Apua raskauspahoinvointiin

17.09.2016

 

Yhteistyössä Sabora Pharma. Raskaudessa eletään nyt 19. viikkoa, ja pahoinvointi alkaa olla suurimmaksi osaksi helpottanut muutamia tilanteita lukuunottamatta. Mulla pahoinvointiin on auttanut erityisesti kaksi juttua: syöminen, sekä Sabora Pharman Sea Band pahoinvointiranneke josta kerron teille nyt lisää. Pahoinvointiranneke on täysin lääkkeetön vaihtoehto pahoinvoinnin lievittämiseen, jonka teho perustuu siis akupainantaan. Sea Band -rannekkeet laitetaan molempiin käsiin ja ne painavat tiettyä akupistettä, joka sitten helpottaa pahoinvointia. Ensin olin vähän skeptinen että voiko tämä toimia edes, mutta toisaalta halusin helpottaa pahoinvointia nimenomaan ilman lääkkeitä, raskausaikana kun lääkkeiden syöminen on entistäkin tarkempaa ja niitä haluaa välttää viimeiseen asti.

Mulla pahoinvointia on aiheuttaneet erityisesti kolme asiaa: nälkä, hajut ja päänsärky. Alkuraskaudessa nälkä iski aivan yllättäen ja todella usein, ja jos ei ruokaa saanut sillä siunaaman sekunnilla kun nälkä tuli, alkoi armoton pahoinvointi. Mä en oksentanut raskauden takia kertaakaan, mutta kuvotuksen tunne oli todella voimakas tässä raskaudessa, pahempi kuin koskaan aiemmin. Hajut liittyivät myös voimakkaasti pahoinvointiin, näistä pahimpana mm. meidän auto, joka haisi siis uudelta käyttämättömältä autolta ja ihan todella kovasti. Oli niin ristiriitaista kun samaan aikaan huokaisi ihastuksesta istuessaan uuteen tilavaan ja mukavaan autoon, mutta sitten alkoi samantien etomaan kun se vaan haisi niin järkyttävälle! Päänsärkyä mulla oli myös usein, ja aina kun pää oli kipeä tarpeeksi pitkään, tuli särystä myös huono olo, ja tulee vieläkin vaikka puoliväli jo parin viikon päässä häämöttääkin.

Raskauspahoinvoinnissa ja päänsäryssä pahinta on niiden jatkuvuus ja se miten ne vaikuttavat arkeen. Varsinkin jos elämässä on raskauden lisäksi muutakin kuten työt, koulu, lapset tai lemmikit, olisi todella tärkeää säilyttää toimintakyky ja kyetä elämään normaalia elämää ja huolehtimaan oma osansa arjessa. Ainakin mulla se jos en kykene toimimaan, aiheuttaa stressiä, ja sitten se taas omalta osaltaan aiheuttaa päänsärkyä ja pahoinvointia. Siksi olen ollut tosi iloinen siitä, että olen voinut turvautua Sea Band -pahoinvointirannekkeiden apuun tarvittaessa. Rannekkeita voi pitää joko jatkuvasti, ns. ennaltaehkäisevästi, tai sitten ne voi laittaa käteen tarvittaessa. Mä sain ne käyttöön vasta sitten kun se pahin nonstop pahoinvointi alkoi jo hellittää, mutta olen käyttänyt näitä aina päänsärkykohtauksen iskiessä sekä autossa. Ja voin sanoa että viime viikkoina molemmat ovat olleet huomattavasti siedettävämpiä, kuin ilman rannekkeita.

Sea Band-ranneke on pehmeää joustavaa materiaalia, ja siinä on kova pallura joka painaa akupistettä. Ranneke oli helppo asettaa paikallaan kuvallisen ohjeen avulla kumpaankin käteen, ja sen tehon alkoi huomata hyvin nopeasti, ehkä n. vartissa pahoinvointi helpottaa jo huomattavasti mulla. Ranneketta voi hyvin käyttää muuhunkin kuin raskauspahoinvointiin, aina kun haluaa lievittää pahoinvointia lääkkeettömästi, tai ei voi käyttää pahoinvointilääkkeitä mutta tarvitsee silti pahoinvointiin apua. Sea Bandia voi käyttää esimerkiksi leikkauksen jälkeiseen pahoinvointiin tai matkapahoinvointiin, ja myös lapsille on omat pienikokoisemmat rannekkeet.

Sea bandilla on hintaa vain n. 20 euroa ja sitä saa laajasti apteekeista. 20 euroa on aika pieni investointi tuotteeseen, jolla on pitkä käyttöikä. Muutaman kuukauden käytössä en ole huomannut että rannekkeet olisivat yhtään kuluneet tai löystyneet, päinvastoin. Kaikilla akupainantaan perustuvat, ns. reflexologia-tuotteet eivät toimi, mutta selkeällä enemmistöllä ihmisistä kuitenkin. Olen onnekas että kuulun tähän enemmistöön, ja olen turvautunut akupainantaan muulloinkin, esimerkiksi edellisen raskauden loppupuolella kun 12 viikkoa jatkuneet supistukset alkoivat kyllästyttää ja yritin käynnistää synnytystä kaikin mahdollisin keinoin. Ja kyllähän se sitten käynnistyikin ja meni sutjakasti.

Raskauspahoinvointi on todella kuluttavaa ja rankkaa, ja se saattaa pilata raskauden ilon pitkäksi aikaa. Siksi kannattaa kokeilla kaikkia mahdollisia apukeinoja, joista tämä on tietenkin turvallisin mahdollinen koska on täysin lääkkeetön. Jokaisen naisen pitäisi saada nauttia omasta raskaudestaan niin vähillä oireilla kuin mahdollista.

Yhteistyössä Sabora Pharma:

indiedays-ja-brm-yhteislogo

Oletteko kokeilleet akupainantaa tai sen vaikutukseen perustuvia tuotteita?


Alkuraskauden oireita

17.08.2016

Kun oireet vihdoin alkavat helpottaa on niistä kiva päästä puhumaan. Tämän postauksen kirjoittamisella mä olen leikitellyt aina kun on ollut oikein paha olo, Otollekin sanoin että ”Voi kuule sitten kun mä voin puhua tästä niin vuodatan kyllä sellaiset oirelistaukset että ei oo todellista!”. Eli kuten ehkä tästä voi päätellä, ei ole ollut mikään maailman hehkuvin olo ensimmäisen kolmanneksen aikana.

Ensimmäiset pari viikkoa olivat superhelpot, ei ällöttänyt eikä väsyttänyt eikä ollut oikeastaan mitään erilaista kuin aiemmin. Sitten se seitsemännellä viikolla iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, aivan jäätävä hajuherkkyys. Tässä lista asioista jotka mun mielestä haisivat aivan kuvottavalta ja saivat oksennuksen kurkkuun: hanavesi, tuoreet mansikat, suihkunraikas Otto, hissi, metro, bussi, hiki, jauheliha, kala, kahvi, hiuslakka, shampoo, suihkugeelit, hammastahna, meidän uusi auto. Eli oikeastaan ihan kaikki, yritin vaan olla haistamatta mitään ja kiitin korkeampia voimia säännöllisestä allergisesta nuhastani, joka ajoittain hälvensi hajuaistini kykyjä.

Mulla oli pahoinvointia mutta pääosin se liittyi siis hajuihin, koska jatkuvasti joku haisi mun mielestä niin pahalta että olin puolimatkassa vessaan purjolle. Pahinta oli ehkä Oulussa kun käytiin sukulaisten luona kylässä. Olin silloin niin alkuvaiheilla että en halunnut kertoa kenellekään vielä, ja kaikki tietenkin keittivät sitten kahvia joka kyläpaikassa, yleensähän mä juon kahvia mustana ja monta kuppia päivässä. Pelkästä kahvin tuoksusta nousi jo kylmä hiki otsalle, mutta siinä vaiheessa kun sain mukin aina eteen niin tuntui että taju lähtee. Onneksi rakas mieheni auttoi mua ja kärsi koko reissun ajan pienistä kahvitärinöistä, hän nimittäin aina katseen välttäessä kietaisi munkin kupillisen kerralla huiviin. Nyt mulla menee jo cappuccino alas mutta mustaa kahvia en ole uskaltanut vieläkään haistaa.

Pahoinvoinnin lisäksi ikävin oire on ollut päänsärky ja jokaviikkoiset migreenit. Nyt on alkanut vähän helpottaa, viikossa on ollut jo yhtä monta päänsärytöntä päivää kuin päänsärkypäivää, mutta ensimmäiset seitsemän viikkoa mä kärsin 5/7 päivästä päänsärystä ja kerran viikkoon oikein kunnon migreenin. Osasin tätä odottaakin koska edellisessä raskaudessa oli ihan samanlaista, mutta ei se siitä sen mukavampaa tehnyt. Viimeksi päänsäryt helpottivat kunnolla raskausviikon 16 jälkeen joten samaa toivon nytkin. Ja kaikkeen turtuu, en mä ole antanut päänsärkyjen koko kesää pilata, olen vaan sitten käyttänyt aurinkolaseja sisälläkin ja koittanut olla menossa mukana.

Ulkoisesti näkyviä oireita on tietenkin ollut jäätävä turvotus ja pötsin kasvu, sekä kokovartaloakne. Edelleen selkä on sen näköinen että mulla on joku vuosituhannen pahin vesirokko, mutta näppyjä ne vaan on. Kasvoista on onneksi alkanut helpottaa, vaikka ei se vieläkään ennallaan ole. Mulla oli nyt lähtöpainoa pari kiloa enemmän mitä Zeldaa odottaessa, ja välillä olen hormoneissani kokenut jäätäviä itsetuntokriisejä. En kropasta tai mahasta, mutta kasvoista. Muutama teistäkin kommentoi että mulla on kasvot pyöristyneet, ja niinhän ne on, ja se on se mun itsetunnon heikko kohta muutenkin mitä en vaan opi käsittelemään. Mutta, sen kanssa on vaan elettävä, ja keskityn mieluummin sitten vaan ajattelemaan miten ihana maha mulla jo on! Sitä on kiva kasvatella.

En tiedä paljonko olen kerännyt painoa ensimmäisen neuvolan jälkeen, mutta nälkä on ainakin ollut ihan kokoajan. Kun normaalisti voin hyvin olla syömättä aamupalan ja lounaan väliset neljä tai viisi tuntia, on nyt pakko syödä välipalaa jo kymmeneltä. Mun on siis syötävä 2-3h välein, tai tulee sellainen tunne että näännyn ja pökerryn ja en ole saanut ruokaa koko päivänä. Se on ihan naurettavaa! Olen yrittänyt syödä terveellisiä välipaloja ja monipuolisia aterioita ja pitää ateriarytmin mahdollisimman säännöllisenä, mutta aina se nälkä melkeinpä pääsee yllättämään. Se tulee ihan sekunnissa, ei ole mitään sellaista pientä että maha vähän murisee tai ”voisin kohta syödä” vaan se nääntymisfiilis on HETI. Sinänsä huvittavaa, kun se lisäenergiantarve on neuvolan oppaiden mukaan raskausaikana 250 kaloria vuorokaudessa. Eli yksi ylimääräinen pieni välipala. Mä syön niitä ainakin kolme.

Väsymys on ehkä se eniten edelleen läsnäoleva raskausoire, sillä nukahdan iltaisin jo yhdeksän jälkeen vaikka nukun joka aamu melkein kahdeksaan. Ekoina viikkoina nukuin päikkärit joka päivä ja väsymys oli sellaista kokonaisvaltaista ”musta ei oo tänään mihinkään en jaksa edes nousta sängystä ylös!” -väsymystä. Vaan olihan se noustava. Onneksi nyt on ollut kesä ja lämmintä ja valoisaa, se on varmasti auttanut paljon väsymyksen selättämisessä. Ja iltaisin on ihana nukahtaa Oton turvalliseen kainaloon kesken sarjan, joka ilta.

Onneksi tosiaan kaikki ikävimmät oireet ovat alkaneet helpottaa, ja ollaan jo matkalla kohti sitä seesteistä keskiraskautta. Viimeksi mun seesteinen keskiraskaus keskeytyi siihen kun säännölliset supistukset alkoivat viikolla 25 ja jouduin vuodelepoon, mutta nyt tietenkin toivotaan että niin ei käy. Onneksi mulla on Otto, joka on pitänyt huolta siitä että en rasitu liikaa (tai yhtään), ja tytötkin ovat sen verta isoja että ei tarvitse jatkuvasti nostella heitä vaan he pukevat ja hoitavat vessa-asiat ja ruokapöytään istumiset ihan itse, toisin kuin viimeksi Tiaran ollessa vasta 1v.

Siinäpä mun alkuraskaus pähkinänkuoressa, nyt keskityn mielelläni katsomaan eteenpäin enkä muistele sen enempää näitä oireita. Toivotaan että kaikki menee kivasti loppuun asti.

Millaisia alkuraskauden oireita teillä on ollut? Onko ollut eroa eri raskauksien välillä?