Raskausviikko 35. (34+0-34+6)

28.07.2021

Jos viime viikolla puhuinkin siitä, kuinka vauvan liikkeet ovat olleet kivuliaita, niin tällä viikolla ne eivät ole enää olleet kivuliaita, mutta sitäkin kuumottavampia. Vauva on nimittäin pyörinyt ja hyörinyt ihan hulluna ja ollut vähintään joka toinen päivä mahassa p o i k i t t a i n. Olen pomppinut jumppapallolla, ollut nelinkontin ja etukumarassa ja yrittänyt kaikin keinoin auttaa vauvaa laskeutumaan oikeaan asentoon, mutta häntä ei juurikaan kiinnosta, eikä tilanpuute ole koitunut hänelle vielä ongelmaksi. Hän hienosti näyttää, kuinka mahtuu vielä näilläkin viikoilla pyörimään akselinsa ympäri juuri silloin kun häntä huvittaa. Nyt alkaa olla se 36. viikko kun ei tarvitsisi enää olla ainakaan poikittain siellä. Perätila tai raivotarjonta ihan ok, mutta poikittain olemiset saisivat nyt riittää.

Mulla on tällä viikolla vielä viimeinen neuvolalääkäri, jossa pääsen ultrallakin kurkkaamaan vauvan meininkejä. Siellä saadaan siis ainakin katsaus minityypin tämänhetkiseen asentoon. Mutta en uskalla sen perusteella tuudittautua vielä siihen, että vauva olisi loppuun asti samassa asennossa, kun hän oikeasti vaihtaa asentoa jatkuvasti. Mun maha ottaa mitä mielenkiintoisimpia muotoja harva se hetki, kun hän siellä kokeilee, että mitenkäs päin nyt mentäisiin.

Olen saanut nukuttua tosi hyvin taas muutaman yön, mikä on ollut ihanaa. Nyt olen alkanut heräämään suunnilleen 2-3 kertaa yössä vessaan (aiemmin oli 1-2), mutta unet ovat onneksi jatkuneet aina siitä mihin ovat jääneet. Unta on tullut siis yössä hyvin se kahdeksan tuntia ja olo on levännyt. Viime viikolla en nukkunut ihan niin hyvin parina yönä ja sitten tuli nukuttua päiväunia, mitä en ole tehnyt sitten alkuraskauden. Mutta pääasia, että saa levättyä, oli se sitten yöllä tai päivällä. Tärkeintä on kerätä voimia synnytykseen, joka lähestyy lähestymistään.

Kävin eilen raskaushieronnassa, jonka sain lahjaksi babyshowereissa mun ystäviltä ja se oli aivan ihanan rentouttavaa. Huomaa kyllä, kuinka saa heti paremman ryhdin ja niska ja hartiat ei ole yhtään niin jumiset kuin aiemmin. Lisäksi mulla alkoi tällä viikolla vaivaamaan ilmeisesti raskausaikana melko yleinen rannekanavaoireyhtymä (tai joku muu hermopinne) oikeassa kädessä, koska mulla on ollut nimetön ja keskisormi todella kipeät ja hieman turvonneet jo pari päivää. Mulla ei muuten onneksi ole turvotuksia missään, enkä huomaa, että rannekaan olisi erityisen turvonnut, mutta nuo kaksi sormea ovat olleet kuin kaksi kipeää nakkia, haha. Onneksi mainitsin tästä hieronnassa ja musta tuntuu, että käden hieronta auttoi jonkin verran myös tähän vaivaan. Eivät ne sormet ihan vielä entisensä ole, mutta ainakin paljon paremmat kuin ennen hierontaa.

To do -listalta ollaan hoidettu nyt viimeisiä pieniä ostoksia (kuten Lansinohin lanoliinivoide ja tuttipullo) ja lisäksi olen alkanut pikkuhiljaa miettiä synnytyssuunnitelmaa. Jaan mun synnytyssuunnitelman täällä blogissa vielä tällä viikolla. Ne viimeiset yön yli -treffitkin saatiin pidettyä extempore. Kaikki alkaa oikeasti olla niin valmista meidän pientä rakasta varten kuin mahdollista. Paitsi pikkupyykit! Kaikki vauvan vaatteet ja petivaatteet ja harsot pitäisi alkaa nyt seuraavaksi pesemään.

Nyt kun tuli 35+0 täyteen tänään, niin vauvaa ei enää esteltäisi jos hän päättäisi sieltä lähteä tulemaan. Toki hän saisi mieluiten pysytellä mahassa ainakin sen 2-3 viikkoa vielä kasvamassa ja kehittymässä, mutta nyt uskaltaa itsekin olla tosi rennoin mielin, eikä tarvitse pelätä, että synnytys käynnistyy ”ennenaikaisesti”.

Ihan hurjaa ajatella, että jos vauva syntyisi samaan aikaan kuin esikoinen, synnytys olisi kuuden yön päästä! Ja jos samaan aikaan kuin meidän myöhäisin syntyjä eli 4v, niin ei siihenkään ole enää kuin kolme viikkoa ja kolme päivää. Mutta tokihan tämä bebbe voi antaa meidän odotella laskettuun aikaan asti tai jopa sen ylikin, kun ei ne aiemmat synnytykset ole mikään tae siitä, että kaikki menee aina samalla tavalla. Mutta on kyllä hauskaa miettiä, että nyt hän voi periaatteessa tulla ihan milloin vaan. Nyt taidetaan olla ”viimeisillään” ainakin oman määritelmäni mukaan, mutta olo ei kyllä vielä ole sellainen kovin turhautunut tai kyllästynyt, jaksan hyvin vielä odotella. Hieronta auttoi siinä paljon, kun tuli vieläkin toimintakykyisempi ja rennompi olo sen jälkeen.

Tosi hyvillä fiiliksillä, mutta hieman vauvan asentoa jännitän! Mutta ei anneta sen häiritä, hän on tosiaan niin liikkuvainen, että ei ehkä toisaalta tarvitse pelätä, että jämähtäisi siihen poikittaiseen asentoonkaan. Neuvolalääkäriä odottelen myös, kiva päästä kurkkaamaan vauvaa, vaikka ei sieltä varmasti kovin hyvin mitään enää näykään näillä viikoilla ja neuvolan laitteella.

Checklist raskausviikko 35.: 

Vauvan koko hedelmänä: Vauvan viimeinen viikko hunajamelonina, ensi viikolla vaihtuu isompaan meloniin.

Cravings: Puolukkajugua olen himoinnut edelleen, siis näin siitä viime yönä untakin ja joka kerta kun heräsin (viime yönä kolmesti) niin mietin, että ah, sitten kun herään niin syön kyllä taas puolukkajugurttia! Oikein myhäilin tyytyväisenä keskellä yötä, kuinka aamulla saan taas sitä ihanaa herkkua. On se hyvä, että on jotain odotettavaa, haha. 

Oireet: Sormien särky oikeassa kädessä. 


Raskausviikko 33. (32+0-32+6)

14.07.2021

Laskettuun aikaan on enää seitsemän viikkoa, ja siihen, että tämä vauva on ollut mahassa yhtä kauan kuin esikoinen syntyessään, on enää alle kolme viikkoa. Huh. Kai tässä pikkuhiljaa voi tosiaan alkaa asennoitumaan siihen, että viimeisiä viedään. Olo on edelleen hyvä, mutta kyllä tässä on alkanut myös huomata, että loppu lähestyy. Vauva on kasvanut kokoa tosi paljon ja huomaa, että lapsivettä on vähemmän ja vauvaa enemmän. Liikkeet näkyy tosi hurjasti ulospäin, maha muuttaa muotoaan ihan valtavan paljon joka päivä, kun vauva siellä muljuu. Toki vauva on ollut tosi aktiivinen alusta asti (tunsin liikkeet jo 11+), mutta nyt viime aikoina liikkeet ovat näyttäneet oikeasti ihan joltain alien-invaasiolta. Ihan kreisi meininki mahassa, joka näkyy ja tuntuu.

Viime aikoina osumaa ovat saaneet erityisesti nivuset ja kohdunsuu, mutta samalla myös napa ja ylämaha. Kai hänellä alkaa jo oikeasti olla pituuttakin aika hyvin, kun hän onnistuu terrorisoimaan yhtäaikaa sekä ihan alhaalla että ihan ylhäällä. Siellä kohdussa hän suorittaa kunnon venyttelyitä. On myös helpottavaa, että vauva liikkuu edelleen tosi paljon. Ei tarvitse arvailla hänen vointia. Edelleen mua kuitenkin askarruttaa tosi paljon se, miten päin hän on mahassa. Sitä kun ei oikeasti voi tietää, kun sekä ylhäällä että alhaalla tuntuu niin voimakkaasti liikkeet. Hikka tuntuu edelleen vain alhaalla, mutta ei siihen voi 100% luottaa. Välillä liikkeet tuntuu tosi epämukavalta ja jopa kivuliaalta, mutta onneksi ei koko ajan.

Supistuksia ei ole ollut sen enempää kuin edelliselläkään viikolla, mutta ehkä n. joka toinen tai joka kolmas päivä on ollut vähän sellaista kuukautiskipumaista jomottelua alaselässä. Se on mennyt kuitenkin ohi panadolilla. Jotenkin oudosti tämä menkkajomotus ei ole ollut yhteydessä lainkaan siihen, kuinka paljon olen liikkunut päivän aikana. Yleensä näitä jomotteluita on nimittäin tullut juuri niinä päivinä kun olen ottanut rauhallisemmin. Onko tämä vauvan tapa kertoa, että hän tykkää siitä kun kävelen ja touhuilen ja ei pitäisi pötkötellä? Kenties.

Olen kiitollinen siitä, miten hyvin olen jaksanut näitä kovia helteitäkin. Olen saanut yöt nukuttua ja olo on ollut varsin hyvä. Toki kuumuus on uuvuttavaa välillä, mutta kun olen vaan juonut riittävästi, mennyt tarvittaessa varjoon ja viilentänyt joko uimalla tai viileällä suihkulla, on jaksaminen pysynyt ihan hyvänä. Viikonloppuna käytiin Porvoossa Oton pikkuserkun perheen kanssa ja siellä oli kyllä jopa tuskastuttavan kuuma, 32 astetta, eikä tuullut yhtään. Mutta siitäkin selvittiin ja illalla jaksettiin lähteä vielä Hietsuun uimaan pienen siestan jälkeen.

Mulle ei ainakaan vielä ole tullut helteistä kovia turvotuksia. Täytyy toivoa, ettei tulekaan. Kengät mahtuu hyvin jalkaan edelleen onneksi. En muista, että mulla olisi ollut muissakaan raskauksissa turvotusta, mutta synnytyksen jälkeen olen yleensä turvonnut jonkin verran ainakin ekoina päivinä. Veikkaan, että sama käy myös tällä kertaa, koska se tuntuu olevan mulle tyypillistä.

Yritän käydä päivittäin edes pienellä kävelyllä ja pysyä muutenkin aktiivisena, koska olen huomannut, että sillä on positiivinen vaikutus mun jaksamiseen ylipäätään. Toivon, että kun olen pystynyt tässä raskaudessa liikkumaan paljon enemmän, ei synnytyksen jälkeenkään tulisi niin kovia liitoskipuja. Mutta voihan se olla, että sillä ei ole siihen mitään vaikutusta. Liitoskivut on kyllä niin outoja! Voi mennä viikkoja, ettei mulla ole niitä lainkaan. Sitten yhtäkkiä jonain hetkenä taas ei pysty kääntämään kylkeä sohvalla lainkaan, kun tuntuu, että lonkka repeää irti. Ja sitten kun nousen ylös ja kävelen muutaman minuutin, niin kipua ei tunnu taas ollenkaan, eikä se tule takaisin taas moneen viikkoon. Juuri tällä viikolla mulla oli yhtenä iltana tosi kova kipu lonkissa ja jouduin pyytämään Otolta apua sohvalta ylös nousemiseen. Sitten kun menin pihalle ja käppäilin hetken, kipu helpotti, eikä ole tullut takaisin.

Levottomat jalat vaivasivat mua pari kuukautta sitten ja nyt ne ovat tehneet kevyen comebackin. Tai oikeastaan mulla on vain yksi levoton jalka, haha. Rautatabletit auttoivat alkuun tosi hyvin siihen jalkojen levottomuuteen, mutta nyt se oire on jostain syystä osittain palannut, vaikka arvojen pitäisi olla ihan hyvät. Pitänee ostaa myös magnesiumia ja B12-vitamiinia ja kokeilla jos niistä olisi apua. Onneksi vielä ei ole tullut sitä, että molemmat jalat ja toinen käsi on levottomia, vain yhden jalan levottomuutta on helpompaa sietää ja saada unenpäästä kiinni.

Hyvällä, odottavalla fiiliksellä eteenpäin! Nyt alkaakin jo 34. raskausviikko, ihan älytöntä.

Checklist raskausviikko 33.: 

Vauvan koko hedelmänä: Hunajameloni edelleen

Cravings: Ne mansikat edelleen. 

Oireet: Satunnainen levoton vasen jalka yöllä, satunnaista menkkajomottelua. 


Raskausviikko 32. (31+0-31+6)

07.07.2021

Viikot käy niin vähiin, mutta ihanaa! Pikkuhiljaa on alkanut tulla (sen pienen mahahaikeuden lisäksi) sellainen valmis olo. Että nyt me aletaan oikeasti olla valmiita ottamaan tämä pikkuihminen tänne meidän kanssa niin henkisesti kuin muutenkin. Vauvakuume alkaa olla melkoinen koko perheellä ja odotellaan aivan into piukassa, että milloin me hänet saadaan. Toki kaikki tiedetään, että varmasti menee vielä monen monta viikkoa, mutta kuitenkin. Kun vielä aiemmin vaaka kallistui enemmän siihen ”en ole vielä valmis luopumaan ihanasta masusta” -puolelle, niin nyt se alkaa olla enemmän kallellaan sille ”voi kun saataisi jo tavata vauva” -puolelle.

Koska laskettu aika on 1.9. ja mun synnytysten ajankohdat on olleet mitä on, uskallan melko varmasti sanoa näin heinäkuussa, että ensi kuussa me tavataan meidän vauva! Tai ainakin olen todella yllättynyt jos hänestä tulisikin syyskuinen. Sitten hän todellakin olisi meidän perheen Matti Myöhäinen jos antaisi odotuttaa itseään sinne asti. Hauskaa muuten nähdä myös tuleeko hänestä leijona vai neitsyt, vaikka en sinällään olekaan mikään horoskooppiharrastelija. Meidän perheessä on jo kaksi neitsyttä, joten siksi hauska nähdä tuleeko kolmas samanlainen vai ensimmäinen leijona.

Kävin viime viikolla neuvolassa ja siellä oli kaikki oikein mallikkaasti. Painoa on nyt tullut alusta alkaen tasan 10kg ja neuvolan hoitaja sanoi, että se nousee juuri sopivassa tahdissa. Mulla on tullut aiemmissa raskauksissa yhteensä 12-17kg painoa (en nyt muista missä raskaudessa tuli minkäkin verran tarkalleen, mutta eniten mitä tuli on 17 kg ja vähiten 12kg. Eli sen kanssa on ainakin melko linjassa. Myös verenpaineet oli oikein hyvät, hemoglobiini oli noussut lisäraudalla ja vauvan sydänäänet oli oikein hyvät.

Seuraava neuvola-aika mulla on vasta viikolla 36 oleva neuvolalääkäri, jossa sitten ilmeisesti katsotaan ultralla vauvan kokoa ja asentoa myös. Ainakin viimeksi mulla oli neuvolalääkärissä ultra, mutta katsotaan onko tälläkin kertaa. Ja sen jälkeen on vielä yksi neuvolakäynti viikolla 37. Hurjaa, miten vähän niitä on tässä lopussakin, mutta edelleen, mitäpä siellä ramppaamaan sen enempää, kun kaikki on hyvin. Ja yhteyden saa aina tarvittaessa kuitenkin esim. Maisan kautta. Sekin on ihan kiva, ettei tarvitse esim. ramppailla vaa’alla parin viikon välein, koska siitä tulee ainakin itselle ihan turhaa stressiä sitten etukäteen, että jännittää paljonko se paino on noussut. Meillä ei ole kotona vaakaa, mikä on hyvä, koska en muutenkaan halua koko ajan olla perillä siitä paljonko painan. Oma olo kertoo enemmän kuin vaa’an lukema.

Vointi on ollut melko hyvä edelleen. Olen jaksanut käydä Lintsillä ja rannalla ja puistossa ja kaupoilla ihan hyvin. Vauva hakee nyt selkeästi asentoa tosi paljon, sillä välillä on todella epämukava tunne mahassa tai alakerrassa, kun hän on ihan ihmeellisissä asennoissa. Ei ole vieläkään kiinnittynyt vaan liikuskelee tosi paljon. Ihan poikittain ei ole ollut, mutta aika vinossa kuitenkin. Ja välillä maha on tosi ylhäällä ja painaa keuhkoja, mutta välillä taas hän menee selkeästi alemmas. Jännityksellä odotan jatkaako hän tätä pyörimistä ihan loppuun saakka. Toivottavasti ei.

Nukuttua olen saanut edelleen 1-2 herätyksellä pääosin. Välillä heräilen enemmän kyljen kääntämiseen ja välillä taas en. Varsinaisia suonenvetoja ei ole ollut öisin, mutta jonkin verran sellaista kevyttä pohjekramppailua aina välillä. Täytyy toivoa, että ei tule kunnon suonenvetoja, kun ne on niin ikäviä. Mulla on muissa raskauksissa suonenvedot olleet osa näitä viimeisiä raskausviikkoja, eli en kyllä yllättyisi, jos niitä tulisi taas.

Maha alkaa oikeasti tuntua tosi isolta jo ja toimii hyvin iltapalapöytänä Netflixiä katsellessa, haha. Olen kuitenkin jaksanut näitä kovia helteitäkin yllättävän hyvin tämän pötsin kanssa, vielä ei ole tuntunut liian kuumalta tai raskaalta. Se toki helpottaa, että öisin meillä on kuitenkin kotona riittävän viileää, että saa nukuttua. Nyt pyörähtää käyntiin jo viikko 33, what! 

Checklist raskausviikko 32.: 

Vauvan koko hedelmänä: Hunajameloni.

Cravings: Ananas! Tekee tosi paljon mieli ananasta ja mansikoita koko ajan. 

Oireet: Kevyet pohjekrampit yöllä.


Raskausviikko 31. (30+0-30+6)

30.06.2021

Huh, nyt ollaan jo kolmosella alkavissa numeroissa oikeasti. Nelosella alkaviin en vielä koskaan ole päässyt, jännää nähdä pääsenkö tälläkään kertaa. Tämän raskausviikon aikana se lähestyvä vauvan syntymä konkretisoitui jotenkin ihan valtavasti lisää, kun päästiin tapaamaan meidän kummipoikaa. Pidin häntä paljon sylissä ja halin ja nuuhkutin pieniä varpaita.

Hulluinta oli se, mitä mun kropassa tapahtui kun pidin vauvaa sylissä ja hän itki hetken pientä vastasyntyneen itkua. Tunsin nimittäin täysillä sen tunteen, mikä tulee aina imettäessä alkuun, kun hetken aikaa on ihan jäätävä suru ja ahdistus päällä (tunne kestää ehkä 20sek) ja sitten kun se tunne loppuu, tuntuu kuinka maito heruu! Mulla ei vielä ole noussut maito, vaikka se ihan siltä herumiselta tuntuikin, mutta ihan hullua miten jonkun toisen vauva voi saada sen saman tunteen aikaiseksi näin raskausaikana. Ja tämä tapahtui joka kerta, kun vauva hetkenkään äänteli tai vaikutti nälkäiseltä ollessaan mun sylissä. Hormonit on kyllä ihan kreisejä! Ja tämän tunteen nimihän on siis D-MER, eli:

D-MER tulee sanoista Dysphoric Milk Ejection Reflex. Se tarkoittaa juuri ennen maidon herumista tai sen aikana tulevia negatiivisia tunteita, jotka kestävät muutamasta kymmenestä sekunnista muutamaan minuuttiin.” (lähde: imetyksen tuki ry)

Mulla on sitä yleensä ensimmäisinä viikkoina vauvan kanssa, ja mulla se nimenomaan kestää muutaman kymmentä sekuntia. Se on niin outoa, kun on ihan hyväntuulinen ja hyvä fiilis, eikä mitään ongelmaa missään ja sitten yhtäkkiä ohikiitävän hetken ajan on vaan tosi alakuloinen fiilis. Tämä on juuri niitä juttuja, joista kukaan ei puhunut mitään, eikä mulla ollut siitä mitään tietoa ennen kuin onnistuin imetyksessä meidän tokan lapsen kanssa.

Mutta on siis ihan normaalia, että imetyksen alussa tuntuu hetken aikaa todella kurjalta henkisesti, ja sitten hetken päästä on taas kuin ei mitään olisi koskaan ollutkaan. Jännää oli se, että tämä tunne oikeasti tuli nyt, vaikka meidän vauva on vasta mun mahassa! Tunne tuntui vielä voimakkaammalta niillä kerroilla, kun meidän oma vauva liikuskeli mahassa samaan aikaan kun kummipoika itkeskeli.

Vointi on ollut edelleen mitä mainioin ja juhannuksenakin jaksoin askarrella, grillata, leipoa ja pelata mölkkyä siinä missä kaikki muutkin. Supistukset eivät ole vaivanneet sen enempää kuin tähänkään asti, eikä mikään muukaan. Yöt olen edelleen nukkunut pääsääntöisesti 0-1 herätyksellä, mikä sekin on mahtavaa. Ajattelin tällä viikolla jaksaa käydä Lintsillä ja kenties käydä Oton kanssa rannalla kuvaamassa hieman raskauskuvia. Loppuviikosta ajellaan vielä Turkuun kummipojan ristiäisiin. Nappaan taas tukisukat jalkaan matkojen ajaksi ja pysähdytään kerran kumpaankin suuntaan, niin ei tule istuskeltua liian pitkään. Ainakin Oulun reissulla nämä keinot tepsivät, eikä tullut turvotuksia tai muuta vaivaa pitkistä ajomatkoista.

En ole ihan varma vauvan asennosta, mutta sen tiedän, että juhannuksena hän oli ainakin hetken aikaa aivan poikittain. Mun maha meni tosi hassun muotoiseksi ja tunsin vauvan selkeästi menevän koko mahan poikki tuossa navan kohdalla ja alkapuolella. En kuitenkaan tiedä, että kääntyikö hän siitä sitten pää alaspäin vai jalat alaspäin, mutta se selvinnee vielä joku kerta. Toisaalta, tunsin kyllä hänen hikan eilen taas tuossa aivan alavatsalla, eli siitä voisi ehkä päätellä, että hän on nyt taas pää alaspäin, sillä hikka ei tuntunut ylävatsalla ollenkaan. Toivotaan, että hän pikkuhiljaa asettuisi pysyvästi pää alaspäin, niin ei tarvitsisi jännittää sitten sitä asentoa synnytyksen kannalta. Mutta on tässä vielä onneksi aikaa korjata asento, vaikka kääntyisi myös väärinpäinkin, ja onneksi mulla on yksi onnistunut perätilasynnytys taustalla, niin ei sekään sinänsä pelota ajatuksena.

Loppuun otetaan vielä Checklist! Ja ensi viikolla luvassa viimeinkin niitä neuvolakuulumisia, kun mulla on 31+0 kunniaksi kahden kuukauden tauon jälkeen taas neuvolakäynti.

Checklist raskausviikko 31.: 

Vauvan koko hedelmänä: Talvikurpitsa (ja vielä vaan).

Cravings: Mansikat ja jäätelö. Kaikkea raikasta ja kylmää tekee mieli, mutta taitaa johtua enemmän helteestä kuin raskaudesta.

Oireet: Ei muita oireita, paitsi satunnaiset harjoitussupistukset, ja sitten silloin vauvaa sylitellessä tuo D-MER joka vieläkin hämmentää ja naurattaa! 


Raskausviikko 29. (28+0-28+6)

16.06.2021

Sinne vierähti viimeisen kolmanneksen ensimmäinen viikko ja samalla lasten ensimmäinen kesälomaviikko. Viime viikolla otin 50×90 tyynyn polvien väliin nukkuessa, kun tiedän, että moni tekee niin raskausaikana. Ajattelin sen helpottavan, kun mulla oli muutamana yönä ollut lonkat hieman kipeänä kääntyillessä. Tyynyn kanssa nukuin muutaman yön, mutta se ei yhtään auttanut, vaan päin vastoin pahensi: sen kanssa mulla tuli polvet kipeäksi! Ensin kuvittelin sen olevan myös joku raskausoire, mutta sitten yhtenä yönä olin heittänyt unissani tyynyn lattialle ja nukuin heräämättä aamuun asti ilman polvisärkyä. Päätin, että tyyny saa jäädä sinne lattian nurkkaan, ja ei ole särkenyt polvia sen jälkeenkään.

Olin niin onnellinen tästä öisien polvisärkyjen loppumisesta, että en edes muistanut enää miksi olin alunperin ottanut sen tyynyn unikaveriksi. Mutta tässä kirjoittaessani muistin, että ainiin, nehän olivat ne lonkat. Mutta nekään eivät ole nyt vaivanneet onneksi moneen yöhön. Minä en siis nähtävästi ole yksi niistä raskaanaolijoista, jotka vannovat tyynyjen kanssa nukkumisen nimeen. Mulle on helpompaa kun on vaan se yksi tyyny pään alla, haha. Mutta tulipahan kokeiltua, ei siinä mitään. Ja voihan se olla, että sellainen kunnon isompi vartalotyyny auttaisi paremmin, kun tuo meidän oli vähän lyhyt.

Päivisin mulla ei juurikaan mitään kipuja ole ollut missään nivelissä, ne on vaan ne yöt ja kyljen kääntämiset/pitkään samassa asennossa nukkumiset. Herään välillä kun käännän kylkeä, koska tässä vaiheessa se ei mene enää niin ohimennen, kun mahalla on sen verran jo kokoa, heh. Mutta pääosin on vielä ihan levännyt ja jaksavainen olo päivälläkin ja kokonaisiakin öitä on tähän viikkoon mahtunut. Ja se on varmaan myös tämä kesä ja aurinko, joka piristää. Ja tietty sekin, ettei aamulla ole pakko nousta mihinkään tiettyyn kellonaikaan, kun lapsilla ei ole koulua/dagista. Niin jos ei saa niin hyvin nukuttua yöllä, voi unia jatkaa vielä aamulla.

Vauva on nyt viime päivinä liikkunut todella paljon, mutta suurin muutos on itse asiassa aika hienovarainen. Hän on puskenut selkää/pyllyä ylöspäin tähän asti aina vasemmalta puolelta, ihan sieltä viikolta 15+ asti kun kuvasin ekat liikkeet videolle. Mutta nyt viikolla 29 hän yhtäkkiä päätti, että venyttää sittenkin mun napaa, eikä enää vasenta puolta. Ja nyt hän puskee ylöspäin siis ihan keskeltä mahaa, ja silloin mun maha on tosi hassun muotoinen ja eteenpäin työntyvä, ihan kuin jalkapallo paidan alla.

Vointi on edelleen hyvä. Hieman ovat ehkä harjoitussupistukset lisääntyneet viime aikoina, nyt niitä on tullut kyllä ihan päivittäin muutamia, mutta edelleen menevät heti levossa ohi, eivätkä vaivaa esimerkiksi kävellessä liikaa. Ylös (esim. sohvalta) nouseminen, portaat ja kumartelu ovat niitä juttuja, jotka supistuksia aiheuttavat. Mutta ne ovat todellakin enemmän kuin tavallisia tässä vaiheessa raskautta ja varsinkin kun ovat kivuttomia, niin ne eivät mua pelota.

Ollaan lähdössä reissuun vielä tässä kesäkuun aikana Oulun seudulle, joten toivon, että mun vointi säilyy hyvänä vielä ainakin sen aikaa. Sitten heinäkuussa voi jo himmailla ja pysytellä lähempänä kotia ja tehdä pikkuretkiä, jos vointi sallii. Seuraava neuvolakäynti mulla on vasta kesäkuun loppupuolella ja sitä odottelen mielenkiinnolla, että onko mulla lähtenyt rauta-arvot nousuun, kun olen syönyt rautaa, ja ovathan kaikki muutkin arvot kunnossa. Mutta hyvästä voinnista ainakin voisi päätellä, että kaikki on ihan niin kuten pitääkin. Olen niin onnellinen, että ollaan jo näin hyvillä viikoilla ja vauva kasvaa ja voimistuu joka päivä.

Checklist viikko 29.:

Vauvan koko hedelmänä: Talvikurpitsa (ja edelleen). Samassa appissa vauvan koko on myös koiranpentu ja suklaarasia, mitkä naurattavat mua kovasti, koska koiranpentuja on noin miljoona eri kokoista riippuen rodusta, iästä ja vanhempien koosta, ja suklaarasoita samoin. Suurimmat suklaarasiat ovat vastasyntynyttäkin isompia, puhumattakaan siitä, minkä kokoinen serkkuni irlanninsusikoiran pentu oli kolmen kuukauden iässä viime kesänä, hah. 

Cravings: Nyt ei ole tehnyt oikein mieli mitään ja tuntuu, että ei pysty syömään ihan niin paljoa kerrallaan ruokaa enää, kun vauva on vallannut sen verran tilaa mahasta. Ei oikein tule edes nälän tunnetta, olen syönyt vaan säännöllisesti kohtuullisen kokoisia annoksia ruokaa, että jaksan. 

Oireet: Ei muita oireita, paitsi nuo yölliset nivelsäryt (jotka menivät onneksi ohi), sekä satunnaiset harjoitussupistukset.