Taas on tiistai, miten tämä on ees mahdollista! Viikot vaihtuvat niin tiuhaan. Kyllä sitä ehtii lopussa sitten ihmetellä ajan kulumisen hitauttakin varmasti, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että raskaus vaan juoksee eteenpäin, enkä itse pysy perässä. Nyt alkoi jo 25. viikko, mikä tarkoittaa sitä, että jos tämäkin vauva tulisi hieman etuajassa kuten kolme siskoaan, meillä olisi n. kolmen kuukauden kuluttua vauva maailmassa. Huh, että meneekin aika nopeaa! Siitähän on jo kolme kuukautta, kun me kerrottiin raskaudesta läheisille!

Tällä kuluneella viikolla on ollut muutamana iltana liitoskipuja. Olen yrittänyt tarkkailla, että aiheuttaako joku tietty liike tai puuha niitä enemmän, mutta ei. Ne tulevat tai ovat tulematta aivan mielivaltaisesti. Yhtenä päivänä kävelin varmaan enemmän kuin koko raskausaikana, eivätkä kivut vaivanneet lainkaan. Toisena taas kävelin ja liikuin ihan normimäärän, mutta illalla kyljen kääntäminen tai sohvalta nouseminen oli tuskallista. Toivotaan, että ne pysyvät kuitenkin sellaisena epäsäännöllisenä vaivana edelleen, että tulevat vain joskus. Ei mulla ole koskaan tainnut liitoskipuja olla päivittäisenä riesana, joten toivottavasti ei tälläkään kertaa.

Toinen uusi vaiva, jonka sain viime viikolla, on levottomat jalat iltaisin! Mulla on ollut sitä ennenkin raskauksissa satunnaisesti ja nyt yhdistin sen tähän rauta-arvojen laskuun, että voi johtua mahdollisesti myös siitä, kun jotain googlettelin. Aloin onneksi syömään lisärautaa, joten varmasti arvot lähtevät pian taas nousuun. Levottomat jalat on niin höpsö tunne, siis en osaa kuvailla mitenkään muuten kuin että on tosi vaikea pitää jalkoja paikallaan ja mikään asento ei tunnu luontevalta. Koko ajan tekee mieli heilutella jalkoja ja ne tuntuu jotenkin vaan tosi väärältä. Onneksi tämäkään vaiva ei ole nyt pariin iltaan vaivannut, joten elättelen toivoa, että jos se rauta olisi jo alkanut vaikuttaa sen verran, että arvo olisi noussut oman levottomien jalkojen maagisen rajani yli, kun hetken olen sitä ehtinyt jo popsimaan.

Muuten olen voinut tosi hyvin, ei ole supistellut eikä väsyttänyt, vaan edelleen nautin energisestä keskiraskaudesta. Vauva on myös erittäin energinen edelleen ja maha on heilunut jatkuvalla syötöllä joka päivä. Rakenneultran jälkeen hän on tainnut kasvaa kokoakin jo ihan kiitettävästi, ainakin puolen kilon raja on varmasti jo ylittynyt. Raskausappin mukaan hänen kokonsa pitäisi tällä viikolla olla 680-790g ja pituutensa 34-37cm. Mitat olivat kolme viikkoa sitten 360g ja 21cm, niin tuntuu kyllä hurjalta, että tyyppi olisi jo noin iso, ei ehkä ihan vielä. Mutta se kyllä tuo huimasti mielenrauhaa, että puolen kilon raja on ylitetty ja ollaan koko ajan vaan paremmilla viikoilla. Liikkeet voimistuvat päivä päivältä ja niitä on niin hauska seurata. Vauvalla on myös ollut hikka monta kertaa ja se tuntuu kyllä myös aika hassulta.

Mulla on jotenkin ihan valtava vauvakuume just nyt! Katselen paljon kaikkia vauvavideoita TikTokista ja meidän lasten vanhoja vauvakuvia ja videoita. Olen hypistellyt pieniä vaatteita ja haaveillut siitä, miten sitten puen meidän pikkuisen niihin. Viikko viikolta ajatus vauvasta tulee konkreettisemmaksi. Me myös vauvakuumeillaan täällä Oton kanssa yhdessä vaaleanpunaiset lasit silmillä. Odotetaan vaan molemmat niin hulluna, että päästään tapaamaan meidän rakas pieni. Odotetaan sitä vauvakuplaa ja sitä, että saadaan nuuhkuttaa pieniä varpaita ja pussailla pientä nenänpäätä ja tuntea sylissä se pikkuruinen tyyppi. Odotan niin paljon sitä, että vauva nukkuu mun sylissä tai rinnalla! Ja sitä, että saan kantaa vauvaa liinassa tai repussa ja kävellä ylpeänä vaunulenkillä. Ihan jäätävä vauvakuume siis. Mutta vielä pitäisi malttaa, laskettuun aikaan on vielä 16 viikkoa.

Checklist raskausviikko 24:

Vauvan koko hedelmänä: Papaija

Cravings: Kaikki tulinen. Laitoin chiliä salaattiinkin 😀 

Oireet: Levottomat jalat ja liitoskivut, mutta onneksi satunnaisesti. 

Tänään mulla tuli jo 23 viikkoa täyteen, ihanaa! Mitä enemmän viikkoja, sitä enemmän uskallan rentoutua vaikka tiedänkin jo kahdesta aiemmasta kokemuksesta että seuraavan kerran uskallan ihan oikeasti huoahtaa sitten kun vauvavuosi on ohitse. Vaikka toki siinä vuoden iässäkin saa olla sydän syrjällään, kun minityyppi opettelee kävelemään ja liikkumaan. Ainahan sitä on huolissaan omista lapsista, kuten jokainen äiti tietää. Mutta anyway, ihanaa ajatella miten meidän vauva vahvistuu päivä päivältä, nyt hän on raskaussovelluksen mukaan jo ison mangon kokoinen.

Vihdoinkin vauvalla on myös jo muutama vaatekerta hankittuna eikä ainoastaan yhden käden sormilla laskettavissa olevaa määrää mustia vaatteita, heh. En ole vielä päästänyt suurempia vauvahankintoja valloilleen, hoidetaan nyt se muutto ensin pois alta. Mutta vaatteiden kanssa en ole enää pidätellyt itseäni jos jotain söpöä on sattunut kohdalle, ne kun eivät tuossa minikoossa vie kovin paljoa tilaa muuttolaatikoista.

Oulusta löysin vaikka ja mitä ihanaa niinkun kerroinkin, ja nyt vauvan kaapista löytyy jo vähän väriä. Odotan silti kovasti jo kevätmallistoja, sillä tuntuu jotenkin turhalta ostaa mitään syysvärejä kevätvauvalle, kun tietää jo etukäteen että keväällä sitten kaipailee keltaista ja pastellivärejä. Niin mulle aina käy, hylkään viininpunaisen heti helmikuun auringonsäteiden kimaltaessa lumihangella. Jos nyt kuvitellaan että kävisi niin ihanasti että helmikuussa vielä olisi lunta mistä ihailla aurinkoa, hah.

Mä haluan pukea meidän tytön mahdollisimman pehmeisiin ja käytännöllisiin vaatteisiin. En nyt sano etteikö kaappiin saattaisi eksyä jokunen mekkokin jossain vaiheessa, mutta ainakin toistaiseksi olen etsinyt lähinnä luomupuuvillaa, merinovillaa ja helposti päällepuettavia vaatteita, kuten kietaisubodyja. Hankalinta on löytää noita ihan minimini newborn 50cm vaaatteita, sillä en ole löytänyt omaa silmääni miellyttäviä kuoseja tai värejä niistä juurikaan. Tai jotenkin ne on kaikki niin sellaisia överihempeitä ja nähty jo kahden tytön kanssa. En halua ostaa valko-beige-vaaleanpunaisia, vaan sellaisia meidän tyylisiä, mutta niitä löytyy paremmin vasta koosta 62 alkaen. Jostain pitäisi metsästää Rodinin baby-pakkaus vaikka kotiintulovaatteiksi, mutta en ole ainakaan kivijalkaliikkeissä niitä nähnyt enää loppukesän jälkeen ja silloin en vielä uskaltanut ostaa sellaista kun ei oltu käyty edes ekassa ultrassa vielä. Saattaahan se olla että päädyn kuitenkin hankkimaan lisää vaaleanpunaista, mutta ainakaan toistaiseksi en ole luopunut toivosta löytää jotain värikästäkin.

Pilvibody Ellos* / Valkoharmaa body Lindex / Harmaa-punainen body Polarn O. Pyret / Musta body Vimma / Pingviinibody Mimi Disain* / Vaaleanpunainen body Gugguu / Cupcakebody Metsola /

Pisarahousut Ellos* / Harmaat housut ZARA / Kalahousut Kappahl / Pingviinihousut Mimi Disain* / Mustat housut Lucky Nr. 7 Lilla Company* /*saatu blogin kautta

En vieläkään voi lakata hämmästelemästä sitä miten minikokoisia nuo 50cm vaatteet onkaan! Siis oikeasti, nehän on ihan ylipieniä. Mutta joo, niitä pitää löytää lisää. Jos tulee mieleen missä olisi persoonallisia 50cm vaatteita tarjolla, niin ehdottakaa ihmeessä. Mulla on ikävä niitä ihania mitä Zeldalla oli viimeksi etenkin kauniin värikästä kuumailmapallobodya. Harmi kun luovuin siitä silloin! En vaan arvannut että sille tulisi enää käyttöä, heh. Mutta joo, ainakin lisää keltaista on saatava! Ehkä sitä alkaa löytyä enemmän sitten tammikuussa kun kevätjutut tulee kauppoihin, mutta toivotaan että ennen vauvan syntymää kuitenkin.

Jumpsuit Gugguu / Tupsupipo Gugguu / Pisarapipo Ellos* / Pingviini kuolahuivi Mimi Disain* / Ohut pipo Joha / *saatu blogin kautta. 

Pipoissa rakastan merinovillaa, ja vauvan tuleva kummitäti Emilia oli tilannut hänelle aivan ihanan Gugguun Whiteberry-värisen tuplatupsu-merinovillapipon yllärinä. Kotiutumispipoksi mä olen ostanut Johan ohuen merinovillapipon Hippu kidsistä. Merinovilla on mun ja Oton kestoläppä, koska aina kun mä ostan jotain merinovillaa niin kehotan Ottoa kokeilemaan miten ihanan pehmeää se merinovilla onkaan. ”Ai mitä onko merinovilla pehmeää, en oiskaan arvannu!”.

Postissa on vielä tulossa ennakkotilatut Papun keltaiset patch-leggingssit ja hulluilta päiviltä ostetut Papun nakkileggingssit persikka-sinisävyisenä. Nekin tosin ovat sitä 62- kokoa kun pienempää ei ollut. Satuin heräämään juuri puoli seitsemältä sinä aamuna kun nakit tulivat myyntiin ja kerkesin saada ihanat leggarit vauvalle vaikka olin ihan varma että ne menisivät multa ohi. Mutta joo vielä on paljon hankittavaa. Mä en ole ostanut esimerkiksi yhtään paria sukkia vielä, ja kokojen 50 ja 56 kanssa olen aivan alkutekijöissä.

Onneksi tässä on hyvin aikaa vielä ja keväämmälläkin sitten ehtii ostostella ihan rauhassa kun on enemmän värikästä tarjolla. Ja vauvan vaatesäilytyskin pitää laittaa vielä kuntoon, mä olen tosin ajatellut hänelle ihan omaa vaatetankoa johon voisi ripustaa kaikki ihanuudet esille. Saa nähdä mihin päädytään lopulta!

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3