Raskausviikko 32. (31+0-31+6)

07.07.2021

Viikot käy niin vähiin, mutta ihanaa! Pikkuhiljaa on alkanut tulla (sen pienen mahahaikeuden lisäksi) sellainen valmis olo. Että nyt me aletaan oikeasti olla valmiita ottamaan tämä pikkuihminen tänne meidän kanssa niin henkisesti kuin muutenkin. Vauvakuume alkaa olla melkoinen koko perheellä ja odotellaan aivan into piukassa, että milloin me hänet saadaan. Toki kaikki tiedetään, että varmasti menee vielä monen monta viikkoa, mutta kuitenkin. Kun vielä aiemmin vaaka kallistui enemmän siihen ”en ole vielä valmis luopumaan ihanasta masusta” -puolelle, niin nyt se alkaa olla enemmän kallellaan sille ”voi kun saataisi jo tavata vauva” -puolelle.

Koska laskettu aika on 1.9. ja mun synnytysten ajankohdat on olleet mitä on, uskallan melko varmasti sanoa näin heinäkuussa, että ensi kuussa me tavataan meidän vauva! Tai ainakin olen todella yllättynyt jos hänestä tulisikin syyskuinen. Sitten hän todellakin olisi meidän perheen Matti Myöhäinen jos antaisi odotuttaa itseään sinne asti. Hauskaa muuten nähdä myös tuleeko hänestä leijona vai neitsyt, vaikka en sinällään olekaan mikään horoskooppiharrastelija. Meidän perheessä on jo kaksi neitsyttä, joten siksi hauska nähdä tuleeko kolmas samanlainen vai ensimmäinen leijona.

Kävin viime viikolla neuvolassa ja siellä oli kaikki oikein mallikkaasti. Painoa on nyt tullut alusta alkaen tasan 10kg ja neuvolan hoitaja sanoi, että se nousee juuri sopivassa tahdissa. Mulla on tullut aiemmissa raskauksissa yhteensä 12-17kg painoa (en nyt muista missä raskaudessa tuli minkäkin verran tarkalleen, mutta eniten mitä tuli on 17 kg ja vähiten 12kg. Eli sen kanssa on ainakin melko linjassa. Myös verenpaineet oli oikein hyvät, hemoglobiini oli noussut lisäraudalla ja vauvan sydänäänet oli oikein hyvät.

Seuraava neuvola-aika mulla on vasta viikolla 36 oleva neuvolalääkäri, jossa sitten ilmeisesti katsotaan ultralla vauvan kokoa ja asentoa myös. Ainakin viimeksi mulla oli neuvolalääkärissä ultra, mutta katsotaan onko tälläkin kertaa. Ja sen jälkeen on vielä yksi neuvolakäynti viikolla 37. Hurjaa, miten vähän niitä on tässä lopussakin, mutta edelleen, mitäpä siellä ramppaamaan sen enempää, kun kaikki on hyvin. Ja yhteyden saa aina tarvittaessa kuitenkin esim. Maisan kautta. Sekin on ihan kiva, ettei tarvitse esim. ramppailla vaa’alla parin viikon välein, koska siitä tulee ainakin itselle ihan turhaa stressiä sitten etukäteen, että jännittää paljonko se paino on noussut. Meillä ei ole kotona vaakaa, mikä on hyvä, koska en muutenkaan halua koko ajan olla perillä siitä paljonko painan. Oma olo kertoo enemmän kuin vaa’an lukema.

Vointi on ollut melko hyvä edelleen. Olen jaksanut käydä Lintsillä ja rannalla ja puistossa ja kaupoilla ihan hyvin. Vauva hakee nyt selkeästi asentoa tosi paljon, sillä välillä on todella epämukava tunne mahassa tai alakerrassa, kun hän on ihan ihmeellisissä asennoissa. Ei ole vieläkään kiinnittynyt vaan liikuskelee tosi paljon. Ihan poikittain ei ole ollut, mutta aika vinossa kuitenkin. Ja välillä maha on tosi ylhäällä ja painaa keuhkoja, mutta välillä taas hän menee selkeästi alemmas. Jännityksellä odotan jatkaako hän tätä pyörimistä ihan loppuun saakka. Toivottavasti ei.

Nukuttua olen saanut edelleen 1-2 herätyksellä pääosin. Välillä heräilen enemmän kyljen kääntämiseen ja välillä taas en. Varsinaisia suonenvetoja ei ole ollut öisin, mutta jonkin verran sellaista kevyttä pohjekramppailua aina välillä. Täytyy toivoa, että ei tule kunnon suonenvetoja, kun ne on niin ikäviä. Mulla on muissa raskauksissa suonenvedot olleet osa näitä viimeisiä raskausviikkoja, eli en kyllä yllättyisi, jos niitä tulisi taas.

Maha alkaa oikeasti tuntua tosi isolta jo ja toimii hyvin iltapalapöytänä Netflixiä katsellessa, haha. Olen kuitenkin jaksanut näitä kovia helteitäkin yllättävän hyvin tämän pötsin kanssa, vielä ei ole tuntunut liian kuumalta tai raskaalta. Se toki helpottaa, että öisin meillä on kuitenkin kotona riittävän viileää, että saa nukuttua. Nyt pyörähtää käyntiin jo viikko 33, what! 

Checklist raskausviikko 32.: 

Vauvan koko hedelmänä: Hunajameloni.

Cravings: Ananas! Tekee tosi paljon mieli ananasta ja mansikoita koko ajan. 

Oireet: Kevyet pohjekrampit yöllä.


Raskausviikko 31. (30+0-30+6)

30.06.2021

Huh, nyt ollaan jo kolmosella alkavissa numeroissa oikeasti. Nelosella alkaviin en vielä koskaan ole päässyt, jännää nähdä pääsenkö tälläkään kertaa. Tämän raskausviikon aikana se lähestyvä vauvan syntymä konkretisoitui jotenkin ihan valtavasti lisää, kun päästiin tapaamaan meidän kummipoikaa. Pidin häntä paljon sylissä ja halin ja nuuhkutin pieniä varpaita.

Hulluinta oli se, mitä mun kropassa tapahtui kun pidin vauvaa sylissä ja hän itki hetken pientä vastasyntyneen itkua. Tunsin nimittäin täysillä sen tunteen, mikä tulee aina imettäessä alkuun, kun hetken aikaa on ihan jäätävä suru ja ahdistus päällä (tunne kestää ehkä 20sek) ja sitten kun se tunne loppuu, tuntuu kuinka maito heruu! Mulla ei vielä ole noussut maito, vaikka se ihan siltä herumiselta tuntuikin, mutta ihan hullua miten jonkun toisen vauva voi saada sen saman tunteen aikaiseksi näin raskausaikana. Ja tämä tapahtui joka kerta, kun vauva hetkenkään äänteli tai vaikutti nälkäiseltä ollessaan mun sylissä. Hormonit on kyllä ihan kreisejä! Ja tämän tunteen nimihän on siis D-MER, eli:

D-MER tulee sanoista Dysphoric Milk Ejection Reflex. Se tarkoittaa juuri ennen maidon herumista tai sen aikana tulevia negatiivisia tunteita, jotka kestävät muutamasta kymmenestä sekunnista muutamaan minuuttiin.” (lähde: imetyksen tuki ry)

Mulla on sitä yleensä ensimmäisinä viikkoina vauvan kanssa, ja mulla se nimenomaan kestää muutaman kymmentä sekuntia. Se on niin outoa, kun on ihan hyväntuulinen ja hyvä fiilis, eikä mitään ongelmaa missään ja sitten yhtäkkiä ohikiitävän hetken ajan on vaan tosi alakuloinen fiilis. Tämä on juuri niitä juttuja, joista kukaan ei puhunut mitään, eikä mulla ollut siitä mitään tietoa ennen kuin onnistuin imetyksessä meidän tokan lapsen kanssa.

Mutta on siis ihan normaalia, että imetyksen alussa tuntuu hetken aikaa todella kurjalta henkisesti, ja sitten hetken päästä on taas kuin ei mitään olisi koskaan ollutkaan. Jännää oli se, että tämä tunne oikeasti tuli nyt, vaikka meidän vauva on vasta mun mahassa! Tunne tuntui vielä voimakkaammalta niillä kerroilla, kun meidän oma vauva liikuskeli mahassa samaan aikaan kun kummipoika itkeskeli.

Vointi on ollut edelleen mitä mainioin ja juhannuksenakin jaksoin askarrella, grillata, leipoa ja pelata mölkkyä siinä missä kaikki muutkin. Supistukset eivät ole vaivanneet sen enempää kuin tähänkään asti, eikä mikään muukaan. Yöt olen edelleen nukkunut pääsääntöisesti 0-1 herätyksellä, mikä sekin on mahtavaa. Ajattelin tällä viikolla jaksaa käydä Lintsillä ja kenties käydä Oton kanssa rannalla kuvaamassa hieman raskauskuvia. Loppuviikosta ajellaan vielä Turkuun kummipojan ristiäisiin. Nappaan taas tukisukat jalkaan matkojen ajaksi ja pysähdytään kerran kumpaankin suuntaan, niin ei tule istuskeltua liian pitkään. Ainakin Oulun reissulla nämä keinot tepsivät, eikä tullut turvotuksia tai muuta vaivaa pitkistä ajomatkoista.

En ole ihan varma vauvan asennosta, mutta sen tiedän, että juhannuksena hän oli ainakin hetken aikaa aivan poikittain. Mun maha meni tosi hassun muotoiseksi ja tunsin vauvan selkeästi menevän koko mahan poikki tuossa navan kohdalla ja alkapuolella. En kuitenkaan tiedä, että kääntyikö hän siitä sitten pää alaspäin vai jalat alaspäin, mutta se selvinnee vielä joku kerta. Toisaalta, tunsin kyllä hänen hikan eilen taas tuossa aivan alavatsalla, eli siitä voisi ehkä päätellä, että hän on nyt taas pää alaspäin, sillä hikka ei tuntunut ylävatsalla ollenkaan. Toivotaan, että hän pikkuhiljaa asettuisi pysyvästi pää alaspäin, niin ei tarvitsisi jännittää sitten sitä asentoa synnytyksen kannalta. Mutta on tässä vielä onneksi aikaa korjata asento, vaikka kääntyisi myös väärinpäinkin, ja onneksi mulla on yksi onnistunut perätilasynnytys taustalla, niin ei sekään sinänsä pelota ajatuksena.

Loppuun otetaan vielä Checklist! Ja ensi viikolla luvassa viimeinkin niitä neuvolakuulumisia, kun mulla on 31+0 kunniaksi kahden kuukauden tauon jälkeen taas neuvolakäynti.

Checklist raskausviikko 31.: 

Vauvan koko hedelmänä: Talvikurpitsa (ja vielä vaan).

Cravings: Mansikat ja jäätelö. Kaikkea raikasta ja kylmää tekee mieli, mutta taitaa johtua enemmän helteestä kuin raskaudesta.

Oireet: Ei muita oireita, paitsi satunnaiset harjoitussupistukset, ja sitten silloin vauvaa sylitellessä tuo D-MER joka vieläkin hämmentää ja naurattaa! 


Raskausviikko 28. (27+0-27+6)

08.06.2021

En jotenkin oikein voi tajuta, miten pitkällä raskaudessa jo olenkaan! Viime viikolla 10 viikkoa pidemmällä ollut ystäväni synnytti jo. Toisen ystäväni laskettu aika on alle kahden viikon kuluttua – meilläkin oli 10 viikkoa eroa lasketuissa ajoissa. FB:n odotusryhmässä osa jo pakkailee sairaalakassia ja kaikki on valmiina vauvaa varten, toki sielläkin useimmat ovat mua pidemmällä, kun mun laskettu aika on vasta elokuun lopussa. Mutta silti! Nyt kun lapset jäivät lomalle, se mistä olen koko ajan puhunut, että sitten kun on enää kesä jäljellä se menee ihan liian nopeasti, oikein konkretisoituu. Tässä kun on nyt tehty kesäsuunnitelmia, niin kesäkuu ainakin hujahtaa ohi ihan hetkessä – kesäkuun viikonloput on jo täynnä. Sitten on yhtäkkiä jo heinäkuu ja sitten, KÄÄK, elokuu!

Mulla on hullu vauvakuume, mutta silti ei oikein vieläkään käsitä, että meille ihan oikeasti on tulossa vauva. Vaikka ollaan nähty hänen ihanat ja suloiset kasvot ja vaikka vatsa kasvaa ja tunnen hänen liikkuvan voimakkaasti joka päivä, tuntuu niin hassulta, että hän on ihan oikea ihminen siellä. Aina hetkittäin tulee sellainen ”OMG! meille oikeasti tulee vauva!” -fiilis. Voin kertoa, että näin kun kyseessä on ”jo” neljäs kerta, niin ihmettelen itsekin miten tämä ei tunnu jo ihan peruskauralta. Mutta kun raskaus, synnytys, vauva – ne on kaikki ihan valtavan suuria ihmeitä. Ja kun alussa ei todellakaan uskaltanut komplikaatioiden vuoksi heittäytyä siihen tunteeseen heti, että nyt meille on tulossa vauva, niin on tuntunut pelottavalta päästää itsensä kiinni siihen tunteeseen myöhemminkin.

Rakastan tätä pientä ihan valtavasti jo nyt ja tiedän, että sitten kun saan hänet rinnalle, tajuan, että juuri hän siellä oli koko ajan ja hänhän on ihan tuttu ja juuri se pala, joka meidän perheeseen kaivattiin. Mutta toistaiseksi pää ei ihan vielä ole mukana siinä, että kolmen kuukauden kuluttua olen jo neljän lapsen äiti ja eletään vauva-arkea. Odotan sitä ihan valtavan suurella innolla, mutta silti jo nyt niin haikeana siitä, että tämä raskaus on pian ohi. Haluan nauttia jokaisesta hetkestä ja fiilistellä vielä tätä mahaa ja sitä, miten ihmeellistä on saada kasvattaa sisällään uutta elämää.

Olen voinut edelleen tosi hyvin, vaikkakin eilen ja tänään on pitkästä aikaa vaivannut päänsärky. Yöt ovat ehkä alkaneet olla taas hieman katkonaisempia, herään yleensä ainakin kerran yössä pissalle, mutta muuten energiaa riittää kyllä hyvin. Viime viikolla meillä oli paljon sovittua ohjelmaa, mutta jaksoin ihan helposti esimerkiksi useamman tunnin kuvaukset rannalla seisten vielä, mitä en ikimaailmassa olisi jaksanut tokassa tai kolmannessa raskaudessa näillä viikoilla. Ihanaa kun on jaksava fiilis! Nyt on uskaltanut tehdä tähän kesäkuulle rohkeasti kesäsuunnitelmiakin, kun aiemmin koko kesä on ollut ihan avoin kysymysmerkki, kun ei voinut etukäteen tietää mun vointia. Toivottavasti jaksan touhuilla mahdollisimman pitkälle kesään lasten kanssa kaikkea hauskaa!

Nyt on taas sellainen fiilis, että maha ei ole juurikaan kasvanut hetkeen, vaikka kyllähän se varmaan kasvaa koko ajan. Mittasin pari viikkoa sitten vyötärön ympäryksen huvin vuoksi, että joko on metrin raja rikki, mutta vielä on monta senttiä matkaa siihenkin. Vauva liikkuu aktiivisesti edelleen, mutta suurempia käännöksiä ei ole nyt tehnyt, enemmän vaan tykitellyt nyrkeillä ja jaloilla menemään. Olen nauttinut siitä valtavasti! Ihana liikkuvainen pieni. Hän selvästi reagoi jo ääniin ja liikkuu aina kun isosiskot laulavat hänelle.

Vau.fi mukaan vauvan sydänäänet voivat tällä viikolla jo kuulua vatsan läpi, mutta vielä ei olla kokeiltu! Lisäksi nyt vauvalla pitäisi olla painoa n. kilo ja ilmeisesti myös kolmas raskauskolmannes on alkanut. Mun raskausappin mukaan se alkaa 28+0, mutta Vau.fi mukaan 27+0. En tiedä kumpi pitää paikkansa, mutta nyt tosiaan kun tätä kirjoitan, niin mulla on jo se 28+0, eli viimeisellä kolmanneksella taidetaan olla. Ihan kreisiä! Tästä lähtee loppusuora. Ihanaa ja haikeaa.

Checklist viikko 28.:

Vauvan koko hedelmänä: Talvikurpitsa (edelleen)

Cravings: Mansikat! 

Oireet: Ei juurikaan oireita, paitsi nyt parina päivänä päänsärkyä. 


Raskausviikko 27 (26+0-26+6)

01.06.2021

Eilen kun seisoin eteisessä ja meikkasin peilin edessä, mua alkoi vaan naurattaa kun tajusin, että mulla oikeasti menee aivan nurinkurisesti tämä raskaus verrattuna aiempiin. Musta tuntuu, että mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä parempi ja helpompi olo mulla on ja sitä enemmän jaksan ja pystyn tekemään. Ehkä kyse on mulla myös siitä, että kun raskaus on pidemmällä, uskaltaa ottaa jo rennommin, eikä säikähdä enää niin paljon esim. supistusten mahdollisuutta. Muistelin jotain raskausviikkoa 13, jolloin mulla verinen vuoto oli loppunut vasta pari viikkoa aiemmin, oltiin juuri saatu kurkata ultrassa vauvaa ja olo oli jo paljon parempi kuin silloin alkuun. Silti kävelin super hitaasti, pelkäsin supistuksia aina kun liikuin ja oli sellainen paineen tunne kohdussa aina liikkeellä ollessa.

En olisi silloin ikinä uskonut, että tulen siitä muutaman kuukauden kuluttua jaksamaan helposti olla pystyssä koko päivän, siivoilemaan ja laittamaan ruokaa ja kyykkimään ja tekemään ties mitä, ilman supistuksen supistusta. Silloin viikolla 14-15 kun mulla tuli ekat harjoitussupistukset, olin jotenkin niin varautunut siihen, että nyt ne taas alkavat ja niitä tulee sitten koko ajan ja kaikesta. Edelleen saa melkein nipistellä itseä, että voi uskoa sen, että mulla tulee niitä supistuksia vain muutama viikossa ja nekin kivuttomina. Kaikki on vaan niin paljon helpompaa kun ei tarvitse pelätä niitä ja olen niin kiitollinen, että ne ovat jo entisestäänkin rauhallisesta rauhoittuneet vielä lisää.

Kun kohtu on kasvanut ja noussut ylemmäs, se ei myöskään paina alaspäin samalla tavalla. Tällä hetkellä pystyn liikkeellä ollessa melko helposti unohtamaan koko mahan vielä. Portaiden kävely ylöspäin aiheuttaa supistuksen kyllä (huom yhden :D), mutta ihan perus kävely ei tee mitään, eikä tunnu miltään. Se on mulle niin luksusta. Maha ei tunnu vielä lainkaan painavalta tai hankalalta, eikä ole tiellä. Varmasti se sitten lopussa alkaa painaa enemmän, etenkin jos vauva laskeutuu ja kiinnittyy.  Toistaiseksi nautin siitä, että hän viihtyy vielä pääosin ylempänä.

Onpas muuten hassut mustelmat mulla jalassa rivissä, siis ei ole yhtään kipeät onneksi, mutta kolautin viikonloppuna mun säären kun siivosin, ja jäi tollanen tosi tyylikäs mustelmarivi.

Tämän raskausviikon jälkeen voi taas hieman huokaista lisää. ”Jos 27 raskausviikkoa ehtii täyttyä ennen lapsen syntymää, ennenaikaisuus ei enää johda kuolemaan, vaan käytännössä kaikki sen jälkeen syntyvät keskoset selviävät, ellei muita sairauksia ole.” sanoo vau.fi. Tärkeä merkkipaalu, kun vauvalla on yhtä hyvät selviytymismahdollisuudet kuin täysiaikaisella vauvalla. 

Olen saanut nukuttua oikein hyvin tällä viikolla, enkä ole heräillyt yöllä. Ihan parasta, kun on hyvin levännyt olo. Vauva on edelleen tosi aktiivinen, eikä tarvitse laskea tai tarkkailla liikkeitä, kun niitä tulee muutenkin niin runsaasti. Hän vetää vieläkin ihan kunnolla ympäri mahassa, joten välillä potkut ja nyrkit tuntuvat alaspäin ja välillä ylöspäin. Hän on nyt ollut aika aktiivinen aina kun olen mennyt nukkumaan illalla. Onneksi hän välillä rauhoittuu, jos Otto laittaa käden ja tunnustelee liikkeitä. Siksi ollaan sitten nukkumaanmennessä tehty niin, jos riehulivauva on riehuloinut oikein olan takaa.

Kun vointi on ollut hyvä, olen uskaltanut tehdä jonkin verran kesäsuunnitelmia nyt kesäkuulle vielä ainakin rohkeasti. Loppukesällä varmaan rauhoitutaan enemmän kotiympyröihin. Kesäkuussa olisi tarkoitus tehdä vielä pikkureissu kotimaassa nyt kun rajoituksia on purettu ja koronatilanne vaikuttaa paremmalta.

Checklist viikko 27:

Vauvan koko hedelmänä: Talvikurpitsa (wau, kuulostaa tosi isolta!)

Cravings: Nyt ei ole ollut oikein mitään himoja, paitsi perus jäätelönhimo joka iskee aina kun mittari näyttää +15 astetta, hah. 

Oireet: Ei juurikaan oireita, muita kuin satunnaisesti niitä samoja, mistä on mainittu: yksittäisiä supistuksia, hetkellisiä liitoskipuja. 


Raskausviikko 26 (25+0-25+6) + 3D/4D-ultra kokemus

25.05.2021

Tänään sopivasti taas vaihtui viikot ja sen kunniaksi meillä oli myös 3D/4D-ultra varattuna. Kuten kerroinkin aiemmin, niin tässä raskaudessa oltiin varmoja, että halutaan käydä kurkkaamassa vauvaa myös kolmiulotteisena, koska kerran siihen oli mahdollisuus. Varasin ultran Perhe-Artesta ja sieltä suositeltiin, että tässä ultrassa käydään viikolla 24-28, koska silloin vauvan kasvot pitäisi näkyä parhaiten, kun on vielä hyvin kohdussa tilaa. Otettiin sopivasti aika tästä suosituksen puolivälistä 26+0.  Olisi hyvin voinut olla, että kasvoja ei näy, jos vauva olisi haudannut ne täysin jonnekin piiloon, mutta onneksi meidän vauva nyt oli sillä tuulella, että hän halusi esitellä kasvojaan meille. Ihanaa!

Ultrassa oli ihana, rauhallinen meininki ja saatiin ihastella meidän vauvaa kaikessa rauhassa monesta eri kulmasta. Ensin hän painoi kasvojaan kiinni istukkaan, mutta sitten hän käänsi päätä ja alkoi lähettää meille lentosuukkoja! Niin ihana pieni rakas. Tämä oli ihan mieletön kokemus! Jotenkin niin havainnollistava.

Nyt ekaa kertaa ihan todella jotenkin käsitin edes vähän sitä, että millaista se meininki siellä kohdun sisällä on. Ainahan sitä esim puhutaan siitä, että vauvat rakastaa kuunnella kohinaääniä raskauden jälkeen yms ja tuntevat turvalliseksi sen, kun joku vaikka silittää kasvoja, mutta nyt sain nähdä sen omin silmin. Meidän vauva painoi korvaa vasten istukkaa ja kuunteli sen kohinaa onnellisena, ja hänellä oli napanuora naamalla puolet ajasta. Ei siis mikään ihme, jos kohinaäänet tuntuvat rauhoittavalta myös mahan ulkopuolella. Se oli niin suloista! Ja ihan varmasti tullaan hyödyntämään white noicea rauhoittamisessa sitten kun hän on syntynyt. Vaikka oli ihan mieletöntä nähdä hänen kasvot, niin koin melkein yhtä arvokkaana tämän, kun sai oikeasti kurkistaa sinne kohdun sisään ja katsella hänen puuhiaan kolmiulotteisena. Se oli ihan hurjan arvokasta!

Vauva oli kasvanut älyttömästi sitten rakenneultran ja painoarvio oli jo 864 grammaa (rakenneultrassa 360g). Hän kasvaa hienosti keskikäyrällä, mutta se reisiluu, jonka mitta on joka ultrassa ollut hieman suurempi, oli edelleen melkein kaksi viikkoa suurempi kuin näillä viikoilla keskimäärin. Hänestä siis todella on tulossa ilmeisesti pitkäjalkainen tyyppi. Muut mitat ovat vaihdellen olleet keskikäyrällä tai hieman sen alapuolella, mutta reisiluu aina pidempi. Hauskaa!

Tämä oli nyt meidän kuudes ultrakäynti tässä raskaudessa (tai seitsemäs jos neuvolalääkärin pikainen ultraus lasketaan mukaan myös). Tuntuu, että ollaan saatu vieläkin syvempi yhteys meidän vauvaan, kun ollaan saatu nähdä hänet niin monesti. Toki yksi noista ultrista oli sellainen, jota en olisi halunnut joutua edes käymään (se ultra, jossa selvitettiin mistä hurja verenvuoto johtui alkuraskaudessa ja pelkäsin, että ultrassa ei näkyisi enää sykettä). Mutta kuitenkin. On ollut ihanaa nähdä hänet ja seurata tarkasti hänen vointia ja kasvua. Tämä on ollut tosi arvokasta ja tuntuu, että vauva on meille jotenkin ihanan tuttu jo. Voihan se olla, että hänen persoonansa onkin sitten ihan erilainen, kuin nämä raskausaikana luodut mielikuvat, mutta silti tämä on auttanut jotenkin siinä suhteen luomisessa jo nyt.

Vauva liikkui ultrassa kovasti ja paukutti menemään nyrkeillä ja jaloilla joka suuntaan. Hän oli niin ihana! En mä kestä. Olisin voinut tuijotella vauvaa vaikka loppuraskauden ajan vaan siinä. Mutta ei ole enää kauaa, niin päästään ihan oikeasti tapaamaan, muutama kuukausi enää.

Nyt on tosiaan 26. raskausviikko takana ja vointi on edelleen hyvä. Harjoitussupistukset ovat ehkä aavistuksen lisääntyneet, mutta niitä tulee edelleen todella maltillisesti, ehkä 5-10 on tullut koko viikon aikana. Raudanpuutosoireita ei ole tullut ja levottomat jalat ovat helpottaneet kokonaan, eli selkeästi se lisärauta tepsii, kun olen ihan pirteä edelleen. Raudasta ei ole myöskään tullut mitään sivuvaikutuksia onneksi. Mulla aina alkuraskaudessa näppylät lisääntyy kasvoilla ja yläkropassa, mutta nyt tuntuu, että kasvoilla on oikeasti sellainen kunnon raskaus-glow. Loppuraskaudessa mun iho voi yleensä tosi hyvin ja niin tälläkin kertaa. Tosi ihana fiilis sekä tästä raskaudesta että vauvasta. Ihanaa, että saan vielä kesän ajan kantaa vauvaa ja tuntea hänet kasvamassa mun mahassa. Ja ihanaa, että on enää vain tämä kesä, ja pian me jo tavataan hänet!

Checklist raskausviikko 26:

Vauvan koko hedelmänä: Papaija (ja edelleen)

Cravings: Ananas! Teki ihan älyttömästi mieli ananasta viime viikolla ja tehtiinkin ananas-mangosalsaa ja fish tacoja! 

Oireet: Ei juurikaan oireita, ainoastaan välillä jotain perus pissahätää, liitoskipua, pari supistusta tai vauva painanut hankalasti virtsarakkoa tms. Päiviä, jolloin ei tunnu mitään näistä ja päiviä, jolloin kaikki nämä vaivaavat vuorotellen. Pääosin siis erittäin hyvä fiilis.