Raskausviikko 28. (27+0-27+6)

08.06.2021

En jotenkin oikein voi tajuta, miten pitkällä raskaudessa jo olenkaan! Viime viikolla 10 viikkoa pidemmällä ollut ystäväni synnytti jo. Toisen ystäväni laskettu aika on alle kahden viikon kuluttua – meilläkin oli 10 viikkoa eroa lasketuissa ajoissa. FB:n odotusryhmässä osa jo pakkailee sairaalakassia ja kaikki on valmiina vauvaa varten, toki sielläkin useimmat ovat mua pidemmällä, kun mun laskettu aika on vasta elokuun lopussa. Mutta silti! Nyt kun lapset jäivät lomalle, se mistä olen koko ajan puhunut, että sitten kun on enää kesä jäljellä se menee ihan liian nopeasti, oikein konkretisoituu. Tässä kun on nyt tehty kesäsuunnitelmia, niin kesäkuu ainakin hujahtaa ohi ihan hetkessä – kesäkuun viikonloput on jo täynnä. Sitten on yhtäkkiä jo heinäkuu ja sitten, KÄÄK, elokuu!

Mulla on hullu vauvakuume, mutta silti ei oikein vieläkään käsitä, että meille ihan oikeasti on tulossa vauva. Vaikka ollaan nähty hänen ihanat ja suloiset kasvot ja vaikka vatsa kasvaa ja tunnen hänen liikkuvan voimakkaasti joka päivä, tuntuu niin hassulta, että hän on ihan oikea ihminen siellä. Aina hetkittäin tulee sellainen ”OMG! meille oikeasti tulee vauva!” -fiilis. Voin kertoa, että näin kun kyseessä on ”jo” neljäs kerta, niin ihmettelen itsekin miten tämä ei tunnu jo ihan peruskauralta. Mutta kun raskaus, synnytys, vauva – ne on kaikki ihan valtavan suuria ihmeitä. Ja kun alussa ei todellakaan uskaltanut komplikaatioiden vuoksi heittäytyä siihen tunteeseen heti, että nyt meille on tulossa vauva, niin on tuntunut pelottavalta päästää itsensä kiinni siihen tunteeseen myöhemminkin.

Rakastan tätä pientä ihan valtavasti jo nyt ja tiedän, että sitten kun saan hänet rinnalle, tajuan, että juuri hän siellä oli koko ajan ja hänhän on ihan tuttu ja juuri se pala, joka meidän perheeseen kaivattiin. Mutta toistaiseksi pää ei ihan vielä ole mukana siinä, että kolmen kuukauden kuluttua olen jo neljän lapsen äiti ja eletään vauva-arkea. Odotan sitä ihan valtavan suurella innolla, mutta silti jo nyt niin haikeana siitä, että tämä raskaus on pian ohi. Haluan nauttia jokaisesta hetkestä ja fiilistellä vielä tätä mahaa ja sitä, miten ihmeellistä on saada kasvattaa sisällään uutta elämää.

Olen voinut edelleen tosi hyvin, vaikkakin eilen ja tänään on pitkästä aikaa vaivannut päänsärky. Yöt ovat ehkä alkaneet olla taas hieman katkonaisempia, herään yleensä ainakin kerran yössä pissalle, mutta muuten energiaa riittää kyllä hyvin. Viime viikolla meillä oli paljon sovittua ohjelmaa, mutta jaksoin ihan helposti esimerkiksi useamman tunnin kuvaukset rannalla seisten vielä, mitä en ikimaailmassa olisi jaksanut tokassa tai kolmannessa raskaudessa näillä viikoilla. Ihanaa kun on jaksava fiilis! Nyt on uskaltanut tehdä tähän kesäkuulle rohkeasti kesäsuunnitelmiakin, kun aiemmin koko kesä on ollut ihan avoin kysymysmerkki, kun ei voinut etukäteen tietää mun vointia. Toivottavasti jaksan touhuilla mahdollisimman pitkälle kesään lasten kanssa kaikkea hauskaa!

Nyt on taas sellainen fiilis, että maha ei ole juurikaan kasvanut hetkeen, vaikka kyllähän se varmaan kasvaa koko ajan. Mittasin pari viikkoa sitten vyötärön ympäryksen huvin vuoksi, että joko on metrin raja rikki, mutta vielä on monta senttiä matkaa siihenkin. Vauva liikkuu aktiivisesti edelleen, mutta suurempia käännöksiä ei ole nyt tehnyt, enemmän vaan tykitellyt nyrkeillä ja jaloilla menemään. Olen nauttinut siitä valtavasti! Ihana liikkuvainen pieni. Hän selvästi reagoi jo ääniin ja liikkuu aina kun isosiskot laulavat hänelle.

Vau.fi mukaan vauvan sydänäänet voivat tällä viikolla jo kuulua vatsan läpi, mutta vielä ei olla kokeiltu! Lisäksi nyt vauvalla pitäisi olla painoa n. kilo ja ilmeisesti myös kolmas raskauskolmannes on alkanut. Mun raskausappin mukaan se alkaa 28+0, mutta Vau.fi mukaan 27+0. En tiedä kumpi pitää paikkansa, mutta nyt tosiaan kun tätä kirjoitan, niin mulla on jo se 28+0, eli viimeisellä kolmanneksella taidetaan olla. Ihan kreisiä! Tästä lähtee loppusuora. Ihanaa ja haikeaa.

Checklist viikko 28.:

Vauvan koko hedelmänä: Talvikurpitsa (edelleen)

Cravings: Mansikat! 

Oireet: Ei juurikaan oireita, paitsi nyt parina päivänä päänsärkyä. 


Raskausviikko 27 (26+0-26+6)

01.06.2021

Eilen kun seisoin eteisessä ja meikkasin peilin edessä, mua alkoi vaan naurattaa kun tajusin, että mulla oikeasti menee aivan nurinkurisesti tämä raskaus verrattuna aiempiin. Musta tuntuu, että mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä parempi ja helpompi olo mulla on ja sitä enemmän jaksan ja pystyn tekemään. Ehkä kyse on mulla myös siitä, että kun raskaus on pidemmällä, uskaltaa ottaa jo rennommin, eikä säikähdä enää niin paljon esim. supistusten mahdollisuutta. Muistelin jotain raskausviikkoa 13, jolloin mulla verinen vuoto oli loppunut vasta pari viikkoa aiemmin, oltiin juuri saatu kurkata ultrassa vauvaa ja olo oli jo paljon parempi kuin silloin alkuun. Silti kävelin super hitaasti, pelkäsin supistuksia aina kun liikuin ja oli sellainen paineen tunne kohdussa aina liikkeellä ollessa.

En olisi silloin ikinä uskonut, että tulen siitä muutaman kuukauden kuluttua jaksamaan helposti olla pystyssä koko päivän, siivoilemaan ja laittamaan ruokaa ja kyykkimään ja tekemään ties mitä, ilman supistuksen supistusta. Silloin viikolla 14-15 kun mulla tuli ekat harjoitussupistukset, olin jotenkin niin varautunut siihen, että nyt ne taas alkavat ja niitä tulee sitten koko ajan ja kaikesta. Edelleen saa melkein nipistellä itseä, että voi uskoa sen, että mulla tulee niitä supistuksia vain muutama viikossa ja nekin kivuttomina. Kaikki on vaan niin paljon helpompaa kun ei tarvitse pelätä niitä ja olen niin kiitollinen, että ne ovat jo entisestäänkin rauhallisesta rauhoittuneet vielä lisää.

Kun kohtu on kasvanut ja noussut ylemmäs, se ei myöskään paina alaspäin samalla tavalla. Tällä hetkellä pystyn liikkeellä ollessa melko helposti unohtamaan koko mahan vielä. Portaiden kävely ylöspäin aiheuttaa supistuksen kyllä (huom yhden :D), mutta ihan perus kävely ei tee mitään, eikä tunnu miltään. Se on mulle niin luksusta. Maha ei tunnu vielä lainkaan painavalta tai hankalalta, eikä ole tiellä. Varmasti se sitten lopussa alkaa painaa enemmän, etenkin jos vauva laskeutuu ja kiinnittyy.  Toistaiseksi nautin siitä, että hän viihtyy vielä pääosin ylempänä.

Onpas muuten hassut mustelmat mulla jalassa rivissä, siis ei ole yhtään kipeät onneksi, mutta kolautin viikonloppuna mun säären kun siivosin, ja jäi tollanen tosi tyylikäs mustelmarivi.

Tämän raskausviikon jälkeen voi taas hieman huokaista lisää. ”Jos 27 raskausviikkoa ehtii täyttyä ennen lapsen syntymää, ennenaikaisuus ei enää johda kuolemaan, vaan käytännössä kaikki sen jälkeen syntyvät keskoset selviävät, ellei muita sairauksia ole.” sanoo vau.fi. Tärkeä merkkipaalu, kun vauvalla on yhtä hyvät selviytymismahdollisuudet kuin täysiaikaisella vauvalla. 

Olen saanut nukuttua oikein hyvin tällä viikolla, enkä ole heräillyt yöllä. Ihan parasta, kun on hyvin levännyt olo. Vauva on edelleen tosi aktiivinen, eikä tarvitse laskea tai tarkkailla liikkeitä, kun niitä tulee muutenkin niin runsaasti. Hän vetää vieläkin ihan kunnolla ympäri mahassa, joten välillä potkut ja nyrkit tuntuvat alaspäin ja välillä ylöspäin. Hän on nyt ollut aika aktiivinen aina kun olen mennyt nukkumaan illalla. Onneksi hän välillä rauhoittuu, jos Otto laittaa käden ja tunnustelee liikkeitä. Siksi ollaan sitten nukkumaanmennessä tehty niin, jos riehulivauva on riehuloinut oikein olan takaa.

Kun vointi on ollut hyvä, olen uskaltanut tehdä jonkin verran kesäsuunnitelmia nyt kesäkuulle vielä ainakin rohkeasti. Loppukesällä varmaan rauhoitutaan enemmän kotiympyröihin. Kesäkuussa olisi tarkoitus tehdä vielä pikkureissu kotimaassa nyt kun rajoituksia on purettu ja koronatilanne vaikuttaa paremmalta.

Checklist viikko 27:

Vauvan koko hedelmänä: Talvikurpitsa (wau, kuulostaa tosi isolta!)

Cravings: Nyt ei ole ollut oikein mitään himoja, paitsi perus jäätelönhimo joka iskee aina kun mittari näyttää +15 astetta, hah. 

Oireet: Ei juurikaan oireita, muita kuin satunnaisesti niitä samoja, mistä on mainittu: yksittäisiä supistuksia, hetkellisiä liitoskipuja.