paidat ovat materiaaliltaan ihanan kevyttä ja ilmavaa viskoosia.

Laivaston sininen on kyllä ehdottomasti yksi tämän syksyn värejä, sitä tuntuu olevan joka puolella niin aikuisille kuin lapsillekin. Itselleni löysin ne laivastonsiniset housut Tukholmasta, niin voidaan mätsätä vaikka kaikki meidän perheen naiset. Se on kyllä tosi kaunis väri, ja jotenkin ihanan rauhallinen.

Novan suloisen mekon lisäksi hänellä on asussa PO.Pin neulossukkahousut, jotka otin vielä koossa 62/68. Sukkahousujen kuuluu istua hyvin, ja isompi koko oli vielä ihan liian suuri. Tämä koko on täydellinen juuri nyt, eikä yhtään liian nafti. Mekon kaveriksi sopii muuten upeasti PO.Pin (myös laivastonsininen) röyhelöin ja kultaisin yksityiskohdin koristeltu bomber-takki. Se on niin kiva että voisin käyttää itsekin! Myös tuossa mekossa on kultainen vetoketju niskassa, kulta ja sininen ovat täydellinen match!

Polarn O. Pyretin myymälöissä ja nettikaupassa on nyt paljon kaikkia ihania uutuuksia tarjolla, ja myös syksyn kuorivaatteet ja ihanat merinovillavaatteet ovat jo myynnissä. Nettikaupassa on myös tämän viikonlopun ajan ilmaiset postikulut! Näiden suloisten synttärivaatteiden lisäksi valitsinkin Novalle juuri merinovillaa, joka on mielettömän pehmeää ja lämmittää ihanasti syksyllä ja talvella vaatteiden alla. Eikö olekin söpö pieni <3

Tänään on varsinainen hellepäivä, ei ole juuri nyt merinovillalle vielä niin tarvetta. Tämä taitaa olla Helsingissä tän kesän ensimmäinen hellepäivä jonka pääsen kokemaan, kun ollaan oltu aina jossain muualla kun täällä on ollut lämmintä! Meillä on ohjelmassa esikoisen kaverisynttäreitä, ja uintireissu. Pakko päästä ottamaan ilo irti tästä upean kuumasta säästä ja vielä lämpimistä vesistä.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3